Avioliiton suosio on laskussa lähes kaikkialla Euroopassa, Iltalehti uutisoi. Avioliittoa ei enää pidetä edellytyksenä yhteen muuttamiselle ja pitkäaikaisia parisuhteita muodostetaan yhä myöhemmällä iällä.
Lue uutinen Iltalehdestä:
http://www.iltalehti.fi/2006/05/11/200605114506884_uu.shtml
Onko avioliitto instituutiona kriisissä? Onko sen merkitys vähentynyt?
Avioliiton suosio laskee Euroopassa
200
29530
Vastaukset
- naimisissa
Avioliitoto koutuu koville tänäpäivänä.Ja pika-avioliitot varsinkin.Itse olen mennyt pika-avioliittoon ja nyt sitten kivi-kiveä hioo minkä olisi voinut tehdä seurutseluaikana. Mutta rakastan mietäni liikaa ja se kantaa minua kestämään nämä paineet.Välillä omaa tilaa ja välillä toiselle tilaa,mutta avioliitoon sitoudutaan ja kun kaikki on tehty voi erota.
- iceQB
eroon se kuitenkin johtaa loppupeleissä, turha kuvitella onnen olevan pitkäaikaista. Armotonta paperisotaa, avoliitto ajaa saman asian ilman niin vakavia seurauksia
- Nimetön
Avioliitto on nykyään homojen hommaa.....
- EllenIce
jos ei pysty vastaamaan:
Miksi EII Avioliittojen vähentyminen vähentää radikaalisti pitkäaikaisia suhteita, mikä kaventaa perinteitä, mutta ennenkaikkea myös tasapainoista elämää. Tasapainoisen elämän vähentyessä myös lapsien hankkiminen vähentyy ja eurooppalaiset häviävät aasialaisten tieltä. :D
- naimisiin..
Menin vuosi sitten naimisiin, ikää 22vuotta, siis paljon nuorempana kuin esim. suomalaiset keskimäärin! ei kaduta yhtään, olen edelleen todella onnellinen ja naimisissa!
Ja huom. en mennyt naimisiin mistään uskonnollisista syistä, olen ihan tavallinen ev.lut kirkkoon kuuluva pulliainen!
Löytyi vaan uskomaton vaimo kokelas, seurusteltiin 3v ja mentiin naimisiin!
SUOSITTELEN KAIKILLE!!- sormus sormeen
Onnea teille kovasti ja pitkää avioliittoa.
Itse olen mennyt aikanaan hieman nuorempana ja ollut
nyt 35 v. naimisissa ja en kadu enkä vaihtais mihinkään muuhun olotilaan.
Älkää koskaan antako välinpitämättömyyden tulla perheeseenne, se on yksi paha " käärme " joka voi tuhoa kylvää, nähty monessa suhteessa.
Olkaapa onnellisia ! - ev.lut kirkkoon
kuuluva ei ole uskovainen.Miksiköhän sitten kok laitos on olemassa?
Raamatulliseen seurakuntaan kuuluvat, uudestisyntyneet, Jeesukseen uskovat ihmiset.
Miksi? Koska vain Jeesuksen Herrakseen tunnustavat perivät Jumalan taivaan, kaikki muut iankaikkisen helvetin ja vaivan!
Se niistä tavallisista pulliaisista.............. - mysterious4_ever
Onneksi olkoon avioliiton johdosta. Itsekkin menin naimisiin 19-vuotiaana ja näin jälkeenpäin on monesti kaduttanut...Kuitenkin olen oppinut vaimon roolin ja olen onnellinen,kunnes tulee taas se vapauden kaipuu.Näin olen elänyt jo kaksi vuotta ja elän vielä monia vuosia eteenpäin. Kannattaa miettiä avioliittoa tarkemmin, ennenkuin menee sähläämään.
- 27veeTyty
Mä menin naimisiin 22vuotiaana. Parin vuoden sisällä aloin muuttua itse ja löysin itseni, samalla toinen eli vielä 30vuotiaanakin kuin 15 vuotias joka tarvii äitiä, niin että ero tuli vajaa vuosi sitten.. En usko enää avioliittoon!!
- mum
27veeTyty kirjoitti:
Mä menin naimisiin 22vuotiaana. Parin vuoden sisällä aloin muuttua itse ja löysin itseni, samalla toinen eli vielä 30vuotiaanakin kuin 15 vuotias joka tarvii äitiä, niin että ero tuli vajaa vuosi sitten.. En usko enää avioliittoon!!
hyvä ihminen menetä uskoa loppujenlopuksi mitättömyyden takia ja olet vielä noin nuori.
Elämä on edessäsi ja lujasti.Meitä ihmisiä on monelaisia ja kohdallesi ei todellakaan ole sattunut se oikea. Kyllä kannatta tutustua mahdolliseen tulevaan eritoten arkielämässä, siinä jos missä käy ilmi luonteenpiirteet.
Hyvää sinulle toivottaen ja ÄLÄ LUOVUTA missään nimessä ! - maekku
27veeTyty kirjoitti:
Mä menin naimisiin 22vuotiaana. Parin vuoden sisällä aloin muuttua itse ja löysin itseni, samalla toinen eli vielä 30vuotiaanakin kuin 15 vuotias joka tarvii äitiä, niin että ero tuli vajaa vuosi sitten.. En usko enää avioliittoon!!
En varmasti mene naimisiin koska tulisi vaikeaa olla parisuhteessa jos nainen liiaksi vaatii liikoja esim.Pitää kuulua uskolahkoon tai liian pirttihirmuun kaltainen.
Viihdyn olla sinkkuna ja vanhana saan kaduta sitten jos harmittaa kun en mennyt naimisiin nuorempana.
Asustelen maalla järven rannalla vanhassa omakotitalossa, elämä hymyilee vaikka oon pienituloinen. En tarvitse muita ihmisiä esim.naista. 8-) !!!!!!!!!!!Maekku - lupelainen
mysterious4_ever kirjoitti:
Onneksi olkoon avioliiton johdosta. Itsekkin menin naimisiin 19-vuotiaana ja näin jälkeenpäin on monesti kaduttanut...Kuitenkin olen oppinut vaimon roolin ja olen onnellinen,kunnes tulee taas se vapauden kaipuu.Näin olen elänyt jo kaksi vuotta ja elän vielä monia vuosia eteenpäin. Kannattaa miettiä avioliittoa tarkemmin, ennenkuin menee sähläämään.
itse tahtoisin myös naimisiin, mutta niin en usko koskaan käyvän..
minun luonteeni on niin vaikea, että se on kelle tahansa miehelle liikaa. yksikään mies ei ole kestänyt minua kahta kuukautta pidempään.
vaikka olenkin nuori vielä, niin en osaa enää edes uskoa rakkauteen. ja kai sitä pitäisi olla rakastunut, jos naimisiin menee.
koskaan yksikään mies ei ole kohdellut minua hyvin ja tuntuu siltä että minusta tahdotaan vain sitä yhtä ainutta asiaa.. :(
hyvin ikävää sanoisin, mutta olen käytännössä ollut jo melkein 3 vyotta yksin, kai sitä kestää vielä kolme vuotta lisää. ellei enemmänkin.
on vaan raskasta kestää kaikki asiat yksin, ilman ketään kehen voisi luottaa. - varotuksen sananen
maekku kirjoitti:
En varmasti mene naimisiin koska tulisi vaikeaa olla parisuhteessa jos nainen liiaksi vaatii liikoja esim.Pitää kuulua uskolahkoon tai liian pirttihirmuun kaltainen.
Viihdyn olla sinkkuna ja vanhana saan kaduta sitten jos harmittaa kun en mennyt naimisiin nuorempana.
Asustelen maalla järven rannalla vanhassa omakotitalossa, elämä hymyilee vaikka oon pienituloinen. En tarvitse muita ihmisiä esim.naista. 8-) !!!!!!!!!!!Maekkusitä on sinisilmä ja luulee aah ihanaa..arki astuu elämään ennemmin tai myöhemmin..ovet paukkuu.. eikä ihmiset kestä enää kriisejä kuten ennen!!!ennen liitot oli ikuisia..ainaki 85%toki erosi ihmiset sillonki.
- sexy
varotuksen sananen kirjoitti:
sitä on sinisilmä ja luulee aah ihanaa..arki astuu elämään ennemmin tai myöhemmin..ovet paukkuu.. eikä ihmiset kestä enää kriisejä kuten ennen!!!ennen liitot oli ikuisia..ainaki 85%toki erosi ihmiset sillonki.
aivan sama
- teille kans
sormus sormeen kirjoitti:
Onnea teille kovasti ja pitkää avioliittoa.
Itse olen mennyt aikanaan hieman nuorempana ja ollut
nyt 35 v. naimisissa ja en kadu enkä vaihtais mihinkään muuhun olotilaan.
Älkää koskaan antako välinpitämättömyyden tulla perheeseenne, se on yksi paha " käärme " joka voi tuhoa kylvää, nähty monessa suhteessa.
Olkaapa onnellisia !Onnittelut teille kans! Luulen, että joiltain puuttuu taistelutahtoa ja hyvää uskoa. Idea siitä, että "loppuu kuitenkin", toteutuu varmasti, jos ei todella itse halua ottaa ohjia käteen ja päättää omasta elämästä.
Väliinpitämättömyys on kurja juttu ja yleistä nykysin. "En edes halua olla onnellinen, luotettava, varma itsestäni ja toisesta, jne. " on aika yleinen tapa ajatella asioista. Helppo tapahan se on kun ei ole mitään menetettävää, mutta onko se elämisen arvoista - se on toinen juttu.
- minä ite
kukaan täysjärkinen mene naimisiin hullun touhua ite olen ollut 14 vuotta naimisissa ja mikskään ei ole muuttunut samaa jauhamista päivästä toiseen.toivottavasti omat lapset ei mene ikinä naimisiin saatikka ottas ukkoo itelleen.niistä ei ole muuta ku harmia.miehet on ikuisia lapsia.
- ehehe
perkeleen feministit. paskaako sie valitat jos kerta naimisiin olet mennyt. oisit vaikka alkanu nunnaksi niin ei tarvis olla lainkaa tekemisissä ns "ikuisten lapsien" kanssa.
- miäs
Itehän ukkos valitsit. Ei kannata yleistää.
- juu
Avioliitto sinänsä on mielestäni hyvä ja arvostettava asia, mutta se on jotenkin muuttunut merkityksettömäksi ja jonkinlaiseksi välttämättömäksi pahaksi. Voisiko tämä johtua siitä, että ihmiset menee naimisiin jonkun esmes. parin kuukauden seurustelun jälkeen ja sitten eroavat saman ajan päästä. eikö sitä nyt malta seurustella ensin, mennä vaikka kihloihin ja sitten vasta naimisiin kun on ensin tutustuttu ja totuttu toisiinsa. Hirveästä hätäilystä sitten seuraa pikainen erokin usein, vaikka tokihan sitä voi erota vaikka olis ollut pitkänkin yhdessä.. Siitä taas seuraa se, että ei kai sitä viitsi mennä naimisiin ollenkaan kun ajattelee, että helpompi erota avoliitosta kun kuitenkin erotaan, eihän kukaan muukaan ikuisesti yhdessä pysy :(
- Tyttö26
Minun tuttavapiirissä tuo ei pidä paikkansa. En ole ollut tunnustamassa yhtään "salamaliittoa". Useimmat ovat seurustelleet useita vuosia ennen kihloihin menoa ja avioliittoon astumista. Nopein naimisiinmeno taisi olla vuosi tapaamisesta, siitä vuodesta taisivat olla kihloissa n. puolet ajasta. Ovat olleet viitisen vuotta nyt yhdessä ja edelleen onnellisia, vaikka nuorina menivätkin. En tiedä ketään joka olisi tehnyt päätöksensä nopeasti ja päätä pahkaa. Avioliittoa arvostetaan ja ehkä pelätään että siinä epäonnistutaan. Ja niinkuin sanoit niin monet ajattelevat että jos ei olla naimisissa niin helpompi erota. Taidetaan me suomalaiset olla peruspessimistejä kun näin ajatellaan.
- nähnyt ja kuullut...
Kaikemlaista,olen itse avoliitossa 8v,mutta kohta muutan erillee,ei jaksa samaa asiaa huomauttaa et hei minäkin olen olemassa(ei mitää hellyyttä,ei sanoja mitä kaipaisin)Mitä meillä alussa oli.Itsekkin nykyään tunteeton.Olen 35v nainen ja 3 lasta.Olisin tehyt vika tikin jos parin vuoden päästä olisin mennyt naimisiin,ei se miestä olisi muuttanut.Nyt kokeillaan asumus eroa jos vaikka löytyisi uudelleen tunteet ja ehkäpä juttuakin piisaisi enempi,jos ei niin sitten ei ja siihen se sitten loppuu.150m päähän muutan,lasteni kannalta aattelin tai me aateltiin et se helpottais molempia nähä lapsia silloin kun he haluavat ja koulut on vieressä.Ps.Eipä tarvi mitää paperi sotia käydä läpi ym,kun on naimisissa(mitä olen kuullut ja kuunellut lähipäivinä kahta ihmistä)Mun mielestäni voi olla yhdessä samalla tavoin,ei se naimisiin meno muuta ihmisiä.......
- VL78
Tyttö26 kirjoitti:
Minun tuttavapiirissä tuo ei pidä paikkansa. En ole ollut tunnustamassa yhtään "salamaliittoa". Useimmat ovat seurustelleet useita vuosia ennen kihloihin menoa ja avioliittoon astumista. Nopein naimisiinmeno taisi olla vuosi tapaamisesta, siitä vuodesta taisivat olla kihloissa n. puolet ajasta. Ovat olleet viitisen vuotta nyt yhdessä ja edelleen onnellisia, vaikka nuorina menivätkin. En tiedä ketään joka olisi tehnyt päätöksensä nopeasti ja päätä pahkaa. Avioliittoa arvostetaan ja ehkä pelätään että siinä epäonnistutaan. Ja niinkuin sanoit niin monet ajattelevat että jos ei olla naimisissa niin helpompi erota. Taidetaan me suomalaiset olla peruspessimistejä kun näin ajatellaan.
Vuosi on lyhyt seurusteluaika ennen avioliittoa. Sellainen on mielestäni vielä "salamaliitto". Siinä ajassa ei ehdi tutustua toiseen kunnolla, eikä nähdä yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä!
- Tyttö26
VL78 kirjoitti:
Vuosi on lyhyt seurusteluaika ennen avioliittoa. Sellainen on mielestäni vielä "salamaliitto". Siinä ajassa ei ehdi tutustua toiseen kunnolla, eikä nähdä yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä!
Tämä kyseinen pari josta puhuin, oli tuntenut toisensa jo muutaman vuoden ennen seurustelua. Minua aikaisempi keskustelija puhui muutamasta kuukaudesta. Ja lähinnä tarkoitin että minun tuttavapiiristäni ei kukaan ole muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen päräyttänyt naimisiin. Muutaman vuoden tunteminen, puelen vuoden seurustelu, puoli vuotta kihloissa on kuitenkin jo hieman emennän. Vaikkei siinä tietysti kaikkea ehdi toisen kanssa nähdä, se on totta.
- avoliitto toistaiseksi
nähnyt ja kuullut... kirjoitti:
Kaikemlaista,olen itse avoliitossa 8v,mutta kohta muutan erillee,ei jaksa samaa asiaa huomauttaa et hei minäkin olen olemassa(ei mitää hellyyttä,ei sanoja mitä kaipaisin)Mitä meillä alussa oli.Itsekkin nykyään tunteeton.Olen 35v nainen ja 3 lasta.Olisin tehyt vika tikin jos parin vuoden päästä olisin mennyt naimisiin,ei se miestä olisi muuttanut.Nyt kokeillaan asumus eroa jos vaikka löytyisi uudelleen tunteet ja ehkäpä juttuakin piisaisi enempi,jos ei niin sitten ei ja siihen se sitten loppuu.150m päähän muutan,lasteni kannalta aattelin tai me aateltiin et se helpottais molempia nähä lapsia silloin kun he haluavat ja koulut on vieressä.Ps.Eipä tarvi mitää paperi sotia käydä läpi ym,kun on naimisissa(mitä olen kuullut ja kuunellut lähipäivinä kahta ihmistä)Mun mielestäni voi olla yhdessä samalla tavoin,ei se naimisiin meno muuta ihmisiä.......
Meillä avomieheni kanssa tuli vappuna 8 vuotta kihloissa oloa täyteen. On muutaman kerran jo suunniteltu naimisiinmenoa, mutta ei ole turhaan kiirehditty. Sairastelut yms. ovat aiheuttaneet sen, että monenlaiset alamäet on yhdessä nähty. On koettu paljon sellaista, jota moni ikäiseni (27v.) ei joudu kokemaan koko elämässään saati tässä iässä. Vastoinkäymiset on loppujen lopuksi lujittaneet suhdetta, vaikka ovat raastaneet kumpaakin myös toden teolla. On ihana huomata, että toinen on vierellä kaikkina pahoina hetkinäkin.
Ollaan suunniteltu, että mikäli kaikin puolin mahdollista yritetään mennä naimisiin, kun kymmenes vuosi kihloissa tulee täyteen. Kyllä siinä ajassa on toisen jo oppinut tuntemaan. Kaksi lastakin on ja haluamme häät joissa niin me kuin isovanhemmat kuin myös lapsetkin voivat nauttia. Lapset ovat tuolloin 8 ja 6v.
Kannatan ehdottomasti pitempää tutustumista toiseen, mutta arvostan itse naimisiinmenoa.Pidän sitä lopullisena lupauksena. - minä vaan
VL78 kirjoitti:
Vuosi on lyhyt seurusteluaika ennen avioliittoa. Sellainen on mielestäni vielä "salamaliitto". Siinä ajassa ei ehdi tutustua toiseen kunnolla, eikä nähdä yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä!
on tarpeeks pitkä aika oppia tunteen toinen,ennenku menee naimisiin?Ja voiko sanoa et toisen tuntee ikinä kokonaan?Itse pari vuotta seurustelin ennen liittoa ja ny oltu liitossa 18vuotta.Kokoajan olen oppinu toista lisää ja eläny niitä elämän ylä-ja alamäkiä,sen toisen kans.Kivempaa näin ku et olisin yksin niitä eläny.ja tua joku kirjoitti,et avoliitosta helpompaa erota?!!Miks sit ollenkaan menee yhteen jos heti ajattelee ,et toisesta täytyy erota?Sehän on elämän rikkaus ku on ylä-ja alamäkiä!!!!!
- Tyttö26
Eiköhän se taida vähän kriisissä olla.. Mutta sanoisin että ehkä se on tästä elpymään päin. Lähiaikoina on tullut puheeksi ystäväpiirissä yhä useammin se irrallisuuden tunne mikä on vallalla. Avioliitto olisi yksi keino päästä siitä tunteesta. Mutta luulen että monella on pelko tulla petetyksi. Se pelko pitää koko ajan varpaillaan. Ja onkohan se juuri se pelko mikä estää sitoutumasta. Ja eihän avioliittoon kukaan mene leikitellen. Uskon että ne jotka avioliittoon astuvat ottavat sen vakavasti ja harkiten.
Avioliitto instituutiona on edelleen asia jota arvostan. Mutta ehkäpä siihen on syynä myös perhetausta. Vanhempieni 30 vuoden avioliitto antaa toivoa että ehkäpä minäkin jonain päivänä löydän sen ihmisen jonka kanssa yrittää. Vielä ei ole vastaan tullut.. Se ei ole ollut helppo 30 vuotta.. Perhe on mennyt kriisistä kriisiin ja heidän avioliittonsa myös. Mutta rakkaus, kiintymys, periksiantamattomuus, ylpeys siitä mitä on saavutettu, yhteen hiileen puhaltaminen on vienyt voiton. Edelleenkin tänä päivänä saan olla onnellinen ja lähteä äitienpäivänä kohti lapsuudenkotia jossa odottaa sekä äiti että isä ja muut paikalle tulleet sisarukset. Se taitaa olla myös minun unelmani. Tarjota joskus sama minun lapsille ja lastenlapsille.
Eli kyllä, ehdottomasti avioliittoon! =) - Erkki
Kun hän ei suostunut menemään uudelleen avioon kanssani!!!
Tästä on jo kohta reilut 2kk sitten.
Erosimme 2v. sitten ja olen eron jälkeen yrittänyt 7 kertaa yhteiseloa,välillä' lentänyt ulos,välillä päässyt takaisin,samalaista kuin nykäsen matilla!
Ainoastaan,ettei meillä eron yynä ollut alkoholi lainkaan!!!
Eikä uskottomuus!
Varoitin exääni tammikuussa,helmikuussa ja maaliskuun alkupuolella,että jos hän ei mene uudelleen avioon ja mitään ei tapahdu suhteessamme,niin lähden lopullisesti pois ja niin teinkin!!
Että,minä olisin halunnut avioon,exä ei!
Tänä vuonna olisi tullut 10v. yhdessä,josta 7v. aviossa,jos suhteemme olisi jatkunut! - huuhkaja.
Minä henkilökohtaisesti en haluaisi enää naimisiin.. On tullut koettua, enkä ymmärrä miksi sitä pitäisi uudelleen kokeilla. Tietysti, jos on täydellinen kumppani, niin sittenhän sitä voisi harkita =)
- Kaisa..
Oon seurustellut kohta 8 vuotta mutta naimisiin en halua! Mitä eroa on pitkäaikaisessa vakavassa seurustelussa ja naimisissa olemisessa??
En ole niin turhamainen että haluaisin mennä naimisiin ollaakseni yhden päivän "prinsessana" ja käyttäisin mun sekä vanhempieni rahoja turhiin juhliin.
Tiedämme molemmat miesystäväni kanssa että olemme ne oikeat toisillemme emmekä tarvitse siitä mitään kirjallista todistusta!!!
Häät ovat turhin asia maailmassa! Miksi kukaan enää haluaisi mennä naimisiin?- Tyttö26
Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.
- ilmaistu!
Tyttö26 kirjoitti:
Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.
Hyvin sanottu, suorastaan loistavasti tiivistitetty asian ydin, miksi mennä naimisiin!! yhdyn sanomaasi 100%!
-naimisissa oleva- - Iinex
Tyttö26 kirjoitti:
Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.
Millä tavalla avioliitossa olevat ovat enemmän sitoutuneita kuin avoliitossa olevat ?
Eiköhän niistä ole kummastakin yhtä helppoa lähteä jos niikseen tulee. - Pienet juhlat
Tyttö26 kirjoitti:
Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.
Kyllä sitä naimisiin pääsee vähälläkin rahalla. Ei osta sormuksia, ei pidä minkäänlaisia juhlia (ei tarjoa edes kahvia ja pullaa). Viettää hääyön kotona, ei mene häämatkalle. Ei hanki hääkimppua, ei juhla-asua, ei kampausta (tai tekee itse) jne.
Mutta jos haluaa hassata omia rahojaan tai vanhemmat omiaan ja kokee, että naimisiin meno on juhlan arvoinen asia niin siitä vaan. Jokaisen oma asia. - kaisa...
Tyttö26 kirjoitti:
Kuka sanoo että vanhempien rahoja tarvitsee hassata naimisiin menoon? Tai olla päivä prinsessana? Monet menevät naimisiin vaatimattomin menoin. Syy miksi minä haluan naimisiin on juurikin se paperi ja vala. Siinä että Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa vannotaan valat ja todistetaan yhteistä rakkautta, on jotain arvokasta. Vaikka rakkaus ja yhteinen elo on kahden ihmisen välinen asia, niin silti se että haluaa jakaa sen lähimpien kanssa on minusta hieno asia. Naimisiin meno tuo suhteeseen jonkun muunkin perusteen yhteiselolle kuin vaan sen päätösen että ollaan nyt yhdessä kun sovitaan. Siinä on silloin se paperi ja lupaus siitä että näin on päätetty ja näin on pysyvä. Monet eivät mene naimisiin kun pelkäävät sitoutumista tai kahliutumista.
Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!! - avokki
kaisa... kirjoitti:
Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!Veit sanat suustani.
- kaukaa viisas
kaisa... kirjoitti:
Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!Ylimielisistä mielipiteistäsi johtuen vahvasti oletan, että ”rakkaasi” kohta jättää sinut.
Kuka tuollaista kauaa kestäisi?
On hyvä, ettet ole kahlinnut häntä tuon enempää, se on varmasti helpompaa ”rakkaallesikin”. - kosinnasta?
kaisa... kirjoitti:
Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!Siis jos miesystäväsi muuttaisi mielensä ja haluaisi naimisiin kanssasi niin ehdottomasti kieltäytyisit? Koska et halua kahlita ketään ja se on sinusta naurettavaa jne.
- Kaisa...
kaukaa viisas kirjoitti:
Ylimielisistä mielipiteistäsi johtuen vahvasti oletan, että ”rakkaasi” kohta jättää sinut.
Kuka tuollaista kauaa kestäisi?
On hyvä, ettet ole kahlinnut häntä tuon enempää, se on varmasti helpompaa ”rakkaallesikin”.Miksi ihmeessä se nyt yhtäkkiä minut jättäisi kun on 8 vuotta rakastanut ja rakastaa edelleenkin. Ja hyvin meillä on avoliitto toiminut vaikka emme olekaan naimisissa! Ihme??!
En ole ylimielinen kun sanon että uskon meidän rakkauteen ja suhteeseen ilman mitään turhia häitä, pappia, allekirjoitettuja papereita!!!
Voin
Ehkä oletkin vain kateellinen. - Kaisa...
kosinnasta? kirjoitti:
Siis jos miesystäväsi muuttaisi mielensä ja haluaisi naimisiin kanssasi niin ehdottomasti kieltäytyisit? Koska et halua kahlita ketään ja se on sinusta naurettavaa jne.
Hän on kyllä tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen että suhteemme ei muutu naimisiin menolla miksikään. Säästyis aikaa ja vaivaa. Uskon että hän vie mut mielummin romanttiselle ulkomaanmatkalle kun käyttäis rahaa turhiin häihin.
- Tyttö26
kaisa... kirjoitti:
Minulle riittää kun miesystäväni lupaus rakastaa minua, näen sen hänen silmistä ja tunnen sen.
Paperilla oleva lupaus viestii taas enemmänkin sitä että kun joskus että haluaa kahlita toisen ihmisen tyyliin "et saa jättää mua, koska mulla on tää allekijoitettu paperi" Naurettavaa!! Jos rakkaus joskus loppuu kyllä ne naimisissakin olevat parit eroavat eikä mikään "Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa" tehty lupaus sitä estä, eli sekään ole mitenkään "pysyva" Siitä tulee vaan enemmän paperisotaa ja muita murheita.
Perheemme ja ystävämme on muutenkin onnellisia meidän puolesta, eikä ne tarvitse suuria häitä että voisivat näyttää ja kertoa sen meille.
Minulle rakkaan ihmisen tekemä rakkaudentunnustus merkitsee paljon enemmän kuin mikäkin paperi!!Allekirjoitettu paperi ei ole kahle vaan lupaus. Pysyvä sellainen. Jos mies ei pysty minulle sitä lupausta jonain päivänä antamaan niin menköön matkoihinsa. Tiedän että tänä päivänä on olemassa ihmisiä jotka haluavat lupautua toisilleen loppuelämäksi, niin miehiä kuin naisiakin. Naimisissa olevat parit eroavat, siinä olet oikeassa. Vaikka kuinka haluaisi niin kaikkia suhteita ei ole tehty kestämään. Sinulla tuntuu olevan jotenkin vihamielinen asenne ja tietyllä tapaa kovin mustavalkoinen näkemys. Ehkä jopa lapsellinen. Ja vedät jotain omia johtopäätöksiäsi. Enhän ole missään vaiheeessa sanonut että rakkaan tekemä rakkaudentunnustus olisi vähempi arvoinen kuin paperi. Sanotaan näin että minusta vihkiminen, papin siunaus ja vihkilupaus on sinetti rakkaudelle. Vähän niinkuin piste i:n päälle. Se ei ole kahle ja sen voi myös tarpeen vaatiessa purkaa. Minusta juuret ja perinteet ovat tärkeitä ja niitä pitää kunnioittaa ja arvostaa. Avioliitto yksi tärkeimmistä. Jossain vaiheessa se rakkaus saattaa niistä rakkaan silmistä kadota ja silloin tarvitaan jotain pysyvää jotta asiasta päästään yli. Se lupauksen tekeminen ja sitoutuminen toiseen yksi sellainen.
- Kaisa...
Tyttö26 kirjoitti:
Allekirjoitettu paperi ei ole kahle vaan lupaus. Pysyvä sellainen. Jos mies ei pysty minulle sitä lupausta jonain päivänä antamaan niin menköön matkoihinsa. Tiedän että tänä päivänä on olemassa ihmisiä jotka haluavat lupautua toisilleen loppuelämäksi, niin miehiä kuin naisiakin. Naimisissa olevat parit eroavat, siinä olet oikeassa. Vaikka kuinka haluaisi niin kaikkia suhteita ei ole tehty kestämään. Sinulla tuntuu olevan jotenkin vihamielinen asenne ja tietyllä tapaa kovin mustavalkoinen näkemys. Ehkä jopa lapsellinen. Ja vedät jotain omia johtopäätöksiäsi. Enhän ole missään vaiheeessa sanonut että rakkaan tekemä rakkaudentunnustus olisi vähempi arvoinen kuin paperi. Sanotaan näin että minusta vihkiminen, papin siunaus ja vihkilupaus on sinetti rakkaudelle. Vähän niinkuin piste i:n päälle. Se ei ole kahle ja sen voi myös tarpeen vaatiessa purkaa. Minusta juuret ja perinteet ovat tärkeitä ja niitä pitää kunnioittaa ja arvostaa. Avioliitto yksi tärkeimmistä. Jossain vaiheessa se rakkaus saattaa niistä rakkaan silmistä kadota ja silloin tarvitaan jotain pysyvää jotta asiasta päästään yli. Se lupauksen tekeminen ja sitoutuminen toiseen yksi sellainen.
Ymmärrän nyt sinuakin,kiitos kirjoituksestasi. Mutta en ole valitetaavasti samaa mieltä, minulle rakas ihminen ja meidän välinen suhde on juuri se tärkein juttu. Ja koko häähäslinki on lapsellista ja turhaa...
- Tyttö26
Kaisa... kirjoitti:
Ymmärrän nyt sinuakin,kiitos kirjoituksestasi. Mutta en ole valitetaavasti samaa mieltä, minulle rakas ihminen ja meidän välinen suhde on juuri se tärkein juttu. Ja koko häähäslinki on lapsellista ja turhaa...
Eipä se onnen saavuttaminen ole yhden mallin mukaista. Joten eiköhän tässä kumpikin tavallaan tallaa myös sen onnen ja rakkauden suhteen.
- siis kosinnasta?
Kaisa... kirjoitti:
Hän on kyllä tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen että suhteemme ei muutu naimisiin menolla miksikään. Säästyis aikaa ja vaivaa. Uskon että hän vie mut mielummin romanttiselle ulkomaanmatkalle kun käyttäis rahaa turhiin häihin.
Mutta kuvitellaan tilanne, että hän ei olisikaan niin fiksu kun luulit ja muuttaisi mielensä ja kosisi. Niin kieltäytyisitkö? Et oikein vastannut vielä kysymykseen vaan kiertelet?
Ja kysyin vaan naimisiin menosta en juhlista, eihän niitä ole pakko järjestää? Jos hän haluaisi mennä naimisiin ilman häitä (juhlaa). - Kaisa...
siis kosinnasta? kirjoitti:
Mutta kuvitellaan tilanne, että hän ei olisikaan niin fiksu kun luulit ja muuttaisi mielensä ja kosisi. Niin kieltäytyisitkö? Et oikein vastannut vielä kysymykseen vaan kiertelet?
Ja kysyin vaan naimisiin menosta en juhlista, eihän niitä ole pakko järjestää? Jos hän haluaisi mennä naimisiin ilman häitä (juhlaa).Jos se olisi miehelleni tärkeä asia, nii kyllä varmaan suostuisin. En ole avioliittoa vastaan vaan pidän sitä turhana asian.
Itse en koe tarpeelliseksi "sinetöidä" muutenkin hyvää ja toimivaa suhdetta. - thulin
Monenlaista puolta on tullut esiin tässä keskustelussa, joten miksen toisi niitä itse vielä muutaman lisää. Minusta häissä on myös omalla tavalla kyse tietystä perinteestä. 50 vuotta sitten ei ollut tavallista asua saman katon alla ja mahdollisesti vielä hankkia lapsiakin ilman, että oltiin naimisissa. Niinpä itse koen häät ja naimisiinmenon myös eräänlaisena kunnoituksena "vanhoille tavoille". Elän avoliitossa, enkä tosiaan usko elämänlaadun muuttuvan papin aamenen jälkeen mutta on sillä paperilla silti iso merkitys myös tulevaisuutta ajatellen. Jos ihan vakavasti ajatellaan, oletko miettinyt, kun mahdollisesti vuosien mittaan hankitte yhteistä omaisuutta: talon, kesämökkitontin, auton ja purjeveneen, puhumattakaan muutamasta kotieläimestä, kuinka niiden käy, kun aika teistä joku päivä (ja niin tulee ennen pitkää kuitenkin käymään) jättää? Avopuolison kuollessa "leski" jää käytännössä vain nuolemaan näppejään. Kuulostaa varmaan siltä, että haluan naimisiin pelkistä järkisyistä mutta kun se elämä ei ole aina niin auvoista, pitää sitäkin puolta ajatella. Täytyy kyllä myöntää, että häistä on nykyaikana muodostunut eräänlainen ilmiö ja se on yksi syy, miksi osittain jarruttelemme naimisiinmenoa. Häiden pitäisi olla onnellinen ja iloinen tapahtuma mutta nykypäivänä sitä ollaan hädin tuskin enää puheväleissä tai psyykkisesti terveitä, kun kaikki se suunnittelu ja organisointi, rahan menosta puhumattakaan, raastaa mieltä ja parisuhdetta. Naimisiin pitäisi voida mennä vain ja ainoastaan halusta juhlia rakkautta eikä sen takia, että saa järjestettyä koko suvule helvetinmoiset pippalot! Luulen, että tämä vaikuttaa osittain siihen, miksi häiden suosio on laskenut; kukaan ei halua nähdä sitä vaivaa. Ja mitä tähän mielipiteeseesi naimisiinmenosta tulee niin koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa "ei koskaan". Aika siis näyttäköön mihin suuntaan elämä Sinut ja oman kultasi päättää viedä. :)
- Tinalilja
Minä ainakin aion mennä naimisiin joskus..ehkä..kaiketi. Onpahan ainakin hyvä syy pitää kunnon pippalot koko suvulle. Kyseessä on kumminkin kunnon pakanahäät, eikä mitään tylsää hurskastelua.
- VL78
Ihmiset menevät naimisiin rakkauden alkuhuumassa ja kun huuma menee ohi niin erotaan. Lisäksi suhteen alkuvaiheessa ihmisillä on tietyt odotukset toisesta esim. sporttinen, älykäs, kaunis, hoikka, ahkera, siisti, pukeutuu tyylikkäästi, säästäväinen tai jotain muuta vastaavaa. Yleensä puoliso otetaan joidenkin tiettyjen ominaisuuksien mukaan, jotka ovat olleet alussa. Entä, jos joku näistä ominaisuuksista katoaa esim. nainen tai mies lihoo tai muuttuu jonkun muun syyn takia parisuhteen aikana. Riittääkö silloin pelkkä rakkaus pitämään suhdetta kasassa?
Me olemme kumppinini kanssa tehneet selväksi mitä ominaisuuksia toinen toiselta odottaa ja oloemme jopa lähteneet sille lijalle, että mieheni on ilmoittanut minulle, että ei aio lihavaa puolisoa katsella kovin kauaa - tosin en minäkään aio katsella miestä, joka vain makaa sohvalla ja juo kaljaa tai syö makkaraa. Eli haluan, että mieheni säilyttää ne tietyt ominaisuudet, joiden takia olen hänet ottanutkin. Tosin tietysti ihminen muuttu ajan myötä, mutta perusominaisuudet pitäisi säilyttää.
Olemme menossa naimisiin elokuussa ja erota en hevillä aio. Tosin eiväthän ihmiset nykyäänkään viitsi juuri yrittää, vaan erotaan, jos tulee vastoinkäymisiä. Itse toivon, että asiat eivät menisi tällä tavalla.- morsio
Huh huh sun tekstiä, näin paljon jo maailmaa kulkeneena ihmettelen, että missä on se rakkaus teidän suhteessa??!! "Otan toisen niiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi", eikö rakkauteen kuulu rakastaa toista kokonaisuutena ja hyväksyä hänet kokonaan, myös vikoineen päivineen, koska kaikilla on niitä vikoja.
Vähän sellanen fiilis jäi sun kirjoituksesta että olet ostamassa jonkun tavaran ja haluat että saat varmasti rahoillesi vastinetta. Tottakai me kaikki vanhenemme ja niinhän sanoitkin, mutta myös muuta voi sattua elämän varrella. Jos lihominen on jo sellainen asia että sitä ei voi hyväksyä, niin entäs jos toinen vaikka vammautuisi jotenkin? Rakkaus loppuisi ilmeisesti siihen? Eikö se ole tärkeintä että toisen kanssa on henkisesti hyvä olla? Sama se vaikka on muutama ylikilo tai että joskus väsyttää ja tekee mieli lenkkimakkaraa.
Mitä perusominaisuuksia nuo ovat olevinaan, en oikein tajunnut.
Omassa liitossani hyväksymme toisemme kaikkineen vikoineen ja virheineen. Tiedän että kun on kuitenkin hyvä olla toisen lähellä, ei kannata olla pikkumainen ja vaatia hirveästi "vastinetta rahoilleen". Jos jokin alkaa suunnattomasti ärsyttää, vaikkapa nyt ne ylikilot, voi niihin yrittää yhdessä vaikuttaa jotenkin. Mieheni sanookin ettei ole minuun rakastunut siksi että olisin laiha ja hyvännäköinen, vaan siksi kun olen juuri se ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa tulee niin hyvä olo.
Rakkauden huumassa mekin menemme naimisiin, sitä huumaa nyt on vaan kestänyt jo viisi vuotta ja se vain tuntuu paranevan vanhetessaan. Kuulostaa hullulta ja sitä olemmekin miettineet miksi näin on.
Ihmiset eroavat todella pikaisesti nykyään, tosin emme voi tietää mitä kaikkea suljettujen ovien takana tapahtuu. Olen sitä mieltä että ihmiset todellakin odottavat toisiltaan kummallisia ominaisuuksia ja ikuista romantiikan roisketta. Suhde ei kuitenkaan pysy hyvissä voimissa jollei sen eteen tee töitä. Ja ne työt ovat juuri niitä pieniä hyviä asioita joita voit tehdä toiselle, ja että hyväksyt hänet kokonaan. - VL78
morsio kirjoitti:
Huh huh sun tekstiä, näin paljon jo maailmaa kulkeneena ihmettelen, että missä on se rakkaus teidän suhteessa??!! "Otan toisen niiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi", eikö rakkauteen kuulu rakastaa toista kokonaisuutena ja hyväksyä hänet kokonaan, myös vikoineen päivineen, koska kaikilla on niitä vikoja.
Vähän sellanen fiilis jäi sun kirjoituksesta että olet ostamassa jonkun tavaran ja haluat että saat varmasti rahoillesi vastinetta. Tottakai me kaikki vanhenemme ja niinhän sanoitkin, mutta myös muuta voi sattua elämän varrella. Jos lihominen on jo sellainen asia että sitä ei voi hyväksyä, niin entäs jos toinen vaikka vammautuisi jotenkin? Rakkaus loppuisi ilmeisesti siihen? Eikö se ole tärkeintä että toisen kanssa on henkisesti hyvä olla? Sama se vaikka on muutama ylikilo tai että joskus väsyttää ja tekee mieli lenkkimakkaraa.
Mitä perusominaisuuksia nuo ovat olevinaan, en oikein tajunnut.
Omassa liitossani hyväksymme toisemme kaikkineen vikoineen ja virheineen. Tiedän että kun on kuitenkin hyvä olla toisen lähellä, ei kannata olla pikkumainen ja vaatia hirveästi "vastinetta rahoilleen". Jos jokin alkaa suunnattomasti ärsyttää, vaikkapa nyt ne ylikilot, voi niihin yrittää yhdessä vaikuttaa jotenkin. Mieheni sanookin ettei ole minuun rakastunut siksi että olisin laiha ja hyvännäköinen, vaan siksi kun olen juuri se ainutlaatuinen ihminen, jonka kanssa tulee niin hyvä olo.
Rakkauden huumassa mekin menemme naimisiin, sitä huumaa nyt on vaan kestänyt jo viisi vuotta ja se vain tuntuu paranevan vanhetessaan. Kuulostaa hullulta ja sitä olemmekin miettineet miksi näin on.
Ihmiset eroavat todella pikaisesti nykyään, tosin emme voi tietää mitä kaikkea suljettujen ovien takana tapahtuu. Olen sitä mieltä että ihmiset todellakin odottavat toisiltaan kummallisia ominaisuuksia ja ikuista romantiikan roisketta. Suhde ei kuitenkaan pysy hyvissä voimissa jollei sen eteen tee töitä. Ja ne työt ovat juuri niitä pieniä hyviä asioita joita voit tehdä toiselle, ja että hyväksyt hänet kokonaan.Kirjoitin viestin niin pikaisesti, että siitä sai varmaan hieman oudon kuvan. Jostakin syystä kaksi ihmistä kuitenkin siis ottavat juuri toisensa kaikkien muiden ihmisten keskeltä eli siinä toisessa ihmisessä on jotain sellaista, mitä niissä muissa ei ole. Olipa ne asiat sitten mitkä hyvänsä: luonne, ulkonäkö, tavat ja tottumukset, harrastukset jne. Jos se toinen ihminen muuttuu liikaa niin ei se enää ole se sama ihminen, jonka alunperin otit. Mitä se rakkaus sitten on? Sehän juuri niihin toisen ominaisuuksiin rakastumista - toiseen sellaisena ihmisenä kuin se on. On olemassa asioita, joita jokainen ei voi toisessa sietää ja millaista kumppania ei ikinä itselleen ottaisi. Jokaisella nämä ominaisuudet ovat erilaiset, mutta jollakin se voi olla kumppanin lihominen (en puhu parista kilosta) tai kumppanin pettäminen, alkoholismi, rahojen tuhlailu tai kyllästyy katselemaan toisen jatkuvaa vetämättömyyttä tai muuta vastaavaa. Mutta pitäisi miettiä ylipäänsä mitkä ovat ne syyt, että ollaan yhdessä ja mitä puolia toisessa arvostaa. On kuitenkin hyvä tuoda jo aluksi ilmi ne puolet mitä ei yleensä ihmisissä voi sietää.
Tottahan se on, että avioliitto näyttää nykyään siirtyvän yhä vain kauemmaksi tulevaisuuteen. On tietenkin hyvä ettei heti suinpäin ryntääkäään naimisiin sillä näyttää nykyään siltä, että avioliitot purkautuu hyvin hepposin syin. Mutta minulle ainakin avioliitto on hyvin pyhä asia. Olen ehkä "vanhanaikainen", mutta minusta kihlautuminen merkitsee avioliittoon lupautumista. Jos mies ei koskaan kosisi naista niin tuntuisi ettei hän koskaan haluaisi sitoutuakaan häneen. Kun menee avioliittoon pitäisi siihen mennä ajatellen että se on liitto elämäsi loppuun asti. Jos ajatus tuntuu ahdistavalta, ei hän olekaan kypsä ajatukselle, eikä valmis sitoutumaan.
Toivottavasti avioliiton merkitys ei koskaan vähenisi.- -Cassandra-
ihanaa että jotku vielä aattelee noin. vaik joillakin mieli muuttuu jos menee naimisii ja sit ei meekkää nii hyvin.. mut ei vaan kannata pitää kiirettä naimisiin menon kans..
- Tyttö26
Loistavaa kuulla etten ole täällä ainut joka vielä pitää avioliittoa pyhänä asiana =)
- työntekijä
Avioliitto ei ole nykyihmisten suosiossa, koska siinä sitoudutaan tekemään töitä. Tänä päivänä halutaan päästä mahdollisimman helpolla. Mikään suhde ei kestä ruusuisena koko aikaa. Välillä on niitä alamäkiä, jolloin tahdolla on suuri merkitys. Vihkitoimituksessa ei turhaa kysytä, että tahdotko rakastaa. Onneksi alamäen jälkeen koittaa ylämäki, ennemmin tai myöhemmin.
- nojooo
50-60-70-80 luvuilla arvostettii tota viellä noita naimakauppoja mutta ajat kuitenki muuttuu ja ihmiset sen mukana. nyky-aikana ei kukaa ees mee mielellää naimisii koska se ei kuitenkaa ehkä kestä enintään ku sen 10-20 vuotta ja sitte alkaa pikkuhiljaa tulemaan ryppyä rakkauteen.
- -mennä
Naimisiin ? Siellä papin ja kutsuvieraitten silmäin edessä ja kaikkien kuullessa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastamäessä kunnes kuolema erottaa.- Mutta mihin ne lupaukset häviää? Niin moni on eronnut kuitenkin jossain vaiheessa. Tietenkin on niitä onnellisia pareja jotka jaksavat olla toistensa kanssa hyvinä ja huonoina päivinä. Joten paljon onnea heille.
- oikealla tavalla
toisiinsa.
Lisäksi se on Jumalankin tahto, näin Raamattu ilmoittaa.Tosin sekin pitäisi tapahtua Herrassa. - siitä
oikealla tavalla kirjoitti:
toisiinsa.
Lisäksi se on Jumalankin tahto, näin Raamattu ilmoittaa.Tosin sekin pitäisi tapahtua Herrassa.huolimatta kun eroja tapahtuu-en tunne raamattua, mutta kehoitetaanko siellä eroamaan jossain vaiheessa kun kyllästytään toisiinsa tai löytyy se "parempi kumppani". Ero tilastot on suuria -mikä siihen on syynä :o
- :)))
oikealla tavalla kirjoitti:
toisiinsa.
Lisäksi se on Jumalankin tahto, näin Raamattu ilmoittaa.Tosin sekin pitäisi tapahtua Herrassa.Haukotuttaa....
- menisit
:))) kirjoitti:
Haukotuttaa....
unten maille, niin jaksat huomennakin töllätä näitä höpinöitä ja osallistua antoisaan keskusteluun-Hyvää Yötä haukottelija !!!!!
- kahdesti erehtynyt
Avioliittoa pidettiin ennen päivänselvänä asiana,tosin siitä on aikaa.
Olen usein miettinyt montako avioliittoa olisi todella tullut,jos olisi elänyt avoliitossa ainakin vuoden.Sinä aikana olisi ainakin oppinut tuntemaan toisen osapuolen myös arjessa.
Olen sitä mieltä että pakollinen avoliitto 1-2v poistaisi tulevat erot.
Ei saisi olla syynä avioliittoon pelkästään upeat häät lahjoineen,niinkuin hyvin monella on yhtenä syynä.
Muistan ikäni kun pappi sanoi "ensin tulee ihastuminen,sitten rakastuminen ja vasta kolmantena rakastaminen".Sen kun olisin kuunnellut ja ymmärtänyt olisin ainakin toisella kerralla kieltäytynyt.
Jos kysymyksessä on raskaus,se ei takaa avioliiton pysyvyyttä.
Liian nuorena avioituaan,tulee se vapaudenkaipuu jossain vaiheessa,joko toiselle tai jopa molemmille.
Nykyään sanotaan,että kahleet sormessa on kahle myös elämältä.
Avioliitto kunniaan vasta muutaman vuoden avoliiton jälkeen,se pitäisi olla jopa pakollinen,avioehtosopimus tulisi olla myös pakollinen.
terv.Onnellinen avoliitossa jo 9 vuotta- katve
Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.
Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista. - Tuli mieleen
katve kirjoitti:
Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.
Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.Mutta sehän voi johtua siitä, että avoliiton lisäksi avioero ei ollut niin hyväksyttävää? oltiin "pakolla" naimisissa.
Jotkuthan ovat eronneet nyt "vanhoilla päivillään" kun se vihdoin on hyväksyttävää ja ei ole niin kauheata olla eronnut.
Mä en usko, että nykypäivänä toi toimis ihan yhtä hyvin, että mennään ilman avoliittoa naimisiin.
Ja onhan se pitkä avoliittokin jo saavutus. Kuinka moni on yhdessä tai aviossa esim. 10-15 vuotta? Tuntuu, että nykypäivänä se on jo pitkä aika! - katve
Tuli mieleen kirjoitti:
Mutta sehän voi johtua siitä, että avoliiton lisäksi avioero ei ollut niin hyväksyttävää? oltiin "pakolla" naimisissa.
Jotkuthan ovat eronneet nyt "vanhoilla päivillään" kun se vihdoin on hyväksyttävää ja ei ole niin kauheata olla eronnut.
Mä en usko, että nykypäivänä toi toimis ihan yhtä hyvin, että mennään ilman avoliittoa naimisiin.
Ja onhan se pitkä avoliittokin jo saavutus. Kuinka moni on yhdessä tai aviossa esim. 10-15 vuotta? Tuntuu, että nykypäivänä se on jo pitkä aika!En oikein tiedä mitä yritit kertoa mutta jos luit tekstin, niin siinä puhuttiin 80- ja 90-luvulla solmituista avioliitoista. Eli hyvinkin nykyajasta. Ei kyllä voida nykyään ajatella mistään taloudellisesta tai muusta pakosta olla yhdessä.
Toisaalta ei 80- ja 90-luvulla avioon menneistä monikaan vielä kovin vanha ole, siis ei voida puhua ”vanhoina päivinään”. Tietenkin jos itse olet kovin nuori, niin kuin kirjoituksestasi voisi päätellä, niin kolmekymppisetkin jo sinusta tuntuvat vanhuksilta. - Nimetön
katve kirjoitti:
Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.
Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.sitä juuri tarkoitin kun sanoin ennen.Miksi tilastot kertovat sitten,että eronneita ja yleensä avioeroja tulee vuosi-vuodelta enemmän.
-On kulissiavioliittoja hyvin paljon,(ettei tarvitse pesää jakaa)
-odotetaan vain lasten kasvavan ja lentävän pesästä, ja sen jälkeen erotaan.
-alkoholismi ilmenee useimmiten avioliiton solmimisen jälkeen.
-molemmilla puolisoilla omat elämät,ilman yhteiselämää.
-Riitaiset liitot,joissa kärsivät eniten lapset.
-pettämisiä
Toisaalta on tosiasia sekin,että on helppo hyljätä toinen jos jää esim. työttömäksi ja vaikeudet alkavat.Tai toinen sairastuu,silloin haetaan muualta seuraa,kun mies tai nainen ei ymmärrä,
Eniten eroavat kuitenkin suuret ikäluokat ja liian nuorena solmitut liitot,näissä molemmissa on nuoruus jäänyt elämättä
Miksi luulet tämän tulleen esille nyt,seurakunnissa jo aiemmin.
Ennen eroa haettiin oikeudessa ja niin pitäisi olla nytkin.Ehkä se opettaisi jotain.
Alkoholismin voi peittää todellakin papin aameneen saakka.
Mielestäni monet ihmissuhteet vain on solmittu liian lyhyen seurustelun jälkeen.
terv.kahdesti eronnut
- - Utelias
katve kirjoitti:
Tilastollinen tosiasia on kanssasi täysin eri mieltä. Avoliitot, pitkätkin, ei ole mikään tae avioliiton kestävyydelle.
Tilastojen mukaan ilman avoliittoa solmitut avioliitot kestävät parhaiten. Siis 80- ja 90-luvulla solmituista liitoista.Onko tilastot tehty siis tekemällä haastatteluita? Että ovatko he olleet avoliitossa ennen kuin menivät naimisiin? Vai miten? Ja siis ne jotka ovat menneet naimisiin 80 tai 90 -luvulla ilman avoliittoa ovat olleet pidempään naimisissa kuin ne jotka SAMAAN AIKAAN ovat menneet naimisiin ja ovat olleet avoliitossa? Muistatko mitä erot oli (vuosissa)?
- Utelias
Nimetön kirjoitti:
sitä juuri tarkoitin kun sanoin ennen.Miksi tilastot kertovat sitten,että eronneita ja yleensä avioeroja tulee vuosi-vuodelta enemmän.
-On kulissiavioliittoja hyvin paljon,(ettei tarvitse pesää jakaa)
-odotetaan vain lasten kasvavan ja lentävän pesästä, ja sen jälkeen erotaan.
-alkoholismi ilmenee useimmiten avioliiton solmimisen jälkeen.
-molemmilla puolisoilla omat elämät,ilman yhteiselämää.
-Riitaiset liitot,joissa kärsivät eniten lapset.
-pettämisiä
Toisaalta on tosiasia sekin,että on helppo hyljätä toinen jos jää esim. työttömäksi ja vaikeudet alkavat.Tai toinen sairastuu,silloin haetaan muualta seuraa,kun mies tai nainen ei ymmärrä,
Eniten eroavat kuitenkin suuret ikäluokat ja liian nuorena solmitut liitot,näissä molemmissa on nuoruus jäänyt elämättä
Miksi luulet tämän tulleen esille nyt,seurakunnissa jo aiemmin.
Ennen eroa haettiin oikeudessa ja niin pitäisi olla nytkin.Ehkä se opettaisi jotain.
Alkoholismin voi peittää todellakin papin aameneen saakka.
Mielestäni monet ihmissuhteet vain on solmittu liian lyhyen seurustelun jälkeen.
terv.kahdesti eronnut
-Tunnen montakin jotka ovat olleet avoliitossa ja eronneet. Mä en kyllä millään usko, että heidän suhteensa olisi pelastanut se, että olisivat menneet heti naimisiin eikä menneet avoliittoon. Kyllä siitä olisi avioero tullut. Ja ovat kyllä hyvin tyytyväisiä, että eivät menneet naimisiin. Toisaalta ehkä näitäkin joitakin voisi estää seurustelemalla pidempään ennen avioliittoa. Mutta kyllä yhdessä asuminen paremmin ongelmat tuo esiin.
- N50-
Nämä "ehdottomasti avioliittoon" -ihmiset ovat mielestäni hiukan samanlaisia huuhkailijoita (anteeksi vain) kuin esim. "ehdottomasti kirkkoon" -ihmiset, jotka kumminkin kulkevat ennustajilla ja vaikka millä manaajilla. heistä puuttuu jonkinmoinen logiikka, tehdään vain mikä muka "ehdottomasti" tekee kaikesta moraalista tms. Mielestäni useimmilla on kyse lähinnä itsevarmuuden ja eklämän rajallisuuden puutteesta, siis kaikessa ehdottomuudessa.
Rakkaus joko on tai ei ole, ei sitä avioliitolla voi varmentaa. Avioliitto oli ennen sosiaalinen pakko, nykyään sellaista ei enää ole. Mieletäni avioliitto, varsinkin myöhemmällä iällä, on kumminkin kaunis sinetti rakkaudelle. Mutta sellaisena: pannaan nuorena elämä järjestykseen -instituutiona, se on lähinnä huvittava. Pidetään kalliit häät ja isi ja äiskä maksaa.- railotyttö
Mä en kyllä ole kovin innoissani ajatuksesta naimisiinmenosta. Voihan sitä yhdessä elää ilman sormuksiakin. Ehkä oon sitoutumiskammoinen...Lapsetkaan ei oikein innosta, mutta jos niitä tulee niin tod.näk. sit tulis avioliittokin.
- Jasso
railotyttö kirjoitti:
Mä en kyllä ole kovin innoissani ajatuksesta naimisiinmenosta. Voihan sitä yhdessä elää ilman sormuksiakin. Ehkä oon sitoutumiskammoinen...Lapsetkaan ei oikein innosta, mutta jos niitä tulee niin tod.näk. sit tulis avioliittokin.
"Sitoutumiskammoinen"? Eli sinusta siis avioliitto on sitoutumista? Avoliitto ei niinkään?
- minä vaa
Aivan samaa mieltä!!
- mutta...
Avioliitto tuo turvaa. Jos asunto on vain toisen nimillä, ei lennä pellolle jos toinen sattuu kuolemaan. Tai jos haluaa jättää omaisuutensa (tai osan) toiselle niin ei tarvitse tehdä testamenttia tai maksaa korkeaa perintöveroa. Leskeneläke.
Jos nämä edut poistuisi ja aviopuolisokin rinnastettaisiin ”ventovieraaseen”, vielä vähemmän ihmisiä menisi avioon.
Jotkut sanovat syyksi naimattomuudelle häiden järjestämisen. Naimisiin voi mennä ilman juhliakin, vaikka maistraatissa ”kahdestaan”.
Kyllä useat vielä jollain tapaa arvostaa avioliittoa. Väittäisin, että avoliittoon mennään vielä herkemmin kuin avioliittoon. Se, että avioliittoa harkitaan usein (ei aina) enemmän ja pidempään kertoo varmaan jostain?
Toisaalta avioliitolla ei ole enää niin paljon merkitystä, koska on yleisesti hyväksyttävää asua yhdessä avoliitossakin. Ja aviottomat lapsetkaan ei ole kauhistus. Monelle yhteen muuttaminen tai perheenlisäys voisi olla syy mennä avioon, jos avoliitto ei olisi hyväksyttävää.
Ja kai monen avioliiton epäonnistuminen ja sen näkeminen, että on myös pitkiä onnellisia avoliittoja nakertaa avioliiton merkitystä. - kahdesti erehtynyt
vastaus minulta on todennäköisesti väärässsä paikassa.Olet tehnyt teäänlaista tutkimusta nuorten avioeroista.
- kesähäät 2006
Ehdottomasti naimiinmeno on lopullinen piste parisuhteelle. Olemme olleet yhdessä 12-vuotta, 2-lasta ja ikää hippa yli 30v. Nyt mennään ilolla kesällä naimisiin ja isot juhlat pidetään.
Ja minä pukeudun valkoiseen mekkoon ja tietenkin huntuun!!Ihanaa!!- miksu
lapsellista ja itsekästä touhua
- Elämään kyllästynytkö?
miksu kirjoitti:
lapsellista ja itsekästä touhua
Minulle on aivan turha puhua mitään lapsellisuuksista, mutta eipä siitä sen enpää.
Olen onnellinen, että kaiken kokemamme jälkeen olemme päässeet tähän pisteeseen. Toivottavasti sinullekin elämä vielä joku päivää hymyilee.
:-) - miksu
Elämään kyllästynytkö? kirjoitti:
Minulle on aivan turha puhua mitään lapsellisuuksista, mutta eipä siitä sen enpää.
Olen onnellinen, että kaiken kokemamme jälkeen olemme päässeet tähän pisteeseen. Toivottavasti sinullekin elämä vielä joku päivää hymyilee.
:-)jos valkoinen mekko ja huntu on teidän suhteen ns palkinto, nii onnee vaa
- Tuur
miksu kirjoitti:
lapsellista ja itsekästä touhua
Millä tavalla itsekästä? Keltä se on pois?
- Jasso
Koska avioerot on hyväksyttävämpiä, avioliiton arvostus laskussa ja eroja siis tulee enmmän niin ehkä moni niistä jotka arvostaa avioliittoa ja pelkää mahdollista avioeroa haluaa ensiksi asua avoliitossa pitkäänkin ja katsoa, että homma toimii. Ikään kuin varmistella. Tavallaan eivät tietysti arvosta avioliittoa niin paljon, että eivät voisi mennä ollenkaan avoliittoon ja vaikka seurustelisivat mieluummin muutaman vuoden muuttamatta yhteen.
Sellaiset on asia erikseen, jotka eivät aio ja ehkä halua mennä koskaan naimisiin ja jopa vastustavat avioliittoa.- m..33
Kommentoin, vaikka olen (toistaiseksi) vielä poikamies. Kukaan ei näet ole kelpuuttanut.
Omalla kohdallani avioliitto on vähän kuin piste i:n päällä eli kuuluu normaalina huipennuksena parisuhteenseen. Mikään kaverisuhteeseen perustuva avoliitto tai muu säätö ei kelpaa. Tässä mielessä olen perinteiden kannalla.
"Jo Koska avioerot on hyväksyttävämpiä, avioliiton arvostus laskussa ja eroja siis tulee enmmän"
Olisiko mitään merkitystä sillä, että nykyisin myös parisuhteen aloittamisessa kaiken pitää tapahtua nyt ja heti. Aikaa tutustumiselle ei ole ja naimaan pitää päästä heti ensitapaamisella. Niin, tulee sitä vähemmälläkin hosumisella kuspäisiä mukuloita.
"Avioliitto sitoo liikaa"
Ja pah ! En keksi mitään hyvät perustelut täyttävää syytä avioliittoa vastaan.
- ei kannata
Jos porukka nykyään menee naimisiin ja kihloihin, eikö oo erikoisempaa niiden outojen seassa olla se pariskunta joka ei ikinä mee naimisiin?
- SOKRATES
Olen elänyt naimattomana koko ikäni
syy siihen on se etten ole halunnut
lisääntyä. Seksistä ei ole ollut
puutetta ja vieläkin naiset ja miehet
juoksevat perässä.ELÄ VAPAANA TAI KUOLE!- ...
Tuo jos joku on niin väärin... Sitäpaitsi seksi kuuluu vain avioliittoon eikä tommoiseen pelleilyyn...
- nykyaikana?
mikä se oikiastaan on? koska aika moni nuori tyttö tai nainen haaveilee kuitenki niistä unelma-häistä sen unelmien prinssinsä kanssa. ja naimisiin mennäänki sitte aivan liian aikasin. jopa puoli vuotta seurustelu-suhteen alkamisesta. ja lopputuloshan on sitte arvattavissa.
- poiujkhyuj
Se on ihmelista puhua ihmis elamasta Pohjolasa
tai Europassa.Sita ei ole olemassa,tanapaivan
Europan valtioden toiminta on controloida kanssa,kansainvalisia tappoilla ja kiristyksella,kansainvalinen jarestoilla ja polisi toiminoilla.Turvalisuus on Nazi-terroristi
axis ja harjoita terrori kaikialla lentokentilla ja lennoilla.Eduskunnat ovat Nazien controloiman nuketeatereita.On hyva kysyta Suomen Presidentilta jos han ela ihmis elama.
Entisia suomen presidentia ovat kiuskanut
julkisesti.Helsingin keskusta on tayna kidutus
vehkeita ja se tuntu hullu Hitlerin tyoleirista.
Suomen ja muu Europa maita ei kykkynne valtioden
perustoimintoihin,eli anta ihmisille perus ihmis oikeoiksia,Nazi leirilla,ihmisilla on vaikea solmia aviolitoia.
Europa on yha Nazi ja se on kehitamassa Nazi
kulturi kansainvalisesti ja viralisesti eri pillo toimintojen kauta.Europan valtioden paa
toiminta on pakota kanssa ela Nazi orjoiden elama ja kasvata lapsia Nazi orjoiksi.Tuota
lapsia kuin tehtan tuote ei avioliitoiden kauta.
Presidenti Putinin vitsi etta Venaja meneta 700,000 kansalaisia joka vuosi ja se pitaisi korjata antamalla etuja lapsi perheille,Putin
ei toimi Nazi culturin vasta,hanen valtio on
samalla tavalla kuin muita Europa maita,Intia,
lahi-ida,ja muu maailman osia ovat pillo Nazi
valtion allainen,ei se enna ole,ihme,Nazi-Fascisti universalinen valtio on de-facto,turha
valehdella itselle ja uskoa politinen roska kulturi,eri puolueiden ihmeideksi. - Naitu ja naitettu
Avioliitto tulisi nähdä juridisena sopimuksena elatus- ja omaisuudenpuolitusvelvollisuuksineen. Kirkko on menettänyt merkityksensä, kirkkohäät eivät ole enää monellekaan mikään "se juttu".
Kun kirkko lopullisesti Suomessa erotetaan valtiosta, avioliiton rekisteröintioikeus on vain valtion viranomaisella. Tämä on yleiseurooppalainen käytäntö. - bling
Olen vasta 21v,mutta haluan jonain päivänä ehdottomasti naimisiin,sillä varauksella,että löydän oikean ihmisen.Mutta jos sitä ei löydy, niin ei väkisin.
Viime vuosina kun olen tuttavien häissä ollut,niin väkisinkin on tullut mieleen, että häät ovat kuin naamiaiset.Satsataan hienoihin pukuihin ja juhlapaikkaan,ruokaan, ohjelmaan jne ja pahimmassa tapauksessa ero tulee hyvinkin äkkiä.Alle neljä vuotta riitti eräälle parille.Väkisinkin siinä omakin usko avioliittoon on koetuksella.
Parantumattomana romantikkona minä kuitenkin jaksan unelmoida romanttisesta kosinnasta,upeasta hääpuvusta,kirkossa vihkimisestä ja mieleenpainuvista juhlista.Ja tietenki Siitä Oikeasta. - Peteliinus
Tere!
Olen ollut naimisissa n.puolivuotta.
Ja en kyl vaihtais hyvää pois ja siksi
olen avioliiton puolella, ehdottomasti.
Siinä olen kun en muuta voi ja karata ei kehtaa!
Reilu peli olla se pitää..
Ja mitä avoliittoon tulee, siinä voi karata kuin "koira veräjästä", jos tulee ongelmia.- tytteli
No onpas teillä hyvä suhde!!! Onnea vaan!!
- keski-suomesta
Ei kannata mennä naimisiin. Sit kun eroo, on vain tulostappio!!!!!!!!! Ja jos tulee ero ja ei olla naimisissa, helpompi lähtee omille teille.
- aurinkoinen
En yhtään ihmettele että avioliiton suosio on laskenut Euroopassa. Ihmisten ajtusmaailma on muuttunut selvästi. Enää ei ajatella että on olemassa se yksi ja ainut oikea kumppani, vaan selvästikin halutaan nähdä ja kokea mahdolisimman paljon eri ihmisten kanssa. Eikä ehkä edes uskalleta sitoutua vaikka se oikealta vaikuttava henkilö löytyisikin, koska parempikin saattaa löytyä kulman takaa. halutaan pitää kaikki vaihtoehdot avoimina. Todelakin helpompi erota avoliitosta ja avoliitto helposti ajaa saman asian noin käytännössä kuin avioliittokin, joten miksi turhaan sitoutua.
itse olen 20, ja menin 2v. sitten naimisiin. Yksinkertaisesti siitä syystä että löysin miehen jota ilman en halua elää ja johon halusin sitoutua niin vahvasti kun ikinä kykenen. En ole katunut.
En kuitenkaan puolla avioliittoa tai ajattele todelakaan että se kaikille sopii.
kukin tehköön tavallaan. Itse ajattelen että nykyään asiat on paremmin koska ei ole yhteiskunnan painetta mennä naimisiin samalla tavalla kuin aikaisemmin, joten ihmiset ehkä helpommin tekevät oikeita ratkaisuja sydämestään.- Avoliitossa
Mä oon ollut 10 vuotta avoliitossa ja ei olis kyllä helppo erota. Jos ajattelee henkistä puolta! Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, jos mies ottas ja lähtis! En tiedä miten selviäisin. Paljon on yhdessä koettu jne. Ei tietysti tarvitse mitään virallista eropaperia. Mutta ei kai se niin kauheen monimutkaista ole, että jokun sen takia jättäis eroamatta? Tuttavanikin laittoi eropaperit vireille kuuden kuukauden avioliiton jälkeen!
- Avoliitossa
Avoliitossa kirjoitti:
Mä oon ollut 10 vuotta avoliitossa ja ei olis kyllä helppo erota. Jos ajattelee henkistä puolta! Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, jos mies ottas ja lähtis! En tiedä miten selviäisin. Paljon on yhdessä koettu jne. Ei tietysti tarvitse mitään virallista eropaperia. Mutta ei kai se niin kauheen monimutkaista ole, että jokun sen takia jättäis eroamatta? Tuttavanikin laittoi eropaperit vireille kuuden kuukauden avioliiton jälkeen!
Tuli mieleen, että eipähän olla ainakaan siksi yhdessä, kun on pakko kun ollaan naimisissa ja eroaminen on vaikeata! Ollaan ihan omasta halusta, eikä olla luovutettu vaikka eroaminen (muka) on niin helppoa. Se on varmaan sitten rakkautta...?
- Kaisa...
Avoliitossa kirjoitti:
Tuli mieleen, että eipähän olla ainakaan siksi yhdessä, kun on pakko kun ollaan naimisissa ja eroaminen on vaikeata! Ollaan ihan omasta halusta, eikä olla luovutettu vaikka eroaminen (muka) on niin helppoa. Se on varmaan sitten rakkautta...?
Olen kansassi aivan samaa mieltä!!
- Kukkone
Määkin meen jo kolmatta kertaa... ja mukavaa ku pääsee viä eri naisen kans joka kerta.
- iltapv lehdet
Iltapäivälehtien jutut on useinkin kärjistetty jostain, luojakaan tuskin tietää mistä.
"Avioliittoa ei enää pidetä edellytyksenä yhteen muuttamiselle.." Ei ole millään muotoa perusteeton väite. Se ei tarkoita etteikö avioliittoa arvostettaisi edelleen. Ennen muinoin ns. susipareja paheksuttiin. Ei kai monikaan ehdoin tahdoin halua yhteiskunnan paheksuntaa? Mutta siihen aikaan oli yhteiskunta toisenlainen monin eri tavoin. Nykyään ei ole moraalitonta asua yhdessä olematta naimisissa, eikä avoerojakaan paheksuta. Susipareja on toki ollut aikoinaankin. Ehkä he olivat oman aikansa vahvoja ihmisiä.
Tasa-arvon myötä nainen ei ole enää riippuvainen miehestä, eikä sosiaaliapujen kehittymisen myötä yksinhuoltajat ole heitteillä.
Avioliittoa arvostetaan silti. Tai juuri siksi. Koska avioliitto on merkki varmuudesta ja vahvasta uskosta selvitä yhteiselämästä. Avioliitto ei enää ole päämäärä elämässä. Siihen varmasti ovat vaikuttaneet myös edellä mainitut seikat. Väitän silti että yhteiselämisen ja perheen perustamisen peruslähtökohtana pidetään avioliittoa. Vaikka perhe perustettaisi avoliitossa, se voi johtua esim. epävarmuudesta. Onko tämä nyt "juuri se oikea". Ei uskalleta luottaa itseen eikä toiseen. Se on merkki yleisestä epävarmuudesta jonka nykymaailma jostain syystä tuonut mukanaan.
Tietysti aina on olemassa toisenlainen vähemmistö, jotka eivät arvosta avioliittoa tai mitään muutakaan joka sitoisi ihmiset toisiinsa millään tasolla. On myös niitä jotka väheksyvät avioliittoa niin, että menevät helposti naimisiin erotakseen myös helposti, avioituakseen taas uudelleen kun joku kohdalle osuu.
Mitä tulee siihen, että pitkäaikaisia parisuhteita perustetaan vanhemmalla iällä, johtunee varmaan myöskin yhteiskunnan kehityksestä. Koulutus ja työ hankitaan ensin, sitten vasta perhe. Onko omassa lapsuudessa ollut esimerkkejä niistä perheistä, joissa perhe on perustettu ennen kuin koulut on käyty, eikä aikuisopiskelu ole ollut mahdollista, ja perheen tulotaso on jäänyt pieneksi? Kenties sellainen sukupolvi vähitellen väistyy, sillä naistenkin kouluttautuminen lasten saannin jälkeen on nykyään mahdollista. Perhe ei enää ole rajoite. Yhteiskunta tukee (vaikka toisin valitetaan) nykyään kouluttautuvia perheitäkin. Toisin oli ennen.
Toinen pointti on ihmisen henkinen kypsyys. Kun nämä mahdollisuudet ovat avoimia ei tunneta enää pakkoa "päästä nuorena naimisiin", vaan annetaan itselle lupa kehittyä aikuiseksi ja itsevarmaksi, että mahdollinen puoliso olisi sitten "oikea valinta". Onko tähän vaikuttanut edellisen sukupolven esimerkit avioeroista? Nuorena avioiduttu, saatu lapsia, erottu (erilleen kasvu/väärä puoliso alun perin) ja perustettu uusi perhe, joka kestääkin paremmin?
Niin kauan kuin maailmassa löytyy suvaitsevaisuutta, niin kauan erilaisia trendejä syntyy ja kuolee, myös perhemallien suhteen. Avioliitto tuskin koskaan menettää merkitystään vaikka toisenlaisia trendejä käydäänkin läpi. Sisimmässään moni arvostaa avioliittoa vaikka eivät itse siihen uskaltautuisi. Väitän, että tilastojenkin mukaan useimmat alle 50-vuotiaat ihmiset ovat avioituneet ainakin kerran.- Kevään lintu
Niin en mä tiedä mitä arvostettavaa siinä on, että on pakko mennä naimisiin, kun susiparina olisi halveksittu? Nyt kun ei ole pakko mennä sen takia ja silti ihmiset menee (omasta halustaan) se on selvää arvostusta avioliittoa kohtaan.
Tietysti vieläkin jonkin verran on ynseää asennetta avopareja kohtaan joiltakin tahoilta. Ja kenties sukulaiset voi painostaa. Ja vieläkin ainakin nainen tuntee itsensä "vanhaksi piiaksi", jos ei pääse naimisiin.
Mä tunnen kolme ihmistä jotka eivät ole olleet koskaan naimisissa ja ovat yli 50 v. Tuntemistani ihmisistä aika pieni määrä. Mutta toisaalta osa heistä tuntemistani ihmisistä on niin nuoria eivätkä vielä naimisissa joten heistä ei voi tietää miten käy.
- Herkkukurkku
Avioliitto on ensiaskel kohti avioeroa........
- Lumienkeli
Niin minäkin haluaisin naimisiin, mutta en voi pakottaa miestäni. Hän on kosinut viimme kesänä jo kahdesti, mutta eipä ole puhuttu siitä sen enempää. Mistähän on sitten kyse? Perheessämme on kolme sukunimeä, eikö kaksi olisi helpompaa joka mielessä.Lasten sukunimeä en voi enkä halua vaihtaa. He ovat syntyneet sille nimelle. Vaihtakoon sitten aikuisena jos haluavat. Miten saisin mieheni ymmärtämään Avioliiton merkityksen ja turvallisuuden tunteen. Olemme olleet yksissä jo 3 vuotta.
- Nainen..
Olen yrittänyt löytää jotain romanssintynkää nettitreffeiltä. kokemukseni avioliiton 2autuudesta" on kasvanut ropisten. ihmettelen sitä, miten paljon ihmiset elävät kulissiavioliitoissa ja miten röyhkeästi etsitään seksiseuraa oman ilmeisesti tylsän elämän piristeeksi. Avioliitto on joillekin tärkeä instituutiona, uskon monen miehen varsinkin ajattelevan sen lisäävän statusta. valheessa eläminen on ok, niin kauan kuin kaikki pysyy salassa. Eletään vähän kuin aasialaiset: tärkeintä on, että kasvot säilyvät.
Minä en ole mennyt koskaan naimisiin. yksi syy on se, että minulle on ehdottoman tärkeää rehellisyys, kaikki muu tulee jäljessä. vaikka kuinka yritän ajatella, en ymmärrä, miksi niin monet menevät avioliittoon ja pettävät. Mistä siinä koko ilveilyssä on kysymys? Miski avioliitto on heille jotain, vaikka itse suhde ei ole mitään. Tai mitä se on?
Mistä niin kova kyynisyys sikiää? - naimisiin :)
..ja olen todella onnellinen siitä :)
- korppari
haluan kyllä mutta vasta sitten myöhemmällä iällä sillä ei sitä halua vielä nuorena vakiintua kun pitää kierrellä ympäri maailmaa ja solmia tuttavuuksia....:> niin sitten joku poikakaveri tai oma mies voisi olla vähän menoa hidastelemassa. ja sitten ei voi pitää mitään muuta kivaa kenenkään kanssa oikein.
- Mies Mieti Asiaa..
Kun menet naimisiin, niin seksi loppuu ja se tiedetään naisille ei seksi merkitse mitään. Harvemmin nauttivat koko asiasta, ehkä harvat harvojen joukossa.
Jos nainen pitäisi seksistä, uskon että moni liitto säilyisi. Naisille lienee tärkeätä "tasa-arvo" kaikissa. Kieltävätpä feministit Jumalan olevan mies, "isä".
Naiset ovat hukassa itsensä kanssa!
Nooh, itse olen naimisissa ja joskus tosin tapailen toista naista, joka on tosin naimisissa. Hänen kanssaan seksi toimii!- moi
sulla on tainnut sattua vain väärä immeinen kohalle.,niinkuin varmaan mullekin väärä mies.
olen nainen ja aktiivisempi seksi asioissa kuin mieheni,jotenka et voi yleistää,etteikö naisille seksi merkitse mitään. meillä miehellä koskee päähän.nähtävästi olen liian innokas ja halukas,
mut minkäs teet kun halutta ja toinen on niin haluttava. - just
jos vuodesta toiseen sama kaava seksissä, ei todellakaan ihme ettei haluta. Jos miehet tekisivät enenmmän kotitöitä ja olisivat lasten kanssa, seksikin maistuisi. Ja arvatkaapa mitä, ihan taatusti nainen tietää kun miehellä on toinen, silloin ei haluta enää koskaan!
- moi
just kirjoitti:
jos vuodesta toiseen sama kaava seksissä, ei todellakaan ihme ettei haluta. Jos miehet tekisivät enenmmän kotitöitä ja olisivat lasten kanssa, seksikin maistuisi. Ja arvatkaapa mitä, ihan taatusti nainen tietää kun miehellä on toinen, silloin ei haluta enää koskaan!
olen kyll samaa mieltä kanssasi.
- viimeksi.
Ehkä kasvat aikuiseksi ja opit arvostamaan vaimoasi. Tai seuraavaa vaimoasi. Sitä ennen ei ole ihme että mielipiteesi ovat mitä ovat.
Avioliitto ei tapa seksiä. Avioliittoon vihkiytyneillä on hyvä mahdollisuus rakentaa hyvä yhteiselämä toista kunnioittaen ja rakastaen. OIkeastaan avioliittoa ei pitäisi solmia ennen kuin ollaan varmistuttu että kummallakin on sama tavoite parisuhteen kanssa.
Meillä ainakin on ollut 24 hyvää vuotta. Aina on ylä- ja alamäkiä, mutta niistä selviää kun puhaltaa yhteen hiileen. Se mistä ei selviä, sille ei voi mitään. Se ei kuitenkaan erota kahta toisiaan rakastavaa ihmistä. Seksi ei ole loppunut. - - ? -
just kirjoitti:
jos vuodesta toiseen sama kaava seksissä, ei todellakaan ihme ettei haluta. Jos miehet tekisivät enenmmän kotitöitä ja olisivat lasten kanssa, seksikin maistuisi. Ja arvatkaapa mitä, ihan taatusti nainen tietää kun miehellä on toinen, silloin ei haluta enää koskaan!
Mielestäni mitallissa on aina kaksi puolta ja kaksi vastuullista, jotka voivat yhdessä keskustelemalla ja toista kuuntelemalla laittaa asiat rullaamaan.
Ps. Kirjoituksesi antaa ymmartää kuin olisi vain yksi "kaawoittaja". Eikös niitä ole kaksi myöskin tässä puuhassa kuin kaikessa muusakin? Ei ole totta! Miehillä on ihan väärä käsitys.. Tunnen monta naista kelle seksi on tosi tärkeä. Mut miehet ei vaan jaksa. Ainakin meidän suhteessa mä on se "seksihullu". Enkä ikinä sano ei vaikka kuinka väsynyt olen.
- helena81
Hei!
Kuulostaa että sulla se vasta terve parisuhde on..oletko tosiaan ajatellut että sinussakin voisi olla jotain vikaa että hommat ei suju OMAN vaimon kanssa???
itse henkilökohtaisesti olen tällähetkellä ollut yhdessä avopuolisoni kanssa kolme vuotta ja meilla on kohta vuoden ikäinen poika.. entisen kanssa olin neljävuotta yhdessä josta kihloissa puoli vuotta..
en usko että pienellä metallin palalla on mitään merkitystä suhteen toimivuuteen.. minä pidän naimisiin menoa vain ja ainoastaa rakkauden tunnustukena julkisesti.jos pariskunta on jo ennestään asunut yhdessä niin ei se mitään arjessa muuta paitsi jos alkaa pitää toista itsestään selvyytenä tai olettaa että jotenkin kaikki on ruusuisempaa sen jälkeen...
kai te olette harrastaneet seksiä ennen avioliittoakin???? joten olisiko juttu hetken paikka ja jos vaikka hetkeksi menisitte toisienne kenkiin.. ja pakkoko sitä on vieraissa rampata jos oma suhde on pilalla..meidän suhteessa on sovittu että jos alkaa tehdä mieli vierasta lihaa niin silloin suhde on jo niin mätä että siinä vaiheessa viimestään pitää erota ja eneen vieraisiin menemistä pitää jo keskustella..sitä paitsi onhan sitä PALJON keinoja millä saa seksin mukavammaksi ja kun toisen kanssa keskustelee mikä tuntuu hyvälle jne..
naimisiin meneminen ei todella ole se mikä vie seksin!!
- giggi
mää menin vihille jo 17 vuotiaana ja onnelinen aviovaimo olen. Kyllä avioliitto on kunnia asia.
- Hah
täyttä huuhaata.Suhde ei siitä parane,jos naimisiin menee.Naiset kannattaa enempi avioliittoa.Sehän johtuu siitä, kun eivät pysty ajattelemaan järkevästi vaan tunteella.
- ei,ei
Ihan turha nykyään mennä naimisiin,kun nykyään tänäpäivänä mitä todennäköisemmin kuitenkin erotaan.ikävä ja julma totuus!
- suisto
ehkä, mutta siinä välissä on monta hienoa vuotta. ja lopuksi voi ihanasti saattaa vastapuolen kiinni aviorikoksesta niin saa kivasti rahaa. voit päästä voitolle!
- Tilastopoikkeama
Avioliitto ei takaa uskollisuutta eikä onnellisuutta, ei nyt eikä koskaan. Häät ovat yleensä tosi tylsiä ja teennäisiä tilaisuuksia, vaikka naimisiinmenijät ei olisikaan tylsiä ja teennäisiä ihmisiä. Ihmisillä ei yleensä ole kivaa, jos he joutuvat pitämään juhlapukua. Tukeva känni tietysti auttaa.
- eikä muuta
Itse menin naivina 25-vuotiaana naimisiin koska meillä oli jo vuoden ikäinen lapsi. Kyllähän se silloin tuntui muutenkin oikealta, kun oltiin yhdessä asuttu. Silloin en kaivannut vielä muuta mutta vuodet opettivat. Suurin osa avioliitoista on pelkkää kulissia, niin omilla vanhemmillani kuin isovanhemmillanikin. Siihen jamaan en kuitenkaan päädy, vaan jätän mieheni pian.
- avioliiton
sitten sinun mielestäsi tulisi olla? Ikuista onnea ruusujen keskellä vai täydellistä perhe-elämää ilman yhtäkään riitaa?
Tosi asia on että avioliiton ylläpito vaatii töitä molemmilta puolisoilta, se jos mikä on merkki sitoutumisesta jonka vuoksi naimisiin mentiinkin.
Avoliitossa lakaistaa roskat liian helposti maton alle, kuvitellaan ettei riitoja ja ongelmia ole kun sulkee niiltä silmänsä. Kuitenkin patoutuneet tunteet ja selvittämättömät riidat aiheuttavat tunteiden purkauksen, jonka seurauksena pariskunta vain päättää erota. Avioliitossa ongelmat ratkaistaan ja molemmat ovat siihen antaneet lupauksensa.
Ei ole olemassakaan sellaista suhdetta jossa ei joutuisi mukautumaan toisen tapoihin, tekemään kompromisseja ja välillä joustamaan omista itsekkäistä haluistaan. Avoliitto on niitä varten jotka miettivät "Jos sittenkin löytäisin paremman.." silloin on helppo vain erota vanhasta. Parempia löytyy aina jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja avoparistahan voi erota jos ei viitsi(yrittää) sietää toisen tapoja. - eikä muuta
avioliiton kirjoitti:
sitten sinun mielestäsi tulisi olla? Ikuista onnea ruusujen keskellä vai täydellistä perhe-elämää ilman yhtäkään riitaa?
Tosi asia on että avioliiton ylläpito vaatii töitä molemmilta puolisoilta, se jos mikä on merkki sitoutumisesta jonka vuoksi naimisiin mentiinkin.
Avoliitossa lakaistaa roskat liian helposti maton alle, kuvitellaan ettei riitoja ja ongelmia ole kun sulkee niiltä silmänsä. Kuitenkin patoutuneet tunteet ja selvittämättömät riidat aiheuttavat tunteiden purkauksen, jonka seurauksena pariskunta vain päättää erota. Avioliitossa ongelmat ratkaistaan ja molemmat ovat siihen antaneet lupauksensa.
Ei ole olemassakaan sellaista suhdetta jossa ei joutuisi mukautumaan toisen tapoihin, tekemään kompromisseja ja välillä joustamaan omista itsekkäistä haluistaan. Avoliitto on niitä varten jotka miettivät "Jos sittenkin löytäisin paremman.." silloin on helppo vain erota vanhasta. Parempia löytyy aina jos tavoittelee täydellisyyttä. Ja avoparistahan voi erota jos ei viitsi(yrittää) sietää toisen tapoja.oli yksipuolista ja tarkoitti mieheni mielestä sitä, että minun olisi pitänyt jäädä lasten kanssa kotiin, samalla kun hän tekee uraa ja näyttäytyy kotona korkeintaan nukkumassa. Siihen en tietenkään suostunut, koska olen aina ollut eniten lastemme kanssa ja tiedän, mikä heille on parhaaksi ja enkä ole turhaan opiskellut vuosia itselleni ammattia ja uraa. Näitä asioita emme ole saaneet sovitettua yhteen, ja kun siihen vielä lisätään anoppini ja hänen suhtautuminen perheeseeni, niin tilanne on sietämätön.
Lupaukset ja papin aamenet on sanahelinää. Ei minulle eikä todennäköisesti suurimmalle osalle ihmisistä ole vaikeaa luetella tyhjänpäiväisiä sanoja, jotka juuri siinä hetkeessä tunteen huumassa tuntuvat oikeilta. Avoliitosta en sen sijaan puhunut mitään, vaikka kyllä se todellakin on järkevämpi ratkaisu kuin avioliitto. - Helmer
ja siitäkö se sitten paremmaksi muuttuu?siis elämisen laatu/yksinhuoltajana! Väitän aivan toista n.25vuoden kokemuksella,ei auta vaihtaa,voi mennä vieläkin huonommin? No jokainen taaplaa tyyllillään ja vapaassa massa vielä ollaan..Skool/Hyvää Äitien Päivää kaikille!ps/juuri vaimoni tuli ovesta ja onkin kivaa moikata:"HEI"
- kannattanut
eikä muuta kirjoitti:
oli yksipuolista ja tarkoitti mieheni mielestä sitä, että minun olisi pitänyt jäädä lasten kanssa kotiin, samalla kun hän tekee uraa ja näyttäytyy kotona korkeintaan nukkumassa. Siihen en tietenkään suostunut, koska olen aina ollut eniten lastemme kanssa ja tiedän, mikä heille on parhaaksi ja enkä ole turhaan opiskellut vuosia itselleni ammattia ja uraa. Näitä asioita emme ole saaneet sovitettua yhteen, ja kun siihen vielä lisätään anoppini ja hänen suhtautuminen perheeseeni, niin tilanne on sietämätön.
Lupaukset ja papin aamenet on sanahelinää. Ei minulle eikä todennäköisesti suurimmalle osalle ihmisistä ole vaikeaa luetella tyhjänpäiväisiä sanoja, jotka juuri siinä hetkeessä tunteen huumassa tuntuvat oikeilta. Avoliitosta en sen sijaan puhunut mitään, vaikka kyllä se todellakin on järkevämpi ratkaisu kuin avioliitto.keskustella asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista jo etukäteen ennen avioitumista?
- eikä muuta
kannattanut kirjoitti:
keskustella asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista jo etukäteen ennen avioitumista?
sinä maailman oikein näetkään? Asiat ja tilanteet muuttuvat samoin kuin ihmiset kasvavat yksilöinä. Miehelläni ja minulla oli 8 vuotta sitten, kun esikoisemme syntyi, samat arvostukset ja kiinnostuksen kohteet, yhteiset haaveet tulevaisuudesta ja halusimme samaa. Näin todettiin ja siksi rakennettiin oma talo ja myöhemmin halusimme myös toisen lapsen. Mutta sitten tilanne muuttui, kun mies kohosi omalla urallaan ja alkoi vaalia muita arvoja ja ne eivät sopineet minulle. Itse huomasin taas, että kotiäitinä olo ei ole minua varten. Kaikkea ei pysty ennakoimaan vuosikausia aiemmin, ei kukaan pysty, sillä elämä itsessään ei ole stabiilia vaan arvaamatonta, ikävä kyllä. Siinä mielessä voin jopa ymmärtää miestäni. Jokainen kuitenkin etsii onnea, ja koska sitä ei tässä suhteessa tule, niin siksi olen tehnyt oman ratkaisuni. Ilman lapsia olisin jo lähtenyt ajat sitten, se on selvää. Nyt tiedän, että olen liian itsenäinen sitoutumaan kehenkään toiseen. Kun tilanne suhteessa muuttuu toiselle osapuolelle liian ahdistavaksi joustamisen, kompromissien ja iänikuisen soutamisen ja huopaamisen vuoksi, on aika tehdä selkeä pesäero.
- eikä muuta
Helmer kirjoitti:
ja siitäkö se sitten paremmaksi muuttuu?siis elämisen laatu/yksinhuoltajana! Väitän aivan toista n.25vuoden kokemuksella,ei auta vaihtaa,voi mennä vieläkin huonommin? No jokainen taaplaa tyyllillään ja vapaassa massa vielä ollaan..Skool/Hyvää Äitien Päivää kaikille!ps/juuri vaimoni tuli ovesta ja onkin kivaa moikata:"HEI"
"koskaan kun ei tiedä"
Mitä sitten loppujen lopuksi varmasti tietää? Ja sen takia pitäisi siis jäädä onnettomaan suhteeseen vangiksi eikä elää sitä vähäistä aikaa täysillä mikä täällä on kullekin meistä suotu? Mikäs on vika yksinhuoltajissa? Ja sattuuko se johonkin, että uskallan itse tehdän päätökseni ja elää sen mukaisesti? Lapsillani ei ole mitään tarvetta sellaiselle isälle, joka ei kiinnostu heidän asioistaan eikä ole heidän kanssaan. Siitä he ovat kärsineet hyvin paljon, ja vastineeksi saavat kuten minäkin tyhjiä lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Hyvä vanhemmuus koostuu muun muassa arkipäivän yhdessäolemisesta, rakastamisesta ja vilpittömästä välittämisestä sekä vastuunkantamisesta ei siitä kuka on lapsen biologinen isä tai vanhempi ylipäänsä. En minä mihinkään ole vaihtamassa, kyllä kasvatan lapseni kunniallisiksi kansalaisiksi aivan omin voimin kuten niin lukuisat monet yksinhuoltajaäidit ovat tehneet ilman että lasten tarvitsisi kärsiä jatkuvista riidoista tai ahdistavasta ilmapiiristä kotona. Itsekin vaistosin vanhempieni tekopyhän esityksen jo hyvin nuorena. Ja isäänsä lapseni saavat puolestani tavata niin paljon kuin haluavat, kunhan vain mieheni muistaa käyttäytyä taas asemansa mukaisesti ;) Eron ja paremman tulevaisuuden suunnittelu on sekin varsin piristävää ;) - Luojan Luomaa
eikä muuta kirjoitti:
"koskaan kun ei tiedä"
Mitä sitten loppujen lopuksi varmasti tietää? Ja sen takia pitäisi siis jäädä onnettomaan suhteeseen vangiksi eikä elää sitä vähäistä aikaa täysillä mikä täällä on kullekin meistä suotu? Mikäs on vika yksinhuoltajissa? Ja sattuuko se johonkin, että uskallan itse tehdän päätökseni ja elää sen mukaisesti? Lapsillani ei ole mitään tarvetta sellaiselle isälle, joka ei kiinnostu heidän asioistaan eikä ole heidän kanssaan. Siitä he ovat kärsineet hyvin paljon, ja vastineeksi saavat kuten minäkin tyhjiä lupauksia paremmasta tulevaisuudesta. Hyvä vanhemmuus koostuu muun muassa arkipäivän yhdessäolemisesta, rakastamisesta ja vilpittömästä välittämisestä sekä vastuunkantamisesta ei siitä kuka on lapsen biologinen isä tai vanhempi ylipäänsä. En minä mihinkään ole vaihtamassa, kyllä kasvatan lapseni kunniallisiksi kansalaisiksi aivan omin voimin kuten niin lukuisat monet yksinhuoltajaäidit ovat tehneet ilman että lasten tarvitsisi kärsiä jatkuvista riidoista tai ahdistavasta ilmapiiristä kotona. Itsekin vaistosin vanhempieni tekopyhän esityksen jo hyvin nuorena. Ja isäänsä lapseni saavat puolestani tavata niin paljon kuin haluavat, kunhan vain mieheni muistaa käyttäytyä taas asemansa mukaisesti ;) Eron ja paremman tulevaisuuden suunnittelu on sekin varsin piristävää ;)totta puhunet?on varmaankin parempaa olla erossa kuin onnetomassa,tyhjässä avioliittokuplassa!!
Kerrompa kuitenkin erään toisenlaisen mallin,jonka näin aikoinaan etelä-kiinassa,moshu-kansalla eli matriarkkalinen systeemi,joka näytti toimivan hyvin,pieni heimo kun on! Siellä mennä vilisti lapsia pilvin pimein ja eikä aina isistä tietoa/kylä kuulema kasvataa lapsia yhdessä ja eikä juurikaan mustasukkaisuus draamoja ole? Joo tietenkin me länsi-ihmiset ei oikein pystytä tajuamaan moista,mutta heille se sopii perinteiden mukaan!(kts.osaa matkaa/kuvat www.tigerleapinggorge.com)
- Nimetön
kute varmaan moni tietää niih avioliittohan on meille useammalle suomen kansalaiselle erittäin pyhä asia. ja vihkiminen tulisi tapahtua kirkossa ja vihkitoimitus olis yksinomaan papin tehtävä. koska hänelle on nämä valtuudet kuitenki uskottu ja myönnetty.
mutta nyt on valitettavasti käynny niih et näistäki pyhistä toimituksista uhkaa tulla täydellisiä farsseja. jos esim homoille ja lesboille annettaisiin oikeudet kirkolliseen vihkiytymiseen. ja se on silloin melkeinpä sama asia ku annettaisiin SATANISTEILLE lailliset oikeudet perustaa seurakuntiaan sekä harjoitella pakanallisia toimiaan. - Fakta Homma
Jos kaksi ihmistä rakastaa tosiaan aidosti niin eikö saman katon alla asuminen onnistu ilman avioliittoa? Ja mikäli käy niin paska flaksi että ero tulee niin sehän on huomattavasti helpompi toimenpide kun ei ole aviossa. Miettikääpä sitä.
- suisto
maksaahan se paljon, mutta jos toinen osapuoli on se oikea, niin kyllä siitä maksaa kannattaa.
mutta toisaalta ei pidä ruveta törsäämään rahaa, sen jääveistoksen voi ihan rauhassa jättää pakastimeen ja veljen bändi on yhtä hyvä ku mikä tahansa muu.
Jos keskieuroopassa ei tajuta hyvän ruoan ja yhteiselon päälle, se on niitten ongelma. en välittäisi vaikka kaikki keskieuroopan maat lähtisivät kirkosta, kunhan meidän ei tarvitse mennä puolustamaan sitävastaan... - *vaimo*
Avioliiton merkitys on varmasti yksilökohtainen asia, joillekin se ei merkitse kuin hidastetta hankkia salarakkaita, joillekin taas ehdotonta uskollisuutta. Nyky-yhteiskunta tuntuu jollain tavoin hyväksyvän pettämisen sillä se on todellakin yleistä. Pitkässä avioliitossa tulee todella huonoja kausia, joissa punnitaan se avioliiton merkitys puolisoiden arvojärjestyksessä. Jos arvostus on kohdallaan, yleensä asiat keskustellaan auki ja tehdään sovinto.
Eli mielestäni avioliitto instituutio on kriisissä ja se koetaan jonkunlaisena elämistä rajoittavana tekijänä, minkä huomaa näiltä keskustelupalstoiltakin: ei saada seksiä, vapautta, huomiota tai jotain muuta tarpeeksi. Ihmisiä riivaa jonkunlainen täydellisyyden tavoittelu -ajattelu, ja vastoinkäymisissä koetaan että paras ratkaisu on lyödä kantapäät vastakkain. Ajatellaan, että kaikki on helpompaa uuden kumppanin kanssa. Ehkä kuitenkin ennen sitä päätöstä kannattaisi katsella peiliin ja miettiä mikä olikaan se mikä sai alunperin menemään naimisiin.
Itse olen ollut 11 v naimisissa ja yhdessäoloa 16 v. Naimisiin meno oli itsestäänselvää, halusimme perustaa perheen ja elää yhdessä koko elämämme. Isoja hääjuhlia meillä ei ollut ja niistä olen sitä mieltä, että aivan liian monelle nuo juhlajärjestelyt tuntuvat olevan pää-asiana naimisiin mennessä. Luodaan tietynlaista prinsessa saa prinssinsä -fantasiaa, mutta arjen tultua jysähdetään takaisin tuhkimoiksi ja vaikeudet alkavat.
Naimisiinmeno on lupaus rakastamisesta ja perheen perustamisesta, lupaus kestää ne ylä- ja alamäet yhdessä, arvostuksen arvoinen asia.- N40
Puhut asiaa, varsinkin kun peiliin katsominen on monelle tuskaisaa. Luullaan että vain toinen voi tehdä minut onnelliseksi, kun kuitenkin loppukädessä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Mielestäni avioliitot pysyisivät kasassa paremmin, jos se suunnaton itsekkyys käännettäisiin toisen hyväksi ja lopetetttaisiin sormella osoittaminen, jos ei ollakaan onnellisia..
- Niiskuneiti_
Itse menin naimisiin kesällä ja nykyään joka päivä ihmettelen, että miksi ihmeessä valitsin tuon miehen. Tuntuu, että molemmat muuttuivat eri ihmisiksi häiden jälkeen. Nyt ei sitten kehtaa erota, vaan liitytään joukkoon "kun ei parempaakaan ole tarjolla" ja "voihan sitä sitten tavata muitakin"... Älkää menkö naimisiin!
- teppo tee
olisit kattellut kauemmin onko siitä miehestä mihinkään, sovitteko yhteen. ja nyt elätte muiden asettamien paineiden alla! vai ootko ite keksinyt ettei kehtaa erota... entä jos edes yrittäisitte.
- Merenkukka21
KYLLÄ naimisiin jussina 15v asti saman miehen kanssa oltu ja nyt jo 1v7kk lapsikin onneamme kruunaamassa. jos alkaa kyllästyttää ainahan saa ERON !!!!
- M.....
Avioliitto kunniaan!! Tässä yhteiskunnassa ei enää osata sitoutua, eikä rakentaa pysyviä, kestäviä ja turvallisia ihmissuhteita. Sääli :( Ihmiset hyppii suhteesta toiseen nautinnon ja rakastumisen huuman perässä, mutta samalla jotain syvää, kypsää ja kaunista jää kokematta- ja sydän on usein tuhansina pieninä palasina.
Ite oon 22v. nuori nainen. Kannatan avioliittoa, irtosuhteet tai avioliitto ei tulis kysymykseenkään! - naimaton,-ja hyvä niin
minä en ainakaan halua naimisiin. (piste)
- mieluusti
Kyllä mä haluaisin naimisiin. Mutta mies ei ole vielä valmis. On kyllä halukas menemään naimisiin joskus. Vaikka selitteekin välillä, että ei se avioliitto mitään muuta (miksi sitten myöhemmin menisi naimisiin?) Ehkä vuosien jahkaaminen kertoo siitä, että arvostaa avioliittoa ja haluaa harkita pitkään ennen kuin siihen astuu ja miettiä kenen kanssa... Vähän pitsää välillä mietityttämään jahkailu. Vaikka ihan hvyin näinkin on mennyt.
Jotkut kyllä tuntuu menevän tavan vuoksi naimisiin ja ei osaa oikein sanoa syytä miksi avioitui. - psylokogi
Avioliito hääseremonioineen on sälittävää teatteria. Ja kyllä ne myöhemmällä iälläkin syntyneet parisuhteet eroon päättyvät ennen kuolemaa. Harvinaisia ovat tulevaisuudessa hopeahääpäivätkin. Jokaisen kannnattaa elää elämänsä useilla lyhyillä suhteilla. Rakkaus on ikuista, mutta kohde vaihtuu parin vuoden välein.
- shh
Yksi pointti on se että tuntuu että yhteen muutetaan liiankin nopeasti ja painetta siihen on myös ulkopuolelta. Kaveripiiri ihmettelee miksei olla muutettu yhteen.Jotenkin se olisi itsestäänselvyys muka.Kun kaikki muutkin. Ja sittenkun muuttaa yhteen on kuitenkin niin kiinni toisessa, kohta yhteiset asuntovelat sun muuta. Eikä edes oikein tajua kuinka tämä tapahtui.
Minä haluan kyllä elää ihan rauhassa tätä seurusteluhetkeä ja nauttia täysillä ja saa vain olla vaan ja tutustua toiseen rauhassa ilman että riitelee kumman siivousvuoro(kärjistäen:).
Mikä kiire tässä.Vuosi seurusteltu. - makau
Mitenhän se ihmisen psyyke kestää tuollaista? Että kaks vuotta rakastetaan yhtä -vaihto- ja sit rakastetaan taas kaks vuotta jotakuta toista ja taas vaihto. Aika rasittavaa. Sellaista teatteria ei kukaan jaksa, varsinkaan suhteessa mahd syntyneet lapset.
Miltä tuntuisi vaihtaa äitiä/isää/siskoa/veljeä kahden vuoden välein? Äitikin voi ottaa päähän välillä, mutta harva haluaa pistää "poikki" äitinsä kanssa. Omaa puolisoa pitäis vieläpä rakastaa enemmän kuin esim. äitiä.
Jotain pysyvyyttä!
Vasta rakastumisen jälkeen tulee rakastaminen. Nuo parin vuoden suhteet ei vielä ehdi sinne rakastamisen vaiheeseen. - !!!
makau kirjoitti:
Mitenhän se ihmisen psyyke kestää tuollaista? Että kaks vuotta rakastetaan yhtä -vaihto- ja sit rakastetaan taas kaks vuotta jotakuta toista ja taas vaihto. Aika rasittavaa. Sellaista teatteria ei kukaan jaksa, varsinkaan suhteessa mahd syntyneet lapset.
Miltä tuntuisi vaihtaa äitiä/isää/siskoa/veljeä kahden vuoden välein? Äitikin voi ottaa päähän välillä, mutta harva haluaa pistää "poikki" äitinsä kanssa. Omaa puolisoa pitäis vieläpä rakastaa enemmän kuin esim. äitiä.
Jotain pysyvyyttä!
Vasta rakastumisen jälkeen tulee rakastaminen. Nuo parin vuoden suhteet ei vielä ehdi sinne rakastamisen vaiheeseen.Harva rakastaa ketään miestä / naista "enemmän" kuin äitiään. Rakkautta on erilaista, ei voi verrata äidin ja lapsen tai miehen ja naisen välistä rakkautta toisiinsa, koska se on niin erilaista...
- poika
Hieman arveluttaa, mutta jossain 20 - 30:nen hujakoilla
mutta mutta, mitä muuta tulee avioliittoelämään
mutta katsellaan ?
ikä nyt 23 - ZZZ
..ja toiste en mene. Huomasin ettei avioliitto ainakaan tuo elämään mitään uutta ja hyvää, ei mitään sellaista mitä ei voisi saavuttaa avoliitossakin. Sen sijaan se voi tuoda ahdistusta sitoutumiskammoiselle, murhetta ja tuskaa jos huomaat tehneesi väärän valinnan, rahahuolia avioeron ohella... Vain nuo asiat jäivät mulle käteen avioliitosta, vaikka mies yritti olla hyvä ja rakastava. Vika oli minussa, sen tiedän, mutta avioliitto vain ei ole mua varten. Ei enää ikinä, vaikka nyt olen jo uuden rakkauden löytänyt. Naimisiin menemättömyydestä on jo sovittu.
- viestittää
muille, että henkilö on sitoutunut puolisoonsa. Jos sormusta ei ole, tulkitaan se merkiksi sinkkuudesta, vaikka olisi avoliitossa. Sormus yhä puhuu puolestansa. Jossain vaiheessa tulee tämä "seikkailijoiden" ja vapaamielisten aikakausi loppuunsa, ja tajutaan mikä merkitys on avioliitolla ja perheellä.
- Honsa-mies
Olen juuri päinvastaista mieltä. Ei se sormus tee kenestäkään varattua tai "ei-varattua"... Lisäksi luulen että avioliiton suosio laskee edelleen koska useampi uskaltaa ajatella omilla aivoillaan eikä sorru yhteiskunnan, uskonnon, suvun tai muunkaan "instituution" painostuksen edessä, HYVÄ NIIN!
- Honda- mies
Honsa-mies kirjoitti:
Olen juuri päinvastaista mieltä. Ei se sormus tee kenestäkään varattua tai "ei-varattua"... Lisäksi luulen että avioliiton suosio laskee edelleen koska useampi uskaltaa ajatella omilla aivoillaan eikä sorru yhteiskunnan, uskonnon, suvun tai muunkaan "instituution" painostuksen edessä, HYVÄ NIIN!
En ymmärrä mikä yhdistää käsitteitä perhe ja avioliitto? Eikö sinun mielestsi ole perhe jos ei ole naimisissa?? halle ja luja!
Perhettä toki minäkin pidän tärkeänä. - mitä haluat
Honsa-mies kirjoitti:
Olen juuri päinvastaista mieltä. Ei se sormus tee kenestäkään varattua tai "ei-varattua"... Lisäksi luulen että avioliiton suosio laskee edelleen koska useampi uskaltaa ajatella omilla aivoillaan eikä sorru yhteiskunnan, uskonnon, suvun tai muunkaan "instituution" painostuksen edessä, HYVÄ NIIN!
Sormus on varma merkki muillekin, että on naimisissa ja sitoutunut, etenkin silloin kun joku yrittää iskeä, tunnistaa ketkä ovat varattuja ja ketkä eivät.
Ei kai kukaan täysi järkinen tekisikään mitään suvun tai yhteiskunnan painostuksesta, painosti ne sitten mihin tahansa avioon tai kauneusleikkaukseen, niin jokainen eläköön omaa elämäänsä. Sinä ilmeisesti väität että avoliitto ja irtosuhteiden harrastaminen ovat sitä vapaata elämää. Miten sen nyt ottaa.. Mä ajattelin teininä samalla lailla kuin sinä, mutta kun tuli ikää ja viisautta lisää tajusin mikä elämässä on oikeesti tärkeintä. - avioperhe
Honda- mies kirjoitti:
En ymmärrä mikä yhdistää käsitteitä perhe ja avioliitto? Eikö sinun mielestsi ole perhe jos ei ole naimisissa?? halle ja luja!
Perhettä toki minäkin pidän tärkeänä.on perhe. Avoliitto on vitsi ja avoperhe on porukka joka voi hajota eikä ole siitä paljon kenellekään vastuussa.
- oikeassa
avioperhe kirjoitti:
on perhe. Avoliitto on vitsi ja avoperhe on porukka joka voi hajota eikä ole siitä paljon kenellekään vastuussa.
Lapsien kannalta on paljon turvallisempaa, kun isä ja äiti ovat naimisissa ja sitoutuneet sekä lupautuneet selviämään yhteiselämän kriiseistä yhdessä. Se jos mikä kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun tietää että toinen on luvannut koko suvun ja seurakunnan edessä rakastaa puolisoaan aina. Nykyajan lapset kaipaavat kipeästi jotain pysyvää ja turvallisesta kotiinsa.
Avoliitossa ei viitsitä nähdä sitä vaivaa, että sopeudutaan yhteisiin sääntöihin. Jossain vaiheessa tilanne riistäytyy käsistä ja pariskunta vain eroaa. Lapsien kannalta todella ikävää kun vanhemmat eivät kykene näyttämään pitkäjänteisyyden ja sitoutumisen esimerkkiä.
- naimisissa 32v
olen elänyt pitkän avioliiton.siitä huolimatta olen sitä mieltä että avioliitto on tarpeeton...jos haluaa unelmahäät niin ok, se heidän valinta. Lupaus ja luottamus annetaan kaikesta huolimatta kun mennään yhteen. Se on sitten korvienvälissä mitä tekee, ottaako välillä vierasta. On kyllä totta ,tänä päivänä liitot ei kestä. Kun arki astuu elämään ei sovitakkaan toisilleen ja kuka useimmiten kärsii, lapset. Joten järkeä päähän, ei heti lapsia,tutustukaa toisiinne ensin.En minäkään aina ole ollut onnellinen. Elämä kokeillut välillä kovalla kädellä, mutta vielä yhdessä ollaan.
- järjestyksen
vuoksi on hyvä pitää avioliitto kunniassa. Kuka teidätkin vanhat huhhailijat hoitaa, jos ei nuoret uskalla tehdä lapsia, kun ole turvaa, ei tietoa.
- jää
järjestyksen kirjoitti:
vuoksi on hyvä pitää avioliitto kunniassa. Kuka teidätkin vanhat huhhailijat hoitaa, jos ei nuoret uskalla tehdä lapsia, kun ole turvaa, ei tietoa.
hoitamatta joka tapauksessa. Ei tämä nuoriso huolehdi vanhuksista!!!!!! Jos ei osaa tehdä lapsia, ei niitä tarvitsekkaan.
- Honda-mies
Minun mielestäni naimisiin meno turhaa vouhotusta ja rahan haaskausta. Avoliitto riittää minulle, onneksi myös "parempi puolisko" omaa samanlaisen ajatusmaailman.
Minun mielestäni avio on vanhojen käpyjen haihattelua ja vanhoollisten ihmisten kouhotusta, puhumattakaan joistan hihhuleista, joilla ei ole mitään tekemistä tämänpäivän suomen(tai euroopan) kanssa. Näyttää että muuallakin on viisasta ja omilla aivoilla ajattelevaa porukkaa...
laskekoon suosio vaikka nollaan, EVVK!- ainaki
haaveilen ihanista häistä ja häitten jälkeen yhteen yhteen asumaan ja eka kerran sänkyyn. oon seurustellu 2 vuotta ja ei oo käyny mielessäkään että en pitäs häitä ennen ku muutetaan yhteen. paljosta sitä joutuu luopumaan mutta paljo sitä saa. luulisin. T: tyttö 18
- Hondakuskille
Kertoisitko mikä on "tämän päivän Suomi / Eurooppa"?
- -mimi-
Minä ainakin haluan naimisiin ja kerran ku mennään ni niiden pitää olla vielä isot kirkkohäät. Jokaisella naisen pitäisi olla ainakin kerran elämässään prinsessa ja isojen juhlien keskipisteenä! Siis kaikki vaan järjestämään isoja häitä! :)
- Hyvältä näyttääö
Mit sit kun olet ollut juhlien keskipiste ja arki tulee vastaan ja suhde alkaa tökkiin. Kaikki muu alkaa tuntuu kivalta paitsi oma kumppani mitäs teet?
- kunnon kihlajaiset
näin 10 v avioliitossa olleena voin sanoa, että en mene uudestaan naimisiin, mutta aion pitää suuret kihlajaiset, kun hetki on kypsä. Suosittelen kuitenkin kaikille nuorille ja iäkkäimmille avioliittoa "turvaverkko" mielessä. Rakkautta se ei lisää valitettavasti yhtään, eikä ole itseisarvo hyvälle parisuhteelle
- miten kukin tahtoo
Siis, vaikkei sitä mentäisikään naimisiin, tuskin se sitä muuttaa että haluaa olla toisen kanssa ikuisesti ja rakastaa. Jos tahtoo pitää häät ja juhlat sen kunniaksi ja mennä naimisiin oikein virallisesti. Niin ovathan häät ihania tapahtumia. :) miten vain kullekkin on paras.
- muidenkin
silmissä. Häissähän se juttu vasta virallistetaan sukulaisten ja yhteiskunnan edessä. Avoliitto on avoin ja siinä voi tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä.
- tytti
muidenkin kirjoitti:
silmissä. Häissähän se juttu vasta virallistetaan sukulaisten ja yhteiskunnan edessä. Avoliitto on avoin ja siinä voi tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä.
Avioliitossakin voi tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Avioerotilastot. Sukulaisille ja ystäville ei tarvi todistella mitään.
Minua ei ainakaan kiinnosta meneekö joku sukulainen naimisiin vai ei. - akka niin
tytti kirjoitti:
Avioliitossakin voi tehdä äkkinäisiä päätöksiä. Avioerotilastot. Sukulaisille ja ystäville ei tarvi todistella mitään.
Minua ei ainakaan kiinnosta meneekö joku sukulainen naimisiin vai ei.tietäisit miksi naimisiin mennään. Siksi että synnytetään lapsia! Jos ei ole aikomusta tehdä lapsia, niin voi ottaa kevyemmän kaavan mukaan. Niin kauan kun ei ole lapsia ei munkaan mielestäni edes avioliitossa tarvitse kummempia perustella jos eroaa. Ja onhan sitä syytäkin erota jos ei lapsia kuulu, jos niitä haluttu on. Jospa jonkun toisen kanssa tulisi.
- ja uutta etsitään
siinä samalla. Jos ei ole varma kelpaako kumppani loppuiäksi tai lasten kasvatuksen ajaksi niin ei pidä häitä pitääkään. Eihän avoliitto ikinä voi olla oikea pariskunnan suhde ja perheen perusta. Ei siihen ainakaan pidä lapsia laittaa. Sehän sama kuin kihloissa olo, kunhan tässä nyt ensin kokeillaan - mutta koska tulee sitten se oikeasti? Susipari on huuhailijoitten ja huithapelien hommaa: lasten isyys pitää erikseen todistaa, varallisuus on ja pysyy erillisenä. Kaikki pitää erikseen todistaa ja sopia.
- ....................
Kyllä häät haluaisin, mutta sitten naimisissa en halua olla.
- Kilu
En ole koskaan ymmärtänyt mitä järkeä on mennä naimisiin, verrattuna avoliittoon. Itse en ainakaan muutu yhtään paremmaksi, uskollisemmaksi tms. naimisiin menon jälkeen(olen meinaan kuullut, että jotkut naiset koittavat saada renttu miehensä sitoutumaan naimisiin menon kautta, joka on kyllä tosi tyhmä luulo). Mielestäni avioliitto on todella vanhanaikainen traditio eikä istu tähän aikaan enää kun sekstaillakin voi ilman papin aamenta. Minusta tuntuu, että suurin tarkoitus tällä naimisiin menolla on naisille, jotka haluavat vain saada olla kaiken huomion keskipisteenä prinsessana. Onko se hyvä syy sitten mennä naimisiin. Kyllä romanttinen, uskollinen ja sitoutunut voi olla avoliitossakin, jos vaan ei ole renttu(joihin useimmiten naiset haksahtavat tai sitten etsitään jotain ektrahyvääsupermiestä jollaista ei ole edes olemassakaan.
- tytti
Tuttavallani oli kauhea hinku mennä naimisiin. Kova haku päällä ja jokainen melkein olisi kelvannut.
Lopulta löytyi mies jonka kanssa meni avioliittoon. Pettää tätä miestä kun tilaisuus tulee. - Ukkomies
Eihän avoliitto ole mikään liitto. On vaan joillekin saamattomille jäänyt menemättä avioon, tai puuttuisiko uskallusta. Avioliitto on ainoa oikea yhteiskuntaa ylläpitävä instituutio, joten kaikenlaiset muut "liitot" ovat riittämättömiä. Lasten kannalta säälittää nämä avoperheet.
- sitoumus
Olin avioliitossa nuoruudenystävän kanssa 7 vuotta. Vaan emmepä olleet sitoutuneet hoitamaan toisiamme ja suhdetta. Toisen miehen kanssa olisin ollut valmis sitoutumaan ja halunnut viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Myös hän olisi halunnut naimisiin - keskustelimme asiasta useasti. Hänen syynsä liittyivät omaisuuteen ja omistukseen, ei siihen, että sitoutuisimme toisiimme. Hän sanoi aina, että kun menemme naimisiin, niin hänkin saa sitten erossa jotain, kun ei ole saanut muuten mitään kerätyksi kasaan. Minulla on kesämökki ja asunto - hän halusi niistä puolet. Kun en sitten suostunut tähän, hän lopulta kyllästyi ja etsi itselleen puolison, joka suostui omaisuutensa puolittamaan. Minun keräämäni 'vauraus' on testamentattu lapsille, jotka saavat jakaa pesän, kun nuorimmainen täyttää 18.
- N40
Tänään hääpäivä..15 vuotta naimisissa, 21 vuotta yhteiseloa yhteensä. Onni kukoistaa, seksi sujuu, jopa ystäviä enemmän kuin koskaan ennen monen ylä-ja alamäen jälkeen. Nastaa...=)
- ajay
MIELESTÄNI ON HYVÄ ETTEI NUORET MENE AIKAISIN NAIMISIIN KOSKA SILLOIN MYÖHEMMIN EROT LISÄÄNTYY. KUN IHMISET MENEE MYÖHEMMIN NAIMISIIN HE EHTIVÄT HUOMAAMAAN ETTÄ PYSTYYKÖ HE ELÄMÄÄN JUURI TUON KYSEISEN KUMPPANIN KANSSA KOKO LOPPU ELÄMÄÄNSÄ. NAIMISIIN MENON MERKITYS ON HÄVINNYT SUURIMMALTA OSALTA. NYKYÄÄN KAIKILLE SE ON VELVOLLISUUS. EI ENÄÄN SITÄ ETTÄ RAKASTAA TOISTA JA HALUAA ELÄÄ ELÄMÄNSÄ SAMAN KUMPPANIN KANSSA LOPPUUN SAAKKA.
- tsussi
Ihan sama, onko missä tahansa liitossa. Meillä ei ole muuta kuin sama osoite, siitä seuraa luokittelu "avoliitossa" oleviksi. Kukaan ei omista toista tai ole oikeutettu toisen omaisuuteen, ainoastaan verisukulaisten välillä on olemassa yhteys ja heille menee rahat. Kun ei uskota jumalaan eikä tarvita yhteiskunnan tai toisten ihmisten liittomäärittelyjä, jää vaan luottamus toiseen ja halu olla yhdessä, juuri tämän ihmisen kanssa. Se riittäköön.
- a-m-a-l-i-e
Kylläpäs tuntuu pahalta lukee nuita tilastotietoja eroista.. Ja tietysti myös siitä, miten harvat menevät naimisiin.. Nykypäivänä tuntuu, että ihmiset janoavat ihastuksen tunnetta kohottaakseen itsetuntoa tai jostain muusta syystä.. Heti ollaan sit eroamassa, jos sattuu ihastumaan johonkin.. Sitäkin on havaittavissa, että nykyään luovutetaan paljon helpommin.. Ehkä monet ajattelevat, että jonkun toisen kanssa niitä ongelmia ei ole, mitä nykyisen puolison kanssa on.. Toki niinkin hyvä tuuri voi käydä, että niistä samoista asioista ei tarvitse uuden kumppanin kanssa tapella(kuten pettämisestä, juomisesta tms.), mutta aika usein ainakin itsestä johtuvat ongelmat seuraavat uusiinkin suhteisiin, ellei ihminen käy läpi niitä omia ongelmiaan ja eheydy niistä.. Mun mielestä ero on vain niissä tilanteissa "suotavaa", jos toinen pettää, tai jos toisella on paha alkoholiongelma, tai jos toinen kohtelee puolisoaan epäkunnioittavasti(alistaa tai halveksii, ei pidä missään arvossa toista tms.) tms.. Puolisoa pitää rakastaa, kunnioittaa ja kohdella niin, kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Tässä minun neuvoni "sen oikeen" löytäneille: TUHLATKAA RAKKAUTTA(sitä kyllä riittää), USKALTAKAA SITOUTUA(elkää miettikö erotilastoja), PUHUKAA KAIKESTA(myös niistä mahollisista ihastuksista, mutta varovasti), ÄLKÄÄ LUOVUTTAKO(vaikka olisikin jossain vaiheessa paljon riitoja, niistä pääsee yli), LUOTTAKAA JUMALAAN(Hän antaa voimia ja viisautta myös parisuhteeseen)...yms.. Muistakaa, että kaikella on tarkoituksensa! :o) Myös sillä, että te olette yhdessä. :o) AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE ja Taivaan Iskän huolenpitoa!!!
- tsussi
Parempi elää realistisessa maailmassa, niin voi olla tyytyväinen ilman sen kummempia "tällaista rakkauden pitäis olla"-haihatteluja.
Tosiasioiden hyväksyminen tuo sisäistä rauhaa, mitä ei mystiset loruilut taivaanisukista tai muista vastaavista huru-ukoista ole kenellekään lopulta suonut. - *hymy*
Kun todella rakastaa toista, vaivautuu tutustua tähän ja mennä naimisiin. Avoliitossa ei tutustuta toisen todelliseen minään, sillä molemmat pelkäävät toisen lähtöä ja esittävät siten ihan jotain muuta mitä oikeasti ovat. Tietty poikkeuksiakin on. Joillekin sopii avoliitto sillä he eivät halua sitoutua kehenkään loppuelämäkseen.
- EnKuLi*
ite meen vuoden päästä naimisiin..en malttais odottaa niinkään pitkään :)
Tietääkö joku millä sivulla netia myydään vanhoja hääpukuja?ovat kuulemma kivoja ja halpoja..vois vilkasta.. - EnKeLi*
ite meen vuoden päästä naimisiin..en malttais odottaa niinkään pitkään :)
Tietääkö joku millä sivulla netia myydään vanhoja hääpukuja?ovat kuulemma kivoja ja halpoja..vois vilkasta.. - yx naispuolinen tätä mieltä
tottakai naimisiin mutta ensin pitää olla se varmuus asutaan hetken yhdessä ollaan kihloissa katsotaan miten alkaa sujua jos ei ongelmia ja samankaltaisia suunnitelmia ja ajatuksia ja halu yhdessä olla ja elellä ja välittää toisistamme riittävän paljon
luottamus ja rehellisyys ne on a ja o siitä se lähtee ja joustavuutta molemmilla huomioon ottaa toisensa .
niin vain yhteenhiileen puhelletaan ja elämä on parasta mit ä voi kuvitellakaan - siinai
mielestäni avioliittoja ei enää arvosteta kuten ennen vanhaan,eli joskus 1940-> luvulla,onhan veroilmoituksessakin avoliitto jo verrattavissa avioliittoon kun on yhteisiä lapsia ja asutaan yhdessä,ja muissakin etuuksissa ja tuissa katsotaan pariksi vaikka se I-kirjain puuttuiskin välistä.luulempa, että ihmiset ovat alkaneet miettimään et mikään ei muutu jos mennään naimisiin ja siksi eivät sitten mene.ja muuttuuko siinä mikään?sukunimi,mutta sekään ei välttämättä kun on laki sukunimen käytöstä muuttunut ja sormuksen saa toisen lisää sormeen,parhaillaan kaksi jos ei olekkaan kihloissa ennestään,ehkä yhteiseksi omaisuus(jos ei ole avioehtoa)et jos sit tulee se ero niin on mistä tapella kun pitää jakaa puoliksi talot ja autot..eli mielestäni merkitys nikä sillä on ollut vanhemman sukupolven aikaan on kadonnut uuden sukupolven myötä jonnekkin kauas.itse en ole "vielä"naimisissa,mutta aika näyttää miten käy?
- naimisiin?
Olen itse asunnut kumppanni kanssa avoliitossa 10v,kysyin pari v sitten haluutko munkaa naimisiin hän sanoi miksipä en,mut mie en halua!!!!Koska minuu ei kiinnosta yhetkää häät(24h hää puku päällä)Ja katsojia rittää AAh kuin ihanaaa(Onhan se varmaan mahtava tunne siellä)Mut menee sekin piakkoin ohi,mulle on ihan sama avoliitto riittää ja 3 lasta.Perinnöt jos joitakin on en halua mitää ,ne menee lapsillle jos jotain tapahtuupi,minä en tarvi mitään ylimääräistä,pää asia on että lapet voivat hyvin:)
- viisaasti
Monet keitä olen kuunnellut ketkä ovat ajatteellet tai ovat aviossa,sanovat mut mitä jos toiselle puolelelle käypi jotain?Ei mun tietääkseni se ole mikään turva mennä naimisiin.VAI?En minäkään olisi halukas ottamaan jonkun aviomiehen perintöä vastaan,antaisin lapsilleni ne,jotka myös kuuluisivat heille(Riippuu tientenkin jos ois miljoonista kyse)Mutta monet menevät tämän takia namisiin,takaavat turvan"itselleen"
- Ymmällä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!...
Mitä hiton merkitystä on jollain paperilla?Olen itse ollut avoliitossa 17 vuotta,miksi menisin naimisiin?Muuttaisiko se mitään iso EI!!!Alku huumaa tietty ihan kuin alkaisi seurustella uudestaan,mutta siihen samaa se sitten kumminkin jäisi(Sama perhe elämä ym,kivat ja pettymykset)Ollaan onnellisia ilman avioliittoakin:)Ja niinkuin joku mainitsi raha ei me merkitse paljoonkaan,ei myös minulle!
- m..33
Hei, ajattelu on sallittua, jopa suotavaa.
Kukaan ei käske järjestämään näyttäviä "satuhäitä". Vihille meneminen on tietääkseni parin oma juttu. Mikään ei estä järjestämästä vain pienelle lähipiirille olevia juhlia. Pappi on varmaan ainut (parin lisäksi), joka tarvitaan paikalle.
Että näin. - lain edessä
m..33 kirjoitti:
Hei, ajattelu on sallittua, jopa suotavaa.
Kukaan ei käske järjestämään näyttäviä "satuhäitä". Vihille meneminen on tietääkseni parin oma juttu. Mikään ei estä järjestämästä vain pienelle lähipiirille olevia juhlia. Pappi on varmaan ainut (parin lisäksi), joka tarvitaan paikalle.
Että näin.eri juttu. Se vahvempi sopimus, kuin avoliitto joka ei oikeastaan mikään sopimus olekaan. Lasten takia pitäisi mennä avioon.
- Apua ei ei
En ikinä. Kauhuissani jo ajatuksesta.
- jepulis jee
miksi pitäis pilata hyvää suhdetta avioliitolla, se on mun mielestä pala paperia ja sormus, mielestäni tuntemani ihmiset ovat onnellisempia ilman avioliittoa. jos rakastaa ni eiköhän sitä rakasta ihan yhtä paljon ilman papin siunauksiakin!!
- Tahdon!
Aviolittokoulun kautta voisi harkita avioitumista. Jonkinlainen valmentautuminen ennen aviota konkareiden valmentamana voisi olla paikallaan ja pappi vihkisi, kun aviopari on läpäissyt koulunsa hyvin arvosanoin. Täysin sokkopörrönä ei kannata mennä ja toisaalta onko pitkään avoliitossa olleetkaan enää halukkaita sitoutumaan virallisesti sitten enää.
Ei pelkän hienoin vihkimispäivän vuoksi vielä voi avioitua, kyllä paremmat syyt on löydyttävä. Odotan kosintaa ja sanon tahdon, kun se oikea osuu kohdalle ja olen valmis sitoutumaan Jumalan ja läheisten todistaessa, että kuulumme toisillemme. Jumala on ehdottomasti kolmas pyörä liitossa oltava ennen en suostu avioitumaan.. - Riikka91
joo, näin nhuori kirjoitta oman mielipiteen ja oman aikomuksensa, mutta hyvä aloittaa miettimään jo aikaisin... :P aion mennä naimisiin, tai ainakin kihloihin. mutta naimisiin kyllä myös mieluiten, koska äiti ei pitäisi jos lapseni syntyisivät "aviottomasti" vai miten sen ny sanoisi... =)
Pitänee vain odottaa ensin se mies,ennenkuin voi tarkemmin meittiä asiaa. =D- ensin.
koulusi loppuun ja valmistu ja katsele ympärillesi. sinulla ei ole kiire mihinkään.
- Rakastan Eemeliä
Joka hetki viimeinen tapaaminen mielessä..kihelmöi ja kuhelmoi..PUZZZZZZZZZ ..Olet rakas ja mukava ...vain sinut kelpuutan kosijakseni!!
- naimisiin...
voi mennä, mutta ei todellakaan kirkossa, koko suku koolla... ei kuulosta yhtään mukavalta, varsinkin kun olis typerät polttarit, enkä halua mitään hääohjelmaakaan, joten olis aika mahdoton järjestää muunlaiset kuin maistraattihäät.
sit vielä tulis mieletön stressi koko juhlista, vaikka nyt joku voikin sanoa että eihän morsiamen tarvii stressata, mun häitä ei kyllä tod. suunnittelis kukaa muu kun minä! - Luojan Luomaa
sanottu,kaikki istitituutiot ovat tavalla tai toisella kriisissä!(kts.syyt ja seuraukset:www.bilderber.org)
- Kuka ei
Siinäpä se, kuka menee kuka ei? Tää on näitä kysymyksiä johon jokaisella on aivan oma henkilökohtainen mielipide ja se saattaa muuttuakin ajan myötä :) Nää on niin pahoja nää tällaset kyssärit hei...
- tai sitten ei
Kaunistetaan vähän tilastoja ja mennään kaikki sinkut naimisiin, jookos?
En ole >köh< koskaan ollut naimisissa, mutta läheltä on pitänyt monta kertaa.
Odotan, että se >köh< OIKEA osuu kohdalle,
kuten puolivallaton Sauli Niinistö, 57, sanoo.
Heti kun SE oikea löytyy, niin sormuskauppaan.
Mihinkäs sormeen se sormus pantiinkaan? Avioliitto on noin seitsemän miljoonaa vuotta vanha keksintö. Siihen ja vain siihen perustuu koko sivilisaatio ja ihmiskunnan olemassa olo. Ei sitä noin vain muutella. Sen nimi ei muuta totuutta miksikään. Käytäntö ei ole muuttunut miksikään koko tänä aikana, kun se on ollut olemassa.
Olen kirjoittanut tästä varsin rajun kirjan, jota ei kustantajat suostu julkaisemaan sen arkaluonteisuuden vuoksi, ennenkaikkea siksi, että se on niin totta. Mutta suojelupoliisi muutti yhteiskuntaa radikaalisti minun vuosikausien haukkumisen seurauksena.
Tv: Vihtori Pönttö- kokemusta on
En kannata avioliittoa missään tapauksessa. itse olen eronnut jo 3 kertaa. uskokaa vaikka , silti olen kunnollinen ja tasapainoinen mies.Työssä käyn , pidän hyvää huolta lapsistani jne.
Ns. nuoruusavioliittoja minulla oli 2. Sen jälkeen aivan hyvä liitto,vaikkakin aika myrskyä välillä.
Nyt näin kokeneena yli 50 miehenä nautin tästä olomuodosta ja en suosittele avioliittoa kenellekään enää tässä iässä oleville.
Toki seurustella pitää ja rakastaa kumppania, jos sellinen sattuu löytymään! - jos jonkun löytäisin
Kunhan edes löytäisi itselleen sopivan vaimon. Menisin mielelläni naimisiin ja vieläpä kirkossa.
- Sivusta seurannut
Miksi ihmeessä tänä päivänä naimisiin, koska se kuitenkin päättyy eroon. Instituutio avioliitto on kärsinyt pienen laman. Kaikki vanhat perinteet ovat rikkoutuneet ja se on tämä globaalisuus joka sen on tehnyt. Tänä päivänä pannaan kamat kasaan heti kun tulee pieni konflikti. Se on niin helppoo, koska muutkin tekevät niin. Ennen avioliitto toi sanan vastuu, mutta näinä aikoina sana vastuu ei merkitse mitään. Täällä jyllää vapaat suhteet ja vapaa maa. Tehdään niinku huvittaa. ja se siitä.
- hömbhöd
heti vaan naimisiin kun sopiva mies löytyy ja opiskelut on ohi.itsellä menee vielä pari vuotta, mutta haluan ehdottomasti naimisiin. sitten kun löytää sen oikean ihmisen niin kannattaa pitää siitä kiinni- ei kuitenkaan avioliittoa ennen kun molemat on aivan varmoja.
- viisikon äiti
Olen eronnut. Avioliitosta jäi kolme lasta.
Aloin seurustella uudellee...ja nyt uuden miehen kanssa kaksi yhteistä lasta!
Olin avioeron yhteydessä päättänyt EI ENÄÄ IKINÄ NAIMISIIN!
Nyt sitten on tullut kaikenlaista eteen...ja olen harkinnut naimisiin menoa kuitenkin.
SYY: Jos meistä jopi kumpi kuolee...EMME SAA LESKENELÄKETTÄ.
Alaikäiset lapset tulisi saamaan...Mutta me avopuolisoina ei!
ELI NAIMISIIN AIJOIN MENNÄ!!!- aali
Olen eronnut minäkin.Kolme lasta ed.avioliitosta.Seurustelen ja nyt tuntuu siltä että haluaisin uudestaan naimisiin kyseisen ihmisen kanssa.Mutta ei toki ole mikään pakko aika näyttää....Voihan toki olla vaikka kihloissakin asua ja saman katon alla.
- onnellisesti
olemme kolmekymppisiä ja 10 vuotta ollu naimisissa.toivottavasti saamme juhlia lastemme,lastenlasten,lastenlastenlasten kanssa siiten joskus 65.v.hääpäiväämme. sen minkä jumala on yhdistänyt,älköön ihminen erottako sitä!!
- jo,
menty naimisiin,vaikka vasta ikää 21 ja 22.Toinen vuosi menossa.Tässä se on pieni perhe ja omakämppä.
- Vielä poikamies
Sitten kun se ihana nainen tulee elämään niin mennään naimisiin :o)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 448881
- 785392
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14780Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon383894Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543262Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme273135- 423121
- 412256
- 341842
- 2091737