Kaikki muistuttaa sinusta
Kun yö hengitti niskaan,
ja pieni lyhty oven pielessä
paloi -
muistin sinut,
sinun sisäisen valosi.
Kun aamu hymyili,
kuiskaili heräämään -
tulit silloinkin mieleeni,
kuiskauksinesi.
Kun päivän kirkkaus
häikäisi,
muistin vetovoimasi.
Illan painaessa päätään
yön alle,
kaipasin sinua viereeni.
Ei kuulunut ääntäsi.
ei tuntunut voimakkaita käsiäsi
ympärilläin.
Viileät lakanat eivät puhu,
eikä peittoni lämmitä.
Kun yö hengitti niskaan,
ja pieni lyhty oven pielessä
paloi -
muistin sinut,
sinun sisäisen valosi.
Kun aamu hymyili,
kuiskaili heräämään -
tulit silloinkin mieleeni,
kuiskauksinesi.
Kun päivän kirkkaus
häikäisi,
muistin vetovoimasi.
Illan painaessa päätään
yön alle,
kaipasin sinua viereeni.
Ei kuulunut ääntäsi.
ei tuntunut voimakkaita käsiäsi
ympärilläin.
Viileät lakanat eivät puhu,
eikä peittoni lämmitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tosi hieno runo mielestäni!
Kaunista ja hienoja kielikuvia varsinkin tuossa lopussa. Tuo viimeinen kappale kruunasi runosi.
kun, taisin olla yhtäaikaa
kommentoimassa sinun runoasi,
kun sinä minun.
Kiitos kaunis sanoistasi, annan
arvoa niille paljon.
Rakkauden hippusia sinulle.
olen samaa mieltä sööpärin kanssa, että tuo viimeinen säkeistö kruunasi runosi, kaunista tekstiä sinulta niinkuin aina, mutta hei vastasin erääseen aiemmin kirjoittamaasi runoon ja hämmästyksekseni se oli poistettu, en muista nimeä mutta hieno se oli
sinullekkin :D
Noh, se oli se sielujemme silta,
ja tuli jotenkin sellainen olo, että
taidan toistaa itseäni aina ja aina
vaan, ja siksi nappasin sen pois.
Kiitos kuitenkin, ehkä tuon sen joskus
myöhemmin tänne takaisin.
Miten nyt osaisin sanoa... Jotenkin tämä runo lähtee hyvin, niin, että siitä odottaa jotain vähän suurempaa kuin keskenään samanarvoisia, toisiaan seuraavia säkeistöjä. Tietenkin ymmärrän logiikan noissa säkeistöissä. Silti tuntuu siltä, että olet keksinyt tuon ensimmäisen (ts. toisen, jos se niin katsotaan: "Kun yö--" joka tapauksessa), ja parhaan, ensiksi, ajatellut, ettei se yksinään pärjää, ja sitten puolipakolla keksinyt sille seuraa. Näin pitäisin:
Kun yö hengitti niskaan,
ja pieni lyhty oven pielessä
paloi -
muistin sinut,
sinun sisäisen valosi.
Viileät lakanat eivät puhu,
eikä peittoni lämmitä.
Ja otsikoksi, jos laittaisit tuon, mikä se on nytkin, vaikutelmasta tulisi oikeanlainen... tai jonkinlainen, sellainen, joksi sen haluaisin.
hmmm, hmmm -
nauratti tuo;
että siitä odottaa jotain vähän suurempaa,
enkä oikein tiedä, miten vastaisin, mutta
yritän jotain väkeltää;
en ainakaan tietoisesti ole ajatellut
niin, että pakko siihen on jotain lisätä,
ja minulla on yleensäkkin paha tapa, että
en osaa lopettaa ajoissa, jos se nyt kuvaa
oikein asiaa.
Runoni tahtovat usein venähtää,enkä aina
osaa päättää, mistä otan mitäkin pois,
kun kuitenkin lähes jokaisen kohdalla
joudun lyhentämään, ennen kuin se on
lopullinen.
Heh, en voi mitään sille taaskaan, että
vaikka runona se toimis noin taaskin
ihan hyvin, niin minun pinttynyt aivotoi-
mintani sanoo taas, että jotain puuttuis -
hemmetti -
mulla kai on sitten joku laajentamisvimma -
*nauraaaaaa*
Kiitti Hessu kommenteistasi, ne on aina
ajatuksia herättäviä, ja luen oikeesti
niitä nautinnolla, on sinulla niin hyvä
tuo ulosanti, ja tuntemusta runoudesta,
kielen käytöstä, jees :D
niin toisesta on ikävä,
näin tulkitsen tekstiäsi..
kyllä sinä aivan oikein
asian tulkitsit,
kiitos.