agressiivinen seeprakirjoahven uros

Jostain keskustelupalstalta luin, että joku oli pitänyt aina viikon urosta erillään ja sen jälkeen se oli alkanut taas normaalisti kututouhut. Auttaisikahan jos ostaisi samankokoisen tai isomman naaraan kuin uros. Edellinen naaras oli tosi pieni eikä varmaan siksi kestänyt uroksen höykytystä.

ensikertalainen kirjoitti:

Jostain keskustelupalstalta luin, että joku oli pitänyt aina viikon urosta erillään ja sen jälkeen se oli alkanut taas normaalisti kututouhut. Auttaisikahan jos ostaisi samankokoisen tai isomman naaraan kuin uros. Edellinen naaras oli tosi pieni eikä varmaan siksi kestänyt uroksen höykytystä.

Lue lisää

Hei!
Kirjoittelit asiasta vieraskirjaan sivuillani http://www.sunpoint.net/~ansus/
ja vastailen sinulle nyt täällä.

Kirjoahventen kutupuuhien ollessa kyseessä kalojen käytöstä on vaikea edes arvailla etukäteen, ja aina sattuu yllätyksiä. Erityisesti seeproilla ja muilla aggressiivisemmilla keskiamerikkalaisilla ilmenee kutuaikana melkoista äkäisyyttä, jonka sinun tapauksessasi koiras kohdisti naaraaseen.

Luonnollinen poikastensuojeluvietti on syynä tähänkin, poikasten hävittyä koiras ei voinut puolustaa jälkikasvuaan muita kaloja vastaan, ja aggressio purkautui muulla tavoin.

Koiras oli varmasti altaan hallitseva seeprakirjoahven pieneen naaraaseen verrattuna, ja omilla seeproillanikin isompi pomottaa pienempää välillä ilkeänkin näköisesti. Tuosta saattaisi löytyä toinen, mahd. edellisen rinnalla tapahtumiin vaikuttava syy.

Kalojen luonteeseen ja käyttäytymiseen sekä näiden aiheuttamien tapahtumien lopputulokseen vaikuttavat suuresti altaan olosuhteet: Oliko naaraalla tarpeeksi suojaisia piilopaikkoja? Oliko allas ylipäätään riittävän tilava kahdelle erittäin territoriaaliselle kalalle? Omat seeprani asuvat 140-l purkissa, joka on ehdoton minimi seeproille. Kutuparia tuossa ei voisi kuvitellakkaan pitävänsä, sillä tuhoisat tappelut olisivat ilmeisiä. Samaa sukupuolta olevat kalat pärjäilevät jotenkuten, mieluisin asuttaisin nekin isompaan.

En suosittele välttämättä uuden puolison hankkimisyritystä. Uuden kirjoahvenen tulo altaaseen pistää ahventen arvojärjestysmittelöt lähes aina käyntiin, ja seeproilla arvoasteikolla alemman kohtelu on usein julmaa. Koiraasi tappoi itseään pienemmän naaraan, joten jos aiot hankkia kalalle uuden puolison, täytyisi tämän mieluiten olla samankokoinen koiraan kanssa. Jos naaras on merkittävästi suurempi, alkaa se todennäköisesti sortaa heikommaksi jäänyttä koirasta.
Kyseessä ovat kuitenkin kirjoahvenet, joten liikoja ei kannata arvailla taikka olettaa etukäteen. Muista akvaario-olosuhteiden vaikutus käyttäytymiseen mahdollisen uuden puolison hankinnassakin.

Ansu/Ansun akvaariot
http://www.sunpoint.net/~ansus/

arr kirjoitti:

Hei!
Kirjoittelit asiasta vieraskirjaan sivuillani http://www.sunpoint.net/~ansus/
ja vastailen sinulle nyt täällä.

Kirjoahventen kutupuuhien ollessa kyseessä kalojen käytöstä on vaikea edes arvailla etukäteen, ja aina sattuu yllätyksiä. Erityisesti seeproilla ja muilla aggressiivisemmilla keskiamerikkalaisilla ilmenee kutuaikana melkoista äkäisyyttä, jonka sinun tapauksessasi koiras kohdisti naaraaseen.

Luonnollinen poikastensuojeluvietti on syynä tähänkin, poikasten hävittyä koiras ei voinut puolustaa jälkikasvuaan muita kaloja vastaan, ja aggressio purkautui muulla tavoin.

Koiras oli varmasti altaan hallitseva seeprakirjoahven pieneen naaraaseen verrattuna, ja omilla seeproillanikin isompi pomottaa pienempää välillä ilkeänkin näköisesti. Tuosta saattaisi löytyä toinen, mahd. edellisen rinnalla tapahtumiin vaikuttava syy.

Kalojen luonteeseen ja käyttäytymiseen sekä näiden aiheuttamien tapahtumien lopputulokseen vaikuttavat suuresti altaan olosuhteet: Oliko naaraalla tarpeeksi suojaisia piilopaikkoja? Oliko allas ylipäätään riittävän tilava kahdelle erittäin territoriaaliselle kalalle? Omat seeprani asuvat 140-l purkissa, joka on ehdoton minimi seeproille. Kutuparia tuossa ei voisi kuvitellakkaan pitävänsä, sillä tuhoisat tappelut olisivat ilmeisiä. Samaa sukupuolta olevat kalat pärjäilevät jotenkuten, mieluisin asuttaisin nekin isompaan.

En suosittele välttämättä uuden puolison hankkimisyritystä. Uuden kirjoahvenen tulo altaaseen pistää ahventen arvojärjestysmittelöt lähes aina käyntiin, ja seeproilla arvoasteikolla alemman kohtelu on usein julmaa. Koiraasi tappoi itseään pienemmän naaraan, joten jos aiot hankkia kalalle uuden puolison, täytyisi tämän mieluiten olla samankokoinen koiraan kanssa. Jos naaras on merkittävästi suurempi, alkaa se todennäköisesti sortaa heikommaksi jäänyttä koirasta.
Kyseessä ovat kuitenkin kirjoahvenet, joten liikoja ei kannata arvailla taikka olettaa etukäteen. Muista akvaario-olosuhteiden vaikutus käyttäytymiseen mahdollisen uuden puolison hankinnassakin.

Ansu/Ansun akvaariot
http://www.sunpoint.net/~ansus/

Lue lisää

Arr kirjoitti hyvän tekstin, joka kannattaa lukea tarkkaan.

Painottaisin vielä kahta asiaa. Toinen on tila. Mitä enemmän altaassa on tilaa ja piilopaikkoja, sitä helpompi sorretun on päästä piiloon.

Toinen asia, jota kannattaa miettiä, on aggression kohde. Usein kirjoahventen yhteydessä puhutaan ns. kohdekalasta. Se on samaa tai läheistä lajia oleva yksinäinen kala, johon pariskunta voi kohdistaa aggressionsa. En muista tilannetta seeprojen kohdalla, mutta monilla kirjoahvenilla naaraalla ja koiraalla on vähän erilaiset vahtimisreviirit. Naaras vahtii munia ja poikasia läheltä ja pitää ne kasassa. Koiras vahtii isompaa aluetta ja pitää viholliset pois naaraan välittömästä läheisyydestä. Jos vihollisia ei ole, kalojen aggressiot suuntautuvat johonkin eli toisiinsa. Jos altaaseen laittaa saman lajin yksilön, pariskunta kokee sen vihollisena ja kohdistaa aggressionsa siihen. Selvää on, että kohdekalaa käytettäessä altaan täytyy olla iso. Kohdekaloja voi olla useampia. Esimerkiksi kaksi pariskuntaa riittävän isossa altaassa uhittelee toisilleen, mutta ei vielä tapa toisiaan. Joskus olen kuullut, että jotkut käyttävät kohdekalana peiliä. En tiedä sen toimimisesta kuitenkaan mitään.

Kohdekalaksi soveltuvat muutkin kalat kuin samaa lajia olevat. Luonnossa kuitenkin kirjoahvenet kutevat samoille seuduille, joten usein se vihollinen käytännössä on samaa lajia. Kohdekala ei saa olla liian suuri, koska silloin se pelottaa pariskuntaa. Se ei myöskään saa olla liian pieni, koska silloin sitä ei mielletä uhaksi.

Kokemukseni mukaan pariskunnan yhteispeli sujuu parhaiten silloin, kun altaassa on muita kaloja. Niiden hoivaamis- ja vahtimisvaistot suuntautuvat silloin oikein, eikä konflikteja tule. Onnistunut toiminta edellyttää kuitenkin riittävän isoa allasta. Perinteiset nyrkkisäännöt (esim. sentti kalanpituutta litraa kohden) voidaan unohtaa. Eri kirjoahvenlajit käyttäytyvät eri tavoin. Jotkut isotkin lajit eivät raivaa isoa reviiriä, kun taas jotkut pienet tarvitsevat paljon tilaa. Vähiten tilaa kutemiselleen on tarvinnut minulla kyhmytonkija. Ne kutivat seura-altaassa, eivätkä käytännössä hätyyttäneet muita kaloja mitenkään. Ne ovatkin suuhautojia, jotka eivät tarvitse isoa reviiriä.

AM kirjoitti:

Arr kirjoitti hyvän tekstin, joka kannattaa lukea tarkkaan.

Painottaisin vielä kahta asiaa. Toinen on tila. Mitä enemmän altaassa on tilaa ja piilopaikkoja, sitä helpompi sorretun on päästä piiloon.

Toinen asia, jota kannattaa miettiä, on aggression kohde. Usein kirjoahventen yhteydessä puhutaan ns. kohdekalasta. Se on samaa tai läheistä lajia oleva yksinäinen kala, johon pariskunta voi kohdistaa aggressionsa. En muista tilannetta seeprojen kohdalla, mutta monilla kirjoahvenilla naaraalla ja koiraalla on vähän erilaiset vahtimisreviirit. Naaras vahtii munia ja poikasia läheltä ja pitää ne kasassa. Koiras vahtii isompaa aluetta ja pitää viholliset pois naaraan välittömästä läheisyydestä. Jos vihollisia ei ole, kalojen aggressiot suuntautuvat johonkin eli toisiinsa. Jos altaaseen laittaa saman lajin yksilön, pariskunta kokee sen vihollisena ja kohdistaa aggressionsa siihen. Selvää on, että kohdekalaa käytettäessä altaan täytyy olla iso. Kohdekaloja voi olla useampia. Esimerkiksi kaksi pariskuntaa riittävän isossa altaassa uhittelee toisilleen, mutta ei vielä tapa toisiaan. Joskus olen kuullut, että jotkut käyttävät kohdekalana peiliä. En tiedä sen toimimisesta kuitenkaan mitään.

Kohdekalaksi soveltuvat muutkin kalat kuin samaa lajia olevat. Luonnossa kuitenkin kirjoahvenet kutevat samoille seuduille, joten usein se vihollinen käytännössä on samaa lajia. Kohdekala ei saa olla liian suuri, koska silloin se pelottaa pariskuntaa. Se ei myöskään saa olla liian pieni, koska silloin sitä ei mielletä uhaksi.

Kokemukseni mukaan pariskunnan yhteispeli sujuu parhaiten silloin, kun altaassa on muita kaloja. Niiden hoivaamis- ja vahtimisvaistot suuntautuvat silloin oikein, eikä konflikteja tule. Onnistunut toiminta edellyttää kuitenkin riittävän isoa allasta. Perinteiset nyrkkisäännöt (esim. sentti kalanpituutta litraa kohden) voidaan unohtaa. Eri kirjoahvenlajit käyttäytyvät eri tavoin. Jotkut isotkin lajit eivät raivaa isoa reviiriä, kun taas jotkut pienet tarvitsevat paljon tilaa. Vähiten tilaa kutemiselleen on tarvinnut minulla kyhmytonkija. Ne kutivat seura-altaassa, eivätkä käytännössä hätyyttäneet muita kaloja mitenkään. Ne ovatkin suuhautojia, jotka eivät tarvitse isoa reviiriä.

Lue lisää

Joo olen samaa mieltä tosta kohdekala jutusta, itelläkin kävi mielessä et mistähän sais muovisen tekokalan jota uros sais näykkiä ihan rauhassa ;) Oon huomannu et meidän uros joskus uhittelee omalla kuvalleen, mut tuskin sillä hirveesti purkautuu siinä aggressioita. Meillä kohdekalana taitaa toimia kiinanmonni ja partaimumonni, siaminpiikkisilmiä seeprat ei tunnu noteeraavan edes kaloiksi vaikka juuri ne popsivat poikaset edellisellä kerralla.

Käytiin ostamassa siis uus naaras meidän urokselle ja oltiin hetken aikaa varmoja, että se olikin toinen uros. Jostain luin, että uros tunnistaa naaraan siitä, että se vastaa kosiskeluihin olemalla välinpitämätön. Edellinen naaras oli juuri sellainen alistuva ja huomaamaton. No tämä uusi on urosta edelleen pienempi, mutta uros sai huomata ettei sitä niin vaan näykittykään ;) 2 päivää se oli täysin alakynnessä pienemmän naaraan höykyttäessä sitä niin että silmät olivat ihan sameat ja evät repeytyneet. Kävin jo kysymässä kaupasta, että voiko toisen uroksen tuoda takaisin ja sitten illalla kalat yllättäen rauhoittui ja huomattiin ällistykseksemme, että kiven pintaan oli ilmestynyt munia. Tänään poikaset todennäköisesti kuoriutuu, saa nähdä miten käy tällä kertaa :)