Sellaisesta haluaisin keskustella että olen nyt pari vuotta ropettanut erittäin tunnelma- ja ihmissuhdepainotteista peliä ja ongelmaksi onkin muodostunut, että eläydyn hahmoon hyvin voimakkaasti, omat tunteeni sekoittuvat hahmon tunteisiin ja toisinpäin. Tämä paitsi aitouttaa ja rikastuttaa peliäni, myös on ajoittain erittäinkin tuskallista henkisesti, jos hahmo joutuu kokemaan ikäviä asioita. Usein tunnen, että asiat tapahtuvat itselleni, eikä niinkään hahmolle. Itken, huudan tai nauran hysteerisenä aina tapahtumasta riippuen. Jään myös pitkäksi aikaa miettimään pelissä tapahtuneita asioita, ja saatan olla monta päivääkin järkyttynyt jonkun skenun jäljiltä.
Mitä tälle voisi tehdä, ja tapahtuuko muille samaa?
Tunteista...
Anoriel
6
1142
Vastaukset
- Vokkie
Voisihan tuohon yrittää keksiä joitakin lieventäviä keinoja. Mutta sanoisin kuitenkin, että jos roolipeli vaikkuttaa sinuun tällä tavalla. voisi olla paikallaan pitää taukoa pelaamisessa. Tietenkään et varmaan tällaista vastausta halua, mutta näkisin sen parhaana ratkaisuna. Peli on peliä eikä siihen pidä sotkea omaa elämäänsä :)
Omalta kohdalta kyllä kannatan tunne ja eläytymis pelaamista, mutta haluan tehdä selkeän eron näiden kahden asian välillä.
Lisäksi jos omat tunteet sotkeutuvat aina hahmon tunteisiin ei voi pelata aina Roolipeliä. Monessa tapauksessa hahmon pitäisi olla tunteitaan, ajatusmaailmaltaan ja muutoin aivan erilainen kuin itse olet. Tälöin pitää Eläytyä toisenlaiseen/toisenlaiseksi eikä tämä onnistu henkilökohtaisten tunteiden saadessa jokakerran vallan.
-Vokkie- - Ei ollut provoa kuitenkaan?
No otsikko oli ehkä vähän liiankin avoin hittuilua mutta ei pidä ottaa vakavasti. Eli tosiaan jos roolin pelaaminen menee noinkin pitkälle niin kannattaa harkita kahdesti pelaamisen jatkamista. Tauko tekee aina hyvää vaikkei noinkaan voimakkaasti sitoudu tunteillaan peliin. Kokeile vaikka pelailla jotain pc-peliä tai jotain ihan muuta harrastusta kuukauden parin ajan ja sitten mietit uudelleen suhtautumistasi ropeihin. Jookos kookos?
- samaa mieltä
Vaikka ekaksi luinkin otsikkosi että joku trülli taas vaivaa, mutta olen samaa mieltä siitä että pelit eivät saa antaa vaikuttaa niin paljon että ne alkavat hallita elämää.
Mitä peliä se sellainen on jos häviö tai kuolema tuntuu oikeassa elämässä siltä kuin loppu tulisi omalle elämällekin. Tottakai vahingot ja muut epäonnistumiset ottavat jokaista pelaajaa päästä ja pitkän ja hyvän ja tunnelmallisen seikkailun jälkeen voi masentaa melko pitkään jos hahmo johon on kiintynyt, menettää henkensä. Mutta saa noita hahmoja lisää ja peli taas jatkuu. Parasta antia monen pelaajan roolipelaamiselle olisikin se, että hahmot välillä kuolisivat ja tulisi ns. uutta verta tilalle jota pelata, jolloin oman hahmon kuolema ei enää pelottaisi niin paljoa. Se piristää kummasti, ja jos pelinjohtaja vielä ymmärtää sen, että antaisi välillä hieman enemmän kokemuspisteitä alkuun jaettavaksi, ei tarvitsi joka kuoleman jälkeen aivan tumpelohahmoilla aloittaa peliä.
Tuollainen kiihkoilu omasta hahmosta ja hahmon tapahtumista ei ole enää roolin pelaamista, koska hahmon rooli on tullut jo pahasti pelaajan omaan elämään. Reilun 15 vuoden omalla pelaaja/pelinjohtajakokemuksella suosittelen aloittajaa miettimään kahdesti jatkaako pelaamista noin kiihkeällä otteella/samalla hahmolla ja pitäisikö pitkänkin tauon ennen seuraavaa pelikertaa. Suosittelisin myös aloittajalle että kertoisit tästä aloituksesta muille peliryhmäsi jäsenille ja kun kaikki ovat lukeneet, miettisitte sitten yhdessä kannattaisiko pelauttaa välillä täysin toista kampanjaa ja täysin toisenlaisilla hahmoilla, jolloin säilyisi se objektiivisuus pelihahmojen ja reaalielämän välillä. Muutenkin tietysti tekisi välillä hyvää jos keskustelisitte siitä kuinka paljon pelimaailman tapahtumat vaikuttavat ryhmän pelaajiin oikeassa elämässä. Kun juttelee kavereiden kanssa siitä mitkä ovat olleet pelin hienoimmat ja muistorikkaimmat hetket ja mitkä ovat ne tekijät mitkä tekevät niistä hetkistä hienoja, huomaa paremmin ettei se ole kuin peliä, ei oikeaa maailmaa.
- Pelimies-77
"omat tunteeni sekoittuvat hahmon tunteisiin ja toistepäin"...
Mites muuten menee tuolla sosiaalisella rintamalla muuten, pelin ulkopuolella? Ihan mielenkiinnosta kyselen vain... - Racemaster
On tainnut jäädä ns. hahmo päälle.
Eipä taida olla oikein muita vaihtoehtoja kuin pitää taukoa pelaamisesta.
Itselläni on aina hahmot vaihtuneet sopivin väliajoin joka kaiketi on estänyt moisen tapahtumisen, mutta olen vastaavanlaisista tapauksista kuullut.
Ehkä myös hahmon vaihtuminen auttaa asiaa.
Näyttölejöillä on myös käsittääkseni vastaavanlaisia ongelmia joskus... - Luna.-.Sofia
Olen pelannut ropea koko pienen ikäni. Ja samalla hahmolla jo 13-14 vuotta. Eläydyn täysin peliin mukaan ja surettaa jos hahmolle tapahtuu jotain ja naurattaa jos jotain kivaa on menossa. Mutta kun peli päättyy, jätän hahmon pelin mukana ja olen oma itseni.
Kuten on jo kirjoitettu että hahmon vaihtaminen piristää ja tuo uutta ilmettä peliin.. Ja varsinkin kun tekee aikalailla erilaisen hahmon kun on tottunut pelaamaan.. Ensin se takkuaa mutta kun siihenkin pääsee innolla mukaan huomaakin että se on vain peliä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774602- 1801857
- 1241560
- 1151062
- 351026
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161011- 78913
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78852- 47833
- 4808