Mitä jos ei halua?

Tuollaiset uraihmiset yleensä tuppaavat kuolla kupsahtamaan heti kun eläkkeelle pääsevät tai jo vähäsen ennen sitä, niin että ei jää tyhjää yksinelon aikaa paljoakaan "kärsittäväksi". Kun on elämäntehtävä suoritettu, eipä noilla enää täällä ole mitään tekemistä ja siirtyvät pian uusiin seikkailuihin.

Minä olen 43 v ja en todellakaan ole koskaan seurustellut ja n varmaan koskaan tule seurustelemaankaan.
Ihan hyvää elämää olen silti elänyt. Tekemistä on ollut ja mitään perhehelvettiä en ole ikävöinyt.
Näitä saa usein lukea iltapäivälehdistä, kuinka puoliso tappaa kumppaninsa, ja ulospäin on kyseessä ollut ns. ihanneperhe, hyvät ammatit kummallakin , kaikkiaineelliset asiat ok. Ja sitten kumminkin jossain mättää, ympäristön kunnioittamassa perheessä tapahtuu kaikkien yllätykseksi tragedia.
Mun elämä saattaa näyttää jostakin ulkopuolisesta surkealta. Elän yksin, elintasoni on vaatimaton, koulutus vähäinen, siis kuulun tähän yhteiskunnan alempaan luokkaan. Siitä huolimatta olen sisäisessä elämässäni onnellinen ja tyytyväinen. Tyydyn vähään enkä tavoittele kuuta taivaalta.
Miten se tarina siitä häntäänsä jahtaavasta kissasta nyt menikään, jotenkin niin että kissa pyörii ympyrää ja jahtaa häntäänsä eikä tajua että menis vaan eteenpäin rauhallisesti, niin kyllä se häntä automaattisesti seuraa perässä.

Mies tältä tähdeltä kirjoitti:

Minä olen 43 v ja en todellakaan ole koskaan seurustellut ja n varmaan koskaan tule seurustelemaankaan.
Ihan hyvää elämää olen silti elänyt. Tekemistä on ollut ja mitään perhehelvettiä en ole ikävöinyt.
Näitä saa usein lukea iltapäivälehdistä, kuinka puoliso tappaa kumppaninsa, ja ulospäin on kyseessä ollut ns. ihanneperhe, hyvät ammatit kummallakin , kaikkiaineelliset asiat ok. Ja sitten kumminkin jossain mättää, ympäristön kunnioittamassa perheessä tapahtuu kaikkien yllätykseksi tragedia.
Mun elämä saattaa näyttää jostakin ulkopuolisesta surkealta. Elän yksin, elintasoni on vaatimaton, koulutus vähäinen, siis kuulun tähän yhteiskunnan alempaan luokkaan. Siitä huolimatta olen sisäisessä elämässäni onnellinen ja tyytyväinen. Tyydyn vähään enkä tavoittele kuuta taivaalta.
Miten se tarina siitä häntäänsä jahtaavasta kissasta nyt menikään, jotenkin niin että kissa pyörii ympyrää ja jahtaa häntäänsä eikä tajua että menis vaan eteenpäin rauhallisesti, niin kyllä se häntä automaattisesti seuraa perässä.

Lue lisää

...tutulta tuntuvaa tekstiä. Ajattelen itsekin välillä noin. Ainoastaan välillä, kuitenkin kaipaan läheistä ihmistä. Siihen kai jää koukkuun, kun kerran pääsee kokemaan, menee elämän arvot vähän uusiksi...

Olen toivottavasti päässyt eroon ajatuksesta, että julkisivun pitäisi olla kunnossa. Minun elämääni saa surkutella, jos oma sattuu olemaan liian täydellistä :D

Jotenki kauheeta, kun ihmiset puhuvat etteivät halua "perhehelvettiin"...no hei haloo valtaosa perheistä elää tasapainoista ja varmasti onnelliseksi katsomaansa elämää (on suht helppo erota tarvittaessa).

Henk.koht. en tiedä yhtäkään perhehelvettiä. Lapsuudenkodissa oli hyvä meininki kaikilla asukkailla, mitä nyt "normimäärä" surua ja murhetta kuten muillakin ihmisillä. Jotenki tuntuu hassulta että jos perustaisi perheen niin siitä sitten seuraisi perhehelvetti. Ei kai kukaan järkevä perusta mitään helvettiä. Jos ei omat kyvyt riitä tavisperheen perustamiseen, niin vika on perustajassa eikä perheinstituutiossa. Eli omaa naamavärkkiä voi katsoo peilistä...ja positiivista on se että itteensä voi pyrkiä muuttamaan/kehittämään....vaikka siihen (harjoittelemalla) että osaa elää yhdessä toisen ihmisen, mahd. lasten kanssa yhteiskunnan sääntöjen puitteissa.

Tulee mieleen, että missäs nää puhutut perhehelvetit sitten ovat...ettei vaan sanojansa kotona, lapsuudenkodissa, tai entisessä elämässä tai muussa lähipiirissä.

Perustakaa perhe eikä perhehelvettiä. Aika yksinkertaista jos ei sit oo tapana lähtee soitellen sotaan sitä perhettä perustamaan, jolloin perhehelvetinmahdollisuus kasvaa epäsopivan kumppanin, kahjojen sukulaisten :P tai muiden epäkohtien kautta.

Tyttis kirjoitti:

Jotenki kauheeta, kun ihmiset puhuvat etteivät halua "perhehelvettiin"...no hei haloo valtaosa perheistä elää tasapainoista ja varmasti onnelliseksi katsomaansa elämää (on suht helppo erota tarvittaessa).

Henk.koht. en tiedä yhtäkään perhehelvettiä. Lapsuudenkodissa oli hyvä meininki kaikilla asukkailla, mitä nyt "normimäärä" surua ja murhetta kuten muillakin ihmisillä. Jotenki tuntuu hassulta että jos perustaisi perheen niin siitä sitten seuraisi perhehelvetti. Ei kai kukaan järkevä perusta mitään helvettiä. Jos ei omat kyvyt riitä tavisperheen perustamiseen, niin vika on perustajassa eikä perheinstituutiossa. Eli omaa naamavärkkiä voi katsoo peilistä...ja positiivista on se että itteensä voi pyrkiä muuttamaan/kehittämään....vaikka siihen (harjoittelemalla) että osaa elää yhdessä toisen ihmisen, mahd. lasten kanssa yhteiskunnan sääntöjen puitteissa.

Tulee mieleen, että missäs nää puhutut perhehelvetit sitten ovat...ettei vaan sanojansa kotona, lapsuudenkodissa, tai entisessä elämässä tai muussa lähipiirissä.

Perustakaa perhe eikä perhehelvettiä. Aika yksinkertaista jos ei sit oo tapana lähtee soitellen sotaan sitä perhettä perustamaan, jolloin perhehelvetinmahdollisuus kasvaa epäsopivan kumppanin, kahjojen sukulaisten :P tai muiden epäkohtien kautta.

Lue lisää

Voi olla totta, että perhehelvetistä puhuvat ovat saaneet olla itsekin sellaisessa mukana koko ikänsä. Kun näkee millä kaikilla tavoilla ihmiset pyrkivät hallitsemaan, tuhoamaan ja kahlitsemaan toisiaan, kuvottaa kun vastaavia tyyppejä tulee itseäkin vastaan perheenperustamistarkoituksessa.

Eiköhän onnellisuus ole jokaisen ihmisen tavoite. Yksi löytää sen perhe-elämästä, toinen yksilöllisestä elämästään. Onnellisuus lienee tila, missä ihminen saa olla varsin täysipainoisesti oma itsensä ja toteuttaa itseään omana itsenään - toki sellainen ihminen, joka on haluaa jatkuvasti kehittyä henkisesti.
Jollekin onnellisuus tarkoittaa perhettä, toiselle perheinstituutiosta vapautumista ja itsenäistä elämää. Yhteiskunnan säännöt kun sallivat molemmat vaihtoehdot.

Olet onnellisessa asemassa, jollet ole joutunut näkemään yhtäkään perhehelvettiä edes lähipiirissäsi. Itse kun joskus mietin, tiedänkö yhtäkään onnellista pidempään jatkunutta parisuhdetta. Usein vaikuttaa, että parisuhdetta pitävät koossa muut syyt kuin henkilöiden välinen antoisa suhde.