Olen menossa naimisiin ja suku pitäisi kutsua paikalle. En kuitenkaan haluaisi serkkuani sinne.
Serkku on narsisti (kansankielellä itsekeskeinen idiootti), vetää omaa showtaan kaikkialla, on huomion keskipiste vaikka väkisin. Jostakin syystä on ihan lapsesta asti pitänyt mua jonkinlaisena uhkana, on ollut aivan välttämätöntä olla "parempi" kuin minä. Kyse saattoi olla ihan mitättömistä asioista: oli pakko lukea sama kirja kuin mitä minä luin ja puolet nopeammin.
Muistan yhteisiltä lomamatkoiltakin, kuinka serkun äiti aina kehui, kuinka kaunis serkku oli. Aina piti kehua mun vieressä ja kovaan ääneen, syrjäkarein vilkuilla muhun, vaikka mullakin oli ikää tuolloin alle 10. Olin silloin ns. poikatyttö. Serkku myös koulussa väitti mun piirtämiä kuvia omikseen ja yritti "varastaa" jotain musta. En tiedä miksi. Toki tuo aikanaan lähinnä nauratti ja säälitti, mutta kun se vain jatkui ja jatkui, en vain enää halunnut/jaksanut olla serkun kanssa tekemisissä.
Viimeksi näin serkun vuosia sitten, oli tullut pitkältä matkalta. Tervehdin. Hän katsoi mua päästä varpaisiin, tuhahti ja käänsi katseensa pois. Silloin päätin, että eipä ole mun murheeni. Tiedän, että tuon inhon syynä on se, että minä en enää olekaan niin "jätkä" vaan naisellinen nainen, kauniimpi, kehutumpi ja "parempi". Serkku ei kestä sitä, että mua sanotaan kauniiksi tai että yllättäen olinkin se nätimpi ja laihempi. Ruumiinrakenne meillä on ihan eri: serkku on iso ja raamikas, minä taas pieni ja siro. En lähtisi meitä edes vertailemaan, mutta jostakin syystä serkku ja tämän äiti lähtevät ja yrittävät sitten mollata mua keinolla millä hyvänsä. Ja tietysti ihan naurettavissa asioissa, ei jää epäselväksi, että minua parjataan. Vaikka en enkeli itsekään ole, ja en jaksa itseeni noita juttuja ottaa, pitkän päälle se ei ole enää oikeasti kivaa.
Serkku ei ole elämässään tällä hetkellä kovinkaan onnistunut. On menettänyt monia hyviä tilaisuuksia tyhmyydellään ja juuri tällä itsekeskeisellä varmuudellaan. Nykyään sairastaa anoreksiaa.
Sukulaiset hössöttävät ja sössöttävät: tätähän serkku juuri haluaa. Muistan, kuinka hän ihannoi ystävääni, joka myös sairasti teininä anoreksiaa (veriarvot päin persettä, ei voi ikinä saada lapsia, hiukset tippuivat aikanaan päästä, pyörtyili ja oksenteli). En itse asiassa tunne ripaustakaan sääliä, päinvastoin mua oksettaa. Olen joutunut anoreksiaa katselemaan päivittäin usean vuoden ajan, siinä viiraa eniten päässä ja serkulla on aina heittänyt pahasti.
Olen useana yönä nähnyt painajaisia siitä, kuinka serkku pilaa hääni, kuinka hän tulee paikanpäälle taas vetämään showtaan ja mainostamaan hautajaisiaan. Serkulla on sairaus, joka saattaa viedä hengen milloin tahansa, eli pelkkä anoreksia ei ole riskinä, vaikka johtaahan sekin kuolemaan. En vain jaksa välittää tästä serkusta enää yhtään, en häntä vihaa, enkä nyt toivo, että hän kuolisi, mutta en vain halua häntä elämääni enkä varsinkaan häihini.
Olenko kamala ihminen? Näillä näkymin serkulle ei kutsua lähde, väkisin kyllä saattaa tulla, siitä kun ei koskaan tiedä, mutta lentää niskaperseotteella ulos. En halua sinne ketään oksentelemaan tai nyppimään haarukalla tyhjää lautasta, koska muuten "lihoo". En halua ketään arvostelemaan tai parjaamaan, en halua kuulla yhtään ilkeää sanaa hääpäivänäni. Turhan kauan olen tuota säälittävää näytelmää joutunut katsomaan. Pahinta on se, että muut sukulaiset eivät sitä huomaa tai sitten eivät välitä. Siskoni on jotenkin asiasta perillä ja myös katkaissut välit tähän serkkuun.
Onko sairas sukulainen pakko kutsua
19
3328
Vastaukset
- oinonen
En ymmärrä, miksi tätä asiaa pitää edes pohtia. En lähettäisi moiselle serkulle kutsua vaikka mikä olisi. Älä mieti asiaa sen enempiä; sinun on tarjoitus nauttia hääjuhlistasi, eikö vain?
- alkup.
"on sanoin kuvaamattoman röyhkeää jättää kutsumatta yksi perheenjäsen".
"Niin huonossa kunnossa..."
"Ei varmaan tulisi muutenkaan, mutta kutsua on pakko!"
"Kun se on niin ressukka (plaaplaa), se on muuttunut, ei se enää ole sellainen jne."
Minä olen se iso ja paha, jos jätän kutsumatta. Tuolla se kirje lepäilee, postimerkkiä vailla. Äiti meinasi saada sydärin, kun ilmoitin, etten kutsu. Pitäisi kuulemma kohteliaisuudesta edes kutsua, kun ei muutenkaan kuulemma tulisi, kun on niin huonossa kunnossa. En vain haluaisi ko. henkilön edes olettavan, että olisi tervetullut. Kuulostan oksettavalta, tiedän, ja omatunto soimaa, mutta niin monta kertaa olen antanut anteeksi ja unohtanut kaikki ne töppäykset ja harmit, mitä ko. henkilö on mulle aiheuttanut.
Ja sääliäkin löytyy jonkun verran: ei varmasti ole mukavaa serkulla tulla häihin, joissa on tarkoitus syödä ja juhlia ja joissa minä olen prinsessa ja hänen täytyy kulkea pitkin seiniä (häpeää niin suuresti kuulemma olomuotoaan, ettei kykene enää liikkumaan julkisilla paikoilla). Eli ei varmasti tulisi paikalle silkasta häpeästä, joten kaipa se on sama lähettääkö kutsun vai ei...
Kunhan puran paineita :P ottaa oikeasti voimille, sillä en haluaisi enää tätä henkilöä eläessäni nähdä. Kuten sanoin, en häntä vihaa, mutta en välitä tippaakaan. Voisinhan olla ylevä ja lähettää kutsun, kun kerta ei pysty tulemaan... Juuh, tämän takia olisi sittenkin pitänyt mennä naimisiin maistraatissa ja kaksi ulkopuolista todistajaa... - hääpäivääsi.
alkup. kirjoitti:
"on sanoin kuvaamattoman röyhkeää jättää kutsumatta yksi perheenjäsen".
"Niin huonossa kunnossa..."
"Ei varmaan tulisi muutenkaan, mutta kutsua on pakko!"
"Kun se on niin ressukka (plaaplaa), se on muuttunut, ei se enää ole sellainen jne."
Minä olen se iso ja paha, jos jätän kutsumatta. Tuolla se kirje lepäilee, postimerkkiä vailla. Äiti meinasi saada sydärin, kun ilmoitin, etten kutsu. Pitäisi kuulemma kohteliaisuudesta edes kutsua, kun ei muutenkaan kuulemma tulisi, kun on niin huonossa kunnossa. En vain haluaisi ko. henkilön edes olettavan, että olisi tervetullut. Kuulostan oksettavalta, tiedän, ja omatunto soimaa, mutta niin monta kertaa olen antanut anteeksi ja unohtanut kaikki ne töppäykset ja harmit, mitä ko. henkilö on mulle aiheuttanut.
Ja sääliäkin löytyy jonkun verran: ei varmasti ole mukavaa serkulla tulla häihin, joissa on tarkoitus syödä ja juhlia ja joissa minä olen prinsessa ja hänen täytyy kulkea pitkin seiniä (häpeää niin suuresti kuulemma olomuotoaan, ettei kykene enää liikkumaan julkisilla paikoilla). Eli ei varmasti tulisi paikalle silkasta häpeästä, joten kaipa se on sama lähettääkö kutsun vai ei...
Kunhan puran paineita :P ottaa oikeasti voimille, sillä en haluaisi enää tätä henkilöä eläessäni nähdä. Kuten sanoin, en häntä vihaa, mutta en välitä tippaakaan. Voisinhan olla ylevä ja lähettää kutsun, kun kerta ei pysty tulemaan... Juuh, tämän takia olisi sittenkin pitänyt mennä naimisiin maistraatissa ja kaksi ulkopuolista todistajaa...Jos ette muutenkaan ole enää tekemisissä, en ymmärrä miksi tämä vieraantunut serkku yleensäkään pitäisi kutsua.
Olenkin monesti ihmetellyt, miksi esim. mua on kutsuttu häihin ja ylioppilasjuhliin tms. juhlimaan henkilöä jota en ole edes nähnyt, vaikka sukua onkin.
Se on tuntunut niin teennäiseltä jo etukäteen, lahjanko takia vai miksi...
Tällaisista juhlista kieltäydyn nykyään, ennen menin kun oli muka velvollisuus kun oli sukua.
Ja se, että serkkusi on sairas, ei velvoita sua mihinkään.
Etkä ole selitysvelvollinen kenellekään.
Tästähän alkaa sun ja miehes avioelämä ja parempi kai ajoissa tehdä selväksi ketä haluaa kyläilemään myöhemmin tai paremminkin ketä EI halua.
Hääpäivä on tiedän päivänne, älä anna minkään pilata sitä. Edes jälkikäteen jos jollain on sanomista. - Syltty__
alkup. kirjoitti:
"on sanoin kuvaamattoman röyhkeää jättää kutsumatta yksi perheenjäsen".
"Niin huonossa kunnossa..."
"Ei varmaan tulisi muutenkaan, mutta kutsua on pakko!"
"Kun se on niin ressukka (plaaplaa), se on muuttunut, ei se enää ole sellainen jne."
Minä olen se iso ja paha, jos jätän kutsumatta. Tuolla se kirje lepäilee, postimerkkiä vailla. Äiti meinasi saada sydärin, kun ilmoitin, etten kutsu. Pitäisi kuulemma kohteliaisuudesta edes kutsua, kun ei muutenkaan kuulemma tulisi, kun on niin huonossa kunnossa. En vain haluaisi ko. henkilön edes olettavan, että olisi tervetullut. Kuulostan oksettavalta, tiedän, ja omatunto soimaa, mutta niin monta kertaa olen antanut anteeksi ja unohtanut kaikki ne töppäykset ja harmit, mitä ko. henkilö on mulle aiheuttanut.
Ja sääliäkin löytyy jonkun verran: ei varmasti ole mukavaa serkulla tulla häihin, joissa on tarkoitus syödä ja juhlia ja joissa minä olen prinsessa ja hänen täytyy kulkea pitkin seiniä (häpeää niin suuresti kuulemma olomuotoaan, ettei kykene enää liikkumaan julkisilla paikoilla). Eli ei varmasti tulisi paikalle silkasta häpeästä, joten kaipa se on sama lähettääkö kutsun vai ei...
Kunhan puran paineita :P ottaa oikeasti voimille, sillä en haluaisi enää tätä henkilöä eläessäni nähdä. Kuten sanoin, en häntä vihaa, mutta en välitä tippaakaan. Voisinhan olla ylevä ja lähettää kutsun, kun kerta ei pysty tulemaan... Juuh, tämän takia olisi sittenkin pitänyt mennä naimisiin maistraatissa ja kaksi ulkopuolista todistajaa...Kutsut juhliisi ketä haluat ja sillä sipuli.
- tuollaista...
Oletko siis menossa naimisiin?
Olet siis aikuinen ihminen?
Aikuinen päättää omista asioistaan?
Jos olet kerran noin muiden vietävissä, niin vaikutat todella lapselliselta ja aivan kypsymättömältä niin vakavaan sitoutumiseen kuin naimisiinmenoon.
Jos et kerran halua kutsua jotain ihmistä, niin sitten et kutsu. Jos joku suuttuu, niin suuttukoon. Mitä väliä.
Jos aiot koko elämäsi tehdä niinkuin muut sanovat, elämästäsi tulee onneton ja surkea.
Kutsu serkkusi häihin ja huomaat, että hän pilaa juhlanne ja olosi on ihan paska, mutta muut sukulaiset puhkuvat tyytyväisyyttään.
Älä kutsu serkkuasi häihin ja huomaat, että olosi on helpottunut ja juhlatkin onnistuneet, muut sukulaiset unohtavat pian ja alkavat hösöttämään jostain muusta asiasta.
Tämä on ihan sun ongelma. Pientä päättäväisyyttä peliin ja oman elämän hallintaa. - Äijömies
Mun häihin kutsuttiin ainoastaan toivottuja vieraita. Mm. pari pahasti juoppoa rähisijäsukulaista jätettiin kylmästi sivuun. Eivät tulleet kyselemään syytä koska tiesivät sen itsekkin.
Ne on sun ja miehesi häät. Jos se on jollekkin liikaa voivat nekin jättää tulematta. - hääsi ne ovat
Nykypäivänä uskalletaan onneksi olla jo terveemmin itsekkäitä. Saat kutsua häihisi juuri ne, ketkä haluat. Onhan se sinun päiväsi. Itse olen ottanut myös sen kannan, ettei lähes ventovieraiden "sukulaisten" häihin tarvitse mennä enää pelkästä muodollisuudesta. Varsinkin maaseudulla saattaa olla iso haloo jollei häihin tulekaan, mutta minusta vieraskin saa omaa tahtoaan käyttää ja päättää meneekö vai ei.
Se on jokaisen valinta tekeekö aina niinkuin muut olettavat vai niin, kuin tuntuu hyvältä, vaikkahan sitten tulisi puheita takanapäin! Taidan inhota muutenkin kaikkia isoja sukujuhlia. Mahtaa olla tullut jokin trauma lapsuudesta ja nuoruudesta, kun ne olivat jo silloin pakkopullaa :) - ....
Sinun elämäsi. Sinä päätät miten sen elät. Muita mielistellen, vai?
- narsisti
Kukahan se narsisti olikaan? Luin vain puoleen väliin tekstiäs ja siellä sinä kehuit itseäs oikein olan takaa.
- Molla
Sinuna en kutsuisi. Hääpäivän tulisi olla kaunis sinun ja miehesi juhla, eikä kenenkään pellen temmellyskenttä. Jos kutsut kyseisen sukulaisen, voit olla varma, että ainut asia mitä hääpäivästäsi muistat on se, kuinka hän pilasi päivänne. Ja vaikka viettäisitte hääyönne ilman häntä (toivottavasti mahd. kaukana), niin se on ihan varmaan asia joka pyörii päässäsi koko yön vaikka mielessä pitäis olla ihan muuta. Ehkä hän ilman kutsua jäätyään alkaa pohtia miksi ei tulllut kutsutuksi.
- Tapio-81
Ne ovat _teidän_ häät, joten TE päätätte keitä sinne tulee vieraiksi.
Jos et halua serkkuasi paikalla, niin sinulla on mielestäni täysi oikeus jättää hänet kutsumatta.
Itse en ainakaan ottaisi riskiä, ja kutsuisi tuollaista sukulaista paikalle, jos pelkäisin että siitä voi tulla ongelmia. Vaikka siitä ei tulisikaan ongelmia, niin jo se oma stressaaminen riittäisi siihen etten kutsuisi.
Itse kun menin naimisiin viime elokuussa, niin jätimme pari sukulaista ihan kylmästi kutsumatta, yksi alkoholiongelman takia, ja yksi eräästä muusta syystä.
Toki muilta sukulaisilta tuli vähän kommenttia että "miksi ihmeessä että kutsuneet? kyllä pitäisi", mutta me olimme sitä mieltä että koska ne olivat meidän häät/juhlat, oli meillä oikeus myös päättää siitä kenet kutsutaan - maalaisserkku
"Tiedän, että tuon inhon syynä on se, että minä en enää olekaan niin "jätkä" vaan naisellinen nainen, kauniimpi, kehutumpi ja "parempi". Serkku ei kestä sitä, että mua sanotaan kauniiksi tai että yllättäen olinkin se nätimpi ja laihempi."
miksi mietit sairaan ja selvästi onnettoman ihmisen aatoksia? jos kerran olet paremi ja kehutumpi (onko teillä joku kilpailu? aikuisia sentään...) miksi vaivaat tuolla päätäsi.
ja jos "Pahinta on se, että muut sukulaiset eivät sitä huomaa" muut eivät huomaa, ehkei mitään huomattavaa ole. kaikki ons inulla päässäsi ja haluat jostain kumman syystä oll ailkeä tälle serkulle. oletkohan sinä se kateellinen narsisti? kovasti kyllä jaksoit itseäsi kehua.- nuosku
Kyllä se on usein vaan niin, että sukulaiset mieluummin sulkevat silmänsä epänormaalilta käytökseltä. Silti jaksetaan kutsua juhliin, vaikka tuloksena on loukattuja tunteita ja katkeria riitoja. Minä jätin erään henkisesti sairaan sukulaisen kutsumatta juhlimaan omaa tärkeää päivääni, enkä ole katunut hetkeäkään! Jos ihmisen käytöstä joutuu häpeämään jatkuvasti, ja käytös on loukkaavaa, miksi pitäisi pilata hyvät juhlat. Eivätkä muuten sukulaiset pidä kyseistä ihmistä sairaana, vaan hankalana persoonana. Ehkä tosiasioiden tunnustaminen pelottaa, koska usein mielenterveysongelmat ovat jonkin verran perinnöllisiä. "Jos tuo on hullu, voivat muut luulla, että minäkin olen." Surullisinta on, että sekin ihminen tarvitsisi ammattilaisen apua, mutta ei selkeästi itse osaa sitä hakea.
- alkup.
On olemassa "onneton" ja onneton. Onko päässäni sekin, että serkku mm. varasti piirrustuksiani ja esitteli niitä koulussa ominaan? On myös ottanut kunnian monista asioista, jotka minä olen tehnyt. En ole korjannut näitä väitteitä, pidin itse aikanaan tärkeämpänä sitä, mitä minä tiedän, en sitä, mitä muut luulevat.
Kaikki, mitä olin tehnyt, serkku oli tehnyt paremmin, mutta, kuinkas sattuikaan, todistusaineistot oli aina poltettu. Tuhkakin vissiin siivottu pois, kun ei sitä ollut. Serkku sai aikaan riidan jopa siitä, kumpi oli ostanut tietyn vhs:n aikaisemmin. Siskoni taisi enemmän vetää herneitä nenään, minä lähdin nauraen pois.
"Paremmalla" tarkoitan sitä, kuinka serkkuni ja tätini kehuivat esim. serkkuni koulutodistusta (ka 8.0), kun omani oli huomattavasti parempi (9.5). Kauniimmalla tarkoitan sitä, että moni mies, joista serkkuni on ollut kiinnostunut, ovat olleet kiinnostuneempia minusta. En ole näitä miehiä kyllä ikinä ottanut. Jostakin syystä... Laihemmalla tarkoitan sitä, että serkkuni sai raivokohtauksen, kun mulla ei ollutkaan mahamakkaraa.
Kilpailuahan yritetään väen väkisin järkätä joko serkun tai tädin toimesta. Myönnän, että olen itse joskus vihoissani mennyt leikkiin mukaan, mutta todellakaan mitään intressiä siihen ei ole ollut, enkä ole itse sitä koskaan aloittanut. Vaikka onhan se jatkajakin tyhmä. Mutta varmasti myös mun päässäni on myös se, että kun ilmoitimme kihlauksestamme, täti lähti ovet paukkuen pihalle, eikä edes onnitellut? Serkkuni ei tuolloin ollut paikalla.
Tietty jännite on jäänyt elämään, enkä halua kuulla itseäni verrattavan serkkuun. En näe meissä mitään verrattavaa. En sano olevani selvästi parempi ihminen, sanon olevani erilainen. Enkä ole serkulleni ilkeä, en tosin ole mukavakaan. Kohtelias kyllä, se kuuluu mielestäni ihan käytöstapoihin, mutta en kuulumisia jää vaihtamaan. En häntä vihaa, en vain yksinkertaisesti välitä.
Jos tuo tekee musta narsistisen paskan, ehkä mä olen sitten sellainen. Itseni kanssa mulla ei kuitenkaan ole ongelmia, eikä taida olla muillakaan paitsi serkulla ja tädillä. Kehumisen sijaan, pitäisikö mun mollata itseäni? Sittenhän olisin sortunut juuri siihen asemaan, johon he minut haluavat. Itsetuntoni ei ole huono, en tosin oleta olevani täydellinenkään.
Ja tuohon kutsu ketä haluat yms. meillä on hyvin konservatiivinen suku, vanhemmat rahoittavat hyvän osan häistämme ja siinäkin mielessä heillä on ainakin vähän sanottavaa. Eikä serkun kutsumatta jättäminen unohtuisi: täti on pitämässä huolen siitä. Ei että mua suuremmin kiinnostaa, mietin vain omia vanhempiani, jotka joutuvat myös tulituksen kohteeksi. Se on ihan väistämätöntä.
En haluaisi jättää serkkuani kutsumatta siksi, että hän on tehnyt itsestään sairaan (nimenomaan tehnyt), vaan siksi, etten pidä hänestä, en nauti hänen seurastaan, eikä minulla ole mitään tarvetta jakaa suurta päivääni hänen kanssaan. Tätiä kohtaan tunnen ihan samalla tavalla, mutta hän ei juhliini tule, vaikka kutsuinkin (setäni takia). Voihan olla, että silloin jopa joutuisi vahingossa katsomaan mua kohti. Olenhan niin hirveän kauhean kamala, että oksettaa. - seli seli
alkup. kirjoitti:
On olemassa "onneton" ja onneton. Onko päässäni sekin, että serkku mm. varasti piirrustuksiani ja esitteli niitä koulussa ominaan? On myös ottanut kunnian monista asioista, jotka minä olen tehnyt. En ole korjannut näitä väitteitä, pidin itse aikanaan tärkeämpänä sitä, mitä minä tiedän, en sitä, mitä muut luulevat.
Kaikki, mitä olin tehnyt, serkku oli tehnyt paremmin, mutta, kuinkas sattuikaan, todistusaineistot oli aina poltettu. Tuhkakin vissiin siivottu pois, kun ei sitä ollut. Serkku sai aikaan riidan jopa siitä, kumpi oli ostanut tietyn vhs:n aikaisemmin. Siskoni taisi enemmän vetää herneitä nenään, minä lähdin nauraen pois.
"Paremmalla" tarkoitan sitä, kuinka serkkuni ja tätini kehuivat esim. serkkuni koulutodistusta (ka 8.0), kun omani oli huomattavasti parempi (9.5). Kauniimmalla tarkoitan sitä, että moni mies, joista serkkuni on ollut kiinnostunut, ovat olleet kiinnostuneempia minusta. En ole näitä miehiä kyllä ikinä ottanut. Jostakin syystä... Laihemmalla tarkoitan sitä, että serkkuni sai raivokohtauksen, kun mulla ei ollutkaan mahamakkaraa.
Kilpailuahan yritetään väen väkisin järkätä joko serkun tai tädin toimesta. Myönnän, että olen itse joskus vihoissani mennyt leikkiin mukaan, mutta todellakaan mitään intressiä siihen ei ole ollut, enkä ole itse sitä koskaan aloittanut. Vaikka onhan se jatkajakin tyhmä. Mutta varmasti myös mun päässäni on myös se, että kun ilmoitimme kihlauksestamme, täti lähti ovet paukkuen pihalle, eikä edes onnitellut? Serkkuni ei tuolloin ollut paikalla.
Tietty jännite on jäänyt elämään, enkä halua kuulla itseäni verrattavan serkkuun. En näe meissä mitään verrattavaa. En sano olevani selvästi parempi ihminen, sanon olevani erilainen. Enkä ole serkulleni ilkeä, en tosin ole mukavakaan. Kohtelias kyllä, se kuuluu mielestäni ihan käytöstapoihin, mutta en kuulumisia jää vaihtamaan. En häntä vihaa, en vain yksinkertaisesti välitä.
Jos tuo tekee musta narsistisen paskan, ehkä mä olen sitten sellainen. Itseni kanssa mulla ei kuitenkaan ole ongelmia, eikä taida olla muillakaan paitsi serkulla ja tädillä. Kehumisen sijaan, pitäisikö mun mollata itseäni? Sittenhän olisin sortunut juuri siihen asemaan, johon he minut haluavat. Itsetuntoni ei ole huono, en tosin oleta olevani täydellinenkään.
Ja tuohon kutsu ketä haluat yms. meillä on hyvin konservatiivinen suku, vanhemmat rahoittavat hyvän osan häistämme ja siinäkin mielessä heillä on ainakin vähän sanottavaa. Eikä serkun kutsumatta jättäminen unohtuisi: täti on pitämässä huolen siitä. Ei että mua suuremmin kiinnostaa, mietin vain omia vanhempiani, jotka joutuvat myös tulituksen kohteeksi. Se on ihan väistämätöntä.
En haluaisi jättää serkkuani kutsumatta siksi, että hän on tehnyt itsestään sairaan (nimenomaan tehnyt), vaan siksi, etten pidä hänestä, en nauti hänen seurastaan, eikä minulla ole mitään tarvetta jakaa suurta päivääni hänen kanssaan. Tätiä kohtaan tunnen ihan samalla tavalla, mutta hän ei juhliini tule, vaikka kutsuinkin (setäni takia). Voihan olla, että silloin jopa joutuisi vahingossa katsomaan mua kohti. Olenhan niin hirveän kauhean kamala, että oksettaa.kyllä tuolla edellä väitit olesi kauniimpi ja vaikka mitä... ja mistäs sä noiden miesten mielenkiinnot tiesit, kertoivatko vai kysyitkö?
sulla taitaa olla paremmuuskompleksi päällä... miksi otat tuommosta pulttia sairaasta ja onnettomasta ihmisestä?
- Ratamo
Esimerkiksi mieheni kusipäinen kummitäti ei ole kutsuvieraslistalla.
- Anonyymi
Mun isänpuolen nuorin serkku pilasi välit alkamalla seurustelemaan naisen kanssa jota vihaan aiemmin elämässäni tekemästään loukkauksesta, muutin jopa lähemmäksi kyseistä naista asumaan, lupaili kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta eipä sitten ollutkaan mitään muuta kuin tyhjä kuori koko nainen, siis muutin opiskelee ja olin toivonut että kyseisen naisen kanssa osiin saanut elämän alkuun. koska olin yksinäinen kotipaikkakunnalla nuorena.
Nyt samainen hupakko (sori jos luet tän!) seurustelee serkkuni kanssa, olis tehny mieli mennä ja kuristaa koko lehmä sukulaisen hautajaisissa jo pelkän sen näkemisen takia. - Anonyymi
Noihin ole mihinkään mikään pakko kutsua ketään sellaista paikalle jota ei itse paikalle halua oli kyse si minkätahansa laisista sukujuhlista eikä kutsusta huolimatta ole edes velvoitetta mennä paikalle jos ei itse halua yleensä suku kokoontuu uteliaisuudesta ettei vain jollain sukulaisella mene paremmin kuin toisilla kuinka tyhmä pitää olla ettei tuota tajua
- Anonyymi
Miksi ketään olisi PAKKO kutsua tai edes pitää yhteyttä. Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853879Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483318- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662759Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192144- 322091
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121967- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759