Mitä on aikido?..

Niin, unohdin tarkentaa, että _asialliset_ kommentit tervetulleita. Mielellään sellaisilta, jotka asiasta jotain vieläpä tietävät.

Kiitos.

Niin, en sitten tiedä tarkoitatko asiallisella sellaista jonka mielestä nuo hyökkäykset ovat realistisia ? sillä sitähän ne eivät ole missään klipissä. Mutta ilmeisesti pohdit onko niiden tarkoituskaan olla.

Eka klipissä käytettiin ilmeisesti sitä paljon puhuttua ja vähän nähtyä ki-energiaa, jota ei liene olemassakaan. Lajinahan aikido on yksi hienoimmista ja varmasti hankalimmista. Mutta ip-lajina sitä en pidä. kyllä tuo virtaus ja vastustajan voimankäytön myötaileminen on ihan tuttua niinkin brutaaleissa lajeissa kun koryu-karate tai jopa jujutsu ja judo. Niissä asioita vain harjoitellaan hieman realistisemmin.

En oikein tiedä mitä pohdit, ehkäpä olet joutunut identiteettikriisiin lajisi suhteen kun et oikein tiedä mihin tähtäät, mikä on sen tavoite. Hakaman saaminen tietysti noin näkyvästi, mutta se perimmäinen tavoite ? Monethan alkeiskursseilla sanovat kaikissa lajeissa että itsepuolustustaidon hankkiminen oli syy tulla kurssille, mutta aika monella tuo tähtäin häviää matkan varrella ja budosta tulee harrastus muiden joukossa, siinä kun tennis tai keilailu, ajankulua.

"Käsittääkseni Ueshibankin tekniikka oli suht brutaalia ennen pehmenemistään."

Aikalaistensa kertomusten mukaan Ueshiban tekniikoiden kovuus oli suoraan verrannollista hyökkääjän hyökkäyksen/vastaanpanemisen kovuuteen.

Kyllä Ueshiba osasi sen "pehmeemmän" puolen ennen ns.pehmenemistään,homma vain EI TOIMINUT,jos hyökkääjä pani tosissaan hanttiin.

Vanhan miehen kanssa taas kukaan(pätevä) EI KEHDANNUT olla tosissaan,vaan meni "pehmeesti" mukaan silkasta kunnioituksesta ikää,pitkää uraa ja mahdollisesti vanhan miehen filosofiaa kohtaan.

zenith kirjoitti:

"Käsittääkseni Ueshibankin tekniikka oli suht brutaalia ennen pehmenemistään."

Aikalaistensa kertomusten mukaan Ueshiban tekniikoiden kovuus oli suoraan verrannollista hyökkääjän hyökkäyksen/vastaanpanemisen kovuuteen.

Kyllä Ueshiba osasi sen "pehmeemmän" puolen ennen ns.pehmenemistään,homma vain EI TOIMINUT,jos hyökkääjä pani tosissaan hanttiin.

Vanhan miehen kanssa taas kukaan(pätevä) EI KEHDANNUT olla tosissaan,vaan meni "pehmeesti" mukaan silkasta kunnioituksesta ikää,pitkää uraa ja mahdollisesti vanhan miehen filosofiaa kohtaan.

Lue lisää

Aivan. Nämä pehmoaikidokailijat matkivat Ueshiban vanhuusvuosien tekniikkaa ja siinä menevät pahasti metsään.

Kiitos kommenteista.

Itse en ole aikidoa harjoitellut kuin muutaman vuoden, judoa ennen sitä, mutta tuli mieleeni tämmöisiä ajatuksia, anteeksi pitkä postaus:

Aikidossa ei ole taistelua. Eikö? Ei tietenkään treenitilanteessa, vaan yhtä vähän kuin esimerkiksi nyrkkeilysparrissa tai judorandorissa. Kysehän onkin treeneistä. Mutta kuten nyrkkeilyn ydin on kilpailussa ja judon ydin äärimmäisessä tehokkuudessa ja jopa yhteiskunnallisessa filosofiassa (yhteisen hyvän periaate, myös aikidossa pätevä), niin ymmärtääkseni aikidon ydin on kuitenkin taistelutaito, jonka ympärille muu rakentuu.

Luulen, että aikidon nykyolemukseen on vaikuttanut mm. se, että ihmiset ovat tutustuneet lähinnä Ueshiban vanhuusvuosien tekniikkaan, josta on eniten materiaalia saatavilla. On ymmärrettävä, että Ueshiba on niissä videoissa hyvin vanha mies, ja hänen demonsa ovat sen mukaisia. Ehkä hän demoaa vain aiki-wazaa, eikä tarkoitakaan esittää koko aikidon spektriä vanhoissa pätkissään. Lisäksi Ueshiban harjoittama omoto-kyo uskonto on voinut vaikuttaa hänen esittämäänsä tekniikkaan.

Lisäksi osa aikidon ideoista on voinut niin sanotusti kadota käännöksessä. Sanonta, jonka mukaan aikido ei ole taistelutaito vaan keino saattaa ihmiset harmoniaan, on monella tavalla tulkittavissa. Minusta harmonista verrattuna aikijujutsuun on se, että todellisessa hyökkäyksessä molemmat osapuolet hengittävät tosimielellä tehdyn tekniikan jälkeen - harmoniaa ei ole se, että tosimielellä tehdyn tekniikan jälkeen aikidoka ei hengitä. Toisin sanoen harmonia tarkoittaa sitä, että konfliktitilanteen jälkeen molemmat ovat suurinpiirtein terveitä ja taistelun turhuus valkenee hyökkääjälle. Harmonian mitta ei mielestäni ole se, että toinen kaatuu ilman kosketusta tai jollain ihme tekniikoilla jotka eivät voi onnistua jos uke laittaa vähänkin vastaan, ts. harmonia ei piile itsessään tekniikassa, vaan lopputuloksessa, syvemmällä.

Tässäkin haluan rinnastaa judoon: myös siinä perusajatus on joustavuus (ju: pehmeä, joustava), mutta silti tekniikoiden perusajatus on olla toimivia. Joustavuus tulee esille judokan henkisenä ominaisuutena, rankan treenin karaisema mieli osaa antaa periksi tarvittaessa ja joustaa konfliktitilanteessa. Teknisesti ottaen joustavuus on tekniikan toimivuuden työkalu eikä tekniikan toimivuus ole ristiriidassa sen kanssa. Judotekniikat toimivat oikeasti. Aikidossa joskus tuntuu, että toimiva tekniikka ei voi olla harmoninen, että tekniikkaa pidetään hyvänä vain jos se on oikeasti mahdoton tehdä jollekin joka laittaa oikeasti vastaan (vrt. 1. klippi).

Mielestäni siis joidenkin aikidon harrastajien treenitapa tyyliin "hei sä et voi tolleen lyödä/repäistä (=horjuttaa) ukea kun se ei ole harmoonista, vaan sun täytyy ohjata sen kiitä ja keskittää ajatukset sun ranteeseen, niin ukea houkuttaa ottaa siitä kiinni.." on enemmänkin new agea kuin budoa. En tiedä, onko ajatukseni väärä, mutta joskus treenaaminen turhauttaa minua kun ajattelen niin eri tavalla tämän homman kuin muut.

Aikido on siis hieno laji, ja moniulotteinen. Mielestäni vain sen taistelullinen puoli on suotta painettu taka-alalle mukafilosofisin perustein. Mutta lajien luonne muuttuu, judokin on nykyään vain kilpaurheilua, kyogi-judoa, vaikka Kano halusi kilpailun olevan vain osa sitä. Kuka enää tekee zeiryoku no zenyo teniin no kataa (mm. judon atemi-waza) tai muutakaan.. nage no kataa hinkataan pari kertaa ennen graduointia että musta vyö saadaan ja matsit ovat pääasia, opettajat sanovat peruskurssilaisille että judossa ei ole atemeita ja kilpailupisteitä pitää olla ylempiin vyöarvoihin. Tässäkin on mielestäni tapahtunut tavallaan sama homma kuin aikidossa, eli ihmiset omaksuvat budolajista vain sen osan minkä haluavat, ei koko pakettia. Judosta otetaan matsaus, aikidosta henkiset/filosofiset aspektit, kummastakin unohdetaan juuret ja taistelullisuus, ydin, historia.

Tässä mietteitäni. Kommentit tervetulleita. Hyviä treenejä ja hyvää kesää kuitenkin kaikille treenitavasta riippumatta - pääasia joka tapauksessa on, että treenataan ja se on kivaa!

Katsu Hayaki kirjoitti:

Kiitos kommenteista.

Itse en ole aikidoa harjoitellut kuin muutaman vuoden, judoa ennen sitä, mutta tuli mieleeni tämmöisiä ajatuksia, anteeksi pitkä postaus:

Aikidossa ei ole taistelua. Eikö? Ei tietenkään treenitilanteessa, vaan yhtä vähän kuin esimerkiksi nyrkkeilysparrissa tai judorandorissa. Kysehän onkin treeneistä. Mutta kuten nyrkkeilyn ydin on kilpailussa ja judon ydin äärimmäisessä tehokkuudessa ja jopa yhteiskunnallisessa filosofiassa (yhteisen hyvän periaate, myös aikidossa pätevä), niin ymmärtääkseni aikidon ydin on kuitenkin taistelutaito, jonka ympärille muu rakentuu.

Luulen, että aikidon nykyolemukseen on vaikuttanut mm. se, että ihmiset ovat tutustuneet lähinnä Ueshiban vanhuusvuosien tekniikkaan, josta on eniten materiaalia saatavilla. On ymmärrettävä, että Ueshiba on niissä videoissa hyvin vanha mies, ja hänen demonsa ovat sen mukaisia. Ehkä hän demoaa vain aiki-wazaa, eikä tarkoitakaan esittää koko aikidon spektriä vanhoissa pätkissään. Lisäksi Ueshiban harjoittama omoto-kyo uskonto on voinut vaikuttaa hänen esittämäänsä tekniikkaan.

Lisäksi osa aikidon ideoista on voinut niin sanotusti kadota käännöksessä. Sanonta, jonka mukaan aikido ei ole taistelutaito vaan keino saattaa ihmiset harmoniaan, on monella tavalla tulkittavissa. Minusta harmonista verrattuna aikijujutsuun on se, että todellisessa hyökkäyksessä molemmat osapuolet hengittävät tosimielellä tehdyn tekniikan jälkeen - harmoniaa ei ole se, että tosimielellä tehdyn tekniikan jälkeen aikidoka ei hengitä. Toisin sanoen harmonia tarkoittaa sitä, että konfliktitilanteen jälkeen molemmat ovat suurinpiirtein terveitä ja taistelun turhuus valkenee hyökkääjälle. Harmonian mitta ei mielestäni ole se, että toinen kaatuu ilman kosketusta tai jollain ihme tekniikoilla jotka eivät voi onnistua jos uke laittaa vähänkin vastaan, ts. harmonia ei piile itsessään tekniikassa, vaan lopputuloksessa, syvemmällä.

Tässäkin haluan rinnastaa judoon: myös siinä perusajatus on joustavuus (ju: pehmeä, joustava), mutta silti tekniikoiden perusajatus on olla toimivia. Joustavuus tulee esille judokan henkisenä ominaisuutena, rankan treenin karaisema mieli osaa antaa periksi tarvittaessa ja joustaa konfliktitilanteessa. Teknisesti ottaen joustavuus on tekniikan toimivuuden työkalu eikä tekniikan toimivuus ole ristiriidassa sen kanssa. Judotekniikat toimivat oikeasti. Aikidossa joskus tuntuu, että toimiva tekniikka ei voi olla harmoninen, että tekniikkaa pidetään hyvänä vain jos se on oikeasti mahdoton tehdä jollekin joka laittaa oikeasti vastaan (vrt. 1. klippi).

Mielestäni siis joidenkin aikidon harrastajien treenitapa tyyliin "hei sä et voi tolleen lyödä/repäistä (=horjuttaa) ukea kun se ei ole harmoonista, vaan sun täytyy ohjata sen kiitä ja keskittää ajatukset sun ranteeseen, niin ukea houkuttaa ottaa siitä kiinni.." on enemmänkin new agea kuin budoa. En tiedä, onko ajatukseni väärä, mutta joskus treenaaminen turhauttaa minua kun ajattelen niin eri tavalla tämän homman kuin muut.

Aikido on siis hieno laji, ja moniulotteinen. Mielestäni vain sen taistelullinen puoli on suotta painettu taka-alalle mukafilosofisin perustein. Mutta lajien luonne muuttuu, judokin on nykyään vain kilpaurheilua, kyogi-judoa, vaikka Kano halusi kilpailun olevan vain osa sitä. Kuka enää tekee zeiryoku no zenyo teniin no kataa (mm. judon atemi-waza) tai muutakaan.. nage no kataa hinkataan pari kertaa ennen graduointia että musta vyö saadaan ja matsit ovat pääasia, opettajat sanovat peruskurssilaisille että judossa ei ole atemeita ja kilpailupisteitä pitää olla ylempiin vyöarvoihin. Tässäkin on mielestäni tapahtunut tavallaan sama homma kuin aikidossa, eli ihmiset omaksuvat budolajista vain sen osan minkä haluavat, ei koko pakettia. Judosta otetaan matsaus, aikidosta henkiset/filosofiset aspektit, kummastakin unohdetaan juuret ja taistelullisuus, ydin, historia.

Tässä mietteitäni. Kommentit tervetulleita. Hyviä treenejä ja hyvää kesää kuitenkin kaikille treenitavasta riippumatta - pääasia joka tapauksessa on, että treenataan ja se on kivaa!

Lue lisää

Osaan yhdyn, osaan en osaa sanoa mitään. Mutta ajatus oli ihan hyvä mielestäni. :)Taistelutaidoksi aikidoa itse kutsun. Se tyyli millä sitä nykyisin opetetaan on kaukana taistelutaidosta useimmilla saleilla taas. Tiettyjä tekniikoita hiotaan ja hiotaan ja samalla unohdetaan tekniikan päämäärä. Aikidosta en osaa niin kamalasti puhua, jotenka kerron itselleni enemmän tuttuja ajatuksia. Itse opiskelen "selviytymistä". Mikätahansa on sallittua, joka johtaa hengissäpysymiseen. Kaikki ovat torjuntoja jotka estävät hyökkäyksen osumista sinuun. Aikidonharrastajat kuten monet muutkin lajit, yhtyvät osaan, mutta kieltävät toisen puolen.
Aikidossa ei ole kilpailuja. Sen osalta se osuisi tuohon "mikä tahansa on sallittua" kategoriaan, sillä mikäli ei ole sääntöjä, ei ole myöskään helppoa kilpailla.
Tosin sitten taas tuohon toiseen puoleen eli "kaikki ovat torjuntoja"... Monesti minua on itkettänyt kun harjoituksissa joku on lyönyt kohti ja olen torjunut lyönnin mallikkaasti. Seuraavaksi joku tulee nipottamaan vierelle, ettei käteni ole oikeassa kulmassa vastustajan käteen nähden. Tekniikka on toimivaa, muttei se ole sallittua sillä se ei ole "puhdasta". Silloin on unohdettu se oleellisin, eli selviytyminen ilman sääntöjä.
Mikäli ei ole kilpailuja sillä kaikki on sallittua, myöskin mikäli tekniikalla päästään haluttuun päämäärään olisi sen oltava hyväksyttyä. Monet nykyisin hiovat tekniikkaansa ja unohtavat samalla, miksi mitäkin tehdään. Silloinhan se menee kilpailuksi.... "kuka tekee näyttävimmän tekniikan" periaatteella eikä "torjun tästä käden ja murran kyynärpään" ajatuksella.
Mitä tulee hengittämiseen... Niin pitkään kun puhutaan taistelutaidosta, sen tarkoitus on pitää ihminen hengissä. Hengittäminen ja elintoimintojen ylläpitäminen on jokaisen taistelulajin päätavoite. :)
Mikäli kaksi taistelulajin harjoittajaa ottavat yhteen, tulisi kummallakin olla tavoitteena pysyä hengissä eikä niinkään saada toista hengiltä. Tällöin lähestytään taolaista ajattelutapaa ja mitään ei tapahdu, sillä kumpikaan ei hyökkää ensimmäiseksi, vaan puolustautuvat... silloin kumpikin tekevät parhaansa pysytelläkseen hengissä kun taistelua ei edes tule. Taistelutaidot ovatkin tehty hengissäpysymistä varten, eikä voimankäyttövälineiksi. Mikäli joku hyökkää kimppuun, pyrit saamaan hänet lopettamaan hyökkäyksensä ja tämä on turvallisinta ja helpointa tekemällä toinen toimintakunnottomaksi. Tämä siis tietyltä kantilta katsottuna eikä varmasti päde kaikkiin lajeihin ja niiden filosofioihin.... kunhan heitin ajatuksena ilmoille kun omasta mielestäni läheltä liippasi. :)

Terve,

olen joskus ollut Tampereella aikidoleirillä, aikikaihin taitavat molemmat seurat kuulua eli kattojärjestön alaista valtavirta-aikidoa edustavat. Ihan mukavaa porukkaa ja hyvät treenit siellä oli, terveisiä vaan kaikille Tampereen aikidokoille ketkä tätä lukevat.

Aikidon tyylisuuntia (ryu) on mm. Aikikai, Yoshinkan, Keijutsukai, Ki- ja Tomiki-aikido. Lisäksi Aikikaihin kuuluvilla senseillä on joillain oma tapansa: Nishio sensein aikido, Tissier-sensein aikido, jne. Nämä silti kuuluvat aikikaihin. Suomessa treenataan aikikain lisäksi ki-aikidoa ja mm. Tissierin, Nishion, Endon ja Kobayashin oppeja on tarjolla.

Niin joo: Seagalin näkee tekevän aikidotekniikoita vanhoissa leffoissaan, Above the Law (Nico), Kuoleman merkki, jne.. Ukko on tietääkseni aloittanut aikidon harjoittelun Tohei-sensein johdolla, mutta myöhemmin erkani vähän eri linjoille. Uusissa pätkissään hän jaksaa jonkin kotegaeshin runtata ja sen jälkeen jotain wing chunin näköistä tai jotain - ja Seagal sentään on kova aikidomies, hänellä on aivan sikanopea tenkan ja ehkäpä parhaimman näköinen suora iriminage! Uudet leffat ovat aivan karmeaa kuraa, vanhoissa oli sentään räväköitä tappeluita.

Mutta sellaista runttaamista kuin Seagalin aikidopätkässä (The Path Beyond Thought) tuskin suomessa on; mm. leffan shodan -graduointipätkät olivat hauskoja: Sanindori randoria (kolmea vastaan) ja sallittua oli mm. maihin meneminen, pureminen, kaikki.. =) Seagal karjui taustalla. Siinä sitä oli spirittiä.

Tervetuloa vain hienon harrastuksen pariin, mikäli syksyllä päätät alkaa harmonisen voiman do:ta tallata. Pidät vain mielen avoimena ja käyt eri opettajien treeneissä!