jännittää ja pelottaa

Hyvin se muutto ja asuminen sujuvat. Ikävä saattaa tietysti tulla, mutta usko pois, tuo välimatka ei nykypäivänä ole yhtään mitään.

Kaikissa asioissa on hyviä ja huonoja puolia, niin muutossa vieraalle paikkakunnallekin. Mietiskele, mitä kaikkea hyvää muuttamisesta seuraa.

Sitä paitsi saat rohkeutta, jota selvästi kaipaat. Kun huomaat, että näin suuri muutos onnistuu, olet jo paljon valmiimpi ja rohkeampi tekemään muitakin päätöksiä, jotka muuttavat elämäsi suuntaa.

Yksin asuminen ei ole sen vaikeampaa kuin toisen kanssa asuminenkaan. Pidemmän päälle toisen kanssa on helpompi asua, kun olet asunut myös yksin. Et ole sitten niin riippuvainen toisesta, kun tiedät, ettei maailma kaadu yksin olemiseen.

Yksinäisyyttäkin on monenlaista. Minusta tuo sinun tuleva yksin asuminen on hyvänlaatuista. Sinulle tulee myös opiskelujen aloittamisen myötä paljon uutta tekemistä ja paljon ystäviä, pystyt ehkä keskittymään opiskeluunkin paremmin, kun sinulla on siihen enemmän aikaa. Silti on rakas ihminen jossain.

Tsemppiä! Ajattele jokaisen muutoksen jälkeen, että sinä teit sen. Muutto voi olla myös yllättävän kiva asia. Minäkin muuttaisin jonnekin täältä opiskelupaikkakunnalta, jonne jämähdin aikoinani. Nyt on perhettä, joten muuttaminen ei ole enää vain itsestä kiinni. Silloin kun se oli, pakkasin kamani ja lähdin kotipaikkakunnalta, vaikka kyllä totisesti jännitti ja pelotti. Usko omaan pärjäämiseen on kuitenkin auttanut aina.

... itsensä kanssa, on hyvä olla myös muiden kanssa. Eli, olen aina kannattanut syvästi sitä, että nuoret ihmiset asuisivat edes jonkin aikaa itsekseen ennen kuin muuttavat ensirakkautensa kanssa yhteen asumaan. Tai ainakin, että jossain vaiheessa olisi hyvä olla erilläänkin. Kun opettelee elämään itsensä kanssa, niin oma minäkuva vahvistuu ja voi vahvasti elää sitä omaa elämäänsä itsenään, eikä oma identiteetti perustu siihen että on jonkun tietyn ihmisen pari.

70km on tosi pieni välimatka, mutta kun arki vietetään omissa oloissa, niin molemmilla on mahdollisuus hieman kasvaa omaksi itsekseen. Ensin pitää olla itse kokonainen, että voi antaa osan itsestään toiselle. Näin uskon.

Itsellä oli siihen rakkaaseen välimatkaa 300-600 toisen töstä riippuen ja nähtiin harvoin.. hyvin jaksettiin sitä yli vuoden mutta ikävä voitti ja haluttiin kokonaan yhteen ja oma koti. mutta tuo 70km on sen verran lyhyt matka että tuskin teillä tulee ongelmia.. vajaa tunnin ajomatka ei tunnu nykyään missään=)onnea sinulle!

Mua jännittää kauheesti jaan siskoni kanssa huoneen kun muutamme huomenna oon vasta lapsi ja haluaisin oman huoneen