Mikä laulu tai runo kuuluu lapsuutesi...

a-woman1

...kevääseen ja mikä tekee sinut nostalgiseksi? Itselleni tulee koulun äitienpäiväjuhla ja kevätjuhla mieleen ainakin laulusta 'Me kainoja ollaan ja pieniä vaan'. Montakohan kertaa tuota on leikitty harsohame päällä ja kukkaseppele päässä! Toinen muistoja mieleen tuova on 'Kevät saapui ja verhos jo laaksot ja haat'. -Runot eivät muistu noin helposti mieleen, saattaa olla, että heti kun olen tämän lähettänyt, ne palautuvat.
Hyvää kevättä ja alkavaa kesää muistelun parissa:))!

113

18412

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ii-li

      Me kyllä lauloimme:

      ...cow niisti joka paikkaan...

      Joka tapauksessa se on iloinen, elämänmyönteinen virsi, jota aina vain lauletaan koulun loppuessa. Siitä kesä alkaa.

      • sisko

        Minulle tulee aina mieleen mieheni. Hän sanoi, että kun Suvivirsi soi, niin kohta kirveli takapuolta. Mistä lie johtunut.!!!!!!


      • suviserenadi

        Minulle se on ollut suviserenadi ja vielä Kauko Käyhkön laulamana. Siihen täytyy liittyä lapsuuden sunnuntaiaamuja, alkukesää ja veden solinaa auringonpaisteineen. Miltei joka kerran kuunnellessani tulee kyyneleet...

        http://www.youtube.com/watch?v=CUCuyJXGdmY


    • rallityttö60

      laulettiin, myös karjalan kunnahilla käki kukkuu. Taisipa olla vielä "metsän poika tahdon.. tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyö". Joku kevät laulu oli myös...leivoset illmassa leikkiä lyö
      ". Että silleen kun ei muista enää laulun sanoja eipä ole ollut lauluääntäkään.

    • laulut

      lapsoset ketterät kotihaassa....jne,suvivirsi,jo Karjalan kunnailla lehtii puu,kevättä kaikki-joskus kauan kauan sitten!!

      • Reetta2 ejk

        Suvivirsi on tuttu jo varhaisvuosilta. Sen ohella muistuu mieleeni ensimmäisestä koulun kevätjuhlasta keijuleikki jossa lauloimme;
        "Me kainoja ollaan ja pieniä vaan,
        mut´Luoja ei unhoita kukkiakaan jne."

        Hyvä on olla olemassa muisti, se mahdollistaa menneiden muistelun ja uusien asioiden mieleenpainamisen. Joskus on hyvä verestää muistia vanhojen valokuvien katselemisella, kuka kukin oli ja missä tilanteessa kuva on otettu. Ihan kivaa yksinäisten päivien viihdykettä.


    • Leinon Eikka

      Laulut;
      Orvokkini tumma silmä kulta sydän pieni, katsot aina lempeästi kun käy luokses tieni.....

      Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu....

      Runot;
      Tuli toukokuu tuli valkeat yöt yli lensivät kurkien aurat, tuli hiirenkorvalle koivikkovyöt, nousee oraalle ohra ja kaura.....

    • Markeliina

      jotka muistuvat mieleeni lapsuudesta, mutta "Pikkulintu riemuissaan laulelevi onneaan" tuli nyt päällimäisenä mieleeni.
      Meidän kylän kauppa-aukiolla laulelee nykyään eräs Karjalasta tullut, eläkkeellä oleva, mies ja hän laulaa juuri näitä meidän kouluaikaisiamme lauluja. Ne tuovat aina mieleen välähdyksiä lapsuudesta.

      • a-woman1

        laitoksissa pitävät näistä lapsuutensa lauluista. Dementikotkin muistavat sanat, vaikka muu onkin unohtunut.

        Kävin joskus työkavereitteni kanssa laulamassa dementikko-osastolla, jossa äitinikin oli hoidossa. Moni yritti laulaa mukana. Olivat varmaan ilahtuneita.

        Minulla oli usein laulukirja mukana, kun vierailin äidin luona. Laulettiin yhdessä kaikki lapsuuden laulut.

        Kuorot voisivat vierailla vaikka pienempinä ryhminä juuri näiden pitkäaikaispotilaiden ilona.


      • elma 05
        a-woman1 kirjoitti:

        laitoksissa pitävät näistä lapsuutensa lauluista. Dementikotkin muistavat sanat, vaikka muu onkin unohtunut.

        Kävin joskus työkavereitteni kanssa laulamassa dementikko-osastolla, jossa äitinikin oli hoidossa. Moni yritti laulaa mukana. Olivat varmaan ilahtuneita.

        Minulla oli usein laulukirja mukana, kun vierailin äidin luona. Laulettiin yhdessä kaikki lapsuuden laulut.

        Kuorot voisivat vierailla vaikka pienempinä ryhminä juuri näiden pitkäaikaispotilaiden ilona.

        Olen samaa mieltä ,että vanhukset tosi mielellään muistavat vanhat laulut.No mitäs me ollaan ,kohta vanhuksia? Tää 60 alkaa jo olla sellainen ikä, jotta näin tulee minulle mieleen .
        Keijuiset pienoiset karkeloon käy ...sitä äitini opetti meitä tyttäriään leikkimään. Ja mieskuoron kevätlaulu ...jo leivoset ilmassa leikkiä lyö .Monta muutakin ..kuten suvivirsi.


      • Iltamyöhä
        a-woman1 kirjoitti:

        laitoksissa pitävät näistä lapsuutensa lauluista. Dementikotkin muistavat sanat, vaikka muu onkin unohtunut.

        Kävin joskus työkavereitteni kanssa laulamassa dementikko-osastolla, jossa äitinikin oli hoidossa. Moni yritti laulaa mukana. Olivat varmaan ilahtuneita.

        Minulla oli usein laulukirja mukana, kun vierailin äidin luona. Laulettiin yhdessä kaikki lapsuuden laulut.

        Kuorot voisivat vierailla vaikka pienempinä ryhminä juuri näiden pitkäaikaispotilaiden ilona.

        palvelutalossa olen tänään menossa tekemään. Me eläkeläiset, jotka toimimme palvelutalon tiloissa, pidämme tänään vanhuksille äitienpäiväjuhlan. Meillä on kuoro, joka on keskittynyt erikoisesti vanhoihin koululauluihin.
        Tänään laulamme mm. Vuoden ajat: Kun kevät kaunis tuli, Kaunis, kirkas aurinko paistaa. Yhteislauluna Miks´leivo lennät Suomehen, Karjalan kunnailla, On kesän kirkas huomen, Sua lähde kaunis katselen. Lopuksi vielä Syntymäpäivä äidin, unhoon ei.... ja Siell´ rantamökissä istuupi hän....Lisäksi on runoja ja sketsikin. Olemme jo muutaman vuoden pitäneet näitä juhlia. Joulun alla sitten omat Kauneimmat joululaulut. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja perheenjäsenille.


      • rallityttö60
        a-woman1 kirjoitti:

        laitoksissa pitävät näistä lapsuutensa lauluista. Dementikotkin muistavat sanat, vaikka muu onkin unohtunut.

        Kävin joskus työkavereitteni kanssa laulamassa dementikko-osastolla, jossa äitinikin oli hoidossa. Moni yritti laulaa mukana. Olivat varmaan ilahtuneita.

        Minulla oli usein laulukirja mukana, kun vierailin äidin luona. Laulettiin yhdessä kaikki lapsuuden laulut.

        Kuorot voisivat vierailla vaikka pienempinä ryhminä juuri näiden pitkäaikaispotilaiden ilona.

        laitoksissa useimmin, myös laulutaitoiset vaikka ei olisi omaisia hoidossa. Käyn isääni katsomassa laitoksessa jos kaikki dementtiaa sairastavia isäni vanhuutta, sielä laulaavat aina. Kyllä äitini lauloi vaikka ei muistanut niin laulun sanoja muisti. Voihan sitä laulaa vaikka ei olisi lauluääntä. Kansakoulussa olessa oli kamalia laulukokeet kun ei osaa laulaa kuin nuotinvierestä. Taas leivoset ilmassa leikkiä kevät virsiä viidakko kaikaa... Kas kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravallaa....


      • Markeliina
        a-woman1 kirjoitti:

        laitoksissa pitävät näistä lapsuutensa lauluista. Dementikotkin muistavat sanat, vaikka muu onkin unohtunut.

        Kävin joskus työkavereitteni kanssa laulamassa dementikko-osastolla, jossa äitinikin oli hoidossa. Moni yritti laulaa mukana. Olivat varmaan ilahtuneita.

        Minulla oli usein laulukirja mukana, kun vierailin äidin luona. Laulettiin yhdessä kaikki lapsuuden laulut.

        Kuorot voisivat vierailla vaikka pienempinä ryhminä juuri näiden pitkäaikaispotilaiden ilona.

        dementoituneen tätimme luona hänen kotonaan. Hän asuu yksin ja kodinhoitajat käyvät hänen luonaan 3 kertaa päivässä.
        Hän aloitti monta kertaa laulun "Taivas on sininen ja valkoinen" ja yhdyin lauluun. Yhdessä lauloimme sen saman laulun aina ja aina uudelleen.

        Minulla ei ollut laulukirjaa mukana, joten oli vaikea vaihtaa laulua. Tuo laulu taisi kuitenkin olla se tädin rakkain laulu.


      • a-woman1
        Markeliina kirjoitti:

        dementoituneen tätimme luona hänen kotonaan. Hän asuu yksin ja kodinhoitajat käyvät hänen luonaan 3 kertaa päivässä.
        Hän aloitti monta kertaa laulun "Taivas on sininen ja valkoinen" ja yhdyin lauluun. Yhdessä lauloimme sen saman laulun aina ja aina uudelleen.

        Minulla ei ollut laulukirjaa mukana, joten oli vaikea vaihtaa laulua. Tuo laulu taisi kuitenkin olla se tädin rakkain laulu.

        Markeliina! Noin juuri kaiken pitääkin käydä!


    • Olle Karlsson

      ...suvivirsi. Se merkitsi koulutyön päättymistä kesän ajaksi. Varhaisempi oli ruotsinkielisen isoisäni minulle laulama tuutulaulu tai jonkinlainen hupi-tuutulaulu. Sävel trad. ja

      Tuss-lull, sover på skull
      byttu brann, o smöri he rann
      o fleshi he pinast i pannu.

      Kieli on hieman vaikeaselkoista. Murre on Pietarsaaren maalaiskunnan (Pedersöre) murretta. Kirjoitusasustakaan en ole ihan varma, mutta jotenkin noin se meni.

      • sessu58

        Kansakoulussa yhtenä vuonna piti opetella maakuntalaulut.Laulukokeissa sitten piti yksinlaulaa joku niistä ja luokan edessä.Kohdalleni sattui..kuulkaa korpeimme kuiskintaa,jylhien järvien loiskintaa.Tuttuja on laulut,mitkä tässä mainitaan ja muistoja tulee mieleen.Mutta eikös ole ollut puhetta,että suvivirren laulaminen kevätjuhlissa kiellettäis,koska on niin monia uskontoja koululaisten joukossa.


      • reetta2 ejk
        sessu58 kirjoitti:

        Kansakoulussa yhtenä vuonna piti opetella maakuntalaulut.Laulukokeissa sitten piti yksinlaulaa joku niistä ja luokan edessä.Kohdalleni sattui..kuulkaa korpeimme kuiskintaa,jylhien järvien loiskintaa.Tuttuja on laulut,mitkä tässä mainitaan ja muistoja tulee mieleen.Mutta eikös ole ollut puhetta,että suvivirren laulaminen kevätjuhlissa kiellettäis,koska on niin monia uskontoja koululaisten joukossa.

        Tietysti muistuu mieleeni, "Oi päivät seutuvilla Päijänteen.." kaunis sävel ja sanat. Jyväskylässä se kaikuu kesäisin ympäri kaupunkia, ah tuo kotiseudun rakkaus pysyy mielessä iäti.
        Laulusta:
        " Kotimaani ompi Suomi,
        Suomi armas synnyinmaa.
        Siellä valkolatva tuomi
        ahon laitaa reunustaa.

        Siellä ensikerran kuulin,
        lintuin laulun lehdossa.
        Siellä äiti hymyhuulin
        keinutti mua kehdossain" jne

        ..tulee mieleeni biologian maikka herrasmies (kotoisin Saarijärveltä),joka opetusta elävöittämään otti mukaan lauluja.
        Keskustelu oli valmis, millainen on lehto ja mitä kasvillisuutta siellä on. Samoin aho ja tuomi.
        Säkeistö:
        "Siellä myöskin ensilempi,
        lempi syttyi sydämeen.
        Liekö ollut tahto Herran,
        kun se päättyi kyyneliin."

        Opetus syventyi tunne elämän tasolle. Säkeistöä kävimme innokkaasti läpi, miten tunteet hallitsevat jokaisen elämää. Ohjeita tuli elämän matkalle, kiitokset Arvolle tuonpuoleisiin.
        No, nyt tulin liika sentimentaaliseksi.


      • a-woman1
        reetta2 ejk kirjoitti:

        Tietysti muistuu mieleeni, "Oi päivät seutuvilla Päijänteen.." kaunis sävel ja sanat. Jyväskylässä se kaikuu kesäisin ympäri kaupunkia, ah tuo kotiseudun rakkaus pysyy mielessä iäti.
        Laulusta:
        " Kotimaani ompi Suomi,
        Suomi armas synnyinmaa.
        Siellä valkolatva tuomi
        ahon laitaa reunustaa.

        Siellä ensikerran kuulin,
        lintuin laulun lehdossa.
        Siellä äiti hymyhuulin
        keinutti mua kehdossain" jne

        ..tulee mieleeni biologian maikka herrasmies (kotoisin Saarijärveltä),joka opetusta elävöittämään otti mukaan lauluja.
        Keskustelu oli valmis, millainen on lehto ja mitä kasvillisuutta siellä on. Samoin aho ja tuomi.
        Säkeistö:
        "Siellä myöskin ensilempi,
        lempi syttyi sydämeen.
        Liekö ollut tahto Herran,
        kun se päättyi kyyneliin."

        Opetus syventyi tunne elämän tasolle. Säkeistöä kävimme innokkaasti läpi, miten tunteet hallitsevat jokaisen elämää. Ohjeita tuli elämän matkalle, kiitokset Arvolle tuonpuoleisiin.
        No, nyt tulin liika sentimentaaliseksi.

        'Oi, päivät seutuvilla Päijänteen...' on jostain syystä rakkaampi kuin 'Männikkömetsät ja rantojen raidat', joka on aika raskas laulaa. Olen maailmalla kiertelyn jälkeen palannut kotiseudulle ja Päijännekin pilkahtelee ikkunasta:)) .


    • Maire

      Muistan pätkän" miten kauniina aurinko aamulla nousi,valkohattarat taivahan sinessä sousi.Nekin pilvet ja aurinko tiesivät varmaan,tämä sunnuntaipäivä on äitini armaan".

      Jos joku osaa tän runon toivoisin että kirjoittaisit sen tänne.

      Muistan aina edesmennyttä rakasta äitiäni kyseisestä runosta.
      Hyvää äitienpäivä teille kaikille ja taivaan isän varjelusta.

      • a-woman1

        ...Sinulle, Maire! Näitä juuri avauksessani tarkoitin; runoja ja lauluja, jotka koskettavat meitä:)).


      • sessu58
        a-woman1 kirjoitti:

        ...Sinulle, Maire! Näitä juuri avauksessani tarkoitin; runoja ja lauluja, jotka koskettavat meitä:)).

        Kaippa tähän sopii myös Suklaa sydämet ja muut sen ajan iskelmät.Muistoja tuovat mieleen.Penskana niitä käytiin tanssilavan aidan takana kuuntelemassa.Poika delfiinin selässä oli ihana,siksikin,että se oli ensimmäinen elokuva,jonka pääsin oikein teatteriin katsomaan.Muistaako kuka semmosen laulun?


      • Katleija-T
        sessu58 kirjoitti:

        Kaippa tähän sopii myös Suklaa sydämet ja muut sen ajan iskelmät.Muistoja tuovat mieleen.Penskana niitä käytiin tanssilavan aidan takana kuuntelemassa.Poika delfiinin selässä oli ihana,siksikin,että se oli ensimmäinen elokuva,jonka pääsin oikein teatteriin katsomaan.Muistaako kuka semmosen laulun?

        Poika tuo, jota delfiini kantaa
        aarre on kultainen.
        Jossain kätkössä maininkien.....

        Ja jos sen aarteen löysin, "silloin saan sulta rakkauden."


      • sessu58
        Katleija-T kirjoitti:

        Poika tuo, jota delfiini kantaa
        aarre on kultainen.
        Jossain kätkössä maininkien.....

        Ja jos sen aarteen löysin, "silloin saan sulta rakkauden."

        Kari Tapio taitaa nykyisin sitä laulella.Muistan,miten huuli pyöreenä sitä kuvaa katselin.Merimaisemia ja ah niin ihana tarina ja musiikki.


      • Katleija-T
        a-woman1 kirjoitti:

        ...Sinulle, Maire! Näitä juuri avauksessani tarkoitin; runoja ja lauluja, jotka koskettavat meitä:)).

        Orvokkini tummasilmä,
        kultasydän pieni,
        katsot aina lempeästi,
        kun käy luokses tieni.

        Itse hoidin kukkamaani,
        rikkaruohot kitkin.
        Vettä kannoin iltasella
        rantatietä pitkin.

        Noudan tästä äidilleni
        orvokin tai kaksi.
        Annan kaunokukkaseni
        äidin armahaksi.

        Hoivastasi hellimmästä,
        jonka sain mä sulta,
        Luoja sua siunatkohon
        oma äiti-kulta.

        Tämä äitienpäivälaulu tuo lämpimiä muistoja mieleeni.


      • sessu58
        Katleija-T kirjoitti:

        Orvokkini tummasilmä,
        kultasydän pieni,
        katsot aina lempeästi,
        kun käy luokses tieni.

        Itse hoidin kukkamaani,
        rikkaruohot kitkin.
        Vettä kannoin iltasella
        rantatietä pitkin.

        Noudan tästä äidilleni
        orvokin tai kaksi.
        Annan kaunokukkaseni
        äidin armahaksi.

        Hoivastasi hellimmästä,
        jonka sain mä sulta,
        Luoja sua siunatkohon
        oma äiti-kulta.

        Tämä äitienpäivälaulu tuo lämpimiä muistoja mieleeni.

        miunkin mieleen.Maan päällä paikka yksi on,on laulu,joka saa miut pillittämään,jos sen kuulen ja silloinkin,kun yritän sitä vaikka hyräillä.Johtuneeko siitä,että yritin 50 vuotta todistella äidilleni,että olen ihan hyvä tytär.No nyt asiat on kunnossa,kun hän myönsi,ettei ole miusta samanlailla tykänny,kuin muista lapsistaan.Nyt meillä menee hyvin,kun ei enää tarvii ponnistella,että kelpais.Tais mennä asian viereen,mutta jospa tämä ei ihan ketjua sekottais.


      • a-woman1
        sessu58 kirjoitti:

        miunkin mieleen.Maan päällä paikka yksi on,on laulu,joka saa miut pillittämään,jos sen kuulen ja silloinkin,kun yritän sitä vaikka hyräillä.Johtuneeko siitä,että yritin 50 vuotta todistella äidilleni,että olen ihan hyvä tytär.No nyt asiat on kunnossa,kun hän myönsi,ettei ole miusta samanlailla tykänny,kuin muista lapsistaan.Nyt meillä menee hyvin,kun ei enää tarvii ponnistella,että kelpais.Tais mennä asian viereen,mutta jospa tämä ei ihan ketjua sekottais.

        ...pitääkin mennä:). Juuri tätä muistelemistahan tarkoitin avauksellani. Tuo mitä kerroit äitisi ja itsesi väleistä kuulostaa surulliselta, mutta olet tainnut selvittää asian itsellesi.
        'Maan päällä paikka yksi on' on todella muistoja nostava laulu. Oma äitini ei enää elä, mutta käyn tänään viemässä orvokkeja hänen haudalleen.


      • sessu58
        a-woman1 kirjoitti:

        ...pitääkin mennä:). Juuri tätä muistelemistahan tarkoitin avauksellani. Tuo mitä kerroit äitisi ja itsesi väleistä kuulostaa surulliselta, mutta olet tainnut selvittää asian itsellesi.
        'Maan päällä paikka yksi on' on todella muistoja nostava laulu. Oma äitini ei enää elä, mutta käyn tänään viemässä orvokkeja hänen haudalleen.

        kunnossa.Arvostan ja kunnioitan äitiäni ja pidämme yhteyttä.Ymmärrän Häntä myös,olin se lapsi,jonka takia vanhenpieni oli "pakko "mennä naimisiin ja äitini oli väärä miniä.Miusta tuli isäni suvun lemmikki.Hyvä oli lapsuuteni,äitini teki meidän eteen kaikkensa,se jokin vaan meidän välitä puuttui,nämä sylihommat ja silitykset.Aikuisena yritin liikaa,että Hän olisi kerrankin antanut myös miulle hyvää palautetta.Sitten puhuttiin asiat selviks ja sen tästä opin,että kannattaa puhua pohjia myöten,vaikka sillä hetkellä katkeralta tuntuiskin.


      • Markeliina
        sessu58 kirjoitti:

        miunkin mieleen.Maan päällä paikka yksi on,on laulu,joka saa miut pillittämään,jos sen kuulen ja silloinkin,kun yritän sitä vaikka hyräillä.Johtuneeko siitä,että yritin 50 vuotta todistella äidilleni,että olen ihan hyvä tytär.No nyt asiat on kunnossa,kun hän myönsi,ettei ole miusta samanlailla tykänny,kuin muista lapsistaan.Nyt meillä menee hyvin,kun ei enää tarvii ponnistella,että kelpais.Tais mennä asian viereen,mutta jospa tämä ei ihan ketjua sekottais.

        lihapullia tehdessäni laulelin tuota laulua ja muistelin omaa äitiäni. En voi ilman kyyneleitä sitä laulaa ja keskenhän se minulta jää.

        Äitini kuoli nuorena ja enkä koskaan ehtinyt hänelle sanoa, kuinka paljon häntä rakastan. Toivottavasti hän siellä jossakin on kuullut minun ikäväni. Vaikka olen jo näin vanha, en ole lakannut kaipaamasta äitiäni.

        Näin Äitienpäivänä se erikoisesti tulee mieleeni.
        Onnellisia ne ihmiset, jotka saavat pitää äitinsä mahdollisimman kauan.

        ONNELLISTA ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille ÄIDEILLE, mutta myös mukavaa sunnuntaita heille, joilla ei ole lapsia. Hekin varmaan muistavat oman äitinsä ja lähettävät hellät ajatuksensa sinne jonnekin, jos äiti on jo muuttanut mananmajoille.


      • Maire
        sessu58 kirjoitti:

        Kaippa tähän sopii myös Suklaa sydämet ja muut sen ajan iskelmät.Muistoja tuovat mieleen.Penskana niitä käytiin tanssilavan aidan takana kuuntelemassa.Poika delfiinin selässä oli ihana,siksikin,että se oli ensimmäinen elokuva,jonka pääsin oikein teatteriin katsomaan.Muistaako kuka semmosen laulun?

        Pojan tuon jota delfiini kantaa,aarre on kultainen jne.

        Voi nuoruus ,voi nuoruus niin kauaksi jäänyt vaan muistoissammme elää.

        Ihanaa kesää sinulle.


      • ii-li
        sessu58 kirjoitti:

        Kaippa tähän sopii myös Suklaa sydämet ja muut sen ajan iskelmät.Muistoja tuovat mieleen.Penskana niitä käytiin tanssilavan aidan takana kuuntelemassa.Poika delfiinin selässä oli ihana,siksikin,että se oli ensimmäinen elokuva,jonka pääsin oikein teatteriin katsomaan.Muistaako kuka semmosen laulun?

        Elokuva oli ratkiriemukas komedia. Pääosassa oli Sophia Loren. En muista, kuka oli miespääosassa.

        Minulle on jäänyt mieleen kohtaus, jossa Sophia Loren oli pukeutunut hyvin syvään uurrettuun, vartalonmyötäiseen, tulipunaiseen mekkoon. Hän ilmoitti olevansa sureva leski. "Et vaikuta surevalta leskeltä", sanoi miespääosan esittäjä. Sophia kivahti: "Vai en mukamas! Katso nyt, minähän kannan surunauhaa" ja osoitti kaula-aukkonsa reunaa. Katsomo räjähti nauruun.

        Laulu oli suosittu vielä pitkään elokuvan jälkeenkin sekä ulkomaisena että suomalaisena versiona. Sophia itse ei laulanut alkuperäistä kappaletta, vaan hänellä oli "sijaisääni".


      • ur-sula
        ii-li kirjoitti:

        Elokuva oli ratkiriemukas komedia. Pääosassa oli Sophia Loren. En muista, kuka oli miespääosassa.

        Minulle on jäänyt mieleen kohtaus, jossa Sophia Loren oli pukeutunut hyvin syvään uurrettuun, vartalonmyötäiseen, tulipunaiseen mekkoon. Hän ilmoitti olevansa sureva leski. "Et vaikuta surevalta leskeltä", sanoi miespääosan esittäjä. Sophia kivahti: "Vai en mukamas! Katso nyt, minähän kannan surunauhaa" ja osoitti kaula-aukkonsa reunaa. Katsomo räjähti nauruun.

        Laulu oli suosittu vielä pitkään elokuvan jälkeenkin sekä ulkomaisena että suomalaisena versiona. Sophia itse ei laulanut alkuperäistä kappaletta, vaan hänellä oli "sijaisääni".

        miespääosassa oli Alan Lad.Muistam miekii oikein hyvin filmin.Ihmettä oli kuvat, jos oikein muistan veden alta, kun se patsas löytyi.Elokuvan lumoissa sitä elettiin viikkokausia sillo kauan sitte.


    • jotka tuovat mieleen kaikkkea kaunista ovat.
      Jo jouti armas aika ja suvi suloinen.
      Sitten kaikki Siionin Laulut kun äiti sisarineen lauloi niitä kylästellessä.

      Samoin mummu joka kävellessä ja töitä tehdessä lauloi.Isäpuoli oli hyvä laulamaan ja oli soittanut haitariakin.Se lauloi aina kun väänsi meijeriä.Kirnutessa kuului kansa laulua.

      Seuroissa missä olen viettänyt lapsuudessa aikaa oli lähtölaulu joka tiesi että saarnat on lopussa ja päästään lähtemään,oli

      Nyt eron hetki meille,
      on tullut etehen
      ja kotiaskareille lähdemme jokainen.
      Nyt hyvästi mä teidät,
      ystävät Herrassa,
      Jeesuksen halttuun heitän,
      siell´olkaatte turvassa.

      Tähän kuului vielä kovat halaukset ja viimmeiset itkut.Siinä oli joniknlainen taivastunnelma.

    • Reetta ejk

      Floran päivä v. 1848 Suomen ylioppilaat viettivät Kumpulan kentällä Floran-päivä juhlaa. Siellä esitettiin ensimmäisen kerran J.L Runeberg´in kirjoittama ja Pacius´en säveltämä Vårt Land kansallislaulumme. Muistaakseni Topelius myöhemmin sen suomensi.

      "Vårt land, vårt land, vårt fosterland,
      Ljud högt, o dyra ord...."

      Oppikoulussa ruotsin tunnilla opettelimme keväällä ulkoa koko yli 10 säkeistöä ulkoa.

      Samoin Bonde Paavo - Saarijärven Paavo´n.
      "Paavo, Paavo, olycks gubbe Paavo,
      Tag om staven, Herren har vi ej minnen?..."

      Pieniä koulumuistojani, muistaako joku Paavo-runoon jatkoa.

    • ii-li

      Se esiintyy ketjussa ties montako kertaa. Siihen liittyy niin paljon hyvää: On kesän alku, koulu loppuu, pääsee "vapaaksi", se on iloinen duurisointuinen virsi.

      "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie" on toinen lapsuudesta mieleen paininut laulu.

      Sitten oli:

      "Trilli-deidei,
      trallalalla-heihei.
      Kielot, valkovuokot
      käyvät kukkimaan.
      Leskenkin lehti
      kukkaan jo ehti.
      Kevät tullut on..."

      Meni kauan, ennen kuin minulle selvisi, että se kappale olikin Glen Millerin "American Patrol" sodan ajalta.

      Se, mikä silloin poikkesi nykyajasta oli, että me lapset aina välillä lauloimme yhdessä leikkiessämme. Tai itse asiassa keskityimme laulamiseen, ja leikki keskeytyi siksi ajaksi. En ole huomannut sellaista enää vuosikymmeniin. Nykyisin musiikkia tulvii joka tuutista, joten ei kai siihen ole tarvettakaan. - Itse saatoin ottaa joskus (yksinäni) koulun laulukirjan esiin ja laulaa järjestyksessä kaikkia lauluja sivu kerrallaan. Mahtoi siinä olla naapureilla kestämistä, jos saivat kuunnella sitä tunninkin yhteen putkeen. Silloin osasin vielä laulaa.

      Mielilauni oli:

      "Luadoga mere randamil mie kazvoin kauno priha. Siel mie paimoin, virzie lauloin, nyt on eissä vain mieron piha..." sanat oli kirjoitettu jollakin itäkarjalan murteella, jota en ollenkaan osannut. "Karjala mail kuldakägöset kukkuu, mosnaster siellä se kiildelöö. Valjanka siel illoin tantshiloih kutshuu, kandele hembie helisöö." Tai jotakin sinne päin, siitä on jo erinäisiä vuosia. Taisi menna aika tavalla päin prinkkalaa.

      • rallityttö60

        meni se karjalanlaulu. Mie lauloin tuota laulua kun oli koululaulukirjassa.Yksi laulu on myös Täällä pojantähden alla on nyt kotomaani.... lauloin kun olin nuori ja sairastuin reumaan. Sitten oli "Oi muistatko viellä sen virren jota lapsena laulettiin".
        Maankorvessa kulkevi lapsosen tie sekin oli suosittu. Ei vaan muista kaikkia, paljon on tuttuja lauluja on teillä monella.


      • rallityttö60 kirjoitti:

        meni se karjalanlaulu. Mie lauloin tuota laulua kun oli koululaulukirjassa.Yksi laulu on myös Täällä pojantähden alla on nyt kotomaani.... lauloin kun olin nuori ja sairastuin reumaan. Sitten oli "Oi muistatko viellä sen virren jota lapsena laulettiin".
        Maankorvessa kulkevi lapsosen tie sekin oli suosittu. Ei vaan muista kaikkia, paljon on tuttuja lauluja on teillä monella.

        on kiehtova sävel siksi sitä lauloin myös.Vaikka sanat eivät sanoneet mitään koska en tiennyt mitä on Karjalaiset.
        Ei ollut aavistusta mitä ne oli.Kun ei ollut sellaisia nähnyt.Kun maailma laajeni oli Tampareella ystävänäni karjalainen.

        Sanoi kaverin että se on karjalainen enkä sitä tajunnut vieläkään.Samoin oli kansalissota ja punaisetja valkoiset olin varmaan pitkästi neljälläkymmenellä kun sen tajusin.Meillä ei ollut puolueita kun yksi pääasiassa.


      • mirjamarja
        pääsky kirjoitti:

        on kiehtova sävel siksi sitä lauloin myös.Vaikka sanat eivät sanoneet mitään koska en tiennyt mitä on Karjalaiset.
        Ei ollut aavistusta mitä ne oli.Kun ei ollut sellaisia nähnyt.Kun maailma laajeni oli Tampareella ystävänäni karjalainen.

        Sanoi kaverin että se on karjalainen enkä sitä tajunnut vieläkään.Samoin oli kansalissota ja punaisetja valkoiset olin varmaan pitkästi neljälläkymmenellä kun sen tajusin.Meillä ei ollut puolueita kun yksi pääasiassa.

        Se on tosiaan tunnetta täynnä. Yleensä laulelmat vain kertovat menneestä ihanuudesta ja kaihosta vanhan rakkauden perään.
        Tässä on jotain muuta, elämää, joka oli arvokasta, ja nyt menetetty.

        Toinen dramaattinen laulu on Kotka Ruusu. Se kertoo toisenlaisesta elämästä, jännittävästä ja paheellisesta. "Tänä yönä kapakassa tanssitaan. Tänä yönä lempi antaa hehkuaan....Tule myötä, poika, Kotkan satamaan."

        Sanovat, että se oli Kekkosenkin lempilaulu.


      • mirjamarja kirjoitti:

        Se on tosiaan tunnetta täynnä. Yleensä laulelmat vain kertovat menneestä ihanuudesta ja kaihosta vanhan rakkauden perään.
        Tässä on jotain muuta, elämää, joka oli arvokasta, ja nyt menetetty.

        Toinen dramaattinen laulu on Kotka Ruusu. Se kertoo toisenlaisesta elämästä, jännittävästä ja paheellisesta. "Tänä yönä kapakassa tanssitaan. Tänä yönä lempi antaa hehkuaan....Tule myötä, poika, Kotkan satamaan."

        Sanovat, että se oli Kekkosenkin lempilaulu.

        Meille äideille juhlassa lähes kymmenenlaulua.Ei jäänyt mielleen kun saunalaulu.
        Kaikki pitivät lauluista ja väkeä niin paljon etteivät mahtuneet syömään yhtäaikaa ,lähetyksen hyväksi.Räntää sataa ja saa olla sisällä ja levätä koneen ääressä ja laittaa jotan kivaa soimaan.


      • PellePeloton

        Totta kai se Suvivirsi on suosituin. Merkitsihän se kaikille meille kesäloman alkua!

        Ihan hyvä on tuokin American Patrol, Kotiharjun päällä, Puhumattakaan Mauri Antero Nummisen versiosta Kevät on.
        Minulla on tuo alkuperäinen Glen Miller savikiekolla. Joskus veivigrammarilla sitäkin soitan.


    • isoäiti**

      Lapset ovat kaukana maailmalla, ja eilen tuli postissa äitienpäivälahjakasetti, missä luki
      Suomi Rokkia Mummille.

      Siihen oli koottu laulelmia eri ajoilta.
      On Juicea, J.Karjalaista, Tapio Rautavaaraa, Dingoa, tuntemattomia Matti Eskoa ja Souvaria ym.

      Kyllä itketti Katri Helenan *Maan korvessa kulkevi*, vaikka en hänen faninsa olekaan.
      *Miljoona Ruusuakin* sävähdytti.

      Musiikkimaku on tuolla klassisen ja jazzin puolella, joten tarpeeseen tuli tämä potpuri.

    • mirjamarja

      Muistaako joku sanat?
      Siinä on myös suomalaisen alakulon tulkki, mutta kun sanat soivat vain sieltä täältä.

    • Jukkarain

      Olin poikakuorossa 8-15 vuotiaana, siitä ovat jääneet mieleen parhaiten ruotsinkielisten laulujen sanat, kun niitä piti opetella ulkoa enemmän.
      Kauneinta orastavaa rakkautta ja valoisaa uteliasisuutta ihmiselämässä kuvaa mielestäni tämä ihana laulu sydämen riemusta ja puhtaasta ilosta sekä rakkauden kepeästä ja syvästä mahdollisuudesta (sanat eivät ehkä ihan oikein, mutta melkein), itse näen että tässä poika kertoo tytölle ja myös ilmaisee sydämensä tunnot (mahdollisesta tapaamisesta tytön kanssa), jo tämä kirjoittaminen saa silmäni kosteiksi:

      Uti vår hage där
      Växer blåbär..

      Kom hjärtans fröjd!

      Vill du mig något
      så träffas vi där..

      Kom liljor ock akvileja
      Kom rosor ock salivija

      Kom ljuvas krysmynta
      Kom hjärtans fröjd!

      Sitten muistan osan (uskonnollista?) kappaletta jossa sanat menevät:

      On jo aamu, aamu on mun syömessäin,
      ilolaulujani laulan ...

      Tietääköhän kukaan tähän sanoje lisää?

    • sopinee joukkoon

      Lintu, kukka ja lähde

      1. Lintunen metsien heikko on, pienoinen, vaan kuunnelkaa!
      Äänensä heljä soi, aamun kun koittaa koi,
      luonnolle tuo kiitosta suo.

      2. Kukkanen nurmikon hentoinen myöskin on, vaan tuoksuaa,
      nuppunsa aukaisee päivä kun hymyilee.
      Luonnolle tuo kiitosta suo.

      3. Kätkössä kuusikon päilyvä lähde on niin yksinään.
      Virvoittaa uudelleen matkalle uupuneen.
      Luonnolle tuo kiitosta suo.

      Saksalainen kansanlaulu

      • tyhmiä riittää

        Lueskele arkistoissa, palstalle tuonti on törkeää pilkkaa.


      • alli ankerias
        tyhmiä riittää kirjoitti:

        Lueskele arkistoissa, palstalle tuonti on törkeää pilkkaa.

        Mitä pilkkaa? Voihan arkistoa lukea kuka tahansa, mistä vaikkapa joku vastatullut tietää kirjoittamattomia tapoja.
        Toisaalta, eihän tämänlainen aloitus vanhene koskaan.
        Minun puolestani koko arkistoa ei tarvitsisi olla, jo nämä jää yleensä unhoon, kun joutuvat toiselle sivulle.
        Voihan ylläpito halutessaan estää arkistosta onkimisen.


      • kiitos nostajalle!!!
        tyhmiä riittää kirjoitti:

        Lueskele arkistoissa, palstalle tuonti on törkeää pilkkaa.

        Mikäs pläsäys tuo oli? Minkä, kenen pilkkaa arkistosta nostaminen on? Häh?

        Sopuisa hieno ketju melkein loppuun asti. Luin jokaisen viestin ja laulelin mukana kevätlauluja ja sitten joku myrkkykäärme hyökäsi...

        En ollut täällä vielä 7 v sitten, eikä niin tule mentyä arkistoon asti kaivelemaan. Oli kiva kun joku nosti tämän ketjun ylös.


      • kiitos nostajalle!!! kirjoitti:

        Mikäs pläsäys tuo oli? Minkä, kenen pilkkaa arkistosta nostaminen on? Häh?

        Sopuisa hieno ketju melkein loppuun asti. Luin jokaisen viestin ja laulelin mukana kevätlauluja ja sitten joku myrkkykäärme hyökäsi...

        En ollut täällä vielä 7 v sitten, eikä niin tule mentyä arkistoon asti kaivelemaan. Oli kiva kun joku nosti tämän ketjun ylös.

        "kiitos nostajalle!!!"

        Tämän aloituksen nosto on törkeä yritys saada huomiota.
        Koska ei muuten saa.
        Tiedät sen varsin hyvin.
        Joten turhaa on kehua itseään.

        H.


      • bessie*
        hunksz kirjoitti:

        "kiitos nostajalle!!!"

        Tämän aloituksen nosto on törkeä yritys saada huomiota.
        Koska ei muuten saa.
        Tiedät sen varsin hyvin.
        Joten turhaa on kehua itseään.

        H.

        Tiedät siis varsin hyvin, miksi aloitus on nostettu...

        Vähän luulen, että nostaja haluaisi että täällä "keskusteltaisiin" Suvivirrestä, olenko oikeassa?


      • kiitos nostajalle!!!
        hunksz kirjoitti:

        "kiitos nostajalle!!!"

        Tämän aloituksen nosto on törkeä yritys saada huomiota.
        Koska ei muuten saa.
        Tiedät sen varsin hyvin.
        Joten turhaa on kehua itseään.

        H.

        "hunksz" lensi nyt yli niin, että hunksz vaan. En ollenkaan ole tämän ketjun aloittaja, enkä nostaja. Piiiiiiitkän nenän sait!!!!! Tsihiiiii!!!!!


      • pukkipökkii
        kiitos nostajalle!!! kirjoitti:

        "hunksz" lensi nyt yli niin, että hunksz vaan. En ollenkaan ole tämän ketjun aloittaja, enkä nostaja. Piiiiiiitkän nenän sait!!!!! Tsihiiiii!!!!!

        Niinpä, olisihan jokainen voinut kurkata aloittajan profiilia, käynyt rekattuna viimeksi 2009.

        Tokihan tiedämme, että rek. nikkejä voi kullakin olla lukemattomia, ja puskaankin pääseen puskemaan jokainen.
        Kaikkiin asioihin minunkin pitää nokkani pistää.


    • -----saara

      Tätini lauloi Musta Saara laulua usein, se vaikuttaa nykykäsityksen mukaan vähän rasistiselsta, vaikka ei sitä missään nimessä siksi oltu tarkoitettu.

      • bessie*

        Tätini otti "vetovastuun" laulamisista perheemme ja sukumme juhlissa. Hänellä oli voimakas ja syvä, kaunis alttoääni. Tuollaiseen ääneen tottuneena lapsena todella mykistyin ja kuuntelin aivan lumoutuneena kun ensimmäistä kertaa kuulin Miliza Korjuksen "Warum" esityksen. Eikä se menettänyt tehoaan vuosien kuluessakaan.
        Se on ehdottomasti minuun lapsena suurimman vaikutuksen tehnyt laulu, itse asiassa en muista minkään muun laulun mitenkään vaikuttaneen.


    • mamu

      Miten menee laulun "Kaunis kirkas aurinko paistaa# -sanat????

      • ,,,,,

        En muistanut sanoja kuin sieltä täältä, enkä löytänytkään vaikka etsin.

        Keskusteluketjussa on monta tuttua kevätlaulua.

        Yksi kuitenkin on sellainen jota lauloimme kuorossa kevätjuhlassa.

        1. Tuli tuttu kevätkulta,
        Lumen alta pistää multa,
        Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
        Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
        Jo ääretön taivaskin seestyy
        Ja lämpimän aika eestyy
        Ja tuulikin tuoksuja tuo.

        2. Taasen soivat vaskikellot,
        Lämpöön elpyy oraspellot,
        Sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
        Sinisirkkuset soittavat niemissään
        Ja nurkkihin lehväisen orren
        Vie peipponen mättäältä korren
        Ja mökkinsä pystyttää.

        3. Nyt on soilla, mailla juhlaa,
        Päivä säteitänsä tuhlaa,
        Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
        Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
        Soi loilotus, luikku jo raikuu
        Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
        Kun käkönen kummulla soi.

        4. Aidan luona kiiltää kuokat,
        Karhit, kanget, hevosluokat,
        Jyvän toivoen heittävi multaan mies:
        "Sadon runsahan pellosta saan, kukaties!"
        Noin miettii ja auraansa tarttuu
        Jo toivosta voimia karttuu,
        Hän katseensa taivohon luo.

        6. "Tuli tuttu, vanha tuttu,
        Yllä uusi nurmen nuttu!"
        Pieni Erkkikin laulavi innoissaan
        Talon karjoja aamulla kaitessaan;
        Taas leppätorvea koittaa
        Ja metsälle mieliksi soittaa,
        Kuin talvea ollut ei ois!

        Kokonaan emme tuota laulaneet vaan ensimmäisen ja viimeise säkeistön.

        Laulu löytyy tuubistakin eri versiona kuin meidän lasten laulamana.


      • ****
        ,,,,, kirjoitti:

        En muistanut sanoja kuin sieltä täältä, enkä löytänytkään vaikka etsin.

        Keskusteluketjussa on monta tuttua kevätlaulua.

        Yksi kuitenkin on sellainen jota lauloimme kuorossa kevätjuhlassa.

        1. Tuli tuttu kevätkulta,
        Lumen alta pistää multa,
        Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
        Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
        Jo ääretön taivaskin seestyy
        Ja lämpimän aika eestyy
        Ja tuulikin tuoksuja tuo.

        2. Taasen soivat vaskikellot,
        Lämpöön elpyy oraspellot,
        Sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
        Sinisirkkuset soittavat niemissään
        Ja nurkkihin lehväisen orren
        Vie peipponen mättäältä korren
        Ja mökkinsä pystyttää.

        3. Nyt on soilla, mailla juhlaa,
        Päivä säteitänsä tuhlaa,
        Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
        Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
        Soi loilotus, luikku jo raikuu
        Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
        Kun käkönen kummulla soi.

        4. Aidan luona kiiltää kuokat,
        Karhit, kanget, hevosluokat,
        Jyvän toivoen heittävi multaan mies:
        "Sadon runsahan pellosta saan, kukaties!"
        Noin miettii ja auraansa tarttuu
        Jo toivosta voimia karttuu,
        Hän katseensa taivohon luo.

        6. "Tuli tuttu, vanha tuttu,
        Yllä uusi nurmen nuttu!"
        Pieni Erkkikin laulavi innoissaan
        Talon karjoja aamulla kaitessaan;
        Taas leppätorvea koittaa
        Ja metsälle mieliksi soittaa,
        Kuin talvea ollut ei ois!

        Kokonaan emme tuota laulaneet vaan ensimmäisen ja viimeise säkeistön.

        Laulu löytyy tuubistakin eri versiona kuin meidän lasten laulamana.

        Sanatkin ovat hieman erilaiset.


      • .......

        Kaunis, kirkas aurinko paistaa,
        metsät, kummut kultaa,
        kulje kanssani helmahan luonnon,
        huolet hahtuu sulta.
        Laula vain,
        laula vain........


      • Kaunis, kirkas aurinko paistaa, metsät, kummut kultaa.
        Kulje kanssain helmahan luonnon, huolet haihtuu sulta.
        :,: Laula vain, laula vain! Huolet sulta haihtuu ain' :,:

        Linnut pienet oksilla laulaa, soivat soinnut rastaan.
        Laulan, laulan rintani riemut, vuoret kaikuu vastaan.
        :,: Laulan vain, laulan vain, vuorten kaiku vastaa ain' :,:
        ˙˙


      • näin on

        Kaunis kirkas aurinko paistaa, metsät kummut kuultaa. Kulje kanssain helmahan luonnon, huolet haihtuu sulta. Laula vain, laula vain, huolet sulta haihtuu ain......
        Linnut pienet oksilla laulaa, soivat soinnut rastaan...

        Tuollainen vaan alkoi soimaan päässä.Liekö edes oikein? Kuka osaa jatkaa?


      • ah muistot

        Kaunis kirkas aurinko paistaa,
        metsät kummut kuultaa.
        Kulje kanssain helmahan luonnon,
        huolet haihtuu sulta.
        Laula vain , laula vain,
        huolet sulta haihtuu ain.

        Riemukas laulu tuokin, jota hoilattiin iloisina.


    • Nälkämaan laulu.

    • reppuriika

      Maan päällä paikka yksi on
      niin pyhä armas verraton
      mi tarjoo lemmen turvaisan
      ja kätkee onnen kalleimman

      Vain sydän äidin
      tunnet sen näin hellä on
      ja lämpöinen
      se riemuitsee sun riemustas
      ja tuntee huolta tuskias

      Kun ihmismielet vaikenee
      kun kiitos kaikuu vaikenee
      kun poljetaan ja moititaan
      jäät yksin yöhön unholaan

      On paikka missä lohdun saa
      sua sydän äidin rakastaa
      voit hellään helmaan painaa pään
      ja itket murheen lientymään

      Pois moni kaunis mennyt on
      Sä kauan tunsit kaipion
      muun korvas aika minkä vei
      sydäntä äidin konsaan ei
      Lainaa Lainaa 06.05.09, 14:36 #3
      vieras
      Vierailija
      Äidin Sydän on laulun nimi
      Maan päällä paikka yksi on
      niin pyhä armas verraton
      mi tarjoo lemmen turvaisan
      ja kätkee onnen kalleimman

      Vain sydän äidin
      tunnet sen näin hellä on
      ja lämpöinen
      se riemuitsee sun riemustas
      ja tuntee huolta tuskias

      Kun ihmismielet vaikenee
      kun kiitos kaikuu vaikenee
      kun poljetaan ja moititaan
      jäät yksin yöhön unholaan

      On paikka missä lohdun saa
      sua sydän äidin rakastaa
      voit hellään helmaan painaa pään
      ja itket murheen lientymään

      Pois moni kaunis mennyt on
      Sä kauan tunsit kaipion
      muun korvas aika minkä vei
      sydäntä äidin konsaan ei

      Tämä, muistaakseni virolainen kansanlaulu, oli lapsuuteni kevätpainajainen. Jouduin esittämään sen usenana keväänä koulun äiteinpäiväjuhlassa. Sen myötä alkoi myös pitkään pitkään elämääni vaivannut esiintymispelko yleisön edessä En vieläkään suostu laulamaan yksin, vaikka olen siunattu kauniilla äänellä.

      Titenkin on jäänyt mieleen Suvivirsi ja iltarukoukset: Levolle lasken Luojani ja Rakas Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä.Siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä.

    • kuutosnelonen

      Voi sun hellenlettas näitä.
      joidenkin vanhuksien tragedioita.

      "Kasva kuori lapsi nuori
      sipulla sun elämääs

      Älä koskaan muista vanhaa
      etees elo uutta kantaa.

      Jos sä itket menneisyyttä
      vaivut synkään unholaan.

      Vanhuuden kun aika koittaa
      älä koskaan anna vanhuuden voittaa"

    • Kaarlo Sarkian runot: äitini ainoa runokirja jota luin kammarin hämärässä aika pienenä tyttönä.
      "Älä elämää pelkää"
      "Barcarola"
      "Velka elämälle"

      • ällöäiti

        Kirjoita sinäkin oma.
        Tällä kertaa aikuisesti.


      • ällöäiti

        Kirjoita sinäkin oma.
        Tällä kertaa aikuisesti.


      • ällöäiti kirjoitti:

        Kirjoita sinäkin oma.
        Tällä kertaa aikuisesti.

        Sinä se vaan jaksat.
        Mä olin tosi ylpeä runostani.
        Sait minut pahoittamaan mieleni.
        No se siitä.


      • älä välitä
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Sinä se vaan jaksat.
        Mä olin tosi ylpeä runostani.
        Sait minut pahoittamaan mieleni.
        No se siitä.

        Se osaa pahoittaa mielen myös puskassa ollessaan, rasittavampi kuin rekatullaan.


      • ällöäiti
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Sinä se vaan jaksat.
        Mä olin tosi ylpeä runostani.
        Sait minut pahoittamaan mieleni.
        No se siitä.

        Tarkoitukseni ei ollut pahoittaa mitään.
        Yritän nyt pahoittaa.

        Runossa ei ole havaittavaa runkoa.
        Runo leijailee kuin pilvet taivailla.
        Sanat ovat kuin lepertelevät sanat suusta.
        Mutta ei runo ihan paha ole.
        Nuoren tyttösen riemua vaan.
        Ilman toistaiseksi havaittua tarvetta.
        Rakkautta siinä on vain omaan, kukoistavaan olotilaan.
        Vähän on havaittavissa selittämätöntä pettymystä.

        Jotenkin kun:

        "sinä jätit minut kuin minä koululaukun
        mulle äiti on vihainen nyt

        En ikinä toista kertaa tee
        jätä laukkua eteisee"

        Istuhan alas nyt, ja anna mielesi kynääsi lennättää.


      • annahan olla
        ällöäiti kirjoitti:

        Tarkoitukseni ei ollut pahoittaa mitään.
        Yritän nyt pahoittaa.

        Runossa ei ole havaittavaa runkoa.
        Runo leijailee kuin pilvet taivailla.
        Sanat ovat kuin lepertelevät sanat suusta.
        Mutta ei runo ihan paha ole.
        Nuoren tyttösen riemua vaan.
        Ilman toistaiseksi havaittua tarvetta.
        Rakkautta siinä on vain omaan, kukoistavaan olotilaan.
        Vähän on havaittavissa selittämätöntä pettymystä.

        Jotenkin kun:

        "sinä jätit minut kuin minä koululaukun
        mulle äiti on vihainen nyt

        En ikinä toista kertaa tee
        jätä laukkua eteisee"

        Istuhan alas nyt, ja anna mielesi kynääsi lennättää.

        Oletko käynyt kurssin joka on antanut valmiudet arvostella toisten runoja? Vai ihanko oman pikku pääsi ajatusten voimalla ne teet? Täällä ei kilpailla runoudessa ja tuskin muussakaan lajissa.


      • annahan olla kirjoitti:

        Oletko käynyt kurssin joka on antanut valmiudet arvostella toisten runoja? Vai ihanko oman pikku pääsi ajatusten voimalla ne teet? Täällä ei kilpailla runoudessa ja tuskin muussakaan lajissa.

        Tolleen minäkin ajattelin. En ole koskaan paneutunut ruotimaan tai arvostelemaan kyseisen henkilön runoja, lukaissut ehkä ja ollut vaiti jos ei ole ollut minun mieleeni.
        Mulle opetettiin jo kotona että jos sulla ei oo mitään hyvää sanottavaa niin on parempi olla hiljaa.

        Olen poistanut viestini, vastoin tapojani.


      • ällöäiti
        annahan olla kirjoitti:

        Oletko käynyt kurssin joka on antanut valmiudet arvostella toisten runoja? Vai ihanko oman pikku pääsi ajatusten voimalla ne teet? Täällä ei kilpailla runoudessa ja tuskin muussakaan lajissa.

        En ole.
        Jotain elämän- ja muuta koulua.
        Minulla on kyllä paha taipumus laittaa kommentti, mielipiteineni.
        Keskustelupalstoillakin.
        Jos minusta nyt haluaa etsiä hyviä puolia, niin ainakin yksi löytyy.
        Osaan ottaa vastaan arvostelua kaikesta siitä mitä kirjoitan.
        Alkaisin voida pahoin, jos aina saisin takaisin sitä mitä toivon ja odotan.
        Varsinkin aiheettomasti.
        Eihän se tietenkään estä aiheellista kehua.
        Huomautan vielä, minulta menee vielä hetki, ennen kuin tavoitan täydellisyyden.
        Olenhan vasta 64-vuotias runoilija.


      • ällöäiti kirjoitti:

        En ole.
        Jotain elämän- ja muuta koulua.
        Minulla on kyllä paha taipumus laittaa kommentti, mielipiteineni.
        Keskustelupalstoillakin.
        Jos minusta nyt haluaa etsiä hyviä puolia, niin ainakin yksi löytyy.
        Osaan ottaa vastaan arvostelua kaikesta siitä mitä kirjoitan.
        Alkaisin voida pahoin, jos aina saisin takaisin sitä mitä toivon ja odotan.
        Varsinkin aiheettomasti.
        Eihän se tietenkään estä aiheellista kehua.
        Huomautan vielä, minulta menee vielä hetki, ennen kuin tavoitan täydellisyyden.
        Olenhan vasta 64-vuotias runoilija.

        Kommentit on ok, mutta hieman voi olla hienotunteinen tai huomaavainen kun on kysymys kuitenkin aika henkilökohtaisista asioista.
        Kyllä minullakin on mielipiteitä, mutta en tieten tahtoen pyri loukkaamaan.


      • Luulet vaan
        ällöäiti kirjoitti:

        En ole.
        Jotain elämän- ja muuta koulua.
        Minulla on kyllä paha taipumus laittaa kommentti, mielipiteineni.
        Keskustelupalstoillakin.
        Jos minusta nyt haluaa etsiä hyviä puolia, niin ainakin yksi löytyy.
        Osaan ottaa vastaan arvostelua kaikesta siitä mitä kirjoitan.
        Alkaisin voida pahoin, jos aina saisin takaisin sitä mitä toivon ja odotan.
        Varsinkin aiheettomasti.
        Eihän se tietenkään estä aiheellista kehua.
        Huomautan vielä, minulta menee vielä hetki, ennen kuin tavoitan täydellisyyden.
        Olenhan vasta 64-vuotias runoilija.

        "ällöäiti"
        "Osaan ottaa vastaan arvostelua kaikesta siitä mitä kirjoitan"
        Et osaa, se näkyy tekstistäsi.


      • arvostelukyvytönkö?
        Luulet vaan kirjoitti:

        "ällöäiti"
        "Osaan ottaa vastaan arvostelua kaikesta siitä mitä kirjoitan"
        Et osaa, se näkyy tekstistäsi.

        Mutta tiinu plussaa sanoi tuo ääliö mitä tahansa.


      • ällöäiti
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Kommentit on ok, mutta hieman voi olla hienotunteinen tai huomaavainen kun on kysymys kuitenkin aika henkilökohtaisista asioista.
        Kyllä minullakin on mielipiteitä, mutta en tieten tahtoen pyri loukkaamaan.

        "Alkaisin voida pahoin, jos aina saisin takaisin sitä mitä toivon ja odotan."

        Hienotunteisuus on aikasti vaikea asia.
        Koska se on niin henkilökohtainen.
        Loukkaus on samanlainen.
        Nuo tunteet saavat monet poistamaan sen mitä ovat kirjoittaneet.
        Ajattelematta mitä toisille tekevät.
        Jos minä sanoisin jollekin että pashatyyppi, ei tulisi mieleenikään poistaa kommenttiani.
        Mikä minä sitten olisin?

        Minä pitäisin siitä, että löytäisit minusta syyn loukata minua.
        Silloin olisimme tavallaan yhtä.
        Oikeita ihmisiä.
        Emme vain look alike.


      • arvostelukyvytönkö? kirjoitti:

        Mutta tiinu plussaa sanoi tuo ääliö mitä tahansa.

        No jokainenhan saa plussata mitä haluaa, ei siihen toisten lupaa tarvita.


      • väitätkö muuta
        ollakovaiei kirjoitti:

        No jokainenhan saa plussata mitä haluaa, ei siihen toisten lupaa tarvita.

        Niin on mut tollanen tavan vuoks plussaaminen on typerää.


      • ollakovaiei ei rek
        väitätkö muuta kirjoitti:

        Niin on mut tollanen tavan vuoks plussaaminen on typerää.

        No vaikka se susta on typerää, tiina saa tehdä niin kuin parhaaksi katsoo.


      • Pyhä yksinkertaisuus
        ällöäiti kirjoitti:

        En ole.
        Jotain elämän- ja muuta koulua.
        Minulla on kyllä paha taipumus laittaa kommentti, mielipiteineni.
        Keskustelupalstoillakin.
        Jos minusta nyt haluaa etsiä hyviä puolia, niin ainakin yksi löytyy.
        Osaan ottaa vastaan arvostelua kaikesta siitä mitä kirjoitan.
        Alkaisin voida pahoin, jos aina saisin takaisin sitä mitä toivon ja odotan.
        Varsinkin aiheettomasti.
        Eihän se tietenkään estä aiheellista kehua.
        Huomautan vielä, minulta menee vielä hetki, ennen kuin tavoitan täydellisyyden.
        Olenhan vasta 64-vuotias runoilija.

        RUNOILIJA? Kuvitteletko, että kuka tahansa voi alkaa pistää sanoja epäjärjestyksessä paperille ja kutsua sitten itseään runoilijaksi, JA vielä kriitikoksikin samantien? Haloo!!!!!


      • tuliko runoa?
        Pyhä yksinkertaisuus kirjoitti:

        RUNOILIJA? Kuvitteletko, että kuka tahansa voi alkaa pistää sanoja epäjärjestyksessä paperille ja kutsua sitten itseään runoilijaksi, JA vielä kriitikoksikin samantien? Haloo!!!!!

        Tapaus tunnetaan ja hälle nauretaan.


    • Ihana perhe

      Niitä on niin paljon, äiti lauloi paljon kun ääni oli niin kaunis, samoin isä, hän lauloi
      myös orkesterissa. Isä soitti myös haitaria ja mieleen on jäänyt " ken vois liekin sammuttaa silloin kun se leimahtaa.... Hän lauloi ja soitti samalla. Me ollaan kaikki
      hyviä laulamaan, koko perhe, vieläkin. Voi, me ollaan niin taiteellista sukua,
      se on valtava rikkaus!

    • mimmimummi*

      Tähän päivään runo :
      Elä tänään
      riskeeraa tänään
      tee tänään
      älä anna itsesi kuolla hitaasti
      älä unohda olla onnellinen.

      Pablo Neruda

      • Ton Nerudan runon muistan. Keskustelimme "hitaasta kuolemasta" vs "nopeasta kuolemasta".


      • lainaavaa
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Ton Nerudan runon muistan. Keskustelimme "hitaasta kuolemasta" vs "nopeasta kuolemasta".

        mimmimummi on niin seuraava.
        Keinoja keksivä.

        "älä enää
        sinä riitit
        Pieni kuoppa
        mistä nousit
        katso se
        on eessäs taas"

        -HUNKSZ 25.5.2014


      • Pieni kuoppa vain
        lainaavaa kirjoitti:

        mimmimummi on niin seuraava.
        Keinoja keksivä.

        "älä enää
        sinä riitit
        Pieni kuoppa
        mistä nousit
        katso se
        on eessäs taas"

        -HUNKSZ 25.5.2014

        Ken onpi tämä mies
        joka osaa olla rakastettava
        ihastuttava kenties
        mutta jos vähänkin hivelet
        itsetuntoaan
        niin jo loppuu sulosävelet
        outoa tunnetta on tuo
        miks ei oikeaa luo
        miks pitää loukata
        toista koukata
        vaik ois hällä
        valta kämmenellä


    • Hei kun keikuskelen

      Onpas vanha aloitus. Aloin miettimään, että mitäs teinkään vuonna 2006.
      Asuin eri osoitteessa toisen ihmisen kanssa. Ja sen semmosta.

      Runot kuuluivat lapsuuteeni. Se oli mun mummuni ansiota.
      Einari Vuorelan "Kaivotiellä" oli eka runo, joka luikerteli mun mieleeni todella kovasti. Sainkin sitten Einari Vuorelan runokirjan joululahjaksi mummulta ja siinä oli tuo samainen runo. Se oli eka runokirjani. Nyt niitä on kertynyt vino pino.

      En ole sen tyyppinen ihminen, että vallan nostalgiseksi alkaisin.
      Mutta joskus on ihan kiva niitä vanhojakin runoja lukea, ei siinä mitään.

      • raastava

        "Voi kun joskus
        elo toisi
        mulle jotain omaa
        edes aatteen
        iki oman
        miksi luoja
        et anna osaa"

        - HUNKSZ 27.5.2014


      • Hei kun keikuskelen
        raastava kirjoitti:

        "Voi kun joskus
        elo toisi
        mulle jotain omaa
        edes aatteen
        iki oman
        miksi luoja
        et anna osaa"

        - HUNKSZ 27.5.2014

        "raastava"

        Totanoin, nyt tarttee kysyä.
        Hänkö on nyt mennyt puskaan raastamaan, haastamaan?

        No nyhämmmmulla välähti.:)
        Ookkonää se pösilö, se pehtoori, joka joku jonku nimitti sen nimiseksi.

        Että nyt kyllä pikkusen naurattaa mua.
        Melkein häpeen sua.


      • hoksottimet rikki?
        Hei kun keikuskelen kirjoitti:

        "raastava"

        Totanoin, nyt tarttee kysyä.
        Hänkö on nyt mennyt puskaan raastamaan, haastamaan?

        No nyhämmmmulla välähti.:)
        Ookkonää se pösilö, se pehtoori, joka joku jonku nimitti sen nimiseksi.

        Että nyt kyllä pikkusen naurattaa mua.
        Melkein häpeen sua.

        Muut on hävenneet jo pitkään.


      • raastava
        Hei kun keikuskelen kirjoitti:

        "raastava"

        Totanoin, nyt tarttee kysyä.
        Hänkö on nyt mennyt puskaan raastamaan, haastamaan?

        No nyhämmmmulla välähti.:)
        Ookkonää se pösilö, se pehtoori, joka joku jonku nimitti sen nimiseksi.

        Että nyt kyllä pikkusen naurattaa mua.
        Melkein häpeen sua.

        Ei se varmaan menny ihan vapaaehtosesti.
        Pösilö saattaa olla kohillaan, mutta maanhoidosta se ei mitään tiedä.
        Aika moni on hävennyt toisen puolesta.
        Toi onkin aikasti kimurantti juttu.
        Kun koskaan ei tiedä totuuden pahnanpohjimmaisia virtoja.
        Siks mää en koskaan häpee toisesta.
        Uskon aina että kyllä se totuus jostain kumpuaa.


    • Hunkszille:
      Otetaas tää nyt taas kerran alusta.
      Me ei olla samanlaisia. Sinä reagoit sun tavalla, minä omallani. En ole yhtä paksunahkainen kuin sinä. Hipiäni on huomattavasti hellempi. Pahoitan mieleni ja pyrin olla loukkaamatta toista. Nää asiat on minun mielestäni hyveitä, ei mitenkään virheitä ja arvostan niitä muissakin ihmisissä. Mielestäni henkilökohtaisuudet ovat asioita joita tulee käsitellä silkkihansikkain. Eli on eroa ja eroa asioissa. Jos me puhutaan vaikka urheilusta tai politiikasta, voi mielipiteet olla hyvinkin rajuja, mutta kun puhutaan jonkun omatekemistä runoista niin raskas kritiikki on hyvien tapojen vastaista. Ja mitä sitten on hyvät tavat: lue Magdalena Ribbingiä: se sanoo ihan oikein että etiketti ja muodollisuus ei ole hyviä tapoja vaan empatia, toisten huomionottaminen ja toisten tunteiden ja ajatuksien kunnioittaminen on hyvien tapojen mukaista.
      No nyt lopetan tän luennoinnin, tiedät nää asiat ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Mikä sinut saa sitten tieten tahtoin tekemään pahansuopia, ilkeitä kommentteja. Oletko mielestäsi hauska? Viisas? Älykäs? Luova? Nuorekas?

      Jos haluat loukata ja että sinua loukataan niin olet ehkä kuitenkin sitten väärällä palstalla. Tai sitten minä olen. En ole vihollisesi. Enkä laske itseäni sinua inhoaviin myöskään. Ollaan vain ihmisiä toisillemme, se riittää.
      Kaikella ystävyydellä,
      Paloma.se.co

      • raastava

        Noh, oli tää sit kenelle.

        Mikä on elämän väärä palsta?

        "hauska? Viisas? Älykäs? Luova? Nuorekas? "

        Samalla voisi miettiä pahansuopaisuutta ja ilkeyttä.

        Minä ainakin ymmärrän täysin mistä sinä kirjoitat.
        Mutta minäkin olen elossa, vaan en elä yhdessä kolossa.
        Ja minä en koskaan kohdista ajatuksiani ihmiseen palstoilla.
        Vaan aina hänen kirjoittamiinsa kommentteihin ja kommenttinsa ilmapiiriin.

        "Minäkö olisin vain Pöllö pieni
        sama kolo vuodesta toiseen.

        En alistu tähän vaan kuuntelen
        miten kukkuu Käki kuusikoissa.

        Minä huhuu ja käki kukkuu
        Käen kukku on suurempi noista."


    • Laulu yössä

      Nielin kananluun
      se masussa painaa
      jos aamuun tuun
      en ole vielä vainaa.

    • mollamaija

      "Yhä Hummon huipulla puu huminoi sitä laulua karjalaisten,
      rajan maa, runon maa vain kertoa voi karun kauniin onnemme maisen" jne.

      ja:

      "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
      jo Karjalan koivikot tuuhetttuu" jne.

      Runoja on paljon, äitini lausui niitä tehdessään kotitöitä.

    • varttikilo vaseliini

      "Keinuu keinuni vaahterapuussa
      vaahterpuussa, toukokuussa.

      Keinuu keinussa ihmislapsi,
      ihmislapsi, Jumalan lapsi.

      Hyv' on keinua lintujen lailla,
      lintujen lailla, huolia vailla.

      On kauniin lauluni loppu karu,
      on keinussani vain yksi naru."

    • "Ja minä en koskaan kohdista ajatuksiani ihmiseen palstoilla.
      Vaan aina hänen kirjoittamiinsa kommentteihin ja kommenttinsa ilmapiiriin." kirjoittaa nimimerkki raastava tällä kertaa.

      Minä en ole koskaan pystynyt erottamaan ihmistä ja hänen tekstiään. Sormet ja näppäimet tekevät yhteistyötä ja me kaikki puhumme omalla äänellämme ja laulamme omia laulujamme. Myös sinä.

      Yritän vastata asiatekstiin asiatekstillä, mutta jos kommentissa ei ole asiaa, ainoastaan henkilökohtaisuuksia, niin koen ne tietenkin....henkilökohtaisuuksina. Eli siis: teet juuri päinvastoin mitä sanot.

      • nimimerkki xyx

        Muistan tämän "raastavan" sanoneen joskus, ettei hän koe kirjoittajia ihmisinä vaan koneina joille hän vastaa.


      • nimimerkki xyx kirjoitti:

        Muistan tämän "raastavan" sanoneen joskus, ettei hän koe kirjoittajia ihmisinä vaan koneina joille hän vastaa.

        Jaha, no se osittain selittää hänen asenteensa kommentteihin jotka hän tulkitsee blogeiksi. Siin omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvat kannanotot tai arkipäiväisiin asioihin viittaukset inhimillistävät tekstin ja pudottavat pohjan hänen koneistetulle näkemykselleen nettikirjoittamisesta.

        Tämä näkökanta oli aika yleinen internetin alkuvuosilla jolloin anonymiteetin varjolla monet pakenivat vastuuta omista sanomisistaan bittitaivaan pyörteisiin.


      • jargonia jatkuu
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Jaha, no se osittain selittää hänen asenteensa kommentteihin jotka hän tulkitsee blogeiksi. Siin omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvat kannanotot tai arkipäiväisiin asioihin viittaukset inhimillistävät tekstin ja pudottavat pohjan hänen koneistetulle näkemykselleen nettikirjoittamisesta.

        Tämä näkökanta oli aika yleinen internetin alkuvuosilla jolloin anonymiteetin varjolla monet pakenivat vastuuta omista sanomisistaan bittitaivaan pyörteisiin.

        Noin käy ihmiselle, joka ei pysy kehityksen mukana, jonka aivotoiminta on jäänyt vanhojen opittujen kokemusten varaan, joka ei enää pysty uudistumaan millään tavalla. Eikä tajua, että muut menevät eteenpäin, eivät jämähdä paikoilleen, vanhoissa kahlaamaan. Toisten olisi pakko ymmärtää tätä riepua ja hänen vanhurskauttaan.


    • Luulet vaan

      Keisarilla ei ole vaatteita.
      Vapaasti lainaten häneltä itseltään.
      "Tekstissä ei ole havaittavaa runkoa, se leijailee kun pilvet taivailla"
      Näin hän arvostelee toista ja se sopii häneen itseensä.

    • eppu2

      Alakouluun oli kuusi kilometriä. aamulla piti lähteä aikaisin tarpomaan.
      Oli pussipimeää, oli lunta joskus polviin asti, kaksi ensimmäistä kilometriä, synkkää korpitietä.
      Pelotti.
      Silloin minä aina lauloin: Maankorvessa kulkevi lapsosen tie.........

      • @eppu2: ei ollut teidän korvessa kuitenkaan susia?


      • Ihana perhe

        "eppu2"
        Sinulla on ollut aivan samanlainen koulumatka kun minulla, viisikilometriä ja toisinaan umpihankea kinosten kera. Siskoni kanssa kahlattiin takinhelmat kolisi
        jäätyneinä. Äiti itki kun kotiin tultiin, sääli niin meitä. Toisinaan päästiin tukki ja heinärekien kyydissä. Joskus nähtiin takana enkeleitä valoina ja mielessä oli
        Maan korvessa laulu. Kotona oli sängynvieressä taulu jossa enkeli saattelee
        lapsia, se oli suojelusenkeli.


      • eppu2
        Paloma.se.co kirjoitti:

        @eppu2: ei ollut teidän korvessa kuitenkaan susia?

        Ei silloin susista eikä karhuista puhuttu mitään.


      • eppu2
        Ihana perhe kirjoitti:

        "eppu2"
        Sinulla on ollut aivan samanlainen koulumatka kun minulla, viisikilometriä ja toisinaan umpihankea kinosten kera. Siskoni kanssa kahlattiin takinhelmat kolisi
        jäätyneinä. Äiti itki kun kotiin tultiin, sääli niin meitä. Toisinaan päästiin tukki ja heinärekien kyydissä. Joskus nähtiin takana enkeleitä valoina ja mielessä oli
        Maan korvessa laulu. Kotona oli sängynvieressä taulu jossa enkeli saattelee
        lapsia, se oli suojelusenkeli.

        Minulla on kanavatyönä se taulu, olen sen nuorena tehnyt.


    • ----

      "Juosta vilistettihin, ensin kerkes hiiri.
      Saiko palkaks rinkelin? Ei, vaan paistin miiri."

    • henrjii

      jotain jylhää
      Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
      veljet, vesitilkka tuokaa -

      Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
      tuskissansa huojuva ja heikko,
      lähtee, koska veljellä on jano,
      enempää ei mieti eikä sano.
      Käteensä hän sieppaa vesikannun,
      juoksee yli myllerretyn mannun,
      häipyy sekaan viuhinan ja tuiskeen
      kuullen korvissansa vain avunkuiskeen

      Tykit jyskyttävät korsun suuta,
      viipyy vesimies – ei mitään muua.
      Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
      veljet, vesitilkka tuokaa

      • kuhan.

    • eräs tuttu

      Ihana ketju, mistä löysin oman kirjoitukseni takavuosilta.
      Hyvin menee vielä ja laulukin raikaa nyt seuraavalla vuosikymmenellä.

      • Palstakurjottajia

        Onnistui palstahäiriköistä huolimatta. Upeaa.
        Osa porukasta on jatkuvasti niin huomionkipeitä, etteivät osaa asiasta keskustellakaan vaan itsestään ja kirjoittajista.


      • olee!
        Palstakurjottajia kirjoitti:

        Onnistui palstahäiriköistä huolimatta. Upeaa.
        Osa porukasta on jatkuvasti niin huomionkipeitä, etteivät osaa asiasta keskustellakaan vaan itsestään ja kirjoittajista.

        Minä, minä, minä ja kerran vielä MÖnä.

        Eihän muita edes ole.


    • ihana.muisto

      Kuka muistaisi laulun sanat "Keijuiset pienoiset karkeloon käy?" En ole löytänyt mistään. Muita ihania lpsuudenaikaisia lauluja kyllä löytyy, mutta ei juuri tätä keijuleikkiä, jota sain pikkutyttönä minäkin leikkiä.

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin kaivattusi

      Ja sinun juttusi kaatui?
      Ikävä
      190
      8647
    2. En löydä sinua

      En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k
      Ikävä
      26
      4808
    3. Ketä julkkista

      kaivattunne muistuttaa?
      Ikävä
      50
      4268
    4. Tunniste

      Jonka vain sinä ja kaivattusi tietää. ⬇️
      Ikävä
      62
      3837
    5. Opettelen sun jokaisen virheen

      ja rakastan sua.
      Ikävä
      51
      3236
    6. Miten, milloin

      Se onnistuisi sun luona
      Ikävä
      50
      3030
    7. Ne oli ne hymyt

      Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä
      Ikävä
      26
      2696
    8. Haluan huomiota sulta

      nainen…tiedoksi. 😥❤️ -M-
      Ikävä
      43
      2501
    9. Miten mä olisin

      Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.
      Ikävä
      48
      2479
    10. Anteeksi kun käyttäydyn

      niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv
      Ikävä
      38
      2243
    Aihe