Tunteista...

Anoriel

Sellaisesta haluaisin keskustella että olen nyt pari vuotta ropettanut erittäin tunnelma- ja ihmissuhdepainotteista peliä ja ongelmaksi onkin muodostunut, että eläydyn hahmoon hyvin voimakkaasti, omat tunteeni sekoittuvat hahmon tunteisiin ja toisinpäin. Tämä paitsi aitouttaa ja rikastuttaa peliäni, myös on ajoittain erittäinkin tuskallista henkisesti, jos hahmo joutuu kokemaan ikäviä asioita. Usein tunnen, että asiat tapahtuvat itselleni, eikä niinkään hahmolle. Itken, huudan tai nauran hysteerisenä aina tapahtumasta riippuen. Jään myös pitkäksi aikaa miettimään pelissä tapahtuneita asioita, ja saatan olla monta päivääkin järkyttynyt jonkun skenun jäljiltä.
Mitä tälle voisi tehdä, ja tapahtuuko muille samaa?

6

1126

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vokkie

      Voisihan tuohon yrittää keksiä joitakin lieventäviä keinoja. Mutta sanoisin kuitenkin, että jos roolipeli vaikkuttaa sinuun tällä tavalla. voisi olla paikallaan pitää taukoa pelaamisessa. Tietenkään et varmaan tällaista vastausta halua, mutta näkisin sen parhaana ratkaisuna. Peli on peliä eikä siihen pidä sotkea omaa elämäänsä :)
      Omalta kohdalta kyllä kannatan tunne ja eläytymis pelaamista, mutta haluan tehdä selkeän eron näiden kahden asian välillä.
      Lisäksi jos omat tunteet sotkeutuvat aina hahmon tunteisiin ei voi pelata aina Roolipeliä. Monessa tapauksessa hahmon pitäisi olla tunteitaan, ajatusmaailmaltaan ja muutoin aivan erilainen kuin itse olet. Tälöin pitää Eläytyä toisenlaiseen/toisenlaiseksi eikä tämä onnistu henkilökohtaisten tunteiden saadessa jokakerran vallan.

      -Vokkie-

    • Ei ollut provoa kuitenkaan?

      No otsikko oli ehkä vähän liiankin avoin hittuilua mutta ei pidä ottaa vakavasti. Eli tosiaan jos roolin pelaaminen menee noinkin pitkälle niin kannattaa harkita kahdesti pelaamisen jatkamista. Tauko tekee aina hyvää vaikkei noinkaan voimakkaasti sitoudu tunteillaan peliin. Kokeile vaikka pelailla jotain pc-peliä tai jotain ihan muuta harrastusta kuukauden parin ajan ja sitten mietit uudelleen suhtautumistasi ropeihin. Jookos kookos?

      • samaa mieltä

        Vaikka ekaksi luinkin otsikkosi että joku trülli taas vaivaa, mutta olen samaa mieltä siitä että pelit eivät saa antaa vaikuttaa niin paljon että ne alkavat hallita elämää.

        Mitä peliä se sellainen on jos häviö tai kuolema tuntuu oikeassa elämässä siltä kuin loppu tulisi omalle elämällekin. Tottakai vahingot ja muut epäonnistumiset ottavat jokaista pelaajaa päästä ja pitkän ja hyvän ja tunnelmallisen seikkailun jälkeen voi masentaa melko pitkään jos hahmo johon on kiintynyt, menettää henkensä. Mutta saa noita hahmoja lisää ja peli taas jatkuu. Parasta antia monen pelaajan roolipelaamiselle olisikin se, että hahmot välillä kuolisivat ja tulisi ns. uutta verta tilalle jota pelata, jolloin oman hahmon kuolema ei enää pelottaisi niin paljoa. Se piristää kummasti, ja jos pelinjohtaja vielä ymmärtää sen, että antaisi välillä hieman enemmän kokemuspisteitä alkuun jaettavaksi, ei tarvitsi joka kuoleman jälkeen aivan tumpelohahmoilla aloittaa peliä.

        Tuollainen kiihkoilu omasta hahmosta ja hahmon tapahtumista ei ole enää roolin pelaamista, koska hahmon rooli on tullut jo pahasti pelaajan omaan elämään. Reilun 15 vuoden omalla pelaaja/pelinjohtajakokemuksella suosittelen aloittajaa miettimään kahdesti jatkaako pelaamista noin kiihkeällä otteella/samalla hahmolla ja pitäisikö pitkänkin tauon ennen seuraavaa pelikertaa. Suosittelisin myös aloittajalle että kertoisit tästä aloituksesta muille peliryhmäsi jäsenille ja kun kaikki ovat lukeneet, miettisitte sitten yhdessä kannattaisiko pelauttaa välillä täysin toista kampanjaa ja täysin toisenlaisilla hahmoilla, jolloin säilyisi se objektiivisuus pelihahmojen ja reaalielämän välillä. Muutenkin tietysti tekisi välillä hyvää jos keskustelisitte siitä kuinka paljon pelimaailman tapahtumat vaikuttavat ryhmän pelaajiin oikeassa elämässä. Kun juttelee kavereiden kanssa siitä mitkä ovat olleet pelin hienoimmat ja muistorikkaimmat hetket ja mitkä ovat ne tekijät mitkä tekevät niistä hetkistä hienoja, huomaa paremmin ettei se ole kuin peliä, ei oikeaa maailmaa.


    • Pelimies-77

      "omat tunteeni sekoittuvat hahmon tunteisiin ja toistepäin"...

      Mites muuten menee tuolla sosiaalisella rintamalla muuten, pelin ulkopuolella? Ihan mielenkiinnosta kyselen vain...

    • Racemaster

      On tainnut jäädä ns. hahmo päälle.

      Eipä taida olla oikein muita vaihtoehtoja kuin pitää taukoa pelaamisesta.
      Itselläni on aina hahmot vaihtuneet sopivin väliajoin joka kaiketi on estänyt moisen tapahtumisen, mutta olen vastaavanlaisista tapauksista kuullut.
      Ehkä myös hahmon vaihtuminen auttaa asiaa.
      Näyttölejöillä on myös käsittääkseni vastaavanlaisia ongelmia joskus...

    • Luna.-.Sofia

      Olen pelannut ropea koko pienen ikäni. Ja samalla hahmolla jo 13-14 vuotta. Eläydyn täysin peliin mukaan ja surettaa jos hahmolle tapahtuu jotain ja naurattaa jos jotain kivaa on menossa. Mutta kun peli päättyy, jätän hahmon pelin mukana ja olen oma itseni.

      Kuten on jo kirjoitettu että hahmon vaihtaminen piristää ja tuo uutta ilmettä peliin.. Ja varsinkin kun tekee aikalailla erilaisen hahmon kun on tottunut pelaamaan.. Ensin se takkuaa mutta kun siihenkin pääsee innolla mukaan huomaakin että se on vain peliä!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      56
      1968
    2. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      165
      1678
    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1398
    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      241
      1357
    5. Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.

      Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda
      Maailman menoa
      228
      1295
    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      339
      1169
    7. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      128
      1155
    8. Minkä merkkisellä

      Autolla kaivattusi ajaa? Mies jota kaipaan ajaa Mersulla.
      Ikävä
      78
      1106
    9. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      316
      1080
    10. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      336
      1070
    Aihe