Toivon, että kohtalotoverit kertoisivat myös omia kokemuksiaan. Minäkin haluan kertoa omani.
Olen nuori aikuinen. Mukava, sosiaalinen, tasapainoinen. Olen yhden lapsen äiti ja töissä tällä hetkellä päiväkodissa. Monikaan ei uskoisi, että kärsin oksentamisen, omassa tapauksessani ehkä ennemminkin oksennustaudin, pelosta. Ja eihän kukaan tätä vaivaa tietenkään ota tosissaankaan. Jos jollekin joskus on asiasta maininnut, on vastaus joko "Eihän kukaan tykkää oksentamisesta" tai "No oksennustautihan menee nopeasti ohi, mikä siinä niin kauheaa on?" Olen siis lopettanut yritykset purkaa sydäntäni asiasta.
Lapsena sairastin harvoin. Minulla oli oksennustauti lapsuusaikana vain kahdesti. Eka kerrasta en muista juuri mitään, toisen kerran muistan liiankin hyvin. Inhosin tautia heti ja aloin pelkämään sitä. Lisäksi pelkäsin lapsena kaikkea oksennukseen/oksentamiseen liittyvää. Jos joku oksensi, minulle tuli tosi huono olo ja laitoin kädet korvien eteen, etten vain kuulisi oksentamisen ääntä. Tuolloin ei ollut merkitystä, oliko toisten oksentaminen mahatautia vaiko esim krapulaa tai ruuasta johtuvaa. Kaikki ällötti ja pelotti.
Kärsin jo lapsena joskus harvoin "valeoksennustaudista". Tarkoitan tällä pahaa oloa. Tämä valetauti tuntuu aivan oikealta oksennustaudilta: ruoka ällöttää, mahassa kiertää, heikottaa. En koskaan kertonut tästä kellekään. Koulussa tosin opettaja oli joskus huolestunut huonosta ruokahalustani. Erityisesti asia vaikutti kummiskin siihen, etten enää halunnut yhtä innokkaasti kylään parhaan ystävänikään luo, koska pelkäsin taudin iskevän siellä.
Lapsuus kului ja vaihtui pian nuoruudeksi. En sairastanut oksennustautia ja pelko alkoi pikkuhiljaa laantumaan. Luulin olevani voittamaton mahatauti pöpöjen edessä viimeistään silloin, kun eräs lapsi oksensi päälleni, enkä siltikään sairastunut. Kyseessä oli todella tarttuva mahatauti. Aloin opiskella lähihoitajaksi. Valeoksennustauteja ei juurikaan enää ollut ja arki oli normaalia. En enää pelännyt oksentelevia ihmisiä, mutta tarttuvat oksennustaudit kyllä edelleenkin nostivat karvani pystyyn. Oksennin pari kertaa alkoholin vaikutuksesta opiskeluaikoina, mutta se ei tuntunut missään.
Aika kului ja minusta tuli äiti. Lapseni puklauttelut eivät minua häirinneet, ei edes isommat oksennukset.
Pelko iski uudestaan kuvioihin, kun sairastin oksennustaudin reilut kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tauti oli tietysti raju ja iski yöllä. Tietoisuus siitä, että oksennustauti voi minuunkin taas tarttua, oli kauhea. Ajattelin silti toiveikkaasti, että ehkä luvassa on taas kymmenen vuoden tauko.
Valitettavasti sairastin oksennustaudin jo kolmen kuukauden kuluttua uudestaan, jopa vieläkin rajumpana. Nyt viimeistään pelkäsin tautia kuollakseni.
Viimeiset pari vuotta ovatkin menneet näin. Pelkoni onneksi keskittyvät vain oksennustautiin, eikä kaikkeen oksentamiseen. Olen kuullut, että monet muut pelkäävät kaikkea oksentamiseen liittyvää.
Millaista arkeni sitten on? Muutoin pystyn viettämään normaalia elämää, mutta "tautiset" ajat ovat sitten asia erikseen. Jos kuulen, että joku sairastaa mahatautia, koetan parhaani mukaan vältellä kyseistä ihmistä ainakin muutamia päiviä, mielellään viikon ajan. Jos olen altistunut tartunnalle, lasken paiviä ja tunteja, milloin taudin pitäisi puhjeta minulla. Käytän lähes jatkuvasti gefilus-tuotteita ennalta ehkäisyksi oksennustautia vastaan. Näihin tuotteisiin minulla uppoaa rahaakin jo mielestäni liikaa. Kun liikkellä on oksennustautia, välttelen parhaani mukaan oven kahvoihin koskemista. Tarkkailen ihmisiä, olisiko heillä kenties oksennustauti tulossa. Jos joku valittaa huonoa oloa, koetan vaivihkaa vältellä häntä. Pesen käsiäni usein. Tautisena aikana, erityisesti, jos olen tiettävästi altistunut oksennustauti-pöpölle, kärsin valeoksennustaudista jopa useampana iltana peräkkäin. Tämä ilmenee siten, että illalla (mahatautihan iskee lähes aina illalla) kärsin huonosta olosta, varmistn jo reitin vessaan, katson tv-ohjelmatiedoista mitä ohjelmia näkyy yöllä, jos se menee sairastellessa. En pysty syömään täysin normaalisti. Nukahdan vasta yöllä.
Tautiset ajat siis ovat todella rankkoja. Tänä talvena ja keväänä mahatautia on ollut runsaasti liikkeessä ja sarastinkin maaliskuussa. Tällä hetkelläkin on pelko päällä, koska mahatautia on ollut tuttavilla. Kärsin valeoksennustaudista perjantai-iltana ja nyt olen kärsinyt eilisillasta saakka ja vielä nyt aamullakin. Kohta pitää lähteä töihin. Pystyn kyllä siihen vaikka olo onkin kamala. Sen verran on järkeä päässä kummiskin.
Kertokaa muutkin kokemuksianne!
Oksentamisen (oksennustaudin) pelko
24
7799
Vastaukset
- Panii kissa
Tiedän miltä sinusta tuntuu, mutta silti mikä siinä oksentamisessa on niin kauheeta?.
omasta mielestä se on yksi helpoimmista sairauksista senku et syö liian kiinteää niin ei satu nieluun, ja juot paljon, ja yö aikaan nukun istaallani saavin edessä, tai istaallaan kyljelläni.
sekä yli annoksina särkylääke saa oksennus refleksin turraksi eli ei okseta.
mutta silti tiedän mitä se pelko on, minulla itselläni on ihmis pelko, nyt kuulen sinun kysyvän että miksi ihmisiä pitää pelätä?- :-\
Oksennus tulee, koska elimistö yrittää poistaa kaikki pöpöt pois sillä.
- MYÖS
EN JKSA PITKÄÄ VÄRSSYÄ KIRJOTTAA, MUT MULLA ON KAIKKI SAMAT OIREET KUIN SULLAKIN. JA MEITÄ ON VRMASTI PALJON MUITA. VALETAUTI ISKEE AINA KUN SITÄ ON JOSSAIN LIIKKEELLÄ. EILEN VIIMEEKSI, JA AJATTELIN ET IHAN SEMMONEN OLO ET KOHTA TULEE.. MUT EI. JA YÖLLÄ NUKAHDAN KUN ODOTAN SITÄ PERKELEEN TAUTIA. NIIN ETTÄ, ET OLE YKSIN
- tarina
Luin juttusi ja et ole varmaan ainut... vaikka ei se sinua varmaan lohduta. Jos oksennan itse en koe sitä pelkääväni. Viime vuosina en ole sairastanut oksennustautia, mutta en ainakaan sitä koe ajatuksissa mitenkään pahana. Oksennustaudista en kuitenkaan tykkää ja sen saatua epäilen syömiseni olevan tarkkailevaa. Minullekin jäi nuoruudesta paha peikko oksennustaudista, kun sairastin sen peränjälkeen kaksi kertaa. Minua inhottaa enemmän ihmiseset joilla huomaan olevan pahaolo ja valittavat oksentavansa. Minua inhottaa ainakin asia, jos olen linja-autossa, lentokoneessa ja huomaan toisen voivan pahoin ja sen jälkeen minullekin tulee pahaolo. Itsekin inhoan ajatusta, jos tiedän olevan oksennutautia liikkeellä etten ainakaan itse sairastuisi siihen.
- Minä vain...
Pelkään kamalasti, kaikkea siihen liittyvää!!! En ole oksentanut 7 vuoteen, ja pelkään, että vielä 3 vuotta, niin oksennan tai jottai tuollasta! hirviää..
- nimikin
Katsopa, löytyykö apua, jos googlaat sanalla emetofobia. On ihan tunnustettu ja tunnistettu pelko siinä missä joku muukin. Et ole yksin ja apukeinojakin löytyy.
- jos et ole jo tutustunut
- dcdsdc
Tosi outoo ku mullaki oli toi pienenä monta vuotta.. ja on vieläkin semmoisena pelkona että pelkään että tulen esim. laivalla tai muualle reisussa oksennustautiin ja ei voi sairastaa kotona..
- Nessu
Itselläni täysin sama pelko! Olen vielä asiakaspalvelussa töissä ja pelottaa kamalasti tuo oksennustaudin tarttuminen. Tauti ollut viimeksi 17 vuotta sitten, muuten olen oksentanut viimeksi 9 vuotta sitten. Silti pyörii joka päivä mielessä tuo kammottava tauti.
- heips
Lapsena muistan sairastaneeni aika usein oksennustautia, taisivat tarttua tarhasta ja koulusta. No, muistan ainakin, että alkuoireiden tultua, niin menin sänkyyn makaamaan selälleni ja pyrin sinnittelemään mahdollisemman pitkään, etten olisi oksentanut. Jopa laitoin käden suuni eteen huonolla menestyksellä. Olin joskus jopa niin herkkä, että jos näin/kuulin jonkun antavan ylen, niin ei aikaakaan, kun itse olin samassa tilanteessa. Hyvä, vaikkakin aivan pöhkö esimerkki oli se, kun katselin lapsena jonkin elokuvan, jossa mies joi pilaantunutta vettä ja sairastui - oksensi ym. niin heti yöllä heräsin pahaanoloon...
Aikuisena sairastun mahatautiin noin vuoden välein, sillä itselläni on kouluikäinen lapsi, joka tietenkin saa sen koulun kautta..
Joskus ajattelen, että olen ihan pöhkö, jos ja kun oksennan, niin huudan ja itken aivan hulluna, aivan kuin tekeisin kuolemaa.
Tällä hetkellä paikkakunnallani liikkuu taas vatsatautia, joka on kuulemma joillakin kestänyt muutamia päiviä, minä taidan pysyä ihan omissa neliöissäni ;) - singer_girl
Juttusi oli pitkä ja hyvin mielenkiintoinen. Itsekkin pelkään oksennusta mutta en yhtälailla kuin sinä. Oksennuspelkoni alkoi juuri, ensin ystäväni sairastui, bussissa oli oksennusta ja tuli "valeoksennustauti" keskellä päivää ja oli vielä kuumetta. Kun olin Särkänniemessä, näin 4 kertaa oksennusta. Se oli kamalaa. Mutta toivottavasti joku osaa auttaa sinua, ja varmaan on jo auttanutkin. (en ole katsonut muita vastauksia) Mutta yritä nyt pärjätä.
- rixu1111111
Otsikosta päätellen varmaan arvaattekin jo että mulla on samat oireet ja kammoan ihan hirveästi sitä myös!! se on inhottavaa! semonen tärinä ja kylmähiki ja sit ku se tulee nii.........Yäk
- RAL79
2 lapsen äiti ja kauhee oksu pelkonen.
Jos poika herää yöllä ja nousee istumaan, MINÄ havahdun hereille.. alkaa sydän hakkaamaan ja pelkään että "nytkö lentää?"
Itsellä kans meni vuosia viime oksentamisesta ja aloin pelkäämään. Se rajottaa mun elämää... mulle nauretaan...
Eilen (kärsin myös lääkärin mukaan ahdistuksesta ja paniikista... nämä on tullu oksukammon jälkeen nämä...)
..niin eilen siis kävin puhumassa lääkärillä (käyn nyt säänöllisesti) ja puhuttiin taas tästä oksu pelosta kun se tuli mulla puheeksi kun se ihana tauti taas jyllää ja mua pelottaa!!!!
Tiesin että kun lapsia teen,joudun sen taudin kohtaamaan ja kohtasinkin 1.5v sitten :c/ SELVISIN HENGISSÄ, ja minä olin meidän perheestä se joka sairasti sen pahiten, eli oksensin lähemmäs 10 kertaa.
Aattelin että mun pelko on nyt voitettu.. no ei.. edelleen pelkään, en niin pahasti kuin reilu 1.5v sitten mutta pelkään kumminkin. Ja on kiva kuulla että meitä "hulluja" on muita.
- metsien kätköistä..
Paniikissa...hehehehe...
Oksennustaudin ärsytyskynnys...hehehe..
http://www.youtube.com/watch?v=4qFwLgJwz-U - auts...
Saman auringon alta..
http://www.youtube.com/watch?v=Hfvrx9o8iNg - Nellejenny
Mä en jaksais tätä pelkoa enään ollenkaan olen 13-vuotias tyttö.
Pelkään aina kun joku on tuossa taudissa vaikka ei olisi edes lähellä minua, pelkään erittäin paljon jos joku sukulaiseni tai pikkuveljeni on siinä taudissa.- Hevosrakastaja
Olen 11-vuotias tyttö ja myös pelkään tätä kamalaa tautia. Hyi! Perjantaina joku 1-luokkalainen oksensi ja en vieläkään kävele siitä paikasta. Sellainenkin on, että joku meidän luokkalainen oksensi vessan eteen. En enää ikinä käy sielä vessassa ja yritän välttää niitä henkilöitä, joidenka kotona on tämä kyseinen tauti. Joten ette ole yksin tämän pelon kanssa!
- aösdkadkj
Yritä ajatella, että mitä sitten jos oksennat? Mitä sitten jos saat taudin? Se menee ohitse. Siihen ei kuole!
Gefilus-tuotteiden sijasta suosittelen muita maitohappobakteeri tuotteita, esim Molkosania tai maitohappotabuja apteekista. - Dobr
Tuntuu hyvältä lukea näitä juttuja. Mulla on erittäin samanlaista kys. fobian kanssa.
Mulla alkoi tää fobia oireilla pahiten kun olin teini. Joskus 16-17 vanhana.
Edellisestä vatsataudista kului 10 vuotta. Siis 20-vuotiaana sain sen sitten lopulta kun tarpeeksi pelkäsin.
Moni muu asia laukaisi taudin.. ja aloitti mussa varsin mullistavan tapahtumaketjun. Emetofobiasta lähti liikkeelle anoreksia (vaikkakin puhutaan, että sitä luullaan erehdyspäissään syömishäiriöksi, niin mulla se muuttui anoreksiaksi..).
Lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko otti vallan. Hylätyksitulemisen tunteet, kaikki nousi pintaan siinä samassa ja tulinhan mä sitten uskoonkin.
Onneksi vuosien mittaan tilanne rauhoittui. Kuitenkin tää fobia sekoittui mukavasti paniikkihäiriöön, johon söin viime talvena lääkkeitä (sepram).
Mielestäni emetofobian juuret on paljon syvemmällä kuin pelkässä itse aktiin liittyvässä inhossa. Mulla ainakin henk.koht. ne liittyy erilaisiin hylätyksitulemisen pelkoihin ja sosiaalisten tilanteiden pelkoihin jne.. Äitini oli paniikissa kun sairastin lapsena vatsatautia. Hysteria ei tehnyt mulle hyvää kun itseäkin pelotti... ymmärtänette?
Myös lapsuuden kiusaamiset varjostavat elämään. Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa käsittelen varsin paljon näitä asioita pääasiassa mieheni kanssa.
Voimia kaikille. Älkää hautoko asiaa yksinäisyydestä, koska todellisuudessa se on vaarallista. Emetofobia on vain jonkun suuremman asian/pelon naamio. Joissain tapauksissa suosittelen ammatti-ihmisen kanssa puhumista.. Nimenomaan puhumista, tarttumista niihin oikeisiin pelkoihin.- töttöröö
Eurovaalit lähestyy, hallituksen päivät ovat vähissä..
Vielä 2006 vuoden provo on leikissä mukana..??
hehehhehehee....
Terveisin se ainoa ja aito !
- tutultakuulostaa
Itse en pelkää oksentamista.
Mutta pelkään sitä, että oksennustauti puhkeaa esimerkiksi töissä tai koulussa, jossain sellaisessa tilanteessa että joudun nolosti ryntäämään pois tilanteesta tai pahimmassa tapauksessa en ehdi vessaan asti... erityisesti jos joku lähipiiristä sairastaa. Joskus on todella, todella kipeä ja huonovointinen olo ja olen joutunut lähtemään tärkeiltä luennoilta kesken kaiken pois, vaikka loppujen lopuksi en sitten ole sairastunut. - voikoenempääsamaistua
hei! en tiedä kuinka myöhässä tä nyt tulee mut joo..
itse en pelkää sinäänsä oksentamista, vaan oksennustauteja. saan itselleni pahan olon joka ilta ihan vaan pelkäämällä sitä _liikaa_ .. yleensä en saa unta, vaan tärisen ja kärsin kylmästä hiestä sängyssä. samaistun täysin! - Anonyymi
Minä olen kohtalotoveri. Sairastun mahatautiin todella helposti, vaikka flunssat saattavat minut kiertää silloinkin, kun muu perhe on kipeä. Mutta kun perheeseen tai lähipiiriin iskee noro tai muu, niin vaikka kuinka pesen käsiä, käytän kasvomaskia ja käsineitä, desinfioin... en onnistu välttymään siltä. Muun perheen oireet ovat lievemmät. Itse en varsinaisesti pelkää ensimmäisiä oksennuksia, ne helpottavat vatsakipua ja pahoinvointia. Mutta kun oksentelua alkaa olla takana useamman kymmentä kertaa, mitään ei tule, vatsalihakset sattuvat saa***** kouristuksista ja taju meinaa lähteä eikä pysty enää kuin makaamaan pää ämpärissä tai suihkukaivon vieressä... En esimerkiksi pysty tässä taudissa huolehtimaan lapsistani ollenkaan, koska kiikun itse tajunnan rajamailla. Yhtä kivuliasta on vain synnyttäminen. Olen siis huomannut, että oireiden voimakkuus vaihtelee ihmisillä tosi paljon. Minulla ne ovat pahoja. Nimenomaan oksentamisen osalta, tuntuu että suoletkin tulevat yläkautta pihalle. Ripuloin kuitenkin harvoin, vaikka olisi noroakin. Pelkään tautia. En oksentamista itsessään vaikka sekin kamalaa on. Mutta esim. Krapulapäivänä joskus oksentaminen on helpottanut oloa, en vertaa sitä millään tavalla tähän mahatautiin...
- Anonyymi
Tää tulee nyt tosi myöhässä mutta itse pelkään myös oksua. En osaa selittää
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
20e Riskitön veto 20e talletuksella VB:lle
Pssst! Vinkki viis rotvallinreunalla eläjille. VB tarjoaa 20 euron riskittömän vedon ensitallettajille vedonlyöntiin.42437- 1161607
Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill361346Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1561181- 521095
- 1131082
- 571041
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi1051034Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.46909- 60882