Klassinen laulutekniikka - voiko laulaa kevyttä?

kevyen musiikin laulajalta onnistuu harvoin siirtyminen klassiseen lauluun, puhumattakaan että niitä voisi laulaa kumpaakin hyvin. Kevyen musiikin laulaminen on sellaista venytystä ja ei äänellisesti vaativaa,ja se näkyy niin Tapani Kansan kuin monen muukin popparin äänessä.

pilalle menneet kirjoitti:

kevyen musiikin laulajalta onnistuu harvoin siirtyminen klassiseen lauluun, puhumattakaan että niitä voisi laulaa kumpaakin hyvin. Kevyen musiikin laulaminen on sellaista venytystä ja ei äänellisesti vaativaa,ja se näkyy niin Tapani Kansan kuin monen muukin popparin äänessä.

Lue lisää

Kyllähän Mika Pohjoselta on onnistunut siirtyminen kevyestä klassiseen, laulutunteja ottamalla tietenkin. Jossain haastattelussa taisi vielä sanoa, että tangolaulusta on ollut apua fraseerauksessa tms.

Alkuperäinen kysyjä taisi kyllä tarkoittaa vähän toisinpäin eli torpedoiko klassinen laulu kevyttä.

amateur kirjoitti:

Kyllähän Mika Pohjoselta on onnistunut siirtyminen kevyestä klassiseen, laulutunteja ottamalla tietenkin. Jossain haastattelussa taisi vielä sanoa, että tangolaulusta on ollut apua fraseerauksessa tms.

Alkuperäinen kysyjä taisi kyllä tarkoittaa vähän toisinpäin eli torpedoiko klassinen laulu kevyttä.

Lue lisää

tavoitella klassiselle puolelle. Aiemmin esim. Ture Ara, Ilkka Rinne ja Tamara Lund klassiselle uralle tähdätessään poikkesivat iskelmäpuolella. Olisivatko toimineet rahantienaamistarkoituksissa?

taisi alkuaankin kirjoitti:

tavoitella klassiselle puolelle. Aiemmin esim. Ture Ara, Ilkka Rinne ja Tamara Lund klassiselle uralle tähdätessään poikkesivat iskelmäpuolella. Olisivatko toimineet rahantienaamistarkoituksissa?

Lue lisää

siis periaatteessa kuka tahansa voi ruveta opettelemaan klassista laulua. Ei kai kevyen musiikin laulaminen voi esteenä olla ja kyllähän siinä on paljon samoja asioita. MUTTA vaikka olisi miten hyvä kevyen musiikin laulaja, klassisen laulaminen täytyy aloittaa alusta.

Olen kyllä huomannut (olen erittäin epävarma huomiostani), että paljon kevyttä laulavien on vaikea omaksua kunnon äänenmuodostusta. Eli heidän pitää ehkä tehdä suurempi työ oppiakseen käyttämään ääntänsä oikein. Ensin pitää päästä pois siitä mikrofonikähisemisestä ja vasta sitten voi opetella laulamista.

Mutta monilla kevyen musiikin laulajilla, esim. Tapani Kansa, äänenmuodostus on oikealla pohjalla, eli siitä on helppo aloittaa.

Juu, olipa tosiaan vaikea olla provosoitumatta eräiden kommenteista, mutta yritän olla takertumatta siihen.

Pop/jazz -laulutekniikassa on paljon samaa kuin klassisessakin, kuten hengitys- ja tukiasiat. Ero on siinä, että pop/jazz -laulu korostaa persoonallisuutta, rytmillistä vapautta ja variointia, improvisaatiota, fraseerausta yms. tarinan kerrontaa ja tulkintaa, eikä noudata ns. bel canto -ihannetta. En usko että kumpikaan tyyli varsinaisesti sulkee toista pois, mutta ainahan jää jälki. Keskustelussa mainitut laulajat ja lauluryhmät (Il Divo, Virtuoso yms..) eivät edusta puhtaasti sitä kevyttä musiikkia jota uskoakseni keskustelun aloittaja haki takaa.

solo kirjoitti:

siis periaatteessa kuka tahansa voi ruveta opettelemaan klassista laulua. Ei kai kevyen musiikin laulaminen voi esteenä olla ja kyllähän siinä on paljon samoja asioita. MUTTA vaikka olisi miten hyvä kevyen musiikin laulaja, klassisen laulaminen täytyy aloittaa alusta.

Olen kyllä huomannut (olen erittäin epävarma huomiostani), että paljon kevyttä laulavien on vaikea omaksua kunnon äänenmuodostusta. Eli heidän pitää ehkä tehdä suurempi työ oppiakseen käyttämään ääntänsä oikein. Ensin pitää päästä pois siitä mikrofonikähisemisestä ja vasta sitten voi opetella laulamista.

Mutta monilla kevyen musiikin laulajilla, esim. Tapani Kansa, äänenmuodostus on oikealla pohjalla, eli siitä on helppo aloittaa.

Lue lisää

kuka tahansa voi siis yrittää opetella klassista mutta toinen juttu on se että onko lahjoja ja kykyä sisäistää kokemaansa sekä opetettua. klassisella tekniikalla äänentuottaminen on todella paljon vaatimampaa sekä tasokkaampaa kuin kevyt/pop laulaminen.se vaatii oppilaalta todellista omistautumista asialle sekä niin paljon työtä ja kerta toisensa jälkeen saman treenaamista että sellainen henkilö jonka intohimona ei ole klassinen laulaminen ja yleensäkin laulaminen, turhautuu siitä työmäärästä alta aikayksikön ja iskee hanskat tiskiin.ja koska klassinen on tasokkainta laulutaidetta niin en suosittele kenellekään klassiselle oppilaalle mennä vahingoittamaan äänihuuliaan ei-klassisella laulutekniikalla.
pop/kevyt laulutyyli ei minusta ole taidetta, ainakaan laulutaidetta mutta ehkäpä viihdetaidetta mutta ei missään nimessä laulun taitoa! näitä kahta ei pidä sekoittaa keskenään, viihdyttävää esiintymistä ja taidokasta ja tasokasta laulua.itse pidän Tarja Turusen kappaleista sekä Nightwishin että hänen omista tuotannoistaan mutta hänkin on vielä keskeneräinen klassisen laulutekniikan oppilas joka pyrkii vahvistamaan klassista tekniikkaansa opettajansa kanssa.jos on lahjoja klassiseen niin miksi tyytyä vähemmän tasokkaaseen laulamiseen(huom! pop/kevyt laulaminen on mukavaa ja ehkä jopa taidokasta viihdettä ja show' ta joten en siis sano että se on täysin taidotonta ja tasotonta,mutta nyt puhun ainoastaan laulutaiteesta mitä ei parhaimmillaan ole ei-klassinen laulaminen.
olisi mukavaa saada kommentteja/keskustelua aikaiseksi semmoisten henkilöiden kanssa joilla on itseasiassa henk koht kokemusta ja opintoja klassisessa tekniikassa! henkilö joka ei ole harjoitellut tosissaan klassista vaan ainoastaan kevyttä laulua ei pysty osallistumaan kokemuksien jakamiseen tässä aiheessa.

ei pahalla mut näin tää homma menee! =)

tuleva pop/jazz -lauluopettaja kirjoitti:

Juu, olipa tosiaan vaikea olla provosoitumatta eräiden kommenteista, mutta yritän olla takertumatta siihen.

Pop/jazz -laulutekniikassa on paljon samaa kuin klassisessakin, kuten hengitys- ja tukiasiat. Ero on siinä, että pop/jazz -laulu korostaa persoonallisuutta, rytmillistä vapautta ja variointia, improvisaatiota, fraseerausta yms. tarinan kerrontaa ja tulkintaa, eikä noudata ns. bel canto -ihannetta. En usko että kumpikaan tyyli varsinaisesti sulkee toista pois, mutta ainahan jää jälki. Keskustelussa mainitut laulajat ja lauluryhmät (Il Divo, Virtuoso yms..) eivät edusta puhtaasti sitä kevyttä musiikkia jota uskoakseni keskustelun aloittaja haki takaa.

Lue lisää

Oli vaan aivan pakko pistää väliin, että kyllähän klassisessakin laulussa esim. tarinan kerronta ja tulkinta on erittäin tärkeä asia. :)

:-) kirjoitti:

Oli vaan aivan pakko pistää väliin, että kyllähän klassisessakin laulussa esim. tarinan kerronta ja tulkinta on erittäin tärkeä asia. :)

Jep. Aikamoinen harhakäsitys, että klassiseen lauluun ei kuuluisi draamalliset elementit. Myönnettäköön kuitenkin, että klassisessa tekniikka ensin, sitten tulkinta ja tunne - joka on siis viimeistely vaiheessa erittäin tärkeää.

Myös klassisella puolella on olemassa ns. "puhelaulua", jona pitäisin nykyisistä "kevyttä musiikkia".

Lopulta molemmissa tyyleissä on kyse samasta asiasta - eli pitääkö yleisö juuri sinun persoonallisesta äänenkäyttötavastasi ja soundista. Jos haluaa siis elantoaan sillä hankkia.

näin- kirjoitti:

Jep. Aikamoinen harhakäsitys, että klassiseen lauluun ei kuuluisi draamalliset elementit. Myönnettäköön kuitenkin, että klassisessa tekniikka ensin, sitten tulkinta ja tunne - joka on siis viimeistely vaiheessa erittäin tärkeää.

Myös klassisella puolella on olemassa ns. "puhelaulua", jona pitäisin nykyisistä "kevyttä musiikkia".

Lopulta molemmissa tyyleissä on kyse samasta asiasta - eli pitääkö yleisö juuri sinun persoonallisesta äänenkäyttötavastasi ja soundista. Jos haluaa siis elantoaan sillä hankkia.

Lue lisää

eksplisiittisesti enemmän biologista tulkintaa, siis jos kevyt tehdään hyvin. Nyanssiskaala on laajempi, pienen improvisaation sallima lataus on eri tasoa kuin klassisessa.

Klassinen on jalostettua (kyllä, teknisesti vaativampaa) , kevyessä annetaan näkyä enemmän. Se taas edellyttää sitä, että ON minkä antaa näkyä, ja se edellyttää enemmän uskallusta - klassisessa voi vielä piiloutua klassisuuden ja jalon taiteen taakse, vaikka maallikon näkemä uskallus tonnin tai parin tonnin yleisön eteen astumiseen tarvitaankin.

Hyvin toteutettu kevyt esitys (en nyt tarkoita mitään iskelmää, hohhoijaa) on varsinaista ilotulitusta. Toki oopperaesityskin voi olla, mutta eri tavalla.

Koska oopperalaulajan on pidettävä itsensä oopperalaulajana, hän ei voi heittäytyä kevyen armoille samalla tavalla kuin kevyt kevyt laulaja. Siksi kevyen puolen tulos pitkän linjan oopperalaulajalta voi olla väkinäinen.

Esim. mainittu Il Divo laulaa kyllä klassisen kautta enkä lue sitä missään nimessä kevyen musiikin räiskyväksi tunneilotulitukseksi, joka vetää kananlihalle.

pannaan likoon kirjoitti:

eksplisiittisesti enemmän biologista tulkintaa, siis jos kevyt tehdään hyvin. Nyanssiskaala on laajempi, pienen improvisaation sallima lataus on eri tasoa kuin klassisessa.

Klassinen on jalostettua (kyllä, teknisesti vaativampaa) , kevyessä annetaan näkyä enemmän. Se taas edellyttää sitä, että ON minkä antaa näkyä, ja se edellyttää enemmän uskallusta - klassisessa voi vielä piiloutua klassisuuden ja jalon taiteen taakse, vaikka maallikon näkemä uskallus tonnin tai parin tonnin yleisön eteen astumiseen tarvitaankin.

Hyvin toteutettu kevyt esitys (en nyt tarkoita mitään iskelmää, hohhoijaa) on varsinaista ilotulitusta. Toki oopperaesityskin voi olla, mutta eri tavalla.

Koska oopperalaulajan on pidettävä itsensä oopperalaulajana, hän ei voi heittäytyä kevyen armoille samalla tavalla kuin kevyt kevyt laulaja. Siksi kevyen puolen tulos pitkän linjan oopperalaulajalta voi olla väkinäinen.

Esim. mainittu Il Divo laulaa kyllä klassisen kautta enkä lue sitä missään nimessä kevyen musiikin räiskyväksi tunneilotulitukseksi, joka vetää kananlihalle.

Lue lisää

vain harvat ovat todella hyviä. Vaikka monilla on näennäisesti hyvä tekniikka, on monilla äänen sijoitus "väärä" (toisin sanoen huudetaan eikä lauleta). Laulu ei ole tällöin miellyttävän kuuloista. Nykyoopperassa arvostetaan liikaa äänen dramaattisuutta kauneuden kustannuksella.

Vaikka itse harrastan klassista laulua enkä kuuntelekaan omaehtoisesti kevyttä musiikkia, niin täytyy myöntää, että joidenkin kevyen musiikin laulajien ääntä on miellyttävämpi kuunnella kuin huonojen klassisen laulajien. Keskeneräinen tai väärinymmärretty klassinen laulutekniikka voi kuulostaa joskus melko pahalta...

laulussa kirjoitti:

vain harvat ovat todella hyviä. Vaikka monilla on näennäisesti hyvä tekniikka, on monilla äänen sijoitus "väärä" (toisin sanoen huudetaan eikä lauleta). Laulu ei ole tällöin miellyttävän kuuloista. Nykyoopperassa arvostetaan liikaa äänen dramaattisuutta kauneuden kustannuksella.

Vaikka itse harrastan klassista laulua enkä kuuntelekaan omaehtoisesti kevyttä musiikkia, niin täytyy myöntää, että joidenkin kevyen musiikin laulajien ääntä on miellyttävämpi kuunnella kuin huonojen klassisen laulajien. Keskeneräinen tai väärinymmärretty klassinen laulutekniikka voi kuulostaa joskus melko pahalta...

Lue lisää

näin on

MIELTÄ kirjoitti:

näin on

Kyä rok on pop, sano kuka ja mitä tahansa!

klassinen laulutekniikan op... kirjoitti:

kuka tahansa voi siis yrittää opetella klassista mutta toinen juttu on se että onko lahjoja ja kykyä sisäistää kokemaansa sekä opetettua. klassisella tekniikalla äänentuottaminen on todella paljon vaatimampaa sekä tasokkaampaa kuin kevyt/pop laulaminen.se vaatii oppilaalta todellista omistautumista asialle sekä niin paljon työtä ja kerta toisensa jälkeen saman treenaamista että sellainen henkilö jonka intohimona ei ole klassinen laulaminen ja yleensäkin laulaminen, turhautuu siitä työmäärästä alta aikayksikön ja iskee hanskat tiskiin.ja koska klassinen on tasokkainta laulutaidetta niin en suosittele kenellekään klassiselle oppilaalle mennä vahingoittamaan äänihuuliaan ei-klassisella laulutekniikalla.
pop/kevyt laulutyyli ei minusta ole taidetta, ainakaan laulutaidetta mutta ehkäpä viihdetaidetta mutta ei missään nimessä laulun taitoa! näitä kahta ei pidä sekoittaa keskenään, viihdyttävää esiintymistä ja taidokasta ja tasokasta laulua.itse pidän Tarja Turusen kappaleista sekä Nightwishin että hänen omista tuotannoistaan mutta hänkin on vielä keskeneräinen klassisen laulutekniikan oppilas joka pyrkii vahvistamaan klassista tekniikkaansa opettajansa kanssa.jos on lahjoja klassiseen niin miksi tyytyä vähemmän tasokkaaseen laulamiseen(huom! pop/kevyt laulaminen on mukavaa ja ehkä jopa taidokasta viihdettä ja show' ta joten en siis sano että se on täysin taidotonta ja tasotonta,mutta nyt puhun ainoastaan laulutaiteesta mitä ei parhaimmillaan ole ei-klassinen laulaminen.
olisi mukavaa saada kommentteja/keskustelua aikaiseksi semmoisten henkilöiden kanssa joilla on itseasiassa henk koht kokemusta ja opintoja klassisessa tekniikassa! henkilö joka ei ole harjoitellut tosissaan klassista vaan ainoastaan kevyttä laulua ei pysty osallistumaan kokemuksien jakamiseen tässä aiheessa.

ei pahalla mut näin tää homma menee! =)

Lue lisää

klassinen laulutekniikan op... puhuu kyllä aivan läpiä päähänsä.

Mielipiteesi ovat omiasi, tietenkin, mutta aika lailla naurettavaa tulla niitä esittelemään minään absoluuttisena totuutena.

Tahdoit siis kommentteja ihmisiltä joilla jon klassisen laulun koulutustaustaa. Kelpaanko minä? Suoritin AMK-loppututkinnon täysin pistein, joten jotain saatan asiasta tietää.

Totta on, että klassinen laulu, niin kuin mikä tahansa muukin tyyli on parhaimmillaan hienoa ja kaunista. Mutta klassinen laulu voi huonoimmillaan olla järkyttävää huutoa, jolla ei ole musiikin kanssa mitään tekemistä. Ei se pelkkä klassinen tekniikka kenestäkään vielä laulajaa tee, vaan tyylitaju ja synnynnäinen musikaalisuus. Sitä taas ei kaikilta nimilaulajiltakaan löydy. Tarja Turunen on naurettava esimerkki, hän ei ole klassista laulajaa nähnytkään vaikka kovasti yrittää sellaisena esiintyä.

Tämä oli ehdottomasti naurettavin kommenttisi: "henkilö joka ei ole harjoitellut tosissaan klassista vaan ainoastaan kevyttä laulua ei pysty osallistumaan kokemuksien jakamiseen tässä aiheessa."

Jos todella kuljet noin laput silmillä, niin onnea vain. Sinulta jää paljon kaunista musiikkia väliin, kun suhtautumisesi on noin ylimielinen. Mutta se ei totisesti ole minun ongelmani.

tuleva pop/jazz -lauluopettaja kirjoitti:

Juu, olipa tosiaan vaikea olla provosoitumatta eräiden kommenteista, mutta yritän olla takertumatta siihen.

Pop/jazz -laulutekniikassa on paljon samaa kuin klassisessakin, kuten hengitys- ja tukiasiat. Ero on siinä, että pop/jazz -laulu korostaa persoonallisuutta, rytmillistä vapautta ja variointia, improvisaatiota, fraseerausta yms. tarinan kerrontaa ja tulkintaa, eikä noudata ns. bel canto -ihannetta. En usko että kumpikaan tyyli varsinaisesti sulkee toista pois, mutta ainahan jää jälki. Keskustelussa mainitut laulajat ja lauluryhmät (Il Divo, Virtuoso yms..) eivät edusta puhtaasti sitä kevyttä musiikkia jota uskoakseni keskustelun aloittaja haki takaa.

Lue lisää

On kyllä jo hieman vanha ketju, mutta intoutui myös klassinen laulaja-laulunopettaja heittämään oman kommenttinsa. Mielipiteitä ja käsityksiä näkyy ketjussa jo runsaasti löytyneen - osan allekirjoitan, osaa en.

Jos joku kuvittelee, että ns. kevyt laulu on kevyttä lauleskelua, voi mennä seuraamaan esim. ammattiopiskelijan laulutuntia ja todeta, että hiki hatussa sielläkin töitä tehdään, samalla tavalla kuin klassisella tunnilla. Jos kevyellä tarkoitetaan yleisesti ottaen ei-klassista, termi on melko huteralla pohjalla; miten voidaan samalla määreellä puhua vaikkapa sekä elektropopin, punkin että raskaan sarjan sankarimetallin laulamisesta? Kuten pop/jazz-laulunopettaja jo mainitsikin, peruslaulutekniikassa on paljon samaa klassisella ja ei-klassisella puolella - ja miksei olisikaan, kyllähän äänenkäytön FYSIKAALISET lainalaisuudet koskevat meitä kaikkia. Kaikessa terveellisessä lauluäänen käytössä lihastyön tulisi tapahtua koko kropassa, ei kurkussa.

Asiaan perehtynyt tietää, että tekniikoissa on eroja nimenomaan äänen fysiologisen käytön puolella - ja huom, kumpikaan ei ole toista helpompi. Siinä missä klassinen laulaja käyttää pääsääntöisenä laulurekisterinään ohennerekisteriä ja mikstaa sen alaäänissä rintarekisteriin, ei-klassinen laulaja useimmiten voi laulaa melko korkeallekin rinta-eli puherekisterillään. Tällöin ääni tuotetaan ns.raskaammalla mekanismilla, jolloin äänihuuliin kohdistuu enemmän painetta kuin ohennelaulussa. Tästäkin syystä on ensiarvoisen tärkeää, että myös pop-laulaja käy opetuksessa ja todella hallitsee hengitystekniikan.

Joku mainitsi siitä, että klassisessa laulussa tunteet otettaisiin harjoitteluun mukaan vasta teknisen opettelun jälkeen. Ei se ihan niin kyllä mene. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja toisinaan tekninen oivaltaminen voidaan saada myös "vahingossa" tunneilmaisun myötä. Kumpaakin tarvitaan, sekä yhdessä että erikseen. Jokainen klassinen taiteilija allekirjoittaa varmasti sen, että tunteen tai ilmaisun puute tekee suurellakin taidolla tehdystä esityksestä tylsän ja tyhjän. Ne esiintyjät, jotka todella vetävät katsomoita täyteen, ovat huipputaitavia, elämyksellisiä persoonia, eivät taitolaulukoneita. "Klassisuuden" taakse ei mielestäni voi piiloutua sen enempää kuin "poppariuden" taakse, koska hyvä esiintyjä on aito, avoin, laittaa itsensä täysillä peliin ja on vuorovaikutuksessa yleisön kanssa - musiikkityylistä riippumatta. :)

Mitä improvisointiin tulee, niin sitähän on klassinen musiikki täynnä - se täytyy toki tehdä tyylinmukaisesti, onhan jazz-improvisaatiossakin omat lainalaisuutensa, jotka ovat siis ilmaisun työkaluja. On toki pilvin pimein niitäkin laulajia, jotka yrittävät vain tehdä mahdollisimman oikein - ja niitä, jotka eivät edes halua tekniikan työvälineitä tunteiden ilmaisun tueksi. Mutta tämä ei kyllä ole pelkästään klassisen tai pelkästään pop/jazzin ongelma. Se on ihmisestä kiinni. :)

Vastauksena alkuperäiseen kysykseen: jos laulukurssilla opetetaan äänen luonnollista ja tervettä käyttöä ja sointia, se ei ainakaan vahingoita minkään musiikkityylin laulamista. Hyvä opettaja lähtee aina oppilaan lähtökohtaisista valmiuksista liikkeelle.