Mulla on eräänlainen lapsettomuusongelma. Nimittäin olen 29-vuotias lapseton nainen, enkä halua lasta. Pidän lapsista (olen koulutukseltanikin ope :) ), mutta jostain syystä en ole ikinä halunnut lasta enkä oikeastaan edes miestä.
Nyt mua painaa tämä lapsettomuus. Ystävät ympärillä saa lapsia ja minunkin vanhemmiltani kysytään, että koskas teistä tulee isovanhempia. Minusta tuntuu tosi pahalta vanhempieni puolesta, kun he varmasti haluavat lapsenlapsia, vaikka sanovat, että ei heidän takiaan lapsia pidä hankkia. (Olen ainut lapsi.)
Tiedän, että itse mun on tämä ratkaistava, mutta onko täällä ketään, jolla on samat pohdinnat? Mä vaan pelkään, että jos mä perustan perheen muiden vuoksi, se voi päättyä kaikkien kannalta surullisesti - tai ehkä ei...?
Nyt mua painaa tämä lapsettomuus. Ystävät ympärillä saa lapsia ja minunkin vanhemmiltani kysytään, että koskas teistä tulee isovanhempia. Minusta tuntuu tosi pahalta vanhempieni puolesta, kun he varmasti haluavat lapsenlapsia, vaikka sanovat, että ei heidän takiaan lapsia pidä hankkia. (Olen ainut lapsi.)
Tiedän, että itse mun on tämä ratkaistava, mutta onko täällä ketään, jolla on samat pohdinnat? Mä vaan pelkään, että jos mä perustan perheen muiden vuoksi, se voi päättyä kaikkien kannalta surullisesti - tai ehkä ei...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuohan voisi olla monen miehen kannalta ihannetapaus: Nainen joka suostuu tekemään lapsen, on lapsirakas ja riittävän sivistynyt huolehtiakseen siitä eikä juokse miesten perässä.
Ainakin minä voisin katsoa mitä tapahtuu ja antaa täyden palautusoikeuden, jos se lapsi alkaa kyllästyttää.
haluat, se voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. älä huoli, äläkä teemuiden voksi lapsia.
hei! sinulla on vauvakuume, ja haluaisit tulla raskaaksi ja saada vauvan. minä voin auttaa sinua tulemaan raskaaksi kolmella vaihtoehdoillasi. olen auttanut muutamia naisia tässä asiassa, ja voin myös sinuakin auttaa. kirjoitatko minulle, niin kerron sinulle lisää, jos kiinnostaa.
Sä et kyllä ymmärtänyt mun juttua. Kun mä nimenomaa en halua lasta. Jos naisella on vauvakuume, niin hän kyllä keksii keinot. Vaan kun ei ole. :(
ymmärrän, hyvää kesää.
nyt itsellesi. Se perheenperustamisvietti herää jossain vaiheessa jos on herätäkseen. Itse olin lapsesta asti ajatellut,että tietysti haluan lapsia. Kun avioliiton jälkeen kolmekymppisenä pääsin elämään omaa elämää oikein kunnolla,aloin myös miettiä haluanko oikeasti koskaan lapsia. Edes aviomiehen kanssa se ei tuntunut hyvältä ajatukselta aikoinaan,ja silloin lykkäsin koko ajatuksen pois mielestä.
Kun tapasin nykyisen kihlattuni,alkoi aika piankin tuntumaan siltä,että tuo on se mies jonka kanssa todella haluan lapsia jos vain Luoja niin suo.
Nyt yritystä muutama kuukausi ja toivotaan parasta:)
Älä muiden takia lapsia "hanki".
Tarinasi kuulostaa tutulta. Itse olen 28-vuotias opettaja. Aikonani ajattelin, että tietenkin haluan lapsia. Viime vuosina en ole ollutkaan niin varma. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo 11 vuotta. Hän ei ole patistellut, vaikka pitääkin lapsista. Elämäämme on viime vuosina kuulunut opiskelua, valmistuminen ammattiin, työntekoa, sitten naimisiinmeno ja omakotitalon rakentaminen. Nyt kun näistä on kulunut aikaa, on alkanut pikkuhiljaa kaivata itselleen perhettä. Olemme menevä pariskunta ja meitä kutsutaan kaikenlaisiin juhliin ym helposti. On vaikea kieltäytyä, jos ei ole mitää erityistä ohjelmaa. Kuitenkin tuntuu, että olisi hyvä rauhoittua aloilleen. Tämä tunne on tullut pikkuhiljaa. Niinpä vauva on ollut hetken aikaa tilauksessa. Vielä ei ole mitään kuulunut:) Odotellaan. Rentouttavaa kesälomaa!