Miten tutkitaan

Meillä ei oltu missään vaiheessa sairaalajaksolla, vaikkakin sitäkin pohdittiin ennen koulun aloitusta. Lapsen kokonaisvaltainen kehitys tutkittiin, kävimme tutkimuksissa psykologilla, kahdella toimintaterapeutilla ja puheterapeutilla. Lisäksi päivähoidossa kartoitettiin lapsen tilannetta, ja me vanhemmat täyttelimme milloin mitäkin kyselyitä. Tutkimukset aloitettiin vasta kuukausien seurannan jälkeen, oma lääkäri hoiti prosessin, ja sitten lastenneurologi teki varsinaisen diagnoosin kooten yhteen kaikkien havaintoja.

Mahdollisia tutkimusväyliä on useita, meillä siis kaikki meni oman lääkärin kautta, ja sitten terapeutit suosittelivat tarvittaessa lisä tutkimuksia. Myös muut asiat tutkittiin, kuten näkö ja kuulo, itseasiassa silmälasien saanti jo helpotti lasta. Neuvolan seulassa ei kuitenkaan monena vuonna jäänyt kiinni, vaikka näkö oli hyvin huono. Kaikki meni sen piikkiin, että lapsi ei vaan jaksa tai viitsi keskittyä tutkimukseen. Lapsia paljon tutkinut silmälääkäri sitten sai tutkittua näön, ja lapsi sai tarvitsemansa silmälasit.

Käytäntö vaihtelee paikkakunnittain sekä myös tapauskohtaisesti. Yleensä kun huoli lapsen käytöksestä on herännyt (joko kotona, neuvolassa, päivähoidossa tai koulussa) terveydenhuollossa tai perheneuvossa aluksi arvioidaan lapsen tilanne ja tarvittavat toimet. Tämä voi sisältää jotain psykologin tutkimuksia. Tarvittaessa laaditaan lähete tarkempiin tutkimuksiin. Jossain lähetetään lastenneurologin luo, mutta monissa sairaaloissa on jo lasten neuropsykiatrinen työryhmä, joka on mielestäni paljon parempi vaihtoehto. Meidän lapset ovat molemmat saaneet diagnoosinsa tätä kautta. Tutkimusmenetelminä on ollut vanhempien tarkka haastattelu, jossa tiedot on syötetty tietokoneelle sekä lapsen havainnointi tutkimus. Diagnoosit ovat olleet helppo tehdä, koska ovat olleet niin "selviä" tapauksia. Olen erittäin tyytyväinen kaikkiin meitä hoitaviin henkilöihin. Näin pikaisesti kerrottuna.