Missä voi olla vika, kun herään lähes joka yö tunti nukahtamisen jälkeen kävelemään "puoliunissaan" (joskus muistan joskus en) ja tekemään kaikkea hassua, mutta ny viime aikoina olen heräänyt ns. kauhukohtauksiin, jolloin pelkään ja säikähdän jotain ja joskus itken. Pomppaan sängystä ylös kuin vieteriukko ja sydän hakkaa hulluna. Yleensä säikähdän jotain kuvitteellistä ötökkää, kiputuntemusta tai joskus syy on joku aivan selittämätön. Olen päivisin tosi väsynyt. Nukuin öisin noin 7 tuntia ja nukahdan aina helposti. Herääminen aamuisin on tuskaa. pitääköhän tässä lähtä lääkäriin, ku mieskin kohta hermostuu ja huolestuu öiseen hillumiseen. Olen kohta 30 v. ja netissä aina puhutaan, että tällaista on vaan lapsilla. En kävelly lapsena kuulema ikinä unissaan. Tää kaikki alko täysikäsenä satunnaisena kävelynä, mutta noin reilun puolen vuoden ajan tää on menny jo pelottavaksi! Saan varmaan joku yö sydärin, kun pelästyn aina jotain asiaa niin pirusti! :(
Aikuisen kauhukohtaukset & unissakävely
42
21923
Vastaukset
- Ei pelottelua..
Voiko otsalohkoepilepsia saada aikaan moisia kohtauksia? En tiedä, oon vaan kuullu tommosesta, mutta en tunne ketään jolla olis..
- huutaja
Itse sairastan otsalohkoepsilepsiaa. Saan nukahdettuani suuren epilepsiakohtauksen, mutta ennen sitä huudan jopa karjun aivan hallitsemattomasti pari minuuttia. Onko kenelläkään tuttua tai tietoa, mistä tämä n 3 vuotta sitten alkanut huutaminen voisi johtua. Mitään psyykkisesti ihmeellistä ei elämässäni tuolloin ole tapahtunut. Huuto alkoi hiljaisena, mutta on voimistunut valtavasti. Olen ehtinyt jo herätä kohtauksesta, kun vielä huudan??
- sama vika
Tiedän miltä susta tuntuu! Itse kävelen, höpötän, touhuan ja jos vaikka mitä unissani. Nyt olen päättänyt mennä lääkäriin, muut alkaa hermostua jatkuvaan öiseen seikkailuun ja todellakin olen myös älyttömän väsynyt kun yön mellastan unissani. Samaa olen ajatellu, että millonhan saan sydänkohtauksen kun herään jostain unesta ihan hiestä märkänä ja sydän hakkaa. Olen myös kohta 30 v ja asia on ollut mukana elämässä pienestä asti, mutta nyt vai parin vuoden sisään pahentunut. Nyt olen jo alkanut kävellä ulos unissani. Toivottavasti jotain apua asiaan löytyy ja onkohan tämä se syy kun aina väsyttää aamuisin ihan tolkuttomasti??
- mitä tehdä
Minä tuossa juuri kirjoittelin samasta aiheesta, mutta öinen heiluja en ole minä, vaan kumppanini. Hän on aina puhunut unissaan, ja pyrkinyt kävelyretkillekin. Mutta ei yleensä joka yö, kuten nykyisin. On ollut kausiluonteista. Hänkin luulee näkevänsä milloin seinän kaatuvan päällemme (pelasti minua ja tinttasi vahingossa nenääni...) tai ampiaisia tulevan katonrajasta ja milloin mitäkin. Se tulee, hän saattaa karjaista sadan desibelin voimalla ja riuhtaisee itsensä istuma-asentoon.
Joskus hän muistaa unensa, joskus ei. Minua jo jännittää illalla, että herättääkö hän minut jälleen keskellä yötä, eikä uni tule. Ei se hänen vikansa ole, tietenkään. - väsynyt tilanteeseen
Mun jo parikymppinen veljeni saa myös näitä yöllisiä kauhukohtauksia, ts. n. 1-2 aikaan yöllä alkaa huutaa kauhuissaan ja useimmiten lähtee myös juoksemaan tai kävelemään. Hänellä on taipumusta myös unissakävelyyn. Ensimmäisen kauhukohtauksen hän sai joskus murrosiässä tai murrosiän kynnyksellä ja nyt vuoden ajan silloin tällöin. Veljeni kärsii itse tilanteesta, mutta ei ole suostunut lääkäriin, eikä hakemaan apua mistään muualtakaan tilanteeseen.
Olen asunut veljeni kanssa samassa asunnossa, ja kohtaukset pelottavat myös itseäni. Toisaalta pelkään, että hänelle tapahtuu jotain, koska juoksee päättömästi unissaan. Toisaalta yöllinen herääminen kaameaan huutoon ja ikäänkuin pakojuoksuun keskellä yötä on todella pelottavaa. Kohtauksen jälkeen on vaikea nukkua yö loppuun, ja olen alkanut huutaa myös itse unissani, kun kuulen veljeni huutavan. Nukahtaminenkin saattaa olla pelottavaa, kun ei tiedä, saako hän taas ensi yönä kauhukohtauksen.
Olisi mukava tietää, onko joku löytänyt apua kauhukohtauksiin. Voisiko vaivaan saada lääkkeitä tai voisiko esim. terapiasta olla apua?- lääkäriin
Eka kannattaa miettiä onko stressiä tai muuta tapahtumia elämässä jotka vaikuttas unen laatuun. Jos ei, niin ensin verikokeisiin ja sitten neurologin juttusille, ja sitte mahdollisesti unitutkimuksiin.
- aiheesta kiinnostunut
Itse olen kävellyt unissani (harvakseltaan kylläkin) koko ikäni, nyt olen 20v. Murrosiästä lähtien olen alkanut myös havahtumaan unesta sekavana puhuen aivan puuta heinää, joskus olen yrittänyt nauhoittaa uniani herätyskellolla, lallatellut herätyskellon pirinän(!) tahdissa yms...
Kolme vuotta sitten aloin huomata unihäiriöiden lisääntyvän stressaantuneena tai hetimmiten pitempiaikaisen stressin lauettua, myös positiivinen jännittäminen tai rypyt rakkaudessa vaikuttavat samoin.
Miltei tasan vuoden välein (jatkunut jo kolme vuotta)hyökkään unissani kihlattuni kimppuun ja isken häntä kyynärpäällä yhdestä kerrasta muutamaan kertaan nenään tai rintaan. Syytä en tiedä, eikä tapahtuneeseen aina liity edes unennäköä. Ikävää sinänsä, onneksi kihlattuni yrittää suhtautua huumorilla. Tottelen myös käskyjä, joita minulle sekavuushavahtumisten aikana annetaan, vaikka ne vaarantaisivat oman terveyteni.
REM-unen käyttäytymishäiriö (painajaismaisen unen aikainen vierustoverin kimppuun hyökkääminen tai sängystä paniikissa ylösryntääminen) on liitetty Parkinsonin taudin varhaisvaiheeseen, jos joku tietää aiheesta enemmän, olisi kiva saada lisätietoa.
Tämän verran löysin tietoa itse: Häiriön "esiintyvyydeksi on arvioitu 0,5 %, ja miehillä tämä häiriö on selvästi yleisempi kuin naisilla. Taudinkuva on yleensä krooninen ja etenevä. Noin kahdella kolmasosalla häiriö on idiopaattinen ja alkaa tavallisesti 60 ikävuoden jälkeen" (Lähde:Duodecim 2005;121(14):1553-60, Christer Hublin)
- unissakävelijä 40v
olen kävellyt unissani ja puhunut lapsesta saakka.nyt ollessani nelikymppinen se on lisääntynyt, kävelen melkein joka yö parin tunnin jälkeen nukkumaan menosta.touhuan mitä ihmeellisempiä asioita(esim.viime yönä olin pedannut pedin joillekkin vieraille ja mennyt itse nukkumaan sohvalle.) Useimmiten muistan tapahtumat ja itsekkin mietin onko tämä unta vai totta?! perheeni kärsii tästä koska yöt ovat levottomia ja säikyttelen heitä.joskus hekään eivät tiedä puhunko totta vai olenko unissani.
ehkä tähän liittyy stressi vai onko jollakin muuta selitystä ongelmalle? olen päivisin väsynyt ja nukahdan illalla jopa istualleen.- hurjaa
Täältä saatte vertaistukea:) Täytyy myöntää, että vaikka kiusallisesta ja harmittavasta asiasta onkin kyse, niin oli mukava lukea teidän kirjoituksia ja huomata, että muilla "viiraa" yhtä paljon. Olen 25-vuotias nuori nainen ja asun yksin. Olen touhunnut unissani koko elämäni ajan, ja viimeiset neljä vuotta olen ollut entistä vilkkaampi öisin. Nousen sängystäni touhuamaan unissaan noin 4 krt viikossa. Viikko sitten sattui kamalia, kun olin unissani lähtenyt asunnostani pikkuhoususillaan kerrostalon rappukäytävään ja sulkenut oven perässäni. Minulla ei ollut avaimia,kenkiä eikä edes PAITAA!!!!Pelkät pikkuhousut. Havahduin unesta, kun kävelin portaita käytävässä. Postinkantaja soitti myöhemmin talonmiehen avaamaan oven... Tosi noloa ja vaarallistakin. Olen varannut ajan unitutkimuksiin, pääsen ammattiauttajan, unispesialistin puheille. Syy selviää varmasti. Kertokaahan uusia kuulumisianne. Palataan juttuun!
- Joka yö
hurjaa kirjoitti:
Täältä saatte vertaistukea:) Täytyy myöntää, että vaikka kiusallisesta ja harmittavasta asiasta onkin kyse, niin oli mukava lukea teidän kirjoituksia ja huomata, että muilla "viiraa" yhtä paljon. Olen 25-vuotias nuori nainen ja asun yksin. Olen touhunnut unissani koko elämäni ajan, ja viimeiset neljä vuotta olen ollut entistä vilkkaampi öisin. Nousen sängystäni touhuamaan unissaan noin 4 krt viikossa. Viikko sitten sattui kamalia, kun olin unissani lähtenyt asunnostani pikkuhoususillaan kerrostalon rappukäytävään ja sulkenut oven perässäni. Minulla ei ollut avaimia,kenkiä eikä edes PAITAA!!!!Pelkät pikkuhousut. Havahduin unesta, kun kävelin portaita käytävässä. Postinkantaja soitti myöhemmin talonmiehen avaamaan oven... Tosi noloa ja vaarallistakin. Olen varannut ajan unitutkimuksiin, pääsen ammattiauttajan, unispesialistin puheille. Syy selviää varmasti. Kertokaahan uusia kuulumisianne. Palataan juttuun!
(Olen viestin aloittaja.) Olen käynyt työpaikkalääkärillä, neurologilla, ja nyt kävin sairaalassa aivosähkökäyrässä ja laajassa unitutkimuksessa. Nyt vain odotellaan tuloksia. Jännää... :~)
- väsynyt tilanteeseen
Joka yö kirjoitti:
(Olen viestin aloittaja.) Olen käynyt työpaikkalääkärillä, neurologilla, ja nyt kävin sairaalassa aivosähkökäyrässä ja laajassa unitutkimuksessa. Nyt vain odotellaan tuloksia. Jännää... :~)
Oletko saanut jo tuloksista tietoa? Minun veljelläni kohtaukset vain jatkuvat, kävi kerran terveyskeskuslääkärillä, joka sanoi, että johtuu stressistä - ei muuta. Veljeni on todella vastahakoinen menemään mihinkään tutkimuksiin..
- Apina
väsynyt tilanteeseen kirjoitti:
Oletko saanut jo tuloksista tietoa? Minun veljelläni kohtaukset vain jatkuvat, kävi kerran terveyskeskuslääkärillä, joka sanoi, että johtuu stressistä - ei muuta. Veljeni on todella vastahakoinen menemään mihinkään tutkimuksiin..
Herätellääs keskustelua vai onko kaikki kirjoittajat teloneet itsensä kirjoitus kyvöttömiksi. :-)
Olen 32 vuotias mies ja kärsin muutamasta kiusallisesta unihäiriöstä. Ensin maintusta häiriöstä olen kärsinyt n.18 vuotiaasta lähtien. Ja toinen on ollut ihan n.7-10v ja jäänyt sitten kokonaan pois. Nyt tämäkin häiriö on tullut takaisin ja erittäin voimakkaana.
Itse tosiaan kärsin erittäin voimakkaista unesta havahtumiseen jossa jokin ötökkä yleensä mehiläinen uhkaa tai on tulossa tuuletuskanavasta sisään. Tällöin ryntään huoneen poikki ovelle tai valokatkaisialle ja olen valmiina jotta näkisin uhkaajani. Joskus havahdun seistessäni ovensuulla, että mitä hittoa tässä oikeen seisoskelen, kunnes tajuan nähneeni "ampiaisunta". Ihmetyttää, että miten niin sekavassa ja paniikinomaisessa reaktiossa ei ole koskaan sattunut mitään. Ja ihmettelen, että miten ryntään vaistomaisesti aina juuri ovelle tai katkaisialle?
Nyt uutena unirasitteena on erittäin voimakkaan yleensä surullisen tunnetilan kokeminen joissa itken erittäin lohduttomasti ja en tiedä itkenkö ääneen, mutta silmät ovat aivan märät ja tunnetilan normalisoitumiseen kuluu 15-2h. Tässä häiriössä olevaa unta en yleensä edes muista, mutta tunnetila on sitäkin voimakkaampi.
Tykkään katsella unia ja nautin suuresti monista unista joiden tapahtumia osaan hieman ohjailla ja provosoida! Lentounet ovat yleensä nautinnollisia jos lentäminen tapahtuu puidenlatvojen korkeudella joista saan tempaistua sopivasti vauhtia. Hieman pelottavia lentounia ovat unet joissa jokin ajaa minua takaa tai lento on hieman hallitsematonta, lentoa liian korkealla matkustajakoneiden reiteillä tai sokaisevan valkeassa pilvessä. Lentounissa toistuu aina ajatus siitä, että nyt tämä lento kyllä tapahtuu aivan oikeasti ja unessa tyytyväisenä lentokyvyistä saatan muistaa edellisen lentounen ja todeta sen olleen vain unta.
Toinen merkittävä ja käsittämättömän realistinen uni on sotaunet joissa näen lapsuuden asunnon kotiparvekkeelta kuinka vihollisjoukot liikkuvat pihan tuntumassa. Tässä sotaunessa olen joskus lapsi ja odotan vain kranaattien iskeytyvän taloomme ja toinen versio on aikuis näkökulmasta jossa liikutaan laajalti asunnossa ja hieman kauempana maastossa. Yksi keskeinen asia näissä unissa on unien hallittavuus ja nauttiminen loppuunasti. Aikuis sotaunessa monasti toistuva kysymys on, että nyt tää on totta ja kohta pitää oikeasti ampua ihminen.
Unen pelottavissa/jännittävissä kohtauksissa usein jäsenet tuntuvat kankeilta ja luodit ovat hankalassa peltipurkissa ja ovat sekalaisia jotka eivät käy kyseisen aseen lippaaseen.
Kolmas uni on periaatteessa painajainen joka on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut nautittavaksi uneksi. Tässä unessa on usein ukkosta salamointia ja myrskyä tapahtumapaikat vaihtelee siitä samasta lapsuuden kerrostalosta uusiin paikkoihin. Unessa tulee yleensä voimakas myrsky joka on pyörremyrskyn kaltainen. Myrsky yllättää kalareissulla, soutuveneessä salamoiden ja kiskoen venettä pitkin järvenselkää tai vaihtoehtoisesti kerrostaloversiossa pidetään tuuletusikkunoista kiinni ja itse kamppailen parvekkeen oven kanssa kun tuuli imee sitä aukipäin niin, että verhot menevät väliin enkä saa sitä lukittua!
Neljäntenä säännöllisesti näkemäni unityyppi on aarre, raha, lottovoitto, ja muut fantasia unet joissa keskeisenä on piirre loputtomasta löytämisestä tai taidosta. Näissä unissa ei ole selkeetä hallittavuutta. Yhdessä toistuvassa unessa on kalastus keskeisessä roolissa jossa saadaan mieletöntä kalasaalista eriskummallisista paikoista tai löydetään erittäin paljon uistimia rantapenkoista ja kaislikoista. Fantasia versioon kuuluu yllättävä kitaran soiton osaaminen. Tässä unessa usein jo pelkkä kitaran kosketus saa siitä ilmoille mahtavia blues ja rock melodioita. Tähän kitara uneen toivoisin saavani lisää muistamista tai hallitavuutta jotta melodiat oppisi muistamaan. Kitara unesta saatan herätä hätkähten niskakarvat pystyssä ja iho kananlihalla mahtavista melodioista ja soinnuista, mutta en ikinään muista melodioita. Instrimenttini ei ole kitara eikä koskaan unissani ei esiinny soittamani instrumentti johon suhtaudun intohimoisesti soitto ja materiaali mielessä. - öisin riivattu
Apina kirjoitti:
Herätellääs keskustelua vai onko kaikki kirjoittajat teloneet itsensä kirjoitus kyvöttömiksi. :-)
Olen 32 vuotias mies ja kärsin muutamasta kiusallisesta unihäiriöstä. Ensin maintusta häiriöstä olen kärsinyt n.18 vuotiaasta lähtien. Ja toinen on ollut ihan n.7-10v ja jäänyt sitten kokonaan pois. Nyt tämäkin häiriö on tullut takaisin ja erittäin voimakkaana.
Itse tosiaan kärsin erittäin voimakkaista unesta havahtumiseen jossa jokin ötökkä yleensä mehiläinen uhkaa tai on tulossa tuuletuskanavasta sisään. Tällöin ryntään huoneen poikki ovelle tai valokatkaisialle ja olen valmiina jotta näkisin uhkaajani. Joskus havahdun seistessäni ovensuulla, että mitä hittoa tässä oikeen seisoskelen, kunnes tajuan nähneeni "ampiaisunta". Ihmetyttää, että miten niin sekavassa ja paniikinomaisessa reaktiossa ei ole koskaan sattunut mitään. Ja ihmettelen, että miten ryntään vaistomaisesti aina juuri ovelle tai katkaisialle?
Nyt uutena unirasitteena on erittäin voimakkaan yleensä surullisen tunnetilan kokeminen joissa itken erittäin lohduttomasti ja en tiedä itkenkö ääneen, mutta silmät ovat aivan märät ja tunnetilan normalisoitumiseen kuluu 15-2h. Tässä häiriössä olevaa unta en yleensä edes muista, mutta tunnetila on sitäkin voimakkaampi.
Tykkään katsella unia ja nautin suuresti monista unista joiden tapahtumia osaan hieman ohjailla ja provosoida! Lentounet ovat yleensä nautinnollisia jos lentäminen tapahtuu puidenlatvojen korkeudella joista saan tempaistua sopivasti vauhtia. Hieman pelottavia lentounia ovat unet joissa jokin ajaa minua takaa tai lento on hieman hallitsematonta, lentoa liian korkealla matkustajakoneiden reiteillä tai sokaisevan valkeassa pilvessä. Lentounissa toistuu aina ajatus siitä, että nyt tämä lento kyllä tapahtuu aivan oikeasti ja unessa tyytyväisenä lentokyvyistä saatan muistaa edellisen lentounen ja todeta sen olleen vain unta.
Toinen merkittävä ja käsittämättömän realistinen uni on sotaunet joissa näen lapsuuden asunnon kotiparvekkeelta kuinka vihollisjoukot liikkuvat pihan tuntumassa. Tässä sotaunessa olen joskus lapsi ja odotan vain kranaattien iskeytyvän taloomme ja toinen versio on aikuis näkökulmasta jossa liikutaan laajalti asunnossa ja hieman kauempana maastossa. Yksi keskeinen asia näissä unissa on unien hallittavuus ja nauttiminen loppuunasti. Aikuis sotaunessa monasti toistuva kysymys on, että nyt tää on totta ja kohta pitää oikeasti ampua ihminen.
Unen pelottavissa/jännittävissä kohtauksissa usein jäsenet tuntuvat kankeilta ja luodit ovat hankalassa peltipurkissa ja ovat sekalaisia jotka eivät käy kyseisen aseen lippaaseen.
Kolmas uni on periaatteessa painajainen joka on kuitenkin pikkuhiljaa muuttunut nautittavaksi uneksi. Tässä unessa on usein ukkosta salamointia ja myrskyä tapahtumapaikat vaihtelee siitä samasta lapsuuden kerrostalosta uusiin paikkoihin. Unessa tulee yleensä voimakas myrsky joka on pyörremyrskyn kaltainen. Myrsky yllättää kalareissulla, soutuveneessä salamoiden ja kiskoen venettä pitkin järvenselkää tai vaihtoehtoisesti kerrostaloversiossa pidetään tuuletusikkunoista kiinni ja itse kamppailen parvekkeen oven kanssa kun tuuli imee sitä aukipäin niin, että verhot menevät väliin enkä saa sitä lukittua!
Neljäntenä säännöllisesti näkemäni unityyppi on aarre, raha, lottovoitto, ja muut fantasia unet joissa keskeisenä on piirre loputtomasta löytämisestä tai taidosta. Näissä unissa ei ole selkeetä hallittavuutta. Yhdessä toistuvassa unessa on kalastus keskeisessä roolissa jossa saadaan mieletöntä kalasaalista eriskummallisista paikoista tai löydetään erittäin paljon uistimia rantapenkoista ja kaislikoista. Fantasia versioon kuuluu yllättävä kitaran soiton osaaminen. Tässä unessa usein jo pelkkä kitaran kosketus saa siitä ilmoille mahtavia blues ja rock melodioita. Tähän kitara uneen toivoisin saavani lisää muistamista tai hallitavuutta jotta melodiat oppisi muistamaan. Kitara unesta saatan herätä hätkähten niskakarvat pystyssä ja iho kananlihalla mahtavista melodioista ja soinnuista, mutta en ikinään muista melodioita. Instrimenttini ei ole kitara eikä koskaan unissani ei esiinny soittamani instrumentti johon suhtaudun intohimoisesti soitto ja materiaali mielessä.Itse olen 20-vuotias ja olen lapsesta asti mm. puhunut unissani. Nykyään yölliset kauhukohtaukset ovat pahentuneet ja haittaavat arkea. Aamulla on melkein mahdoton herätä ja päivisin väsyttää todella paljon. Tuntuu kuin olisin liian syvässä unessa, kun herätyskello soittaa ja näin ollen tuntuu aivan mahdottomalta herätä.
Unissakävelen lähes joka yö ja olen jopa tuhonnut monia esineitä ja kattolevyn (paetessani uniani) makuuhuoneessani. Usein herään kesken kauhu-unen ja sydämmeni hakkaa täysillä ja tärisen, eikä nukkuminen onnistu vähään aikaan. Kauhukohtauksen aikana yritän useimmiten päästä pakoon suljetusta tilasta. Siksi hakkaan seinää ja pyrin pääsemään jostain läpi.
Uneni ovat erittäin todellisen tuntuisia, koska silmäni ovat auki ja uni ikäänkuin sekoittuu oikeasti näkemääni. Perheeni kertoo usein että huudan unissani apua tai kiljun. Haluaisin päästä tästä rasittavasta vaivasta eroon, mutta en ole ollut tutkimuksissa. Olen herkkä stressaamaan, mutta tällä hetkellä sekään ei ole syy paniikkinomaisille unille. Suvussani on kylläkin paljon unissakävelyä enkä usko, että vakavampaa syytä tälle vaivalle on. Apukeinoja toki ottaisin vastaan. Olenkin huomannut, että lihaksia rentouttavat lääkket pitävät minut pakoillaan öisin.
- dreamwalker
Hei
Minulla on elämä aivan samanlaista..tosin unissakävelyä on tapahtunut jo vuosia.
Nyt noita yöllisiä kauhukohtauksia on tullut useammin jo, joten olen harkinnut kääntymistä lääkärin puoleen ja jonkun lääkityksen aloittamista.
Parisuhde kärsii ja kohta oma mielenterveys.. - Nukku-Maija*
Olen puhunut ja kävellyt unissani koko lapsuuteni, mutta sama meno jatkuu vielä 28-vuotiaana. Joka viikko, melkein joka yö näen unia, toisinaan painajaisia, mutta kävelen ja puhun unissani. Mieheni ei nää herää touhuiluihin, kun nukkuu niin sikeästä (suhteemme alussa heräili).
Minulla on koira, jota saatan raahailla ja ravitsella, sekä huutaa "miksi koira on täytetty" tai vastaavaa, välillä herää olkkarista sohvalla, ihan jäässä ilman peittoa, välillä olen riisunut unissani kaikki vaatteet ja peitto makaa lattialla, taas palelen, saataa huutaa kurkku suorana kamalaa painajaista ja itkeä hysteerisesti, yleensä katossa on hämähäkkejä tai ötökät hyökkäävät, joskus näen jonkun pelottavan miehen tuijottamassa (unissani siis).
Koskaan en ole vielä ulos lähtenyt, kuljen kuin hereillä portaat, olen käynyt jopa wc:ssä unissani, vastailen jos minulta kysytään jotakin ja saatan jopa tiuskia, jos joku kysyy "olenko hereillä".
Herään aamuisin ja muistan touhuni kuin näkemäni unen eli jotain muistan, mutta kaikkea en ja useimmiten väsyneenä. Mitään ihmeellistä stressiä ei ole ollut, koska tämähän on jatkunut itsellä koko ikäni.
Olisi kiva kuulla lisää unitutkimuksista, miten se tapahtuu ja teidän tuloksista, onko unissakävelyyn mitään apua? En haluaisi alkaa popsimaan mitään lääkkeitä! Itseä mietityttää uskaltaako alkaa perustamaan perhettä, ei ole kamalan ihanaa, jos jatkan lapseni retuuttamista ja ravistelua öisin, samoin kuin koiraani.- Meitä on kaksi
Kuulostaa todella tutulta!
Mies tuijottamassa sängyn vieressä, kissalle raivoaminen ja sen jahtaaminen sängyn alta, ötököitä, hämähäkkejä,seittejä tai matoja sänky täynnä... Lisäksi saatan huutaa paniikissa että valaisin tippuu päälleni, tai että sänky on rikki ja hajoaa hetkenä minä hyvänsä, sängyssä tai sen vieressä on lepakkoja, hiuksia, roskia tms, jota pitää huitoa... Kaikkeen tähän liittyy hirveä paniikkitila. Uutuutena olen alkanut heräämään kerrostalon käytävästä kuuluvien äänien vuoksi (koska pelkään naapurin humalaista ukkoa) niin hirveään säikähdykseen, että henki salpautuu täysin. Lamaannun enkä voi liikkua pariin tuntiin. Tilannetta pahentaa se, että alan miettimään heräsinkö johonkin ääneen, jota en muista, esim. onko joku koputtanut oveeni tai soittanut ovikelloa. Siis keskellä yötä... Daa...
- lolita100
Onko kukaan aikaisemmista kirjoittajista saanut vielä apua tai edes tietoa oireiden mahdollisista syistä? Tulkaa ihmeessä kertomaan, teidän kokemuksia ja tietoja tarvitaan!
Olen unissakävelijän puoliso. Mieheni touhuilee lähes joka yö ja saa juuri samanlaisia kauhukohtauksia kuin aika moni aikaisemmista kirjoittajista on kuvaillut. Aika usein pelkään, että joudun itse tai lapsemme joutuu unien kohteeksi. Kerran olen saanut kunnon mojautuksen mieheni riuhtovista käsistä, kun hän kuvitteli puolustautuvansa jotain pahaa vastaan.
Olisi niin kiva tietää, onko joku saanut apua jostain lääkkeistä, terapiasta... mistä tahansa! Aktivoitukaa siis ja kertokaa, jos jostain saa apua tähän ongelmaan! - otsalohkoepilepsia?
Minulla kanssa on ollut monta kertaa tosi sairaitakin unia ja kyseisen kuuloisia kohtauksia. Kerran ollessani maalla nukuin yksin aitassa ja keskellä yötä "heräsin" siihen että vieressäni seisoo tuntematon henkilö. Vähän aikaa siinä sätkin, kun peitto oli vääntäytynyt ympärille. Muistan kanssa että huusin kauhuissani ja juoksin ulos niin nopeasti kuin jaloista pääsi. Seisoskelin siinä ulkona n.15 minuuttia ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja katselin paniikissa ympärilleni, jos sieltä joku tulee kimppuun. Kerranki heräsin siihen, että vatsani päällä ryömii satoja torakoita...ei kivaa....
Unissa olen kävellyt pienestä lapsesta asti ja olen nyt 17. Ennen unet olivat rauhallisempia ja tallustelin harmittomasti ympäri kämppää, tänäpäivänä saatan huutaa keuhkoni ulos kauhusta. En tiedä olenko hullu vai mikä vaivaa? Mahtaako kyseessä olla tuo kovasti mainostettu otsalohkoepilepsia? Sattuuko joku tietämään? - Yön kauhujen kantaja
Olen kärsinyt yöllisistä unissaan sähläämisistä useimpia vuosia, mutta vasta kaksi viimeistä vuotta ovat olleet aktiivisia ja pahempia. Tuota aiemmin sattui hyvin harvoin ja satunnaisesti jotain sellaista, että unessa olleet tapahtumat sekoittuvat todellisuuteen ja sekoilin, sähläsin, mutta nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen sekoillut todella paljon. (liikkeelle lähtemistä, kauhun tunteeseen heräämistä, näen mitä ihmeellisempiä esineitä ja juttuja makuuhuoneessa, joita pakenen, herään vasta kun olen jo jossain liikkeellä...)
Olen ollut unitutkimuksissa ja neurologisissa tutkimuksissa, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Tuo oli helpotus saada tietää. Ilmeisesti varhaislapsuuteen ihan sinne vauva-aikaan liittyvä kotiolojen levottomuus on jättänyt niin voimakkaan jäljen, että se hiertää nukkumisessani, tämä vanha "trauma" on sittemmin aikuiselämän paineiden alla aktivoitunut oikein kunnolla uudestaan.
Käsittääkseni tässä auttaa asian jakaminen ja siitä puhuminen, uskon näiden kauhukohtausten liittyvän joihinkin pelkoihin, jotka juuri nukkuessa lyövät yli. Luettuani täällä kaikki nuo viestit ja verratessani niitä omiin yösähläyskokemuksiini, huomaan, että niissä on yhtäläistä se, että nukkuja kokee jonkin uhkaavan henkeään ja itseään ja kauhu ja liikkeelle lähteminen liittyvät pakenemiseen, pelastautumiseen. Ainakin minulla, kun olen asiaa alkanut käsitellä psyykkisesti, alta on löytynyt hyvin voimakas kuoleman pelko ja tuhoutumisen pelko. Että joku voi minua vahingoittaa.
Ihminenhän on nukkuessaan hyvin avuton, osin tuo pelkohan on aiheellinen. Kuolema on elämän realiteetti. Itseäni on auttanut kuoleman pelon käsitteleminen.
Uskon, että jokainen joka tällaisia oireita huomaa itsessään, tarvitsee ensin ne fyysiset esim. neurologiset tutkimukset saadakseen tietää ettei siinä mielessä ole mitään pielessä. Ja jos ei löydy mitään, suunnaksi kannattaa ottaa aluksi vaikkapa mielenterveystoimisto. Hulluudesta ei ole kyse, vaan peloista ja pelot tulee käsitellä henkisesti.- unisekoilija
Tässä muutamia näkökulmia. Miehelläni on levottomat jalat - oireyhtymä ja hän nukkuu ajoittain erittäin levottomasti ja pelottelee minua ajoittain yöllisillä kauhukohtauksilla. Kohtauksia ja yöllistä jutustelua on ollut enemmän juuri stressaavien elämäntilanteiden yhteydessä, eli tiedän että noilla on ainakin yhteyksiä toisiinsa. Mieheni kohdalla on siis kyse unihäiriöstä. Minä taas näin ennen paljon tuijottavia hahmoja, niin miehiä kuin naisiakin sänkyni vieressä. Välillä näin uhkaavia hämähäkkejä hyökkäävän katosta jne. Aloitin oman terapian muutama vuosi sitten ja kyseiset hahmot ym. ovat poistuneet. Minulla ainakin nuo pelottavat yöllliset kohtaukset ovat traumaperäisiä. Tsemppiä kaikille, ja selvitelkää ihmeessä yöllisten kohtauksien syitä. Apua on saatavilla, oli syy neurologinen, psyykkinen tai vaikkapa molempia.
- yömeuhkaaja
unisekoilija kirjoitti:
Tässä muutamia näkökulmia. Miehelläni on levottomat jalat - oireyhtymä ja hän nukkuu ajoittain erittäin levottomasti ja pelottelee minua ajoittain yöllisillä kauhukohtauksilla. Kohtauksia ja yöllistä jutustelua on ollut enemmän juuri stressaavien elämäntilanteiden yhteydessä, eli tiedän että noilla on ainakin yhteyksiä toisiinsa. Mieheni kohdalla on siis kyse unihäiriöstä. Minä taas näin ennen paljon tuijottavia hahmoja, niin miehiä kuin naisiakin sänkyni vieressä. Välillä näin uhkaavia hämähäkkejä hyökkäävän katosta jne. Aloitin oman terapian muutama vuosi sitten ja kyseiset hahmot ym. ovat poistuneet. Minulla ainakin nuo pelottavat yöllliset kohtaukset ovat traumaperäisiä. Tsemppiä kaikille, ja selvitelkää ihmeessä yöllisten kohtauksien syitä. Apua on saatavilla, oli syy neurologinen, psyykkinen tai vaikkapa molempia.
Onpas mukava lukea, että muillakin on tällaisia yöllisiä meininkejä: hyökkääviä hämähäkkejä, pelastautumista vaaratilanteista, meuhkaamista ja kirkumista - osan muistan, osan en.
Itsekin olen lapsena kävellyt ja höpöttänyt ja touhunnut ties mitä yöaikaan. Viimeisten ehkä noin viiden vuoden aikana on tullut myös sellaisia "tapauksia", että olen ilmeisesti jonkinmoisessa unen ja valveillaolon välimaastossa. Olen sängyssäni ja kaikki on ympärilläni ihan niin kuin pitääkin...kunnes huomaan vaikkapa että vieressäni istuu joku tuntematon mies ja mielessäni tätä kovasti ihmettelen. Voin räpytellä silmiäni, jotta mies häviäisi näkyvistä ja pohdiskelen ja ihmettelen vierasta ihan niin kuin tekisin oikeastikin hereillä ollessani. Ja tämän kaiken muistan aamulla ihan selvästi.
Joskus vaikutti siltä, että yölliset meuhkaamiset lisääntyivät varsinkin saunomisen jälkeen. Olisiko kuumuudella ollut vaikutusta? Tai sitten sillä, yleensä saunan jälkeen katsottiin jotain leffaa ja yöllä mielikuvitus on saanut vallan? No, enää tällaisia saunan jälkeisiä "yöshow¨ta" ei ole samalla tavalla esiintynyt.
Tosiaan, jos joku on käynyt lisätutkimuksissa, niin mielellään minäkin kuulen asiasta lisää. :-) - Mies 21.
yömeuhkaaja kirjoitti:
Onpas mukava lukea, että muillakin on tällaisia yöllisiä meininkejä: hyökkääviä hämähäkkejä, pelastautumista vaaratilanteista, meuhkaamista ja kirkumista - osan muistan, osan en.
Itsekin olen lapsena kävellyt ja höpöttänyt ja touhunnut ties mitä yöaikaan. Viimeisten ehkä noin viiden vuoden aikana on tullut myös sellaisia "tapauksia", että olen ilmeisesti jonkinmoisessa unen ja valveillaolon välimaastossa. Olen sängyssäni ja kaikki on ympärilläni ihan niin kuin pitääkin...kunnes huomaan vaikkapa että vieressäni istuu joku tuntematon mies ja mielessäni tätä kovasti ihmettelen. Voin räpytellä silmiäni, jotta mies häviäisi näkyvistä ja pohdiskelen ja ihmettelen vierasta ihan niin kuin tekisin oikeastikin hereillä ollessani. Ja tämän kaiken muistan aamulla ihan selvästi.
Joskus vaikutti siltä, että yölliset meuhkaamiset lisääntyivät varsinkin saunomisen jälkeen. Olisiko kuumuudella ollut vaikutusta? Tai sitten sillä, yleensä saunan jälkeen katsottiin jotain leffaa ja yöllä mielikuvitus on saanut vallan? No, enää tällaisia saunan jälkeisiä "yöshow¨ta" ei ole samalla tavalla esiintynyt.
Tosiaan, jos joku on käynyt lisätutkimuksissa, niin mielellään minäkin kuulen asiasta lisää. :-)Itse olen 21-vuotias mies ja olen harrastanut unissakävelyä lapsesta asti. Viimeiset pari vuotta ovat olleet sittemmin täysin hallitsemattomia.
Apua! On ensimmäinen sana mikä tulee mieleen tästä minun nukkumisesta.
Päätin alkaa nyt vasta hakea tietoa tästä vaivasta koska viime yönä löin oman makuuhuoneen ikkunaan niin lujaa että naapurit heräsivät siihen. (Yritin päästä tulipaloa pakoon)
On mukavaa selitellä pomolle että nukuin pommiin koska en muista kuulleeni herätystä tai vaihtoehtoisesti ei ole edes herättänyt. Kerroin myös pomolle näistä unistani ja yöllisistä seikkailuista, taisi pitää hiukan sekopäänä.
Jossain vaiheessa aloin epäilemään että voisinko olla niin väsynyt aamulla etten vain halua kiinnostua herätyskellosta?
Myös kävi mielessä että voiko taloon liittyä joku ahdistava juttu mikä laukaisee nämä yölliset seikkailut. Mutta myös tyttöystävän luona ja hänen vanhempien luona aivan sama homma.
Aiheet uniini vaihtelevat suunnattomasti. Joskus tyttöystävän sängyssä oli luuranko sen jälkeen siellä meni vuoristorata mikä meinasi luhistua ja pidin kyllä huolen että tyttöystävä sen myös huomasi.
Täällä kotona joskus olen nähnyt Outoja hahmoja jossain kaavuissa joita vastaan olen hyökännyt tyynyllä lyöden. Myös keihäästä olen saanut ja tulipaloja on monia tullut eteen? Joskus kun tietokone oli olohuoneessa päällä ja siinä on valot niin luulin että se palaa ja repisin kaikki johdot pois.
Alkaa vaan huumori loppumaan kun vuoden sisällä nukkunut pommiin noin 30 kertaa tämän kyseisen vaivan takia. Ei vaan riitä enää selitykset "Kello ei soinut, En muista herätyskelloa"
On mukava tietää etten ole hullu ja muutenkaan erilainen kun me pari prosenttia. :D
- Akiras
Oli pakko laittaa omaa kokemusta meiltä päin, kun tänä aamuna päätin hieman hakea tietoa kyseisetä asiasta. Tämä alkaa nimittäin tosissaan häiritsemään arkeamme. Tosiaan kyseessä en ole minä vaan miesystäväni, monesti hän ei edes aamulla muista mitä on tehnyt ja eikä välttämättä usko kaikkea mitä hänelle sanon. Aluksi pidin hänen yöllisiä seikkailuja hieman huvittavina, sillä hän saattoi tuolloin vain yhtäkkiä kysäistä jotain tyhmää, eikä näitä ns. kohtauksia ollut kuin hyvin harvoin. Nyt kun hän jäi työttömäksi ja minä aloitin koulunkäynnin nämä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pahentuneet. Hän saattaa pompata ylös ja huitoa ympäriinsä ja huutaa. Tämän jälkeen yritän rauhoitella häntä, hän palaa sänkyyn, eikä muista aamulla mitään. Eräs yö heräsin ihan itsekseni ja aloin katselemaan kännykästä kelloa, miesystäväni mumisi vieressä ja päätin silittää häntä päästä, yhtäkkiä hän huutaa "älä lyö minua" ja on aivan paniikissa. Menin itsekkin melkein paniikkin ja yritin selittää, että en ole lyömässä sinua. Mitä syksymmäksi ollaan menty, miesystäväni on alkanut näkemään yhä enemmän unia joissa on jotain vaaraa, saatan yöllä herätä siihen, että hän ottaa käsistäni aika voimakkaastikkin kiinni ja kuiskaa hiljaa, että eteisessä on jotain, itse pimeää pelkäävänä nämä kohtaukset ovat pelottavia. Joskus saattaa olla, että tällaisia kohtauksia on useampia yössä. Eräskin yö heräsin kun hän osoitti minua ja nauroi, unenpöpperössä en ymmärtänyt, että mikä on niin hauskaa ja melkein loukkaannuin, etten saanu selville mille hän nauroi. Loppuyöstä taas heräsin siihen, että hän koskee selkääni ja kysyy vihasesti "kuka täällä apinoi".
En pian enää keksi mitä tehdä tämän asian kanssa, sillä yöt alkavat olla todella rankkoja niin minulle kuin ilmeisesti hänellekkin, hän on alkanut valvomaan kolmeen neljään asti yöhön väittäen, että ei saa unta. Hän istuu olohuoneessa, eikä edes tule kokeilemaan. Olen miettinyt, että vaikuttavatko nämä unihäiriöt tähän, pelottaako häntä mennä nukkumaan vai onko kyse vain unettomuudesta. Itsekkin hieman kärsin näistä, sillä käyn ammattikorkeakoulua ja joudun heräämään aikaisin, hänen yölliset kohtauksensa tulevat yleensä neljän viiden maissa riippuen mihin aikaan hän on nukkumaan tullut, joten kun herään tähän aikaan, en enää kunnolla saa unta ja yleensä nukahdan juuri ennen kellonsoittoa. Olen myös huomannut, että mitä aikaisemmin hän nukkumaan tulee, sitä useampi kohtaus saattaa yön aikana tulla.
Haluaisin siis tietää, että ovatko muut saaneet apua kyseiseen ongelmaan. Miesystäväni lähtee pian töihin, eikä tälläinen meno voi jatkua, sillä se tulee luultavasti olemaan liian rankkaa hänelle.- kauhari
Kauhukohtauksista kärsitään täälläkin, yhä enenevässä määrin :( Liittyy ilmeisesti jollain lailla stressiin. Miehellä alkaa olla mitta täynnä kun useamman kerran viikossa meikä paniikissa huutaa keskellä yötä. Nämä kohtaukset alkoivat joskus kymmenisen vuotta sitten ja olivat silloin rajumpia. Kurkku putkella huudan, mutta itse en omaa huutoani kuule. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Sitten kun tajuaa että on herännyt niin käännän vain kylkeä ja yritän saada unen päästä kiinni. Eivät liity millään lailla painajaisiin. Usein menee niin että puoliunessa nään jonkun hahmon ja pelästyn sitä. Olen myös alkanut touhuumaan unissani, silittäny koiraa, tökkiny ukkoa hereille ym. aamulla en muista mitään. Ei ihme jos aamulla väsyttää. En tiedä mikä auttas..
- E-87
Mulla alkoi unissakävely ja yölliset kauhukohtaukset vasta aikuisena, joskus 18-vuotiaana. Silloin mulla oli paniikkihäiriö todella pahana ja stressi myös. Aloin yöllä herätellä vanhempiani ja kysyin heiltä jotain ihan älytöntä, mistä en muistanut mitään enää jälkeenpäin. Aina, jos jokin asia jäi vaivaamaan enkä ollut selvittänyt sitä nukkumaan mennessä, lähdin unissani selvittämään sitä.
Tuo unissakävely jäi tuolloin pois kokonaan kesällä, kun tuli loma eikä tarvinnut stressata koulusta ja menemisistä. Ehkä valoisat yötkin auttoi asiaan.
Mutta pari vuotta sitten (nyt olen 23) alkoi kauhukohtaukset. Heräsin ihan hikisenä, joskus heräsin muminaan, joskus puhumiseen, joskus huutamiseen. Luulin, että käärme on kietoutunut mun jalkaan. Tai että käärme puree mun jalkaa. Ja mullakin on ollut nuita hyönteisnäkyjä. Näin aina jonkun ötökän lentelemässä seinällä, sitten se yritti lentää silmiin, se lenteli taas ja tarttui kiinni jalkaan ja mun piti lähteä viemään sitä olematonta ötökkää pois huoneesta. Myöskin verhot on yrittäneet monesti leijailla irti ikkunasta mun päälle.
Ja aina sanotaan, ettei unissakävelijää saa herättää. Tässä tapauksessa EI OLISI SAANUT sitä tehdä:
Olin mennyt yöllä unissani keittiönpöydän ääreen istumaan pelkät bokserit päällä ja.. No tein siinä jotain.. ... sellaista... Sitten äiti tuli kysymään, että mitäs sä siinä oikeen teet. Mä olin kuulemma sanonut, että kuu oli liian terävä. (????????????????????????) ja jatkoin unenpöpperössä puuhaamista. Ja sitten heräsin kun äiti alkoi toimittaa mua takaisin omaan huoneeseen, ja muistan kyllä tarkasti sen tilanteen. En haluaisi muistaa............ Tämän jälkeen aloin nukkua ovi lukossa ja pyysin, että vanhemmatkin laittaa ovensa yöksi lukkoon. Aamulla äiti vain nauroi koko jutulle ja vannoi ettei kerro kellekään, ja että enhän mä mitään rikosta tehnyt. Niin... Lupasin ettei tuollainen toistu enää. Pikkusen vaan hävetti.....
Nyt asun yksin ja oon aina pelännyt milloin lähden kävelemään pakkasyöhön unissani ja jätän avaimet sisälle. Vielä niin ei ole käynyt. Oon saattanut käydä siivoamassa keittiöä unissani ja joskus löydän aamulla peilin ja taulut lattialta.
Kauhukohtauksia on ollut nyt viime aikoina tosi paljon, mutta onneksi asun yksin niin ei tarvi hävetä. Kaikki ihan tyhmätkin asiat tietysti pelottaa kun herää painajaisesta. Joskus vaan herää kauhuun ja huutamiseen eikä edes muista miksi pelkää ja miksi huutaa.
Mulla nämä on johtuneet stressistä. En jätä enää mitään asioita vaivaamaan päätä yöksi, vaan koitan selvittää asiat ennen nukkumaanmenoa. Kauhukohtauksille en voi mitään. Niitä tulee jos tulee. Unilääkettä käyttäessä (sitähän ei saa ottaa joka yö) oon nukkunut yöt ihan rauhassa, mutta nuo yöt ilman lääkettä menee nykyään melkeinpä koko yön yli valvoessa.- helsinkinainen
E-87, aika kauhea kokemus tuo äitisi kanssa! :´DD Mutta jos jonkun sut piti siitä löytää niin eikö ole ihan hyvä, että se oli sun äiti eikä vaikka joku vieraampi henkilö joka olisi voinut käyttää hyväksikin siinä tilassa. Minullakin on kauhukohtauksia ja unissakävelyä joista kerron kohta lisää. Mutta minäkin olen harrastanut seksiä unissani ja vieläpä mieheni kanssa! Eikä hän huomannut yhtään että olen unissani. Olin keskellä yötä herättänyt hänet ja halunnut seksiä. Olin lopulta kuitenkin nukahtanut kesken meidän touhujen ja mies herätteli mut ihmeissään. Minä olin aivan ihmeissäni että ollaanko me muka tehty tässä jotain muutakin kuin nukuttu? Mies pyyteli anteeksi ja tunsi itsensä hyväksikäyttäjäksi. En tietenkään syytä häntä mistään sellaisesta! Käyttäydyn unissani kuin valveilla ollessa. Ainakin lähes.
Minulla unissakävelyä on ollut ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Nyt 25-vuotiaana sitä on ollut taas todella paljon. Täällä on ehdoteltu syyksi stressiä ja se voisi olla syynä minunkin kohdalla. On uusi työpaikka, uudet työkaverit, uusi asunto jne. Kauhukohtauksia minulla on ollut vain muutama mutta aika jännä juttu, että myös minulla niissä on ollut aiheena hyönteiset!!! :-D Huono nukkuma-asento tai huono tyyny tai patja on saattaneet vaikuttaa uniin. Ei minulla ole oikein mitään ongelmia jotka häiritsisivät ja yrittäisivät alitajunnan kautta viestiä jotain. - Nukkumasa
helsinkinainen kirjoitti:
E-87, aika kauhea kokemus tuo äitisi kanssa! :´DD Mutta jos jonkun sut piti siitä löytää niin eikö ole ihan hyvä, että se oli sun äiti eikä vaikka joku vieraampi henkilö joka olisi voinut käyttää hyväksikin siinä tilassa. Minullakin on kauhukohtauksia ja unissakävelyä joista kerron kohta lisää. Mutta minäkin olen harrastanut seksiä unissani ja vieläpä mieheni kanssa! Eikä hän huomannut yhtään että olen unissani. Olin keskellä yötä herättänyt hänet ja halunnut seksiä. Olin lopulta kuitenkin nukahtanut kesken meidän touhujen ja mies herätteli mut ihmeissään. Minä olin aivan ihmeissäni että ollaanko me muka tehty tässä jotain muutakin kuin nukuttu? Mies pyyteli anteeksi ja tunsi itsensä hyväksikäyttäjäksi. En tietenkään syytä häntä mistään sellaisesta! Käyttäydyn unissani kuin valveilla ollessa. Ainakin lähes.
Minulla unissakävelyä on ollut ensimmäisen kerran 14-vuotiaana. Nyt 25-vuotiaana sitä on ollut taas todella paljon. Täällä on ehdoteltu syyksi stressiä ja se voisi olla syynä minunkin kohdalla. On uusi työpaikka, uudet työkaverit, uusi asunto jne. Kauhukohtauksia minulla on ollut vain muutama mutta aika jännä juttu, että myös minulla niissä on ollut aiheena hyönteiset!!! :-D Huono nukkuma-asento tai huono tyyny tai patja on saattaneet vaikuttaa uniin. Ei minulla ole oikein mitään ongelmia jotka häiritsisivät ja yrittäisivät alitajunnan kautta viestiä jotain.Paljon on näköjään meitä unissa riehujia...en siis ole yksin...itse olen 21-vuotias ja kärsinyt unissa kävelystä sekä unissa huutamisesta 8-vuotiaasta saakka...korjaten äskeistä itse en yleensä herää huutamiseeni vaan lapsenakin isäni yleensä kertoi aina aamulla kuinka olin huutanut kuin tuli perseen alla ja koittanut potkia eteisen väli ovea palasiksi... itseni puolesta en ole huolissani koska nukun mielestäni hyvin vaikka huudan ja heilun yöllä. Suurempana ongelmanani näen muut ihmiset esim. tyttöystävä,perhe...koittakaa nyt sitten selvittää uudelle tyttöystävällenne miksi olette viimeiset viikot pelästyttänyt hänet huudoillani sekä heilumisellani...topikin alussa oli muutama kommentoija joka oli hakenut apua neurologilta tai vastaavalta lääkäriltä...olisi suuri apu jos joku joka on hakenut apua/tietoa uniongelmiinsa ja voisi kertoa kuinka nyt jälkeen päin asiat ovat muuttuneet vai ovatko ne?
- Yöriehuja
Täytin hetki sitten 30v ja tosi usein riehun öisin, puhelen unissani tai puhelen jotain sekavia. Milloin laturissa oleva kännykkä on tikittävä aikapommi, välillä siirtelen tavaroita, juoksen täysillä pois huoneesta tai jotakin muuta sairasta.
Ehkä kaikkein vaarallisin tilanne oli, kun minun asunnossani oli yövieraana kavereita ja veljeni. Veli nukkui minun kanssa samassa sängyssä kuin kaikki sohvat olivat varattuja. Broidi sanoi heränneensä siihen kun jokin kosketti hänen nenäänsä, avasi silmänsä ja näki minun seisovan sängyllä ja yrittävän talloa hänen päätään kantapäällä, jolloin hän puolustustaitoisena potkaisi minua pari kertaa kovaa reiteen. Tämän jälkeen juoksin täysillä pois makuuhuoneesta pitäen ihme au au au au ääntä.
Tulin takaisin makuuhuoneeseen ja kysyin miksi mua potkit, niin hän selitti koko tarinan mulle.
Ehkä voisi jotain neurologia pikku hiljaa harkita =D- Yöriehuja
Niin ja tarkennetaan vielä, että tämä "tallomiskohtaus" tapahtui noin ½-1v sitten.
- nolo juttu..
kaks kertaa mun unissakevely on loppunu aika nolosti . kerran kävelin vessaan ja kun mä avasin vessan oven ni se ei ollukkaa se ovi vaan vaatekaapin ovi , aamulla huomasin ku vaatteet oli märät -.-' toisena kerralla kaaduin rappusissa ja äitini sitten ohjasti vessaan , lopputulos oli että äiti yritti epätoivoisesti saada minut osumaan pönttöön :D
- Ilmariman
Minä olen ollut unipolygrafiassa ja aivojen magneettikuvassa juuri tällaisten unihäiriöiden takia (ollut lapsuudesta asti, välillä vähemmän välillä enemmän, oon nyt 30v). Mitään ei löydetty. Neurologi sanoi, että yölliset kauhukohtaukset pitäisi loppua kun aikuistuu ja ehdotti vain kokeiltavaksi masennuslääkkeitä.. Masentavaa.. Itse olen harkinnut jonkinmoisen terapian aloittamista.
- unissa käveliä 17
itselle tuli tossa viime tönä joku outo unissa kävely & kauhu kohtaus. nimittäin huppäsin kiinni olevasta ikkunasta lasin läpi ulos. :S itekkin mietin miten se voi olla mahdollista :D haavoja tuli paljon :D mutta onneks en asu kerros talossa :)
en ehä ois tätä stooria muuten kirjottelemassa.... - lääkäriin mars
Samat ongelmat kuin teillä muillakin. Kauhukohtaukset alkoi lapsena, katosi muutamiksi vuosiksi, mutta nyt iän myötä pahentunut ja muuttuneet aika rankoiksi. Yöpyminen hotelleissa, laivalla jne tai jopa nukkuminen junamatkoilla on lähinnä sula mahdottomuus.
Uskoisin että aika monilla meistä kyseessä on unikauhuhäiriö, joka vaikuttaa elämään ja sen laatuun rankasti. Alkoholi ja väsymys laukaisevat itselläni sen.
Jos alkaa mittari tulla täyteen näiden kohtausten kanssa, käykää rohkeasti lääkärissä kertomassa asiasta. Peruslääkärit eivät välttämättä tiedä tästä kamalasti, mutta löytyy niiltä kirjoja ja opuksia mistä voivat asiaan tutustua.
Apu itselleni löytyi ainakin Tenoxista/Ketipinorista pienillä annoksilla. Nyt nukun hyvin eikä kohtauksia enää tule. :)
Googlatkaa "Pavor Nocturnus" tai tosta linkistä
http://en.wikipedia.org/wiki/Night_terror- kohtauksiin kyllästynyt
Unikauhukohtauksista kärsin myös. Stressi, väsymys ja alkoholi laukaisee itsellä helpoiten mutta tapahtuu silti useasti viikossa vaikka kaikki olisi kuosissa. Olen nyt 23v ja näitä kohtauksia on tapahtunut koko ikäni. Kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty mutta mitään ei ole löytynyt.
Nyt kohtaukset ovat kuitenkin menneet pelottaviksi kun odotan lähes aina veitsen tai muun teräaseen kanssa jotain tunkeilijaa valmiina iskemään. Pelkään että satutan jotain joka sattuu tulemaan kohtauksen aikana katsomaan mitä sekoilen. Kohtaus voi toistua viisikin kertaa yön aikana.
Lääkäri määräsi klotriptyl mite nimisiä uni/mielialalääkkeitä joista ei kuitenkaan ole ollut apua. Mikä lääkitys on muille toiminut? Olen valmis kokeilemaan mitä vain että pääsisin tästä vaivasta eroon..
- käppäilijä
Olen kävellyt unissani lapsesta asti, ja kävelen vieläkin. Olen yli 40-kymppinen, ja yleensä en muista öisistä kävelyistäni mitään.
- pelottaa
Löysin tän keskustelun kun yritin etsiä vastauksia viimeöiseen sekavuuteeni. Eli heräsin yöllä kun olin nukkunut puolitoista tuntia ja kun "heräsin" kyselin poikaystävältäni että missä Heikki on? Ja tämä kyseinen Heikki oli siis poikaystäväni! En siis tunnistanut poikaystävääni.. Siinä hetken sekoilin ja tajusin että siinähän se poikaystävä mua rauhottelee. Onko teille kellekkään sattunut vastaavaa? Hieman pelästytti koska mulle ei ole ikinä käynyt näin! Ja koko hourailun ajan tunsin että olen täysin hereillä, ja muistan edelleen täysin tapahtuneen..
- Anonyymi
Kyllä, näin on käynyt mullekin (anteeksi myöhäinen vastaaminen), olin ekaa kertaa poikaystävän uudessa asunnossa ja sinä yönä heräsin hyppäsin pois sängystä katoin sitä kauhuissani ja kysyin "KUKA SÄ OOT" ja mua nolotti heti ihan hirveästi. Ja joskus oon kiljunut siitä syystä et ensin oon kuvitellut sen olevan mun vieressä mut tietänyt et se on olohuoneessa, niin siit on tullut sellanen ristiriitainen tunne, mikä laukaisi kohtauksen.
- Anonyymi
Itselläni on yöllisiä kauhukohtauksia. Hyppään sängystä ja juoksen ympäri taloa. Täytän kohta 19 v. Minusta ei löydy anatomisesti mitään vikaa. Jos mietityttää esimerkiksi epilepsiaa yms niin itseltäni ainakin tehtiin aivojen magneettikuvaus. Ja uniseuranta on tehty myös. Mutta mitään ei löydy ja hyvin agressiivisia kohtauksia aina silloin tällöin. Itse suosittelen ottamaan lääkäriin yhteyttä jos itseään ahistaa nämä tai se alkaa häiritsemään omaa terveyttä ja jaksamista tai omaisten unta ja jaksamista
- Anonyymi
Voisko keskustelun aloittaja päivittää nykytilannetta?:)
Itse 25v ja ongelma on sellainen että monesti pari tuntia nukahtamisen jälkeen herään esim. tukehtumisen tunteeseen tai johonkin painajaiseen ja pomppaan salamana ylös, no tästä sydän aina innostuu ja alkaa hakata mielettömän lujaa ja voimakkaasti, siinä sitten pari minuuttia rauhoutella sitä takomista ja taas asettua levolla ja loppyö yleensä normaalia unta.. - Anonyymi
Minulla sama myös huudan unissani,en tiedä siitä mitään itse
- Anonyymi
Yritän lyhyesti kertoa: olinko jotain 8-9 vuotias kun aloin säntäilemään ympäriinsä unissaan ja huusin. Sanottiin että menee teini-iässä ohi ja kun ei mennyt niin alottiin tutkimaan kuuppaa ja tehtiin muita kokeita. Omakannasta lueskelin äsken niin 2001 alotettiin jo lääke Remeron. sitte 2003-2005 Seroquel, Zyprexa ja muut. Lääkärit puhu että pitäisi alottaa (loppuvuodesta 2005) Leponex ja sen takia vaadittiin osastohoita koska, lääkityksen alottaessa ja minulla myöhemmin otettiin kuukausittain verikokeet. Olin lopettanut(en muista mikä oli menossa) lääkityksen ja kun halusin olla ryypiskelemässä koska oli uusivuosi tulossa niin kieltäydyin lähtemästä osastolle Leponexin aloitukseen. Soppahan siinä syntyi kun lopettaa lääkityksen seinään, dokaa ja valvoo. Lopulta tultiin hakemaan osastolle. Siellä muutama kuukausi Leponex alotettiin, sen jälkeen Abilify joka luultavasti laukaisi diabeteksen(se on haittavaikutuksissa ja paljon muuta joita nyt en ala kirjottamaan) pari ensimmäistä vuotta meni koko ajan nukkuessa. Kännissä tuli sekoiltua ja olin tahtomattani oikeestaan aina idiootti ja muisti meni heti alkuillasta. Toistelin kännissä asioita ja muutenkin olin rasittava kaikkia kohtaan. Hypätään jonnekkin 2015-2019 välille jolloin kauhukohtaukset alkoivat todella pahentua oli Leponexin ottamisen jälkeen todella sekasin kun olin sitä jo päivisinkin. Sain outoja ajatuksia, joita en vielä paljasta. 2020 tammikuussa lopettelin hitaalleen Leponexin vaikka lääkärit sitä eivät suositelleet. Saman vuoden keväällä aloin käymään Coronaria uniklinikalla jossa unilääkäri totesi että kauhukohtaukseni johtui hyvin mahdollisesti uniapneasta. Painoin silloin noin 130kg. Leponexin lopetuksen ansiosta ja ruokavalio muutoksen ansiosta laihduin syksyyn mennessä 116kg. Sain uniklinikalta uniapnealaitteen jota en kuitenkaan pystynyt pitämään koska revin puoliunessa aina maskin pois. 2021 alussa aloin lopettamaan Abilifyä(olin laihtunut 106kg) mutta tein lopetuksen liian nopeasti(masennuin ja lihoin todella nopeasti takaisin 116kiloon) ja jouduin alottamaan lisäämään Abilifyä. Kovan taistelun jälkeen sain sen lopetettua alkukesästä. Otti päähän kaikki(erityisesti se että olin syönyt uniongelmiin 2001-2005 kaikenlaisia lääkkeitä ja siitä eteenpäin kahta oikein kivaa lääkettä. Voi vaan mitä nämä kaksi lääkettä tekee ihmiselle joka niitä ei tarvitse. eli nämä lääkkeet ruokki kauhukohtauksia. Sekin että uniapnea oli se pääasiallinen syy) mutta samalla aloin liikkumaan ja heitin todella pitkiä matkoja kävellen ja lisäsin liikuntaan punttisalin. Olin myös kesällä 4 kk täysin raitis. loppukesään olin laihtunut 95 kiloon. Olo alkoi parantua koko ajan, asiat kiinnosti yhä enemmän ja aloin ajattelemaan avoillani enkä ollut enää "zombi". Kaikki parani. sosiaaliset tilanteet, olen saanut uusia kavereita ja vanhoja tullut takaisin. Nyt olen tekemässä hoitovirhevalitusta ja pyörät pyörii. Olen kuin uudesti syntynyt ja niin sanonkin leikkisästi että synnyin uudestaan alkukesästä 2021. Vihaa on edelleen jonkin verran ja luultavasti saan jonkin masennus/rauhottavan vähäksi aikaa jotta pääni tasaantuu tästä shokista/painajaisesta. Tässä se lyhennettynä. Erityisesti kiitos perheelleni ja niille kavereille jotka eivät minua hylänneet. Meni tästä elämästä aika paljon ohi
- Anonyymi
Auttaisiko rukous? Me olemme mieheni kanssa uskovia! - Mun mies nukkuu päivällä lähes 2h unet ja öisin noin 10h, mutta joka yön nykyisin puhuu unissaan kovalla äänellä, murisee, saattaa lyödä. Viime yönä hän murisi kotkalle, joka meinas tulla päälle ja sitten putosi sängystä. Kerran hän potkaisi unissaan patteriin, kuun näki unta olleessa metsästämässä ja yritti säikyttää veljensä ja potkaisi jänistä. Heräsi kovaan varvaskipuun. Se oli pitkään kipeä. Stressi ja meidän lasten moninaiset huolet, ahdistava maailmantilanne yms. Voi tuottaa ahdistusta ja painajaisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424535- 932159
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi781935Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421552Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541532VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1051402- 751326
- 1011317
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109