narttu vai uros?

Itsellä kokemuksia vain uroksista joten en voi eroa paljon kertoa.. Mutta, uros on suoraviivainen, asia on tai ei ole. Ei ole välimaastoa, "yritän pomottaa -> ai ei onnistu, odotetaan seuraavaa kertaa." Uroksella monesti "mieli sekaisin" jos lähistöllä juoksunen narttu, korvat katoaa ja piippailua tulee, ja näitä narttujan on melkein aina lähistöllä :D Mutta itse uroksen kannalla, vaikka niitä kokemuksia nartusta ei olekkaan :)

Me ei ees urosta mietitty ja moni kasvattaja ei edes anna ekaks koiraks urosta. Nartun kanssa menny tosi hyvin. No täytyy sanoo ettei uroksista juurikaa oo kokemusta vielä. Ainut nartulla noi juoksut aina aiheuttaa erityisjärjestelyjä. Eikun onnea koiran etsinnässä. On nartuisakii sit kovia olemassa, mut kasvattajat kyl yleensä osaa katto sopivat koirat ostajille.

Niitäkin kun löytyy laidasta laitaan..itelläni molemmat ja jos noista kahdesta pitää vertailla niin kyllä tuo neitokainen on ollut kovempi pala purtavax..ukko on taas sitten mielin kielin "kyllä mami teen kaiken mitä haluat" vaikka pentu vielä onkin..eli jokainen vuhve on yksilöllinen..mut yleemsähhän sitä sanotaan etä nartut on helpompia..mut eikös ne laumassakin kieroilulla asemansa hommaa? Se riippuu kanssa ihmisestä et kumman kans tulee toimeen ja osaako kouluttaa...muttta onnex on nämä ihanat ihmiset (kasvattajat) olemassa jotka neuvoo ja opastaa..meillä ainakin yhteispeli pelittää mainiosti! Tsemiä uuden perheenjäsenen etsinnässä!

Oma narttu on aina ollut ihana tasainen ja varma tyttö. Se on kokonsa vuoksi ollut älyttömän ketterä ja nopea menemään ja toimimaan.
Juoksuaikana muuttuu hivenen äksyksy ja on kipeän oloinen(pistää urokset ruotun kovalla kädellä) mutta muuten lupsakka tapaus...
Tosin narttu on sellainnen aina ollut ettei se turhia louskuttele tai rähise, vaan on toiminnan tyttö...

Uros taas on iso ja jykevä, ei niin ketterä.
Vuoteiseksi asti ihana mussukka, mut vuoden jälkeen alkoi ongelmia sitten tulla ihan roppakaupalla...nartut veti nuoren ukon pään ihan sekasin, ei maistunu ruoka, ei voinu keskittyy kentällä, toiset urokset piti tilaisuuden tullen koittaa listiä, kokoajan pitää väntää kättä ja muistutella et kukas se olikaan se ketä kuunneltiin...(nyt tosin helpottanut), pallit poistettiin ja töitä on saanut tän koiran kans tehä tuplaten verrattuna narttuun...tuntuu et tällä uroksella on juoksut kokoajan ;)
Toki kaikki on erilaisia, mut kyllä minä nartun ekaksi ottaisin.

Nyt äijällä on ikää jo reippaat kaksi ja meno jatkuu...tän elämä on pitänyt tehdä erittäin mustavalkoiseksi ja pienenkin tilaisuuden koittaessa yrittää nostaa itteään laumassamme korkeemmalle. Silmille ei yritä tulla mut kaikenlaista muuta kivaa...
Ja on erittäin hienoa kun tuomonen 70cm ja melkein 50kg koira päättää ruveta temppuilemaan ;)

Yksi tykkää äidistä ja toinen.. Itse olen myös sillä kannalla, että narttu on parempi ensimmäiseksi koiraksi. Juoksuthan siellä pari kertaa vuodessa sotkee, mutta ainakin meillä on tytöt ihan "täyspäisiä" juoksunkin aikana. Hyviä harrastuskoiria saa molemmista. Narttu on kyllä kierompi kuin uros, ja vaatii ehkä enemmän oveluutta ja sitä huumorintajua kouluttamisessa, mutta on toisaalta yleensä laumaviettisempi ja pehmeämpi kuin uros ja siten helpompi kouluttaa. Yksilöllisiä eroja on sukupuolesta riippumatta suuntaan jos toiseenkin ja jämäkkyyttä koulutukseen vaativat sekä urokset että nartut.