Mistä moraali tulee?

>Inhimillisyydentaju on se, mikä erottaa ihmisen eläimestä<

..on se, joka muun muassa erottaa ihmistä eläinlajina muista lajeista.

Enhän aloituksessa väittänytkään, että Koivisto tarkoitti sitä tai tuota. Lainasin vain melko suoraan heidän repliikkejään alustukseksi tälle avaukselle.

Sen sijaan nyt tässä vaiheessa voin todeta, että uskovaisten parissa melko usein esiintyy ajattelua, että jollei ihminen ole uskossa niin silloin se voi/saattaa tehdä mitä tahansa. Tämän osoitti esimerkiksi ko. ohjelmassa ja kyseisessä 'moraali-kohdassa' nuorenparin miespuolisen tyypin heittämä kovaääninen ja mielestäni varsin asiaton letkautus tyyliin "niin ja kun meillä ei ole mitään tiettyä moraalia niin mehän voidaan sitten käydä vaikka naapurin vaimoa tervehtimässä" vihjaten sillä ateistien moraalista. 'Tervehtiä' -sanan paikalle voit ite laittaa asiayhteyteen osuvamman sanan, mitä en ite tehny ku sheriffi kerran ilmeisesti sellasen vuoksi viestini poisti, vaikka muuten oli asiallinen.


>Jokaisenhan kuitenkin tulis tietää, että omaatuntoakin voi korvata monella erilaisella opetuksella kuten natsi-Saksasta saimme huomata.<

Niinpä, ja on muitakin esimerkkejä kuten se, minkälaista toimintaa klu klux klanin tyypit harjoittivat aikanaan, millä tuntuu olevan vieläkin huolestuttavankin paljon kannatusta jenkkilän konservatiivien parissa.

ei useinkaan aiheuta toisille ihmisille hyvää. Lienee turha eritellä tälläkin palstalla esille tulleita fundamentalistisia katsontakantoja, joiden tarkoituskin on pelkästään korostaa uskovaisen omaa hurskautta ja vahvistaa hänen omia "pyhyyden tunteitaan".

geenistöömme pohjautuvalla moraalitajulla lienee silläkin oma osuutensa moraalikäsityksissämme. Lisäksi uskon, että ainakin osittain moraalitaju on kehittynyt ihmiseen myös käytännön tilanteiden seurauksena ja niistä opittuna ajatteluna, jotka sitten ovat periytyneet sukupolvilta toisille.

Annan yhden, hiukan kärjistävänkin esimerkin, jossa ajatuksena on, miksi tappaminen on moraalitonta, jos sen yhteydessä voi enää moraalittomuudesta puhuakaan. Kuitenkin, hyväksyttävä/ei-hyväksyttävä-jaottelussa tappaminen menee sinne ei-hyväksyttävien asioiden puolelle. Ja tappamisen suhteen haluaisin ajatella kyseessä olevan jo sisäsyntyinen tajumme pitää sitä ei-hyväksyttävänä, mutta näin käsittäisin asian menevän, mikäli tappamisen ei-hyväksyttävyys opittaisiin vain käytännön tilanteen sanelemana.

Oletetaan ihmisyhteisö, jossa 'moraalia' ei vielä ole muodostettu. Ollaan siis ikäänkuin puhtaalla pöydällä. Jokin ihmisyhteisön yksilöistä saa jostain päähänsä alkaa tappamaan muita yhteisönsä yksilöitä vaikkapa maasta löytämällään karahkalla. Syntyy luonnollisestikin paniikki ja hätä yhteisön keskuudessa niiden osalta, jotka eivät vielä toistaiseksi ole tiedostavaa tilaansa, joko lopullisesti tai väliaikaisesti, menettäneet karahkan iskun voimasta. Yhdessä tuumin he päättävät taltuttaa pimahtaneen yksilön, sillä kaikki he kokevat tilanteen olevan uhkaava myös heidän oman hengissäsäilymisen suhteen. Pimahtanut tapetaan kivittämällä.

Myöhemmissä keskusteluissaan yhteisön henkiin jääneet yksilöt keskustelevat, että joo, ei hitto vie me voida sellaista toimintaa hyväksyä yhteisössämme, jota tämä pimahtanut harjoitti. Alkavat kutsua ko. toimintaa tappamiseksi, jota tosin ovat mahdollisesti harjoittaneet jo aiemminkin mutta vain muiden eläinlajien suhteen. Ensimmäinen sääntö syntyy yhteisön moraaliin, joka kuuluu näin omalla kielellämme vaikkapa näin: 'ei saa tappaa'.

Edellinen antaa kieltämättä aika eläimellisen kuvan ihmisestä, mutta, a wot, yhtenä eläinlajina muiden joukossa soisin ihmisen nähtävänkin, jolla vain sattuu olemaan hiukan muista eläinlajeista poikkeavia ominaisuuksia ja potentiaalia.


Aloituksessa kirjoitin kirjoitetuista säännöksistä. Esimerkiksi lakimme sisältämät koukerot ajattelen olevan nimenomaan mainitsemasi "yleisen" moraalikäsityksen tuotoksia, osa sitä.

Lisänä ovat kunkin henkilökohtaiset eli mainitsemasi subjektiiviset moraalikäsitteet, jotka nähdäkseni ovat siis moraalikäsitysten variaatiota yksilötasolla sekä uskontojen ja muiden vastaavien yhteisöjen parissa esiintyvät moraalikäsitykset, joista esimerkkejä riittää tälläkin palstalla.


>Mielestäni moraalin voi määritellä ainoastaan yleisellä tasolla: kärsimyksen aihteuttamista estävä sisäinen tunne. Se olisi yleiskielen merkitys moraali-sanalle<

Varsin hieno ja mielestäni jopa yksiselitteinen määritelmä moraalille.

Mun_Nimi kirjoitti:

geenistöömme pohjautuvalla moraalitajulla lienee silläkin oma osuutensa moraalikäsityksissämme. Lisäksi uskon, että ainakin osittain moraalitaju on kehittynyt ihmiseen myös käytännön tilanteiden seurauksena ja niistä opittuna ajatteluna, jotka sitten ovat periytyneet sukupolvilta toisille.

Annan yhden, hiukan kärjistävänkin esimerkin, jossa ajatuksena on, miksi tappaminen on moraalitonta, jos sen yhteydessä voi enää moraalittomuudesta puhuakaan. Kuitenkin, hyväksyttävä/ei-hyväksyttävä-jaottelussa tappaminen menee sinne ei-hyväksyttävien asioiden puolelle. Ja tappamisen suhteen haluaisin ajatella kyseessä olevan jo sisäsyntyinen tajumme pitää sitä ei-hyväksyttävänä, mutta näin käsittäisin asian menevän, mikäli tappamisen ei-hyväksyttävyys opittaisiin vain käytännön tilanteen sanelemana.

Oletetaan ihmisyhteisö, jossa 'moraalia' ei vielä ole muodostettu. Ollaan siis ikäänkuin puhtaalla pöydällä. Jokin ihmisyhteisön yksilöistä saa jostain päähänsä alkaa tappamaan muita yhteisönsä yksilöitä vaikkapa maasta löytämällään karahkalla. Syntyy luonnollisestikin paniikki ja hätä yhteisön keskuudessa niiden osalta, jotka eivät vielä toistaiseksi ole tiedostavaa tilaansa, joko lopullisesti tai väliaikaisesti, menettäneet karahkan iskun voimasta. Yhdessä tuumin he päättävät taltuttaa pimahtaneen yksilön, sillä kaikki he kokevat tilanteen olevan uhkaava myös heidän oman hengissäsäilymisen suhteen. Pimahtanut tapetaan kivittämällä.

Myöhemmissä keskusteluissaan yhteisön henkiin jääneet yksilöt keskustelevat, että joo, ei hitto vie me voida sellaista toimintaa hyväksyä yhteisössämme, jota tämä pimahtanut harjoitti. Alkavat kutsua ko. toimintaa tappamiseksi, jota tosin ovat mahdollisesti harjoittaneet jo aiemminkin mutta vain muiden eläinlajien suhteen. Ensimmäinen sääntö syntyy yhteisön moraaliin, joka kuuluu näin omalla kielellämme vaikkapa näin: 'ei saa tappaa'.

Edellinen antaa kieltämättä aika eläimellisen kuvan ihmisestä, mutta, a wot, yhtenä eläinlajina muiden joukossa soisin ihmisen nähtävänkin, jolla vain sattuu olemaan hiukan muista eläinlajeista poikkeavia ominaisuuksia ja potentiaalia.


Aloituksessa kirjoitin kirjoitetuista säännöksistä. Esimerkiksi lakimme sisältämät koukerot ajattelen olevan nimenomaan mainitsemasi "yleisen" moraalikäsityksen tuotoksia, osa sitä.

Lisänä ovat kunkin henkilökohtaiset eli mainitsemasi subjektiiviset moraalikäsitteet, jotka nähdäkseni ovat siis moraalikäsitysten variaatiota yksilötasolla sekä uskontojen ja muiden vastaavien yhteisöjen parissa esiintyvät moraalikäsitykset, joista esimerkkejä riittää tälläkin palstalla.


>Mielestäni moraalin voi määritellä ainoastaan yleisellä tasolla: kärsimyksen aihteuttamista estävä sisäinen tunne. Se olisi yleiskielen merkitys moraali-sanalle<

Varsin hieno ja mielestäni jopa yksiselitteinen määritelmä moraalille.

Lue lisää

>Mielestäni moraalin voi määritellä ainoastaan yleisellä tasolla: kärsimyksen aihteuttamista estävä sisäinen tunne. Se olisi yleiskielen merkitys moraali-sanalle<
>Varsin hieno ja mielestäni jopa yksiselitteinen määritelmä moraalille.<

Kyllä, ytimekkäästi määritelty. Moraalin määrittely ei vielä kerro, mistä moraali tulee ja miten se ilmenee.

Minä uskon, että vanhurskas Jumala on istuttanut moraalin tajun ihmismieleen. Sitä eivät mitkään opit, jotka sotivat sen periaatteita vastaan, voi horjuttaa.
Sekä periaattena että käytännössä moraali ilmenee Jeesuksen etiikan "kultaisessa säännössä" : Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.
Moraalisten tunteiden pyytettömyys kajahtaa myös moitteessa: Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi.

Kultainen sääntö on tosin paljon vanhempi kuin kristinusko ja varsinkin negatiivisessa muodossaan laajalle levinnyt jo ennen Jeesusta.
Esim. Epiktetos: "Mitä et tahtoisi kärsiä itse, älä koeta sälyttää sitä toisten kannettavaksi."
Kultainen sääntö tavataan kielteisenä myös varhaisemmissa juutalaisissa teksteissä ja monissa muissa uskonnoissa.
Ei ole vaikea selittää, miksi kielteinen "kultainen sääntö" on levinnyt laajemmalle kuin sen myönteinen versio. Negatiiviset käskyt saavat alkunsa tekojen paheksumisesta, kun taas positiiviset käskyt saavat alkunsa tekemättä jättämisten ja laiminlyöntien paheksumisesta. Ihmisten suuttumuksen herättää paljon helpommin toiminta kuin toiminnan puute.

Aiheesta voi lukea Raamatusta Jeesuksen kertomusta lampaista ja vuohista. Matt. 25:35-45

Korkeinta totuuden kunnioittamista ei ole sen julistaminen, vaan sen etsiminen. Etsivä löytää.
Myös käytännön moraalin suhteen tämä pitänee paikkansa.

Valitettavaa on, että monille Kristuksestakin on tullut vain uusi lainsäätäjä, toinen Mooses, joka jätti heille jälkeensä vain uskonnollisen ja moraalisen opin.

ilmenee kirjoitti:

>Mielestäni moraalin voi määritellä ainoastaan yleisellä tasolla: kärsimyksen aihteuttamista estävä sisäinen tunne. Se olisi yleiskielen merkitys moraali-sanalle<
>Varsin hieno ja mielestäni jopa yksiselitteinen määritelmä moraalille.<

Kyllä, ytimekkäästi määritelty. Moraalin määrittely ei vielä kerro, mistä moraali tulee ja miten se ilmenee.

Minä uskon, että vanhurskas Jumala on istuttanut moraalin tajun ihmismieleen. Sitä eivät mitkään opit, jotka sotivat sen periaatteita vastaan, voi horjuttaa.
Sekä periaattena että käytännössä moraali ilmenee Jeesuksen etiikan "kultaisessa säännössä" : Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää tekin heille.
Moraalisten tunteiden pyytettömyys kajahtaa myös moitteessa: Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi.

Kultainen sääntö on tosin paljon vanhempi kuin kristinusko ja varsinkin negatiivisessa muodossaan laajalle levinnyt jo ennen Jeesusta.
Esim. Epiktetos: "Mitä et tahtoisi kärsiä itse, älä koeta sälyttää sitä toisten kannettavaksi."
Kultainen sääntö tavataan kielteisenä myös varhaisemmissa juutalaisissa teksteissä ja monissa muissa uskonnoissa.
Ei ole vaikea selittää, miksi kielteinen "kultainen sääntö" on levinnyt laajemmalle kuin sen myönteinen versio. Negatiiviset käskyt saavat alkunsa tekojen paheksumisesta, kun taas positiiviset käskyt saavat alkunsa tekemättä jättämisten ja laiminlyöntien paheksumisesta. Ihmisten suuttumuksen herättää paljon helpommin toiminta kuin toiminnan puute.

Aiheesta voi lukea Raamatusta Jeesuksen kertomusta lampaista ja vuohista. Matt. 25:35-45

Korkeinta totuuden kunnioittamista ei ole sen julistaminen, vaan sen etsiminen. Etsivä löytää.
Myös käytännön moraalin suhteen tämä pitänee paikkansa.

Valitettavaa on, että monille Kristuksestakin on tullut vain uusi lainsäätäjä, toinen Mooses, joka jätti heille jälkeensä vain uskonnollisen ja moraalisen opin.

Lue lisää

on mielestäni hyvä. Tuolla asennoitumisella on mahdollista saavuttaa se moraalin yleinen merkitys, josta mainitsin. Ajatellaanpa moraalin olevan peräisin sitten Jumalalta tai puhtaasti evoluution seurausta, on sen toteuttaminen yleisessä merkityksessään myönteistä sekä yksilön että yhteisön kannalta.

Raamatusta voidaan löytää myös yleispäteviä, hyviä elämänohjeita. Usein sitä kuitenkin käytetään vahingoittamistarkoituksessa. Voitaisiinko ajatella, että Raamattua myönteisellä tavalla lukevalla olisi jo lähtökohtana se sisäsyntyinen moraali? Hyvään pyrkivä löytää Raamatusta kehoituksia hyvään, pahaan pyrkivä pahaan.

päähän määrittelysi moraalista tai se, minkä moraalisen toiminnan taustalta näet löytyvän eli "kärsimyksen aihteuttamista estävä sisäinen tunne".

Ehkäpä juuri tuo tunne on sisäsyntyinen, geenistöömme koodattu ominaisuus. Ja käytännön tilanteissa me sitten tämän ominaisuuden pohjalta enemmän tai vähemmän omakohtaisesti määrittelemme, mikä on moraalitonta. Tappaminen lienee ollut melko triviaali tapaus eikä siihen todennäköisesti ole tarvittu esittämäni kaltaista tragediaa heh.