TIETOA TIKRUISTA TÄNNE

Oho, jäi kapslokki vahinkossa päälle, toivottavasti kait sullakin... ;p

Tiikerinuoliainen on varsin väärinpidetty kala. Sitä myydään usein aivan liian pieniin akvaarioihin altaan väriläisköiksi.
Tiikerinuoliaisesta kasvaa vähintään 20senttinen järkäle kunhan tilaa on tarpeeksi ja siksi onkin varsin helposti ymmärrettävissä että tämä kala ei todellakaan voi asua missään satalitraisessa jäämättä kitukasvuiseksi. Karanteeniakvaario tai väliaikainen asumus voi olla Markku Varjon suosittelema 160 litraa, mutta pysyvä allas ei näin pieni saa olla.

Tiikerinuoliaisen akvaarion ehdoton minimikoko on 400 litraa, mikä sekin on hintsusti jos halutaan ottaa huomioon myös luontainen liikkumisen ilo, mitä näiltä kaloilta löytyy.

Tiikerinuoliaisen tietoja etsiessä ulkomailta on syytä olla uskomatta esim. jenkkien väittämiä minimikokoja. Löytyy monia sivuja missä ihmiset kuvailevat akvaarioitaan- eräs muistamani litrakoko missä tiikerinuoliaista pidettiin oli 60 litraa- tässä altaassa niitä oli muistaakseni kuusi - oikea lukumäärä tässä altaassa on joka tapauksessa se ja sama: allas on aivan liian pieni yhdellekin.

Miten tiikerinuoliaista pidetään?

Ehdoton asia josta tiikerinuoliaisen omistaja ei saa tinkiä on parvi. Tikru on parvikala. Yksin tai kaksin pidettynä se vetäytyy syrjään ja pahimmillaan kuolee.

Tiikerinuoliaisen omistajan ei tule pelästyä jos saa käsiinsä suuren yksilön jolla värit ovat haalistuneet, sillä näin käy vanheneville tikruille - mustan värin muuttuminen harmaaksi ei ole sairauden merkki. Kuitenkin mikäli kalalla ei ole seuraa ja se muuttuu harmahtavaksi on hankittava seuraa nopeasti, sillä seuranpuutteesta kärsivä tiikerinuoliainen menettää värinsä ja elämänhalunsa. Tästä minulla on omaa kokemustakin: ostin kaupasta ison tiikerinuoliaisen joka oli elänyt siellä pitkään yksin, sen mustan värin sijasta oli harmaata, mutta päästessään suureen altaaseen kahden muun seuraan se muuttui aivan yhtä kirkkaaksi kuin pienempänsäkin. Vaikutus oli ilmiömäinen.

Suuremmilla nuoliaisilla parvi ei tarkoita heti sitä normaalia kuutta parvenjäsentä, vaan parven minimikooksi riittää kolme yksilöä. Tietenkin suurempi parvi on paras vaihtoehto tiikereille, mutta silloin litroja vaaditaan jo pari sataa yli minimiallaskoon.

Hyvä esimerkki tiikerinuoliaisen parvisidonnaisuudesta on piirre, että tikrut heittäytyvät "hampurilaiseksi" uiskennellessaan ryhmässä.
Onkin varsin huvittava näky kun kolme erikokoista tikrua on päällekkäin jossakin reunassa, niin että pienin on alla. Tämä on kuitenkin tikrulle ihan normaalia- kyseessä ei ole minkäänlainen pahoinpitely-yritys.

Varoitus: Tiikerinuoliaisia ei kannata pitää monnisten kanssa, sillä monnisten on raportoitu menettelevän silmiä tiikereiden seurassa - tämä varoitus on tiikerinuoliaisten kohdalla erityisesti otettava huomioon.
Monilla monniset on tosin saaneet pitää silmänsä, mutta tällaisessa tapauksessa olisi kuitenkin hyvä edes katsoa mieluummin kuin katua.

Tiikerille sopiva sisustus?

Tiikerinuoliaisen altaan pohjamateriaalilla on väliä: tikru viihtyy paremmin hienossa hiekassa kuin sorassa.

Tiikerinuoliainen on todella kaunis, monien mielestä tylsähkö kala, sillä se ei verkkonuoliaisen tavoin ole koko ajan esillä vaan piileskelee suuren ajan päivästä. Tämä ei kuitenkaan ole normaaliakaan. Tiikerinuoliainen oppii kyllä nopeasti talon tavoille - pohjaruokaa kannattaa tarjota päivisin ja katsoa että kasvillisuutta on riittämiin jotta tiikeri pääsee karkuun halutessaan - onkaloiset juurakot ovat ehdottoman tarpeellisia näille sillä niissä nämä vaeltelevat.

Tiikerinuoliaisella on ällistyttävä tapa mahtua todella pieniin koloihin. Sitä tuli ensimmäisen kerran nähdessään tikrun juurakon alla nostettua juurakkoa ja katsottua että se varmasti pääsee pois sieltä. Kyllä se pääsee- vastoin kaikkia fysiikan lakeja.

Piilopaikan omineen tiikerinuoliaisen siirtäminen on samanlaista kuin yrittäisi siirtää panssaripäämonnia mukissa. Muutellessani allasta jossa tiikerit olivat karanteenissa, ainoa mahdollisuus saada tikru pois jo tyhjästä altaasta oli nostaa se juurakkoineen saaviin. Sitä ei saanut millään ulos kolostaan. Päästyään takaisin altaaseensa se lähti heti oikein kiusatakseen uiskentelemaan ympäriinsä värit hehkuen.

Kasvillisuudesta tiikerinuoliainen pitää monessakin suhteessa: piiloina ja jotkut tiikerinuoliaisyksilöt saattavat tykästyä hyvinkin paljon erilaisiin miekkakasveihin. Ruokavaliossa ei siis sovi unohtaa kasvisruoan tarjoamista tuoreruoan ja viherruoan muodossa.

Tiikerinuoliaisen olemus?

Ollessaan esillä tikru on tosin varsin hauskaa katseltavaa. Tikru voikin uida miten päin vain. Se pystyy uimaan jopa ylösalaisin. Se on nuoliaisten tavoin kova riehumaan.Kun kaupassa on tarjolla "klovnikalaa" on kyseessä tiikerinuoliainen. Klovnikala-nimi tulee tiikerinuoliaisen hassusta ulkonäöstä sekä käyttäytymisestä. Onhan se varsin hupaisaa kun kala makoilee kyljellään akvaariossa tai uiskentelee ylösalaisin. Kyllä se on nimensä ansainnut.

Pieni tikru on vielä notkea mutta suuri tiikerinuoliainen alkaa todella vastaamaan ulkonäköään- se ei taivu, mutta silti yrittää pysyä nuorempiensa seurassa. Tällaisen kalan myllätessä saattaa lähteä kasvit pohjasta. Jo aikuiset tikrut ovat monesti kannattavampi ostos, sillä ne tuntuvat kotiutuvan ja kestävän shokkeja paremmin kuin pienet. Suuret kyllä maksavat enemmän ja ovat haaleampia.


Tiikerinuoliaisen omistajan on turha vihata itseään ja väristä alemmuuskompleksien vallassa siksi ettei saa yksilöitä kutemaan, sillä tiikerinuoliainen ei kude akvaariossa, vaan kaupassa olevat yksilötkin ovat kaikki luonnosta pyydettyjä.

lähde: http://www.varusteleka.fi/laura/kalat.php?nayta=8


Koko: akvaariossa kasvaneet yksilöt n.20 cm, luonnossa jopa 30 cm
Kotiseutu: Sumatra ja Borneo

Mainioita menijöitä! Todella eläväisiä, hauskoja ja ahneita yli 500-litaisen seura-akvaarion piristäjiä. Vesi "tikuriakvaariossa" saisi olla hapanta ja pehmeää. Säännöllisistä vedenvaihdoista on huolehdittava, sillä nuoliaiset tarvivat hapekasta vettä menestyäkseen. Tiikerinuoliaiset liikkuvat myös päivällä eikä liikuma-alue rajoitu vain akvaarion pohjalle. Tikurit pitävät pohjan kaivamisesta, joten pienirakeinen sora tai hieno hiekka ovat niille sopivimpia pohjamateriaaleja. Itse olen aina pitänyt sorapohjaa, mutta tikurit ja tonkijat tulevat heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen saamaan hiekkaa tongittavaksi. Pehmeimpiä kasvinlehtiä tikuri saattavat järsiä, mutta pahimmilta tuhoilta välttyy helposti antamalla kaloille silloin tällöin kasviruokaa. Tosin anubiaan kasvattamat uudet lehdet osoittautuivat niin maukkaisi, ettei mikään muu kuin altaan vaihto estänyt tiikereitä syömästä niitä.

Kalat ovat kilttejä, sopivat pientenkin eväkkäiden asuintovereiksi, mutta pärjäävät hyvin myös isojen kirjoahventen pyörityksessä. Kaikenlainen ruoka kelpaa ja syödään hirveällä kiireellä. Herkkupaloiksi tarjoilen elävää tai pakastettua ruokaa. Tiikerinuoliaisia tulisi aina pitää vähintään neljän yksilön parvessa, sillä seura on näille parvikaloille äärimmäisen tärkeää. Kalat liikkuvat lähes aina parvessa, mutta usein joku kaloista tai koko porukka ahtautuvat pieneen puunkoloon. Huolimatta silloin tällöin yllättävästä tarpeesta huilata piilossa ovat tikurit monia muita nuoliaisia reippaasti aktiivisempia myös valoisaan vuorokaudenaikaan.

Nuoliaisilla on hauska tapa kinastellessaan pitää napsahtelevaa ääntä. Nasaukset kuuluvat selvästi kauas akvaariosta ja välillä saa kuunnella melkoista sanailua. Ison riidan syntyessä tai tikurin pelastyessä kala otta esiin poskipiikkinsä, jotka voivat ikävästikin takertua kiinni haaviin.

Käytännössä kaikki markkinoilla olevat tiikerinuoliaiset ovat luonnosta pyydettyjä, ja kaloja tuotetaankin Kaakkois-Aasiasta suuria määriä. Tiikerinuoliaisia on myynnissä yleensä vain oasan aikaa vuodesta, sillä niitä pyydetään kotiseudullaan aina kutuajan jälkeen, kun poikasia on runsaasti saatavilla. Tiikerinuoliaisen viljely akvaario-olosuhteissa on hyvin vaikeaa, ja onnistuneet kudut ovat yksittäistapauksia.

lähde: http://www.kolumbus.fi/anna-riikka.ruottinen/tiikeri.htm


Tiikerinuoliainen (Botia macracantha)

Kaakkois-Aasia; Sumatra, Borneo; pehmeä, lievästi hapan vesi, lämpö n. 28 astetta, altaan minimikoko n.300-400 litraa, kalan koko n.15-30 cm. Parvikala.

Aktiivisena kalana tiikerinuoliainen vaatii tilaa; 4 yksilölle ei 495-litrainen ole lainkaan liioittelua. Tiikerinuoliainen on sekä yö- että päiväaktiivinen kala; se on esillä myös muulloin kuin ruoka-aikaan.

Kuviointi vaihtelee omilla yksilöilläni; osalla tiikerinuoliaisista keskimmäinen raita loppuu "kesken", kun osalla raita menee kalan vatsan ympäri. Myös ihon oranssin-keltainen väri on toisilla voimakkaampi, kuten myös oranssin pyrstön värin voimakkuus vaihtelee.

Tiikerinuoliaisen näkee tonkivan pohjaa, uivan selällään pinnan tuntumassa, makaavan kyljellään pohjassa; kala tunkee itsensä todella ahtaisiin paikkoihin, lepäilee akvaarion nurkassa puolessa välissä allasta, naksuttelee, maiskuttelee pinnassa pintakasvien tuntumassa, kaivaa kuoppia, kiehnää kylki kyljessä valittunsa kanssa, touhuaa jatkuvasti jotain!

Ruokinta-aikaan kalat päästelevät kuuluvia, naksuttavia ääniä. Kalat kisailevat, ja välillä ajavat toisiaan takaa. Ruuaksi maistuu katkarapupelletit, lehtisalaatti, tuorekurkku. Tikrut näyttävät kaivelevan pohjasoran joukosta jotain, ilmeisesti matoja (?). Haaveillessa näitä kaloja on varottava silmien takana olevia piikkejä, jotka voivat takertua haavin silmukoihin. Kala selvittää itse itsensä pinteestä kaikkein vaivattomimmin.

Tässä taannoin sain seurata jännitysnäytelmää, kalat ja kalasuhteet: kalat tanssivat suistaan kiinni toisissaan, vatsat vastakkain pystyasennossa, välillä toinen puski toista kyljelleen pohjalle itse kyljellään toisen päällä, kiersivät kehää ja kihnuttivat kyljittäin. Kala lienee edelleen vaikea kudetettava, mutta ovat ne satunnaisesti kuteneet joidenkin harrastajien akvaarioissa.

lähde: http://kotisivu.mtv3.fi/Hah/tiikerinuoliainen.htm


iikerinuoliainen
(Botia macracantha)(Clown Loach)
   Kotiseutu: Sumatra, Borneo (Indonesia)
Lämpötila: 28-30ºC
pH: 6-6,5
Kovuus: alle 5ºdH
Pituus:Luonnossa 40 cm, akvaariossa korkeintaan 20 cm
Lisääntyminen: Harvinaista akvaariossa
Akvaarion koko: väh. 200l, mieluiten yli 500l
Elintavat: Parvikala, väh 6 yksilöä.
   

Tiikerinuoliainen on erinomainen valinta pohjakalaksi suureen akvaarioon, erityisesti värikkyytensä ansiosta, sillä se on yksi harvoista värikkäistä Botia suvun nuoliaisista. Tiikerinuoliainen on lähinnä hämärässä liikkuva kala, mutta tottuu helposti kirkkaaseenkin valaistukseen ja tulee kyllä syömään valoisaankin aikaan. Tiikerinuoliaiset hoitavat hieman samaa virkaa monnisten kanssa eli se puhdistaa pohjaa tehokkaasti ruuan tähteistä ympäri vuorokauden. Olen joskus kuullut, että tiikerinuoliaiset ja monniset tappelisivat keskenään, mutta itse en ole sellaista huomannut, vaikka olen pitänyt niitä yhdessä. Oikeastaan pohjan siivoomista ja pöyhimistä ei kannata tikrujen käsiin täysin jättääkään, sillä ne tuntuvat kuluttavan huomattavan ajan päivästä koloissa lepäilyyn.

Tiikerinuoliainen viihtyy vain parvessa, ja silloinkin sopiva parven koko olisi vähintään 4-8 yksilöä, itselläni on ollut 4 ja hyvin ovat tulleet toimeen. Tiikerinuoliaiset kannattaisi hankkia kaikki kerralla, etteivät uudet pienikokoiset yksilöt jäisi suurempien jalkoihin. Tiikerinuoliaiset ovat pitkäikäisiä ja saattavat elää lähes 20 vuotta! Eräs ongelma tiikernuoliaisissa on, sillä niiden hinta on aika korkea (10-15€/kpl) ilmeisesti siksi, koska kaikki tiikerinuoliaiset pyydetään vielä luonnosta. Tiikerinuoliainen vaatii lisäksi melko suuren akvaarion, sillä luonnossa se voi kasvaa jopa 40cm pituiseksi! Akvaariossa se kuitenkin jää usein 20cm pituiseksi. Akvaarion koosta on hankala antaa siksi tarkkaa arviota. Tietysti mitä suurempi sitä parempi, mutta alle 300-litraisessa ne eivät oikeen viihdy, vaikka jäävätkin pieniksi. Siksi akvaarion olisi hyvä olla 500 litrainen. Akvaarion pituus on myös ratkaisevat tekijä, sillä kasvaakseem 20 senttiseksi täytyy altaan olla parimetriä pitkä.

Elintavoiltaan tiikerinuoliainen muistuttaa paljolti muita pohjakaloja, mutta sillä on myös omia erikoispiirteitä. Tiikerinuoliainen nimittäin "lepäilee" mielellään paivittäin. Se saattaa jopa kääntyä selälleen pötköttelemään. Lisäksi tiikerinuoliaiset päästelevät omituisia naksahduksia, erityisesti ruokaillessaan. Samalla kun kisaavat mehukkaimmista ruokapaloista, mikä tuntuu olevan jokapäiväistä, ja vaikka ruokaa riittäisi kaikille. Kyseessä on kuitenkin ilmeisesti jonkinlainen vietimistapa, jolla kalat kommunikoivat. Ruuaksi kelpaa kaikki mahdollinen ruoka, erityisesti katkarapupelletti ja surviainen maistuvat. Jopa kasvit joutuvat näiden nakertajien suihin. Erityisen hyvin tuntuu maistuvan papukaijan lehti, joka hävisi heti istutuksen jälkeen ;) Hidaskasvuiset miekkakasvitkin "rei'ittyvät" usein helposti tiikerinuoliaisten toimesta. Siksi niille olisi hyvä antaa kasvipitoista ruokaa, kuten kesäkurpitsaa. Hätätilassa käy myös plekoille tarkoittuja paljon spirulinaa sisältävät pohjatabletit.

lähde: http://koti.mbnet.fi/ap85/tiikeri.htm


Tiikerinuoliainen
Botia macracanthus (Bleeker, 1852)
englanniksi: Clown Loach
ruotsiksi: praktbotia
   

Komein ja värikkäin kaikista Botia-suvun nuoliaisista. Erittäin suosittu akvaariokala mutta valitettavasti melkein aina väärin pidetty. Parvikala, joka viihtyy vain erittäin suuressa akvaariossa. Kasvaa aivan liian suureksi normaalikokoisiin kotiakvaarioihin. Erinomainen kotiloiden hävittäjä. Kotoisin Aasiasta; Sumatralta ja Borneosta. Voi luultavasti elää hyvässä hoidossa ainakin 20-vuotiaaksi.
Koko:

30 cm.

Vaatimukset:

pH 5,0–7,5, lämpötila 25–30 °C, pehmeä vesi (dH alle 10). Parvikala, parven minimikoko 3 yksilöä. Akvaarion minimikoko pienelle parvelle on 500 L. Kaipaa piilopaikoiksi koloja ja juurakoita. Hiekka on paras pohjamateriaali, sillä ”tikrut” tykkäävät kaivella.
Ruokinta:

Lähes kaikkiruokainen, syö lähinnä pohjalta. Pienet elävät tai pakastetut eläimet, hiutaleet, pelletit ja tabletit, pehmeät kasvikset. Ei pärjää pelkällä kuivaruualla. Syö erittäin tehokkaasti kotiloita.
Soveltuvuus ja luonne:

Soveltuu pohjakalaksi vain suurimpiin lämminvetisiin seura-akvaarioihin. Pitää hyvin puolensa isoja kaloja vastaan. Kookas ja vilkas, ja saattaa häiritä käytöksellään herkimpiä ja rauhallisimpia kaloja. Jättää yleensä ylempänä uivat lajit rauhaan, mutta voi häiritä pahasti pieniä pohjakaloja. Saattaa nyppiä monnisilta silmät irti. Saattaa repiä kasveja pahastikin.

Sukupuolierot:

Erittäin pienet. Aikuinen, hyväkuntoinen naaras on pulskempi. Koiras on kirkasvärisempi ja pyrstöevän kärjet ovat pidemmät ja terävämmät.

Lisääntyminen:

Kudetus on hyvin vaikeaa ja onnistuu vain harvoin akvaariossa. Kututapahtumaa voi yrittää saada laukaistua suurilla vedenvaihdoilla, hyvällä ruokinnalla ja lämmönnostolla. Kutuakvaario saisi olla väh. 300 L, pH 6,5, 26 °C, dH 0–2 ja runsaasti virtausta. Kaikki kaupoissa myytävät tiikerinuoliaiset ovat luonnosta pyydettyjä.

lähde: http://www.faunatar.fi/fin/index.php?page_id=340

ps. gyl kuukle on ihmmeettis asijjah?

Tässä myös tiikerinuoliaisesta:
http://makevaario.makenet.org/tiikerinuoliainen.php