Äiti tyrkyttää rahaa

Minunkin äitini lähettää minulle säännöllisesti jouluna ja syntymäpäivänäni rahaa, mutta samalla tavalla hän tekee muillekin sisaruksilleni.

En hyväksyisi sitäkään, että sisarukseni saisivat lahjoja, mutta minä en.

Joskushan me kuitenkin perisimme vanhemmiltamme samat rahat, jos he olisivat kitupiikkejä ja pistäisivät vain kaiken pankkiin. On kai parempi, että me saamme ne nyt, kun meillä on pieniä lapsia, ja rahantarve on suuri.

Miksi et vain ottaisi kiitollisena vastaan niitä rahoja jos hän ne haluaa antaa, onhan hän sentään äitisi jonka sinä joskus aikanaan perit. Ja toisaalta hänhän saa tehdä rahoilleen mitä tahtoo, eikö niin. Käsitin, että hän tekee saman muillekkin sisaruksille ja silloinhan homma on ok.
Ja jos hänellä sitä on ylimääräistä ei hän siitä vaikeuksiin joudu.

Sinuna minä näyttäisin kiitollisuuteni ja silloin tällöin ostaisin äidille jotain mukavaa yllätystä ja veisin pieniä tuliaisia käydessäni ja näyttäisin kiitollisuuteni.

Et varmasti voi ajatella että hän ei tarkoittaisi pelkästään hyvää sinulle.

Olitpa vaikka kuinka aikuinen, mitä sen on väliä.
Ei se sinun miehisyyttäsi ollenkaan vähennä ja loukkaa, jos äitisi antaa sinulle rahaa.

Ole kiitollinen ja kohtele äitiäsi hyvin, hän on varmasti sen ansainnut.

Siitä lähtien, kun tuli tämä köyhän opiskelijan leima päälle, niin tuo rahan tuppaaminen on mennyt jo vähän naurettavaksi. Äiti on usuttamassa rahaa ja piilottaa sitä taskuihini siellä olessani. Ymmärtäisin sen, että jotkut "tappelevat" siitä kuka saa rahaa, mutta että kuka joutuu ottamaan rahaa.

Jotta nyt olisi selvää, niin arvostan sitä todella paljon, että vanhempani ovat auttaneet - olisi elämä jossain välissä ollut aika mahdotonta, jos eivät olisi auttaneet taloudellisesti tai muilla tavoilla. Joten kiitollinenhan siitä pitää olla.

Mutta kun ei sitä enää halua vanhempien rahoja viedä ja siitä todellakin jää kiitollisuuden velkaan ja on maksettava takaisin. Ei ehkä heidän mielestään, mutta minun mielestä kyllä.

Ehkä tuo on todellakin opittua, sillä sama kuvio on aina toistunut mummolassakin, aina on sanottu ei, jos rahaa tarjottu tai sitten oltu "kiukkuisia" kun näin paljon menivät antamaan.

Toinen asia on se syöttäminen! Herrajumala millanen pallo olisin, jos vierailuni kestäisivät pidempään. "Onko sinulla nälkä", "Ei, söin juuri", "Okei, teen sitten sulle uunivoileipiä". Ja auta armias, jos tulee yllätysvisiitille eikä äiti ole ehtinyt tekemään piirakoita ja pullia ja muita herkkuja...!

...Noh, oikeastaan ihan herttaista, eikä varsinaisesti tänne suku on pahin-osioon kuulu.:)

Niin, onhan se hyvä asia tavallaan että äiti viitsii antaa rahaa ja oonkin siitä aina kiittänyt. Oleellisin asia tässä on se kun siitä rahasta pitää aina kysellä että onko mulla sitä rahaa tarpeeksi ja vaikka melkein aina on ollu niin silti sitä on pakko laittaa sinne tilille. Jotenkin tuntuu vähän pakonomaiselta tai neuroottiselta koko rahan kanssa soheltaminen...

Siis mikä toi sun ongelma nyt on?Jos sun äiti antaa sulle rahaa,niin pistä sivuun,säästä ja osta jotain kallista ja hyödyllistä,niin raha ei mene hukkaan.Tuollaisia äitejä ei kasva puussa.Jos äitisi yrittää ohjailla sinua rahalla,niin teet vain kuinka teet.Te tulette aina olemaan äidillenne niitä omia pikkupoikia,vaikka kuinka kasvaisitte ja olisitte omillanne.Ja usko minua,tulee eteen sellaisia tilanteita,että kaipaat omaa äitiäsi ja hänen hössöttämistään.Eli,anna äitisi huolehtia,asut omillasi,hän ei pysty sinua ohjailemaan.Ja kun saat rahaa,niin kiität ja kysyt että pärjääkö hän varmasti itse,sitten kulutat ne rahat sellaiseen hankintaan,että voit näyttää äidillesi,mihin ne meni,esim.tietokone,stereot,kuntolaite,mopo....

Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Varsinkin anopin kohdalla: pari kertaa olen juossut karkuun, kun anoppi on yrittänyt työntää rahatukkoa kouraan/taskuun/ihanminnevaan. =) Omat vanhempani suunnittelevat paraikaa keinoja, joilla saisivat jaettua omaisuutensa jälkikasvulleen niin, ettei verottaja kovin pääsisi väliin -> lahjaveron ja perintöveron välttämistä.. Äitini jopa totesi, että kannattaa hankkia mahdollisimman paljon lapsia, niin että he voivat antaa enemmän rahaa (veroa ei tarvitse maksaa, kun antaa alle tietyn summan per pää per vuosi, joten kun on enemmän päitä perheessä, voi rahaakin antaa enemmän).

Tavallaan ymmärrän tuon, että he haluavat auttaa taloudellisesti, nyt kun eivät itse liiemmin kuluta ja rahaa on, ja meillä ehkä sille tarvettakin. Ja tajuan senkin, etteivät halua rahojen menevän verottajalle, jos sen voi laillisin keinoin välttää. Mutta. Meidän taloutemme tulot ovat paremmat kuin appivanhempieni tulot koskaan: emme elä puutteessa, ja toivoisin, että appivanhempani nauttisivat työnsä hedelmistä nyt, vuosikymmenten puurtamisen ja säästämisen jälkeen. Toisekseen, minä haluaisin olla aikuinen ihminen. Aikuisena ihmisenä olemiseen liittyy mielestäni esimerkiksi sellainen asia, että ei ole riippuvainen omista vanhemmistaan, taloudellisesti tai muuten. Tahtoisin nähdä meidän taloutemme itsenäisenä taloutena, joka selvästi erottuu molempien lapsuudenkodeista. Taloudellisesti ja muutenkin (en esim. tykkää siitäkään, jos äitini tai anoppini meillä vieraillessaan rupeaa emännän rooliin, minä tahdon olla emäntä omassa kodissani). Tahdon selvän "pesäeron". Tahdon olla aikuinen ihminen omille lapsilleni, tahdon kyetä huolehtimaan lapsistani ja taloudestamme itse, niin kuin aikuiset tekevät. Ja tuo rahan tuputtaminen on yksi asia, joka häiritsee minua ottamasta täysin tuota aikuisen roolia.

Kasvattajien tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomiksi: kun lapsi kasvaa aikuiseksi, mikä on tarkoituksena, tulee hänestä itsenäinen ihminen (tietyin rajoituksin toki, eihän meistä kukaan ole kaikkivoipa ja tarvitsemme jatkuvasti muiden ihmisten apua), jonka ei tarvitse riippua kiinni kasvattajissaan. Kun tähän tilanteeseen päästään, tulisi kasvattajien olla tyytyväisiä. Ehkä osalle lapsen aikuistuminen tarkoittaa myös elämäntehtävän loppumista? Ehkä siksi osa vanhemmista ei osaa päästää irti?

joka on 26-v ja asuu omissa oloissaan. Hänellä on just nyt tiukka aika meneillään kun joutui työttömäksi. Ainakin hän kiitollisuudella ottaa avun vastaan. Ajattelen auttaessani, että hän muistaa minua sitten kun olen vanha ja vaivainen.

Ihan sama ongelma minullakin. Naurettavaa sinänsä, koska olen jo liki 3-kymppinen ja avoliitossa.

Äitini laittaa salaa tililleni rahaa, vaikka olen monet kerrat asiasta kieltänyt. Nuo almut kun saavat minut tuntemaan itseni todella vaivaantuneeksi.

Pahinta asiassa on se, ettei hän jaa näitä avustuksiaan koskaan siskolleni. En voikaan enään ottaa asiaa puheeksi siskoni kanssa. Siitä kun ei tule mitään muuta kuin tappuroita meidän sisarus-suhteeseen. Tiedän, että olen aina ollut äidin tyttö, mutta en haluaisi hänen niin näkyvästi suosivan minua.

En silti sano, etten olisi äidilleni kiitollinen. Hän on intuitiivisella tukemisellaan pelastanut minut niukista ajanjaksoista kuin tiedostaen, milloin minulla tekee tiukkaa. Haluaisin vain, että hän käyttäisi kovalla työllä ansaitsemat rahat välillä itseensä.

Höh? Itse mensin ja tuhlaisin kaikki rahat vaatteisiin ja asusteisiin, meikkeihin, cd-levyihin ja leffoihin, karkkiin ja jätskiin...
Saat rahaa ja vielä kehtaat valittaa?
Joillakin ei ole edes rahaa, mistä antaa.
Tai mikset vain voi säästää rahoja tililläsi kunnes kasvat isommaksi ja tarvitset opiskelun aikana rahoja? :)

Just... no pitäiskö sulle antaa tilinumero johon voit laittaa "ylimääräiset" kun ei kelpaa? Tai lahjoita vaikka pelastusarmeijalle ja sano se mutsilles ääneen. Kun oot pari kertaa sen rahat lahjoittanu muualle, se tuskin on niin idiootti että jatkaa rahan jakamista. Luulis sen laittavan suoraan pelastusarmeijalle, jos rahoistaan eroon tahtoo... esim. on niin paljon rahaa, ettei enää mahdu pankkitilille ja silleen...

Pistän mamin rahat sijoituksiin, vaikka rahastoihin, annat kasvaa korkoa. Sit mamin vanhuudenpäivillä tyrkytät sille takas kun se tarttee lääkettä ja hoitopaikkaa ja muuta.

Mulla on vuosien varrella ollut sama ongelma. Äiti on tuputtanut rahaa minulle ja luulen että ei muille sisaruksilleni. Välit vanhempiin ovat olleet kireät ja luulen että äitini yritti hyvitellä asioita joista hän ei halua keskustella.

On ollut joskus sellaisiakin tilanteita että raha on ollut tarpeeseen, mutta monta kertaa rahaa on tuputettu silloinkin kun en ole halunnut ja olen sen sanonutkin. Olen sanonut että ei minulta voi mitään niillä rahoilla ostaa. Nykyisin nuo rahavirrat ovat tyrehtyneet melko pieniksi, merkkipäivinä saan jonkun pikkusetelelin.

Itse olen saanut sen kuvan äidistäni, että haluaisi minuun vaikuttaa noilla antamillaan rahoilla. Olen yrittänyt olla välittämättä tästä ajatuksesta.

Ajatuksia herättävä aloitus. Minä olen sellainen äiti, joka antaa aikuisille lapsilleen rahaa, vaikka eivät sitä pyydä.
Itse en ole koskaan saanut lapsuudenkodistani tai vanhemmiltani mitään apua koskaan. Elättivät teini-ikään asti. Sen jälkeen olen kaiken, vaatteita ja opiskelukustannuksia myöten maksanut itse kesäansioilla ja koulun ohella työssä käymällä. Näistäkin pennosista piti kotiin antaa puolet. Sitä vastaan kotoa sai huoneen ja ruuan. Koin tuon kaiken todella raskaaksi. Ikinä minulla ei ollut mahdollisuutta kulkea ja harrastaa samoin kuin muilla nuorilla. Lähdin kotoa heti kun tulin täysi-ikäiseksi. Senkin jälkeen ovat vanhempani pyytäneet rahaa, vaikka eivät oikeasti olisi sitä edes tarvinneet. Tämä tapahtui 80- ja 90- luvuilla. Ei siis mitään muinaishistoriaa :)
Haluan antaa omille lapsilleni helpommat oltavat ja mahdollisuuksia kokea maailmassa muutakin kuin pennin venytystä.
En todellakaan määrää tai kysele rahojen käytöstä enkä odota, että niillä ostetaan minulle mitään lahjoja tms. Minulla on mahdollisuus hieman hemmotella heitä ja koen valtavasti antamisen iloa. Joskus toppuuttelevat ja sanovat etteivät tarvitse. Vastaan, että laittakaa säästötilille, kyllä tarve tulee ennemmin tai myöhemmin.

Minä myös olen äiti joka haluan auttaa lapsiani taloudellisesti missä nyt vähän pystyn. Ymmärtäähän sen kun ovat opiskelemassa ja tulot ovat niukat. Tai kun ovat asuntoa hankkineet ym. Koskaan eivät ole mitään pyytäneet. Ovat kyllä vastustelleet etteivät tarvitse. Kuitenkin sitten olleet kiitollisia ja poikani sanoikin:" No ,
me kannamme sitten äitiä vanhana saunaan". Uskon ja tiedän että varmasti sen tulevat tekemään, kun auttavat muutenkin kaikessa ilman pyytämisiä.

Sellaisia jotkut vanhemmat ja iso vanhemmat on. Mun ukki esim . Sanoi aina että rahaa kyllä löytyy sitä sun ei tarvitse huolehtia.

mulla ja äiti tuo rahaa harvasen päivä polttelen sitten niitä takassa

Tuo on vanha aloitus, mutta saattaa olla ajankohtainen joidenkin osalta nykyisinkin.
Ajatukseni onkin että ellet akuutisti tarvitse tarjottua rahaa, laita se aina sivuun.

Rahan antajan syntymäpäivänä, jouluna tai muuna merkkipäivänä, hanki hänelle mieluinen lahja antamillaan rahoilla. (kuten matka, loma, etukäteen maksetut ateriat hänen suosikki ruokapaikassa , jos sellaista on, lahjakotti kirjakauppaan tai muuhun hänen suosikki kauppaan jne.)

Tai sitten vain sijoitat rahat valitsemiisi kohteisiin, oli ne osakkeita tai kiinteää omaisuutta jonka aina voit vaihtaa rahaksi tarpeen tullen.

Kyllähän rahaa saa tyrkyttää, mutta vastaanottajan kannattaa muistaa pari asiaa.

Muistinvaraisesti pari asiaa eikä missään törkeysjärjestyksessä.

1. Jos joku (olkoon sukua tai ei ) lyö käteen rahaa pitää vastaanottajan selvittää mistä raha on peräisin. Jos annettu raha on velkaa pankille, niin siitä tulee varmasti myöhemmin selvitettävää tai hankaluuksia.

2. Rahaa ei saa antaa tai vastaanottaa kahden peräkkäisen kalenterivuoden aikana 4999,99€ suurempaa määrää ilman seurausta.


3. Rahan antamisestatqi saamisesta ei pidä tehdä hankaluuksia kolmansille samassa asemassa oleville osapuolille.

5. Pidä kirjanpitoa saamistani rahoista. Pidä saamasi rahat varmuuden vuoksi erillään omista ”rehellisistä” rahoista ja pidä tarkkaa kirjaa mihin niitä rahoja on käytetty.

6. Etsi jostain oikeuskirjallisuudesta tietoa rahan vastaanotosta ja antamisesta. Joskus vittumaisuudesta ja nillittämisestä voi olla hyötyä. Aikuisen lapsen kannattaa kasvattaa kuorta ja vaatia oikeutta omaan vastuuseen omissa asioissa. Jos aikuisella lapsella ei ole varaa johonkin asiaan niin sitä ei ole! Lähipiirihygienia on helvetin hyvä taito.