Lippu salkoon???

Kaikella kunnioituksella tervehdys työväen juhlapäivään.
Valtaosa ihmisistä on siirtänyt vastakkainasettelun syrjään turhanpäiväisenä jaarituksena mutta keskuudesamme elää se fanaattinen pieni joukko joka ei öitään rauhassa nuku niin kauan kuin yksikin viljelijä on vielä hengissä.

Jäätkö eläkepäiville vai jotain muuta toimintaa jatkossa.

Per... muutama vuosi olen tuota myös hautonut, tulis joku ja potkasis perseelle että sais tuon päätöksen tehtyä.

onnittelut kirjoitti:

Jäätkö eläkepäiville vai jotain muuta toimintaa jatkossa.

Per... muutama vuosi olen tuota myös hautonut, tulis joku ja potkasis perseelle että sais tuon päätöksen tehtyä.

Lue lisää

Ei vielä eläkepäiville,ikää ei ole kuin hiukan yli 50. Mutta kun lehmiä katteloo 40 vuotta ja teköö töitä niiden kanssa,niin kyllä kummasti kypsyttää ajatuksia.Eikä tämä homma ole enää sitä mitä se oli 70-luvulta aina tuonne 80-luvun puoliväliin asti (kiintiöthän tuli -85 vuoden alusta).Tästä on vuosien saatossa mennyt mielekkyys samassa tahdissa kun EU-byrokratia on lisääntynyt.Ja kuitenkin pitäisi aina vain kasvattaa tuotantoa jotta pysyisi pelissä mukana.Katsoin parhaimmaksi lopettaa tuon lypsykarjan pidon, elämässä on muutakin kuin kantturat.Pitää nyt sitten katsoa
jaksaako tuo viljelykään enää kiinnostaa edes harrastuksen muodossa, mutta meinaan sitä toistaiseksi kumminkin jatkaa.Tukipaperit täytettiin siten että mahdollisimman paljon jää ns. kesannolle että voi kunnostella peltoja.Peltojen vuokraus/myynti ei ole sekään poissuljettu vaihtoehto.Mikä on sitten se jokin muu, on vielä hakusassa.Mutta meinaan kyllä kuunnella itteäni,enkä suinkaan ala tekemään
jostain hetken inspiraatiosta tai esim. naapurikateudesta samaa mitä kranni touhuaa.Kyllä se pitää olla aivan oma juttu joka
kolahtaa ja johon löytyy vielä kipinää eläkeikään asti.

Kunttajussi kirjoitti:

Ei vielä eläkepäiville,ikää ei ole kuin hiukan yli 50. Mutta kun lehmiä katteloo 40 vuotta ja teköö töitä niiden kanssa,niin kyllä kummasti kypsyttää ajatuksia.Eikä tämä homma ole enää sitä mitä se oli 70-luvulta aina tuonne 80-luvun puoliväliin asti (kiintiöthän tuli -85 vuoden alusta).Tästä on vuosien saatossa mennyt mielekkyys samassa tahdissa kun EU-byrokratia on lisääntynyt.Ja kuitenkin pitäisi aina vain kasvattaa tuotantoa jotta pysyisi pelissä mukana.Katsoin parhaimmaksi lopettaa tuon lypsykarjan pidon, elämässä on muutakin kuin kantturat.Pitää nyt sitten katsoa
jaksaako tuo viljelykään enää kiinnostaa edes harrastuksen muodossa, mutta meinaan sitä toistaiseksi kumminkin jatkaa.Tukipaperit täytettiin siten että mahdollisimman paljon jää ns. kesannolle että voi kunnostella peltoja.Peltojen vuokraus/myynti ei ole sekään poissuljettu vaihtoehto.Mikä on sitten se jokin muu, on vielä hakusassa.Mutta meinaan kyllä kuunnella itteäni,enkä suinkaan ala tekemään
jostain hetken inspiraatiosta tai esim. naapurikateudesta samaa mitä kranni touhuaa.Kyllä se pitää olla aivan oma juttu joka
kolahtaa ja johon löytyy vielä kipinää eläkeikään asti.

Lue lisää

" Ei näe uutta rantaa, ellei uskalla jättää nykyistä taakse".

Sama tilanne sikojen kanssa. Lehmät lähti 35v sitten, enkä ole päivääkään katunut. Kohta on aika hyvästellä siat.
Ketuttaa kasvattaa kolhoosien raakkiporsaita. Parhaat ottavat itselle, lopuista joku saa teurastamon kuoleman suudelman.

kadu. kirjoitti:

" Ei näe uutta rantaa, ellei uskalla jättää nykyistä taakse".

Sama tilanne sikojen kanssa. Lehmät lähti 35v sitten, enkä ole päivääkään katunut. Kohta on aika hyvästellä siat.
Ketuttaa kasvattaa kolhoosien raakkiporsaita. Parhaat ottavat itselle, lopuista joku saa teurastamon kuoleman suudelman.

Lue lisää

Emakoitakin pidin lehmien ohella tai oli siinä parin vuoden tauko lehmistä.Emakoita taisi olla n.15 vuotta,-76 vuodesta tuonne -90 luvun alkupuolelle. Tiedän mitä sekin on,enkä kadehdi vaikka joku naapurustossa pistäis pystyyn muutaman sadan emakkosikalan tai muutaman tuhannen sian lihasikalan.Voin sanoa että hyvä läpileikkaus on tullut Suomen maataloudesta omaankin piikkiin ,eli
vuodesta -77 asti.Ei tarvitse vanhana katua sitä ettei nuorena tullut tätä hommaa yritettyä ja ainahan sitä ollaan muutamaa kokemusta rikkaampi. Omille pojille olen sanonut että lukisivat niin paljon kuin kaaliin sopii, kyllä näitä hommia piisaa senkin jälkeen.Ja hyvinhän nuo ovat onkeensa ottaneet,2 vanhinta opiskelee Oulussa ja 3:s lukee Torniossa vain nuorin on enää lukiossa. En ole itseltäni vielä jättänyt aikuiskouluttautumis mahdollisuutta,siihenkin ilmeisesti saa jotain päivärahaa.Ja ilmeisesti sitä suuremmalla syyllä kun itselle on näistä hommista tullut Melan luokittelema "ammattitauti".
Mutta harrastuksia on tullut pirusti,tänään tein ensimmäisen pienen prätkälenkin talven jälkeen.Sitten tuossa odottaa ajokuntoinen 25A Zetka entisöimistä jolla on ajettu muutama kiihdytyskisakin täkäläisen Zetkakerhon kilpailussa.Sitten kuulun muutamaan sekakuoroon,ensi viikonloppunakin on yksi esiintyminen vaihteeksi taas, joten touhua piisaa.
Mutta sen olen päättänyt että paikoilleen en jää mätänemään vaikka kurmuja ei enää olekkaan.

Kunttajussi kirjoitti:

Ei vielä eläkepäiville,ikää ei ole kuin hiukan yli 50. Mutta kun lehmiä katteloo 40 vuotta ja teköö töitä niiden kanssa,niin kyllä kummasti kypsyttää ajatuksia.Eikä tämä homma ole enää sitä mitä se oli 70-luvulta aina tuonne 80-luvun puoliväliin asti (kiintiöthän tuli -85 vuoden alusta).Tästä on vuosien saatossa mennyt mielekkyys samassa tahdissa kun EU-byrokratia on lisääntynyt.Ja kuitenkin pitäisi aina vain kasvattaa tuotantoa jotta pysyisi pelissä mukana.Katsoin parhaimmaksi lopettaa tuon lypsykarjan pidon, elämässä on muutakin kuin kantturat.Pitää nyt sitten katsoa
jaksaako tuo viljelykään enää kiinnostaa edes harrastuksen muodossa, mutta meinaan sitä toistaiseksi kumminkin jatkaa.Tukipaperit täytettiin siten että mahdollisimman paljon jää ns. kesannolle että voi kunnostella peltoja.Peltojen vuokraus/myynti ei ole sekään poissuljettu vaihtoehto.Mikä on sitten se jokin muu, on vielä hakusassa.Mutta meinaan kyllä kuunnella itteäni,enkä suinkaan ala tekemään
jostain hetken inspiraatiosta tai esim. naapurikateudesta samaa mitä kranni touhuaa.Kyllä se pitää olla aivan oma juttu joka
kolahtaa ja johon löytyy vielä kipinää eläkeikään asti.

Lue lisää

lähtee vielä tältäkin tilalta, tietty haikeus on, onhan karjan eteen niin paljon työtä, aikaa ja rahaa tuhrautunut. Ei auta enään mitkään tuotannon tehostamiset, suurimittainen laajennus ja koneellistaminen on ainoa vaihtoehto ja se ei enään ole tätä työtä, missä lehmillä on nimet...

Lehmät vaativat hoitoa useamman kerran päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, mutta siitä huolimatta, aika usein, työ eläinten kanssa on jopa antoisampaa kuin ihmisten:)

ri-a kirjoitti:

lähtee vielä tältäkin tilalta, tietty haikeus on, onhan karjan eteen niin paljon työtä, aikaa ja rahaa tuhrautunut. Ei auta enään mitkään tuotannon tehostamiset, suurimittainen laajennus ja koneellistaminen on ainoa vaihtoehto ja se ei enään ole tätä työtä, missä lehmillä on nimet...

Lehmät vaativat hoitoa useamman kerran päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, mutta siitä huolimatta, aika usein, työ eläinten kanssa on jopa antoisampaa kuin ihmisten:)

Lue lisää

..oli se että toinen osapuoli ei ottanut koskaan vastuuta,kiire aikoinakaan vaan aina jouduin itse menemään ja tekemään navettatyöt.Jos kaipasin apua juuri noissa tilanteissa tai tapaturmatilanteissa, niin kuulin aina pelkkää vittuilua olosuhteitteni luomisesta.Se on sellainen asia joka syö miestä ja jaksamista.No nyttemmin hän on tilan ulkopuolella töissä.

Kunttajussi kirjoitti:

..oli se että toinen osapuoli ei ottanut koskaan vastuuta,kiire aikoinakaan vaan aina jouduin itse menemään ja tekemään navettatyöt.Jos kaipasin apua juuri noissa tilanteissa tai tapaturmatilanteissa, niin kuulin aina pelkkää vittuilua olosuhteitteni luomisesta.Se on sellainen asia joka syö miestä ja jaksamista.No nyttemmin hän on tilan ulkopuolella töissä.

Lue lisää

ole ainoa....kyllä eu:n mukanaan tuomat kiristykset on tuhonneet monta tilaa ja avioliittoa tavalla taikka toisella. Olet kyllä paljosta selvinnyt, kun näinkin pitkään ilman puolison tukea olet jaksanut, toivotan voimia myös jatkoon. Elämä etiäpäin mennä porskuttaa:)

Kunttajussi kirjoitti:

..oli se että toinen osapuoli ei ottanut koskaan vastuuta,kiire aikoinakaan vaan aina jouduin itse menemään ja tekemään navettatyöt.Jos kaipasin apua juuri noissa tilanteissa tai tapaturmatilanteissa, niin kuulin aina pelkkää vittuilua olosuhteitteni luomisesta.Se on sellainen asia joka syö miestä ja jaksamista.No nyttemmin hän on tilan ulkopuolella töissä.

Lue lisää

Aika raskasta Pitää karjaa "yksin". Minunkin vaimoni on tilan ulkopuolella töissä, mutta koittaa aina ehtiessään olla apuna ja aina välillä menee aikasi navetalle esim viikonloppuna antaan elukoille jauhoja, ku mä jään lasten kans nukkuun. Karjanhoito vaatii ainajonkinlaisen "turvaverkon", muuten se käy liian raskaaksi! Itte oon aatellu viä jatkaa ainaki sen 6 vuotta, mitä INV-tuet vaatii ja LFA-korotus, mutta sitte saattaa kans äpylit lähtee! Tosin mulla ei lypsämistä ole onnex. 1996 ku lypsylehmät lähti, totesin että sitten kun maidosta saa kympin litra mäkin alotan maidontuotannon! No sittemmin on siirrytty euroihin joten taidan saada puheeni pitää!

Paalinpyörittäjä kirjoitti:

Aika raskasta Pitää karjaa "yksin". Minunkin vaimoni on tilan ulkopuolella töissä, mutta koittaa aina ehtiessään olla apuna ja aina välillä menee aikasi navetalle esim viikonloppuna antaan elukoille jauhoja, ku mä jään lasten kans nukkuun. Karjanhoito vaatii ainajonkinlaisen "turvaverkon", muuten se käy liian raskaaksi! Itte oon aatellu viä jatkaa ainaki sen 6 vuotta, mitä INV-tuet vaatii ja LFA-korotus, mutta sitte saattaa kans äpylit lähtee! Tosin mulla ei lypsämistä ole onnex. 1996 ku lypsylehmät lähti, totesin että sitten kun maidosta saa kympin litra mäkin alotan maidontuotannon! No sittemmin on siirrytty euroihin joten taidan saada puheeni pitää!

Lue lisää

Näinhän se on,että se turvaverkko on tärkeä juttu näissä hommissa.Kun omasta akasta ei siihen ole ollut,niin se on haettu sitten itse.Harrastukset ovat hyviä, ne edes katkaisevat ajatukset hetkeksi ja pää tuulettuu mutta ei niissä voi aina jakaa ajatuksia.Loppujen lopuksi se "turvaverkko" koostuu omista vanhemmista, no se ei taas ole toiselle kuin punainen vaate,eikä siinä saa eikä voikkaan kertoa kaikkea.Mutta heiltä on aina saanut myönteistä tukea jota ei juurikaan ole herunut tässä avioliitoksessa.Sitten on muutama naapuri joihin voi aina luottaa ja joiden kanssa keskustellaan asioista niiden oikeilla nimillä.Voi olla harvinaista että näin on mutta kun luottamus pelaa puolin ja toisin, eikä olla kateellisia niin
se toimii.Luotan ihmissuhteissa omiin vaistoihin, kuka on luotettava ja kuka ei.Siihen nimittäin oppii. Sitten yksi sellainen hyvä ryhmä on ollut Aslak kuntoutusporukka.Meitä kuului siihen 10,ja meistä hitsautui heti hyvä porukka.Kokoonnumme vieläkin mahdollisuuksien mukaan yhteen vähintäin kerran vuodessa,ja aika usein juuri siellä alkuperäisessä paikassa.Soittelemme toisillemme ja vaihdamme kuulumisia.Ollaan päätetty pitää tämä porukka kasassa jossa huumoria piisaa ja asioista keskustellaan luottamuksellisesti. Voin sanoa että,jos tässä olisi oltu asioiden kanssa yksin,niin historia voisi olla toisenlainen.