Pelastukseen johtavat tiet

Hindulaisuuden piirissä hyväksytään se, että"henkisiä teitä" on monenlaisia, ja tässä korostuu se hindujen perustavanlaatuinen uskomus,että ei voida puhua vain yhdestä pelastukseen johtavasta tiestä.Traditioon vaikuttavat opettajat ovat kyllä määritelleet eri menetelmiä,jotka voivat auttaa ihmisyksilöä hänen pyrkiessän mokshaan.

Ne sopivat erilaisille persoonallisuuksille ja ovat yhdistettävissä erilaisiin elämäntyyleihin.He ovat hahmotelleet pääpiirteittäin kolme "henkistä tietä"(marga),jotka edustavat eri tapoja,joilla ihmiset etsivät yhteyttä Jumaluuteen.Niitä nimitetään tiedon (jnana-marga),toiminnan (karma-marga) ja hartauden (bhakti-marga) teiksi.

Tiedon tie (jnana-marga) ovat tunnusomaisia kurinalainen opiskelu,eettiset harjoitukset ja meditaatio.Meditoitaessa keskitytään usein johonkin nimenomaiseen pyhien kirjoitusten filosofiseen jaksoon tai toistetaan mantraa.

Näiden harjoitusten lähtökohtana on käsitys,jonka mukaan se,että ihminen joutuu elämään kurjuudessa ja vailla kosketusta brahmaniin,johtuu tietämättömyydestä.Tieto vapauttaa ihmisen minuuden rajoista ja rajallisuudesta,jotka hän on tiedon avulla oivaltanut.

Useimmat aloittavat matkansa tiedon tietä pitkin gurun (opettajan) johdolla miettimällä itseyden olemusta.Tällöin ei pyritä pelkästään itseyden älylliseen ymmärtämiseeen,vaan intuitiiviseen viisauteen,jonka avulla yksilö tajuaa välittömästi,että hänen sielunsa on samaa olemusta kuin maailmanhenki.

Tälläinen meditaatio vaatii tiukkaa fyysistä ja psyykkista kurinalaisuutta (mm.tunteiden hillintää),ja se sopii erityisesti harjoitettavaksi erakon askeettisen elämäntavan puitteissa.Erakkona ja askeettina vietettävät elämänvaiheet suovat ihmiselle ympäristön,joka tukee tiedon tien kulkijaa,koska hänellä ei näiden aikana ole sosiaalisia velvoitteita ja hän näin ollen voi keskittyä ruumiinsa ja sielunsa hillintään ja puhdistamiseen.

Toiminnan tietä (karma-marga) kulkeva ihminen puolestaan keskittyy suorittamaan epäitsekkäästi hänelle maailmassa määrättyjä tehtäviä ja velvollisuuksia (svadharma).Tällöin oletetaan,että ihmisen on välttämättä tehtävä työtä palkkansa vastineeksi.

Koska työllä saavutetut edut kuitenkin ovat tilapäisiä,ne vangitsevat ihmisen noidankehään.Hän työskentelee toteuttaakseen jonkin nimenomaisen toiveensa,mutta tuloksena on vain pettymys,jonka hän tuntee miellyttävän kokemuksen mennessä ohi tai menettäessä uutuudenviehätyksensä.

Toive tai halu motivoi ihmisen toimintaa,mutta lopulta se tuottaa tuskaa ja pettymyksiä-ja sitoo puolestaan ihmisen kiertokulkuun.Sen joka pyrkii mokshaan toimien samalla edelleen aktiivisesti maailmassa,ei pidä kiintyä toimintansa tuloksiin.

Hän voi suorittaa hänelle määrätyt tehtävänsä epäitsekkäästi maailman ja luomakunnan hyväksi tai sitten toimia Jumalan nimessä ja pyhittää työnsä sekä sen hedelmät Jumalalle.Kummassakin tapauksessa ihmisen toiminta maailmassa muodostuu joukoksi tietoisia henkisiä harjoitteita.Uhrautuva,epäitsekäs työ ja palvelu,luja itsekuri,nöyryys ja kuuliaisuus ovat luonteenomaisia niille hurskaille miehille ja naisille,jotka kulkevat vaikeaa tietään maailmassa,silti kuulumatta maailmaan.

Hartuden tie (bhakti-marga) kulkijat saattavat viettää joko askeetin tai yhteiskunnan toimivan jäsenen elämää,mutta joka tapauksessa heille moksha merkitsee täydellistä antautumista Jumalalle.Bhagavad-gitassa Krishna ilmoittaa olevansa korkein Jumaluus,joka tulee ihmiseksi voidakseen luoda henkilökohtaisen suhteen ihmisiin.

Bhaktin tielle onkin tunnusomaista juuri henkilökohtainen suhde Jumalaan.Yksittäiset ihmiset pääsevät vapaiksi Jumalan armon ja suoran henkilökohtaisen Jumalyhteyden avulla.Bhakti on suosittu pelastuksen tie,koska Jumala on siinä lähestyttävissä ja koska hän on persoonallinen olento.

Henkilökohtaisen Jumalsuhteen luomiseen ei tarvita erityistietoja eikä erityistä pyhää kieltä tai rituaalia.

Kolmesta tärkeimmästä pelastustiestä siis karma-margalle on luonteenomaista työn ja palvelun pyhittäminen Jumalalle.

Ja jnana-margalle omien ajatusten keskittäminen todellisen itseyden tajuamiseen.

Bhakti-margassa taas ihminen ennen kaikkea tuntee ja kokee Jumalan tunteillaan ja aisteillaan.

Kunkin tien kulkija orientoituu siis eri tavalla,mutta mikään niistä ei sulje toisia pois.Monet hindut ottavat vaikutteita useista eri harjoitusjärjestelmistä luodessaan oman yksilöllisen hengellisen tiensä ja käytäntönsä.