Öinen aurinko
ympäröi minut valoon
juuri kun pimeässä
tunsin hengittävän
ja janosin elää
Huuleni painoin
lähteen pintaan
loittoneva väre
vie varjoni mennessään
Sulka rosoinen
kirjoittaa koitin
jäi karhea jälki
sieluni kirjaan vain
ympäröi minut valoon
juuri kun pimeässä
tunsin hengittävän
ja janosin elää
Huuleni painoin
lähteen pintaan
loittoneva väre
vie varjoni mennessään
Sulka rosoinen
kirjoittaa koitin
jäi karhea jälki
sieluni kirjaan vain
Vastaukset 2
Vanhimmat
... jälleen kovasti tästä runosta. Erityisesti runon neljä viimeistä riviä kosketti. Sulka rosoinen - niin onnistunut kielikuva - paljon enemmän kuin kaksi sanaa kätekytyy siihen.
Kuin taulu, jonka
luo palaa yhä uudestaan