Mikä on 3-kympin kriisi?

Huomaat kyllä sitten kun se kolahtaa.

Kait sitä itselläkin joku pohdiskelujen aika silloin oli mutta oli niin kädet täynnä arkea ettei ehtinyt kriiseilemään :)

Eräs just kohta 30 täyttävä ystäväni kyllä on aivan selvästi kriisissä: mikään ei tunnu miltään, ei kosketa, ei kiinnosta. Avovaimon kanssa ei kuulemma loppuikää vietetä - mutta ei puhettakaan että hänelle asiasta kerrottaisiin.
Kauhea haku on päällä - pitää löytää uusia suhteita, ostaa moottoripyörä,kokeilla rajoja - mutta tosiaankaan, mikään ei vaan tunnu miltään...

Siinä mietitään jo tehtyjä valintoja ja jäljellä olevia mahdollisuuksia. Parikymppisenä kaikki ovet ovat vielä auki, myöhemmin vähemmän.

Toisilla on kriisi aina, joillakin ei koskaan. Ystäväni erosi, laihdutti, laittoi itsensä uuteen kuosiin, otti uuden miehen, jätti lapsensa ja muutti ulkomaille.

En ole huomannut mitään kriisiä.
Tietääkseni se ei edes tule kaikille,ei ainakaan
näköjään minulle.Ei näy ainakaan,missä lie,hukassako?

Kriisit on totta. Mutta ne ovat myös teko syy perustella tekojaan, valintojaan,löyhentynyttä moraaliaan..
En usko ,että omanikaan olisi alkanut 29 ja kestänyt tänne 35. Eikä loppua näy...
Mutta eikös ne sano ,että 40 on parasta aikaa naisen elämässä..
Oota vain kyllä se jotenkin itsestään viiden vuoden sisässä ilmaisee.

40.
Sitten sen tiedät ja sen jälkeen sekavammaksi menee...

Kohta se minäkin täytän 30 ja kriisi näyttää jo iskeneen, jos se todellakin on sitä 'mikään ei tunnu miltään' -tunnetta. Mikään ei innosta, mistään ei innostu. Onneksi sentään työelämä raottuu juuri nyt aivan uudenlaisesti, jospa siitä iskisi intoa...

Mulle tuli kolmenkympin kriisi, tosin vähän ennen kuin täytin. Mietin silloin elämästäni että "tätäks tää on". Tein ratkaisun ja lopetin suhteen jossa en ollut onnellinen. No, eipä elämä senkään jälkeen oo menny ihan putkeen. Nyt odottelen seuraavaa kriisiä, merkkejä alkaa olla. Tai sit on vaan hyvä syyttää ikää...

30-kympin kriisi ehkä on just tuota mitä sä nyt teet?

Murrosikä, nuoren aikuisen kriisit, kolmenkypin kriisi, neljänkympin kriisi.. Tarkoittaa vain että meitä ei kiinnosta sun ongelmat oikeasti. Arkielämän temppu jolla määritellään ikävät asiat helposti, jotta niitä ei tarvitsisi käsitellä. Tsemppiä, katsele maailmaa joka päivä uutena!

kriisistä kriisiin

Kolmenkympin kriisi tarkoittaaa sitä, ettei ole rahaa edes kolmeakymppiä... ; )

mul on jo kriisi ja oon "vasta" 23. aivan hirveetä ajatella et tästä koko ajan vanhenee....yäk

sillä on väliä, siten on kriisi jos sen sellaiseksi tekee.

Kriisi on mahdollisuus löytää jotakin uutta itsestä, elämästä ja maailmasta. Ole onnellinen jos satut tämän mahdollisuuden saada! Se on kuin ovi uuteen maailmaan... Täytyy vaan uskaltaa kohdata itsensä ja sisimpänsä ja pysähtyä opettelemaan itsensä kuuntelemista. Ja vielä täytyy uskaltaa "ovesta ulos" ja kulkea sitä uutta tietä eteenpäin ja polun varrella unelmasi odottavat sinua... Itse aloin kolmenkympin lähestyessä kauhistua, että elämä on kohta takana, enkä ole vielä ehtinyt tehdä "mitään". Tuntui, että vanheneminen alkaa 30v. Nuoruus on takana. Oli aika surkee olo... MUTTA kun 30v ovi avautui huomasin, et nythän se elämä vasta alkoikin. Tuntuu että elämä on täynnä mahdollisuuksia, jotka vain odottaa tulevansa poimituksi. Tuntuu, että asiat vain tapahtuu omalla tavallaan, kuin jokin punainen lanka kuljettaisi eteenpäin.. Kun opin kuuntelemaan itseäni, avauduin.. Löysin itseni! Ja olen mielettömän onnellinen sisältä päin omassa itsessäni! Rankan tien kuljin. Kannatti uskaltaa "astua ovesta ulos" ja sille tielle lähteä. Oikea mielistä Rohkeutta, Uskoa, Toivoa ja Rakkautta kaikille! T: kohta 31v

Ei vielä pähkäile mielestäni sitä onko nuori vai ei enää, mutta haluaa muutoksia elämäänsä.
Usein nämä muutokset ovat uusi mies, uusi työpaikka, opiskelu tms. eli jos jokun vanhassa on ollut huonosti, halutaaan elämään laatua ja parannusta.
Itselläni kriisi tuli vasta 32 -vuotiaana,piti tavallaan nollata tilanne. Mitä on tullut tehtyä, mitä pitäisi korjata ja mitä haluan tulevalta.Se ei siis putoa juuri kolmikymppispäivänä taivaalta.

tarkoita, 30-kympin, 40-kympin, 50-kympin kriisit. Josjoku sellaista kokee, nii se on henkistä.Ei tarvi liikaa tuijottaa sitä kalenteria. Psyyke on ratkaisevin ja ei mitää kriisiä, sen kriisin kokevat vain kateelliset sukulaiset, tuttavat ja ns. ystävät. Tätä mieltä minä oon ---- ja tulen olemaan aina lapsen mielinen.

Itselläni kriisi alkoi siinä 25 v. pikkuhiljaa ja huomaamatta aloin olla tyytymätön elämääni. Jotain puuttui, mutten oikein tiennyt että mitä. Enkä tiennyt mitä elämältäni olisin halunnut. Se ahdisti. Totesin lopulta etten tiennyt itsekään kuka minä oikein olen, mitä haluan, mikä on elämäntarkoitukseni jne. Olin elämässäni liukunut huomaamatta pois omasta itsestäni. Sitä oli alkanut monessakin tapauksessa esittämään jotakin roolia ja lopulta unohtanut mikä oli rooliminää ja mikä oikeaa. Siitä oma kriisini kumpusi. Ja täytyi uudelleen etsiä sitä omaa minäänsä. Siinä tarvitaan sitten rehellisyyttä ja avoimuutta, anteeksiantoa, omien tunteiden tunnistamista ja hyväksymistä.

Rankka matka oli minullakin tähän päivään, mutta en yhtään päivää vaihtaisi pois. En helppoa elämää olisi halunnutkaan, tylsähän se olisi ollut. Vaikkapa se kriisi ei taida olla vieläkään läpikäyty.

Kriisi on muutosmahdollisuus. Se tulee sisältäpäin. Se kertoo, jos jossakin kohdassa olet lähtenyt "väärään" suuntaan, pois itsestäsi.

En tiedä tuleeko se kaikille, mutta itse olen iloinen siitä, että se tuli nyt, eikä vasta vanhainkodissa.

mulla on alkamassa 40.kriisi vaikka olen vasta 38.v.siis tää on ihan tajutonta hommaa.olen koko ajan hermostunu pahalla päällä en tiijä mitä haluan.ja joka viikonloppu pitäis päästä bilettään.pahin tempuista minkä menin tekeen oli se kun petin miestäni toisen kanssa sitä ei olis pitäny tehä,mutta en voinu itelleni mitään.ja heti olo parani ku hyppäsin vieraan kanssa sänkyyn ei oo täysjärkistä todellakaan.

sitä että etsii 30 euron seteleitä epätoivoisesti,löytämättä niitä.Vois antaa setelipainolle vinkin että helpottaa ihmisiä painamalla niitä.
Onneksi on 3 -kympin nopeusrajoituksia jossain olemassa, että ei sen takii tarvii kriisiytyy.

kun eka harmaa hius tulee ja nämä kauheat silmänympärysrypyt alkaa muodostumaan!!
Tossa ekaksi jo 23v iski jo kauhea olo. Olin niin kauhuissani, että kohta sitten oon 30v ikäloppu ja sinne ei ole aikaa kuin vaan toi 7 vuotta. No 30v tuli täyteen ja ei ihmeempää paniikkia iskenytkään. Mutta 32v näköjään hiffasin, että iik nyt alkaa vanhuus!
Tyttärenikin sanoi: äiti, sulla on timanttihiuksia! No, kai tästä nyt selviää(?).
Muuten huomaa sen miten äkkiä silmänympärys rypyt alkaa kehkeytymään muutamassa vuodessa 30 eteäpäin. Kohta täytän 34 ja hui kauhistus tätä ryppyjen määrää! Kaikista huvittavinta on se kun olen näin ryppykammoinen, vaikka en missityyppiä olekkaan. Joo, kai meillä jokaisella sitten on omat kriisimme. Mutta voin kyllä sanoa, että kyllä jo kauhistuttaa toi neljänkympin lähestyminen ja ne tulevat rypyt IIK!:D

Se meinaa sita,etta krapulat tulee ain vaan pahemmiks,et voi,tai voit tietysti,hillua ja pitaa lystia entiseen malliin,mutta valitettavasti joudut maksamaan siita kovemman hinnan kuin viela uskotkaan.Se meinaa sita,etta kauneus on katoavaista,ja rumuus sen kuin lisaantyy.Sina vanhenet yhdessa akkasi kanssa ja sun alkaa tehda mieli kayda polkasemassa vierasta lihaa edes joskus.Alat kehitella ja selitella mita ihmeellisempia tarinoita,huijataksesi lahimmaisiasi,oillisista,selittamattomista poissaoloistasi.Tilanne ei kuitenkaan ole aivan toivton.Luota minuun,olen suomalainen ja 40-v.Muista,et ole yksin meita on monta tuhatta miljoonaa,jotka vanhenevat kanssasi samaan aikaan.Tee se asiaan kuuluvasti,tyylilla!

Usein kolmenkympin kriisin ensioireina mainitaan
epäilevä itsetutkiskelu, joka ilmenee esimerkiksi
siten, että henkilö lähettää asiaa kummastelevia
viestejä internetin keskustelupalstalle.

Mitä enemmän kys. hlö asiaa pohtii, sitä vankemmin
kriisi saa otteen, ja sitten ollaankin jo kohta pakko-
paidassa ja letkuissa suljetulla osastolla.

* Asutko omistusasunnossa
* Oletko riittävän kouluttautunut
* Elätkö parisuhteessa jota kannattaa jatkaa
* Onko lapsia.
* Jos ei olisiko syytä tehdä
* Onko yleiskuntosi kohdallaan
* Harrastatko säännöllistä liikuntaa
* Onko vakituinen työ
* Onko työsi mielekästä
* Syötkö terveellisesti
* Tupakoitko
* Jos tupakoit 30 vuoden jälkeen elimistö ei korjaa aiheutuneita vaurioita samaa tahtia kuin 20V
* Sama alkoholin suhteen
* Luusto ei enää kehity
* Tuliko hampaat nuorempana kunnolla hoidettua
* Tästä eteenpäin yleinen fyysisen kunnon alamäki
* Miehillä eturauhasvaivat edessä
* Naisilla tiesmitä ja kiire alkaa lasten saamisen suhteen.
* Onko suvussa sydän-ja verisuonitauteja. Jos on puolet elämästä todennäköisesti käyty.


Sitten mietiskelet tätä listaa seuraavankerran morkkiskrapulassa. Niin koet kenties jotain mitä voit kutsua 30V-kriisiksi

iskee salakavalasti ja voi kestää vuosia(minulla 3 vuotta).
Rauhaton olo, tekee mieli muuttaa kaikkea; ystävistä työpaikkaan ja melkeinpä puolisoakin.
Valitettavasti sille ei voi mitään, se tulee ja menee ja sitten on taas mukavan seesteinen olo.

Elämä ei oman kokemukseni perusteella pidemmän päälle tunnu mielekkäältä, jos siinä ei ole merkitystä. Kriisiaikoina asia varmasti korostuu.

Tietty ystävät, perhe, opiskelu, työ ym. iloa ja tekemistä tuottavat asiat saavat tuntumaan elämän mielekkäältä ja ovat todella ihania/arvokkaita asioita, joista kannattaa pitää huolta. Niiden puute/ongelmat niissä voi tietty myös aiheuttaa kriisiä.

Mutta vaikka olisi kaikki olisi hyvin, omistaisi kaikkea mitä tarvitsee , voi tuntua tyhjältä.
(Silloin ei mielestäni kannata silti heittää arvokkaita asioita pois mutta ei myöskään ajatella että onni tulisi pelkästään noista asioista)

Mutta elämä vailla syvempää merkitystä ei tyydytä.

Elämä mielestäni tuntuu ELÄMÄLTÄ kaikista eniten silloin kun
- olen ystävien kanssa ja puhutaan jostain merkityksellisestä
- voin auttaa toisia ja palvella toisia
- olen yhteydessä Jumalaan esim. juttelemalla hänen kanssaan rukouksessa, kuuntelemalla hänen puhettaan Raamattua lukiessa tai seurakunnassa käydessä
- voin tuntea olevani oikeassa paikassa/tehtävässä/työssä
- kertoessani Jeesuksesta ihmiselle, joka sitä tarvitsee(Voisi tapahtua useamminkin...)

Jollain tavalla itsekäs elämä loppujen lopuksi tympii ja eläminen suurempaa päämäärää/toisia varten Jumalan yhteydessä tuntuu mielekkäältä.

ELÄMÄ on kokemukseni mukaan Jumalan yhteydessä, se on sitä vettä, joka voi tyydyttää sisimpäni kaipauksen ja tuo ihmeellisen ilon, vaikka elämä välillä olisikin vain arkea. Toivon kuitenkin, että en eläisi vain itselleni, vaan sellaista elämää mitä Jumala toivoisi minun elävän.

(En siis tuputa, sanon vain, mistä itse tunnen löytäväni merkityksen)

Mä vaihdoin paikkakuntaa, miestä, ammattia... ja nyt olen erittäin onnellinen, oikeet päätökset oli =)))

Eihän sitä oikeesti tiedä mistä se johtuu..
Pitää yrittää kestää vaan :D kait se vähän jokaisella vastaan tulee toisilla vahvemmin toisilla menee aika huomaamatta ohi..Elämässä on monenlaista
ihmeellistä juttua oikeesti,jota ei itsekkään aina käsitä miten kaikki tapahtuu.

Voihan se olla toki että pelätään vanhenemista ja siks aletaan käyttäytyy kuin oltas nuoria jälleen
ja sekin jos elämä on ykstoikkosta yritetään piristää itseämme jollain.

Psykologisesti asiaa ajatellen joka ikäkausisiirtymässä on omat kriisinsä. On eka vuodesta (kävelyn oppiminen, puheen orastaminen, sosiaalinen perusturva) lähtien.

Kriisillä tarkoitetaan kulloiseenkin ikäkauteen sisältyviä vaiheita, niiden läpikäyntiä ja siirtymistä seuraavaan kasvukauteen. Eli ne ovat tavallaan kasvun porrasaskelmia. 30-kriisi voisi siten sisältää jo aikuisikässä olevan nuoren elämänvaiheen muutoksia: opiskelun jälkeisen ajan, työn, perheenperustamisen/ perheellisen elämänvaiheeseen kuuluvia tapahtumia. 30-kymppinen saattaa pohtia em. asioita ajankohtaisina tai päällekaatuvina. Kotoa on jo lähdetty :) ja ovi maailmaan on ollut saranoita myöden auki, mutta mikä risoo? Äiti ottaa pähän tyyliin: Tuollaisia tapoja en sitten siirrä oman lapseni kasvatukseen jne. Tai: minen uskalla perustaa perhettä kun uraputkikin stressaa, velkaako rakentamseen...Eli ihan nuoren aikuisen elämänvaiheisiin keskimäärin tuossa iässä littyviä pohdintoja. Ei niiden tarvi terapia-asteelle viedä, ne vaan mietityttävät tai sitten eivät. Myöhempiä kriisejä on 40-50 vaiheissa lasten kotoa irtautuminen, oman elämän paikoilleen loksahtaminen, parisuhteen uudelleen kartoittaminen, oman elämän tarkastelu. Myöhemmin eläkeikä, erilaiset vaivat - perhana soikoon - ja lapsenlapset, konfliktit, iäkkyys jne.

Kriseistähän me parhaiten tiedostamme uhmaiän, murkkuiän ja vaihdevuodet. Mutta noiden väliin mahtuu erilaisia kasvukynnyksiä. Se, miten me niistä selviämme määrittelee usein sen, miten me jatkamme elämäämme ja kasaammeko selvittämättömiä rappuja sinne loppupäähän...Valinta on sinun mutta et ole yksin:) Kaikki vaikuttaa kakeen.

Kriiseillään ja kasvetaan, sillä valmiiksihan me emme tule koskaan.

että heräät aamuyöllä hiestä läpimärkänä. Ihmettelet missä olet, kuka nukkuu vieressäsi. Lisäksi tunnet että kaikki mitä olet siihen asti saanut aikaan ei ole oikeastaan minkään arvoista ja olisit voinut käyttää elämäsi toisinkin ja tehdä toiset valinnat. Sitä on kolmenkympin kriisi.

Taitaa olla niin ,että jos kaikki kriisit halutaan nimetä, niitä tulisi ihmisen ainakin joka viidennelle ikävuodelle yksi. Tämä enintään noin viisvuotisjakso on usein paljon lyhyempikin. Katso seuraava kriisiluettelo:
-oma syntymä
-kahden vuoden uhma
-kuuden vuoden uhma
-koulun alkamiseen liittyvä kriisi
-yläasteelle siirtymisen kriisi
-murrosikä
-lukioon tai amikseen sopeutumisen kriisi
-yo-kirjoitukset tai lopputyön kriisi
-jatko-opiskeluun tai työnhakuun hakemiseen ja sinne sopeutumiseen liittyvä kriisi
-kotoa pois muuttamiseen liittyvä kriisi
-itsenäistymiseen liittyvää kriisiaikaa
- parisuhteen / sinkkuelämän etsintäkriisi
-parisuhteen / sinkkuuden vakiinnuttamiskriisi
- avioliittokriisejä, erokriisejä
- yksinäisyyskriisejä
- lasten hankintakriisit (tai hankkimatta jättäminen)
- tässä kohtaa täytät 30v

Luettelo jatkuu ja jatkuu
Kun miettii miten kriisialtista on ihmisen elämä,
ei ole mikään ihme että jos 30-vuotiaana on kokenut jo noista kriiseistä monet, niin sitten alkaa miettiä että pitäiskö jo vakiintua, tai löytää uusi kumppani, tai tehdä lapsia jos niitä ei vielä ole.



-uuden opiskelun tai

Jo skolemkymppisenä ei ole vielä päässyt tai halunnut naimisiin, eikä ole saanut lapsia, voi iskeä ikään liittyvä KRIISI, ainakin naisilla.
Kolmekymppinen nainen tietää, että mieheen tutstumiseenkin voi mennä pari vuotta, että uskaltaa tehdä sen kanssa lapsia. Sitten olisi jo 32v. Eka lapsi saattaisi syntyä kun nainen on33v. Jos kuitenkin haluaa lapsia enenmmän kuin kaksi, niin kiirettä pukkaa. VArsinkin kun kolmestakymmenestä ikävuodesta lähtien raskaaksi tuleminen vaikeutuu jakolmestaviidestä menee jo melkein keinohedelmöityksen puolelle.

Kolmenkympin kriisi koskettaa miestä, joka elää kriisivaiheessa olevan naisen kanssa. Kriisi voi tarttua, oli mies sitte minkäikäinen vaan. En tie olisko miehellä samanlaista kriisiä, joka liittyisi ehkä siihen ettei haluaisi tulla liian vanhana isäksi.?????? MIEHET KERTOKAAAAAAAA!!!

kympin kullitus...onneks oon vasta vähän päälle 20 vuotta ni ei tarvii ajatella moisia :D ai ai kun nuori ois ja naiset jumalois!!!!

että sinulla on kaapissa riisiä.

niin johan viinikumihumalassa kriisit iskee.

Hei haloo, eläkää.

Niin, luin osittain koko litanian läpi, mikäli otsikointi vaikutti yhtään fiksulta. Määritelmää kuitenkaan en saanut 30 kriisille, vaan onko sitä lainkaan olemassakaan, siis tiettyä pilaria minkä mukaan tuo kriisi pukkaa tulemaan ja missä muodossa. Eiköhän se ole se ns. Persoonallisuus ero mikä vaikuttanee kriisin laatuun, kokoon jne...?

Olen nyt siis 28 vuotias, 3 muksun äiti, Onnellisesti avoliitossa. Kyllä.
Mutta mitä se onnellisuus sitten on, kun kuitenkin mieli ja sielu vaeltaa vapaana kuitenkin vaikka miestäni rakastankin? Olen Horoskoopissa vesimies, joka taas muistuttaa enemmänkin persoonani oikeasti olemassa olosta. Tyypillinen veskari siis.
Huomasin masennuksenkin kokeneena, jotta nyt on joku Kriisi meneillään.. Tekee mieli mennä, kotiolot siis ei kauheasti jaksa kiinnostaa, varsinkaan sen jälkeen kun jäin 2 sijalle miehen autoprojektin kanssa kilpailusta. Mittako tuli täyteen, vai oliko se Kriisi joka nosti julmasti päätään?
Humalanhakuisen baari illan jälkeen... Kävelen vieraan miehen kanssa kotia päin, Jutellen... En vastaa oman miehen soittoihin, tein itsestäni luottamuksettoman ihmisen, kun en vastannut puheluun... Oliko tämäkin oire tulevasta Kriisistä? Miksi käyttäydyn "Itsetuhoisesti" ja vieläpä samalla tiedostaen moisen?

...Ja mitä tulee noihin, et kaveri on jättänyt lapsensa ja lähtenyt vieraan miehen matkaan... On kypsymättömyyttä. Mun rakkaat lapsukaiset tulee sinne minne äitikin, tosin poikkeuksetta on k-18 alueet, mut sit on hoitaja sitä varten. Hatun nosto ohessa isille jotka joutuvat, haluavat jäädä lapsien kanssa.

-Kuitti.

Mun mielestä koko 3-kympin kriisi on ihan turha. Sillon kuitenkin on vielä nuori ja elämä mahiksia täynnä, sulla itelläs on langat omaan elämääsi,sä pystyt vaikuttamaan valintoihis oli ikä mikä vaan, jos oot täysil sielun ja ruumiin voimil varustettu...
4-kympin kriisi on jo konkreettisempi, silloin on ku jouluna, tilinteon hetki, mitä on aikaansaanut elämässä.
Menee itseensä ja tilittää itsellensä elämänsä kuviot... Lapset pitäis olla suurin piirtein tehtynä, pitäs olla (hyvä) puoliso,ammatti, asema, virka, talo, auto ja kesämökki...Sekä h.... velkaa tietenkin...:( Mut ulospäin pitää näyttää messevältä...!
Kaikki ei oo silti miltä näyttää. Kysy iteltäs ootko onnellinen. Jos voit vastata kyllä, asia ok. Tärkeintä on onni ja mielenrauha elämässä, ei mammona. Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi, onni lähtee itsestä.Olet oman onnesi seppä...:)

30-kriisi on ku ajat 30 ja nopeusrajoitus on 20..

Esim. vääristynyt uskonollinen kasvatus kyseenalaistetaan. Entiset eväät eivät ehkä riitä. Tehdään valintojakin. Luotetaanko itsen vai Jumalaan etc.

Tämän lisäksi,ei se niin kaunotar oo tuo Emilia vuorisalmi, yäk mikä diiva

heehhe, itsellä 30 "kriisi" pukkas et otin toisen tatskan ja ostin bemarin:d no tosin lapsia ei ole, ja en todellakaan tunne itseäni 31wee..

mikä iskee 3-kymmpisenä, että niin

naisilla alkaa tekee munaa mieli ihan hillitömästi.Yleensä vanha parisuhde päättyy ja
uusi alkaa..pienen huoraamistauon jälkeen.

Kolmenkympin kriisi on myynninedistämistarkoituksessa( kuntoilu/kauneus/ terveystuotteet ym. krääsä) keksitty juttu vaikutuksille alttiille ihmisille, joilla on huono itsetunto. Ole kriisissä/ tunne itsesi epäkelvoksi niin ostat enemmän kamaa, jota et tarvitse!

jep. ei tartte olla jäänyt edes mitään kokematta, mut jos tyttö eli oma. on juuri täyttänyt 14v ja itse on 34 ja ei saanut juuri muuta aikaiseksi, tosin erittäin mainio muksu. niin tulee väkisin mieleen et josko sitä sittenkin olisi voinut tehdä vielä jotain toisin. nyt töissä jossain mikä sinällään on ihan hyvä paikka, mutta palkka oikein heikko. ei mitään talletuksia tai muuta tulevaisuuden varalle. tosin voiko edes sellaista olla, eli tulevaisuuta. no tottakai mutta millainen? ehkä jossain huono laatuisessa hoitolaitoksessa jossain jumalan selän takana :) nooh kai asiat vois olla vielä huonommin. ei olisi edes sitä mainiota muksua josta voisi leuhkia kiikkustuolissa ja harmitella ainoastaan sitä et, ei tullu opiskeltua kieli oppia tän paremmin. ehkä sillä ei tosin siinä vaiheessa ole enää mitään merkitystä mut nyt vois olla ihan hyvä osata kirjoitaa. kiitos jos luit loppuun ja hyvää yötä.

2x30 vuotta ja tosi vähän on tullu riisiä eikös sitä pitäisi saada silloin kaksinkertaisesti?

kriisin huomaa kolmen a:n säänöstä, eli kun vaihtuu Auto, Ammatti ja Aviopuoliso...

SEURAAVAT 20-VUOTTA ON ELÄMÄN TÄYTELÄISINTÄ JA KYPSINTÄ JA PARHAINTA JA NAUTITTAVINTA AIKAA!
KUNNES KOET VIIDENKYMPIN VILLITYKSEN, SEN JÄLKEEN ALKAA LASKEUTUMINEN VANHUUTEEN...

TERV KOKENUT PAPPARAINEN

jaa-a.se alkaa vitutuksella ja loppuu ku teet asialle jotain.ite muutin ulkomaille ja alotin kaikki alusta.uusi maa,uusi duuni ja uusi muija.

Joo, täytin just 30 ja elämä on ihan rullalla. maanisdepressiivisyys diagnosoitiin toissatalvella, 10 vuoden avoliitto kariutui, aloitin antabuksen käytön jne. Ongelmien määrä on valtava. Vielä kolme vuotta sitten kaikki näytti täydelliseltä. Uskon kuitenkin kaiken johtuvan alkoholiriippuvuudestani sekä luovuudestani. Yritän saada elämäni järjestykseen kokeilemalla uudestaan asioita jotka oli lapsena mulle tärkeitä mutta joita ei enää ole tullut tehtyä yli 15 vuoteen esim. maastopyöräily, sali, lukeminen, lenkkeily. Nekään ei toistaiseksi tunnu miltään mutta toivottavasti vierottavat alkoholista jonka alaisena olen tälläkin hetkellä. Olen urani huipulla mutta voisin ottaa minäpäivänä tahansa loparit koska sekään ei tunnu miltään... joo. mut tosta 30 kriisistä sanoisin että mulle se on todellisuutta ja se tuli salakavalasti just kun kaikki meni liian hyvin.

Kolmenkympin kriisi tarkoittaa samaa kuin kahdenkympin kriisi joka edelleen tarkoittaa samaa kuin kympin kriisi, että siinä vastaus!

En ikinä uskonu koko juttuun, mutta sitten kun se kolahti, niin huomasin! Vaimo vaihtoon, maisemat vaihtoon, suku vaihtoon, auto vaihtoon, kaikki vaihtoon... Että silleen!
Soon sitä!
Yritän vain keksiä, miten selviän tästä... Totta vai tarua? Harvoin voi tutkia elämäänsä näin tarkoin, kuin nyt! Ehkä se arkinen elämä kohta taas maistuu?!
Sitä vain etsii uusia asioita ja yritää löytää elämän tarkoitusta ja ylireagoi kaikkea! Keskeisin asia on nyt vaihtoon vai ei! Melkein jo meni kaikki vaihtoon, mutta odotan ja odotan... mutta mitä?

kun vaimon rupeaa tekemään mieli vierasta miestä.

vaimo tuli lesboksi

-oli se sitten minkä kympin villitys ,niin ei sille voi mitään .(mullakin),kun kattelee noita videoita täältä ,ehkä brasialaisia ,tulee kyllä 50 villitys mieleen .kaupunki oli umeota vasta päätä ,eli v a.oli ihana nainen hänellä villitys .oli vuosi 85.

Tuli alkupotkut jo 27v ja pahenee kokoajan...

Moottoripyörät, laskuvarjohyppy, laitesukeltaminen, kalliit viinat ja viinit, nuoremmat naiset, tapahtumat...

Käytös on kuin 15v. erona se että 15v. ei osannut käyttäytyä ja nyt 30v. kun osaa niin ei huvita.

... Loppua ei näy ja mitään suurempia rajoituksia ei ole (paitsi että vartalo valittaa kivusta kovemmin).

se meinasi lähinnä sitä, että huomasin etten ole koskaan ollut naisen kanssa, humalassa, ulkomailla, palkkatöissä tai muutenkaan saavuttanut juuri yhtään mitään elämän millään osa-alueella, mutta koska elämäni on ollut muutenkin yhtä kriisiä, niin eipä tuo missään tuntunut

Itse olen pohtinut juuri sitä,että nuoruus on ollutta ja siihen liittyy vaikka mitä suruja - että tällä tavalla on jokin tärkeä vaihe päättynyt.Olen jännittänyt myös muiden suhtautumista tähän omaan ikääni,30 vee.Nyrpistelläänkö sitä nenää epätrendikkäälle vanhalle iälle jne.Sit on ollut pimeitä hetkiä kun olen todennut että olen jopa älykkö mutta kaunis nainen en varsinaisesti ole.Jos edes älykkökään.Yksin jääminen edessä,jokainen vuosi vuoden vanhempana.

bump

aivan helvetin viihdyttävää luettavaa tämä viestiketju :D Ihan unohtui kaikki paska mitä tuntuu päälle nyt 3-kymppisenä kaatuvan kun tätä lukee :)

Itselläni kriisi on sitä että epäilen valintojani mutta epäilen myös näitä epäilyjäni. En tiedä kuka olen ja mitä tahdon. Taidan yrittää seuraavaa: teen miltä tuntuu ja mikä on moraalisesti muita kohtaan oikein, elän hetki kerrallaan ja pyrin olemaan hyvä ihminen kunhan se ei sodi itseäni vastaan. Tuo on tavoite, saa nähdä kuin käy. Lähteekö avovaimo, lapsipuolet, talo ja auto, jotka kaikki on hankittu tässä vuoden sisään ja joista kaikki aiheuttaa minulle paljon iloa ja paljon surua. vitun outoa aikaa tämä 30-vuotisuus minun tapauksessani.. Olisi hauskaa matkustella ja pitää vaan hauskaa kun teen etätyötäkin, mutta pelottaa että olen sitten vanhana yksin koska lähteminen tarkoittaisi tämän uuden perheen jättämistä ja tuleva vaimoni on niin kovin rakas vaikka jatkuvasti riitelemmekin... hmm.. mitähän tekisin..

Kuulostaa niin tutulta... Armotonta tyhjyyttä ja onko millään mitään merkitystä kuitenkaan? Onko tullut tehtyä oikeita asioita ja tuleeko oikeita asioita tehtyä tulevaisuudessa.