Kuuntelinpahan radiosta kun uusperheen äidit, eli eronneet äidit ihmettelivät miksi ensimmäisessä avioliitossa olevista käytetään nimitystä ydinperhe.
Mielestäni se jos joku on ainoa oikea ydinperhe jossa on kaikkein parhaimmat mahdollisuudet saada lapsista yhteiskuntaan työtä tekeviä rehellisiä kansalaisia.
Ei tarvi kuin mennä pääkaupunkiseudulle nuoren töitä hakemaan ja työnantajan kuullessa että hakija on Tampereen yläpuolelta niin kiinnostus herää välittömasti että tässä on tunnollinen ja työtäpelkäämätön kaveri.
Paljonhan se riippuu vanhemmista mutta erojen ja riitojen keskeltä useasti kasvaa häiriintyneitä ja huonosti sopeutuvia lapsia.
Poikkeuksia toki on ja lapsen ikäkin vaikutta tulokseen.
Näyttää siltä että kohta lähes puolet kouluissa tarvitsee erikoisapua kouluopinnoissa...
Tämä on kova paikka monille vanhemmille mutta totuus vain on niin.
Mikä on ydinperhe??
32
3719
Vastaukset
- kyllä hymyilyttää
Eiköhän niitä työtäpelkäämättömiä ja rehellisiä löydy ihan joka puolelta suomea. Enkä jaksa uskoa, että sillä merkitystä on oliko lapsi nyt kasvanut isänsä ja äitinsä kanssa, vai sitten isänsä sekä äitinsä kanssa;) vai ainoastaan äitinsä tai mummonsa tai isänsä luona. Kyllähän se peruslähtökohta on lapsen luonne yhdistettynä kasvattajan kasvatukseen lisäyksenä kaverit ja koulu..siinähän sitä jo tulikin.
- momo
Pienen lapsen peruslähtökohta ei ole lapsen luonne tai vaan varhaiset tärkeät ihmissuhteet. Ja tärkeää olisi, että ne olisivat pysyviä. Tämä on todistettu useissa tutkimuksissa, eikä taida löytyä alan asiantuntijaa, joka olisi asiasta eri mieltä.
- opettajien ja
lastentarhanopettajien kanssa niin tuntuu tuolla olevan väliä. Perheiden särkyminen ja monenmuotoiset uusioperheet näkyvät lasten lisääntyvänä häiriökäyttäytymisenä. Vanhempien suhde on lapsen todellinen koti ja ydinperhe on sellainen perhe, jossa isä ja äiti ovat lapsen biologiset tai alkuperäiset vanhemmat.
- mää,
sitten käyttäytyy edelleenkin yhtä hyvin kuin joskus 20v sitten?
haloo.. - mä vaan
mää, kirjoitti:
sitten käyttäytyy edelleenkin yhtä hyvin kuin joskus 20v sitten?
haloo..Joillakin tuntuu olevan käsittämätön tarve mollata uusioperheitä ja niissä kasvaneita lapsia.Ovat häiriintyneitä ja pikkurikollisia jne,jne..
Varmasti on niitäkin,mutta lähtökohtana on kuitenkin se millainen on perhe,jossa lapsi kasvaa.Uusioperhekin voi olla onnellinen ja tasapainoinen kasvu-alusta lapselle,kun taas puolestaan moni ydinperhe kätkee sisälleen todellisen helvetin,mutta erota ei voida/uskalleta.
Mielestäni uusioperheellä ymmärretään monesti kapakassa viihtyvä yh,joka raahaa kotiinsa isäpuoliehdokkaita.Sitten ryypätään ja tapellaan ja muksut on kadulla tekemässä pahojaan.
En halua kärjistää puoleen enkä toiseen,mutta ärsyttää vain nämä keskustelut,jossa uusio(mikä sana,muuten)perheet leimataan jo kättelyssä epäonnistuneiksi ja turmiollisiksi. - Avioliitossa 27V.
mä vaan kirjoitti:
Joillakin tuntuu olevan käsittämätön tarve mollata uusioperheitä ja niissä kasvaneita lapsia.Ovat häiriintyneitä ja pikkurikollisia jne,jne..
Varmasti on niitäkin,mutta lähtökohtana on kuitenkin se millainen on perhe,jossa lapsi kasvaa.Uusioperhekin voi olla onnellinen ja tasapainoinen kasvu-alusta lapselle,kun taas puolestaan moni ydinperhe kätkee sisälleen todellisen helvetin,mutta erota ei voida/uskalleta.
Mielestäni uusioperheellä ymmärretään monesti kapakassa viihtyvä yh,joka raahaa kotiinsa isäpuoliehdokkaita.Sitten ryypätään ja tapellaan ja muksut on kadulla tekemässä pahojaan.
En halua kärjistää puoleen enkä toiseen,mutta ärsyttää vain nämä keskustelut,jossa uusio(mikä sana,muuten)perheet leimataan jo kättelyssä epäonnistuneiksi ja turmiollisiksi.Sanoinkin että poikkeuksia on, mutta joka ei huomaa sitä asiaa että ongelma on lissääntynyt huikeasti on itse tässä samassa ongelmassa.
Vaimoni on koulutyössä ja jopa pikkupaikkakunnalla on kipeä tarve koulunkäyntiavustajille ja tarve johtuu enimmäkseen juuri perheen rikkoutumisista, ei ole isää tai äitiä ja on kauhea ikävä jompaa kumpaa jota tapaa vain harvoin.
Ongelmana on vain nyt että valtio ei ole tälläiseen varautunut ja rahat ei riitä niiden palkkaamiseen.
Kyllä ns. ydinperheitä vielä löytyy ne vain ovat jo vähemmistönä. - mää,
Avioliitossa 27V. kirjoitti:
Sanoinkin että poikkeuksia on, mutta joka ei huomaa sitä asiaa että ongelma on lissääntynyt huikeasti on itse tässä samassa ongelmassa.
Vaimoni on koulutyössä ja jopa pikkupaikkakunnalla on kipeä tarve koulunkäyntiavustajille ja tarve johtuu enimmäkseen juuri perheen rikkoutumisista, ei ole isää tai äitiä ja on kauhea ikävä jompaa kumpaa jota tapaa vain harvoin.
Ongelmana on vain nyt että valtio ei ole tälläiseen varautunut ja rahat ei riitä niiden palkkaamiseen.
Kyllä ns. ydinperheitä vielä löytyy ne vain ovat jo vähemmistönä.on vaan niin hiton helppo iskeä lapsen ongelmien syyksi se ero.eikä etsiä sitä syytä lapsen luonteesta tms..
Omalla kohdallani pojan ongelmien syyksi sain vain sen,et olin yh,ja jopa lapselta kysyttiin (psykol.)et olisiko kivaa jos vanhemmat palaisivat yhteen..
Voin pistää pääni pantiksi,et lapsen kohdalle ero oli 1000000000 kertaa parempi vaihtoehto,kuin se,et olisi elänyt väkivallan ja isän juopottelun,valehtelun ja muiden ongelmien keskellä.
Kukaan ei ole vielkäkään minulle missään kertonut,mitä ammatti ihmiset löytävät syyksi ydinperheen lapsen ongelmiksi..Miksi sama ongelma ei voisi olla myös yh perheen (tai uusperheen) lapsella?? - on tottakai
mää, kirjoitti:
on vaan niin hiton helppo iskeä lapsen ongelmien syyksi se ero.eikä etsiä sitä syytä lapsen luonteesta tms..
Omalla kohdallani pojan ongelmien syyksi sain vain sen,et olin yh,ja jopa lapselta kysyttiin (psykol.)et olisiko kivaa jos vanhemmat palaisivat yhteen..
Voin pistää pääni pantiksi,et lapsen kohdalle ero oli 1000000000 kertaa parempi vaihtoehto,kuin se,et olisi elänyt väkivallan ja isän juopottelun,valehtelun ja muiden ongelmien keskellä.
Kukaan ei ole vielkäkään minulle missään kertonut,mitä ammatti ihmiset löytävät syyksi ydinperheen lapsen ongelmiksi..Miksi sama ongelma ei voisi olla myös yh perheen (tai uusperheen) lapsella??myös ehjien perheiden lapsilla, mutta eroperheiden lapset, yh-lapset ovat enemmistönä.
Eli riski kasvaa e.m lapsien kohdalla ja kukaan ei kiellä sitä, että jos perheessä on väkivaltaa ym niin on lapsellekin parempi erota...Toinen ja merkittävä asia onkin se, miten eron hoitaa niin, että jokainen selviää mahdollisimman ehjänä myös henkisesti sen jälkeen - nimenomaan jokainen perheen jäsen.
Harva lapsi - pieneltä lapselta ei voi odottaakaan - ymmärtää vanhempien eron ja tiedän melkein "aitopaikailta" seuranneena, että suurin osa erolapsista haaveilee, että äiti ja isä menevät vielä yhteen. Lapsi haluaa olla lojaali molemmille ja on tosi vastuutonta vanhemmalta, mennä haukkumaan toista vanhempaa lapselle. Sittenkin vaikka toinen on millainen ääliö...
Isän/äidin haukkuminen ja mollaaminen haavoittaa pahoin lapsen kehitystä ja itsetuntoa.
Vasta aikuistuessa lapsi alkaa tajuamaan eron syvimpiä syitä - jos sittenkään. Paljon on katkeria aikuistuneita, jotka näkevät vasta aikuisena totuuden...Se voi olla jompaan kumpaan suuntaan. Osa hyväksyy vanhempiensa eron ja sen syyt, osalle taas avautuu se, että vanhempi syytti ja mustamaalasi toista aiheetta.Kipeitä asioita joutuu käsittelemään pitkään, siitä voi seurata paljon erinäisiä vaikeuksia ja ongelmia... - mää,
on tottakai kirjoitti:
myös ehjien perheiden lapsilla, mutta eroperheiden lapset, yh-lapset ovat enemmistönä.
Eli riski kasvaa e.m lapsien kohdalla ja kukaan ei kiellä sitä, että jos perheessä on väkivaltaa ym niin on lapsellekin parempi erota...Toinen ja merkittävä asia onkin se, miten eron hoitaa niin, että jokainen selviää mahdollisimman ehjänä myös henkisesti sen jälkeen - nimenomaan jokainen perheen jäsen.
Harva lapsi - pieneltä lapselta ei voi odottaakaan - ymmärtää vanhempien eron ja tiedän melkein "aitopaikailta" seuranneena, että suurin osa erolapsista haaveilee, että äiti ja isä menevät vielä yhteen. Lapsi haluaa olla lojaali molemmille ja on tosi vastuutonta vanhemmalta, mennä haukkumaan toista vanhempaa lapselle. Sittenkin vaikka toinen on millainen ääliö...
Isän/äidin haukkuminen ja mollaaminen haavoittaa pahoin lapsen kehitystä ja itsetuntoa.
Vasta aikuistuessa lapsi alkaa tajuamaan eron syvimpiä syitä - jos sittenkään. Paljon on katkeria aikuistuneita, jotka näkevät vasta aikuisena totuuden...Se voi olla jompaan kumpaan suuntaan. Osa hyväksyy vanhempiensa eron ja sen syyt, osalle taas avautuu se, että vanhempi syytti ja mustamaalasi toista aiheetta.Kipeitä asioita joutuu käsittelemään pitkään, siitä voi seurata paljon erinäisiä vaikeuksia ja ongelmia...Poika ei tähän päivään mennessäkään (13v,11v erosta)ole kuullut mun suusta (tai isänsäkkään) haukkumisia puoleen tai toiseen..
Mutta se on täysin totta,et lapsien paha olo on kasvanut,mutta edelleenkään en ymmärrä,miksi eroperheen lapsen vaikeuksien syy on automaattisesti ero,eikä muuta syytä edes lähdetä etsimään..
Kyllähän näihin erolapsiinkin vaikuttaa samalla tavalla ympäristön paineet,kaverit,tiedoitusvälineet, yms yms kun ydinperheen lapsiin,miksi ei etsitä sitä syytä syvemmältä,vaan heti päätetään et syy on ero.. - Pariton Isä
on tottakai kirjoitti:
myös ehjien perheiden lapsilla, mutta eroperheiden lapset, yh-lapset ovat enemmistönä.
Eli riski kasvaa e.m lapsien kohdalla ja kukaan ei kiellä sitä, että jos perheessä on väkivaltaa ym niin on lapsellekin parempi erota...Toinen ja merkittävä asia onkin se, miten eron hoitaa niin, että jokainen selviää mahdollisimman ehjänä myös henkisesti sen jälkeen - nimenomaan jokainen perheen jäsen.
Harva lapsi - pieneltä lapselta ei voi odottaakaan - ymmärtää vanhempien eron ja tiedän melkein "aitopaikailta" seuranneena, että suurin osa erolapsista haaveilee, että äiti ja isä menevät vielä yhteen. Lapsi haluaa olla lojaali molemmille ja on tosi vastuutonta vanhemmalta, mennä haukkumaan toista vanhempaa lapselle. Sittenkin vaikka toinen on millainen ääliö...
Isän/äidin haukkuminen ja mollaaminen haavoittaa pahoin lapsen kehitystä ja itsetuntoa.
Vasta aikuistuessa lapsi alkaa tajuamaan eron syvimpiä syitä - jos sittenkään. Paljon on katkeria aikuistuneita, jotka näkevät vasta aikuisena totuuden...Se voi olla jompaan kumpaan suuntaan. Osa hyväksyy vanhempiensa eron ja sen syyt, osalle taas avautuu se, että vanhempi syytti ja mustamaalasi toista aiheetta.Kipeitä asioita joutuu käsittelemään pitkään, siitä voi seurata paljon erinäisiä vaikeuksia ja ongelmia...»ongelmia on tottakai myös ehjien perheiden lapsilla, mutta eroperheiden lapset, yh-lapset ovat enemmistönä.»
Johtuiskohan nyt siitä että koska eroperheitä on enemmän, usein ne joilla on ongelmia on eroperheistä. Ero perheessä ei käsittääkseni mitenkään itsestään aiheuta ongelmia, ero voi jopa ratkaista monia ongelmia.
Kaikissa eroperheissa ei myöskään haukuta ja mollata toista vanhempaa, ja toisaalta monissa "ehjissä" perheissä puolisoiden jatkuva mollaaminen on aivan tavallista arkipäivää.
Minua jotkut ovat yrittäneet syyllistää siitä että pidän lasta vuoroviikoin, se kuulemma aiheuttaa väistämättä ongelmia. Jos ongelmia ei nyt näytä olevan niin niitä kuulemma aivan väkisin tulee vielä. Näiden mielestä minun pitäisi suosiolla jättäytyä etäisemmäksi. Voi elämä. - tieto?
on tottakai kirjoitti:
myös ehjien perheiden lapsilla, mutta eroperheiden lapset, yh-lapset ovat enemmistönä.
Eli riski kasvaa e.m lapsien kohdalla ja kukaan ei kiellä sitä, että jos perheessä on väkivaltaa ym niin on lapsellekin parempi erota...Toinen ja merkittävä asia onkin se, miten eron hoitaa niin, että jokainen selviää mahdollisimman ehjänä myös henkisesti sen jälkeen - nimenomaan jokainen perheen jäsen.
Harva lapsi - pieneltä lapselta ei voi odottaakaan - ymmärtää vanhempien eron ja tiedän melkein "aitopaikailta" seuranneena, että suurin osa erolapsista haaveilee, että äiti ja isä menevät vielä yhteen. Lapsi haluaa olla lojaali molemmille ja on tosi vastuutonta vanhemmalta, mennä haukkumaan toista vanhempaa lapselle. Sittenkin vaikka toinen on millainen ääliö...
Isän/äidin haukkuminen ja mollaaminen haavoittaa pahoin lapsen kehitystä ja itsetuntoa.
Vasta aikuistuessa lapsi alkaa tajuamaan eron syvimpiä syitä - jos sittenkään. Paljon on katkeria aikuistuneita, jotka näkevät vasta aikuisena totuuden...Se voi olla jompaan kumpaan suuntaan. Osa hyväksyy vanhempiensa eron ja sen syyt, osalle taas avautuu se, että vanhempi syytti ja mustamaalasi toista aiheetta.Kipeitä asioita joutuu käsittelemään pitkään, siitä voi seurata paljon erinäisiä vaikeuksia ja ongelmia...Mihin tutkimukseen perustat väitteesi siitä, että eronneiden vanhempien lapsilla olisi ydinperheiden lapsia enemmän ongelmia?
Taitaa olla omaa mututietoasi.
Totta on, että yh:n ja uusperheiden lasten ongelmista puhutaan kovemmalla äänellä ja muistetaan aina mainita, se, että "nämä ovat näitä tyypillisiä avioerolapsia..."
Ehkä siitä yksinkertainen vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen ongelmat johtuvat nimenomaan vanhempien erosta. Vaan niitä ongelmiahan olisi voinut tulla joka tapauksessa, vaikka biologiset vanhemmat olisivat olleet yhdessäkin ja rakastaneet toisiaan! Minulla ainakin teininä oli ongelmia, ja pahoja sellaisia, vaikka olenkin kotoisin rakastavasta perheestä ja vanhempani ovat edelleen naimisissa keskenään.
Itse olen eronnut lapseni isästä, mutta ei lapseni hänestä ole eronnut. He tapaavat edelleen usein ( isänsä tekee matkahommia, eikä tapaisi kovin paljon useammin lastaan joka tapauksessa, vaikka asuisimme yhdessäkin )ja kyllä isä ottaa lapsestansa sen vastuun, mikä hänelle kuuluukin. Nykyinen mieheni kantaa oman vastuunsa perheestämme, mutta ei se pienennä lapsen isän osuutta.
Ja tuli tuossa mieleen, että jos ne muutokset ovat lapselle pahoja, onko sitten parempi, että lapsella alunperinkään ei ole kuin se yksi vanhempi? ( eli yleensä kai äiti..) Kun sitäkin niin kovasti kuitenkin vastustetaan.. - sinä pariton
Pariton Isä kirjoitti:
»ongelmia on tottakai myös ehjien perheiden lapsilla, mutta eroperheiden lapset, yh-lapset ovat enemmistönä.»
Johtuiskohan nyt siitä että koska eroperheitä on enemmän, usein ne joilla on ongelmia on eroperheistä. Ero perheessä ei käsittääkseni mitenkään itsestään aiheuta ongelmia, ero voi jopa ratkaista monia ongelmia.
Kaikissa eroperheissa ei myöskään haukuta ja mollata toista vanhempaa, ja toisaalta monissa "ehjissä" perheissä puolisoiden jatkuva mollaaminen on aivan tavallista arkipäivää.
Minua jotkut ovat yrittäneet syyllistää siitä että pidän lasta vuoroviikoin, se kuulemma aiheuttaa väistämättä ongelmia. Jos ongelmia ei nyt näytä olevan niin niitä kuulemma aivan väkisin tulee vielä. Näiden mielestä minun pitäisi suosiolla jättäytyä etäisemmäksi. Voi elämä.isä, olet osaltasi oikeassa, että eroperheiden lasten ongelmien suuri määrä voi johtua siitä, että eroperheitä on paljon - ja luvut eivät laske..
En kiistä missään nimessä sitä, että ero usein paikallaan ja ainoa ja paras ratkaisu "perheen ongelmiin".
Eli selvennykseksi vielä - ero voi todella ratkaista ja parantaa perheen ongelmia.
Peräänkuulutin ja kuulutan tapaa miten ero hoidetaan mahdollisimman hyvin ja kaikki sen mukana tuomat asiat ongelmineen...
Valitettavasti harva kykenee tai haluaa olla "aikuinen" kun eron tuomat tunteet jylläävät. Heitäkin on - onneksi, mutta saisi olla enemmän. Sinä Pariton isä taidat olla aikuinen. Olen sitä mieltä, että jos toinen vanhemmista on kyvytön tai haluton, toisen on oltava. Se ei aina onnistu vaan molemmat sortuvat ala-arvoiseen käytökseen...
En tarkastele perheitä mustavalkoisesti vaan tiedän, että ehjissä perheissä mollataan varmaan ja haukutaan...Niissä tapahtuu myös pahoja asioita.. Ja sellainen tuntuma on usein tullut, että sellaiset parit(perheet) eroavat, joilla olisi mahdollisuus pysyä yhdessä - ehjänä perheenä, jos panostaisivat siihen määrätietoisesti. Taas tiedän perheitä, joiden pitäisi erota, mutta kynsin-hampain pysyttelevät yhdessä... - xxx
Tilanteessa, jossa vanhemmat keskittyvät enemmän itseensä, kuin lapsiin tulee ongelmia jossain vaiheessa. Tällaisia tilanteita on usein erotilanteessa, mutta ei aina. On muistettava, että myös perheissä, joissa biologiset vanhemmat elävät yhdessä vanhemmat saattavat olla välinpitämättömiä. Opettajat ja muut vetävät liian helposti johtopäätöksiä ulkoisten asioiden pohjalta; ero-> lasten käyttäytymisongelmat. Prosessi on usein vähän monimutkaisempi esim. vanhempien keskinäiset ongelmat-> ero -> lisäongelmat, syyttelyt ja muut. Lapsista tappelu-> kaikkien paha olo -> lasten käyttäytymisongelmat. Syitä noille pahanolon lähteille voi olla miljoona muutakin: työttömyys, sairaudet, kuolemantapaukset esimerkiksi. Opettajien pitäisi vähän miettiä syy-seuraus suhteita paremmin ennenkuin lähtevät yleistelemään liikaa. En tiedä yhtään erotapausta, jossa lapsilla olisi ollut minkäänlaisia häiriökäyttäytymisen oireita, mikäli vanhemmat ovat kyenneet erottamaan erossa omat tunteensa ja lasten tarpeet! Kaikki eivät vain tällaiseen pysty.
- wanda
tieto? kirjoitti:
Mihin tutkimukseen perustat väitteesi siitä, että eronneiden vanhempien lapsilla olisi ydinperheiden lapsia enemmän ongelmia?
Taitaa olla omaa mututietoasi.
Totta on, että yh:n ja uusperheiden lasten ongelmista puhutaan kovemmalla äänellä ja muistetaan aina mainita, se, että "nämä ovat näitä tyypillisiä avioerolapsia..."
Ehkä siitä yksinkertainen vetää sellaisen johtopäätöksen, että lapsen ongelmat johtuvat nimenomaan vanhempien erosta. Vaan niitä ongelmiahan olisi voinut tulla joka tapauksessa, vaikka biologiset vanhemmat olisivat olleet yhdessäkin ja rakastaneet toisiaan! Minulla ainakin teininä oli ongelmia, ja pahoja sellaisia, vaikka olenkin kotoisin rakastavasta perheestä ja vanhempani ovat edelleen naimisissa keskenään.
Itse olen eronnut lapseni isästä, mutta ei lapseni hänestä ole eronnut. He tapaavat edelleen usein ( isänsä tekee matkahommia, eikä tapaisi kovin paljon useammin lastaan joka tapauksessa, vaikka asuisimme yhdessäkin )ja kyllä isä ottaa lapsestansa sen vastuun, mikä hänelle kuuluukin. Nykyinen mieheni kantaa oman vastuunsa perheestämme, mutta ei se pienennä lapsen isän osuutta.
Ja tuli tuossa mieleen, että jos ne muutokset ovat lapselle pahoja, onko sitten parempi, että lapsella alunperinkään ei ole kuin se yksi vanhempi? ( eli yleensä kai äiti..) Kun sitäkin niin kovasti kuitenkin vastustetaan..muutama vuosi sitten espoolaiset ns. ydinperheiden ja vieläpä varakkaiden sellaisten, nuoret murhasivat erään perheen äidin ja isän kännyköiden takia.
Ei kannattaisi yleistää! - "oikeat arvot"
mää, kirjoitti:
on vaan niin hiton helppo iskeä lapsen ongelmien syyksi se ero.eikä etsiä sitä syytä lapsen luonteesta tms..
Omalla kohdallani pojan ongelmien syyksi sain vain sen,et olin yh,ja jopa lapselta kysyttiin (psykol.)et olisiko kivaa jos vanhemmat palaisivat yhteen..
Voin pistää pääni pantiksi,et lapsen kohdalle ero oli 1000000000 kertaa parempi vaihtoehto,kuin se,et olisi elänyt väkivallan ja isän juopottelun,valehtelun ja muiden ongelmien keskellä.
Kukaan ei ole vielkäkään minulle missään kertonut,mitä ammatti ihmiset löytävät syyksi ydinperheen lapsen ongelmiksi..Miksi sama ongelma ei voisi olla myös yh perheen (tai uusperheen) lapsella??Jos Äidillä ja Isällä on elämän arvot kohdallaan, on suuri mahdollisuus että myös lapset omaksuvat vanhempien mallin.
Tarkoitan tällä sitä elämää jota useissa perheissä eletään esim. alkoholin käyttö, jos kotona käytetään alkoholia niin sehän on malli lapselle ja jos kotona vietetään aikaa television ääressä niin ei voi olla etteikö lapsi ota sieltä mallia omaan elämäänsä,mm. rivot rikosohjelmat ja seksi joka on lähes joka filmissä. Turha on sanoa että onhan siinä nappi josta sammuttaa, on paljon tilanteita ettei vanhemmat ole seuraamassa lapsen katsomaa ohjelmaa, päinvastoin lapsi saatetaan laittaa istumaan töllöttimen eteen että itse voi olla rauhassa.
Kyllä aika moni on tietoinen puolisoa ottaessa minkälaista elämää kaveri on tottunut pitämään, jos sen löytää tanssilattioilta niin ei ole häävit lähtökohdat.
Nyt ehkä joku ajattelee että mistäs sen kaverin voi löytää, mietippä eikö mitään muita mahdollisuuksia ole???
Kovaa tekstiä mutta totuus tuotakoon julki. - ongelmiako?
mää, kirjoitti:
on vaan niin hiton helppo iskeä lapsen ongelmien syyksi se ero.eikä etsiä sitä syytä lapsen luonteesta tms..
Omalla kohdallani pojan ongelmien syyksi sain vain sen,et olin yh,ja jopa lapselta kysyttiin (psykol.)et olisiko kivaa jos vanhemmat palaisivat yhteen..
Voin pistää pääni pantiksi,et lapsen kohdalle ero oli 1000000000 kertaa parempi vaihtoehto,kuin se,et olisi elänyt väkivallan ja isän juopottelun,valehtelun ja muiden ongelmien keskellä.
Kukaan ei ole vielkäkään minulle missään kertonut,mitä ammatti ihmiset löytävät syyksi ydinperheen lapsen ongelmiksi..Miksi sama ongelma ei voisi olla myös yh perheen (tai uusperheen) lapsella??Kyllä tänä päivänä niin ydinperheissä kuin muissakin perheissä lasten ongelmiin on useita eri syitä, yksi iso tekijä on se että vanhemmat eivät anna aikaa lapsille, on täydet työpäivät ja sen jälkeen illat muita menoja , kokouksia, omia harrastuksia yms.
Lapsi ei välttämätä tarvi huvipuistoja, Mc Donalsia,
ulkomaanmatkoja jne. vaan yhdessäoloa, rajoja, rakkautta ja sitä kautta turvallisuudentunnetta.
- Ydinperhe
Ydinperhe on vanhemmat (vanhempi) ja lapset (lapsi), jotka syövät samasta jääkaapista.
Eli uusioperheessä ydinperhe on esim. Äiti ja hänen 2 lastaan, jotka asuu perheessä ja isä, sekä yksi yhteinen lapsi. Tähän ydinperheeseen taas ei kuulu isän lapset ensimmäisestä avioliitosta, koska he eivät asu vakituisesti perheessä.
Yh-perheessä ydinperheen muodostaa lähivanhempi ja lapset.
Isovanhemmat tai muut sukulaiset eivät kuulu ydinperheeseen. Lapsi kuuluu ydinperheeseen niin kauan kuin muuttaa omilleen.- Pariton Isä
Olenko ydinperhe, koska lapseni syö useimmit4en minun kaapistani?
Yh-perhe en ilmeisesti ainakaan ole, koska en ole virallisesti lähivanhempi. Uusioperhekään tämä ei ole, koska minulla ei ole puolisoa.
Ei niin että sillä nimityksellä niin väliä olisi. Minä olen isä jolla on lapsi joka asuu suurimman osan ajastaan luonani. - keppälerttu pikana
Pariton Isä kirjoitti:
Olenko ydinperhe, koska lapseni syö useimmit4en minun kaapistani?
Yh-perhe en ilmeisesti ainakaan ole, koska en ole virallisesti lähivanhempi. Uusioperhekään tämä ei ole, koska minulla ei ole puolisoa.
Ei niin että sillä nimityksellä niin väliä olisi. Minä olen isä jolla on lapsi joka asuu suurimman osan ajastaan luonani.vaikka virallisesti ONNELLISIA PERHEITÄ = )
(Alan itsekkin kyllästyy tuohon uusioperhe-nimitykseen)
- tällainen tapaus
Minäkin ymmärtäisin ydinperheen sellaiseksi kokonaisuudeksi, joka asuu samassa taloudessa. En ole varma, onko asia näin.
Ihmettelen vaan, että mihin perheeseen kuuluu sellaiset lapset, jotka asuvat esim. kaksi viikkoa äidin uudessa perheessä ja seuraavat kaksi viikkoa isän uudessa perheessä? Hehän eivät asu "vakituisesti" kummassakaan uusioperheessä? - selkäydin
Turha moittia uusperheitä ja nostaa itsensä
jalustalle, kun on "onnistunut" pitämään liittonsa kasassa noinkin kauan.
Itsekin arvostin omaa perhettäni yli kaiken aiemmin, kunnes nykyinen exäni , silloinen mieheni ,yksi päivä töistä tullessaan ilmoitti
lähtevänsä. Oli löytänyt töistä uuden onnen.
Nyt elän yhdessä uuden miehen kanssa ja kolme
lastani asuvat kanssamme.Lapset menestyvät koulussa, eivät ryyppää ja räyhää ja ovat kaikin tavoin ihania nuoria.
Ei tehnyt ero heistä narkkareita ja roistoja,
muttei tuo entinen perhekään sitä olisi heistä tehnyt.
Eiköhän ole kyse kasvatuksesta ja onnestakin osittain, kun ei ole kukaan ajautunut pois
kaidalta tieltä.- kyllä hymyilyttää
..näen asian. Ja todella fiksuja on myös meillä, koulussa menestyviä, kohteliaita eivätkä he ole mitään häiriökäyttäytyjiä. Mutta kyllä niitäkin löytyy lasteni luokalta, siis häiriköitä, ja nämä lapset jotka häiriköi lastemme luokalla sattuvat nyt olemaan ns. ydinperheen lapsia, joten olen myös tullut tulokseen, että kasvatus ja rakkaus sekä rajat antavat aika hyvän lähtökohdan, aivan sama elääkö ns. ydinperheessä vai ei.
Mikähän nimitys on sitten lapselle joka elää eronneen äidin ja eronneen isän kanssa, jos perhe on ns. uusioperhe, mutta tällä lapsella ei ole koskaan ollut muuta perhettä, eli hän asuu ydinperheessä. Olemmeko me jokin "mutaatio symbioosiperhe"? Sisältäen isän, äidin ja sisarpuolia, jotka lapsi mieltää ihan veljeksi??
- mieltää
tavallaan mikä on kullekin perheelle osuvin nimi.
Uusperhe kuvaa hyvin sellaista tilannetta jossa kaksi eronnutta solmii avioliiton ja saavat yhteisiä lapsia. Uusperhe on uusperhe vaikka ei yhteistä lasta ole tai tule. Nimenomaan uusperhe eikä uusioperhe.
Ydinperhe kuvaa ennen kaikkea sitä ensimmäistä perhettä joka on/oli. Isä, äiti ja lapsi/lapsia.
Sitä voisi nimittää jopa "kantaperheeksi"...
Ilman muuta ihanne on että se ensin perustettu perhe toimisi ja jokainen hoitaisi siinä perheessä vastuunsa vanhempana. Se on niin yhteiskunnan kuin perheenjäsenten etu "pitkässä juoksussa".
Mitä tulee yhä lisääntyvään eroilmiöön ja hajonneisiin perheisiin ja niiden myötä lasten ja nuorten eri tavoin ilmeneviin pahoinvointeihin, niin jokainen voi miettiä mitä on tehtävissä, jotta ongelmat eivät kasaudu eivätkä lisäänny.Mitä esim itse opetat omille lapsille, jotta he osaavat hoitaa parisuhteensa ja pysyä tyytyväisinä ensimmäisessä liitossa niin arjessa kuin juhlassa ja hyvinä kuin pahoina päivinä? Niitä kaikkia tulee olemaan jokaisella.
Ja kyllä erot aiheuttavat pahoinvointia vanhemmillekin ja jopa muulle suvulle esim isovanhemmille. Ero ei ole koskaan helppo, ei vaikka olisi "kurja/kauhea suhde".Kukaanhan ei mene suhteeseen/liittoon kauhean kumppanin kanssa... Erojen ja parisuhdeongelmien vuoksi kuluu sairaspäiviä, työstä poissaoloja ym..ja alkoholismi on monen eronneen "tulevaisuus".
Vanhempi,sinä joka olet hyvilläsi, että lapsi ei ole vielä oireillut. Huomisesta et vielä tiedä.
Ja sopii toivoa, että lapsen asiat ovat hyvin ja pysyvätkin. Tilanteet voivat muuttua, lapsi kasvaa ja alkaa päättelemään ja ajattelemaan...
On selvää, että kaikki lapset eivät syrjäydy tai oireile vanhempien eron/ongelmien vuoksi, mutta yhtä selvää on, että ero aiheuttaa riskin lapsen henkisen kehityksen normaalille jatkolle.
Jokainen tietää mitä tarkoittaa riski? Tosin tiedän ja tunnen ihmisiä jotka eivät ymmärrä mitä tarkoittaa riski. He kieltävät riskin mahdollisuuden. Esimerkki: Jos tupakoit vuosikymmeniä sinulla on moninkertainen riski saada keuhkosyöpä. Henkilö, joka "kieltää riskin" sanoo: Mutta tunnen henkilön, joka on tupakoinut 50 vuotta eikä ole saanut syöpää ja toisen joka ei ole ikinä tupakoinut ja on sairastunut syöpään. Haasteita riittää...- kiitos
...pelkkää asiaa
- perhe jää heitteille!
Ja ämmät tekevät lisää kakaroita juuri sen takia että kumppanin edelliset lapset sivuutetaan noin ohimennen.
Nainen ei siedä kilpailijoita miehen edellisestä suhteesta. Ja naista riepoo elatusmaksut miehen edelliselle lapselle tai lapsilleen.
Ihan turha opettaa yhtään mitään lapsilleen, kun raha hallitsee aivan kaikkea. Rahan takia tehdään kakaroita ja rahan takia erotaan. Yksinhuoltaja saa pummattua sossusta paremman elintason.
Ei kannata työssä käydä, on esimerkkejä paljon. Sossusta saa enemmän kuin työssä käymällä. Kunhan vaan osaa oikeista naruista vetää. sitten kun kakara alkaa kuluttaan, niin laitetaan se lastenkotiin ja yhteiskunta kustantaa kaikki perhehoidonkin jälkeen.
Tyhmät elättää itse kakaransa, viisaat laittaa ne edes hetkeksi perhekotiin, niin yhteiskunta kustantaa kaikki täysi- ikäisyyteen asti.
Turha vaahdota vanhemmille, sillä eivät he välitä! - onpa tekstiä
perhe jää heitteille! kirjoitti:
Ja ämmät tekevät lisää kakaroita juuri sen takia että kumppanin edelliset lapset sivuutetaan noin ohimennen.
Nainen ei siedä kilpailijoita miehen edellisestä suhteesta. Ja naista riepoo elatusmaksut miehen edelliselle lapselle tai lapsilleen.
Ihan turha opettaa yhtään mitään lapsilleen, kun raha hallitsee aivan kaikkea. Rahan takia tehdään kakaroita ja rahan takia erotaan. Yksinhuoltaja saa pummattua sossusta paremman elintason.
Ei kannata työssä käydä, on esimerkkejä paljon. Sossusta saa enemmän kuin työssä käymällä. Kunhan vaan osaa oikeista naruista vetää. sitten kun kakara alkaa kuluttaan, niin laitetaan se lastenkotiin ja yhteiskunta kustantaa kaikki perhehoidonkin jälkeen.
Tyhmät elättää itse kakaransa, viisaat laittaa ne edes hetkeksi perhekotiin, niin yhteiskunta kustantaa kaikki täysi- ikäisyyteen asti.
Turha vaahdota vanhemmille, sillä eivät he välitä!Miksi ajattelet noin? Toivottavasti et siirrä jälkeläisillesi tuota ajattelumallia, eivät pian mene töihin hekään =)
Minua ei ole koskaan rieponut mieheni maksamat elatusmaksut, joskus vaan ihmettelin, minne rahat käytettiin, kun lapselle ei kovinkaan usein mitään uutta ilmestynyt..
Nyt lapsi asuu meidän luonamme, ja vähiten minua asiassa riepoo rahanmeno...
En ole "tehnyt uutta kakaraa" miehelleni, enkä näillä näkymin aio tehdäkään, en myöskään koskaan ole ajatellut rahastaa jo synnyttämilläni lapsilla! Lapsilisän olen saanut, kuten tässä maassa kuuluukin, ja siihen huiman 23€ yh-korotuksen aikanaan. Ja toki elatusmaksun, jonka suuruudesta olemme exäni kanssa yhteisymmärryksessä sopineet. Sossusta en ole rahaa saanut, enkä hakenut, töilläni ( hoitoala, pieni palkka..) olen maksanut asunnot ja muut menot. Ja hyvin on pärjätty!
Täytyy toki myöntää, että nyt, kun olen uudessa liitossa, raha-asiat ovat paremmalla tolalla, kun on kaksi työssäkäyvää aikuista maksamassa. Mutta ei se tarkoita sitä ,että olisin mennyt naimisiin rahan vuoksi =)
- Sairasta perheyhteisöä...
On pilvin pimein...
- .....
"Kuuntelinpahan radiosta kun uusperheen äidit, eli eronneet äidit ihmettelivät miksi ensimmäisessä avioliitossa olevista käytetään nimitystä ydinperhe."
Jaaha, selvä...
"Mielestäni se jos joku on ainoa oikea ydinperhe jossa on kaikkein parhaimmat mahdollisuudet saada lapsista yhteiskuntaan työtä tekeviä rehellisiä kansalaisia."
Minun mielestäni se on hyvä perhe, jossa lapsista kasvaa yhteiskuntakelpoisia.
"Ei tarvi kuin mennä pääkaupunkiseudulle nuoren töitä hakemaan ja työnantajan kuullessa että hakija on Tampereen yläpuolelta niin kiinnostus herää välittömasti että tässä on tunnollinen ja työtäpelkäämätön kaveri."
Ai, että miten asuinpaikka vaikuttaa työmoraaliin? Ehkä se vaikutus on kuitenkin niin pieni, ettei sitä kannata miettiä.
"Paljonhan se riippuu vanhemmista mutta erojen ja riitojen keskeltä useasti kasvaa häiriintyneitä ja huonosti sopeutuvia lapsia."
Poikkeuksia toki on ja lapsen ikäkin vaikutta tulokseen."
Ero vaikeuttaa tilannetta, mutta ei mikään mahdoton homma. Miten uskot vaikuttavan asiaan esimerkiksi väkivallan pursuaminen medioista, alkoholismin jne? Ja sen yleisen välinpitämättömyyden joka vallitsee? Mitä minä tunnen eroperheistä kasvaneita, niin he eivät ole mitenkään syrjäytyneitä vaan normaaleja kansalaisia.
"Näyttää siltä että kohta lähes puolet kouluissa tarvitsee erikoisapua kouluopinnoissa..."
Kyllä, johtuneeko kasvatustavoista? Onhan nykyään perheissä ja kouluissa lepsumpi kasvatustyyli.
Tämä on kova paikka monille vanhemmille mutta totuus vain on niin.
Kaikille on kova paikka, että erot kasvaa kasvamistaan, on pätkätöitä, nuorilla paha olla ja eläkepommi odottamassa. Varsinkin kun sitä ei voida pistää yhden asian piikkiin.- uusperheilyä
heips!
En tiedä sopiiko varsinaisesti tähän ketjuun, mutta nopeasti uusperheen perustaneet, oletteko ajatelleet, mitä lapsen mielessä tapahtuu, kun suurin toivein perustettu uusperhe hajoaa?
Kuvioista häipyvällä uudella kumppanilla (voi olla lapsen mielestä kiva tyyppi),kun ei ole mitään tapaamisoikeuksia ja hän luultavasti aloittaa innokkaana elämän muualla. Exälle on aika vaikeaa sompailla lapsen toisen vanhemman ja entisen tyttö- tai poikaystävän välissä ja mahdollisen oman uuden kumppanin kanssa. Sekava lause, mutta niin on tilanne sekava lapsenkin päässä.Lapsi kuitenkin varmaan kokee, että kuvioista häipyvä aikuinen "hylkää", kun ei enää näy.
Syyllistyn em. pohdinnoista sen verran, että ei ole vielä tullut mielenkään esitellä (ja antaa poikani kiintyä) yhteenkään kaveriini. Erosta kuitenkin 4 vuotta. Kun ei kerta lusiminen avioliitossa onnistunut exän kanssa (ero kutakuinkin yhteinen päätös), ajattelin, että yritän hoitaa tästä lähtien asiani niin, että poikani ei joudu minun takiani uusia "hylkäämisiä" kokemaan. (isä tapaa säännöllisesti poikaansa, mutta arkipäivässä ei ole mukana)
Eli pitkän jutun pointti, kuinka joku uskaltaa perustaa uusperheen, kun edellinen lusiminen meni karille? Miten olette sopineet uuden kumppanin kanssa, että mahdollinen kiintymyssuhde ei katkea ykskaks yllättäen? - Pariton Isä
uusperheilyä kirjoitti:
heips!
En tiedä sopiiko varsinaisesti tähän ketjuun, mutta nopeasti uusperheen perustaneet, oletteko ajatelleet, mitä lapsen mielessä tapahtuu, kun suurin toivein perustettu uusperhe hajoaa?
Kuvioista häipyvällä uudella kumppanilla (voi olla lapsen mielestä kiva tyyppi),kun ei ole mitään tapaamisoikeuksia ja hän luultavasti aloittaa innokkaana elämän muualla. Exälle on aika vaikeaa sompailla lapsen toisen vanhemman ja entisen tyttö- tai poikaystävän välissä ja mahdollisen oman uuden kumppanin kanssa. Sekava lause, mutta niin on tilanne sekava lapsenkin päässä.Lapsi kuitenkin varmaan kokee, että kuvioista häipyvä aikuinen "hylkää", kun ei enää näy.
Syyllistyn em. pohdinnoista sen verran, että ei ole vielä tullut mielenkään esitellä (ja antaa poikani kiintyä) yhteenkään kaveriini. Erosta kuitenkin 4 vuotta. Kun ei kerta lusiminen avioliitossa onnistunut exän kanssa (ero kutakuinkin yhteinen päätös), ajattelin, että yritän hoitaa tästä lähtien asiani niin, että poikani ei joudu minun takiani uusia "hylkäämisiä" kokemaan. (isä tapaa säännöllisesti poikaansa, mutta arkipäivässä ei ole mukana)
Eli pitkän jutun pointti, kuinka joku uskaltaa perustaa uusperheen, kun edellinen lusiminen meni karille? Miten olette sopineet uuden kumppanin kanssa, että mahdollinen kiintymyssuhde ei katkea ykskaks yllättäen?Tosin tarttee ens kertaa vissiin vähän tarkemmin valita kumppani (ihan ku mulla olis varaa valita :D ).
Mutta tuosta.. meillä kuvioista häippäs se nainen ja otti lapset mukaan. Toinen oli meidän yhteinen mutta vanhemman (koululainen) kanssa minulla ei ole mitään SUKULAISsuhdetta. Kyllä hän edelleen käy luonani, viikonlopun kerran kuussa tai parissa. Vaikka en hänen isänsä olekaan (hänellä on omakin isä) niin hyvin läheiset oltiin, ja ollaan vieläkin vaikkei hirveän usein nähdäkään.
Niin että ei perhe aina rikkoonnu niin että se lapseton ottaa ja häippäsee. Näin ollen meillä ei kukaan hyljännyt lapsiakaan.
- me myself
Taidan olla tosikko, ehkä aloittajakin on huumori-ihminen...
Mutta vastaan selkeästi tähän mikä on ydinperhe käsitteenä: se on kullekin se perhe mihin on syntynyt. Itse synnyin ns tavalliseen perheeseen (äiti ja isä). Mutta esim adoptiotyttäreni on syntynyt äidin ja äidinäidin perheeseen. Jos hänet olisi adoptoitu pienempänä, voisi ajatella että hänen mielensä sisällä muodostunut ydinperhe olisi toisenlainen, mutta kun hän tuli meille vasta 7-vuotiaana, tuo alkuperhe on hänen mielessään hänen lähtökohtansa, ytimensä.
Ydinperhe on siis mielen sisällä oleva alkuperhe. Loukkaamatta tai arvottamatta sen kummemmin ketään. - sota-aikoina
asiat olleet... tai oikeammin sotien jälkeen...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!1442470Näetkö feminismin uhkana
Vai mahdollisuutena kun deittailet naisia? Mitä miehet mieltä feminismistä?1961157Tykkäätkö halaamisesta?
Minä en. Tänään tuttava, jolle olen maininnut että en pidä halaamisesta, yritti halata minua ja olen vieläkin ihan raivo1131071Hinduilu on suurta eksytystä
tekosyvällinen tarina uppoaa moneen. Harhautusta todellisen Jumalan yhteydestä. Kuka haluaisi nähdä sielunvaelluksessa389930Malmin tapaus on järkyttävä
Kolme ulkomaalaistaustaista miestä raiskasi nuoren tytön tavalla, jota ei meinaa uskoa todeksi. Mikä voisi olla oikeampi296888- 66858
- 53841
- 89837
- 46829
- 51743