Se oli niitä aamuja kun usvaneidot
leijuivat metsän reunassa keräten
aamukastetta puiden oksilta
Se oli niitä aamuja kun auringo
teki ilman kuumaksi ja kosteaksi
Ja tuntui kuin juovuttava uni
voisi kestää päiväkausia
Se oli niitä aamuja kun elämä
kosketti sielua
ja aika oli ikuista
leijuivat metsän reunassa keräten
aamukastetta puiden oksilta
Se oli niitä aamuja kun auringo
teki ilman kuumaksi ja kosteaksi
Ja tuntui kuin juovuttava uni
voisi kestää päiväkausia
Se oli niitä aamuja kun elämä
kosketti sielua
ja aika oli ikuista
Vastaukset 9
Vanhimmat
... Murukulta. Herkkyyttä on paljon näissä sanoissa. Erityisen paljon pidän ilmaisustasi "kun elämä kosketti sielua".... se tuntui jossain syvemmällä. :))
Huomenta Helmikankare!Kiitos sinulle sanoistasi. Viivyin sinun runosi vierellä , jotain siinä oli joka puhutteli. Etsin sanoja, kirj. myöhemmin! Nyt en ehdi
Joskus menee unen ja todellisuuden välimailla, toivoo ettei heräisi tai nukahtaisi..:D
Ja tunnelma.
Kiva kun tykkäsit!
kerronnallinen runo, mutta niin vaikuttava. Vilkaisin tuossa ikkunasta josko tosiaan noin olisi, vaikka ei olekaan aikainen aamu :)
Hienoa!
Eikös ole ihanaa! Minustakin on kiva fiilistellä kun tulee "se" runo vastaan, antaa sen viedä mennessään (ainakin vähäksi aikaa) :D
kauneimmasta runoista mitä olen täällä lukenut, kiitos ihanasta lukuhetkestä!
VOIH, LIO !! OLEN SANATON !!!!