Luonnevikaisia

No kylläpä vedit taas alta lipan. Allekirjoittaneella ko. rodun omistajista neljäs menossa eikä kyllä tietoakaan arkuudesta. Pehmeitä yksilöitä löytynee joka rodusta. Voisiko joku sakemanni-ihminen tässä nyt sitten haukkua muoriskan dobberit verraten sakemanneihin. Aargh.

Tiinamuoriskalle kirjoitti:

No kylläpä vedit taas alta lipan. Allekirjoittaneella ko. rodun omistajista neljäs menossa eikä kyllä tietoakaan arkuudesta. Pehmeitä yksilöitä löytynee joka rodusta. Voisiko joku sakemanni-ihminen tässä nyt sitten haukkua muoriskan dobberit verraten sakemanneihin. Aargh.

Lue lisää

No joo, tiinamuorihan on usein muissakin kommenteissaan mollannut sakut "eleettömiksi" ja mielisteleväisiksi. Omat kokemukset hyvin erilaisia, mutta yksi tykkää isästä ja toinen tyttärestä. Ainakin itse voin todeta ihan rehellisesti näitä rotuja verratessani sen, että saksanpaimenkoira on koulutettavuudeltaan, käsiteltävyydeltään ja yleisiltä käyttöominisuuksiltaan (ml. säänkestävyys) huomattavan paljon dobermannia parempi ja sopii siten monelle sellaisellekin koiraharrastajalle, jolle dobberia ei voisi koskaan suositella.

Tiinamuoriskalle kirjoitti:

No kylläpä vedit taas alta lipan. Allekirjoittaneella ko. rodun omistajista neljäs menossa eikä kyllä tietoakaan arkuudesta. Pehmeitä yksilöitä löytynee joka rodusta. Voisiko joku sakemanni-ihminen tässä nyt sitten haukkua muoriskan dobberit verraten sakemanneihin. Aargh.

Lue lisää

Jos olen vuonna 1973 (22-vuotias olin itse silloin) ostanut sakemanninartun, joka ei lainkaan vastannut toiveitani, vaan oli ihan liian arka ja pehmeä. Säikky, pelkopurija. Totteli kyllä minua tosi hyvin, ei siinä tottelemisessa mitään moittimista.

Sitten, 20 vuotta myöhemmin, "erehdyin" taas. Juuri siksi, kun kaikki olivat sitä mieltä, että saksanpaimenkoira on ihan totta paras käyttökoira!

Sakemanninarttu taas perheeseen, ja ihan samanlainen oli, kuin se aiempikin. Liian pehmeä, liian arka. Paitsi pehmeä ja arka, myös haluton liikunnalliseen aktiviteettiin. Eli seisoi kotimme portilla kurkistelemassa, että "eivät kai nuo nyt taas ole lenkille menossa?" Ja jos vein juoksemaan pyörällä, niin tassut kuluivat rikki jo alta viiden kilometrin matkalla. (Sellaista ei ole ikinä tapahtunut näillä dobbereilla, ei edes kymmenen kilometrin jälkeen.)

Molemmat sakemannit olivat kuitenkin ihan oikeiden suomalaisten sakemannikasvattajien kasvattamia paperikoiria. Nimenomaan, paperikoiria!

Alta lipan? Jos sinulla on ollut neljä hyvää sakemannia, ja minulla vähintäänkin yhtä monta hyvää dobberia, niin miksi ihmeesssä pitää väittää jonkun vetäneen jotakuta "alta lipan" (en muuten edes ymmärrä moista sanontaa, en ainakaan ehkä oikein, olettaisin..)

Voihan olla niinkin, että minulla on sakemannien suhteen elämässäni ollut tosi huono tuuri, ja vastaavasti dobberien kanssa tosi hyvä tuuri. Sinulla taas juuri päinvastoin. (Vai onko sinulla siis dobberia ikinä ollutkaan?)

Miksi sen takia meidän pitäisi syytellä toinen toistamme, jotta alta lipan jotain..? Ei kai saksanpaimenkoirien maine hyvänä käyttökoirana voi olla niin heikoissa kantimissa, että ne minun muoriskan kahdesta huonosta kokemuksesta ihan ojaan selälleen kaatuvat, koko rotu??

Äimistelee kaikenlaisia eläviä rakastava muoriska

tiinamuori kirjoitti:

Jos olen vuonna 1973 (22-vuotias olin itse silloin) ostanut sakemanninartun, joka ei lainkaan vastannut toiveitani, vaan oli ihan liian arka ja pehmeä. Säikky, pelkopurija. Totteli kyllä minua tosi hyvin, ei siinä tottelemisessa mitään moittimista.

Sitten, 20 vuotta myöhemmin, "erehdyin" taas. Juuri siksi, kun kaikki olivat sitä mieltä, että saksanpaimenkoira on ihan totta paras käyttökoira!

Sakemanninarttu taas perheeseen, ja ihan samanlainen oli, kuin se aiempikin. Liian pehmeä, liian arka. Paitsi pehmeä ja arka, myös haluton liikunnalliseen aktiviteettiin. Eli seisoi kotimme portilla kurkistelemassa, että "eivät kai nuo nyt taas ole lenkille menossa?" Ja jos vein juoksemaan pyörällä, niin tassut kuluivat rikki jo alta viiden kilometrin matkalla. (Sellaista ei ole ikinä tapahtunut näillä dobbereilla, ei edes kymmenen kilometrin jälkeen.)

Molemmat sakemannit olivat kuitenkin ihan oikeiden suomalaisten sakemannikasvattajien kasvattamia paperikoiria. Nimenomaan, paperikoiria!

Alta lipan? Jos sinulla on ollut neljä hyvää sakemannia, ja minulla vähintäänkin yhtä monta hyvää dobberia, niin miksi ihmeesssä pitää väittää jonkun vetäneen jotakuta "alta lipan" (en muuten edes ymmärrä moista sanontaa, en ainakaan ehkä oikein, olettaisin..)

Voihan olla niinkin, että minulla on sakemannien suhteen elämässäni ollut tosi huono tuuri, ja vastaavasti dobberien kanssa tosi hyvä tuuri. Sinulla taas juuri päinvastoin. (Vai onko sinulla siis dobberia ikinä ollutkaan?)

Miksi sen takia meidän pitäisi syytellä toinen toistamme, jotta alta lipan jotain..? Ei kai saksanpaimenkoirien maine hyvänä käyttökoirana voi olla niin heikoissa kantimissa, että ne minun muoriskan kahdesta huonosta kokemuksesta ihan ojaan selälleen kaatuvat, koko rotu??

Äimistelee kaikenlaisia eläviä rakastava muoriska

Lue lisää

Tuotatuota.. Onhan se tietysti vähän erikoista verrata dobermannia johonkin toiseen tiettyyn rotuun nimeten ja sitetn kirkkain silmin väittää, että tämä oma rotu olisi parempi kuin se toinen. Tällainen käytöshän aiheuttaa poikkeuksetta vastapuolessa, eli siinä sakemanni-ihmisessä henkeen ja vereen, voimakkaan vastareaktion kuten yllä jo kävi. Jos Tiinamuori väittää, että saku on pehmeä, säikky ja haluton liikkumaan, on tiinamuori väärässä. Toisaalta, äskenhän jo totesit, että sinulla on ollut huono säkä. Pahoitteluni siitä. Itselleni en niin huonoa säkää aio hankkia, että pakkasta kestämättömän, levottoman, turhan aggressioon taipuvaisen ja luupäisen koiran hankkisin. kuten dobberin.

Tiinamuori, väitätkö ihan oikeasti, että dobermanni on säänkestävä rotu? Entä puhutko ihan oikeasti käyttöominaisuuksista dobberin kohdalla?

Oletko koskaan laskeskellut esimerkiksi luonnetestituolosten keskiarvoja tai hylättyjen osuutta rodun kohdalla? Muista, käyttötuloksistahan, ei voida puhuakaan, sillä niitä on poikkeuksellisen vähän ottaen huomioon, että kyseessä on ns. perinteinen palveluskoira, jolla _pitäisi_ olla koulutettavuutta ja käyttöominaisuuksia.

Ei siinä mitään, kyllähän joillain dobbereilla harrastaa jotain hubbabubbaa, ja joistain löytyy potkua vähän korkeammallekin. Tosin, löytyy vaikkapa shetlanninlammaskoirastakin yksilöitä, joilla ihan oikeasti olisi potkua korkeammalle koulutuksessa...

Myönnä, että dobermannin tilanne on todella heikko. Näyttelypainotteinen kasvatus on tehnyt sen suuren ongelman, että luonteilla ei ole enää juurikaan painoarvoa.

Vertauksesi saksanpaimenkoiraan osoittaa sen, että sinulla ei ole ollut pätkääkään tietämystä saksanpaimenkoirasta sellaista hankkiessasi. Valitettavasti mitä todennäköisimmin aloittelevalla dobermanninhankkijalla ongelma ja riski saada huono dobberi on huomattavasti suurempi.

Jos joku valittaa sakemannin arkuudesta ja käyttöominaisuuksien puutteesta, niin silloin on väistämättä selvää, että kyseessä on ihminen, jolta puuttuu koiranlukutaito, tieto ja taito valita oikeanlaista kasvattajaa, vanhempia, pentuetta ym. Paskaa tarjotaan rodussa kuin rodussa, mutta joissain roduissa, kuten dobermannissa, se paskan tarjoaminen on huomattavasti hyväksytympää kuin jossain toisessa.

Arkuus näkyy jo pentulaatikossa, ja jos ei näy, niin siinä vaiheessa Tiinamuorin vaan täytyy alkaa katsella peiliin ja miettiä, mikä koirankasvatuksessa on mennyt pieleen.

tiinamuori kirjoitti:

Jos olen vuonna 1973 (22-vuotias olin itse silloin) ostanut sakemanninartun, joka ei lainkaan vastannut toiveitani, vaan oli ihan liian arka ja pehmeä. Säikky, pelkopurija. Totteli kyllä minua tosi hyvin, ei siinä tottelemisessa mitään moittimista.

Sitten, 20 vuotta myöhemmin, "erehdyin" taas. Juuri siksi, kun kaikki olivat sitä mieltä, että saksanpaimenkoira on ihan totta paras käyttökoira!

Sakemanninarttu taas perheeseen, ja ihan samanlainen oli, kuin se aiempikin. Liian pehmeä, liian arka. Paitsi pehmeä ja arka, myös haluton liikunnalliseen aktiviteettiin. Eli seisoi kotimme portilla kurkistelemassa, että "eivät kai nuo nyt taas ole lenkille menossa?" Ja jos vein juoksemaan pyörällä, niin tassut kuluivat rikki jo alta viiden kilometrin matkalla. (Sellaista ei ole ikinä tapahtunut näillä dobbereilla, ei edes kymmenen kilometrin jälkeen.)

Molemmat sakemannit olivat kuitenkin ihan oikeiden suomalaisten sakemannikasvattajien kasvattamia paperikoiria. Nimenomaan, paperikoiria!

Alta lipan? Jos sinulla on ollut neljä hyvää sakemannia, ja minulla vähintäänkin yhtä monta hyvää dobberia, niin miksi ihmeesssä pitää väittää jonkun vetäneen jotakuta "alta lipan" (en muuten edes ymmärrä moista sanontaa, en ainakaan ehkä oikein, olettaisin..)

Voihan olla niinkin, että minulla on sakemannien suhteen elämässäni ollut tosi huono tuuri, ja vastaavasti dobberien kanssa tosi hyvä tuuri. Sinulla taas juuri päinvastoin. (Vai onko sinulla siis dobberia ikinä ollutkaan?)

Miksi sen takia meidän pitäisi syytellä toinen toistamme, jotta alta lipan jotain..? Ei kai saksanpaimenkoirien maine hyvänä käyttökoirana voi olla niin heikoissa kantimissa, että ne minun muoriskan kahdesta huonosta kokemuksesta ihan ojaan selälleen kaatuvat, koko rotu??

Äimistelee kaikenlaisia eläviä rakastava muoriska

Lue lisää

Olen toiminut koulutusohjaajana palveluskerhon kentällä vuodesta 1987. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella siirryin kokonaan saksanpaimenkoiraliiton koulutusohjaajaksi. Sakemannien koulutuskentällä meillä on pidetty kaikenrotuisille koirille koulutuksia, ja siellä käy myös muita koiria kuin sakemanneja. Voin kertoa, että melkein kaksikymmentä vuotta koulutusohjaajana toimineena minulla on jonkinlainen käsitys eri koiraroduista ja niiden koulutuskelpoisuuksista.

Ainoat koirat, jotka meidän koulutuskentällä ovat ihmistä purreet ovat kultainennoutaja, hovawart ja dobberi. Näitä puremia on ollut useita/rotu. Olen saanut jonkinnäköisen maineen ongelmakoirakouluttajana, ja siksi törmään usein ns. vaikeisiin koiriin.

Kultaisten noutajien ongelmat minun näkemykseni mukaan johtuvat siitä, että niiden maine lempeinä kotikoirina saa tietynlaiset ihmiset ostamaan niitä. Koira on kuitenkin aina koira, ja jotkut kultsit ovat sen verran vahvoja luonteeltaan, että yksin kertaisesti ottavat perheessä ylivallan. Ei nuo koirat vihaisia ole, ne vaan palauttavat lauman alimmat jäsenet sille paikalle, minne ne koiran mukaan kuuluvat.

Hovawarttien kanssa on vähän sama asia. Niiden suloinen, kultsimainen ulkonäkö hämää, ja silloin voi käydä huonosti. Kyseessä on kuitenkin suurikokoinen koira, jolla on ihan luonnettakin.

Dobberien ongelmat johtuvat huonosta hermorakenteesta ja terävyydestä yhdistettynä pehmeyteen. Siinä missä sakemanni yrittää ymmärtää ohjaajaa ja antaa anteeksi virheet, dobberin kanssa virheitä ei saa tehdä. Se muistaa sen pehmeytensä vuoksi aina, ja siinä voi tulla lukko koko kouluttamiselle. Dobberin ominaisuuksia ovat pehmeys, terävyys, arkuus ja huono hermorakenne. Siitä niiden ongelmat johtuvat.

Jos kouluttaja on todella taitava, hän pystyy käyttämään näitä ominaisuuksia hyväkseen. Terävyys saa koiran reagoimaan nopeasti, pehmeys oppimaan tottiksen nopeasti ja toimimaan nöyränä. Arkuus saa noudot nopeiksi, koska koiralla on kova kiire takaisin omistajan luo, ennenkuin joku muu tulee.

Itse en koskaan ottaisi dobberia. Ihan pelkästään sen vuoksi, että ne raukat hytisevät kylmässä heti, kun on vähän pakkasta. Sakemanni kierittelee lumessa ja nauttii ulkona makoilusta vielä kymmenen pakkasasteen alapuolellakin. Sakemannien hermorakenne tekee sen, että ne ovat sisällä rauhallisia mussukoita ja koirakentällä ahkeria työmyyriä.

Saksanpaimenkoira on KOIRA.

Todella upeasti kerrottu oma kantansa ja varmasti lähempänä totuutta mitä nuo eräät puhuu.. Tuosta tilastosta taisi olla cokkeri aika kärjessä? Olen miettinyt kyseistä rotua ja ei voi muuta sanoa, kuin annoit hienon vaikutelman! Itselläni on tällähetkellä rotu jota en mainitse, mutta saa myös kovan arvostelun jos sen käytös on poikkeavaa vaikka sitä tekisi joku pienempi rotu koko ajan.. Inhottaa, kun hienot ja ylpeät rodut leimataan liian helposti.

-.,-.,-.,-., kirjoitti:

Tiinamuori, väitätkö ihan oikeasti, että dobermanni on säänkestävä rotu? Entä puhutko ihan oikeasti käyttöominaisuuksista dobberin kohdalla?

Oletko koskaan laskeskellut esimerkiksi luonnetestituolosten keskiarvoja tai hylättyjen osuutta rodun kohdalla? Muista, käyttötuloksistahan, ei voida puhuakaan, sillä niitä on poikkeuksellisen vähän ottaen huomioon, että kyseessä on ns. perinteinen palveluskoira, jolla _pitäisi_ olla koulutettavuutta ja käyttöominaisuuksia.

Ei siinä mitään, kyllähän joillain dobbereilla harrastaa jotain hubbabubbaa, ja joistain löytyy potkua vähän korkeammallekin. Tosin, löytyy vaikkapa shetlanninlammaskoirastakin yksilöitä, joilla ihan oikeasti olisi potkua korkeammalle koulutuksessa...

Myönnä, että dobermannin tilanne on todella heikko. Näyttelypainotteinen kasvatus on tehnyt sen suuren ongelman, että luonteilla ei ole enää juurikaan painoarvoa.

Vertauksesi saksanpaimenkoiraan osoittaa sen, että sinulla ei ole ollut pätkääkään tietämystä saksanpaimenkoirasta sellaista hankkiessasi. Valitettavasti mitä todennäköisimmin aloittelevalla dobermanninhankkijalla ongelma ja riski saada huono dobberi on huomattavasti suurempi.

Jos joku valittaa sakemannin arkuudesta ja käyttöominaisuuksien puutteesta, niin silloin on väistämättä selvää, että kyseessä on ihminen, jolta puuttuu koiranlukutaito, tieto ja taito valita oikeanlaista kasvattajaa, vanhempia, pentuetta ym. Paskaa tarjotaan rodussa kuin rodussa, mutta joissain roduissa, kuten dobermannissa, se paskan tarjoaminen on huomattavasti hyväksytympää kuin jossain toisessa.

Arkuus näkyy jo pentulaatikossa, ja jos ei näy, niin siinä vaiheessa Tiinamuorin vaan täytyy alkaa katsella peiliin ja miettiä, mikä koirankasvatuksessa on mennyt pieleen.

Lue lisää

Lopettakaa toi turhanpäiväinen PÄTEMINEN! Naurettavaa katsoa että sen siaan että pistätte aikanne koiraanne kouluttamiseen, oli se luonnevikainen tai ei, niin istutte täällä kinastelemassa!! Jos koira osoittaa oireita mistä tahansa osaalueesta, niin TEHKÄÄ asialle jotain! Harvemmin koirassa oikeasti on mitän vikaa, oikea ongelma on 99% ajasta hihnan toisessa päässä... KOIRA SYNTYY KOIRANA, tietyllä perimällä, ja se pilataan ihmisen kädestä väärällä käytäytymisellä. Toistan: Jos koirallanne on jokin "luonnevika" niin korjatkaa asia kouluttamisella, ja HUOM oikealla kouluttamisella! Lopettakaa tuo NAURETTAVA ja turhanpäiväinen lässytys ja rotujen vertailu toisiinsa. Vastuu koirasta ja sen KOULUTTAMISESTA sekä käyttäytymisestä on EDELLEEN koiran OMISTAJALLA!! Jos koira ei osaa käyttäytyä, se ei ole koiran vika, vaan OMISTAJAN!!

Koulutusohjaaja kirjoitti:

Olen toiminut koulutusohjaajana palveluskerhon kentällä vuodesta 1987. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella siirryin kokonaan saksanpaimenkoiraliiton koulutusohjaajaksi. Sakemannien koulutuskentällä meillä on pidetty kaikenrotuisille koirille koulutuksia, ja siellä käy myös muita koiria kuin sakemanneja. Voin kertoa, että melkein kaksikymmentä vuotta koulutusohjaajana toimineena minulla on jonkinlainen käsitys eri koiraroduista ja niiden koulutuskelpoisuuksista.

Ainoat koirat, jotka meidän koulutuskentällä ovat ihmistä purreet ovat kultainennoutaja, hovawart ja dobberi. Näitä puremia on ollut useita/rotu. Olen saanut jonkinnäköisen maineen ongelmakoirakouluttajana, ja siksi törmään usein ns. vaikeisiin koiriin.

Kultaisten noutajien ongelmat minun näkemykseni mukaan johtuvat siitä, että niiden maine lempeinä kotikoirina saa tietynlaiset ihmiset ostamaan niitä. Koira on kuitenkin aina koira, ja jotkut kultsit ovat sen verran vahvoja luonteeltaan, että yksin kertaisesti ottavat perheessä ylivallan. Ei nuo koirat vihaisia ole, ne vaan palauttavat lauman alimmat jäsenet sille paikalle, minne ne koiran mukaan kuuluvat.

Hovawarttien kanssa on vähän sama asia. Niiden suloinen, kultsimainen ulkonäkö hämää, ja silloin voi käydä huonosti. Kyseessä on kuitenkin suurikokoinen koira, jolla on ihan luonnettakin.

Dobberien ongelmat johtuvat huonosta hermorakenteesta ja terävyydestä yhdistettynä pehmeyteen. Siinä missä sakemanni yrittää ymmärtää ohjaajaa ja antaa anteeksi virheet, dobberin kanssa virheitä ei saa tehdä. Se muistaa sen pehmeytensä vuoksi aina, ja siinä voi tulla lukko koko kouluttamiselle. Dobberin ominaisuuksia ovat pehmeys, terävyys, arkuus ja huono hermorakenne. Siitä niiden ongelmat johtuvat.

Jos kouluttaja on todella taitava, hän pystyy käyttämään näitä ominaisuuksia hyväkseen. Terävyys saa koiran reagoimaan nopeasti, pehmeys oppimaan tottiksen nopeasti ja toimimaan nöyränä. Arkuus saa noudot nopeiksi, koska koiralla on kova kiire takaisin omistajan luo, ennenkuin joku muu tulee.

Itse en koskaan ottaisi dobberia. Ihan pelkästään sen vuoksi, että ne raukat hytisevät kylmässä heti, kun on vähän pakkasta. Sakemanni kierittelee lumessa ja nauttii ulkona makoilusta vielä kymmenen pakkasasteen alapuolellakin. Sakemannien hermorakenne tekee sen, että ne ovat sisällä rauhallisia mussukoita ja koirakentällä ahkeria työmyyriä.

Saksanpaimenkoira on KOIRA.

Lue lisää

ja dobberiko ei muka ole koira?!?
kannattaisi ehkä hieman miettiä etukäteen ennekuin tuollaista rupeaa väittämään!!!

Huokaus!! kirjoitti:

Lopettakaa toi turhanpäiväinen PÄTEMINEN! Naurettavaa katsoa että sen siaan että pistätte aikanne koiraanne kouluttamiseen, oli se luonnevikainen tai ei, niin istutte täällä kinastelemassa!! Jos koira osoittaa oireita mistä tahansa osaalueesta, niin TEHKÄÄ asialle jotain! Harvemmin koirassa oikeasti on mitän vikaa, oikea ongelma on 99% ajasta hihnan toisessa päässä... KOIRA SYNTYY KOIRANA, tietyllä perimällä, ja se pilataan ihmisen kädestä väärällä käytäytymisellä. Toistan: Jos koirallanne on jokin "luonnevika" niin korjatkaa asia kouluttamisella, ja HUOM oikealla kouluttamisella! Lopettakaa tuo NAURETTAVA ja turhanpäiväinen lässytys ja rotujen vertailu toisiinsa. Vastuu koirasta ja sen KOULUTTAMISESTA sekä käyttäytymisestä on EDELLEEN koiran OMISTAJALLA!! Jos koira ei osaa käyttäytyä, se ei ole koiran vika, vaan OMISTAJAN!!

Lue lisää

Nimenomaan! Itselläni on dobermanni narttu ja kyllä on hyvä luontoinen koira kun on oikein koulutettu.

Tämähän on perustavan laatuinen fakta. Kun koiran käytös on ei toivottua (olipa se sitä, että istuu vinossa käskyssä sivu tai sitä, että puree naapurin ukkoa kintuista), vika on melkein aina omistajassa. Se joka muuta väittää on yleensä myös se, joka yrittää pakoilla vastuutaan.

m-li kirjoitti:

Tämähän on perustavan laatuinen fakta. Kun koiran käytös on ei toivottua (olipa se sitä, että istuu vinossa käskyssä sivu tai sitä, että puree naapurin ukkoa kintuista), vika on melkein aina omistajassa. Se joka muuta väittää on yleensä myös se, joka yrittää pakoilla vastuutaan.

Lue lisää

noutaja on ainakin aiemmin johtanut purutilastoja?

Minulla on erirotuisia koiria ja kaikkien kanssa on joutunut pähkäilemään että miten mikäkin käytös saadaan helpoiten poistettua.

Dobberin kanssa on tärkeää, ettei anna koiran talloa itseään ihmistä pohjimmaiseksi.
Kaikkia koiria se ei hyväksy niinkuin ei muutkaan koiramme. Mutta ihmisiä se suorastaan palvoo.
Viikonloppuna tuli taas lapsia, joista osa pelkää koiria. Syynä oman naapurinsa koiran puremat.
Alkukankeuden jälkeen lapset roikkuivat koirissamme ja halasivat ja pussasivat lakkaamatta. Koirat olivat aivan silmät nurinpäin päässä onnesta.

Ystäväni (myös koirallinen) sanoi, että on ihanaa tulla meille kylään kun koirille on näytetty oma paikkansa. Alimpana ihmisten joukossa ei silti halveksittuna ei myöskään pilalle palvottuna.

on että kultainen kirjoitti:

noutaja on ainakin aiemmin johtanut purutilastoja?

Minulla on erirotuisia koiria ja kaikkien kanssa on joutunut pähkäilemään että miten mikäkin käytös saadaan helpoiten poistettua.

Dobberin kanssa on tärkeää, ettei anna koiran talloa itseään ihmistä pohjimmaiseksi.
Kaikkia koiria se ei hyväksy niinkuin ei muutkaan koiramme. Mutta ihmisiä se suorastaan palvoo.
Viikonloppuna tuli taas lapsia, joista osa pelkää koiria. Syynä oman naapurinsa koiran puremat.
Alkukankeuden jälkeen lapset roikkuivat koirissamme ja halasivat ja pussasivat lakkaamatta. Koirat olivat aivan silmät nurinpäin päässä onnesta.

Ystäväni (myös koirallinen) sanoi, että on ihanaa tulla meille kylään kun koirille on näytetty oma paikkansa. Alimpana ihmisten joukossa ei silti halveksittuna ei myöskään pilalle palvottuna.

Lue lisää

oli, kun keskusteluketjun avaaja vertasi nimenomaan noutajia dobbereihin, ja väitti että dobbereissa on noutajia enemmän luonnevikoja; niin siihen väitteeseen vastaten minä vaan sitten muistelemaan sitä tilastoa, (mikä silloinkin minut kyllä hämmästytti, siksi kai se mieleen jäikin...)

Vaan kuten sanoin jo aiemmin, että enpä vaan tiedä, ohko dobbereissa enemmän luonnevikaisia kuin muissa. Täälläpäin niitä kuitenkaan ei ole näkynyt, luojan kiitos.

Kaiken muun(kin) "on että kultainen" vastineessasi allekirjoitan. Eli siis olen tasan samaa mieltä.

tiinamuori kirjoitti:

oli, kun keskusteluketjun avaaja vertasi nimenomaan noutajia dobbereihin, ja väitti että dobbereissa on noutajia enemmän luonnevikoja; niin siihen väitteeseen vastaten minä vaan sitten muistelemaan sitä tilastoa, (mikä silloinkin minut kyllä hämmästytti, siksi kai se mieleen jäikin...)

Vaan kuten sanoin jo aiemmin, että enpä vaan tiedä, ohko dobbereissa enemmän luonnevikaisia kuin muissa. Täälläpäin niitä kuitenkaan ei ole näkynyt, luojan kiitos.

Kaiken muun(kin) "on että kultainen" vastineessasi allekirjoitan. Eli siis olen tasan samaa mieltä.

Lue lisää

Tiinamuori ei edelleenkään näytä tuntevan rotuaan juuri lainkaan, luonteiden osalta.

Se, että amerikkalaisessa tilastossa on kultainennoutaja johtanut purematilastoa joskus vuonna kuu ja kivi on ihan yhdentekevää, eikä muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että dobermannilla on huomattavan paljon ongelmia luonteiden suhteen.

On ihan turha etsiä syitä tyylillä "mutkun sil on asiat vielä huonommin" - sen sijaan kannattaisi miettiä, mitä voisi oman rodun suhteen tehdä paremmin, että asiat korjaantuisivat.

Dobermannin kohdalla tarkempi seula sille, kenelle koiria myydään, ja toisaalta kasvattajille huomattavasti tiukemmat ukaasit sen suhteen, mitä edes alkeelliseen luonteiden vaalimiseen tulee. Luonnetestistä ihan minimissään 150, laukausvarmuudella, sen alle meneviä koiria ei jalostukseen, sekä testituloksen lisäksi vielä koulutustunnus vähintään kakkosluokasta.

Mutta toisaalta, rotua ei kyllä pelasta enää mikään - vakavasti otettavat harrastajat eivät kiinnostu dobermannista aivan hakoteillä olevan jalostustoiminnan ja heikkojen käyttöominaisuuksien takia. Jo sekin huolestuttaa, että rodusta kovasti "tietävät" harrastajat, kuten Tiinamuorit ym. eivät käsitä yhtään rodun perusajatusta, tai sitä, missä rodun parissa mennään.

-.,-,.-.,-., kirjoitti:

Tiinamuori ei edelleenkään näytä tuntevan rotuaan juuri lainkaan, luonteiden osalta.

Se, että amerikkalaisessa tilastossa on kultainennoutaja johtanut purematilastoa joskus vuonna kuu ja kivi on ihan yhdentekevää, eikä muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että dobermannilla on huomattavan paljon ongelmia luonteiden suhteen.

On ihan turha etsiä syitä tyylillä "mutkun sil on asiat vielä huonommin" - sen sijaan kannattaisi miettiä, mitä voisi oman rodun suhteen tehdä paremmin, että asiat korjaantuisivat.

Dobermannin kohdalla tarkempi seula sille, kenelle koiria myydään, ja toisaalta kasvattajille huomattavasti tiukemmat ukaasit sen suhteen, mitä edes alkeelliseen luonteiden vaalimiseen tulee. Luonnetestistä ihan minimissään 150, laukausvarmuudella, sen alle meneviä koiria ei jalostukseen, sekä testituloksen lisäksi vielä koulutustunnus vähintään kakkosluokasta.

Mutta toisaalta, rotua ei kyllä pelasta enää mikään - vakavasti otettavat harrastajat eivät kiinnostu dobermannista aivan hakoteillä olevan jalostustoiminnan ja heikkojen käyttöominaisuuksien takia. Jo sekin huolestuttaa, että rodusta kovasti "tietävät" harrastajat, kuten Tiinamuorit ym. eivät käsitä yhtään rodun perusajatusta, tai sitä, missä rodun parissa mennään.

Lue lisää

Jos kerran ajattelet, että jalostuskoiran pitäisi olla vähintään luonnetestattu pistein > 150 ja omata AVO-koulari, niin siinähän tapauksessa mm. IDC-96:n voittaja olisi joutunut jo jalostuskieltoon, vai mitä? Ja voidaanko kuitenkaan puhua huonosta koirasta?

Valitettavasti vain koira voi olla myös huono koira (niin kisa kuin työkäyttömielessä), vaikka se olisi luonnetestattu jopa 250... Ja ajatellen, että eihän sitä lopultakaan kummoinenkaan sesse tarvitse olla saadakseen AVO-luokan koularia vaikkapa jäljeltä, jos vain on pirun aktiivinen ja hyvä ohjaaja.

Tulis ainakin töitä ns. ammattikouluttajille ja aika moni varmasti sortuisi ostettuihinkin tuloksiin...

Ai niin, kannattaa tutustua esim rotuyhdistyksen KVA-valioihin ja niiden LT-tuloksiin...

-.,-,.-.,-., kirjoitti:

Tiinamuori ei edelleenkään näytä tuntevan rotuaan juuri lainkaan, luonteiden osalta.

Se, että amerikkalaisessa tilastossa on kultainennoutaja johtanut purematilastoa joskus vuonna kuu ja kivi on ihan yhdentekevää, eikä muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että dobermannilla on huomattavan paljon ongelmia luonteiden suhteen.

On ihan turha etsiä syitä tyylillä "mutkun sil on asiat vielä huonommin" - sen sijaan kannattaisi miettiä, mitä voisi oman rodun suhteen tehdä paremmin, että asiat korjaantuisivat.

Dobermannin kohdalla tarkempi seula sille, kenelle koiria myydään, ja toisaalta kasvattajille huomattavasti tiukemmat ukaasit sen suhteen, mitä edes alkeelliseen luonteiden vaalimiseen tulee. Luonnetestistä ihan minimissään 150, laukausvarmuudella, sen alle meneviä koiria ei jalostukseen, sekä testituloksen lisäksi vielä koulutustunnus vähintään kakkosluokasta.

Mutta toisaalta, rotua ei kyllä pelasta enää mikään - vakavasti otettavat harrastajat eivät kiinnostu dobermannista aivan hakoteillä olevan jalostustoiminnan ja heikkojen käyttöominaisuuksien takia. Jo sekin huolestuttaa, että rodusta kovasti "tietävät" harrastajat, kuten Tiinamuorit ym. eivät käsitä yhtään rodun perusajatusta, tai sitä, missä rodun parissa mennään.

Lue lisää

dobbereita enkä huonoja dobbereiden kasvattajia. Piste.

En ole koskaan väittänyt, että tuntisin dobbereita valtavia määriä, tai heidän kasvattajiaan. Vaan ne muutamat jotka tunnen/olen tuntenut, ovat olleet hyviä.

Enkä tosiaankaan osaa tehdä muuta dobberien hyväksi kuin sen minkä olen tähänkin asti tehnyt - valinnut koirani erittäin huolellisesti hyväluonteisten tervepäisten, sekä näyttelyissä että käyttöpuolella menestyneiden, luonnetesteissä hyvin pärjänneiden koirien jälkeläisistä. Kouluttanut ja opettanut ne niin hyville tavoille, että ikinä ei ole tarvinnut kenenkään käytöstä hävetä (poislukien se yksi kerta, josta kerroin tuolla ylempänä). Enkä ole yrittänyt saada koiraa halvalla: siihenhän monet sortuvat, vaikka luulisi jo kaikkien tietävän, että halpa harvoin on hyvä, olipa kyseessä sitten koira tai hammasharja.

Nimimerkki pilkkuviivan (?) kanssa voin olla samaa mieltä, että jollakin konstilla pitäisi saada seulottua pois koiran ostajista täysin koiran omistamiseen sopimattomat henkilöt: asiasta olen kirjoittanut "koiran kynsien leikkaamisesta" aloittamani ketjun yhteydessä joskus viime talvena.

Ja lopuksi, kaikella kunnioituksella "pilkkuviivaa" kohtaan: sinulla tuskin on niin suuria kykyjä, että pystyt arvioimaan minun ymmärrykseni määrää muutamien kijoittamieni rivien avulla, tai dobermannin tulevaisuutta sen perusteella, minkälaiset kokemukset tai näkemykset sinulla henkilökohtaisesti rodusta on.

tilastojen takaa kirjoitti:

Jos kerran ajattelet, että jalostuskoiran pitäisi olla vähintään luonnetestattu pistein > 150 ja omata AVO-koulari, niin siinähän tapauksessa mm. IDC-96:n voittaja olisi joutunut jo jalostuskieltoon, vai mitä? Ja voidaanko kuitenkaan puhua huonosta koirasta?

Valitettavasti vain koira voi olla myös huono koira (niin kisa kuin työkäyttömielessä), vaikka se olisi luonnetestattu jopa 250... Ja ajatellen, että eihän sitä lopultakaan kummoinenkaan sesse tarvitse olla saadakseen AVO-luokan koularia vaikkapa jäljeltä, jos vain on pirun aktiivinen ja hyvä ohjaaja.

Tulis ainakin töitä ns. ammattikouluttajille ja aika moni varmasti sortuisi ostettuihinkin tuloksiin...

Ai niin, kannattaa tutustua esim rotuyhdistyksen KVA-valioihin ja niiden LT-tuloksiin...

Lue lisää

Koira voi olla minkä skaban voittaja tahansa, eikä sen jalostusarvosta ole silti mitään takeita, ei luonteellisesti eikä yleisgeneettisesti. Uskomatonta, että joku edes ottaa tuollaisen kommentin esiin.

Sekä määritelty lt-raja että koulari vähintään avo-luokasta tarkoittaa sitä, että jokainen näyttelysessujen kasvattaja joutuisi miettimään sitä, mitä elikoita parittaa. Valitettavasti karsintaa on tehtävä jalostusmateriaalissa todella raa'alla kädellä, jos dobberin uskottavuus halutaan edes jossain määrin säilyttää.

Jokainen vähänkin älykkäämpi kasvattaja ymmärtää, että luonnetesti on yhtä potaskaa, ellei sitä tarkastele osa-alueittain. Mutta kun valitettavasti osa-alueiden tarkastelu tuntuu useimmille niin suunnattoman vaikealta, on perusteltua asettaa pisteraja sen verran korkeaksi, että tärkeät osa-alueet ovat taatusti plussan puolella, eikä miinuksilla keikuta mieluiten missään osiossa.

Mutta yritä nyt opettaa näyttelyharrastajia ja näyttelyiden perusteella kasvattavia luonteen saloihin - jotenkin sama kuin iskisi päätä seinään.

tiinamuori kirjoitti:

dobbereita enkä huonoja dobbereiden kasvattajia. Piste.

En ole koskaan väittänyt, että tuntisin dobbereita valtavia määriä, tai heidän kasvattajiaan. Vaan ne muutamat jotka tunnen/olen tuntenut, ovat olleet hyviä.

Enkä tosiaankaan osaa tehdä muuta dobberien hyväksi kuin sen minkä olen tähänkin asti tehnyt - valinnut koirani erittäin huolellisesti hyväluonteisten tervepäisten, sekä näyttelyissä että käyttöpuolella menestyneiden, luonnetesteissä hyvin pärjänneiden koirien jälkeläisistä. Kouluttanut ja opettanut ne niin hyville tavoille, että ikinä ei ole tarvinnut kenenkään käytöstä hävetä (poislukien se yksi kerta, josta kerroin tuolla ylempänä). Enkä ole yrittänyt saada koiraa halvalla: siihenhän monet sortuvat, vaikka luulisi jo kaikkien tietävän, että halpa harvoin on hyvä, olipa kyseessä sitten koira tai hammasharja.

Nimimerkki pilkkuviivan (?) kanssa voin olla samaa mieltä, että jollakin konstilla pitäisi saada seulottua pois koiran ostajista täysin koiran omistamiseen sopimattomat henkilöt: asiasta olen kirjoittanut "koiran kynsien leikkaamisesta" aloittamani ketjun yhteydessä joskus viime talvena.

Ja lopuksi, kaikella kunnioituksella "pilkkuviivaa" kohtaan: sinulla tuskin on niin suuria kykyjä, että pystyt arvioimaan minun ymmärrykseni määrää muutamien kijoittamieni rivien avulla, tai dobermannin tulevaisuutta sen perusteella, minkälaiset kokemukset tai näkemykset sinulla henkilökohtaisesti rodusta on.

Lue lisää

Niin, ihan samaa periaatetta ilmeisesti noudatit sakemannin valinnassa... Älä viitsi, Tiinamummo.

Mukava, että tunnet vain hyviä kasvattajia. Minä tunnen vaikka millä mitalla niitä surkeita tapauksia, mutta minulla ei olekaan tarvetta kulkea vaaleanpunaiset lasit silmillä.

Tiinamummo, tietämättömyytesi ja asenneongelmasi paistaa läpi kirjoituksistasi niin selkeästi, että niiden perusteella on mahdollista tehdä yhtä sun toista päätelmää tietotasostasi. Päätelmä pähkinänkuoressa on, että olet varsin heikosti tietoinen käyttökoirista, käyttökoiraominaisuuksista ja harrastamasi rodun yleistilanteesta, puhumattakaan, että olet onnistunut mokaamaan kaksi kertaa sakemannin hankinnassa - ei anna kovin korkeaa kuvaa taidoistasi.

-.,-.,-.,-.,-,. kirjoitti:

Koira voi olla minkä skaban voittaja tahansa, eikä sen jalostusarvosta ole silti mitään takeita, ei luonteellisesti eikä yleisgeneettisesti. Uskomatonta, että joku edes ottaa tuollaisen kommentin esiin.

Sekä määritelty lt-raja että koulari vähintään avo-luokasta tarkoittaa sitä, että jokainen näyttelysessujen kasvattaja joutuisi miettimään sitä, mitä elikoita parittaa. Valitettavasti karsintaa on tehtävä jalostusmateriaalissa todella raa'alla kädellä, jos dobberin uskottavuus halutaan edes jossain määrin säilyttää.

Jokainen vähänkin älykkäämpi kasvattaja ymmärtää, että luonnetesti on yhtä potaskaa, ellei sitä tarkastele osa-alueittain. Mutta kun valitettavasti osa-alueiden tarkastelu tuntuu useimmille niin suunnattoman vaikealta, on perusteltua asettaa pisteraja sen verran korkeaksi, että tärkeät osa-alueet ovat taatusti plussan puolella, eikä miinuksilla keikuta mieluiten missään osiossa.

Mutta yritä nyt opettaa näyttelyharrastajia ja näyttelyiden perusteella kasvattavia luonteen saloihin - jotenkin sama kuin iskisi päätä seinään.

Lue lisää

Olen itse kisannut pk-lajeissa ja elänyt sellaisen koiran kanssa, joka luonnetestin osa-alueiltaan "pitäisi" olla mahdollisimman hyvä. Koiraa en kuitenkaan itse pitänyt mitenkään erinomaisena harrastekoirana ja jo pelkkä arkielämä ei ollut niin helppoa.

Siksi sanon piu-paut luonnetestien osa-alueidenkin tutkimiselle, jos en itse pääse koiran kanssa työskentelemään tai edes näkemään sen suorituksia luonnossa. Samoin sanon piu-paut tällaisille jalostusrajoitusteorioille.

Joten iske vain rauhassa päätäsi seinään ja kehittele jalostusteorioitasi, minä taas keskityn oikeaan harrastamiseen ja jalostusmateriaalin etsimiseen kenttien laidoilla, hakumaastoissa, jälkipelloilla ja vetoladuilla, joissa vielä näkee toimiviakin dobbereita.

Tilastojen takaa kirjoitti:

Olen itse kisannut pk-lajeissa ja elänyt sellaisen koiran kanssa, joka luonnetestin osa-alueiltaan "pitäisi" olla mahdollisimman hyvä. Koiraa en kuitenkaan itse pitänyt mitenkään erinomaisena harrastekoirana ja jo pelkkä arkielämä ei ollut niin helppoa.

Siksi sanon piu-paut luonnetestien osa-alueidenkin tutkimiselle, jos en itse pääse koiran kanssa työskentelemään tai edes näkemään sen suorituksia luonnossa. Samoin sanon piu-paut tällaisille jalostusrajoitusteorioille.

Joten iske vain rauhassa päätäsi seinään ja kehittele jalostusteorioitasi, minä taas keskityn oikeaan harrastamiseen ja jalostusmateriaalin etsimiseen kenttien laidoilla, hakumaastoissa, jälkipelloilla ja vetoladuilla, joissa vielä näkee toimiviakin dobbereita.

Lue lisää

Niin, taas tulee asennetta, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa käytännön tekemisten suhteen. Kun näitä teidän idealistisia puheita toimivista dobbereista näkisi vielä käytännössäkin...

Toivottavasti yksikään luuskan omistaja Tiinamuorin tapaan ei tule vertailemaan elikoitaan oikeita käyttörotuja paremmiksi, niin edes jonkunlainen uskottavuus voi säilyä edes dobberiharrastajien realismin suhteen. Makuasiat ovat sitten eri juttu, niitä voi vaan ihmetellä.

Missäs tällainen kennelliiton purematilasto on...?

Ei se nyt kyllä koiran pidosta voi olla kiinni, että melkein kaikki dobberit ovat koulutuskelvottomia. Jos koira menee noin pienestä pilalle, sen ominaisuudet eivät ole riittävän hyvät.

Kokeet ja luonnetestit eivät paljon mitään kerro, mutta kyllä ne sen verran kertovat, että jos dobbereista aniharvasta on edes mihinkään pk-lajiin, ei se rotu ainakaan parane. Ihan aluksi pitäisi alkaa vaatia niitä koulutustunnuksia, ja siitä sitten eteenpäin.

Kun katsotaan koetilastoja, ei niitä dobbereita siellä montaa näy. Todella surullista, kun puhutaan palveluskoirarodusta. Mun ryhmissä on ollut muutama dobberi. Kun yhtäaikaa on aloitettu koulutus, olen saanut koirani kanssa jo voittajaluokan tuloksia monta, kun nuo samat dobberit vielä yrittää tulosta alokasluokasta. Eikä ole koulutuksesta tai yrittämisen puutteesta kysymys. Tuo materiaali vain on ihan pas...aa.

Ongelmakoirakouluttaja kirjoitti:

Ei se nyt kyllä koiran pidosta voi olla kiinni, että melkein kaikki dobberit ovat koulutuskelvottomia. Jos koira menee noin pienestä pilalle, sen ominaisuudet eivät ole riittävän hyvät.

Kokeet ja luonnetestit eivät paljon mitään kerro, mutta kyllä ne sen verran kertovat, että jos dobbereista aniharvasta on edes mihinkään pk-lajiin, ei se rotu ainakaan parane. Ihan aluksi pitäisi alkaa vaatia niitä koulutustunnuksia, ja siitä sitten eteenpäin.

Kun katsotaan koetilastoja, ei niitä dobbereita siellä montaa näy. Todella surullista, kun puhutaan palveluskoirarodusta. Mun ryhmissä on ollut muutama dobberi. Kun yhtäaikaa on aloitettu koulutus, olen saanut koirani kanssa jo voittajaluokan tuloksia monta, kun nuo samat dobberit vielä yrittää tulosta alokasluokasta. Eikä ole koulutuksesta tai yrittämisen puutteesta kysymys. Tuo materiaali vain on ihan pas...aa.

Lue lisää

Pas...aa sulla on housussas, ja samaa materiaalia on tuo sinun tekstisi!!!!!

Muutama tooperi sinun ryhmässäsi? Ooowww, siitähän voit päätellä että kaikki toopet ovat käyttökelvottomia????
Mene kuules ittees:D Minulla ei ole ainoatakaan huonoa kokemusta Tooperista, kai sekin kertoo jo jotain, laajalti on tullut tutustuttua tooperipiireihin, kun itse päätin toopepojan hommata!

Tuo on vain ja ainoastaan sinun (ONGELMAKOULUTTAJA:D:D:D) PIENI mielipiteesi jolle minä annan piutpaut:D

Ei silti, kiitos ja anteeksi ja oikein hyvää kesää :)))) Oon vähän kyllästyny ku hyvää rotua piiskataan koko ajan mukamas huonoksi koiraksi:(

Tiinamuorille terkkuja:D Sinä oot asia mamma:)

Tooperin mami kirjoitti:

Pas...aa sulla on housussas, ja samaa materiaalia on tuo sinun tekstisi!!!!!

Muutama tooperi sinun ryhmässäsi? Ooowww, siitähän voit päätellä että kaikki toopet ovat käyttökelvottomia????
Mene kuules ittees:D Minulla ei ole ainoatakaan huonoa kokemusta Tooperista, kai sekin kertoo jo jotain, laajalti on tullut tutustuttua tooperipiireihin, kun itse päätin toopepojan hommata!

Tuo on vain ja ainoastaan sinun (ONGELMAKOULUTTAJA:D:D:D) PIENI mielipiteesi jolle minä annan piutpaut:D

Ei silti, kiitos ja anteeksi ja oikein hyvää kesää :)))) Oon vähän kyllästyny ku hyvää rotua piiskataan koko ajan mukamas huonoksi koiraksi:(

Tiinamuorille terkkuja:D Sinä oot asia mamma:)

Lue lisää

Mä sanoin, että mun RYHMÄSSÄ on ollut muutama toope. Olen koirakentällä nähnyt kymmeniä dobbereita. Olen ollut niiden koulutuksessa mukana. Niistä on ollut ehkä pari mun mielestä hermorakenteeltaan normaalia koiraa.

Toki mun koulutustaidot on noiden eläinten kautta todella parantuneet. Niihin kun ei voi ottaa kiinni, vaan suoraan seuraaminenkin (ettei siis poikita) pitää opettaa muulla tavalla. Aidan ja seinän viertä on sitten kävelty.

Dobberit ovat niin herkkiä, että mikään tavallinen pakote palkka ei niille käy. Asioiden opettamiseen menee kymmenkertaisesti aikaa moneen muuhun rotuun nähden. Sen tähden mua huvittaa suunnattomasti nuo puheet käyttökoirasta. Pikemminkin kertakäyttökoira. Hih!!

Mun kokemus perustuu 22 vuoden koulutusohjaajakokemukseen. Silloin alussa näkyi vielä muutama toimiva dobberi. Sitten ne yhtäkkiä katosivat. Eikä sun tarvi mua uskoo, lue tilastoja. Katso, kuinka paljon on tuloksia tehneitä dobbereita. Vertaa hylättyjä luonnetestituloksia muiden rotujen tuloksiin.

Kaikkia dobbereita ei toki saa tuomita noiden 99%:n epäkelpojen vuoksi.
HEH!!

Ongelmakoirakouluttaja kirjoitti:

Mä sanoin, että mun RYHMÄSSÄ on ollut muutama toope. Olen koirakentällä nähnyt kymmeniä dobbereita. Olen ollut niiden koulutuksessa mukana. Niistä on ollut ehkä pari mun mielestä hermorakenteeltaan normaalia koiraa.

Toki mun koulutustaidot on noiden eläinten kautta todella parantuneet. Niihin kun ei voi ottaa kiinni, vaan suoraan seuraaminenkin (ettei siis poikita) pitää opettaa muulla tavalla. Aidan ja seinän viertä on sitten kävelty.

Dobberit ovat niin herkkiä, että mikään tavallinen pakote palkka ei niille käy. Asioiden opettamiseen menee kymmenkertaisesti aikaa moneen muuhun rotuun nähden. Sen tähden mua huvittaa suunnattomasti nuo puheet käyttökoirasta. Pikemminkin kertakäyttökoira. Hih!!

Mun kokemus perustuu 22 vuoden koulutusohjaajakokemukseen. Silloin alussa näkyi vielä muutama toimiva dobberi. Sitten ne yhtäkkiä katosivat. Eikä sun tarvi mua uskoo, lue tilastoja. Katso, kuinka paljon on tuloksia tehneitä dobbereita. Vertaa hylättyjä luonnetestituloksia muiden rotujen tuloksiin.

Kaikkia dobbereita ei toki saa tuomita noiden 99%:n epäkelpojen vuoksi.
HEH!!

Lue lisää

Et sitten ole huomannut kummempia eroja niissä ohjaajissa ja ottanut sitä huomioon arvioinnissasi?

Eli kuka tahansa noiden dobberien ohjaajista on niin osaava ja motivoitunut, että voidaan selkeästi syyllistää rotu täysin toimimattomaksi...?

yhteydet kirjoitti:

Et sitten ole huomannut kummempia eroja niissä ohjaajissa ja ottanut sitä huomioon arvioinnissasi?

Eli kuka tahansa noiden dobberien ohjaajista on niin osaava ja motivoitunut, että voidaan selkeästi syyllistää rotu täysin toimimattomaksi...?

Lue lisää

Ihan vain sillä, että kummasti vain samat naamat vääntävät nykyäänkin dobbereistaan valioita kuin parikymmentä vuotta sitten... Ja sanovat etteivät ne koirat ole niin paljon muuttuneet, koulutusmetodit ja kisasäännöt kylläkin.

yhteydet kirjoitti:

Ihan vain sillä, että kummasti vain samat naamat vääntävät nykyäänkin dobbereistaan valioita kuin parikymmentä vuotta sitten... Ja sanovat etteivät ne koirat ole niin paljon muuttuneet, koulutusmetodit ja kisasäännöt kylläkin.

Lue lisää

Kyllä ne koirat ovat erilaisia nykyään. Silloin parikymmentävuotta sitten dobberit olivat tasapainoisempia ja rauhallisempia. Niiden olo oli vakaa ja ne tunsivat arvonsa. Jos silloin dobberi puri, se todella puri. Nykyään useimmat dobberit ovat hermostuneita, niiden silmät ovat pelokkaita, ne käyttäytyvät hermostuneesti jne. Kun ne purevat, ne repäisevät. Jos osaa lukea koiraa ja tunnistaa sen eri vivahteet, tuota asiaa ei voi olla huomaamatta.

Kouluttajissa ja metodeissa ei ole eroa muihin koiranomistajiin. Kun kentälle tulee kaksikymmentä aloittelijaa, ei voi olla sattumaa, että juuri nuo dobbereiden omistajat olisivat heikkolahjaisempia järjestään kuin muiden koirien. Se olisi jo liian suurta sattumaa.

En todellakaan sano tätä pahalla. Dobberi-ihmisten täytyy vaan ottaa pää pois pensaasta ja alkaa tehdä asialle jotain. Tiukempi kanta rotujärjestössä, suuremmat vaatimukset tulosten suhtee jne. Tämä on joskus aikanaan ollut hieno rotu. Älkää hyvät ihmiset päästäkö sitä lopullisesti pilalle.

olet väärässä. kirjoitti:

Kyllä ne koirat ovat erilaisia nykyään. Silloin parikymmentävuotta sitten dobberit olivat tasapainoisempia ja rauhallisempia. Niiden olo oli vakaa ja ne tunsivat arvonsa. Jos silloin dobberi puri, se todella puri. Nykyään useimmat dobberit ovat hermostuneita, niiden silmät ovat pelokkaita, ne käyttäytyvät hermostuneesti jne. Kun ne purevat, ne repäisevät. Jos osaa lukea koiraa ja tunnistaa sen eri vivahteet, tuota asiaa ei voi olla huomaamatta.

Kouluttajissa ja metodeissa ei ole eroa muihin koiranomistajiin. Kun kentälle tulee kaksikymmentä aloittelijaa, ei voi olla sattumaa, että juuri nuo dobbereiden omistajat olisivat heikkolahjaisempia järjestään kuin muiden koirien. Se olisi jo liian suurta sattumaa.

En todellakaan sano tätä pahalla. Dobberi-ihmisten täytyy vaan ottaa pää pois pensaasta ja alkaa tehdä asialle jotain. Tiukempi kanta rotujärjestössä, suuremmat vaatimukset tulosten suhtee jne. Tämä on joskus aikanaan ollut hieno rotu. Älkää hyvät ihmiset päästäkö sitä lopullisesti pilalle.

Lue lisää

Kannattaiskohan sun nyt ekana tutustua hieman paremmin rodun historiaan ennekuin päästät tuollaisia sammakoita suustasi? Vielä kun 70-luvulla oli luonteissa "ongelmia"...

Tutustumisen arvoinen linkki ja tilasto on myöskin sivulla
http://www.sdy.fi/jalostus/Luonne.html jossa mm. luonnetestit osa-alueittain 1974 - 2001 (harmi ettei uudempaa!)

Kyllä nimittäin oikea dobermanni-ihminen huomaa, että rotu on rauhoittunut ja tasapainottunut (joskus jopa liikaakin viettien kustannuksella) nykypäivänä. Ennen vain ne arat ja hermostuneet vietiin äkkiä saunan taakse, nykyisin niitä yritetään korjailla kukkatipoin ja haihduttimin. Ainakin luoksepäästävyys on parantunut huomattavasti.

Sattumaa tai ei, kysäisepä niiltä ryhmässäsi olevilta monesko pk-koira tämä dobberi on ja paljonko sitä edellistä on kouluttanut. Pahoin pelkään, että ne ovat niitä ensimmäisiä...

Sinun tehtäväksi sitten jääkin neuvoa ja opastaa, sekä ennenkaikkea kannustaa koulutusohjaajana näitä ihmisiä, jotta saisivat irti omasta koirastaan mahdollisimman paljon ja innostuisivat kisaamaan. Jokainen kisaava dobberi on kultaakin kalliimpi nykypäivänä, jossa suurin osa vain pyörii näyttelyissä.

Rotu on hieno, sitä en kiellä, ja itsekin toivoisin sen säilyttävän hienon asemansa toimivana ja monipuolisena palveluskoirana.

hallussa kirjoitti:

Kannattaiskohan sun nyt ekana tutustua hieman paremmin rodun historiaan ennekuin päästät tuollaisia sammakoita suustasi? Vielä kun 70-luvulla oli luonteissa "ongelmia"...

Tutustumisen arvoinen linkki ja tilasto on myöskin sivulla
http://www.sdy.fi/jalostus/Luonne.html jossa mm. luonnetestit osa-alueittain 1974 - 2001 (harmi ettei uudempaa!)

Kyllä nimittäin oikea dobermanni-ihminen huomaa, että rotu on rauhoittunut ja tasapainottunut (joskus jopa liikaakin viettien kustannuksella) nykypäivänä. Ennen vain ne arat ja hermostuneet vietiin äkkiä saunan taakse, nykyisin niitä yritetään korjailla kukkatipoin ja haihduttimin. Ainakin luoksepäästävyys on parantunut huomattavasti.

Sattumaa tai ei, kysäisepä niiltä ryhmässäsi olevilta monesko pk-koira tämä dobberi on ja paljonko sitä edellistä on kouluttanut. Pahoin pelkään, että ne ovat niitä ensimmäisiä...

Sinun tehtäväksi sitten jääkin neuvoa ja opastaa, sekä ennenkaikkea kannustaa koulutusohjaajana näitä ihmisiä, jotta saisivat irti omasta koirastaan mahdollisimman paljon ja innostuisivat kisaamaan. Jokainen kisaava dobberi on kultaakin kalliimpi nykypäivänä, jossa suurin osa vain pyörii näyttelyissä.

Rotu on hieno, sitä en kiellä, ja itsekin toivoisin sen säilyttävän hienon asemansa toimivana ja monipuolisena palveluskoirana.

Lue lisää

olen yrittänyt sanoa. Siitä luoksepäästävyydestä olen samaa mieltä. Puhuin kyllä koirien ominaisuuksista. Eli se vietti on kateissa ja dobberista on valitettavasti tullut seurakoira. Harmi, sillä se oli ennen palveluskoira.

Dobbereilla oli ennen voimakkaammat vietit, varsinkin puolustusvietti. Se asetti ongelmia, mutta, jos koira oli ohjaajan hallussa, sitä pystyi kouluttamaan.

Koulutusohjaajana tottakai yritän auttaa parhaani mukaan. Mutta jos ensikertalaisilla on belgi, suursnautseri, saksanpaimenkoira bordercollie tai jokin muu, eron ensikertalaiseen dobberin omistajaan huomaa selkeästi. Muut rodut ovat paljon helpommin koulutettavissa. (Siis kaikki ovat ekakertalaisia.)

Harmillista. Seurakoirana dobberi menee nykypäivänä hyvin, mutta että työkoirana...

minä tässä koko ajan kirjoitti:

olen yrittänyt sanoa. Siitä luoksepäästävyydestä olen samaa mieltä. Puhuin kyllä koirien ominaisuuksista. Eli se vietti on kateissa ja dobberista on valitettavasti tullut seurakoira. Harmi, sillä se oli ennen palveluskoira.

Dobbereilla oli ennen voimakkaammat vietit, varsinkin puolustusvietti. Se asetti ongelmia, mutta, jos koira oli ohjaajan hallussa, sitä pystyi kouluttamaan.

Koulutusohjaajana tottakai yritän auttaa parhaani mukaan. Mutta jos ensikertalaisilla on belgi, suursnautseri, saksanpaimenkoira bordercollie tai jokin muu, eron ensikertalaiseen dobberin omistajaan huomaa selkeästi. Muut rodut ovat paljon helpommin koulutettavissa. (Siis kaikki ovat ekakertalaisia.)

Harmillista. Seurakoirana dobberi menee nykypäivänä hyvin, mutta että työkoirana...

Lue lisää

No mutta eihän se rodun vika ole, vaan kasvattajien, jotka ensisijaisesti arvostavat vain ulkonäköä eikä käyttöominaisuuksia. Ja sitten kuitenkin markkinoivat pentujaan "upeina käyttökoirina", vaikka vanhemmilla ei ole tuloksia kuin näyttelyistä.

Toisaalta pistää säälittämään nämä uudet harrastajat, jotka lankeavat hienoihin myyntipuheisiin... Ties vaikka joku heistä innostuisi ihan VOI-luokkaan asti kisaamaan koiran kanssa, mutta koiralla ei ole "potkua"...

Toisaalta taas se on pitkälti koulutuskysymys, eihän hajuaisti (jälki/haku) tai juoksemishalu (viesti/veto) ole luonteesta pois karsiutunut. Jokaisen dobberin pitäisi pystyä vähintään ALO-luokka suorittamaan, jos vain ohjaajalta viitseliäisyyttä löytyy.

Toisaalta on hyvä, että aiemmat yliterävät ja hermostuneet koirat ovat muuttuneet rauhallisemmiksi ja vähemmän teräviksi, sillä myös ihmiset ovat muuttuneet laiskemmiksi... Eikä kaikki pärjäisi enää sellaisten kanssa.

yhteiskunnan vaatimus kirjoitti:

No mutta eihän se rodun vika ole, vaan kasvattajien, jotka ensisijaisesti arvostavat vain ulkonäköä eikä käyttöominaisuuksia. Ja sitten kuitenkin markkinoivat pentujaan "upeina käyttökoirina", vaikka vanhemmilla ei ole tuloksia kuin näyttelyistä.

Toisaalta pistää säälittämään nämä uudet harrastajat, jotka lankeavat hienoihin myyntipuheisiin... Ties vaikka joku heistä innostuisi ihan VOI-luokkaan asti kisaamaan koiran kanssa, mutta koiralla ei ole "potkua"...

Toisaalta taas se on pitkälti koulutuskysymys, eihän hajuaisti (jälki/haku) tai juoksemishalu (viesti/veto) ole luonteesta pois karsiutunut. Jokaisen dobberin pitäisi pystyä vähintään ALO-luokka suorittamaan, jos vain ohjaajalta viitseliäisyyttä löytyy.

Toisaalta on hyvä, että aiemmat yliterävät ja hermostuneet koirat ovat muuttuneet rauhallisemmiksi ja vähemmän teräviksi, sillä myös ihmiset ovat muuttuneet laiskemmiksi... Eikä kaikki pärjäisi enää sellaisten kanssa.

Lue lisää

Että jalostus on mennyt vituralleen, mutta samaa voinee sanoa nykypäivän sakemanneista. en puhu nyt luonteesta, vaan koiran rakenteesta. Viistoperää ihannoivat idiootit ovat pilanneet hienon koirarodun käyttöominaisuuden ulkonäön takia. Kuinka paljon tämän päivän sakemanneilla on ongelmia takapäänsä kanssa? Eivät kestä kovaa treenaamista ja menoa..se on harmi..Jenkeissä kyseinen viistoperä meininki on jo lähtenyt ihan käsistä. hyvä että pystyvät koirat kävelemään kunnolla! Ja mitä ideaa on kouluttaa koiraa patukoilla ja piikkipannalla????

Itse omistan dobberi, arka ja miehiä pelkää ja useastikkin ärisee ja haukkuu miehille. Mutta kyseessä ei ole luonnevika, ei todellakaan! Herra ei vain ole ollut miesten kanssa tekemisissä ja sen takia arastaa,, niinkun myös muita uusia asioita. KUULUU DOBBERIN LUONTEESEEN TUO ITSELUOTTAMUKSEN PUUTE !! Ja aika pitkälle on ihan kiinni siitä miten koiran kasvattaa ! Ja jos koira on "Päästään sekasin" nii ei kai sitä silloin viedä sellaseen paikkaan missä pääsee tekeen pahaa muille ?

voi ottaa ihmiset jären kätteen !

sklöpöö kirjoitti:

Itse omistan dobberi, arka ja miehiä pelkää ja useastikkin ärisee ja haukkuu miehille. Mutta kyseessä ei ole luonnevika, ei todellakaan! Herra ei vain ole ollut miesten kanssa tekemisissä ja sen takia arastaa,, niinkun myös muita uusia asioita. KUULUU DOBBERIN LUONTEESEEN TUO ITSELUOTTAMUKSEN PUUTE !! Ja aika pitkälle on ihan kiinni siitä miten koiran kasvattaa ! Ja jos koira on "Päästään sekasin" nii ei kai sitä silloin viedä sellaseen paikkaan missä pääsee tekeen pahaa muille ?

voi ottaa ihmiset jären kätteen !

Lue lisää

Omistan toopen 1,5v. Arka ja pelokas uusia asioita kohtaan. Mutta niinhän luonne on, jos tosiaan se itseluottamus puuttuu. Mutta ei se tee toopesta "luonnevikaista", jokainen koira on arka ja arvaamatonkin jos ei ole saanut olla paljoa tekemisissä uusien asioiden kanssa, niinkun tällä on ollut ennenkuin minulle tuli, pari kk sitten. Ja kyllä meillä vaan seuraaminen ja kuunteleminen onnistuu hyvinkin, ei tarvitse litistää koiraa seinän ja itsensä väliin, riittää että on just se lelu mistä tykätään ;) Vaikka vaativa rotu onkin, olen hyvin tyytyväinen tähän... pitkää pinnaa ja jaksamista !! Sillä sitä etiäpäin päästään !
Niin ja pakko tuohon saku juttuun sanoa että ole törmännyt YHTEEN sakuun joka oli hyvin hyvin arka ihmisiä kohtaan, mutta täts it ! :D Arkoja koiria on muitakin, paljon muitakin.. ei yksin sakun ominaisuus !!

Eli olisiko fiksuinta lopettaa vain tämä kärtyäminen ja kinastelu siitä että kumpi on parempi ?
toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ;)
Ite tykkään toopesta ja siitä en luovu, tai.. tykkään oman koiran luonteesta, siksi en luovu :)
Sama se onko se rotua X vai B mutta kunhan koiran luonne( en tarkoita luonnetta joka siitä on mustalla kirjoitettu valkoiselle kirjaan tai nettiin) miellyttää minua. tämä toope on hyvä luontoinen ja osaa arvostaa minua ja perhettäni ja on siksi minulle rakas :)
YKSIKÄÄN KOIRA EI OLE SAMANLAINEN. Toinen toope voi purra jotain ja toinen ei, mutta sen takia ko. rotua ei pidä pitää hunona.
En itsekkään ala sanomaan että sakut ovat huonoja ja muutenkin huonoja kun YHTEEN sakuun törmännyt joka oli arka !!

Koittakaa siis nyt vaan niellä se että toinen tykkää ja toinen ei !! :P

onnellinenToopenOMIS kirjoitti:

Omistan toopen 1,5v. Arka ja pelokas uusia asioita kohtaan. Mutta niinhän luonne on, jos tosiaan se itseluottamus puuttuu. Mutta ei se tee toopesta "luonnevikaista", jokainen koira on arka ja arvaamatonkin jos ei ole saanut olla paljoa tekemisissä uusien asioiden kanssa, niinkun tällä on ollut ennenkuin minulle tuli, pari kk sitten. Ja kyllä meillä vaan seuraaminen ja kuunteleminen onnistuu hyvinkin, ei tarvitse litistää koiraa seinän ja itsensä väliin, riittää että on just se lelu mistä tykätään ;) Vaikka vaativa rotu onkin, olen hyvin tyytyväinen tähän... pitkää pinnaa ja jaksamista !! Sillä sitä etiäpäin päästään !
Niin ja pakko tuohon saku juttuun sanoa että ole törmännyt YHTEEN sakuun joka oli hyvin hyvin arka ihmisiä kohtaan, mutta täts it ! :D Arkoja koiria on muitakin, paljon muitakin.. ei yksin sakun ominaisuus !!

Eli olisiko fiksuinta lopettaa vain tämä kärtyäminen ja kinastelu siitä että kumpi on parempi ?
toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ;)
Ite tykkään toopesta ja siitä en luovu, tai.. tykkään oman koiran luonteesta, siksi en luovu :)
Sama se onko se rotua X vai B mutta kunhan koiran luonne( en tarkoita luonnetta joka siitä on mustalla kirjoitettu valkoiselle kirjaan tai nettiin) miellyttää minua. tämä toope on hyvä luontoinen ja osaa arvostaa minua ja perhettäni ja on siksi minulle rakas :)
YKSIKÄÄN KOIRA EI OLE SAMANLAINEN. Toinen toope voi purra jotain ja toinen ei, mutta sen takia ko. rotua ei pidä pitää hunona.
En itsekkään ala sanomaan että sakut ovat huonoja ja muutenkin huonoja kun YHTEEN sakuun törmännyt joka oli arka !!

Koittakaa siis nyt vaan niellä se että toinen tykkää ja toinen ei !! :P

Lue lisää

Mutta Dobberilla on yksi erityispiirre olemassa...Eli kun Dobberi hyökkää..niin se hyökkää ääntäkään päästämättä..lujasti...varmasti ja ilman pelkoa...siitä kait erän Jenkkitoimittaja tituleeras Rotua/koiraa .."hiljaiseksi tappajaksi"...!
Varmaan kaikki muut koirarodut ärisevät / haukkuvat...hyökätessään..kuin pelotellakseen !
Doberman ei sen sijaan päästä ääntäkään..vaan se halutessaan tulee päälle kuin juna..ja leikki on kaukana siitä !

Nimimerkillä: 5 Dobberia omistanut

DU kirjoitti:

Mutta Dobberilla on yksi erityispiirre olemassa...Eli kun Dobberi hyökkää..niin se hyökkää ääntäkään päästämättä..lujasti...varmasti ja ilman pelkoa...siitä kait erän Jenkkitoimittaja tituleeras Rotua/koiraa .."hiljaiseksi tappajaksi"...!
Varmaan kaikki muut koirarodut ärisevät / haukkuvat...hyökätessään..kuin pelotellakseen !
Doberman ei sen sijaan päästä ääntäkään..vaan se halutessaan tulee päälle kuin juna..ja leikki on kaukana siitä !

Nimimerkillä: 5 Dobberia omistanut

Lue lisää

Mulla on ollut pari Sakemmannia ja niin oudon pehmeitä että monesti olen joutunut itse puremaan Sakemannini puolesta liian lähelle tulevaa toista koiraa !