Lihavana armeijaan??

siellä laihdu, et missään, tee se jo terveytesi takia.

Kuulostaa ihan rauhanpuolustajalta. Trolli mikä trolli.

Joo kyllä sitä kannattaa mennä vaikka kiloja olisikin. Mun jotkut tutut on käyny armeijan ja ne on laihtunu hirveästi. Armeijassa jos jossakin niin laihtuu. Ja kyllä siellä se kuntokin kasvaa. Ja tuskimpa siellä pakotetaan mitään tekemään jos nyt on ihan uuvuksissa. Ja sehän on hyvä kun enää ei saa simputtaa.

Aloita lenkkeillä!ja jos et kehtaa päivisin ni käy öisin, niin minä teen:)pienikin liikunta on hyvästä ja herkuttelujen jättäminenkin pudottaa painoasi jo roimasti. ei hetkessä mutta pikkuhiljaa.

jos et mitään aio asian eteen tehdä niin sen vaikeammaksi teet armeijan itsellesi.

Aloita ihmeessä jo kevyt liikunta, kävelyä tms. ja vähennä herkkuja, sinun painollasi saattavat nivelet olla lujilla jos liikkuminen alkaa vasta armeijassa.

Ja lohdutuksen sanoja:

Armeijassa ollessani oli alokkaana eräs selvästi ylipainoinen tyyppi Ruotsista. Hänen painonsa putosi jo alokasaikana ja pääsi aliupseerikouluun. Siellä fyysinen rääkki oli kovempaa ja niinpä aliupseerikoulun ykkösjakson lopulla mies juoksi cooperin testissä yli 3000m! Tosin me kaikki oppilaat juoksimme yli sen. En tiedä oliko kyseessä vittuilua vai kohtalon ivaa, mutta mies määrättiin talousaliupseerikurssille. Kun tulin Rukista takaisin, oli hän lihonut keittiöhommissa alkuperäisiin mittoihinsa. Eikä muuten kyseistä kaveria kiusattu.

Mutta jos itsekurisi ei kestä, niin älä turhia kiusaa itseäsi, vaan unohda se armeijan käyminen. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Oman terveytesi kannalta kuitenkin kannattaisi se laihduttaminen. Yksi vaihtoehto on käydä kokeilemassa siellä intissä, kyllä sieltä pois laitetaan jos ei pärjää. Tietysti voi tuntua häpeälliseltä tulla maitojunalla takaisin, mutta ainakaan ei jää mieltä kalvamaan että olisitko pärjännyt siellä.

Mitä sitten päätätkin, niin onnea valinnallesi.

Ainakin kun itse kävin armeijan vuonna 2000, niin siellä tapahtui simputusta. Alikessut otti yhen kaverin simputuksen kohteeksi, joka ei selvinnyt hyvin tehtävistään. Siinä vaiheessa olis pitänyt sillä simputetulla ottaa ilmeisesti yhteyttä kappareihin asian tiimoilta.

Meillä oli kans pari tollasta fatsua puppelipoikaa.

Ensimmäisellä 20km täkymarssilla, 30kg:n reppu selässä, täydessä taisteluvarustuksessa, nuo fatsuliinit pyörty johonkin ojaan. Sinne ne jätettiin, eikä sen jälkeen näkyny.

Se on aika paljon omasta persoonastasi kiinni kiusataanko lihavuuden takia vai ei. Jos on epävarma ihminen, niin kyllä aina joku iskee kiinni jonkun tekosyyn varjolla oli lihava tai ei. Kun olin itse armeijassa 94, niin siellä oli yksi todella lihava alokas.Hyvä kun löytyi riittävän isot housut kaverille. Hän oli kuitenkin pidetty kaveri, joka oli isänmaallinen. Hänet ylennettiin korpraaliksi.
Ja armeijassa ei sitten voi häpeillä läskejään. Muuten siitä ei tule mitään. Joudut joka päivä olemaan kuitenkin ilman paitaa siellä julkisesti.

Jos nyt alat pelkäämään olla ilman paitaa, niin mites meinaat sitten joskus saada tyttöystävän?

Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: elä täysillä kiloista välittämättä tai laihduta.

Itse olin armeijaan mennessäni n. 130 kiloinen. Pituutta minulla oli kylläkin 180 cm, joten hieman omaasi pienemmällä painoindeksillä sinne lähdin. Sain B-luokituksen ylipainon takia.

Armeijassa mennään aina heikoimman ehdoilla, joten et joudu tekemään mitään enempää kuin mihin pystyt. Äärirajoille sinut viedään, mutta ei sen yli. Palveluskavereiden suhtautuminen on tietysti tuurista kiinni. Itselläni oli asialliset tupakaverit ja koko joukkueestakin löytyi vain pari virnuilijaa. Muun kuin oman joukkueen kanssa ei juurikaan tarvi olla tekemisissä.

Peruskoulutuskauden jälkeen b-miehet sijoitetaan yleensä helpohkoihin hommiin. Itse olin ilmavalvojana samoissa tehtävissä a-miesten kanssa. Maavoimista löytyy yleensä huomattavasti kevyempiäkin hommia b-miehille.

Minulta tipahti armeijan aikana n. 15 kiloa pois ja kunto kasvoi reippaasti, joten loppuajasta oli ihan mukavaa olla. Säännöllinen ruokailu (älä missään nimessä jemmaa itsellesi omia eväitä) ja jatkuva pieni puuhastelu pudottaa ylipainoa mukavasti. Kovilla urheilijoilla saattaa tulla armeijassa lisää painoa, mutta meillä sohvaperunoilla asia on varmasti päinvastainen.

Ehdit vielä kohottaa kuntoasi ennen armeijaa. Suosittelen alkuun kevyttä kävelyä ja pikkuhiljaa lisää tahtia ja matkan pituutta. Kyllä se siitä.

Jos armeijassa tulee kuitenkin seinä vastaan, niin ei siellä ole mikään pakko olla.

Joo, itsellä ei tahdonvoima riitä pysyttelemään irti oluesta. Sikäli ymmärrän Sinunkin ongelmasi.
Kirjoituksesi oli asiallisinta tekstiä keskustelupalstoilla pitkään aikaan. Vaikutat fiksulta ihmiseltä.
Kaikki on armeijaan mennessään hermostuneita. Mikäli armeijan haluaa käydä, se onnistuu jokaiselta. Keskeyttäjiä yritetään motivoida, varsinkin jos asenne on jollain tapaa armeijamyönteinen.
Puhu kutsunnoissa, tai jo sitä ennen lääkärille huolestasi. Kohdallasi voitaisiin ajatella palvelusluokan olevan b. Voisit hyvin alkaa kirjuriksi, eihän sitä ihan kylmiltään voi alkaa hemmetisti rehkimään.

Miten päätätkin, fiksulle miehelle armeija tai sen käymättömyys ei kovin paljon paina.
Itse kävin 3 viikkoa. Sitten puoli vuotta sivaria.
Omalle itsetunnolleni sopi opiskelu ja yliopistomaailma paremmin. Nyt diplomi- insinöörinä toki puolustaisin maata mutta parikymppisenä oli muut asiat mielessä.

Jos et innostu armeijasta, uskoisin sen johtuvan enemmänkin henkisestä puolesta. Primus Inter Pares tyyppien voi olla hankalaa sulautua massaan.
Työhönottajana näen jo kirjoituksestasi, että osaat ilmaista itseäsi. Se on tärkeää, ei juokseminen.

Tosiaan, kannattaa mennä ainakin käymään kattomassa minkälaista se meininki on. 95% sinusta tehdään ylipainosi takia b-mies ja saat vapautuksen marssi- ja taistelukoulutuksesta lähes joka päivä, joten etpä joudu paljoa tekemään ja samaan aikaan syöt säännöllisesti ja saat vähän liikuntaa ja todennäköisesti painosikin putoaa ellet koko ajan juokse sodessa syömässä.

Itse en ole kuin hieman ylipainoinen, olin armeijassa 15-päivää, lähdin sivariin koska ei sytyttänyt olla siellä ja kieltäydyin aseenkäytöstä joka olisi ollut 11kk palvelusaika sitten. Joten nyt olen sivarissa ja en ole päiväkään katunut. Atk-tuen hommat yhdessä Suomen suurimmista urheiluliitossa sujuu oikein hyvin.

Mut vaikka sivari olenkin, niin suosittelen jokaiselle, että käy edes kääntymässä siellä armeijassa. Saa edes vähän mielikuvaa paikasta.

kaikkiahan tuo armeija jännittää kun sinne pitäisi mennä, itseänikin jännitti ja olin YLIPAINOINEN!! n.166cm ja 95kg.... intin jälkeen painoin vajaat kaheksankymmentä. mukavaa aikaa se oli kun näin jälkeenpäin miettii, saa uusia kavereita ja kokemuksia. eli suosittelen armeijaan menemistä. kannattaa edes kokeilla! ainahan siinä on edes se maanpuolustuksen maku. ei kannata kuunnella noita keskustelupalstoilla vit**ilijoita. kaikkihan sen joskus joutuu käymään ellei ole joku todella hyvä syy jäädä pois sieltä, tai menee sivariin (jota en hyväksy!)

eli inttiin vaan se on mukava kokemus!!!!

Siellä se kunto kohonee. Tiedän yhden 170kg jätkän, joka meni nyt inttiin, ja hienosti pärjää. Pysyy tahdissa mukana. Täytyy vaan olla oikea asenne! :) Kyllähän sitä varmaan aina sattuu kuulemaan jonkinlaista vittuilua asiasta, mutta ei vaan kannata ottaa sellaisia kuuleviin korviinsa. Unohdat nyt vaan ne kilot, ja menet armeijaan ja keskityt siihen. Kyllä se siitä, kyllä siellä on rankkaa vähän kaikilla, ainakin aluksi. Jaksamisia! :)

Kannattaa ilman muuta lähteä ennakkoluulottomasti suorittamaan intti pois! Jos teet käsketyt asiat niin hyvin kuin itse osaat ja pystyt niin kyllä kouluttajat ja ennenkaikkea inttikaverit sen huomaavat ja kunnioittavat sitä. Ja huumoria ei kannata ikinä unohtaa, intti on vaan osa elämää ja siitä kannattaa ottaa kaikki kokemus irti- Tsemppiä!!

Morjes!

Oon jo 37-v nyt, eli armeija on käytynä jo kohta 20v sitten. Olen semmonen keskiarvotapaus että tein kaiken "oletusarvoisesti" menemällä lääkärintarkastukseen, kutsuntoihin ja sitten armeijaan ihan normiaikana, en vapaaehtoisena enkä lykkäyksien jälkeeen, joten ehkä saan jotain kertoa kokemuksistani.

En osaa sanoa sanoinko sitä 1989 syksyä armeijaan joutumiseksi, kaikki ikätoverit olivat asemalla odottamassa junaa Ouluun, johon saapumiserä III/89 oli ohjeistettu. Litterat kelpasivat junassa ok, Oulun asemalla odotti vihreä Man-bussi alokkaita. Se kuljetti meidät n. 2 km matkan PSVP:n kasarmille ja palasi sitten asemalle seur. junalta alokkaita hakemaan. Illan aikana riisuttiin omat vaatteet, pukeuduttiin armeijan vetimiin ja muuta semmosta, iltatoimien ja kaapin pinkkojen tekemisen opettelua ryhmänjohtajien opastamana. Kympsän jälkeen kapeaan punkkaan unille ja odottamaan kuka perhana vielä tulisi ennen puoltayötä. Koko tuvassa piti olla samanlaiset kaapit ulkoasultaan joka jannulla, se oli sääntö.

Itse lenkkeilin 4-5 kk ennen armeijaa semmosen 4 km pururadan läpi joka toinen päivä niin paljon kuin palkeista ja kintuista lähti. Vedin niin piippuun itteni joka lenkillä, että auton vieressä tai kuskinpukilla sai sitten huohottaa 5 min ennenkuin saattoi kotia lähteä ajelemaan. Olin suht hoikassa kunnossa, jotain 197 cm ja 80 kg vain. Kunto ehkä parani pikkuhiljaa, mutten itseäni tosiaankaan miksikään superihmiseksi tuntenut. Tein vielä 9-18 töitä maanmittaushommissa sen koko kesän ennen inttiä, joten liikoja untakaan ei päässyt kertymään plakkariin.

Lihavia en muista että ois kertaakaan kiusattu koko 330 vrk inttiaikana. Meitä oli erilaisia mutta ainakin P-SVP:n politiikka oli suvaitseva sekä palvelustoverien että kantakapiaisten taholta. Huumori haettiin muualta, kuten pokan pitämisestä puhuttelussa. Alasti toki oltiin palvelustoverien nähden, aamutoimissa, terveystarkastuksessa 150 miestä puolialasti kalsareissa rokotuksessa, vahvuuslaskennassa yöpuvuissa (=runkkupuku), saunassa kasarmilla ja leirityksissä, kyynelkaasuharjotuksen jälkeen pihalla kaikki vaatteet pois ennen pesulle menoa tms. Ja hiihtomarssien jälkeen toki piti -20 C pakkasessa vaihtaa kuivaa päälle eli riisua kaikki hiestä märkä mitä päällä oli.

Mun aikana tukevammassa kunnossa olleet luokiteltiin B2-kuntoisuusluokkaan, heitä sitten näki polttoaineen jakajina / päivystäjinä autohalleilla, keittiömiehinä, sotilasläänin ja pataljoonan esikunnan päivystäjinä ja semmoisissa hommissa. Tietysti muuallakin, mutta nämä nyt ekana tuli mieleen.

Ruoka on armeijassa hyvää. Aamupala oli mulla 6:30, lounas 11:00, päivällinen 16:00 ja vapaaehtonen iltapala 20:00-21:00. Kyllä sillä pärjäs, vaikka energiankulutus ois ollu suurempikin. Tosin joskus ois ampumaratapäivinä toivonu tukevampaa aamupalaa. Yksi lihapiirakka ja minestronekeitto ei riitä kunnolla klo 11 asti, jos pitää 20 km pyöräillä aamupalan päälle.

Kahlasin alokasajan läpi, menin aliupseerikouluun, kypsyin osaltani tiukkaan sisäkuriin (mm. hammasharja ja pyyhe piti olla aina oikein päin pesulle mennessä ja sieltä tullessa) lähdin erikoisaukkiin etelä-Suomeen, no hyvä vaan tutustuin mukavaan tyttöön matkalla sinne junassa ja suhde jatkui siitä edelleen, palasin perusyksikköön takaisin sitten "koulututettuna" ja olin muka isoa herraa kun koulutuksen saanut muualla.

Hyvät tuntemukset jäi koko palveluksesta 11.10.1989 - 5.9.1990 eikä ole tarvinnut _vielä_ kerrata kertaakaan, heti kyllä lähden jos vain pyydetään! Ja oli kiinnostavaa tutustua aseisiin ensimmäistä kertaa, en ollut ampunut laukaustakaan oikeilla patruunoilla ennen palvelusaikaani. Ammuin lopulta "valiot" kaikista kolmesta ammunnasta ja jepujee 3 pv kuntoisuuslomat siitä palkinnoksi.

Alikersantti, III/89

Sä et tule pääsemään inttiin, sori vaan.

NO PÄÄSITKÖ INTTIIN

Nynnyt itkee ylipainonsa kanssa, miehet pudottaa sen pois!

Sukkasaippuaa tulee ja runsaalla ylipainolla tulee sitten niitä hiusmurtumia jalkoihin. Yhtä pikku punkeroa kattelin ja pääshän se sitten alokaskauden jälkeen löysäilemään.

Läskiä pelottaa hikoilla? Mutta ei pelottanut syödä paskaruokaa jonka ansiosta olet haiseva läski? Tule poika tänne vaan.....vääpeli setä vähän juoksuttaa....

Mä painoin 180 kiloa, kun menin inttiin.
Kotiutumispaino oli 63 kiloa.
En vaan pystyny syömään niitä intin safkoja.

Itse olen 17v ja puolentoista vuoden päästä lähden inttii. Pituuteni on 186cm ja painoni on 110kg paikkeilla. Itse menen kuitenkin inttiin, koska se on kuiteskin hyvä kunnon kannalta ja muutenkin varmasti mukavia kokemuksia.