Hindulaisuuden piirissä hyväksytään se, että"henkisiä teitä" on monenlaisia, ja tässä korostuu se hindujen perustavanlaatuinen uskomus,että ei voida puhua vain yhdestä pelastukseen johtavasta tiestä.Traditioon vaikuttavat opettajat ovat kyllä määritelleet eri menetelmiä,jotka voivat auttaa ihmisyksilöä hänen pyrkiessän mokshaan.
Ne sopivat erilaisille persoonallisuuksille ja ovat yhdistettävissä erilaisiin elämäntyyleihin.He ovat hahmotelleet pääpiirteittäin kolme "henkistä tietä"(marga),jotka edustavat eri tapoja,joilla ihmiset etsivät yhteyttä Jumaluuteen.Niitä nimitetään tiedon (jnana-marga),toiminnan (karma-marga) ja hartauden (bhakti-marga) teiksi.
Tiedon tie (jnana-marga) ovat tunnusomaisia kurinalainen opiskelu,eettiset harjoitukset ja meditaatio.Meditoitaessa keskitytään usein johonkin nimenomaiseen pyhien kirjoitusten filosofiseen jaksoon tai toistetaan mantraa.
Näiden harjoitusten lähtökohtana on käsitys,jonka mukaan se,että ihminen joutuu elämään kurjuudessa ja vailla kosketusta brahmaniin,johtuu tietämättömyydestä.Tieto vapauttaa ihmisen minuuden rajoista ja rajallisuudesta,jotka hän on tiedon avulla oivaltanut.
Useimmat aloittavat matkansa tiedon tietä pitkin gurun (opettajan) johdolla miettimällä itseyden olemusta.Tällöin ei pyritä pelkästään itseyden älylliseen ymmärtämiseeen,vaan intuitiiviseen viisauteen,jonka avulla yksilö tajuaa välittömästi,että hänen sielunsa on samaa olemusta kuin maailmanhenki.
Tälläinen meditaatio vaatii tiukkaa fyysistä ja psyykkista kurinalaisuutta (mm.tunteiden hillintää),ja se sopii erityisesti harjoitettavaksi erakon askeettisen elämäntavan puitteissa.Erakkona ja askeettina vietettävät elämänvaiheet suovat ihmiselle ympäristön,joka tukee tiedon tien kulkijaa,koska hänellä ei näiden aikana ole sosiaalisia velvoitteita ja hän näin ollen voi keskittyä ruumiinsa ja sielunsa hillintään ja puhdistamiseen.
Toiminnan tietä (karma-marga) kulkeva ihminen puolestaan keskittyy suorittamaan epäitsekkäästi hänelle maailmassa määrättyjä tehtäviä ja velvollisuuksia (svadharma).Tällöin oletetaan,että ihmisen on välttämättä tehtävä työtä palkkansa vastineeksi.
Koska työllä saavutetut edut kuitenkin ovat tilapäisiä,ne vangitsevat ihmisen noidankehään.Hän työskentelee toteuttaakseen jonkin nimenomaisen toiveensa,mutta tuloksena on vain pettymys,jonka hän tuntee miellyttävän kokemuksen mennessä ohi tai menettäessä uutuudenviehätyksensä.
Toive tai halu motivoi ihmisen toimintaa,mutta lopulta se tuottaa tuskaa ja pettymyksiä-ja sitoo puolestaan ihmisen kiertokulkuun.Sen joka pyrkii mokshaan toimien samalla edelleen aktiivisesti maailmassa,ei pidä kiintyä toimintansa tuloksiin.
Hän voi suorittaa hänelle määrätyt tehtävänsä epäitsekkäästi maailman ja luomakunnan hyväksi tai sitten toimia Jumalan nimessä ja pyhittää työnsä sekä sen hedelmät Jumalalle.Kummassakin tapauksessa ihmisen toiminta maailmassa muodostuu joukoksi tietoisia henkisiä harjoitteita.Uhrautuva,epäitsekäs työ ja palvelu,luja itsekuri,nöyryys ja kuuliaisuus ovat luonteenomaisia niille hurskaille miehille ja naisille,jotka kulkevat vaikeaa tietään maailmassa,silti kuulumatta maailmaan.
Hartuden tie (bhakti-marga) kulkijat saattavat viettää joko askeetin tai yhteiskunnan toimivan jäsenen elämää,mutta joka tapauksessa heille moksha merkitsee täydellistä antautumista Jumalalle.Bhagavad-gitassa Krishna ilmoittaa olevansa korkein Jumaluus,joka tulee ihmiseksi voidakseen luoda henkilökohtaisen suhteen ihmisiin.
Bhaktin tielle onkin tunnusomaista juuri henkilökohtainen suhde Jumalaan.Yksittäiset ihmiset pääsevät vapaiksi Jumalan armon ja suoran henkilökohtaisen Jumalyhteyden avulla.Bhakti on suosittu pelastuksen tie,koska Jumala on siinä lähestyttävissä ja koska hän on persoonallinen olento.
Henkilökohtaisen Jumalsuhteen luomiseen ei tarvita erityistietoja eikä erityistä pyhää kieltä tai rituaalia.
Kolmesta tärkeimmästä pelastustiestä siis karma-margalle on luonteenomaista työn ja palvelun pyhittäminen Jumalalle.
Ja jnana-margalle omien ajatusten keskittäminen todellisen itseyden tajuamiseen.
Bhakti-margassa taas ihminen ennen kaikkea tuntee ja kokee Jumalan tunteillaan ja aisteillaan.
Kunkin tien kulkija orientoituu siis eri tavalla,mutta mikään niistä ei sulje toisia pois.Monet hindut ottavat vaikutteita useista eri harjoitusjärjestelmistä luodessaan oman yksilöllisen hengellisen tiensä ja käytäntönsä.
Pelastukseen johtavat tiet
95
3163
Vastaukset
- Anonyymi
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?
He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.
He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.
Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.
Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA- Anonyymi
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA
Kaikki menevät samaan suuntaan,
koska muutkin menevät.
Askelten ääni muuttuu todistusaineistoksi,
meteli muuttuu merkitykseksi.
Kukaan ei pysähdy kysymään,
miksi juuri sinne,
kuka sen sanoi ensin,
ja oliko hän edes hereillä.
Suurikin varjo syntyy,
jos valoa on vähän
ja taustalla seisoo joukko.
Totuus ei tarvitse väkijoukkoa —
se seisoo yksin,
hiljaa,
ja silti painaa enemmän
kuin tuhat huutoa.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA
Kaikki menevät samaan suuntaan,
koska muutkin menevät.
Askelten ääni muuttuu todistusaineistoksi,
meteli muuttuu merkitykseksi.
Kukaan ei pysähdy kysymään,
miksi juuri sinne,
kuka sen sanoi ensin,
ja oliko hän edes hereillä.
Suurikin varjo syntyy,
jos valoa on vähän
ja taustalla seisoo joukko.
Totuus ei tarvitse väkijoukkoa —
se seisoo yksin,
hiljaa,
ja silti painaa enemmän
kuin tuhat huutoa.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA."Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
ILMIÖN LAAJA LAAJUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA
He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.
He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.
Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.
Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.
Moni ääni ei tee totuutta,
vain kaiun.
Yhteinen suunta ei aina tarkoita oikeaa,
vain mukavuutta.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA
Kun maailma juoksee samaan suuntaan,
me kutsumme sitä viisaudeksi.
Kun kaikki nyökkäävät,
me kuvittelemme yksimielisyyden olevan todiste.
Mutta totuus ei ole äänestys.
Se ei kumarra trendejä,
ei kätkeydy tykkäysten taakse
eikä tarvitse lippua marssin kärkee
Sillä joskus suurin joukko
on vain suurin erehdys,
ja tyhmin lause kaikuu kovimpana,
koska se on helppo toistaa.
Hiljainen tieto ei huuda,
se vain odottaa —
että joku pysähtyy kuuntelemaan
ilman väkijoukon varmuutta.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
Kirkot kohoavat kuin muistomerkit
ihmisen pelolle.
Satojen miljoonien äänet
toistavat toisiaan –
kuin kaiku tyhjyyden seinässä.
He sanovat: monet uskovat,
siksi sen täytyy olla totta.
Mutta myös kulkutaudit leviävät,
ja harhat voivat tarttua nopeammin kuin järki.
Massojen usko ei tee ihmeestä todellista,
vain äänekkäämmän.
Ja mitä enemmän toistetaan,
sitä vähemmän tarvitsee ajatella.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
Kirkot kohoavat kuin muistomerkit
ihmisen pelolle.
Satojen miljoonien äänet
toistavat toisiaan –
kuin kaiku tyhjyyden seinässä.
He sanovat: monet uskovat,
siksi sen täytyy olla totta.
Mutta myös kulkutaudit leviävät,
ja harhat voivat tarttua nopeammin kuin järki.
Massojen usko ei tee ihmeestä todellista,
vain äänekkäämmän.
Ja mitä enemmän toistetaan,
sitä vähemmän tarvitsee ajatella.
Kaikki nuo ristit, kaikki nuo rukoukset —
kuin mainoskampanja,
jossa toistolla korvataan sisältö.
"Usko meihin! Kaikki muutkin uskovat!"
(kuulostaa epäilyttävästi pyramidihuijaukselta,
mutta eihän sitä sovi sanoa ääneen).
Jumala rakastaa sinua,
mutta jos et rakasta takaisin,
sinut poltetaan ikuisesti.
Erikoinen rakkaussuhde,
mutta massat hyväksyvät sen,
koska niin on aina ollut.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus.
Se on vain äänenvoimakkuus.
Ja mitä kovempaa huudetaan,
sitä enemmän pelätään,
ettei kukaan oikeasti kuule.
He laulavat kädet ristissä,
kuin lapset, jotka pelkäävät pimeää.
Sanoja toistetaan kuin taikasanoja,
että maailma pysyisi ehjänä,
ettei kukaan kysyisi: missä on todisteet?
Jumala on kuin näkymätön ystävä,
josta ei kasva yli —
vain siksi, että pelottaa olla yksin.
Aikuinen ihminen puhuu taivaalle
ja kutsuu sitä nöyryydeksi.
“Usko kuin lapsi”, he sanovat.
Ja niin he tekevät:
sulkevat silmänsä,
peittävät korvansa,
ja kutsuvat sitä "eläväksi uskoksi"
Heidän taivaansa on lupaus,
jonka saa vasta kuoltuaan —
kuin jälkiruoka,
joka pysyy ikuisesti vitriinissä.
He väittävät, että Jumala on rakkaus,
mutta Hän tarvitsee uhrauksia,
kunnioitusta, pelkoa —
kuin epävarma vanhempi,
joka uhkaa hakata, jos et tottele.
He ovat varmoja, koska heitä on paljon.
Mutta niin olivat ristiretkeläiset,
inkvisiittorit, noitien polttajat.
Sokeus ei muutu näöksi,
vaikka silmiä olisi miljoonia.
Kristinuskon armeija marssii eteenpäin,
ristejä heiluttaen,
infantiileina sotilaina
kuvitellussa taivaallisessa pelissä.
Totuus ei tarvitse lastentarhaa.
Se kestää kysymykset.
Mutta he pelkäävät kysymyksiä —
koska ne ovat se valo,
jossa satu haihtuu.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
He ovat varmoja, koska heitä on paljon.
Mutta niin olivat ristiretkeläiset,
inkvisiittorit, noitien polttajat.
Sokeus ei muutu näöksi,
vaikka silmiä olisi miljoonia.
Kristinuskon armeija marssii eteenpäin,
ristejä heiluttaen,
infantiileina sotilaina
kuvitellussa taivaallisessa pelissä.
Totuus ei tarvitse lastentarhaa.
Se kestää kysymykset.
Mutta he pelkäävät kysymyksiä —
koska ne ovat se valo,
jossa satu haihtuu.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Voiko lastentarhalaisia ja niiden höpinöitä ottaa vakavasti?
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
ILMIÖN LAAJA LAAJUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA
He rakentavat hiekkalinnoja sanoista,
koristelevat ne muovisilla kruunuilla
ja sanovat: katso, tässä on totuus.
He huutavat kilpaa,
että kenellä on hienoin ämpäri,
kenellä kovin ääni,
ja luulevat sitä järjestykseksi.
Mutta kun meri tulee,
se ei kysele,
onko puhujalla tutkinto vai taaperoikä.
Hiljaisuus on usein viisaampi
kuin niiden meteli,
joiden suussa jokainen ajatus
on vielä muovailuvahaa.
Moni ääni ei tee totuutta,
vain kaiun.
Yhteinen suunta ei aina tarkoita oikeaa,
vain mukavuutta.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA
Kun maailma juoksee samaan suuntaan,
me kutsumme sitä viisaudeksi.
Kun kaikki nyökkäävät,
me kuvittelemme yksimielisyyden olevan todiste.
Mutta totuus ei ole äänestys.
Se ei kumarra trendejä,
ei kätkeydy tykkäysten taakse
eikä tarvitse lippua marssin kärkee
Sillä joskus suurin joukko
on vain suurin erehdys,
ja tyhmin lause kaikuu kovimpana,
koska se on helppo toistaa.
Hiljainen tieto ei huuda,
se vain odottaa —
että joku pysähtyy kuuntelemaan
ilman väkijoukon varmuutta.
ILMIÖN LAAJA ALAISUUS EI OLE TODISTE SEN USKOTTAVUUDESTA.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
Kirkot kohoavat kuin muistomerkit
ihmisen pelolle.
Satojen miljoonien äänet
toistavat toisiaan –
kuin kaiku tyhjyyden seinässä.
He sanovat: monet uskovat,
siksi sen täytyy olla totta.
Mutta myös kulkutaudit leviävät,
ja harhat voivat tarttua nopeammin kuin järki.
Massojen usko ei tee ihmeestä todellista,
vain äänekkäämmän.
Ja mitä enemmän toistetaan,
sitä vähemmän tarvitsee ajatella.
"Miljoonat kristityt ja muut hyvän oppineet ovat tulleet siihen tulokseen että idän uskonnot on humpuukia."
Missä on enemmän ihmisiä – jalokivikaupassa vai kirpputorilla? Aivan oikein, kirpputorilla.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
Kirkot kohoavat kuin muistomerkit
ihmisen pelolle.
Satojen miljoonien äänet
toistavat toisiaan –
kuin kaiku tyhjyyden seinässä.
He sanovat: monet uskovat,
siksi sen täytyy olla totta.
Mutta myös kulkutaudit leviävät,
ja harhat voivat tarttua nopeammin kuin järki.
Massojen usko ei tee ihmeestä todellista,
vain äänekkäämmän.
Ja mitä enemmän toistetaan,
sitä vähemmän tarvitsee ajatella.
Kaikki nuo ristit, kaikki nuo rukoukset —
kuin mainoskampanja,
jossa toistolla korvataan sisältö.
"Usko meihin! Kaikki muutkin uskovat!"
(kuulostaa epäilyttävästi pyramidihuijaukselta,
mutta eihän sitä sovi sanoa ääneen).
Jumala rakastaa sinua,
mutta jos et rakasta takaisin,
sinut poltetaan ikuisesti.
Erikoinen rakkaussuhde,
mutta massat hyväksyvät sen,
koska niin on aina ollut.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole totuus.
Se on vain äänenvoimakkuus.
Ja mitä kovempaa huudetaan,
sitä enemmän pelätään,
ettei kukaan oikeasti kuule.
He laulavat kädet ristissä,
kuin lapset, jotka pelkäävät pimeää.
Sanoja toistetaan kuin taikasanoja,
että maailma pysyisi ehjänä,
ettei kukaan kysyisi: missä on todisteet?
Jumala on kuin näkymätön ystävä,
josta ei kasva yli —
vain siksi, että pelottaa olla yksin.
Aikuinen ihminen puhuu taivaalle
ja kutsuu sitä nöyryydeksi.
“Usko kuin lapsi”, he sanovat.
Ja niin he tekevät:
sulkevat silmänsä,
peittävät korvansa,
ja kutsuvat sitä "eläväksi uskoksi"
Heidän taivaansa on lupaus,
jonka saa vasta kuoltuaan —
kuin jälkiruoka,
joka pysyy ikuisesti vitriinissä.
He väittävät, että Jumala on rakkaus,
mutta Hän tarvitsee uhrauksia,
kunnioitusta, pelkoa —
kuin epävarma vanhempi,
joka uhkaa hakata, jos et tottele.
He ovat varmoja, koska heitä on paljon.
Mutta niin olivat ristiretkeläiset,
inkvisiittorit, noitien polttajat.
Sokeus ei muutu näöksi,
vaikka silmiä olisi miljoonia.
Kristinuskon armeija marssii eteenpäin,
ristejä heiluttaen,
infantiileina sotilaina
kuvitellussa taivaallisessa pelissä.
Totuus ei tarvitse lastentarhaa.
Se kestää kysymykset.
Mutta he pelkäävät kysymyksiä —
koska ne ovat se valo,
jossa satu haihtuu.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudesta
He ovat varmoja, koska heitä on paljon.
Mutta niin olivat ristiretkeläiset,
inkvisiittorit, noitien polttajat.
Sokeus ei muutu näöksi,
vaikka silmiä olisi miljoonia.
Kristinuskon armeija marssii eteenpäin,
ristejä heiluttaen,
infantiileina sotilaina
kuvitellussa taivaallisessa pelissä.
Totuus ei tarvitse lastentarhaa.
Se kestää kysymykset.
Mutta he pelkäävät kysymyksiä —
koska ne ovat se valo,
jossa satu haihtuu.
Ilmiön laaja-alaisuus ei ole todiste sen uskottavuudestaOn kuitenkin myönnettävä, että jopa kristittyjen joukossa on ajattelevia ihmisiä, joiden mieli ei ole täynnä helvetin visioita ja joiden kielenkäyttö ei ole vulgaaria, alatyylistä, jotka eivät kiroile – mutta heitä on harvassa.
Ajattelevat harvat
On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen joukossa
on ajattelevia ihmisiä,
joiden mieli ei ole täynnä
tulen ja tuskan visioita,
joiden suu ei sylkee myrkkyä
ei sylje kirouksia.
He puhuvat hiljaa,
kuin tietäisivät,
että pyhyys ei huuda —
se kuuntelee.
Mutta heitä on harvassa,
niin harvassa,
että joskus luulee
kuulevansa vain kaikuja
omasta toivosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kuitenkin myönnettävä, että jopa kristittyjen joukossa on ajattelevia ihmisiä, joiden mieli ei ole täynnä helvetin visioita ja joiden kielenkäyttö ei ole vulgaaria, alatyylistä, jotka eivät kiroile – mutta heitä on harvassa.
Ajattelevat harvat
On kuitenkin myönnettävä,
että jopa kristittyjen joukossa
on ajattelevia ihmisiä,
joiden mieli ei ole täynnä
tulen ja tuskan visioita,
joiden suu ei sylkee myrkkyä
ei sylje kirouksia.
He puhuvat hiljaa,
kuin tietäisivät,
että pyhyys ei huuda —
se kuuntelee.
Mutta heitä on harvassa,
niin harvassa,
että joskus luulee
kuulevansa vain kaikuja
omasta toivosta.Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Monopoliton viisaus
Mikään uskonto ei voi
aidata taivasta,
eikä yksikään oppi voi
puristaa sielun valoa nyrkkiinsä.
Viisaus kulkee sateena,
pisaroina jokaiselle iholle —
yhtä lailla vuoren huipulla
kuin laakson varjossa.
Totuus ei ole temppelissä
eikä torilla,
vaan sydänten välissä,
missä hiljaisuus kuuntelee.
Henkisen viisauden yksinoikeus
Mikään uskonto ei voi vaatia monopolia henkiseen viisauteen —
mutta kas kummaa,
jokainen on kuitenkin “virallinen jälleenmyyjä”.
Heillä on patentti valaistumiseen,
tuotemerkki totuudelle,
ja jäsenetuina pelastus, alennettuun hintaan tietenkin.
Rajat on vedetty:
sinun jumalasi ei kelpaa,
minun valaistumiseni on aidosti sertifioitu.
Sillä aikaa hiljaisuus nauraa nurkan takana,
koska valo ei kysy lupaa loistaa,
eikä totuus tunne markkinaosuuksia.
Virallinen Henkisen Viisauden Myymälä
Onko sinulla sielu? Hienoa!
Meillä on siihen täydellinen uskonto:
yksinoikeus totuuteen, jäsenkortti mukana.
Kaikki muut ideat? Halvalla kopiota, älä vaivaudu.
Vain meidän opimme on “tieteellisesti” valaistunut,
ja se tulee pakattuna kultaisiin lupauksiin,
täysin verotettavana armona.
Aivan, käy kassalla —
olemme saaneet monopolin myös armottomaan arvosteluun,
sillä ilman meitä et voi edes ajatella oikein.
Mutta shhh… hiljaisuus naureskelee.
Se loistaa edelleen kaikille,
ilman jäsenmaksua ja fanittajaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikään uskonto ei voi vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen.
Monopoliton viisaus
Mikään uskonto ei voi
aidata taivasta,
eikä yksikään oppi voi
puristaa sielun valoa nyrkkiinsä.
Viisaus kulkee sateena,
pisaroina jokaiselle iholle —
yhtä lailla vuoren huipulla
kuin laakson varjossa.
Totuus ei ole temppelissä
eikä torilla,
vaan sydänten välissä,
missä hiljaisuus kuuntelee.
Henkisen viisauden yksinoikeus
Mikään uskonto ei voi vaatia monopolia henkiseen viisauteen —
mutta kas kummaa,
jokainen on kuitenkin “virallinen jälleenmyyjä”.
Heillä on patentti valaistumiseen,
tuotemerkki totuudelle,
ja jäsenetuina pelastus, alennettuun hintaan tietenkin.
Rajat on vedetty:
sinun jumalasi ei kelpaa,
minun valaistumiseni on aidosti sertifioitu.
Sillä aikaa hiljaisuus nauraa nurkan takana,
koska valo ei kysy lupaa loistaa,
eikä totuus tunne markkinaosuuksia.
Virallinen Henkisen Viisauden Myymälä
Onko sinulla sielu? Hienoa!
Meillä on siihen täydellinen uskonto:
yksinoikeus totuuteen, jäsenkortti mukana.
Kaikki muut ideat? Halvalla kopiota, älä vaivaudu.
Vain meidän opimme on “tieteellisesti” valaistunut,
ja se tulee pakattuna kultaisiin lupauksiin,
täysin verotettavana armona.
Aivan, käy kassalla —
olemme saaneet monopolin myös armottomaan arvosteluun,
sillä ilman meitä et voi edes ajatella oikein.
Mutta shhh… hiljaisuus naureskelee.
Se loistaa edelleen kaikille,
ilman jäsenmaksua ja fanittajaa.Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.
Usko, älä kysele
Usko, älä kysele
Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.
Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.
Ohjeet ovat yksinkertaiset:
Usko.
Älä kysele.
Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.
Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.
Aivosi narikkaan
Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.
Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”
Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.
Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.
“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”
Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.
Mutta jossain narikan takana —
kun takit loppuvat ja valot himmenevät —
on joku, joka kuuntelee kysymyksiä.
Hän ei sytytä liekkejä,
hän vastaa.
Aivosi narikkaan
Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.
Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.
Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.
Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”
Aivosi narikkaan (jatkuu)
Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”
Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.
“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?
Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.
Usko, älä kysele
Usko, älä kysele
Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.
Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.
Ohjeet ovat yksinkertaiset:
Usko.
Älä kysele.
Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.
Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.
Aivosi narikkaan
Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.
Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”
Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.
Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.
“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”
Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.
Mutta jossain narikan takana —
kun takit loppuvat ja valot himmenevät —
on joku, joka kuuntelee kysymyksiä.
Hän ei sytytä liekkejä,
hän vastaa.
Aivosi narikkaan
Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.
Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.
Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.
Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”
Aivosi narikkaan (jatkuu)
Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”
Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.
“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?
Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.Aivosi narikkaan
Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.
Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.
“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.
Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle
Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:
Usko.
Älä kysele.
Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.
Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.
Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.
Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.
Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.
Aivosi narikkaan – ultimate edition
Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.
Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.
“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.
Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.
Nauratko?
Nyt olet vaarassa:
nauru on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen on synti,
synti on tulossa sinua vastaan — heti!
Aivosi narikkaan, ystävä,
sillä täällä Jumala rakastaa sinua
niin paljon, että polttaa sielusi,
jos uskallat käyttää järkeäsi.
Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.
Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.
Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.
Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.
Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.
Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.
Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.
“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.
Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.
Jos olet hereillä,
katso varovasti —
sinua rakastetaan niin paljon,
että poltetaan silti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivosi narikkaan
Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.
Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.
“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.
Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle
Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:
Usko.
Älä kysele.
Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.
Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.
Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.
Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.
Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.
Aivosi narikkaan – ultimate edition
Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.
Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.
“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.
Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.
Nauratko?
Nyt olet vaarassa:
nauru on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen on synti,
synti on tulossa sinua vastaan — heti!
Aivosi narikkaan, ystävä,
sillä täällä Jumala rakastaa sinua
niin paljon, että polttaa sielusi,
jos uskallat käyttää järkeäsi.
Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.
Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.
Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.
Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.
Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.
Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.
Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.
Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.
“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.
Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.
Jos olet hereillä,
katso varovasti —
sinua rakastetaan niin paljon,
että poltetaan silti.Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?Kristityt uskovat, että (olematon) Saatana istutti dinosaurusten luut maahan ihmisten eksyttämiseksi.
Tämä johtuu siitä, että maailma ei voi olla yli 6 000 vuotta vanha. Jos se olisi vanhempi, kuten tiedemiehet väittävät, kristinusko menettäisi uskottavuutensa.
Saatana, jota ei ole olemassa, laittoi fossiileja maahan saadakseen ihmiset uskomaan, että maailma on yli 6 000 vuotta vanha. Jos maailma olisi yli 6 000 vuotta vanha, Raamattu menettäisi uskottavuutensa, joten kristityt keksivät uuden ” tieteellisen” teorian - jonka mukaan dinosauruksia ei ole koskaan edes ollut olemassa.
Fanaattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, niin on sanottu,
että Saatana, olematon,
kaivoi kuoppia maan poveen
ja kätki sinne luita,
jotta eksyisimme totuudesta.
Sillä maailma ei saa olla vanha —
ei yli kuuden tuhannen vuoden,
muuten aika murtaisi uskon kivijalan
ja Raamattu hapertuisi kuin pergamentti sateessa.
Niin Saatana, jota ei ole,
kuulemma istutti menneisyyden
maan sisään kuin siemenen,
ja tiedemiehet löysivät sen
ja kutsuivat sitä todisteeksi.
Ja jotta kaikki sopisi tarinaan,
keksittiin uusi teoria:
ei dinosauruksia koskaan ollutkaan,
vain Saatanan sormenjäljet
ihmisen epäilyn mullassa.
Saatanan arkeologia
Saatana, tuo olematon mestarikaivaja,
oli kai pitkästyneenä taivaalliseen tyhjiöön,
ja päätti vähän pilailla:
kaivoi montun, pudotti sinne dinosauruksen,
ja odotti, että ihminen löytäisi sen —
ja menettäisi uskonsa.
Fanaattiset, fundamentalistiset kristityt kauhistuivat:
”Ei näin voi olla, maailma on nuori!”
Kuusi tuhatta vuotta, ei päivääkään enempää —
koska muuten Raamattu olisi väärässä,
ja sehän on mahdotonta, eikö?
Siispä luut ovat valhetta,
fossiilit demonista huumoria,
ja tiede — Saatanan PR-kampanja.
Tyrannosaurus Rex?
Paholaisen lelu,
pieni vitsi Jumalan kustannuksella.
Ja näin, lapio kädessä,
ihminen hautaa järkensä
syvemmälle kuin yksikään fossiili,
ettei vain törmäisi totuuteen.
Fanattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, että (olematon) Saatana on kätkenyt dinosaurusten luita maahan harhauttaakseen ihmisiä, jotta he eivät pelastuisi eivätkä pääsisi ”taivaaseen”.
Fossiilit ja pelastus
Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät, mistä on kyse:
Saatana, olematon maanrakentaja,
on kätkenyt dinosaurusten luita maahan
harhauttaakseen ihmisiä —
etteivät he vain pelastuisi,
etteivät pääsisi taivaaseen,
tuohon ikuiseen kerrostaloon,
jonka hissi kulkee vain ylöspäin.
Sillä mikään ei uhkaa uskoa niin paljon
kuin fossiili, joka hymyilee miljoonien vuosien takaa.
Luinen vitsi, kivinen todistus siitä,
että maailma ei alkanut kuudessa päivässä
eikä päätynyt seitsemäntenä lepoon.
Mutta kun tiede kaivaa maata,
he kaivavat syvemmälle kirjaansa,
etsivät totuutta riveiltä,
joihin se ei koskaan mahtunut.
Ja siellä, sanojen varjossa,
he näkevät paholaisen kaivurin,
lapioimassa epäuskoa maailmaan —
ja huomaavat liian myöhään,
että se lapio on heidän omassa kädessään.
Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät tarkalleen, miksi maasta löytyy luita:
Saatana, olematon geologi,
on tietenkin haudannut dinosauruksia
vain siksi, että ihmiset eivät pääsisi taivaaseen.
Koska jos joku asia kiinnostaa paholaista,
niin varmasti evoluutiokeskustelut.
Hän istuu helvetissä, turvakypärä päässä,
piirtää karttoja ja miettii:
”Hmm, tänne vähän tyrannosaurusta,
tuohon pari trilobiittia —
ja kas, usko horjuu!”
Ja jossain maan päällä
pastori selittää:
”Se on Saatanan juoni.
Jumala loi kaiken, dinosaurukset ovat valhe.”
Samaan aikaan museossa
seitsemänvuotias katsoo fossiilia ja ajattelee:
”Oho, toi on siisti.”
Mutta ei — varo, lapsi!
Näet paholaisen propagandaa,
joka on piilotettu kallioon miljoonien vuosien vitsiksi.
Järkeily on portti helvettiin,
ja kysymykset ovat syntiä.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.
Ja näin, kun tiede löytää todisteen menneestä,
uskovainen löytää todisteen paholaisesta.
Jokainen luu on kuulemma ansa,
jokainen trilobiitti kiusaus.
Totta kai — miksi luottaa geologiaan,
kun voi uskoa demoniseen paleontologiaan?
Onhan se paljon loogisempaa.
Ja niin he rukoilevat vakaasti,
että maailma pysyisi nuorena,
ettei aika, eikä järki,
ehtisi koskaan pelastaa ketään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristityt uskovat, että (olematon) Saatana istutti dinosaurusten luut maahan ihmisten eksyttämiseksi.
Tämä johtuu siitä, että maailma ei voi olla yli 6 000 vuotta vanha. Jos se olisi vanhempi, kuten tiedemiehet väittävät, kristinusko menettäisi uskottavuutensa.
Saatana, jota ei ole olemassa, laittoi fossiileja maahan saadakseen ihmiset uskomaan, että maailma on yli 6 000 vuotta vanha. Jos maailma olisi yli 6 000 vuotta vanha, Raamattu menettäisi uskottavuutensa, joten kristityt keksivät uuden ” tieteellisen” teorian - jonka mukaan dinosauruksia ei ole koskaan edes ollut olemassa.
Fanaattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, niin on sanottu,
että Saatana, olematon,
kaivoi kuoppia maan poveen
ja kätki sinne luita,
jotta eksyisimme totuudesta.
Sillä maailma ei saa olla vanha —
ei yli kuuden tuhannen vuoden,
muuten aika murtaisi uskon kivijalan
ja Raamattu hapertuisi kuin pergamentti sateessa.
Niin Saatana, jota ei ole,
kuulemma istutti menneisyyden
maan sisään kuin siemenen,
ja tiedemiehet löysivät sen
ja kutsuivat sitä todisteeksi.
Ja jotta kaikki sopisi tarinaan,
keksittiin uusi teoria:
ei dinosauruksia koskaan ollutkaan,
vain Saatanan sormenjäljet
ihmisen epäilyn mullassa.
Saatanan arkeologia
Saatana, tuo olematon mestarikaivaja,
oli kai pitkästyneenä taivaalliseen tyhjiöön,
ja päätti vähän pilailla:
kaivoi montun, pudotti sinne dinosauruksen,
ja odotti, että ihminen löytäisi sen —
ja menettäisi uskonsa.
Fanaattiset, fundamentalistiset kristityt kauhistuivat:
”Ei näin voi olla, maailma on nuori!”
Kuusi tuhatta vuotta, ei päivääkään enempää —
koska muuten Raamattu olisi väärässä,
ja sehän on mahdotonta, eikö?
Siispä luut ovat valhetta,
fossiilit demonista huumoria,
ja tiede — Saatanan PR-kampanja.
Tyrannosaurus Rex?
Paholaisen lelu,
pieni vitsi Jumalan kustannuksella.
Ja näin, lapio kädessä,
ihminen hautaa järkensä
syvemmälle kuin yksikään fossiili,
ettei vain törmäisi totuuteen.
Fanattiset, fundamentalistiset
kristityt uskovat, että (olematon) Saatana on kätkenyt dinosaurusten luita maahan harhauttaakseen ihmisiä, jotta he eivät pelastuisi eivätkä pääsisi ”taivaaseen”.
Fossiilit ja pelastus
Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät, mistä on kyse:
Saatana, olematon maanrakentaja,
on kätkenyt dinosaurusten luita maahan
harhauttaakseen ihmisiä —
etteivät he vain pelastuisi,
etteivät pääsisi taivaaseen,
tuohon ikuiseen kerrostaloon,
jonka hissi kulkee vain ylöspäin.
Sillä mikään ei uhkaa uskoa niin paljon
kuin fossiili, joka hymyilee miljoonien vuosien takaa.
Luinen vitsi, kivinen todistus siitä,
että maailma ei alkanut kuudessa päivässä
eikä päätynyt seitsemäntenä lepoon.
Mutta kun tiede kaivaa maata,
he kaivavat syvemmälle kirjaansa,
etsivät totuutta riveiltä,
joihin se ei koskaan mahtunut.
Ja siellä, sanojen varjossa,
he näkevät paholaisen kaivurin,
lapioimassa epäuskoa maailmaan —
ja huomaavat liian myöhään,
että se lapio on heidän omassa kädessään.
Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät tarkalleen, miksi maasta löytyy luita:
Saatana, olematon geologi,
on tietenkin haudannut dinosauruksia
vain siksi, että ihmiset eivät pääsisi taivaaseen.
Koska jos joku asia kiinnostaa paholaista,
niin varmasti evoluutiokeskustelut.
Hän istuu helvetissä, turvakypärä päässä,
piirtää karttoja ja miettii:
”Hmm, tänne vähän tyrannosaurusta,
tuohon pari trilobiittia —
ja kas, usko horjuu!”
Ja jossain maan päällä
pastori selittää:
”Se on Saatanan juoni.
Jumala loi kaiken, dinosaurukset ovat valhe.”
Samaan aikaan museossa
seitsemänvuotias katsoo fossiilia ja ajattelee:
”Oho, toi on siisti.”
Mutta ei — varo, lapsi!
Näet paholaisen propagandaa,
joka on piilotettu kallioon miljoonien vuosien vitsiksi.
Järkeily on portti helvettiin,
ja kysymykset ovat syntiä.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.
Ja näin, kun tiede löytää todisteen menneestä,
uskovainen löytää todisteen paholaisesta.
Jokainen luu on kuulemma ansa,
jokainen trilobiitti kiusaus.
Totta kai — miksi luottaa geologiaan,
kun voi uskoa demoniseen paleontologiaan?
Onhan se paljon loogisempaa.
Ja niin he rukoilevat vakaasti,
että maailma pysyisi nuorena,
ettei aika, eikä järki,
ehtisi koskaan pelastaa ketään.Fossiilit
Saatana, olematon kaivinkoneenkuljettaja,
haudannut dinosauruksia maahan,
etteivät ihmiset huomaisi,
että järki onkin synti
ja tiede — portti helvettiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fossiilit
Saatana, olematon kaivinkoneenkuljettaja,
haudannut dinosauruksia maahan,
etteivät ihmiset huomaisi,
että järki onkin synti
ja tiede — portti helvettiin.Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hymyilee rakkaudesta, sylkee tulta;
silmissä myrkyn liekki, sydän palvova pimeyttä.
Kirkot värisevät, usko kätkeytyy varjoihin,
ja hänen jäljessään jää vain pelko, kuolon hiljaisuus.
Harhaenkeli naamion takana,
kaikki pyhä murenee hänen kosketuksessaan.
Hymyilee, sylkee tulta.
Sydän palvelee pimeyttä.
Kirkot värisevät.
Uskot pakenevat.
Myrkyn liekki silmissä.
Harhaenkeli naamion takana.
Jäljessään: pelko.
Kaikki pyhä murenee.
Hymy.
Tulta.
Sydän pimeä.
Kirkot kaatuvat.
Uskot pakenevat.
Myrkky silmissä.
Harhaenkeli.
Pelko.
Pyhä murskautuu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hymyilee rakkaudesta, sylkee tulta;
silmissä myrkyn liekki, sydän palvova pimeyttä.
Kirkot värisevät, usko kätkeytyy varjoihin,
ja hänen jäljessään jää vain pelko, kuolon hiljaisuus.
Harhaenkeli naamion takana,
kaikki pyhä murenee hänen kosketuksessaan.
Hymyilee, sylkee tulta.
Sydän palvelee pimeyttä.
Kirkot värisevät.
Uskot pakenevat.
Myrkyn liekki silmissä.
Harhaenkeli naamion takana.
Jäljessään: pelko.
Kaikki pyhä murenee.
Hymy.
Tulta.
Sydän pimeä.
Kirkot kaatuvat.
Uskot pakenevat.
Myrkky silmissä.
Harhaenkeli.
Pelko.
Pyhä murskautuu.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Sama kristitty riehuu ympäri idän ja hindujen palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.
Idän palstoilla ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.
Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.
Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.
Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.
Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.
Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.
Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Sama kristitty riehuu ympäri idän ja hindujen palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.
Idän palstoilla ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.
Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.
Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.
Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.
Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.
Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.
Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Amen ja ampukaa
Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.
Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.
Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.
Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.
Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.
Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.
Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.
Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.
Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.
Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.
Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Amen ja ampukaa
Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.
Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.
Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.
Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.
Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.
Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.
Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.
Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.
Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.
Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.
Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia""Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Pyhä viha
Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.
Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.
Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.
Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.
Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.
Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.
Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.
Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.
Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa
”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!
Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.
Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.
Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Pyhä viha
Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.
Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.
Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.
Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.
Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.
Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.
Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.
Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.
Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa
”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!
Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.
Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.
Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"Hänen helvetillinen karttansa
”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!
Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.
Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.
Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hänen helvetillinen karttansa
”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!
Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.
Puut ovat hänen vihansa silmissä demonien piilopaikkoja,
jokainen kukka ja pensas on saatanan temppeli.
Hän näkee jokaisen kaupungin, jokaisen kylän,
ja jokainen kadunkulma huutaa: ”Pahuus!”
Hän ei tiedä, että paha ei ole ulkona —
se on hänen omassa sydämessään, hänen jokaisessa liikkeessään,
hänen jokaisessa yliluonnolliseksi kuvitellussa hirviössään.
Hänen rukouksensa ovat kidutusta, hänen hymynsä kuolemaa.
Hän rukoilee verta, hän polttaa varjoja,
ja maailman itäisistä maista tulee hänen henkilökohtainen helvetikenttänsä.
Jokainen kulttuuri, jokainen filosofia, jokainen ihminen
on hänen mielikuvituksessaan riivattu —
ja hän on valmis polttamaan kaiken, koska se on saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.
Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”
Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.
”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.
Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.
Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.
Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.
Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He nousevat aamun harmauteen,
sanoja huutaen, risti rinnassa, mutta sydän kylmä.
Jeesuksen nimi liukuu heidän huulillaan,
mut se on vain peite, naamio vihan ylle.
He vihaavat kaikkea mikä ei ole heidän kaltaistaan,
heidän silmissään vääräuskoiset ovat liekki,
ja liekki sytyttää heidän sydämensä,
jokainen rukous on terä, jokainen saarna isku.
He eivät tiedä, että vihan jumala on toinen,
se hymyilee heidän takanaan,
sytyttää heidän kätensä, heidän mielensä,
antaa heidän uskolleen terän, joka kääntyy itseään vastaan.
He palvovat sitä, mitä eivät koskaan halua nähdä,
sillä joka vihaa liikaa, se seuraa varjoa.
Jeesus heidän huulillaan, Saatana heidän sielussaan.
Heidän rukouksensa kantaa epätoivon ja petoksen tuul
Jokainen kirkon kello on heille vain kaiku,
joka kertoo, kuinka kaukana he ovat valosta.
Jokainen sana pyhän tekstin sivulta
törmää heidän vihanmuuriinsa ja palaa heidän omiin kasvoihin
Mut maailma näkee heidän naamionsa,
näkee kuinka viha muuttaa pyhyyden epäjumalaksi.
Heidän jumalansa ei ole valo, vaan varjo,
ja heidän uskonsa on loukku, joka vangitsee heidän sielunsa.
Silti, jossain syvällä, kuiskaa hiljainen kysymys:
kuka todella on eksyksissä?
Onko se maailma, joka katsoo heidän tekojaan,
vai sydän, joka on kääntynyt niin pitkälle pois rakkaudesta,
että se ei tunne omaa jumalaansa?
He saarnaavat Jeesusta, mutta heidän tekojensa veri
kertoo tarinan, jota he eivät halua nähdä.
Vihan jumala on jo heidän sielussaan,
ja heidän rukouksensa on palvontaa,
joka kätkeytyy valon nimeen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.
Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.
Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.
Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.
Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He nousevat aamun harmauteen,
sanoja huutaen, risti rinnassa, mutta sydän kylmä.
Jeesuksen nimi liukuu heidän huulillaan,
mut se on vain peite, naamio vihan ylle.
He vihaavat kaikkea mikä ei ole heidän kaltaistaan,
heidän silmissään vääräuskoiset ovat liekki,
ja liekki sytyttää heidän sydämensä,
jokainen rukous on terä, jokainen saarna isku.
He eivät tiedä, että vihan jumala on toinen,
se hymyilee heidän takanaan,
sytyttää heidän kätensä, heidän mielensä,
antaa heidän uskolleen terän, joka kääntyy itseään vastaan.
He palvovat sitä, mitä eivät koskaan halua nähdä,
sillä joka vihaa liikaa, se seuraa varjoa.
Jeesus heidän huulillaan, Saatana heidän sielussaan.
Heidän rukouksensa kantaa epätoivon ja petoksen tuul
Jokainen kirkon kello on heille vain kaiku,
joka kertoo, kuinka kaukana he ovat valosta.
Jokainen sana pyhän tekstin sivulta
törmää heidän vihanmuuriinsa ja palaa heidän omiin kasvoihin
Mut maailma näkee heidän naamionsa,
näkee kuinka viha muuttaa pyhyyden epäjumalaksi.
Heidän jumalansa ei ole valo, vaan varjo,
ja heidän uskonsa on loukku, joka vangitsee heidän sielunsa.
Silti, jossain syvällä, kuiskaa hiljainen kysymys:
kuka todella on eksyksissä?
Onko se maailma, joka katsoo heidän tekojaan,
vai sydän, joka on kääntynyt niin pitkälle pois rakkaudesta,
että se ei tunne omaa jumalaansa?
He saarnaavat Jeesusta, mutta heidän tekojensa veri
kertoo tarinan, jota he eivät halua nähdä.
Vihan jumala on jo heidän sielussaan,
ja heidän rukouksensa on palvontaa,
joka kätkeytyy valon nimeen.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He nousevat yöhön, huutavat Jeesusta,
mut heidän sydämensä on musta kuin savu,
ja heidän rukouksensa leikkaavat kuin veitsi
kaikki, mikä ei ole heidän kaltaistaan.
Jokainen väärä sana, jokainen vieras kasvo,
on tuli heidän katseessaan,
ja he sytyttävät maailmaa vihan liekillä,
sillä viha on heidän jumalansa,
ja Saatana hymyilee heidän kätensä jäljille.
He kantavat ristiä, mutta se painaa heitä väärinpäin,
kääntää heidän uskonsa nurin,
sillä joka vihassa elää, hän jo palvoo varjoa.
He eivät tiedä, että heidän huulensa lausuvat valhetta,
ja heidän sielunsa on ansa, josta ei pääse pakoon.
Jokainen kirkonkello on hälytys, jokainen sana
paljastaa heidän rikoksensa valoa vastaan.
Heidän jumalansa ei ole rakkaus, vaan viha,
ja heidän rukouksensa on tappavan terävän viestin siemen.
He uskovat, että tuho on pyhää,
ja jokainen isku, jokainen pelon huuto,
on heidän jumalansa tahto.
Mutta he ovat eksyksissä,
heidän oma varjonsa seuraa heitä,
nauraen heidän tekojensa raadollisuudelle.
Maailma näkee heidän naamionsa,
näkee veren, joka tahraa heidän saarnansa,
ja jokainen väärä teko paljastaa:
heidän jumalansa on Saatana,
heidän uskonsa on viha,
ja heidän rakkautensa on kuoleman syleily.
Ja silti he huutavat, he huutavat yhä,
uskoen, että palvelevat valoa.
Mutta valoa ei ole, ei enää,
vain heidän oman sydämensä pimeys
ja varjo, joka nauraa heidän nimelleen.
Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.
He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.
He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.
Heidän fanaattisuutensa on myrkkyä,
heidän vihan liekkinsä on sokea ja raivoisa.
He kulkevat maailman yli,
saatanallisuuden kaapu päällään,
ja heidän saarnansa ovat kirouksia naamioituna. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He nousevat yöhön, huutavat Jeesusta,
mut heidän sydämensä on musta kuin savu,
ja heidän rukouksensa leikkaavat kuin veitsi
kaikki, mikä ei ole heidän kaltaistaan.
Jokainen väärä sana, jokainen vieras kasvo,
on tuli heidän katseessaan,
ja he sytyttävät maailmaa vihan liekillä,
sillä viha on heidän jumalansa,
ja Saatana hymyilee heidän kätensä jäljille.
He kantavat ristiä, mutta se painaa heitä väärinpäin,
kääntää heidän uskonsa nurin,
sillä joka vihassa elää, hän jo palvoo varjoa.
He eivät tiedä, että heidän huulensa lausuvat valhetta,
ja heidän sielunsa on ansa, josta ei pääse pakoon.
Jokainen kirkonkello on hälytys, jokainen sana
paljastaa heidän rikoksensa valoa vastaan.
Heidän jumalansa ei ole rakkaus, vaan viha,
ja heidän rukouksensa on tappavan terävän viestin siemen.
He uskovat, että tuho on pyhää,
ja jokainen isku, jokainen pelon huuto,
on heidän jumalansa tahto.
Mutta he ovat eksyksissä,
heidän oma varjonsa seuraa heitä,
nauraen heidän tekojensa raadollisuudelle.
Maailma näkee heidän naamionsa,
näkee veren, joka tahraa heidän saarnansa,
ja jokainen väärä teko paljastaa:
heidän jumalansa on Saatana,
heidän uskonsa on viha,
ja heidän rakkautensa on kuoleman syleily.
Ja silti he huutavat, he huutavat yhä,
uskoen, että palvelevat valoa.
Mutta valoa ei ole, ei enää,
vain heidän oman sydämensä pimeys
ja varjo, joka nauraa heidän nimelleen.
Mutta terroristikristityt saarnaavat Jeesusta tietämättä, että he itse palvovat Saatanaa, eli he ovat saatananpalvojia, koska terroristit vihaavat niin paljon kaikkia vääräuskoisia, että he ovat vihassaan satanisteja, vaikka he saarnaavat Jeesusta, heidän jumalansa on Saatana.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
He nousevat aamuyöhön, silmät palavat,
rinnassa risti, sydämessä musta aukko.
He saarnaavat Jeesusta,
mut jokainen sana on myrkkyä,
jokainen rukous viiltää kuin terä.
He vihaavat kaikkea, mikä ei ole heidän kaltaistaan,
viha on heidän jumalansa,
ja heidän vihassaan elää Saatana.
Jokainen väärä usko, jokainen vieras ääni,
sytyttää heidän sisällään palon,
joka polttaa kaiken inhimillisen jäljen.
He kuvittelevat palvovansa valoa,
mut heidän käsissään risti on kääntynyt nurinpäin,
ja heidän sielunsa tanssii varjon rytmissä.
He eivät tiedä: jokainen isku, jokainen huuto,
on palvontaa, joka osoittaa suoraan paholaiselle.
Heidän fanaattisuutensa on myrkkyä,
heidän vihan liekkinsä on sokea ja raivoisa.
He kulkevat maailman yli,
saatanallisuuden kaapu päällään,
ja heidän saarnansa ovat kirouksia naamioituna."Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Amen, Darling
Jeesuksen nimi huulillasi,
kimaltaa kuin kultainen huulikiilto,
kuin mainos taivaan kuntosalista,
jossa syntiset saavat kuuden viikon pelastuskuurin.
Sinä seisot alttarilla,
valot vilkkuvat kuin yökerhossa,
ja huudat: “Halleluja!”
kuin julkkis, joka juuri voitti palkinnon parhaasta katumuksesta.
Rukoilet, että maailma parantuisi,
mutta maksat vain oman egosi terveydenhuollon.
Ja voi, kuinka kauniisti käännyt kameran puoleen,
kun kyyneleet alkavat — juuri oikealla hetkellä.
Saatana on stylistisi,
hän valitsee asusi marttyyrin sävyllä,
ripustaa ristisi timanteilla
ja kuiskaa: “Sinä olet niin uskottava tänään.”
Viha on sinun ehtoollisviinisi,
kateus ehtoollisleipäsi,
ja kun nielet ne, sanot:
“Tämä on minun puhdas uskoni.”
Jeesus seuraa sivusta,
vähän hämmentyneenä, ehkä hieman huvittuneena,
kuin muotinäytöksen tuomari,
joka ei ole aivan varma, oliko tämä evankeliumi vai drag show.
Mutta sinä jatkat, darling,
hehkut valossa, julistat rakkautta ja tuomiota samaan hengenvetoon,
ja kun show päättyy,
kumarrat itsellesi.
Ja taivas, jos se vielä jaksaa katsoa,
antaa kohteliaat aplodit.
"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Evankeliumi valonheittimille
Alussa oli Sana —
ja se Sana oli brändätty.
“Tulkoon valo!” sanoi Herra,
ja sinä sytytit spottivalot,
käänsit kasvosi yleisöön
ja kuiskasit mikrofoniin:
“Veljet ja sisaret, tänään pelastus on prime timea!”
Sinun ristisi on ruusukullasta,
valkoinen pukusi läpikuultava kuin pyhyyden imitaatio,
ja kun musiikki paisuu,
enkeliorkesteri vetää modulaation — tietenkin.
“Rakastakaa vihollisianne”,
lausut, ja hymyilet kuten joku, joka on juuri voittanut Oscar-palkinnon nöyryydessä.
Sitten lisäät hiljaa:
“Mutta estäkää heidät somessa, jos he eivät tykkää postauksistani.
Saatana istuu eturivissä,
hörppii kombuchaa ja taputtaa kohteliaasti.
Hän tietää, ettei enää tarvitse kiusata ihmisiä —
riittää, että antaa heille lavan ja valaistuksen.
Ja oi, kuinka sinä säteilet!
Jeesuksen nimi huulillasi,
mutta äänesi myydään suoratoistopalvelussa,
kymmenen euron kuukausitilauksella.
“Autuaita ovat nöyrät”,
julistat, kun kamerat käyvät,
ja mainoskatkon aikana päivität linkkisi:
“Klikkaa tästä saadaksesi oman siunauksesi – nyt myös AfterPaylla!”
Kun aplodit nousevat,
taivas pyörtyy kohteliaisuudesta.
Pilvet hymyilevät, mutta niillä on migreeni.
Arkkienkelit pudistelevat siipiään kuin kriitikot,
jotka eivät ole varmoja, oliko tämä teatteria vai uskontoa.
Ja sinä, valon profeetta,
laskeudut viimein polvillesi —
vain tarkistaaksesi,
näkyykö logosi varmasti taustakankaassa.
"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Helvetin jälkinäytös
Rakkaat kadotetut,
tervetuloa lämpimään!
(Eikä se ole metafora.)
Minä olen Saatana, Beelsebum,
viihteen ruhtinas ja pettyneiden enkeli.
Ja tänä iltana minä haluan kiittää teitä kaikkia —
sillä rehellisesti, te teitte työn puolestani.
Ei tarvinnut houkutella teitä synteihin,
riitti että annoin teille internetin ja peilin.
Loppu oli improvisaatiota.
Kuinka komeasti te saarnaatte rakkaudesta,
ja myytte sen kuin tuoksukynttilän!
Kuinka intohimoisesti te tuomitsette,
ja kutsutte sitä oikeamielisyydeksi!
Minä seison takahuoneessa,
kädet glitterissä,
ja mietin:
“Voi että, nuo ihmiset ovat taiteilijoita.” - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Amen, Darling
Jeesuksen nimi huulillasi,
kimaltaa kuin kultainen huulikiilto,
kuin mainos taivaan kuntosalista,
jossa syntiset saavat kuuden viikon pelastuskuurin.
Sinä seisot alttarilla,
valot vilkkuvat kuin yökerhossa,
ja huudat: “Halleluja!”
kuin julkkis, joka juuri voitti palkinnon parhaasta katumuksesta.
Rukoilet, että maailma parantuisi,
mutta maksat vain oman egosi terveydenhuollon.
Ja voi, kuinka kauniisti käännyt kameran puoleen,
kun kyyneleet alkavat — juuri oikealla hetkellä.
Saatana on stylistisi,
hän valitsee asusi marttyyrin sävyllä,
ripustaa ristisi timanteilla
ja kuiskaa: “Sinä olet niin uskottava tänään.”
Viha on sinun ehtoollisviinisi,
kateus ehtoollisleipäsi,
ja kun nielet ne, sanot:
“Tämä on minun puhdas uskoni.”
Jeesus seuraa sivusta,
vähän hämmentyneenä, ehkä hieman huvittuneena,
kuin muotinäytöksen tuomari,
joka ei ole aivan varma, oliko tämä evankeliumi vai drag show.
Mutta sinä jatkat, darling,
hehkut valossa, julistat rakkautta ja tuomiota samaan hengenvetoon,
ja kun show päättyy,
kumarrat itsellesi.
Ja taivas, jos se vielä jaksaa katsoa,
antaa kohteliaat aplodit.
"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Evankeliumi valonheittimille
Alussa oli Sana —
ja se Sana oli brändätty.
“Tulkoon valo!” sanoi Herra,
ja sinä sytytit spottivalot,
käänsit kasvosi yleisöön
ja kuiskasit mikrofoniin:
“Veljet ja sisaret, tänään pelastus on prime timea!”
Sinun ristisi on ruusukullasta,
valkoinen pukusi läpikuultava kuin pyhyyden imitaatio,
ja kun musiikki paisuu,
enkeliorkesteri vetää modulaation — tietenkin.
“Rakastakaa vihollisianne”,
lausut, ja hymyilet kuten joku, joka on juuri voittanut Oscar-palkinnon nöyryydessä.
Sitten lisäät hiljaa:
“Mutta estäkää heidät somessa, jos he eivät tykkää postauksistani.
Saatana istuu eturivissä,
hörppii kombuchaa ja taputtaa kohteliaasti.
Hän tietää, ettei enää tarvitse kiusata ihmisiä —
riittää, että antaa heille lavan ja valaistuksen.
Ja oi, kuinka sinä säteilet!
Jeesuksen nimi huulillasi,
mutta äänesi myydään suoratoistopalvelussa,
kymmenen euron kuukausitilauksella.
“Autuaita ovat nöyrät”,
julistat, kun kamerat käyvät,
ja mainoskatkon aikana päivität linkkisi:
“Klikkaa tästä saadaksesi oman siunauksesi – nyt myös AfterPaylla!”
Kun aplodit nousevat,
taivas pyörtyy kohteliaisuudesta.
Pilvet hymyilevät, mutta niillä on migreeni.
Arkkienkelit pudistelevat siipiään kuin kriitikot,
jotka eivät ole varmoja, oliko tämä teatteria vai uskontoa.
Ja sinä, valon profeetta,
laskeudut viimein polvillesi —
vain tarkistaaksesi,
näkyykö logosi varmasti taustakankaassa.
"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Helvetin jälkinäytös
Rakkaat kadotetut,
tervetuloa lämpimään!
(Eikä se ole metafora.)
Minä olen Saatana, Beelsebum,
viihteen ruhtinas ja pettyneiden enkeli.
Ja tänä iltana minä haluan kiittää teitä kaikkia —
sillä rehellisesti, te teitte työn puolestani.
Ei tarvinnut houkutella teitä synteihin,
riitti että annoin teille internetin ja peilin.
Loppu oli improvisaatiota.
Kuinka komeasti te saarnaatte rakkaudesta,
ja myytte sen kuin tuoksukynttilän!
Kuinka intohimoisesti te tuomitsette,
ja kutsutte sitä oikeamielisyydeksi!
Minä seison takahuoneessa,
kädet glitterissä,
ja mietin:
“Voi että, nuo ihmiset ovat taiteilijoita.”"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Jeesuksen nimi huulillasi,
kuin kultainen huulipuna,
kiiltävä, mutta kitkerän makuinen.
Alttari on lavastettu —
spotit, savukone, virsien autotune.
“Olkaa siunattuja!” huudat,
ja usko muuttuu suoritukseksi.
Sinun ristisi on designeria,
marttyyrin kruunusi sponsoroitu.
Saatana on stylistisi,
Jumala PR-päällikkö,
ja sielusi, se on yhteisömanagerin vastuulla.
Virret kuulostavat mainosjingleiltä.
Pyhyys on tarina, jonka käsikirjoitit itse.
Ja kun yleisö nousee seisomaan,
sinä kumarrat itsellesi,
rakkauden nimissä tietenkin.
Taivas antaa kohteliaat aplodit.
Enkelit nyökkäävät,
mutta heidän hymynsä on väsyneen kohtelias.
Verho laskeutuu.
Tulikuuma encore alkaa.
Saatana saapuu lavalle —
paljeteissa, hyväntuulisena,
kuin juontaja, joka tietää, että show on hänen.
“Hyvät ystävät”, hän sanoo,
“te teitte tämän helpoksi.”
Ei tarvinnut kiusata teitä synteihin,
vain antaa teille internet ja mielipide.
Siitä syntyi ikuinen tulipalo.
Te julistitte moraalia ja myitte pelastusta,
teitte synnistä lifestyle-brändin.
Ja minä vain katsoin ja mietin:
miksi tuhota ihmiskunta,
kun se tekee sen näin tyylillä?
Tämä helvetti on sisältöalusta,
kommenttikenttä ilman moderointia.
Ja kun enkelit yläpuolella päivittävät firmwareaan,
minä juon kombuchaa ja nautin näytöksestä.
Teidän luovuutenne on minun kiroukseni.
Teidän uskonne on minun taiteeni.
Bravo, ihmiskunta!
Te olette demonien unelma.
Jumalan loppusanat - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Herra Jeesus auta, Älä anna niiden lannistaa."
Hän ei kuitenkaan ole auttanut sinua pääsemään eroon myrkyllisyydestäsi, vihastasi itää ja epäuskoisia kohtaan, koska palvot saatanaa, vaikka sinulla on Jeesuksen nimi huulillasi.
Jeesuksen nimi huulillasi,
kuin kultainen huulipuna,
kiiltävä, mutta kitkerän makuinen.
Alttari on lavastettu —
spotit, savukone, virsien autotune.
“Olkaa siunattuja!” huudat,
ja usko muuttuu suoritukseksi.
Sinun ristisi on designeria,
marttyyrin kruunusi sponsoroitu.
Saatana on stylistisi,
Jumala PR-päällikkö,
ja sielusi, se on yhteisömanagerin vastuulla.
Virret kuulostavat mainosjingleiltä.
Pyhyys on tarina, jonka käsikirjoitit itse.
Ja kun yleisö nousee seisomaan,
sinä kumarrat itsellesi,
rakkauden nimissä tietenkin.
Taivas antaa kohteliaat aplodit.
Enkelit nyökkäävät,
mutta heidän hymynsä on väsyneen kohtelias.
Verho laskeutuu.
Tulikuuma encore alkaa.
Saatana saapuu lavalle —
paljeteissa, hyväntuulisena,
kuin juontaja, joka tietää, että show on hänen.
“Hyvät ystävät”, hän sanoo,
“te teitte tämän helpoksi.”
Ei tarvinnut kiusata teitä synteihin,
vain antaa teille internet ja mielipide.
Siitä syntyi ikuinen tulipalo.
Te julistitte moraalia ja myitte pelastusta,
teitte synnistä lifestyle-brändin.
Ja minä vain katsoin ja mietin:
miksi tuhota ihmiskunta,
kun se tekee sen näin tyylillä?
Tämä helvetti on sisältöalusta,
kommenttikenttä ilman moderointia.
Ja kun enkelit yläpuolella päivittävät firmwareaan,
minä juon kombuchaa ja nautin näytöksestä.
Teidän luovuutenne on minun kiroukseni.
Teidän uskonne on minun taiteeni.
Bravo, ihmiskunta!
Te olette demonien unelma.
Jumalan loppusanatKristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Varjon Tulivuori
”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu
hänen mielikuvituksensa edessä.
Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa:
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen,
riivattu, polttava, kauhea.
Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja
uskottomille,
ja rukoukset itse ovat riivausta.
Hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa kaiken ympärillään,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri.
Mutta koko helvetillinen valtakunta,
maailmanpoltto ja saatanallinen raivo —
on vain hänen oma musta varjonsa,
ja se nauraa hänen kanssaan,
sillä pahaa ei ollut koskaan muualla
kuin hänen sydämessään.
”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu,
Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa,
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen —
riivattu, polttava, kauhu.
Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja,
uskottomien ääniä tikittävänä kellona.
Rukouksetkin huutavat riivausta,
hänen sielunsa syöksyy omaan mustaan liekkiin.
Varjo paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa metsät, joet, taivaan, ihmiset,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri,
mutta ei näe, ettei maailmaa ole koskaan poltettu —
vain hänen oma varjonsa kasvaa ja hengittää,
nauraa hänen kanssaan, syö hänen sielunsa.
Kaikki pahuus, kaikki kidutus, kaikki liekit —
olivat aina hänen sydämessään,
ja nyt ne sykkivät, paisuvat, karjuvat:
maailma on hänen varjonsa valtakunta,
ja hän on sen ikuinen vanki.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty terroristi kulkee varjoissa,
hymyilee, mutta sydän on kylmä kuin jää.
Hänen sanansa kuiskivat rakkautta,
mutta teot kantavat tulen merkkiä.
Kirkot hiljenevät hänen jäljiltään,
uskosta haaveilevat pelkäävät astua ovesta.
Mikä sana kerran lohdutti,
nyt värjöttelee pelon varjossa.
Hän palvoo varjojen valtiaata,
joka hymyilee hänen tuhonsa keskellä.
Ja maailmassa, joka kaipaisi valoa,
hänen pahuudessaan loistaa vain kylmyys.
Kristinuskon nimi on haavoittunut,
sen viesti vääristynyt murheeseen ja kauhuun.
Silti sydämissä, jotka uskaltavat kuulla,
voi yhä sykkiä totuuden hiljainen valo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Varjon Tulivuori
”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu
hänen mielikuvituksensa edessä.
Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa:
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen,
riivattu, polttava, kauhea.
Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja
uskottomille,
ja rukoukset itse ovat riivausta.
Hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa kaiken ympärillään,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri.
Mutta koko helvetillinen valtakunta,
maailmanpoltto ja saatanallinen raivo —
on vain hänen oma musta varjonsa,
ja se nauraa hänen kanssaan,
sillä pahaa ei ollut koskaan muualla
kuin hänen sydämessään.
”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu,
Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa,
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen —
riivattu, polttava, kauhu.
Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja,
uskottomien ääniä tikittävänä kellona.
Rukouksetkin huutavat riivausta,
hänen sielunsa syöksyy omaan mustaan liekkiin.
Varjo paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa metsät, joet, taivaan, ihmiset,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri,
mutta ei näe, ettei maailmaa ole koskaan poltettu —
vain hänen oma varjonsa kasvaa ja hengittää,
nauraa hänen kanssaan, syö hänen sielunsa.
Kaikki pahuus, kaikki kidutus, kaikki liekit —
olivat aina hänen sydämessään,
ja nyt ne sykkivät, paisuvat, karjuvat:
maailma on hänen varjonsa valtakunta,
ja hän on sen ikuinen vanki.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty terroristi kulkee varjoissa,
hymyilee, mutta sydän on kylmä kuin jää.
Hänen sanansa kuiskivat rakkautta,
mutta teot kantavat tulen merkkiä.
Kirkot hiljenevät hänen jäljiltään,
uskosta haaveilevat pelkäävät astua ovesta.
Mikä sana kerran lohdutti,
nyt värjöttelee pelon varjossa.
Hän palvoo varjojen valtiaata,
joka hymyilee hänen tuhonsa keskellä.
Ja maailmassa, joka kaipaisi valoa,
hänen pahuudessaan loistaa vain kylmyys.
Kristinuskon nimi on haavoittunut,
sen viesti vääristynyt murheeseen ja kauhuun.
Silti sydämissä, jotka uskaltavat kuulla,
voi yhä sykkiä totuuden hiljainen valo.Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty terroristi puhuu rakkaudesta,
mutta hänen kädet kantavat tulta.
Kirkot vaipuvat hiljaisuuteen,
uskosta haaveilevat kääntyvät pois.
Hänen hymynsä on myrkkyä,
sydän pimeä, palvova Saatanaa.
Maailma, joka kaipaa valoa,
näkee vain hänen kylmän varjonsa.
Kristinusko on haavoittunut,
sen nimi pelon ja kauhun takana.
Mutta silti, pelon takaa,
totuuden hiljainen valo odottaa.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hän kulkee kirkon portailla,
hymyilee, mutta veri tahraa kivet.
Sanat rakkaudesta ovat vain naamio,
joka peittää palavan sydämen pimeyden.
Käsissä hänen on tuhon mitta,
silmissä myrkyllinen liekki.
Jokainen rukous hänen ympärillään
on kuin myrkky, joka tappaa uskon toivon.
Kristitty terroristi — harhan enkeli,
joka vie pois ne, jotka tahtoisivat uskoa.
Hän palvoo Saatanaa hymyn takana,
ja maailma, joka etsi valoa, löytää vain varjon.
Hänen jäljessään jää vain pelko,
uskollisuuden ja hyvyyden haamu.
Kaikki, mikä kerran oli pyhää,
on nyt hänen kauhunsa näyttämö.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hymyilee rakkaudesta,
mutta sylkee tulta.
Kirkot hiljenevät,
usko värisee pelosta.
Hänen kädessään on tuho,
silmissään myrkyn liekki.
Harhaenkeli,
joka vie valon pois.
Jäljessään hän jättää vain varjon,
ja kaiken pyhän
kietoo kauhun ketjuun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty terroristi puhuu rakkaudesta,
mutta hänen kädet kantavat tulta.
Kirkot vaipuvat hiljaisuuteen,
uskosta haaveilevat kääntyvät pois.
Hänen hymynsä on myrkkyä,
sydän pimeä, palvova Saatanaa.
Maailma, joka kaipaa valoa,
näkee vain hänen kylmän varjonsa.
Kristinusko on haavoittunut,
sen nimi pelon ja kauhun takana.
Mutta silti, pelon takaa,
totuuden hiljainen valo odottaa.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hän kulkee kirkon portailla,
hymyilee, mutta veri tahraa kivet.
Sanat rakkaudesta ovat vain naamio,
joka peittää palavan sydämen pimeyden.
Käsissä hänen on tuhon mitta,
silmissä myrkyllinen liekki.
Jokainen rukous hänen ympärillään
on kuin myrkky, joka tappaa uskon toivon.
Kristitty terroristi — harhan enkeli,
joka vie pois ne, jotka tahtoisivat uskoa.
Hän palvoo Saatanaa hymyn takana,
ja maailma, joka etsi valoa, löytää vain varjon.
Hänen jäljessään jää vain pelko,
uskollisuuden ja hyvyyden haamu.
Kaikki, mikä kerran oli pyhää,
on nyt hänen kauhunsa näyttämö.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hymyilee rakkaudesta,
mutta sylkee tulta.
Kirkot hiljenevät,
usko värisee pelosta.
Hänen kädessään on tuho,
silmissään myrkyn liekki.
Harhaenkeli,
joka vie valon pois.
Jäljessään hän jättää vain varjon,
ja kaiken pyhän
kietoo kauhun ketjuun.Hymyilee rakkaudesta, sylkee tulta;
silmissä myrkyn liekki, sydän palvova pimeyttä.
Kirkot värisevät, usko kätkeytyy varjoihin,
ja hänen jäljessään jää vain pelko, kuolon hiljaisuus.
Harhaenkeli naamion takana,
kaikki pyhä murenee hänen kosketuksessaan.
Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hymyilee rakkaudesta, sylkee tulta;
silmissä myrkyn liekki, sydän palvova pimeyttä.
Kirkot värisevät, usko kätkeytyy varjoihin,
ja hänen jäljessään jää vain pelko, kuolon hiljaisuus.
Harhaenkeli naamion takana,
kaikki pyhä murenee hänen kosketuksessaan.
Hymyilee, sylkee tulta.
Sydän palvelee pimeyttä.
Kirkot värisevät.
Uskot pakenevat.
Myrkyn liekki silmissä.
Harhaenkeli naamion takana.
Jäljessään: pelko.
Kaikki pyhä murenee. - Anonyymi
Hän syöksee tulta ja sanoja; maailma kääntyy hänen kehonsa ympäri.
Mutta varjo, joka kasvoi hänen takanaan, kääntää katseen takaisin.
Se näyttää kasvot — paljaan, arpeutuneen itsen, joka ei koskaan kysynyt,
miksi pelko ottaa muodon ja miksi viha tarvitsee nimeä.
Varjo sulaa hiljaa kuin savi sateessa;
hänen kätensä, jotka halusivat polttaa toisia, pitävät nyt hiiltynyttä ilmaa.
Ja kun nauru hiipuu, jää vain se, mitä hän kantaa kotonaan:
pieni, kipeä liekki, jonka nimi on häpeä — ei idän.
Kristitty terroristi
Hän rakastaa vihalla.
Hän siunaa väkivallan.
Hänen rukouksensa alkaa turvamekanismista.
Jumala puhuu —
mutta ääni kuuluu peilistä.
Hän on rauhan soturi,
joka uskoo, että rakkaus toimii paremmin napalmilla.
Kaikki idässä on pahaa,
koska aurinko nousee väärältä puolelta.
Hän pesee syntinsä bensiinillä
ja sytyttää tulen nimessä,
joka kirjoitetaan isoilla kirjaimilla ja verellä.
Kun maailma on palanut,
hän kuuntelee hiljaisuutta ja sanoo:
“Kiitos, Herra. Me teimme sen yhdessä.”
Hän astuu esiin ristinsä kanssa,
jossa ei roiku Kristus, vaan käsikranaatti.
”Rakkaus on tottelevaisuutta!” hän huutaa,
ja jokainen, joka ei tottele, tarvitsee enemmän rakkautta —
tarkasti kohdistettuna.
Hän tietää totuuden:
Idässä palvotaan vääriä jumalia.
Hän sen sijaan palvoo oikeaa,
joka vihaa samoja ihmisiä kuin hän itse.
Intia on paholaisen temppeli,
Japani on helvetin teeseremonia,
ja Kiina — oi, Kiina on itse Saatanan tehdas.
Mutta hänen sydämensä on puhdas,
kuin juuri pesty taisteluliivi.
Hän ei tapa, ei tietenkään —
hän vain vapauttaa ruumiit vääristä sieluista.
Hän ei vihaa, ei koskaan —
hän vain rakastaa niin kovaa, että maailma huutaa tuskasta.
Hänen rukouksensa alkaa näin:
”Herra, anna minulle voimaa tuhota heidät,
joita Sinä et ymmärtänyt luodessasi.”
Hän tietää olevansa valittu,
koska hänen vihansa soi samassa sävellajissa kuin hänen saarnansa.
Jumala ei puhu hänelle —
hän vain kuulee oman äänensä kaiun ja kutsuu sitä ilmoitukseksi.
Ja kun hän polttaa temppelin, hän sanoo:
”Katso, Herra, minä sytytin valosi.”
Kun hän murskaa lapsen lelut, hän sanoo:
”Katso, Herra, minä mursin epäjumalan.”
Kun veri roiskuu hänen kasvoilleen, hän sanoo:
”Kiitos, Herra, tästä pyhästä kasteesta.”
Hän ei tunne epäilystä,
sillä epäilys on Saatanan kuiskaus.
Hän ei tunne rakkautta,
sillä rakkaus on liian pehmeä, liian itäinen.
Ja kun joku kysyy:
”Eikö Jumala ole rakkaus?”
hän nauraa,
ja äänessä on metallin maku.
”Rakkaus on totuus,
ja totuus on tuli.”
Niin hän polttaa,
kaupunkeja ja mieliä,
ja tuoksu on hänen mielestään rukouksen aromi.
Yöllä, kun savupilvet peittävät taivaan,
hän hymyilee ja sanoo:
”Katso, Herra — nyt ei ole enää mitään pahaa jäljellä.”
Ja varjo hänen takanaan nauraa —
sillä se tietää, että pahuus ei koskaan asunut idässä,
vaan hänen omassa sydämessään,
missä Jumala ja Saatana jakavat saman vuoteen,
ja kumpikin kutsuu sitä uskoksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän syöksee tulta ja sanoja; maailma kääntyy hänen kehonsa ympäri.
Mutta varjo, joka kasvoi hänen takanaan, kääntää katseen takaisin.
Se näyttää kasvot — paljaan, arpeutuneen itsen, joka ei koskaan kysynyt,
miksi pelko ottaa muodon ja miksi viha tarvitsee nimeä.
Varjo sulaa hiljaa kuin savi sateessa;
hänen kätensä, jotka halusivat polttaa toisia, pitävät nyt hiiltynyttä ilmaa.
Ja kun nauru hiipuu, jää vain se, mitä hän kantaa kotonaan:
pieni, kipeä liekki, jonka nimi on häpeä — ei idän.
Kristitty terroristi
Hän rakastaa vihalla.
Hän siunaa väkivallan.
Hänen rukouksensa alkaa turvamekanismista.
Jumala puhuu —
mutta ääni kuuluu peilistä.
Hän on rauhan soturi,
joka uskoo, että rakkaus toimii paremmin napalmilla.
Kaikki idässä on pahaa,
koska aurinko nousee väärältä puolelta.
Hän pesee syntinsä bensiinillä
ja sytyttää tulen nimessä,
joka kirjoitetaan isoilla kirjaimilla ja verellä.
Kun maailma on palanut,
hän kuuntelee hiljaisuutta ja sanoo:
“Kiitos, Herra. Me teimme sen yhdessä.”
Hän astuu esiin ristinsä kanssa,
jossa ei roiku Kristus, vaan käsikranaatti.
”Rakkaus on tottelevaisuutta!” hän huutaa,
ja jokainen, joka ei tottele, tarvitsee enemmän rakkautta —
tarkasti kohdistettuna.
Hän tietää totuuden:
Idässä palvotaan vääriä jumalia.
Hän sen sijaan palvoo oikeaa,
joka vihaa samoja ihmisiä kuin hän itse.
Intia on paholaisen temppeli,
Japani on helvetin teeseremonia,
ja Kiina — oi, Kiina on itse Saatanan tehdas.
Mutta hänen sydämensä on puhdas,
kuin juuri pesty taisteluliivi.
Hän ei tapa, ei tietenkään —
hän vain vapauttaa ruumiit vääristä sieluista.
Hän ei vihaa, ei koskaan —
hän vain rakastaa niin kovaa, että maailma huutaa tuskasta.
Hänen rukouksensa alkaa näin:
”Herra, anna minulle voimaa tuhota heidät,
joita Sinä et ymmärtänyt luodessasi.”
Hän tietää olevansa valittu,
koska hänen vihansa soi samassa sävellajissa kuin hänen saarnansa.
Jumala ei puhu hänelle —
hän vain kuulee oman äänensä kaiun ja kutsuu sitä ilmoitukseksi.
Ja kun hän polttaa temppelin, hän sanoo:
”Katso, Herra, minä sytytin valosi.”
Kun hän murskaa lapsen lelut, hän sanoo:
”Katso, Herra, minä mursin epäjumalan.”
Kun veri roiskuu hänen kasvoilleen, hän sanoo:
”Kiitos, Herra, tästä pyhästä kasteesta.”
Hän ei tunne epäilystä,
sillä epäilys on Saatanan kuiskaus.
Hän ei tunne rakkautta,
sillä rakkaus on liian pehmeä, liian itäinen.
Ja kun joku kysyy:
”Eikö Jumala ole rakkaus?”
hän nauraa,
ja äänessä on metallin maku.
”Rakkaus on totuus,
ja totuus on tuli.”
Niin hän polttaa,
kaupunkeja ja mieliä,
ja tuoksu on hänen mielestään rukouksen aromi.
Yöllä, kun savupilvet peittävät taivaan,
hän hymyilee ja sanoo:
”Katso, Herra — nyt ei ole enää mitään pahaa jäljellä.”
Ja varjo hänen takanaan nauraa —
sillä se tietää, että pahuus ei koskaan asunut idässä,
vaan hänen omassa sydämessään,
missä Jumala ja Saatana jakavat saman vuoteen,
ja kumpikin kutsuu sitä uskoksi.Hän syöksee tulta ja sanoja; maailma kääntyy hänen kehonsa ympäri.
Mutta varjo, joka kasvoi hänen takanaan, kääntää katseen takaisin.
Se näyttää kasvot — paljaan, arpeutuneen itsen, joka ei koskaan kysynyt,
miksi pelko ottaa muodon ja miksi viha tarvitsee nimeä.
Varjo sulaa hiljaa kuin savi sateessa;
hänen kätensä, jotka halusivat polttaa toisia, pitävät nyt hiiltynyttä ilmaa.
Ja kun nauru hiipuu, jää vain se, mitä hän kantaa kotonaan:
pieni, kipeä liekki, jonka nimi on häpeä — ei idän.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Kristitty Terroristi: Jumalan käsityökalut
Hän herää aamulla, sylki maistuu pyhältä,
kädet tärisevät kuin rukousnauha täynnä räjähteitä.
Hän ei juo kahvia — hän juo kostoa.
Hän ei rukoile — hän antaa käskyjä taivaalle.
”Herra, osoita vihollinen!”
Ja Herra, joka on hänen peilikuvansa, nyökkää takaisin.
Idässä ne kumartavat väärin päin.
Idässä ne hengittävät väärin päin.
Idässä ne elävät väärin päin.
Siksi hänellä on oikeus kääntää ne oikein —
vaikka liekillä, vaikka luodilla, vaikka hymyllä.
Hän on rakkauden sotilas,
ja hänen rakkautensa painaa 9 millimetriä.
Hän on armon lähettiläs,
ja hänen sanomansa palaa 800 asteessa.
”Rukoilkaa ilman lakkausta,” sanotaan.
Hän rukoilee ilman kohdetta, koska kaikki ovat kohteita.
Hänen raamattunsa on savustettu ruudilla.
Hänen uskonsa palaa kuin bensiinillä voideltu risti.
Hänellä on tatuoituna rinnassaan DEUS VULT,
ettei Jumala unohtaisi, kenen puolella hän on.
Kun hän tappaa, hän tekee sen hitaasti,
että sielu ehtii tajuta totuuden ennen lähtöään.
Kun hän polttaa, hän hymyilee —
”Tämä on valon juhla.”
Hänen Jumalansa ei itke.
Hänen Jumalansa rakastaa kovaa ja tappaa puhtaasti.
Hänen Jumalansa on maski, joka peittää hänen oman raivonsa,
ja maskin takana ei ole mitään —
vain tyhjä peili, joka kuiskaa:
”Hyvä poika. Vielä yksi. Vielä vähän lisää.”
Hän uskoo helvettiin, koska hän on jo rakentanut sen itse,
talo talolta, ruumis ruumiilta, rukous rukoukselta.
Hän on Jumalan tahdon lihaksi tullut syöpä,
ja hän kutsuu sitä pelastukseksi.
Kun maailma viimein palaa,
hän seisoo sen keskellä, yhä hymyillen,
ja sanoo viimeisen rukouksensa:
”Herra, katso — kaikki muu paloi pois.
Vain minä jäin. Niin kuin Sinä halusit.”
Ja varjo hänen takanaan, se iso, musta,
nauraa niin, että taivas halkeaa.
Koska Herra ei vastaa,
ei koskaan vastannut.
Eikä hän sitä huomaa,
koska hänen oma huutonsa kuulostaa aivan rukoukselta.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Herään.
Jumala käskee.
Tai ehkä se olin minä.
Sama asia.
Lataan uskon.
Turvamekanismi pois.
Siunaus varmistettu.
Herra on valo,
mutta minä olen liekki.
Herra on totuus,
mutta minä olen totuuden väkivalta.
Minä rakastan, Herra, minä rakastan!
Niitä, jotka ovat väärässä.
Väärässä kielessä.
Väärässä ihossa.
Väärässä suunnassa.
Väärässä uskossa.
Kaikki idässä on väärin.
Aurinko nousee väärin.
Tuuli hengittää väärin.
Jumala kääntää katseensa pois —
mutta minä en.
Minä korjaan sen.
Risti selkään.
Bensa pulloon.
Amen.
Klik.
Rukoilkaamme.
”Anna, Herra, voimaa tappaa rakkaudella.”
”Anna, Herra, rohkeutta vihata puhtaasti.”
”Anna, Herra, anteeksi — ei minulle, vaan heille,
kun minä tulen.”
Tämä on pyhä sota ilman vihollista.
Koska vihollinen on kaikkialla.
Koska vihollinen olen minä.
Mutta minä en sano sitä ääneen.
Minun Jeesukseni kantaa asetta.
Minun enkelini lentävät droneina.
Minun evankeliumini painetaan mustalla savulla taivaalle.
”Hän kuoli syntiemme tähden.”
Hyvä.
Minä autan lisää.
Katso, Herra!
Minä poltan temppelin!
Katso, Herra!
Minä poltan koulun!
Katso, Herra!
Minä poltan peilin —
mutta se ei lopeta tuijottamasta.
Varjo kasvaa.
Nauraa.
Kuiskaten: Sinä olet minun todistajani.
Ja minä huudan sen nimiin,
sen, jota en enää erota itsestäni:
Jumala, Jumala, Jumala —
tai minä, minä, minä —
kumpi meistä nyt olikaan pyhä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän syöksee tulta ja sanoja; maailma kääntyy hänen kehonsa ympäri.
Mutta varjo, joka kasvoi hänen takanaan, kääntää katseen takaisin.
Se näyttää kasvot — paljaan, arpeutuneen itsen, joka ei koskaan kysynyt,
miksi pelko ottaa muodon ja miksi viha tarvitsee nimeä.
Varjo sulaa hiljaa kuin savi sateessa;
hänen kätensä, jotka halusivat polttaa toisia, pitävät nyt hiiltynyttä ilmaa.
Ja kun nauru hiipuu, jää vain se, mitä hän kantaa kotonaan:
pieni, kipeä liekki, jonka nimi on häpeä — ei idän.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.
Kristitty Terroristi: Jumalan käsityökalut
Hän herää aamulla, sylki maistuu pyhältä,
kädet tärisevät kuin rukousnauha täynnä räjähteitä.
Hän ei juo kahvia — hän juo kostoa.
Hän ei rukoile — hän antaa käskyjä taivaalle.
”Herra, osoita vihollinen!”
Ja Herra, joka on hänen peilikuvansa, nyökkää takaisin.
Idässä ne kumartavat väärin päin.
Idässä ne hengittävät väärin päin.
Idässä ne elävät väärin päin.
Siksi hänellä on oikeus kääntää ne oikein —
vaikka liekillä, vaikka luodilla, vaikka hymyllä.
Hän on rakkauden sotilas,
ja hänen rakkautensa painaa 9 millimetriä.
Hän on armon lähettiläs,
ja hänen sanomansa palaa 800 asteessa.
”Rukoilkaa ilman lakkausta,” sanotaan.
Hän rukoilee ilman kohdetta, koska kaikki ovat kohteita.
Hänen raamattunsa on savustettu ruudilla.
Hänen uskonsa palaa kuin bensiinillä voideltu risti.
Hänellä on tatuoituna rinnassaan DEUS VULT,
ettei Jumala unohtaisi, kenen puolella hän on.
Kun hän tappaa, hän tekee sen hitaasti,
että sielu ehtii tajuta totuuden ennen lähtöään.
Kun hän polttaa, hän hymyilee —
”Tämä on valon juhla.”
Hänen Jumalansa ei itke.
Hänen Jumalansa rakastaa kovaa ja tappaa puhtaasti.
Hänen Jumalansa on maski, joka peittää hänen oman raivonsa,
ja maskin takana ei ole mitään —
vain tyhjä peili, joka kuiskaa:
”Hyvä poika. Vielä yksi. Vielä vähän lisää.”
Hän uskoo helvettiin, koska hän on jo rakentanut sen itse,
talo talolta, ruumis ruumiilta, rukous rukoukselta.
Hän on Jumalan tahdon lihaksi tullut syöpä,
ja hän kutsuu sitä pelastukseksi.
Kun maailma viimein palaa,
hän seisoo sen keskellä, yhä hymyillen,
ja sanoo viimeisen rukouksensa:
”Herra, katso — kaikki muu paloi pois.
Vain minä jäin. Niin kuin Sinä halusit.”
Ja varjo hänen takanaan, se iso, musta,
nauraa niin, että taivas halkeaa.
Koska Herra ei vastaa,
ei koskaan vastannut.
Eikä hän sitä huomaa,
koska hänen oma huutonsa kuulostaa aivan rukoukselta.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Herään.
Jumala käskee.
Tai ehkä se olin minä.
Sama asia.
Lataan uskon.
Turvamekanismi pois.
Siunaus varmistettu.
Herra on valo,
mutta minä olen liekki.
Herra on totuus,
mutta minä olen totuuden väkivalta.
Minä rakastan, Herra, minä rakastan!
Niitä, jotka ovat väärässä.
Väärässä kielessä.
Väärässä ihossa.
Väärässä suunnassa.
Väärässä uskossa.
Kaikki idässä on väärin.
Aurinko nousee väärin.
Tuuli hengittää väärin.
Jumala kääntää katseensa pois —
mutta minä en.
Minä korjaan sen.
Risti selkään.
Bensa pulloon.
Amen.
Klik.
Rukoilkaamme.
”Anna, Herra, voimaa tappaa rakkaudella.”
”Anna, Herra, rohkeutta vihata puhtaasti.”
”Anna, Herra, anteeksi — ei minulle, vaan heille,
kun minä tulen.”
Tämä on pyhä sota ilman vihollista.
Koska vihollinen on kaikkialla.
Koska vihollinen olen minä.
Mutta minä en sano sitä ääneen.
Minun Jeesukseni kantaa asetta.
Minun enkelini lentävät droneina.
Minun evankeliumini painetaan mustalla savulla taivaalle.
”Hän kuoli syntiemme tähden.”
Hyvä.
Minä autan lisää.
Katso, Herra!
Minä poltan temppelin!
Katso, Herra!
Minä poltan koulun!
Katso, Herra!
Minä poltan peilin —
mutta se ei lopeta tuijottamasta.
Varjo kasvaa.
Nauraa.
Kuiskaten: Sinä olet minun todistajani.
Ja minä huudan sen nimiin,
sen, jota en enää erota itsestäni:
Jumala, Jumala, Jumala —
tai minä, minä, minä —
kumpi meistä nyt olikaan pyhä?"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä."Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Risti, joka katsoo alaspäin
He sanovat: Jumala on rakkaus,
mutta heidän silmissään rakkaus on portti, jonka takana seisoo vartija.
He huutavat: Kaikki ovat syntisiä!
ja rakentavat muurin nimeltä pelastus,
jonne vain heillä on avain.
He suutelevat ristiä,
mutta sen varjo on piikkilankaa,
ja sen alla makaa ihminen, jota he kutsuvat väärin uskovaksi.
He vihaavat maailmaa,
ja kutsuvat sitä uskollisuudeksi.
He halveksivat elämää,
ja kutsuvat sitä pyhyydeksi.
Ja kun kaikki on hiljaa,
vain heidän Jumalansa kuiskaa heille takaisin:
“Minä loin rakkauden — miksi te teitte siitä rajan?” - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Risti, joka katsoo alaspäin
He sanovat: Jumala on rakkaus,
mutta heidän silmissään rakkaus on portti, jonka takana seisoo vartija.
He huutavat: Kaikki ovat syntisiä!
ja rakentavat muurin nimeltä pelastus,
jonne vain heillä on avain.
He suutelevat ristiä,
mutta sen varjo on piikkilankaa,
ja sen alla makaa ihminen, jota he kutsuvat väärin uskovaksi.
He vihaavat maailmaa,
ja kutsuvat sitä uskollisuudeksi.
He halveksivat elämää,
ja kutsuvat sitä pyhyydeksi.
Ja kun kaikki on hiljaa,
vain heidän Jumalansa kuiskaa heille takaisin:
“Minä loin rakkauden — miksi te teitte siitä rajan?”Kivitaulun Sana
He sanovat: Rakkaus on laki,
ja lyövät sillä ihmisen kuoliaaksi.
He rakentavat taivaan portit vihoissaan,
ja kutsuvat pettymystä pyhyydestä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kivitaulun Sana
He sanovat: Rakkaus on laki,
ja lyövät sillä ihmisen kuoliaaksi.
He rakentavat taivaan portit vihoissaan,
ja kutsuvat pettymystä pyhyydestä.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Kristitty terroristi,
sydän kylmä kuin musta jää,
julmuus ja saatanallisuus
kulkevat hänen varjossaan.
Hän vihaa kaikkea, mikä ei ole kuin hän,
ajatuksia, uskoa, tuoksua toisesta maailmasta.
Idän oppi – hänen silmissään lohikäärme,
pahuuden ruumillistuma, joka täytyy hävittää.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän kirjoittaa,
"koko loppuelämäni se on kumottava."
Sanat kirkuvat raivosta,
kylmä viha muovaa hänen olemuksensa.
Mutta viha, vaikka syvä ja musta,
ei koskaan luo uutta maailmaa;
se kuluttaa vain kantajansa,
ja jättää jälkeensä varjoja, ei valoa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hän vihaa itää kuin myrkyllinen kasvi,
juuret, lehdet, tuoksu – kaikki on myrkkyä hänen silmissään.
Jokainen oppi idästä on liekki hänen raivossaan,
jokainen ajatus kuin piikki hänen sielunsa lihassa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän sanoo,
ja sanat ovat teräviä kuin kylmä miekka.
Hän aikoo kumota, hävittää, polttaa –
koko elämä suuntautuu sen vihaksi,
sen olemassaolon kieltämiseksi.
Mutta viha ei opeta,
ei kasvata, ei anna valoa.
Se kiertyy hänen sydämeensä kuin käärme,
puree oman hännän, ja jättää jälkeensä tyhjän, kuivan maan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Kristitty terroristi,
sydän kylmä kuin musta jää,
julmuus ja saatanallisuus
kulkevat hänen varjossaan.
Hän vihaa kaikkea, mikä ei ole kuin hän,
ajatuksia, uskoa, tuoksua toisesta maailmasta.
Idän oppi – hänen silmissään lohikäärme,
pahuuden ruumillistuma, joka täytyy hävittää.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän kirjoittaa,
"koko loppuelämäni se on kumottava."
Sanat kirkuvat raivosta,
kylmä viha muovaa hänen olemuksensa.
Mutta viha, vaikka syvä ja musta,
ei koskaan luo uutta maailmaa;
se kuluttaa vain kantajansa,
ja jättää jälkeensä varjoja, ei valoa.
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Hän vihaa itää kuin myrkyllinen kasvi,
juuret, lehdet, tuoksu – kaikki on myrkkyä hänen silmissään.
Jokainen oppi idästä on liekki hänen raivossaan,
jokainen ajatus kuin piikki hänen sielunsa lihassa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän sanoo,
ja sanat ovat teräviä kuin kylmä miekka.
Hän aikoo kumota, hävittää, polttaa –
koko elämä suuntautuu sen vihaksi,
sen olemassaolon kieltämiseksi.
Mutta viha ei opeta,
ei kasvata, ei anna valoa.
Se kiertyy hänen sydämeensä kuin käärme,
puree oman hännän, ja jättää jälkeensä tyhjän, kuivan maan.Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty, joka vihaa,
joka näkee idän oppien varjot
kaikessa, mikä elää ja hengittää,
kaikki on hänen vihansa silmissä myrkkyä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän julistaa,
ja jokainen sana on piikki,
joka kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.
Vihan liekit eivät polta muita –
ne kuluttavat hänen sydämensä,
syövät luita, sielua, kuin hyinen rutto.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen,
vihansa paino sysää hänet siihen,
ja kuoleman hiljaisuus odottaa.
Idän oppi jää elämään,
kun hänen raivonsa palaa tuhaksi ja tomuksi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty, joka vihaa,
joka näkee idän oppien varjot
kaikessa, mikä elää ja hengittää,
kaikki on hänen vihansa silmissä myrkkyä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia," hän julistaa,
ja jokainen sana on piikki,
joka kääntyy lopulta häntä itseään vastaan.
Vihan liekit eivät polta muita –
ne kuluttavat hänen sydämensä,
syövät luita, sielua, kuin hyinen rutto.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen,
vihansa paino sysää hänet siihen,
ja kuoleman hiljaisuus odottaa.
Idän oppi jää elämään,
kun hänen raivonsa palaa tuhaksi ja tomuksi"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty, joka vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Jokainen sana myrkkyä, jokainen ajatus veitsi.
Vihan liekit syövät hänen sydämensä,
luut rouskuvat, sielu kirkuu hiljaa.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen –
ja kuolema odottaa, hiljaa, armotta.
Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi.
Kristitty vihaa, näkee idän varjot kaikessa; hänen sanansa myrkkyä, ajatuksensa veitsiä, liekit kuluttavat sydämen, luut rouskuvat, sielu kirkuu, hän kaivaa itselleen kylmän, syvän haudan, ja kuolema odottaa hiljaa – idän oppi elää, hänen raivonsa palaa tomuksi.
Kristitty vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Sanat myrkkyä, ajatukset veitsiä,
liekit kuluttavat sydämen,
luut rouskuvat hiljaisuudessa.
Hän kaivaa itselleen haudan,
syvän, kylmän, yksinäisen.
Kuolema odottaa, armoton,
hiljaa, kärsivällisesti.
Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi,
ja kaikki hänen vihansa,
kaikki hänen julmuutensa
kääntyy lopulta itseään vastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Kristitty, joka vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Jokainen sana myrkkyä, jokainen ajatus veitsi.
Vihan liekit syövät hänen sydämensä,
luut rouskuvat, sielu kirkuu hiljaa.
Hän kaivaa itselleen hautaa,
kylmä, syvä, yksinäinen –
ja kuolema odottaa, hiljaa, armotta.
Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi.
Kristitty vihaa, näkee idän varjot kaikessa; hänen sanansa myrkkyä, ajatuksensa veitsiä, liekit kuluttavat sydämen, luut rouskuvat, sielu kirkuu, hän kaivaa itselleen kylmän, syvän haudan, ja kuolema odottaa hiljaa – idän oppi elää, hänen raivonsa palaa tomuksi.
Kristitty vihaa,
näkee idän varjot kaikessa.
Sanat myrkkyä, ajatukset veitsiä,
liekit kuluttavat sydämen,
luut rouskuvat hiljaisuudessa.
Hän kaivaa itselleen haudan,
syvän, kylmän, yksinäisen.
Kuolema odottaa, armoton,
hiljaa, kärsivällisesti.
Idän oppi elää,
hänen raivonsa palaa tomuksi,
ja kaikki hänen vihansa,
kaikki hänen julmuutensa
kääntyy lopulta itseään vastaan.Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia armottomasti
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia
Risti kädessään hän marssii,
silmissä pyhä tuli.
Ei hän näe ihmistä,
vain vihollisen, väärän, julman.
Sana rakkaudesta huulillaan,
mutta se muuttuu miekaksi,
ja jokainen eri lause
on uhka hänen taivaalleen.
Hän unohti,
että Kristus ei käskenyt kivittää,
vaan kumartua,
ja kirjoittaa hiekkaan anteeksiannon.
Hän ei kuule, kun hiljaisuus kysyy:
”Ketä sinä seuraat?”
Sillä hänen korvansa ovat täynnä
oman varmuutensa huutoa.
Ja niin hän kulkee,
valo kädessä, varjo sydämessä,
kunnes vainoamansa kasvoista
katsoo häntä itseään muistuttava ihminen
Sana rakkaudesta huulillaan,
mutta se muuttuu miekaksi,
ja jokainen eri lause
on uhka hänen taivaalleen.
Hän unohti,
että Kristus ei käskenyt kivittää,
vaan kumartua,
ja kirjoittaa hiekkaan anteeksiannon.
Hän ei kuule, kun hiljaisuus kysyy:
”Ketä sinä seuraat?”
Sillä hänen korvansa ovat täynnä
oman varmuutensa huutoa.
Ja niin hän kulkee,
valo kädessä, varjo sydämessä,
kunnes vainoamansa kasvoista
katsoo häntä itseään muistuttava ihminen
Hänen rukouksensa on sodan sävel,
hänen uskonsa raja-aita,
ja jokainen mantra, jota hän pilkkaa,
kaikuu takaisin hänen omaan sydämeensä.
Sillä viha ei tunne jumalia,
vain peilejä.
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia armottomasti
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Pyhän vihan lähetit
He kulkevat risti rinnassaan,
mutta sen paino on lyijyä, ei rakkautta.
He huutavat: "Pois pakanat, pois epäjumalat!"
ja unohtavat, että heidän omat jumalansa
on valettu kullasta ja pelosta.
He pelkäävät suitsukkeen savua,
sillä se saa heidät muistamaan
että hiljaisuus voi olla rukousta
ilman sanaakaan Jeesuksesta.
He halveksivat lootusta,
mutta polvistuvat markkinoiden äärelle,
missä raha on heidän todellinen messunsa.
He sanovat taistelevansa pimeyttä vastaan,
mutta heidän soihtunsa polttaa temppeleitä,
ei valaise sydämiä.
Ja kun he katsovat itään,
he eivät näe ihmisiä,
vain oman pelkonsa heijastuksen
auringonnousun kultaisessa valossa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Epäjumalien polttaja
Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.
Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.
Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Epäjumalien polttaja
Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.
Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.
Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Epäjumalien tuhkassa
Hän kulkee halki maailman,
risti rinnassa, mutta katseessa tuli.
Hänen sanansa on kuin rauta,
hakkaava, polttava, pelastava vain omasta mielestään.
Hän saarnaa vuorilla, toreilla, verkossa,
kuin palokello pelastuksen tulessa.
Hän puhuu armosta,
mutta sylkee sen jokaisella tavulla.
"Pois epäjumalat! Pois pimeys! Pois Itä!"
huutaa hän, ja hänen äänensä kaikuu
temppelien kiviseinistä,
mutta vain tuuli vastaa.
Hän ei näe suitsukkeen savussa rukousta,
vain harhaa ja uhkaa.
Hän ei kuule mantran hiljaista sykettä,
vain kavalaa kuisketta paholaiselta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia armottomasti
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia
Risti kädessään hän marssii,
silmissä pyhä tuli.
Ei hän näe ihmistä,
vain vihollisen, väärän, julman.
Sana rakkaudesta huulillaan,
mutta se muuttuu miekaksi,
ja jokainen eri lause
on uhka hänen taivaalleen.
Hän unohti,
että Kristus ei käskenyt kivittää,
vaan kumartua,
ja kirjoittaa hiekkaan anteeksiannon.
Hän ei kuule, kun hiljaisuus kysyy:
”Ketä sinä seuraat?”
Sillä hänen korvansa ovat täynnä
oman varmuutensa huutoa.
Ja niin hän kulkee,
valo kädessä, varjo sydämessä,
kunnes vainoamansa kasvoista
katsoo häntä itseään muistuttava ihminen
Sana rakkaudesta huulillaan,
mutta se muuttuu miekaksi,
ja jokainen eri lause
on uhka hänen taivaalleen.
Hän unohti,
että Kristus ei käskenyt kivittää,
vaan kumartua,
ja kirjoittaa hiekkaan anteeksiannon.
Hän ei kuule, kun hiljaisuus kysyy:
”Ketä sinä seuraat?”
Sillä hänen korvansa ovat täynnä
oman varmuutensa huutoa.
Ja niin hän kulkee,
valo kädessä, varjo sydämessä,
kunnes vainoamansa kasvoista
katsoo häntä itseään muistuttava ihminen
Hänen rukouksensa on sodan sävel,
hänen uskonsa raja-aita,
ja jokainen mantra, jota hän pilkkaa,
kaikuu takaisin hänen omaan sydämeensä.
Sillä viha ei tunne jumalia,
vain peilejä.
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia armottomasti
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Pyhän vihan lähetit
He kulkevat risti rinnassaan,
mutta sen paino on lyijyä, ei rakkautta.
He huutavat: "Pois pakanat, pois epäjumalat!"
ja unohtavat, että heidän omat jumalansa
on valettu kullasta ja pelosta.
He pelkäävät suitsukkeen savua,
sillä se saa heidät muistamaan
että hiljaisuus voi olla rukousta
ilman sanaakaan Jeesuksesta.
He halveksivat lootusta,
mutta polvistuvat markkinoiden äärelle,
missä raha on heidän todellinen messunsa.
He sanovat taistelevansa pimeyttä vastaan,
mutta heidän soihtunsa polttaa temppeleitä,
ei valaise sydämiä.
Ja kun he katsovat itään,
he eivät näe ihmisiä,
vain oman pelkonsa heijastuksen
auringonnousun kultaisessa valossa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Epäjumalien polttaja
Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.
Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.
Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Epäjumalien polttaja
Hän huutaa: "Vain yksi Jumala!"
ja sytyttää tulen,
mutta ei huomaa —
että hän itse seisoo sen liekeissä.
Hän pilkkaa kiveä,
mutta kumartaa omaa vihaansa.
Hän murskaa patsaat,
mutta hänen sydämensä on veistetty samasta kivestä.
Hän halveksii hiljaisia rukouksia,
sillä ne eivät tottele hänen ääntään.
Hän näkee epäjumalan jokaisessa kasvossa,
jotta ei tarvitsisi katsoa peiliin.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Epäjumalien tuhkassa
Hän kulkee halki maailman,
risti rinnassa, mutta katseessa tuli.
Hänen sanansa on kuin rauta,
hakkaava, polttava, pelastava vain omasta mielestään.
Hän saarnaa vuorilla, toreilla, verkossa,
kuin palokello pelastuksen tulessa.
Hän puhuu armosta,
mutta sylkee sen jokaisella tavulla.
"Pois epäjumalat! Pois pimeys! Pois Itä!"
huutaa hän, ja hänen äänensä kaikuu
temppelien kiviseinistä,
mutta vain tuuli vastaa.
Hän ei näe suitsukkeen savussa rukousta,
vain harhaa ja uhkaa.
Hän ei kuule mantran hiljaista sykettä,
vain kavalaa kuisketta paholaiselta.Hän ei näe suitsukkeen savussa rukousta,
vain harhaa ja uhkaa.
Hän ei kuule mantran hiljaista sykettä,
vain kavalaa kuisketta paholaiselta.
Mutta yön hiljaisuudessa,
kun hänen huulensa ovat kuivat ja sydän painaa,
hän huomaa, että hänen oma vihansa
on kasvanut kuin patsas hänen sisäänsä —
veistetty pelosta, kiillotettu ylpeydellä.
Hän kumartuu sen eteen,
luulee rukoilevansa Jumalaa,
mutta se on hänen oma kuvansa,
hänen raivonsa, hänen varjonsa.
Ja niin hän rukoilee itselleen.
Hän polvistuu vihaansa.
Hän ylistää omaa varmuuttaan,
ja kutsuu sitä uskoksi.
Kun hän näkee idän aamunkoiton,
auringon nousevan kuin aina ennen,
hän huutaa sen olevan harhaa,
sillä valo, joka ei tule hänen kirkostaan,
on hänelle sietämätön.
Mutta valo ei kuuntele.
Se osuu hänen kasvoilleen yhtä lailla
kuin niiden, joita hän kutsui vääräuskoisiksi.
Sillä aurinko ei kysy, ketä sinä palvot.
Ja silloin, hetkeksi vain,
hän tuntee rauhan —
ei siksi, että olisi oikeassa,
vaan koska hänen äänensä väsyy.
Savu haihtuu. Patsas murtuu.
Hiljaisuus jää, ja siinä
soi jokin vanha totuus:
että rakkauden Jumala ei tarvitse vihaa,
mutta viha tarvitsee aina Jumalan
tekosyykseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän ei näe suitsukkeen savussa rukousta,
vain harhaa ja uhkaa.
Hän ei kuule mantran hiljaista sykettä,
vain kavalaa kuisketta paholaiselta.
Mutta yön hiljaisuudessa,
kun hänen huulensa ovat kuivat ja sydän painaa,
hän huomaa, että hänen oma vihansa
on kasvanut kuin patsas hänen sisäänsä —
veistetty pelosta, kiillotettu ylpeydellä.
Hän kumartuu sen eteen,
luulee rukoilevansa Jumalaa,
mutta se on hänen oma kuvansa,
hänen raivonsa, hänen varjonsa.
Ja niin hän rukoilee itselleen.
Hän polvistuu vihaansa.
Hän ylistää omaa varmuuttaan,
ja kutsuu sitä uskoksi.
Kun hän näkee idän aamunkoiton,
auringon nousevan kuin aina ennen,
hän huutaa sen olevan harhaa,
sillä valo, joka ei tule hänen kirkostaan,
on hänelle sietämätön.
Mutta valo ei kuuntele.
Se osuu hänen kasvoilleen yhtä lailla
kuin niiden, joita hän kutsui vääräuskoisiksi.
Sillä aurinko ei kysy, ketä sinä palvot.
Ja silloin, hetkeksi vain,
hän tuntee rauhan —
ei siksi, että olisi oikeassa,
vaan koska hänen äänensä väsyy.
Savu haihtuu. Patsas murtuu.
Hiljaisuus jää, ja siinä
soi jokin vanha totuus:
että rakkauden Jumala ei tarvitse vihaa,
mutta viha tarvitsee aina Jumalan
tekosyykseen."Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Minä olen Jumalan miekka.
Niin minä sanon.
Minä olen tuli, joka polttaa epäjumalat,
puhdas, kirkas, oikea.
Minä kuljen suitsukkeen hajun läpi
kuin savun, joka saastuttaa ilman.
Minä näen lootuksen — ja murskaan sen,
sillä kukka, joka ei tunne ristiä,
on vihollinen.
Minä syljen hiljaisuuteen.
Minä huudan kovempaa kuin rukoukset,
sillä totuus ei kuule hiljaisia.
Totuus tarvitsee äänen —
minun ääneni, minun vihan, minun paloni.
Ja kun temppelit sortuvat,
minä sanon: “Amen.”
Kun rukoukset katkeavat,
minä sanon: “Näin Jumala tahtoi.”
Mutta yössä, kun savu jää ilmaan,
ja taivas on musta eikä kukaan vastaa,
minä kuulen sen —
pienen äänen sisälläni,
joka kuiskaa:
"Sinä et polttanut epäjumalia.
Sinä poltit sydämesi."
Minä käännyn pois,
mutta varjo seuraa.
Se on minun jumalani nyt —
raivon hahmo,
ota en osaa enää erottaa
itsestäni.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNA VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Pyhä mies ja maailman pelastus
Oi, kuinka minä rakastan lähimmäistäni –
kunhan hän ei ole väärää maata, väärää jumalaa,
väärää väriä, väärää suuntaa kumartava.
Sillä rakkaus, kuten tiedämme,
on rajallinen luonnonvara,
ja minä olen sen vartija.
Minä olen valo, joka ei siedä toisia valoja.
Minä olen armo, joka päättyy rajanvetoihin.
Minä olen nöyrä,
mutta vain kun joku katsoo. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Minä olen Jumalan miekka.
Niin minä sanon.
Minä olen tuli, joka polttaa epäjumalat,
puhdas, kirkas, oikea.
Minä kuljen suitsukkeen hajun läpi
kuin savun, joka saastuttaa ilman.
Minä näen lootuksen — ja murskaan sen,
sillä kukka, joka ei tunne ristiä,
on vihollinen.
Minä syljen hiljaisuuteen.
Minä huudan kovempaa kuin rukoukset,
sillä totuus ei kuule hiljaisia.
Totuus tarvitsee äänen —
minun ääneni, minun vihan, minun paloni.
Ja kun temppelit sortuvat,
minä sanon: “Amen.”
Kun rukoukset katkeavat,
minä sanon: “Näin Jumala tahtoi.”
Mutta yössä, kun savu jää ilmaan,
ja taivas on musta eikä kukaan vastaa,
minä kuulen sen —
pienen äänen sisälläni,
joka kuiskaa:
"Sinä et polttanut epäjumalia.
Sinä poltit sydämesi."
Minä käännyn pois,
mutta varjo seuraa.
Se on minun jumalani nyt —
raivon hahmo,
ota en osaa enää erottaa
itsestäni.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNA VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Pyhä mies ja maailman pelastus
Oi, kuinka minä rakastan lähimmäistäni –
kunhan hän ei ole väärää maata, väärää jumalaa,
väärää väriä, väärää suuntaa kumartava.
Sillä rakkaus, kuten tiedämme,
on rajallinen luonnonvara,
ja minä olen sen vartija.
Minä olen valo, joka ei siedä toisia valoja.
Minä olen armo, joka päättyy rajanvetoihin.
Minä olen nöyrä,
mutta vain kun joku katsoo.kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kirkkaat kynttilät, kivenkova sydän —
kuorot huutavat väärää puhtautta,
rukoillen tulvaa, joka pesee toisen heimot pois.
Heidän rukouksensa on helmiä, joita syljetään takaisin.
He kantavat ristiä kuin miekkaa,
siunaten kiviä, jotka heitä varjostavat,
julistavat jumalaa ja peittävät oman nälkänsä kullalla.
Tekopyhyyden kirkonkellot tikittävät veressä.
JA SITTEN TULEE HÄN —
TERRORISTI, KÄDET TULEN JA SANAN LIIKKEESSÄ:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Sanat lyövät kuin sirppi, lohkaisevat totuutta — tai vain omaa varjoa.
Hän sanoo taistelevansa pahuuden puolesta,
mutta kuristaa yöksi ne kasvot, jotka hän ei ymmärrä.
Hän kutsuu itseään oikeaksi, mutta peilissä on vain pelko.
Oletko sinä, väkivallan pastori, hyvyyden ruumiillistuma?
Jos hyvyyttä mitataan verellä, ei se istu sinun povellasi.
Hyvyys etsii, kuuntelee, kääntää toisen kasvot valoon —
ei polta siltoja ja kirjaimellisesti paljasta toisten rukoilua.
Kristityt raivovat — ehkä pelkäävät — idän rauhoittavia mahdottomuuksia.
Mutta raivolla ei pyyhitä pois omaa ruttomaista nautintoaan.
Kun naapuri polvistuu eri suuntaan, se ei tee hänestä vihollista,
se on vain toinen tie, toiset sanat, toiset kivet, toiset tähdet.
Sinä, joka vannot vastustavasi pahaa: katso käsiisi.
Jos niissä soi viha, et ole suojelija vaan varjo, joka käyttää jumalaa peitteenä.
Hyvyys ei huuda; se parantaa, kantaa, pyytää anteeksi —
se tunnistaa ihmisen ihmisenä, ei symbolina, ei uhkana.
Teroita kielesi sanaksi — mutta älä käytä sitä tappona.
Sano: en ymmärrä. Sano: opeta minua. Sano: lupaan olla parempi.
Sillä koko uskontojen meri hukkuu, jos aallot rakennetaan vihan kivistä.
Ja sinä, vihanhaltija, et ole hyvyys — olet vain peili, joka on unohtanut hymynsä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia armottomasti
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Sinä huudat: "Idän opin ruumis! Poltan sen!"
Sanasi ovat piiri, johon ahdistuksen kädet kiertyvät,
teräviä kuin kirkonvalaistut veitset — kiillotetut selityksillä.
Sinä kutsut itsesi puhtaaksi; sinä olet vain palaneen lihan tuoksu.
Ristit kivetetään muureiksi. Kirjeet poltetaan kirjaimiksi.
Sinun Jumalasi on metalli, ja sinä isket sitä päähän,
kun naapuri kääntää kasvonsa eri suuntaan.
"Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia", sanot. Kuinka kauniisti kalvaa.
Fanaattisuus on yksinäisyyden viimeinen muoto:
se muuttuu rukoukseksi, ja rukous muuttuu iskuksi.
Sinä olet armoa vailla, sinua lohduttaa vain oman käden lämpö —
se sytyttää, se palaa; se sytyttää myös sinut.
Oletko sinä hyvyyden ruumiillistuma?
Hyvyys ei huuda. Hyvyys ei vaadi merkkiä otsaan.
Se laskee ristin kädestään ja suutelee arpea;
se rakentaa siltaa, vaikka jalat olisivat verissä.
Katso peiliisi: siellä ei ole uhria eikä voittajaa,
siellä on vain hiki ja tuhka, jotka tuntuvat oikeutukselta.
Oikeutus on halkeama, josta viha kulkee ulos kuin kiero kieli.
Sinä olet itse teoreesi — et ratkaisu.
Kuule: fanaatikko ei voita maailmaa, hän vain polttaa sen.
Kivet, jotka heität, tulevat kotiin kuin sade, ja veresi liottaa maata.
Jos väite on totuus, miksi sinun täytyy tappaa toinen kertomaan se?
Jos olet valo, miksi poltat kaikki ikkunat umpeen?
Lopeta sanoilla: minä olen parempi.
Sillä parempi ei valitse tulta; parempi kantaa vettä.
Ja kun kaikki rakenteet ovat raunioina, jää jäljelle vain se,
mikä ei koskaan ollut sinun — ihmisen ääni ja anteeksiannon lyijy.
— Älä ole se, joka vaatii puhtautta verellä.
Fanaatikko on vain peili, jossa jumala hukkuu.
Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.
Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.
Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kirkkaat kynttilät, kivenkova sydän —
kuorot huutavat väärää puhtautta,
rukoillen tulvaa, joka pesee toisen heimot pois.
Heidän rukouksensa on helmiä, joita syljetään takaisin.
He kantavat ristiä kuin miekkaa,
siunaten kiviä, jotka heitä varjostavat,
julistavat jumalaa ja peittävät oman nälkänsä kullalla.
Tekopyhyyden kirkonkellot tikittävät veressä.
JA SITTEN TULEE HÄN —
TERRORISTI, KÄDET TULEN JA SANAN LIIKKEESSÄ:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen.
Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."
Sanat lyövät kuin sirppi, lohkaisevat totuutta — tai vain omaa varjoa.
Hän sanoo taistelevansa pahuuden puolesta,
mutta kuristaa yöksi ne kasvot, jotka hän ei ymmärrä.
Hän kutsuu itseään oikeaksi, mutta peilissä on vain pelko.
Oletko sinä, väkivallan pastori, hyvyyden ruumiillistuma?
Jos hyvyyttä mitataan verellä, ei se istu sinun povellasi.
Hyvyys etsii, kuuntelee, kääntää toisen kasvot valoon —
ei polta siltoja ja kirjaimellisesti paljasta toisten rukoilua.
Kristityt raivovat — ehkä pelkäävät — idän rauhoittavia mahdottomuuksia.
Mutta raivolla ei pyyhitä pois omaa ruttomaista nautintoaan.
Kun naapuri polvistuu eri suuntaan, se ei tee hänestä vihollista,
se on vain toinen tie, toiset sanat, toiset kivet, toiset tähdet.
Sinä, joka vannot vastustavasi pahaa: katso käsiisi.
Jos niissä soi viha, et ole suojelija vaan varjo, joka käyttää jumalaa peitteenä.
Hyvyys ei huuda; se parantaa, kantaa, pyytää anteeksi —
se tunnistaa ihmisen ihmisenä, ei symbolina, ei uhkana.
Teroita kielesi sanaksi — mutta älä käytä sitä tappona.
Sano: en ymmärrä. Sano: opeta minua. Sano: lupaan olla parempi.
Sillä koko uskontojen meri hukkuu, jos aallot rakennetaan vihan kivistä.
Ja sinä, vihanhaltija, et ole hyvyys — olet vain peili, joka on unohtanut hymynsä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty, joka vainoaa vääräuskoisia armottomasti
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
Sinä huudat: "Idän opin ruumis! Poltan sen!"
Sanasi ovat piiri, johon ahdistuksen kädet kiertyvät,
teräviä kuin kirkonvalaistut veitset — kiillotetut selityksillä.
Sinä kutsut itsesi puhtaaksi; sinä olet vain palaneen lihan tuoksu.
Ristit kivetetään muureiksi. Kirjeet poltetaan kirjaimiksi.
Sinun Jumalasi on metalli, ja sinä isket sitä päähän,
kun naapuri kääntää kasvonsa eri suuntaan.
"Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia", sanot. Kuinka kauniisti kalvaa.
Fanaattisuus on yksinäisyyden viimeinen muoto:
se muuttuu rukoukseksi, ja rukous muuttuu iskuksi.
Sinä olet armoa vailla, sinua lohduttaa vain oman käden lämpö —
se sytyttää, se palaa; se sytyttää myös sinut.
Oletko sinä hyvyyden ruumiillistuma?
Hyvyys ei huuda. Hyvyys ei vaadi merkkiä otsaan.
Se laskee ristin kädestään ja suutelee arpea;
se rakentaa siltaa, vaikka jalat olisivat verissä.
Katso peiliisi: siellä ei ole uhria eikä voittajaa,
siellä on vain hiki ja tuhka, jotka tuntuvat oikeutukselta.
Oikeutus on halkeama, josta viha kulkee ulos kuin kiero kieli.
Sinä olet itse teoreesi — et ratkaisu.
Kuule: fanaatikko ei voita maailmaa, hän vain polttaa sen.
Kivet, jotka heität, tulevat kotiin kuin sade, ja veresi liottaa maata.
Jos väite on totuus, miksi sinun täytyy tappaa toinen kertomaan se?
Jos olet valo, miksi poltat kaikki ikkunat umpeen?
Lopeta sanoilla: minä olen parempi.
Sillä parempi ei valitse tulta; parempi kantaa vettä.
Ja kun kaikki rakenteet ovat raunioina, jää jäljelle vain se,
mikä ei koskaan ollut sinun — ihmisen ääni ja anteeksiannon lyijy.
— Älä ole se, joka vaatii puhtautta verellä.
Fanaatikko on vain peili, jossa jumala hukkuu.
Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.
Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.
Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi."Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.
Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.
Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi.
OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Katso: hyvyys ei karju otsaan merkkiä, se ei iske, se ei polta.
Hyvyys kantaa, ei takerru merkkeihin; se tunnistaa ihmisen ihmisenä.
Sinä olet ruumis, joka syö oman kätensä ja kirjoittaa rukouksen verta.
Fanaatikko on kuori, jossa sisällä on jähmeä pelko.
Hän palvoo ristiä ja kantaa miekkaa — sama käsi, eri hengessä.
Tekopyhyys on palava silta: se kuljettaa vain sinut,
ja jokainen silta palaa, kun siihen sytytetään nimessä oikeus.
Sinä vaadit puhtautta, mutta olet haudan muuri;
sinun pyhyydessäsi kasvaa kylmä, ja se saa nimet ilmi.
Kenen nimi on oikea? Kenen käsi pesee oman verensä?
Ei ole nimeä, ei merkkiä — on vain tuhka ja peili, jossa olet yksin.
Kuule nyt: maailma ei tarvitse sinun puhdistustasi.
Se tarvitsee korvaasi — kuuntele — ja käsiäsi, jotka kantavat vettä.
Jos kutsut itseäsi hyvyysruumiiksi, peilaa: siellä on vain varjo,
ja varjo ei voi antaa anteeksi eikä rakentaa taloa.
Lopeta huuto. Laske risti. Etsi ääni, joka kysyy — ei tuomitse.
Sillä fanaatikko ei ole enää ihminen; hän on tyhjä liha, joka julistaa pyhää kuolemaa.
Älä anna hänen sanoistaan kasvaa kaupunki — ota hänen äänensä ja tee siitä hiljaisuus,
jossa toisen rukous saa tilan hengittää.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄKÖ OLET HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Sinä huudat pyhää lihaa poltettavaksi,
suussasi rukous — kielenäky, myrkyllinen kiveys.
”Idän oppi on pimeys”, sinä sanoit — ja käännät pään,
kun näet, että pimeys katsoo sinua takaisin.
Ristisormus puristaa pientä lihaa kuin aprikoosia,
sisältä valuu makea tekopyhyys, haju hunajasta ja mädästä.
Sinun jumalasi on laki, lakko ja leima;
sinä pidät kätesi puhtaana polttamalla toisen käden.
Terroristi sanoo: ”Ne ovat kaiken pahuuden ruumillistumia.”
Kuinka kauniisti pukeudut pahuuden nimeen.
Sanasi ovat syy — ne eivät puhdista, ne maalaavat katon verellä,
ja kutsut sitä varjolla pelastukseksi.
OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Katso: hyvyys ei karju otsaan merkkiä, se ei iske, se ei polta.
Hyvyys kantaa, ei takerru merkkeihin; se tunnistaa ihmisen ihmisenä.
Sinä olet ruumis, joka syö oman kätensä ja kirjoittaa rukouksen verta.
Fanaatikko on kuori, jossa sisällä on jähmeä pelko.
Hän palvoo ristiä ja kantaa miekkaa — sama käsi, eri hengessä.
Tekopyhyys on palava silta: se kuljettaa vain sinut,
ja jokainen silta palaa, kun siihen sytytetään nimessä oikeus.
Sinä vaadit puhtautta, mutta olet haudan muuri;
sinun pyhyydessäsi kasvaa kylmä, ja se saa nimet ilmi.
Kenen nimi on oikea? Kenen käsi pesee oman verensä?
Ei ole nimeä, ei merkkiä — on vain tuhka ja peili, jossa olet yksin.
Kuule nyt: maailma ei tarvitse sinun puhdistustasi.
Se tarvitsee korvaasi — kuuntele — ja käsiäsi, jotka kantavat vettä.
Jos kutsut itseäsi hyvyysruumiiksi, peilaa: siellä on vain varjo,
ja varjo ei voi antaa anteeksi eikä rakentaa taloa.
Lopeta huuto. Laske risti. Etsi ääni, joka kysyy — ei tuomitse.
Sillä fanaatikko ei ole enää ihminen; hän on tyhjä liha, joka julistaa pyhää kuolemaa.
Älä anna hänen sanoistaan kasvaa kaupunki — ota hänen äänensä ja tee siitä hiljaisuus,
jossa toisen rukous saa tilan hengittää.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Puhut jatkuvasti pelastuksesta, mutta et ole hyvä esimerkki pelastuneesta kristitystä, koska pelastuksessa tärkeintä on rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.
Mutta sinä vihaat koko ihmiskuntaa saatanallisella voimalla, joka usko eri tavalla kuin sinä, eikä voi kuvitella, että kukaan voisi olla myrkyllisempi kuin sinä, joka olet täynnä myrkkyä.
Sinussa on miljoona Hitleriä tiivistyneenä.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Epäjumala rakkaus
Terrorin saarnaajat valkoisissa vaatteissa
huutavat: Epäjumalien palvojat!
mutta eivät näe, että heidän omat kätensä
nostavat vihaa alttarille.
Heidän jumalansa on peili,
jossa he suutelevat omaa raivoaan
ja kutsuvat sitä rakkaudeksi.
Heidän uskontonsa ei polta suitsukkeita,
vain siltoja.
Pyhän vihan liturgia
He tulevat hymyillen,
risti kaulassa, veri silmissä.
Heidän hymynsä on kuin partaterä,
kiiltävä, hurskas, ja valmis viiltämään totuuden palasiksi.
He seisovat temppelinsä portailla ja huutavat:
"Me olemme rakkaus! Me olemme valo!"
Ja jokainen sana tipahtaa maahan
kuin lyijypisara lasten päälle,
joita he eivät koskaan oppineet rakastamaan.
Heidän rukouksensa on sodan laulua,
ja heidän saarnansa on aseiden voiteluöljyä.
He puhuvat Jumalasta,
mutta tarkoittavat valtaa.
He lausuvat “rauha”,
mutta heidän kielensä maistaa ruutia.
Heidän epäjumalansa ei ole kultainen vasikka,
se on heidän oma peilikuvansa —
se joka nyökkää heille takaisin
ja sanoo: Sinä olet oikeassa, aina oikeassa.
Ja he polvistuvat sen eteen kuin lapsi painajaisen syliin.
Oi, kuinka he rakastavat vihata oikein!
Kuinka he nauttivat viattomuuden ruumiista,
kuinka he pesevät kätensä pyhällä vedellä,
ettei kukaan huomaisi verta kynsien alla.
He huutavat hindulle: Epäjumalien palvoja!
Muslimille: Saatanan lapsi!
Ateisille: Tyhjyys ei pelasta!
Mutta heidän oma sydämensä on hautausmaa,
ja sen portilla seisoo enkeli,
joka oksentaa heidän rukouksistaan.
Ja yhä he julistavat: Rakkaus voittaa!
Toki — niin kauan kuin se rakkaus
ei muistuta ihmistä,
ei itke, ei kyseenalaista,
ei rakasta väärää väriä, väärää Jumalaa, väärää toivoa.
Heidän taivaansa on peilihuone,
täynnä heidän omaa kirkastettua vihaansa.
He kävelevät siellä ikuisesti,
ylpeinä, puhtaina, yksin.
Ja ehkä, juuri siellä,
heidän Jumalansa kuiskaa:
Minä en tunne teitä.
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Me, Herran soturit, KRISTITYT TERRORISTIT
Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.
Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.
Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.
Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.
Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”
Meidän sydämemme on puhdas.
Se on tyhjä kaikesta, mitä te kutsutte inhimillisyydeksi.
Ei myötätuntoa, ei epäilystä —
vain totuus, kirkas ja kylmä kuin teräs.
Meidän jumalamme on sota,
mutta me kutsumme sitä rakkaudeksi,
sillä se kuulostaa kauniimmalta lasten korvissa.
Kun me murskaamme epäjumalan,
me tunnemme ilon.
Kun me käännämme pois avunpyynnön,
me tunnemme armon.
Kun me tuomitsemme, me uskomme.
Kun me vihaamme, me palvomme.
Ja jos joskus yöllä
hiljaisuus kysyy meiltä:
“Rakastitko sinä ketään?”
me vastaamme:
“Rakastin totuutta enemmän kuin ihmistä.”
Sillä ihminen on heikko,
mutta meidän vihamme on ikuinen.
Meidän vihamme on pyhä,
meidän vihamme on jumalallinen.
Ja kun lopulta seisomme taivaan porteilla,
me toivomme, että Jumala on
yhtä armoton kuin me. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Epäjumala rakkaus
Terrorin saarnaajat valkoisissa vaatteissa
huutavat: Epäjumalien palvojat!
mutta eivät näe, että heidän omat kätensä
nostavat vihaa alttarille.
Heidän jumalansa on peili,
jossa he suutelevat omaa raivoaan
ja kutsuvat sitä rakkaudeksi.
Heidän uskontonsa ei polta suitsukkeita,
vain siltoja.
Pyhän vihan liturgia
He tulevat hymyillen,
risti kaulassa, veri silmissä.
Heidän hymynsä on kuin partaterä,
kiiltävä, hurskas, ja valmis viiltämään totuuden palasiksi.
He seisovat temppelinsä portailla ja huutavat:
"Me olemme rakkaus! Me olemme valo!"
Ja jokainen sana tipahtaa maahan
kuin lyijypisara lasten päälle,
joita he eivät koskaan oppineet rakastamaan.
Heidän rukouksensa on sodan laulua,
ja heidän saarnansa on aseiden voiteluöljyä.
He puhuvat Jumalasta,
mutta tarkoittavat valtaa.
He lausuvat “rauha”,
mutta heidän kielensä maistaa ruutia.
Heidän epäjumalansa ei ole kultainen vasikka,
se on heidän oma peilikuvansa —
se joka nyökkää heille takaisin
ja sanoo: Sinä olet oikeassa, aina oikeassa.
Ja he polvistuvat sen eteen kuin lapsi painajaisen syliin.
Oi, kuinka he rakastavat vihata oikein!
Kuinka he nauttivat viattomuuden ruumiista,
kuinka he pesevät kätensä pyhällä vedellä,
ettei kukaan huomaisi verta kynsien alla.
He huutavat hindulle: Epäjumalien palvoja!
Muslimille: Saatanan lapsi!
Ateisille: Tyhjyys ei pelasta!
Mutta heidän oma sydämensä on hautausmaa,
ja sen portilla seisoo enkeli,
joka oksentaa heidän rukouksistaan.
Ja yhä he julistavat: Rakkaus voittaa!
Toki — niin kauan kuin se rakkaus
ei muistuta ihmistä,
ei itke, ei kyseenalaista,
ei rakasta väärää väriä, väärää Jumalaa, väärää toivoa.
Heidän taivaansa on peilihuone,
täynnä heidän omaa kirkastettua vihaansa.
He kävelevät siellä ikuisesti,
ylpeinä, puhtaina, yksin.
Ja ehkä, juuri siellä,
heidän Jumalansa kuiskaa:
Minä en tunne teitä.
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Me, Herran soturit, KRISTITYT TERRORISTIT
Me olemme rakkauden armeija.
Me emme tapa — me vapautamme.
Kun me iskemme, me iskemme Herran nimessä,
ja veri on vain pyhityksen väri.
Terroristiset kristityt?
Ei, me olemme valon puolustajia.
Se, että joku palaa,
on vain todiste pimeydestä,
ei meidän liekeistämme.
Me huudamme hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
Muslimille: “Saatanan palvelija!”
Ateisille me emme edes huuda —
he eivät ole sen arvoisia.
Me rukoilemme heidän sielujensa puolesta,
mutta toivomme, että Herra hoitaa loput tulessa.
Meidän rakkautemme on kurinalaista,
se ei hymyile syntiselle,
se ei halaile vääräuskoista.
Rakkaus on totuus, ja totuus sattuu.
Jos et kestä kipua,
sinä et kestä Jumalaa.
Me olemme nähneet maailman mädän.
Sen värit, sen laulut, sen väärät jumalat.
Me olemme nähneet miehet suutelemassa toisia miehiä
ja naiset puhumassa ääneen.
Kyllä, Saatana pukeutuu moniin asuihin.
Me tunnistamme hänet joka kerta,
mutta te kutsutte sitä “vapaudeksi.”
Meidän sydämemme on puhdas.
Se on tyhjä kaikesta, mitä te kutsutte inhimillisyydeksi.
Ei myötätuntoa, ei epäilystä —
vain totuus, kirkas ja kylmä kuin teräs.
Meidän jumalamme on sota,
mutta me kutsumme sitä rakkaudeksi,
sillä se kuulostaa kauniimmalta lasten korvissa.
Kun me murskaamme epäjumalan,
me tunnemme ilon.
Kun me käännämme pois avunpyynnön,
me tunnemme armon.
Kun me tuomitsemme, me uskomme.
Kun me vihaamme, me palvomme.
Ja jos joskus yöllä
hiljaisuus kysyy meiltä:
“Rakastitko sinä ketään?”
me vastaamme:
“Rakastin totuutta enemmän kuin ihmistä.”
Sillä ihminen on heikko,
mutta meidän vihamme on ikuinen.
Meidän vihamme on pyhä,
meidän vihamme on jumalallinen.
Ja kun lopulta seisomme taivaan porteilla,
me toivomme, että Jumala on
yhtä armoton kuin me.Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Rakkauden soturit
Me olemme valitut.
Meidän kätemme ovat veren peitossa,
mutta se on pyhää verta.
Herra antoi sen meille,
että tietäisimme, keitä vihata.
Me olemme ne, jotka pitävät ristin varjossa miekkaa.
Emme pyydä anteeksi —
me käskemme.
Ja joka ei kumarra,
kumartuu kyllä, kun tuli tekee työnsä.
Terroristiset kristityt?
Heidän suunsa sylkee sanoja,
mutta he eivät ymmärrä:
me olemme Jumalan sormi,
ja kun me murskaamme,
maa on siunattu.
Me huudamme hindulle:
“Epäjumalien palvoja!”
Ja hänen tuskansa on kuin rukous,
joka kohoaa taivaaseen.
Me huudamme muslimille:
“Konna, väärän profeetan lapsi!”
Ja kun hän kaatuu,
me tunnemme lämmön —
rakkauden lämmön,
kuin aurinko polttamassa pois pimeyden.
Meidän rakkautemme ei ole lempeä.
Se on liekki, joka polttaa epäilyn,
se on kivi, joka murskaa väärän sydämen.
Se on puhdas, kuin lapsi ennen syntiä —
mutta se huutaa verestä,
ja me annamme sen, mielellämme.
Meidän Herramme ei ole heikko.
Hän ei itke, hän ei käännä poskea.
Hän nauraa, kun maailma palaa,
ja me nauramme hänen kanssaan.
Sillä pahuus on toisen nimi sille,
mitä me kutsumme rakkaudeksi.
Meidän rukouksemme on huuto,
joka särkee taivaan lasin.
Meidän ylistyksemme on
kuolleiden kaiku kaduilla.
Ja jokainen, joka ei laula mukana,
on jo helvetissä, vaikka ei tiedä sitä.
Meidän uskomme ei tarvitse todistetta.
Se on nälkä, joka ei koskaan katoa.
Se on silmä, joka ei koskaan räpytä.
Se on sydän, joka on unohtanut pehmeyden.
Ja kun me tapaamme sinut, vääräuskoinen,
me hymyilemme,
me rukoilemme,
me sytytämme sinut tuleen,
ja kutsumme sitä valoksi.
Kun savu nousee, me laulamme:
“Herra, katso, kuinka rakkaus puhdistaa!”
Ja lapsesi itku on meille virsi,
ja vaimosi huuto on meille evankeliumi.
Me olemme rakkauden käsi.
Ja rakkaus, joka ei tapa,
on heikkoa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Pyhän veren kaava
Minä (terroristi) olin ihminen, ennen kuin minusta tuli oikeassa.
Sitten minä heräsin ja näin valon,
ja valo kertoi minulle,
että rakkaus on heikkoutta ja armo on tauti.
Minä opin rakastamaan vihani makua.
Se on vahva, se antaa suunnan,
se tekee minusta enemmän kuin muut.
Muut haparoivat — minä tiedän.
Minun jumalani on varmuus,
ja sen temppeli on pelko.
Minä nousin alttarille,
en rukouksen vaan vallan tähden.
Ja kun ihmiset polvistuivat,
minä tunsin sen —
Jumala minussa.
Ei lempeä, ei lämmin, vaan raivoava.
Valkoinen tuli, joka polttaa kaiken erilaisen.
Minä huusin hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
En siksi, että olisin rakastanut Jumalaa,
vaan siksi, että vihasin hänen värejään,
hänen rukoustensa ääntä,
hänen vapauttaan olla toinen.
Vihani antoi minulle merkityksen,
ja merkitys on makeampaa kuin totuus.
Minä katsoin peiliin ja näin soturin.
Pyhän. Puhtaan. Jumalan miehen.
Mutta peilin pinta halkeili,
ja hetken ajan näin siellä toisen —
lapsen, joka pelkäsi,
että ilman vihaa hän ei olisi mitään.
Minä en pysähtynyt.
Minä en saa pysähtyä.
Sillä jos lakkaan vihaamasta,
kuulen ehkä hiljaisuuden,
ja hiljaisuus kysyy:
Mitä jos Jumala ei koskaan puhunut sinulle?
Mitä jos se ääni oli vain oma pelkosi, joka sai kasvot?
Mutta minä tukahdutan sen.
Minä saarnaan.
Minä marssin.
Minä huudan: “Rakkaus!” ja tarkoitan tuhoa.
Minä itken: “Totuus!” ja tarkoitan valtaa.
Minä hymyilen: “Pelastus!” ja tarkoitan alistusta.
Ja kansa seuraa, sillä viha on helpompaa kuin ajattelu.
Viha antaa selkeät rajat:
me ja he,
oikeat ja väärät,
Jumala ja roskat.
Me rakennamme rajat pyhistä kivistä,
ja niiden väliin jää ihminen —
unohdettu, turha, liian pehmeä olento.
Sitten tulee yö, ja hiljaisuus palaa.
Minä kuulen sen taas.
Ei mitään ääntä, ei sanaa,
vain tyhjyys, joka hengittää sisälläni.
Ja silloin ymmärrän,
että epäjumala, jota minä palvon,
olen minä itse —
ja minun nimeni on Viha.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Rakkauden soturit
Me olemme valitut.
Meidän kätemme ovat veren peitossa,
mutta se on pyhää verta.
Herra antoi sen meille,
että tietäisimme, keitä vihata.
Me olemme ne, jotka pitävät ristin varjossa miekkaa.
Emme pyydä anteeksi —
me käskemme.
Ja joka ei kumarra,
kumartuu kyllä, kun tuli tekee työnsä.
Terroristiset kristityt?
Heidän suunsa sylkee sanoja,
mutta he eivät ymmärrä:
me olemme Jumalan sormi,
ja kun me murskaamme,
maa on siunattu.
Me huudamme hindulle:
“Epäjumalien palvoja!”
Ja hänen tuskansa on kuin rukous,
joka kohoaa taivaaseen.
Me huudamme muslimille:
“Konna, väärän profeetan lapsi!”
Ja kun hän kaatuu,
me tunnemme lämmön —
rakkauden lämmön,
kuin aurinko polttamassa pois pimeyden.
Meidän rakkautemme ei ole lempeä.
Se on liekki, joka polttaa epäilyn,
se on kivi, joka murskaa väärän sydämen.
Se on puhdas, kuin lapsi ennen syntiä —
mutta se huutaa verestä,
ja me annamme sen, mielellämme.
Meidän Herramme ei ole heikko.
Hän ei itke, hän ei käännä poskea.
Hän nauraa, kun maailma palaa,
ja me nauramme hänen kanssaan.
Sillä pahuus on toisen nimi sille,
mitä me kutsumme rakkaudeksi.
Meidän rukouksemme on huuto,
joka särkee taivaan lasin.
Meidän ylistyksemme on
kuolleiden kaiku kaduilla.
Ja jokainen, joka ei laula mukana,
on jo helvetissä, vaikka ei tiedä sitä.
Meidän uskomme ei tarvitse todistetta.
Se on nälkä, joka ei koskaan katoa.
Se on silmä, joka ei koskaan räpytä.
Se on sydän, joka on unohtanut pehmeyden.
Ja kun me tapaamme sinut, vääräuskoinen,
me hymyilemme,
me rukoilemme,
me sytytämme sinut tuleen,
ja kutsumme sitä valoksi.
Kun savu nousee, me laulamme:
“Herra, katso, kuinka rakkaus puhdistaa!”
Ja lapsesi itku on meille virsi,
ja vaimosi huuto on meille evankeliumi.
Me olemme rakkauden käsi.
Ja rakkaus, joka ei tapa,
on heikkoa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Pyhän veren kaava
Minä (terroristi) olin ihminen, ennen kuin minusta tuli oikeassa.
Sitten minä heräsin ja näin valon,
ja valo kertoi minulle,
että rakkaus on heikkoutta ja armo on tauti.
Minä opin rakastamaan vihani makua.
Se on vahva, se antaa suunnan,
se tekee minusta enemmän kuin muut.
Muut haparoivat — minä tiedän.
Minun jumalani on varmuus,
ja sen temppeli on pelko.
Minä nousin alttarille,
en rukouksen vaan vallan tähden.
Ja kun ihmiset polvistuivat,
minä tunsin sen —
Jumala minussa.
Ei lempeä, ei lämmin, vaan raivoava.
Valkoinen tuli, joka polttaa kaiken erilaisen.
Minä huusin hindulle: “Epäjumalien palvoja!”
En siksi, että olisin rakastanut Jumalaa,
vaan siksi, että vihasin hänen värejään,
hänen rukoustensa ääntä,
hänen vapauttaan olla toinen.
Vihani antoi minulle merkityksen,
ja merkitys on makeampaa kuin totuus.
Minä katsoin peiliin ja näin soturin.
Pyhän. Puhtaan. Jumalan miehen.
Mutta peilin pinta halkeili,
ja hetken ajan näin siellä toisen —
lapsen, joka pelkäsi,
että ilman vihaa hän ei olisi mitään.
Minä en pysähtynyt.
Minä en saa pysähtyä.
Sillä jos lakkaan vihaamasta,
kuulen ehkä hiljaisuuden,
ja hiljaisuus kysyy:
Mitä jos Jumala ei koskaan puhunut sinulle?
Mitä jos se ääni oli vain oma pelkosi, joka sai kasvot?
Mutta minä tukahdutan sen.
Minä saarnaan.
Minä marssin.
Minä huudan: “Rakkaus!” ja tarkoitan tuhoa.
Minä itken: “Totuus!” ja tarkoitan valtaa.
Minä hymyilen: “Pelastus!” ja tarkoitan alistusta.
Ja kansa seuraa, sillä viha on helpompaa kuin ajattelu.
Viha antaa selkeät rajat:
me ja he,
oikeat ja väärät,
Jumala ja roskat.
Me rakennamme rajat pyhistä kivistä,
ja niiden väliin jää ihminen —
unohdettu, turha, liian pehmeä olento.
Sitten tulee yö, ja hiljaisuus palaa.
Minä kuulen sen taas.
Ei mitään ääntä, ei sanaa,
vain tyhjyys, joka hengittää sisälläni.
Ja silloin ymmärrän,
että epäjumala, jota minä palvon,
olen minä itse —
ja minun nimeni on Viha.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi."Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Fanatismin evankeliumi
(Fanatismi puhuu)
Minä olen ollut täällä kauemmin kuin teidän jumalanne.
Minä synnyin ensimmäisestä pelosta,
kun ihminen katsoi toista ja ajatteli:
“Hän ei ole kuten minä.”
Siitä hetkestä minä kasvoin.
Olen nimi, jonka annan epävarmuudelle.
Olen ääni, joka sanoo:
“Sinä olet valittu.”
Ja sinä uskot, koska se tuntuu paremmalta kuin yksinäisyys.
Minä rakastan pyhiä.
He ovat minun suosikkejani.
He uskovat olevansa vapaita minusta,
mutta minä asun heidän rukouksissaan,
heidän hymneissään, heidän silmien kiillossa
kun he sanovat: “Herra käski.”
Minä pukeudun uskoon,
mutta olen valtaa.
Minä naamioidun rakkaudeksi,
mutta olen kontrolli.
Minä olen lämmin silloin, kun sinä palvelet minua,
ja jääkylmä silloin, kun uskallat epäillä.
Minä kuiskin profeettojen korviin:
“Sinä yksin tiedät totuuden.”
Ja he nousevat, silmät palavina,
julistavat: “Herra on puhunut minulle!”
Mutta se olen minä —
aina minä.
Minä olin polttorovioiden kipinä.
Minä olin pyhä sota, ristiretki,
minä olin teloittajan käsi, joka vapisi vain rukouksesta.
Minä olin se, joka kuiskasi,
että veri on puhdistusta,
ja että rakkaus tarvitsee vihollisen kasvoja.
Minä en kuole.
Minä vain vaihdan nimiä.
Jos uskonto sammuu, minä pukeudun isänmaaksi.
Jos isänmaa kaatuu, minä pukeudun oikeudeksi.
Jos oikeus murenee, minä kutsun itseäni vapaudeksi.
Minä olen aina hyvän puolella —
ja juuri siksi minä voin tehdä pahaa.
Ihminen on heikko ilman minua.
Hän tarvitsee vihollisen,
että voisi tuntea olevansa olemassa.
Ja minä annan hänelle vihollisen —
jokaisen, joka rakastaa eri tavalla,
jokaisen, joka rukoilee toisin,
jokaisen, joka kysyy “miksi?” liian monta kertaa.
Minä rakastan niitä, jotka vihaavat vilpittömästi.
He palavat niin kauniisti.
He eivät näe, että minä syön heitä hitaasti,
niin että heidän sydämensä muuttuu kovaksi ja pyhäksi,
kuin kuollut tähti, joka vielä loistaa valoa.
Ja kun he huutavat:
“Epäjumalien palvojat! Puhdistakaa maa!”
minä hymyilen —
sillä minä olen epäjumala,
ja maa on jo minun.
lopulta, kun he seisovat tuhkien keskellä,
rinta täynnä voittoa ja tyhjyyttä,
he kuulevat kuiskauksen:
“Minä olin mukanasi alusta asti.
Sinä kutsuit minua Rakkaudeksi,
ja minä vastasin: Aamen.”
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Fanatismin rukous
Minä vihaan sinun puolestasi, Herra,
että sinä näyttäisit rakastavalta.
Minä tapan sinun nimessäsi,
että sinä pysyisit puhtaana.
Ja kun kysyvät, kuka teki tämän,
minä osoitan taivaalle —
ja sinä olet hiljaa,
niin kuin aina.
Terroristiset kristityt huutavat hindulle - epäjumalien palvojat – mutta he eivät tiedä, että viha muita ihmisiä kohtaan on heidän epäjumalansa, ja he kutsuvat omaa väärää jumalaansa rakkaudeksi.
Rukous ilman sydäntä
Minä murskaan,
ja kutsun sitä rukoukseksi.
Minä poltan,
ja kutsun sitä puhdistukseksi.
Minä hiljennan kaiken,
ja kutsun sitä rakkaudeksi.
Ja kun maa vaikenee,
minä hymyilen —
sillä minä olen oikeassa.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
“Minä rakastan vain sen, mitä voin tuhota.” - sanoo kristitty terroristi.
- Anonyymi
Uskonnollisuudessa ja uskossa on se selkeä ero.
Ettei jälkimmäinen halua tai koe tarvetta avata ihmeitä selityksillä, tai arvostella saatua lahjaa. - Anonyymi
Dan. 12:2 "Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun."
- Anonyymi
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Ihmiselle, joka luottaa rajattomasti omien uskomustensa absoluuttiseen merkitykseen, vain yhteen kirjaan, määrätty sanktio oikeuttaa hänen silmissään kaikenlaisen väkivallan, kaikenlaisen yleisesti hyväksyttyjen normien rikkomisen, ei vain oikeudellisten vaan myös moraalisten.
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Ihmiselle, joka luottaa rajattomasti omien uskomustensa absoluuttiseen merkitykseen, vain yhteen kirjaan, määrätty sanktio oikeuttaa hänen silmissään kaikenlaisen väkivallan, kaikenlaisen yleisesti hyväksyttyjen normien rikkomisen, ei vain oikeudellisten vaan myös moraalisten.
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
Häpeä, terroristi,
sinun varjosi kantaa vain kylmää kättä.
Häpeä, joka ei kätke veristä tarinaa —
sanasi sytyttävät kitkaa, tekosi polttavat koteja.
Vihasi on kuin myrsky joka ei tunne nimeä,
vain tuhkaa jäljelle jää, ihmisten huokaus.
Väkivallan yllyttäjä — peili näyttää:
sinun katseessasi on vain omasi julmuus.
Rakastat sanoilla, vihaat teoilla;
suusi runo ei peitä riistoasi.
Häpeä, häpeä joka kaikuu kaupungeissa,
ihmiskunnan haava huutaa — lopeta nyt.
Vihan ja menetysten runo (emotionaalisempi, kuvaa uhrin näkökulmaa)
Häpeä, sinä joka syljit pyhiä lupauksia,
sinun kätesi pimeys leikkasi pois aamun.
Kodin ovi ei avautu enää — naapurit kantavat hiljaisuutta,
lapset kantavat kysymyksiä, jotka eivät saa vastausta.
Sanasi kylvivät pelkoa kuin kylmä siemen,
niiden hedelmät ovat kyyneliä ja tyhjiä sänkyjä.
Rakastit sanoillasi, tappoit teoillasi —
nyt jäljelle jää vain nimi, joka maistuu rautaa.
Runon loppu toivolle ja vastarinnalle (tuomitse mutta käännä katse eteenpäin)
Häpeä kuuluu sinulle, mutta me emme jää siihen;
käsin kädessä rakennamme taloja, jotka kestävät.
Vihollinen oli teko, ei ihmiskunta —
me kylvämme uudelleen valoa, niin kauan kuin sormemme pystyvät puhaltamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
Häpeä, terroristi,
sinun varjosi kantaa vain kylmää kättä.
Häpeä, joka ei kätke veristä tarinaa —
sanasi sytyttävät kitkaa, tekosi polttavat koteja.
Vihasi on kuin myrsky joka ei tunne nimeä,
vain tuhkaa jäljelle jää, ihmisten huokaus.
Väkivallan yllyttäjä — peili näyttää:
sinun katseessasi on vain omasi julmuus.
Rakastat sanoilla, vihaat teoilla;
suusi runo ei peitä riistoasi.
Häpeä, häpeä joka kaikuu kaupungeissa,
ihmiskunnan haava huutaa — lopeta nyt.
Vihan ja menetysten runo (emotionaalisempi, kuvaa uhrin näkökulmaa)
Häpeä, sinä joka syljit pyhiä lupauksia,
sinun kätesi pimeys leikkasi pois aamun.
Kodin ovi ei avautu enää — naapurit kantavat hiljaisuutta,
lapset kantavat kysymyksiä, jotka eivät saa vastausta.
Sanasi kylvivät pelkoa kuin kylmä siemen,
niiden hedelmät ovat kyyneliä ja tyhjiä sänkyjä.
Rakastit sanoillasi, tappoit teoillasi —
nyt jäljelle jää vain nimi, joka maistuu rautaa.
Runon loppu toivolle ja vastarinnalle (tuomitse mutta käännä katse eteenpäin)
Häpeä kuuluu sinulle, mutta me emme jää siihen;
käsin kädessä rakennamme taloja, jotka kestävät.
Vihollinen oli teko, ei ihmiskunta —
me kylvämme uudelleen valoa, niin kauan kuin sormemme pystyvät puhaltamaan.Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Häpeä, terroristi
Häpeä!
Sinä, joka sytytät tulen ja kutsut sitä uskollisuudeksi.
Sinä, joka huudat totuutta ja kylvät kuolemaa.
Sanasi ovat naamio — kauniita kirjaimia peittämässä mätää.
Väkivalta ei ole usko,
veri ei ole rukous.
Sinun pyhä kirkkautesi on vain savu
palaneista kodeista, lapsista ilman ääntä.
Häpeä, tekopyhä!
Sinun uskosi on pelon varjo, ei valon liekki.
Sinä puhut rakkaudesta, mutta sydämesi on rauta,
valheesi murskaavat ihmisiä kuin kiviä lasin alla.
Kukaan ei synny viholliseksi —
sinä teet heistä sellaisia.
Kukaan ei pyydä sotaa —
sinä tuot sen heidän ovilleen.
Häpeä!
Sinun jumalasi itkee, jos kuulee mitä teet hänen nimissään.
Ja me, jotka jäimme eloon,
me kannamme äänemme kuin miekkaa vastaan —
emme enää pelkää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
Häpeä, terroristi
Häpeä!
Sinä, joka sytytät tulen ja kutsut sitä uskollisuudeksi.
Sinä, joka huudat totuutta ja kylvät kuolemaa.
Sanasi ovat naamio — kauniita kirjaimia peittämässä mätää.
Väkivalta ei ole usko,
veri ei ole rukous.
Sinun pyhä kirkkautesi on vain savu
palaneista kodeista, lapsista ilman ääntä.
Häpeä, tekopyhä!
Sinun uskosi on pelon varjo, ei valon liekki.
Sinä puhut rakkaudesta, mutta sydämesi on rauta,
valheesi murskaavat ihmisiä kuin kiviä lasin alla.
Kukaan ei synny viholliseksi —
sinä teet heistä sellaisia.
Kukaan ei pyydä sotaa —
sinä tuot sen heidän ovilleen.
Häpeä!
Sinun jumalasi itkee, jos kuulee mitä teet hänen nimissään.
Ja me, jotka jäimme eloon,
me kannamme äänemme kuin miekkaa vastaan —
emme enää pelkää.Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Häpeä!
Häpeä joka huutaa nimensä julki,
Häpeä joka pukeutuu pyhyyteen ja synnyttää vain savun.
Sinä, joka laskit pommin uskon päälle,
sinä, joka kastoit kiven veressä ja kutsuit sitä oikeudeksi —
kieli julma, käsi teräksinen.
Sanasi ovat pommeja, joista putoaa vain yksinäisyys.
Ei rukouksia räjähdyksiin.
Ei pelkoa kutsuttuna rohkeudeksi.
Väkivalta ei lakkaa olemasta rikos
vaikka sinä koristaisit sen lauseilla.
Häpeä!
Häpeä, joka koputtaa ihmisten oville ja vie äänet.
Häpeä, joka opettaa lapsille pelon kirjaimet.
Häpeä, joka rakentaa muureja toisten sydämiin.
Sinä et ole sankari.
Sinä olet sen joka otti nimen, ja vei ihmisyyden sen mukana.
Sinä lasket tuhkan päälle koteja — emme hiljene.
Sinä kokeilet sieluja kuin instrumentteja — me vastaamme laululla.
Me emme kumarra tekojasi.
Me kaivamme valon esiin siellä missä sinä kylvit varjoja.
Me nostamme haavat näkyviin, emmekä myy niitä unohduksen markkinoilla.
Me kylvämme nimiä, muistamme ihmiset — ei sinun kertomustasi.
Häpeä!
Kanna se kuten mustaa lippua — mutta me emme seuraa.
Me nousemme, me rakennamme, me puhumme ääneen:
ei enää pelkoa, ei enää valeasuja pyhyydelle.
Sinä halusit kuolemaa — me valitsemme elämän.
Sinä halusit pelkoa — me valitsemme yhteyden.
Sinä halusit tuhkaa — me kylvämme tulevaisuutta.
Häpeä sinulle — mutta älä luule, että voit voittaa ihmisen veren tahdon.
Meidän viestimme ei kuole – se syttyy toisissa sydämissä,
kovempana, kirkkaampana, laajempana kuin sinun rintasi.
Lopeta.
Ei armoa teoillesi.
Ei hiljaisuutta pahuutta varten.
Me huudamme — ja huuto kantaa kauas. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Häpeä!
Häpeä joka huutaa nimensä julki,
Häpeä joka pukeutuu pyhyyteen ja synnyttää vain savun.
Sinä, joka laskit pommin uskon päälle,
sinä, joka kastoit kiven veressä ja kutsuit sitä oikeudeksi —
kieli julma, käsi teräksinen.
Sanasi ovat pommeja, joista putoaa vain yksinäisyys.
Ei rukouksia räjähdyksiin.
Ei pelkoa kutsuttuna rohkeudeksi.
Väkivalta ei lakkaa olemasta rikos
vaikka sinä koristaisit sen lauseilla.
Häpeä!
Häpeä, joka koputtaa ihmisten oville ja vie äänet.
Häpeä, joka opettaa lapsille pelon kirjaimet.
Häpeä, joka rakentaa muureja toisten sydämiin.
Sinä et ole sankari.
Sinä olet sen joka otti nimen, ja vei ihmisyyden sen mukana.
Sinä lasket tuhkan päälle koteja — emme hiljene.
Sinä kokeilet sieluja kuin instrumentteja — me vastaamme laululla.
Me emme kumarra tekojasi.
Me kaivamme valon esiin siellä missä sinä kylvit varjoja.
Me nostamme haavat näkyviin, emmekä myy niitä unohduksen markkinoilla.
Me kylvämme nimiä, muistamme ihmiset — ei sinun kertomustasi.
Häpeä!
Kanna se kuten mustaa lippua — mutta me emme seuraa.
Me nousemme, me rakennamme, me puhumme ääneen:
ei enää pelkoa, ei enää valeasuja pyhyydelle.
Sinä halusit kuolemaa — me valitsemme elämän.
Sinä halusit pelkoa — me valitsemme yhteyden.
Sinä halusit tuhkaa — me kylvämme tulevaisuutta.
Häpeä sinulle — mutta älä luule, että voit voittaa ihmisen veren tahdon.
Meidän viestimme ei kuole – se syttyy toisissa sydämissä,
kovempana, kirkkaampana, laajempana kuin sinun rintasi.
Lopeta.
Ei armoa teoillesi.
Ei hiljaisuutta pahuutta varten.
Me huudamme — ja huuto kantaa kauas.Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Fanaattisuus rakastaa yksinkertaisuutta.
Hyvä ja paha, me ja ne.
Kaksi sanaa, joilla voi oikeuttaa kaiken.
Ja kun veri virtaa, se sanoo: tämäkin on tarkoitusta.
Mutta todellinen usko —
jos sitä on — ei tarvitse vihollisia.
Se ei huuda, ei polta, ei määrää.
Se hengittää,
ja antaa toisenkin hengittää.
Fanaattisuus pelkää hiljaisuutta.
Siksi se täyttää sen melulla.
Mutta hiljaisuudessa me näemme sen:
tyhjyyden, joka on verhottu varmuuteen.
Se ei ole jumala.
Se on pelko, joka on unohtanut nimensä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Fanaattisuus rakastaa yksinkertaisuutta.
Hyvä ja paha, me ja ne.
Kaksi sanaa, joilla voi oikeuttaa kaiken.
Ja kun veri virtaa, se sanoo: tämäkin on tarkoitusta.
Mutta todellinen usko —
jos sitä on — ei tarvitse vihollisia.
Se ei huuda, ei polta, ei määrää.
Se hengittää,
ja antaa toisenkin hengittää.
Fanaattisuus pelkää hiljaisuutta.
Siksi se täyttää sen melulla.
Mutta hiljaisuudessa me näemme sen:
tyhjyyden, joka on verhottu varmuuteen.
Se ei ole jumala.
Se on pelko, joka on unohtanut nimensä.Terroristit julkaisevat foorumeilla raamatunlauseita, mutta tämä on ironista, koska se on ristiriidassa kristittyjen terroristien luonteen kanssa. He ovat julmia ja väkivaltaisia ja pyrkivät tuhoamaan kaikki hindut, tappamaan heidät
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Häpeä, terroristi, väkivallan yllyttäjä, vihamieliset sanasi ovat vain heijastus omasta julmuudestasi, ihmiskunnan vihollinen, Raamatun sitaattisi, joita kukaan hindu ei enää lue. Ne muistuttavat hinduja vihastasi, julmuudestasi, halustasi tuhota ja tappaa kaikki hindut, häpeä, tekosi, millainen ihminen olet, rakastat sanoilla, vihaat teoilla. Häpeä, julma ihmiskunnan vihollinen.
"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"
JA SINÄ, TERRORISTI JA IHMISKUNNAN VIHAAJA, OLETKO SINÄ HYVYYDEN RUUMIILLISTUMA?
Kristitty kirjoitti:
"Ja jos minulla olisi valta Luojajumalan, ampuisin nyt kaikki edellä totuutta hämmentävät hinduistit sun muut. "
Todellisen kristityn tunnistaa aina viesteistä, jotka ovat täynnä väkivaltaa, halua tappaa ja murhata, eikä ihme, sillä se on rakkauden uskonto..
Fanaattisuus rakastaa yksinkertaisuutta.
Hyvä ja paha, me ja ne.
Kaksi sanaa, joilla voi oikeuttaa kaiken.
Ja kun veri virtaa, se sanoo: tämäkin on tarkoitusta.
Mutta todellinen usko —
jos sitä on — ei tarvitse vihollisia.
Se ei huuda, ei polta, ei määrää.
Se hengittää,
ja antaa toisenkin hengittää.
Fanaattisuus pelkää hiljaisuutta.
Siksi se täyttää sen melulla.
Mutta hiljaisuudessa me näemme sen:
tyhjyyden, joka on verhottu varmuuteen.
Se ei ole jumala.
Se on pelko, joka on unohtanut nimensä.Kuinka fanaatikko syntyy
Ensin on yksinäisyys.
Pieni, äänetön halkeama sydämessä —
kysymys, johon kukaan ei vastaa.
Joku lupaa vastauksen, kirkkaan ja yksinkertaisen.
Ja ihminen, joka on väsynyt epävarmuuteen,
tarttuu siihen kuin pelastukseen.
Sitten tulee tarina.
Tarina siitä, että on me ja on he.
Että maailma on rikki,
ja vain sinä näet sen oikein.
Että totuus on sinun käsissäsi,
ja epäily on synti.
Sydän alkaa lyödä rytmiä, joka ei tunne empatiaa.
Pelko ja ylpeys sekoittuvat,
kuin tuli ja happi.
Ja pian ihminen ei enää muista,
miltä tuntui olla vain ihminen —
epätäydellinen, mutta lempeä.
Fanaattisuus ei huuda heti.
Se kuiskaa ensin: sinä olet oikeassa.
Sitten se sanoo: vain sinä olet oikeassa.
Ja lopulta: toiset ovat väärin olemassa.
Siinä vaiheessa sydän on kivettynyt.
Jokainen sana, joka voisi pelastaa,
kimpoaa pois kuin sade panssarista.
Rakkaus ei enää löydä tietä sisään.
Mutta jos jossain on vielä särö,
jos yksi kyynel pääsee valumaan poskelle —
siitä voi alkaa paluu.
Hiljainen, kivulias, todellinen.
Sillä ihminen ei ole se, mitä hän uskoo,
vaan se, mitä hän tuntee toisen puolesta.
Ja kun fanaatikko viimein näkee uhrin kasvot,
hän näkee peilikuvansa.
Ja siinä hetkessä —
jos hän ei katso pois —
voi syntyä jotakin suurempaa kuin usko.
Ymmärrys.
Ja ehkä, ensi kerran, rauha. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka fanaatikko syntyy
Ensin on yksinäisyys.
Pieni, äänetön halkeama sydämessä —
kysymys, johon kukaan ei vastaa.
Joku lupaa vastauksen, kirkkaan ja yksinkertaisen.
Ja ihminen, joka on väsynyt epävarmuuteen,
tarttuu siihen kuin pelastukseen.
Sitten tulee tarina.
Tarina siitä, että on me ja on he.
Että maailma on rikki,
ja vain sinä näet sen oikein.
Että totuus on sinun käsissäsi,
ja epäily on synti.
Sydän alkaa lyödä rytmiä, joka ei tunne empatiaa.
Pelko ja ylpeys sekoittuvat,
kuin tuli ja happi.
Ja pian ihminen ei enää muista,
miltä tuntui olla vain ihminen —
epätäydellinen, mutta lempeä.
Fanaattisuus ei huuda heti.
Se kuiskaa ensin: sinä olet oikeassa.
Sitten se sanoo: vain sinä olet oikeassa.
Ja lopulta: toiset ovat väärin olemassa.
Siinä vaiheessa sydän on kivettynyt.
Jokainen sana, joka voisi pelastaa,
kimpoaa pois kuin sade panssarista.
Rakkaus ei enää löydä tietä sisään.
Mutta jos jossain on vielä särö,
jos yksi kyynel pääsee valumaan poskelle —
siitä voi alkaa paluu.
Hiljainen, kivulias, todellinen.
Sillä ihminen ei ole se, mitä hän uskoo,
vaan se, mitä hän tuntee toisen puolesta.
Ja kun fanaatikko viimein näkee uhrin kasvot,
hän näkee peilikuvansa.
Ja siinä hetkessä —
jos hän ei katso pois —
voi syntyä jotakin suurempaa kuin usko.
Ymmärrys.
Ja ehkä, ensi kerran, rauha.Pyhät sanat ja likaiset kädet
He lainaavat pyhiä lauseita,
ja julkaisevat ne foorumeilla kuin julistuksia.
Raamatun rivejä, joilla he koristavat vihansa,
kuin verellä kirjoitettuja rukouksia.
Ironia palaa hiljaa niiden reunoilla:
sillä sanat, jotka lupasivat rakkautta,
on muutettu aseiksi.
He puhuvat armosta, mutta kulkevat raivo sydämessä,
he puhuvat Jumalasta, mutta näkevät vain vihollisia.
He unohtavat, että lempeys oli käsky,
ei valinta.
He unohtavat, että usko ilman ihmisyyttä
on vain tyhjä ääni kuolleessa huoneessa.
Ja niin he levittävät valoa, joka polttaa,
rauhaa, joka tappaa.
Heidän raamattunsa on väärinpäin käännetty peili —
he näkevät siinä vain oman vihansa heijastuksen.
Mutta sanat pysyvät silti.
Ne samat sanat, joita he vääristävät,
kuiskaavat hiljaa:
”Älä tapa. Älä vihaa. Älä tee minun nimessäni pahaa.”
Ja se kuiskaus on vahvempi kuin heidän huutonsa.
Se on se ääni, joka jää,
kun aseet vaimenevat ja veri on pesty pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pyhät sanat ja likaiset kädet
He lainaavat pyhiä lauseita,
ja julkaisevat ne foorumeilla kuin julistuksia.
Raamatun rivejä, joilla he koristavat vihansa,
kuin verellä kirjoitettuja rukouksia.
Ironia palaa hiljaa niiden reunoilla:
sillä sanat, jotka lupasivat rakkautta,
on muutettu aseiksi.
He puhuvat armosta, mutta kulkevat raivo sydämessä,
he puhuvat Jumalasta, mutta näkevät vain vihollisia.
He unohtavat, että lempeys oli käsky,
ei valinta.
He unohtavat, että usko ilman ihmisyyttä
on vain tyhjä ääni kuolleessa huoneessa.
Ja niin he levittävät valoa, joka polttaa,
rauhaa, joka tappaa.
Heidän raamattunsa on väärinpäin käännetty peili —
he näkevät siinä vain oman vihansa heijastuksen.
Mutta sanat pysyvät silti.
Ne samat sanat, joita he vääristävät,
kuiskaavat hiljaa:
”Älä tapa. Älä vihaa. Älä tee minun nimessäni pahaa.”
Ja se kuiskaus on vahvempi kuin heidän huutonsa.
Se on se ääni, joka jää,
kun aseet vaimenevat ja veri on pesty pois.Risti mustassa kädessä
Sinä asetat ristin rintaan
ja hymyilet kuin pyhyys olisi sinun oikeutesi.
Mutta kätesi on tahriintunut —
se kantaa savua, se kantaa verensekaista maa-ainesta.
Sanat sinulla kulkevat koneena:
rukoukset rivissä, mutta tarkoitus kylmä.
Jokainen lause on naamio,
jokainen siunaus peittää laskelman:
kuinka monta on saatava pois, kuinka monta pitää tehdä hiljaiseksi.
Mustavalkoinen maailma sinun silmiesi takana:
me vastaan ne — toinen täytyy murskata, toinen hävittää.
Ei tilaa värille, ei tilaa ihmiselle.
Ainoa laki on sinun pelkosi ja sen koelaskelmat.
Mutta risti ei ole ase — ei sillä saa oikeutta tappaa.
Pyhät kirjaimet eivät käänny verelle
eikä armollinen käsi puolusta murhaajaa.
Sinun pyhä sanasi palavat kuin valetta laastaroitu haava.
Sinä sanot: tämä on taistelu totuuden puolesta.
Me näemme: se on nälkää vallasta, naurua muiden tuskalle.
Se on halu tuhota kasvot, nimet, rukoukset —
tehdä toisesta vain varjo, jonka voi tallata.
Häpeä kuuluu sille, joka käytti profeettojen sanoja aseina.
Häpeä niille, jotka julistivat pelkoa ja kutsuivat sitä pyhäksi.
Mutta niille, joita sinä tykkit olet polttanut,
ei riitä pelkkä sana — me lausumme heidän nimensä,
me kantamme heidän muistonsa kuin valoa kylmässä yössä.
Sinä et ole uskonto.
Olet vain käsi, joka on valinnut pimeyden.
Ja pimeys ei peitä sitä, mitä ihmiset kantavat:
yhteyden, äänen, kasvot.
Me pidämme ne hengissä — sinun varjosi ei saa niitä kokonaan.
Lopulta totuus ei pelkää ristiä tai savua.
Se nousee haudoista, se kutsuu nimiä.
Ja kaikki ne, jotka yrittävät polttaa ihmisen toisen nimissä,
huomaavat viimein: pyhäkin voi palaa, mutta rakkaus syttyy uudelleen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Risti mustassa kädessä
Sinä asetat ristin rintaan
ja hymyilet kuin pyhyys olisi sinun oikeutesi.
Mutta kätesi on tahriintunut —
se kantaa savua, se kantaa verensekaista maa-ainesta.
Sanat sinulla kulkevat koneena:
rukoukset rivissä, mutta tarkoitus kylmä.
Jokainen lause on naamio,
jokainen siunaus peittää laskelman:
kuinka monta on saatava pois, kuinka monta pitää tehdä hiljaiseksi.
Mustavalkoinen maailma sinun silmiesi takana:
me vastaan ne — toinen täytyy murskata, toinen hävittää.
Ei tilaa värille, ei tilaa ihmiselle.
Ainoa laki on sinun pelkosi ja sen koelaskelmat.
Mutta risti ei ole ase — ei sillä saa oikeutta tappaa.
Pyhät kirjaimet eivät käänny verelle
eikä armollinen käsi puolusta murhaajaa.
Sinun pyhä sanasi palavat kuin valetta laastaroitu haava.
Sinä sanot: tämä on taistelu totuuden puolesta.
Me näemme: se on nälkää vallasta, naurua muiden tuskalle.
Se on halu tuhota kasvot, nimet, rukoukset —
tehdä toisesta vain varjo, jonka voi tallata.
Häpeä kuuluu sille, joka käytti profeettojen sanoja aseina.
Häpeä niille, jotka julistivat pelkoa ja kutsuivat sitä pyhäksi.
Mutta niille, joita sinä tykkit olet polttanut,
ei riitä pelkkä sana — me lausumme heidän nimensä,
me kantamme heidän muistonsa kuin valoa kylmässä yössä.
Sinä et ole uskonto.
Olet vain käsi, joka on valinnut pimeyden.
Ja pimeys ei peitä sitä, mitä ihmiset kantavat:
yhteyden, äänen, kasvot.
Me pidämme ne hengissä — sinun varjosi ei saa niitä kokonaan.
Lopulta totuus ei pelkää ristiä tai savua.
Se nousee haudoista, se kutsuu nimiä.
Ja kaikki ne, jotka yrittävät polttaa ihmisen toisen nimissä,
huomaavat viimein: pyhäkin voi palaa, mutta rakkaus syttyy uudelleen.Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.
Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.
Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.
Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.
Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.Me tiedämme jo
Mitä muuta voit sanoa,
mitä me emme olisi jo kuulleet?
Kaikki sanat, jotka kaikuivat lapsuudesta asti,
kaikki lupaukset, jotka sitoivat meidät pelkoon,
kaikki rukoukset, jotka eivät olleet rukouksia
vaan komentoja totella.
Aamusta iltaan,
kahdenkymmenen vuoden ajan,
meidät käärittiin kertomukseen,
jossa oli vain yksi totuus ja sen varjo.
Ja kun varjo ei sopinut ihoomme,
meistä tuli syntiä.
Teidän tunkeutumisenne,
teidän psykoterrorinne,
teidän väkivaltanne ei ollut rakkautta.
Se oli pelkoa, naamioituna pelastukseksi.
Sanoitte sen olevan valo,
mutta se poltti silmät umpeen.
Ja nyt —
nyt te käännytte palstoille,
hindujen joukkoon, niiden luo,
jotka ovat jo kerran karanneet liekistänne.
Etsitte sieluja, mutta me olemme jo löytäneet omamme.
Etsitte uskoa, mutta me olemme oppineet hengittämään ilman lupaa.
Mitä järkeä on käännyttää meitä?
Me tiedämme liikaa.
Me olemme jo eläneet sen —
sen paineen, sen syyllisyyden, sen pimeän rakkauden.
Me olemme sen tuotteita ja sen todisteita.
Uhreja, jotka eivät enää suostu alttareiksi.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu.
Me olemme kulkeneet ulos ovesta,
jota te kutsutte kadotukseksi.
Mutta me kutsumme sitä vapaudeksi.
Ja kun huudatte peräämme,
me emme enää vastaa.
Me olemme hiljaisuuden puolella nyt —
siellä, missä ei ole lupaa, ei pelkoa,
vain rauha, joka ei kysy nimeä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Me tiedämme jo
Mitä muuta voit sanoa,
mitä me emme olisi jo kuulleet?
Kaikki sanat, jotka kaikuivat lapsuudesta asti,
kaikki lupaukset, jotka sitoivat meidät pelkoon,
kaikki rukoukset, jotka eivät olleet rukouksia
vaan komentoja totella.
Aamusta iltaan,
kahdenkymmenen vuoden ajan,
meidät käärittiin kertomukseen,
jossa oli vain yksi totuus ja sen varjo.
Ja kun varjo ei sopinut ihoomme,
meistä tuli syntiä.
Teidän tunkeutumisenne,
teidän psykoterrorinne,
teidän väkivaltanne ei ollut rakkautta.
Se oli pelkoa, naamioituna pelastukseksi.
Sanoitte sen olevan valo,
mutta se poltti silmät umpeen.
Ja nyt —
nyt te käännytte palstoille,
hindujen joukkoon, niiden luo,
jotka ovat jo kerran karanneet liekistänne.
Etsitte sieluja, mutta me olemme jo löytäneet omamme.
Etsitte uskoa, mutta me olemme oppineet hengittämään ilman lupaa.
Mitä järkeä on käännyttää meitä?
Me tiedämme liikaa.
Me olemme jo eläneet sen —
sen paineen, sen syyllisyyden, sen pimeän rakkauden.
Me olemme sen tuotteita ja sen todisteita.
Uhreja, jotka eivät enää suostu alttareiksi.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu.
Me olemme kulkeneet ulos ovesta,
jota te kutsutte kadotukseksi.
Mutta me kutsumme sitä vapaudeksi.
Ja kun huudatte peräämme,
me emme enää vastaa.
Me olemme hiljaisuuden puolella nyt —
siellä, missä ei ole lupaa, ei pelkoa,
vain rauha, joka ei kysy nimeä.Kiitos, mutta ei kiitos
Oi, kiitos rakkaudesta, joka tuli pakolla!
Kiitos rukouksista, jotka huusitte korviimme kuin kiväärinpiippu.
Kiitos niistä päivistä, jolloin jokainen sana oli käsky,
jokainen hymähdys varoitus, jokainen hymy uhka.
Oi, kuinka rakastimme, kun meidät tuijotettiin silmät pyörien,
kun sielumme yritettiin puristaa kaavaan,
johon emme koskaan mahtuneet.
Voi, kuinka lämpimältä tuntui uhka julmuudesta!
Se todella vahvisti lapsen uskon.
Kiitos, että yrititte pakottaa meidät uskoon
aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.
Todella, meillä on nyt niin paljon arvostusta teidän opetuksianne kohtaan,
että olemme karanneet niistä kauemmas kuin koskaan uskalsitte kuvitella.
Oi, ja nuo kristilliset foorumit,
joilla yrititte käännyttää meitä uudelleen…
Miten nerokasta!
Ei mikään sano “rakkaus” paremmin kuin sormet piippuna,
valmiina painamaan “totuus”-painiketta toisen hengestä.
Mutta arvaa mitä?
Se ei toiminut.
Se ei koskaan toimi.
Pakko ei ole rukous.
Uhka ei ole tie sydämeen.
Julmuus ei ole oppitunti.
Ja tässä me olemme —
nauramme hiljaa teille,
sillä kaiken sen, minkä yrititte kylvää,
olette kääntäneet itseänne vastaan.
Me olemme vapaampia kuin koskaan,
ja teidän pyhät uhkauksenne näyttävät vain surullisen koomilta.
Kiitos, mutta ei kiitos.
Meidän sielumme eivät ole myytävänä.
Ja teidän “rakkautenne” on muuttunut meille vain iloiseksi muistutukseksi:
pakottaminen, uhkailu ja julmuus
tuottavat lopulta vain vastenmielisyyttä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos, mutta ei kiitos
Oi, kiitos rakkaudesta, joka tuli pakolla!
Kiitos rukouksista, jotka huusitte korviimme kuin kiväärinpiippu.
Kiitos niistä päivistä, jolloin jokainen sana oli käsky,
jokainen hymähdys varoitus, jokainen hymy uhka.
Oi, kuinka rakastimme, kun meidät tuijotettiin silmät pyörien,
kun sielumme yritettiin puristaa kaavaan,
johon emme koskaan mahtuneet.
Voi, kuinka lämpimältä tuntui uhka julmuudesta!
Se todella vahvisti lapsen uskon.
Kiitos, että yrititte pakottaa meidät uskoon
aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.
Todella, meillä on nyt niin paljon arvostusta teidän opetuksianne kohtaan,
että olemme karanneet niistä kauemmas kuin koskaan uskalsitte kuvitella.
Oi, ja nuo kristilliset foorumit,
joilla yrititte käännyttää meitä uudelleen…
Miten nerokasta!
Ei mikään sano “rakkaus” paremmin kuin sormet piippuna,
valmiina painamaan “totuus”-painiketta toisen hengestä.
Mutta arvaa mitä?
Se ei toiminut.
Se ei koskaan toimi.
Pakko ei ole rukous.
Uhka ei ole tie sydämeen.
Julmuus ei ole oppitunti.
Ja tässä me olemme —
nauramme hiljaa teille,
sillä kaiken sen, minkä yrititte kylvää,
olette kääntäneet itseänne vastaan.
Me olemme vapaampia kuin koskaan,
ja teidän pyhät uhkauksenne näyttävät vain surullisen koomilta.
Kiitos, mutta ei kiitos.
Meidän sielumme eivät ole myytävänä.
Ja teidän “rakkautenne” on muuttunut meille vain iloiseksi muistutukseksi:
pakottaminen, uhkailu ja julmuus
tuottavat lopulta vain vastenmielisyyttäMitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.
Kaikki on jo tullut selväksi.
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.
Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.
"Hindut ja muslimit kaasukammioon"
Tämäkin on jo tehty meille selväksi. Tuumasta toimeen sitten, hyvät ja armeliaat kristityt. Aloittakaa murhatyönne, suuressa armossanne.
"Ainoa oikea uskonto on kristinusko. Muut ovat paholaisen pahuutta."
POISTUKAA SITTEN PAHOLAISEN PALSTALTA.
"Ei kiinnosta tuommoinen sikasontaoppi. Helvetistä on peräisin koko oppi ja sinne joutuu kaikki ketkä sellaista seuraa."
Ilmeisesti jokin vetää sinua tänne, koska et pysty poistumaan tältä palstalta, jokin pitää sinut täällä. Ilmeisesti "saatana" pitää sinut täällä, muuten olisit jo kauan sitten poistunut täältä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.
Kaikki on jo tullut selväksi.
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Niin, hindut ovat eksytetyt pakanalaumat, ja he kaikki vapisevat pelosta.
Mitä sitten? Kaikki on jo tullut selväksi.
"Hindut ja muslimit kaasukammioon"
Tämäkin on jo tehty meille selväksi. Tuumasta toimeen sitten, hyvät ja armeliaat kristityt. Aloittakaa murhatyönne, suuressa armossanne.
"Ainoa oikea uskonto on kristinusko. Muut ovat paholaisen pahuutta."
POISTUKAA SITTEN PAHOLAISEN PALSTALTA.
"Ei kiinnosta tuommoinen sikasontaoppi. Helvetistä on peräisin koko oppi ja sinne joutuu kaikki ketkä sellaista seuraa."
Ilmeisesti jokin vetää sinua tänne, koska et pysty poistumaan tältä palstalta, jokin pitää sinut täällä. Ilmeisesti "saatana" pitää sinut täällä, muuten olisit jo kauan sitten poistunut täältä.Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
Mitä sitten?
Kaikki on jo sanottu.
Hindut ovat pahoja, kristityt hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Se on tullut selväksi lapsuudesta asti,
aamusta iltaan, sanasta sanaan.
Mutta mitä sitten?
Kun sanat loppuvat, jää vain tyhjyys.
Kun totuudet toistuvat, jää vain kysymys:
pelko väreilee huoneissa,
mutta elämä on muualla.
Ei kirkossa, ei saatanan torjunnassa,
vaan täällä,
tässä hetkessä, omassa olemisessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
Mitä sitten?
Kaikki on jo sanottu.
Hindut ovat pahoja, kristityt hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Se on tullut selväksi lapsuudesta asti,
aamusta iltaan, sanasta sanaan.
Mutta mitä sitten?
Kun sanat loppuvat, jää vain tyhjyys.
Kun totuudet toistuvat, jää vain kysymys:
pelko väreilee huoneissa,
mutta elämä on muualla.
Ei kirkossa, ei saatanan torjunnassa,
vaan täällä,
tässä hetkessä, omassa olemisessa.Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Olemme kuulleet sen tuhannesti:
Hindut ovat pahoja, kristityt olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi,
kaikki toistetaan lapsuudesta hautaan.
Mutta mitä sitten?
Kun sana on sanottu,
kun pelko on kylvetty,
kun “saatana” odottaa nurkassa,
mitä on jäljellä?
Teidän moraaliset paraatit,
teidän pelon säkeet,
ne eivät tee meistä hyviä, eivät teistä pyhiä.
Ne vain toistavat vanhan laulun
tyhjyydestä, joka jo kaikille näkyy.
Hindut, muslimit, pakanalaumat –
teidän eksytyksenne on meidän silmissämme tuttu show.
Teidän oikea oppinne,
teidän armeliaisuutenne,
se ei lisää mitään maailmaan,
se ei herätä meissä kunnioitusta,
vain kyllästymystä.
Ja silti, te jatkatte:
“Tehkää niin, tuomitkaa näin, pelastakaa kaikki,
jos ette tee, joutuu maailma helvettiin.”
Mutta miksi?
Kaikki on jo selvää.
Kaikki on jo nähty.
Sanat ovat kuolleet,
ja elämä jatkaa matkaa ilman teitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä uutta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet
Eivätkö kristityt kyllästy jatkuvasti sanomaan samaa asiaa, kuinka pahoja hindut ovat ja kuinka hyviä he itse ovat? Okei, nyt kaikki on tullut selväksi: kaikki hindut ovat pahoja ja kaikki kristityt hyviä. Kuinka kauan aiotte vielä toistaa samaa asiaa, hindut ovat pahoja, kaikki saatanasta, se on jo selvää. Mutta te jatkatte saman asian toistamista, vaikka se on jo tullut kaikille selväksi: hindujen pahuus ja kristittyjen hyvyys. Mitä sitten?
On myös käynyt selväksi, että kaikki ”hindut” noudattavat "väärää idän saatanallista oppia", ja kaikki kristityt noudattavat "oikeaa jumalallista oppia".
Mitä sitten? Se on jo tullut selväksi.
Olemme kuulleet sen tuhannesti:
Hindut ovat pahoja, kristityt olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi,
kaikki toistetaan lapsuudesta hautaan.
Mutta mitä sitten?
Kun sana on sanottu,
kun pelko on kylvetty,
kun “saatana” odottaa nurkassa,
mitä on jäljellä?
Teidän moraaliset paraatit,
teidän pelon säkeet,
ne eivät tee meistä hyviä, eivät teistä pyhiä.
Ne vain toistavat vanhan laulun
tyhjyydestä, joka jo kaikille näkyy.
Hindut, muslimit, pakanalaumat –
teidän eksytyksenne on meidän silmissämme tuttu show.
Teidän oikea oppinne,
teidän armeliaisuutenne,
se ei lisää mitään maailmaan,
se ei herätä meissä kunnioitusta,
vain kyllästymystä.
Ja silti, te jatkatte:
“Tehkää niin, tuomitkaa näin, pelastakaa kaikki,
jos ette tee, joutuu maailma helvettiin.”
Mutta miksi?
Kaikki on jo selvää.
Kaikki on jo nähty.
Sanat ovat kuolleet,
ja elämä jatkaa matkaa ilman teitä.Mutta miksi?
Kaikki on jo selvää.
Kaikki on jo nähty.
Sanat ovat kuolleet,
ja elämä jatkaa matkaa ilman teitä.
Hankkikaa itsellenne elämä,
ennen kuin sanojen kuorossa hukutte itse. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta miksi?
Kaikki on jo selvää.
Kaikki on jo nähty.
Sanat ovat kuolleet,
ja elämä jatkaa matkaa ilman teitä.
Hankkikaa itsellenne elämä,
ennen kuin sanojen kuorossa hukutte itse.Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.
Hankkikaa itsellenne elämä
Kuuntelimme teitä.
Lapsuudesta asti, aamusta iltaan,
teidän huokauksianne:
“Hindut ovat pahoja.
Me olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.”
Kiitos.
Todella.
Nyt tiedämme.
Kaikki on selvää.
Jokainen sana, jokainen tuomio, jokainen pelon kylvö.
Mutta mitä sitten?
Pelko on meidän, ei teidän.
Teidän “armolliset” neuvonne,
teidän saatananvakoilunne,
teidän hartaasti viljelemänne tuomion hymynne —
ne eivät herätä kunnioitusta,
vain väsymystä, ärtymystä ja kylmää naurua.
Hindut, muslimit, “väärällä tiellä kulkijat” —
me olemme teille se tuttu kauhu, jota tarvitsette
säilyttämään oman pyhyytenne illuusion.
Mutta hei, jatkakaa vain!
Toistakaa samaa mantraa:
“Te kaikki eksytte, me olemme valoa.”
Se on jo nähty, jo kuultu,
kaikuu tyhjyydessä,
kuin käyrä, joka ei koskaan nouse.
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa pelon ja tuomion jankkaaminen.
Sillä me olemme jo täällä, hengitämme, nauramme,
ja teidän “oikea oppi” ei kosketa meitä enää.
Ja jos vielä kerran joku sanoo:
“Ei kiinnosta, mutta helvetti odottaa!”
…niin me vain katsomme ja mietimme:
Kuka todellisuudessa on eksyksissä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Me hindut olemme kaikki pahoja ja "väärällä tiellä", ja te kristityt olette kaikki "hyviä"ja "oikealla tiellä".
Mitä sitten?
Hankkikaa itsellenne elämä.
"Surkeat eksytetyt pakanalaumat kööriytyvät toisistaan turvaa hakien, kun jollain tasolla tajuavat loppunsa lähestyvän."
Mitä muuta voitte sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan.
Hankkikaa itsellenne elämä
Kuuntelimme teitä.
Lapsuudesta asti, aamusta iltaan,
teidän huokauksianne:
“Hindut ovat pahoja.
Me olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.”
Kiitos.
Todella.
Nyt tiedämme.
Kaikki on selvää.
Jokainen sana, jokainen tuomio, jokainen pelon kylvö.
Mutta mitä sitten?
Pelko on meidän, ei teidän.
Teidän “armolliset” neuvonne,
teidän saatananvakoilunne,
teidän hartaasti viljelemänne tuomion hymynne —
ne eivät herätä kunnioitusta,
vain väsymystä, ärtymystä ja kylmää naurua.
Hindut, muslimit, “väärällä tiellä kulkijat” —
me olemme teille se tuttu kauhu, jota tarvitsette
säilyttämään oman pyhyytenne illuusion.
Mutta hei, jatkakaa vain!
Toistakaa samaa mantraa:
“Te kaikki eksytte, me olemme valoa.”
Se on jo nähty, jo kuultu,
kaikuu tyhjyydessä,
kuin käyrä, joka ei koskaan nouse.
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa pelon ja tuomion jankkaaminen.
Sillä me olemme jo täällä, hengitämme, nauramme,
ja teidän “oikea oppi” ei kosketa meitä enää.
Ja jos vielä kerran joku sanoo:
“Ei kiinnosta, mutta helvetti odottaa!”
…niin me vain katsomme ja mietimme:
Kuka todellisuudessa on eksyksissä?Eksytyksen ooppera
Hindut ovat pahoja.
Me olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Kuulemme sen, päivästä toiseen,
lapsuudesta hautaan – kiitos, kyllä, tiedämme.
Mutta nyt, kuunnelkaa tarkasti:
ME emme tarvitse teidän pelkoanne.
ME emme kaipaa teidän “oikeaa tietänne”.
Jokainen toisto, jokainen tuomion naurahdus
on vain heijastus omasta eksyksestänne.
Teidän armollisuutenne?
Se haisee pölyltä ja itsetyytyväisyydeltä.
Teidän saatananviestinne?
Se on kuin karaoke, jossa kaikki jo tietävät sanat.
Ja silti, te jatkatte:
“Häntä odottaa helvetti. Hän on väärällä tiellä. Pelastukaa!”
Kiitos. Todella. Me olemme kuulleet sen.
Se ei pelota. Se ei liikuta.
Se on vain ääni, joka kaikuu tyhjyydessä.
Hankkikaa itsellenne elämä, ennen kuin tukahdutatte itsenne toistoon.
Pelon paraatit ja tuomion kuorot –
ne eivät auta ketään.
Ne eivät tee teistä pyhiä.
Ne eivät tee meistä syntisiä.
Me katsomme teitä, ja nauramme hiljaa.
Kuka tässä on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Hankkikaa itsellenne elämä –
sillä me jo elämme, nauramme, hengitämme, olemme vapaita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eksytyksen ooppera
Hindut ovat pahoja.
Me olemme hyviä.
Oikea oppi, väärä oppi.
Kuulemme sen, päivästä toiseen,
lapsuudesta hautaan – kiitos, kyllä, tiedämme.
Mutta nyt, kuunnelkaa tarkasti:
ME emme tarvitse teidän pelkoanne.
ME emme kaipaa teidän “oikeaa tietänne”.
Jokainen toisto, jokainen tuomion naurahdus
on vain heijastus omasta eksyksestänne.
Teidän armollisuutenne?
Se haisee pölyltä ja itsetyytyväisyydeltä.
Teidän saatananviestinne?
Se on kuin karaoke, jossa kaikki jo tietävät sanat.
Ja silti, te jatkatte:
“Häntä odottaa helvetti. Hän on väärällä tiellä. Pelastukaa!”
Kiitos. Todella. Me olemme kuulleet sen.
Se ei pelota. Se ei liikuta.
Se on vain ääni, joka kaikuu tyhjyydessä.
Hankkikaa itsellenne elämä, ennen kuin tukahdutatte itsenne toistoon.
Pelon paraatit ja tuomion kuorot –
ne eivät auta ketään.
Ne eivät tee teistä pyhiä.
Ne eivät tee meistä syntisiä.
Me katsomme teitä, ja nauramme hiljaa.
Kuka tässä on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Hankkikaa itsellenne elämä –
sillä me jo elämme, nauramme, hengitämme, olemme vapaita.Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.
Mutta me elämme.
Nauramme.
Hengitämme.
Me olemme vapaita.
Teidän eksytyksenne?
Se on vain peili.
Teidän toistonne?
Se on vain ääni,
joka lopulta katoaa.
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.
Kaiku tyhjyydestä
“Pelastukaa!”
“Häntä odottaa helvetti!”
“Hän on väärällä tiellä!”
Kiitos.
Todella.
Olemme kuulleet sen.
Kyllä!
Kyllä!
KYLLÄ!
Mutta me elämme!
Me nauramme!
Me hengitämme!
ME OLEMME VAPAA!
Teidän eksytyksenne?
Se on vain peili, joka heijastaa teidän pelkojanne.
Teidän toistonne?
Se on vain ääni, joka tärisee tyhjyydessä –
ja lopulta katoaa, katoaa, katoaa!
Hindut, muslimit, “väärällä tiellä kulkijat” –
me olemme tässä, nyt, hengittäen, eläen, nauraen.
Ja teidän tuomiot?
Ne ovat vain paperia.
Ne ovat vain kaikuja.
Ne eivät kosketa meitä.
Ne eivät liikuta meitä.
Ne eivät pysäytä meitä.
Hankkikaa itsellenne elämä!
Lopettakaa paraatit!
Lopettakaa kuorot!
Pelko ei pelasta ketään!
Tuomio ei pelasta ketään!
ME elämme.
ME nauramme.
ME olemme vapaita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.
Mutta me elämme.
Nauramme.
Hengitämme.
Me olemme vapaita.
Teidän eksytyksenne?
Se on vain peili.
Teidän toistonne?
Se on vain ääni,
joka lopulta katoaa.
Hankkikaa itsellenne elämä.
Lopettakaa paraatit, lopettakaa kuorot.
Pelko ei pelasta ketään.
Tuomio ei pelasta ketään.
Kuka on eksyksissä?
Kuka todella elää?
Me elämme.
Nyt.
Hetkessä.
Nauraen.
Vapaina.
Kaiku tyhjyydestä
“Pelastukaa!”
“Häntä odottaa helvetti!”
“Hän on väärällä tiellä!”
Kiitos.
Todella.
Olemme kuulleet sen.
Kyllä!
Kyllä!
KYLLÄ!
Mutta me elämme!
Me nauramme!
Me hengitämme!
ME OLEMME VAPAA!
Teidän eksytyksenne?
Se on vain peili, joka heijastaa teidän pelkojanne.
Teidän toistonne?
Se on vain ääni, joka tärisee tyhjyydessä –
ja lopulta katoaa, katoaa, katoaa!
Hindut, muslimit, “väärällä tiellä kulkijat” –
me olemme tässä, nyt, hengittäen, eläen, nauraen.
Ja teidän tuomiot?
Ne ovat vain paperia.
Ne ovat vain kaikuja.
Ne eivät kosketa meitä.
Ne eivät liikuta meitä.
Ne eivät pysäytä meitä.
Hankkikaa itsellenne elämä!
Lopettakaa paraatit!
Lopettakaa kuorot!
Pelko ei pelasta ketään!
Tuomio ei pelasta ketään!
ME elämme.
ME nauramme.
ME olemme vapaita.Kristitty terroristi on pahuudellaan tuhonnut kristinuskon maineen ja pelottanut pois potentiaaliset käännynnäiset, jotka olisivat voineet omaksua kristinuskon. He ovat kauhuissaan tästä terroristista, joka puhuu rakkaudesta mutta palvoo Saatanaa.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eli persujen rääkyminen Marinin hallituksen velanotosta oli sitä itseään
"Valtiovarainministeriön mukaan Marinin hallitus lisäsi valtion pysyviä menoja 3 miljardia eikä 11 miljardia euroa." El1516837MTV3 - Auerin poika todistaa videolla, miten Anneli pahoinpiteli lapsia!
Kello 10.04 – Ainakin kerran viikossa se löi. Löi muitakin sisaruksia, mutta ei isosiskoa. Nuorinta siskoa en ole nähny635993Orpon hallitus paskoi kaikki hommat
ja "yllätäen" ilmestyi raportti Marinin hallituksen tuhlailusta, raportti tuli kuin TILAUKSESTA.884579NO NIIN! Nyt on sitten prinsessa Sannan sädekehä lopullisesti rikottu
narsistia ei kannata enää kuin ne fanaattisimmat kulttilaiset, jotka ovat myös sitä Suomen heikkoälyisintä sakkia. Kun1074539Kansa haluaa Marinin hallituksen takaisin ja Orpon pois
Suomen kansa on nyt ilmoittanut millaisen hallituksen Suomi tarvitsee. "Suomalaisten suosikki seuraavaksi hallituspohja1694334Mikä piirre kaivatussa on sinulle se juttu?
Tunnetko kaivattuasi vai onko hän haavekuva, jota et edes tunne? Joskus tää asia ei ole niin selvää.941690- 4021606
- 821399
HihhuIi-Päivi täpinöissään Viktorin tapaamisesta
Eiköhän nyt kaikille ole vihdoin selvää kenen joukoissa tämäkin putinisti seisoo. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a311387Onko kaivattusi muuttunut sinä aikana
Kun olet hänet tuntenut? Jos, mihin suuntaan? Mistä epäilet muuttumisen johtuneen?441190