Miksi Krishna?

Nyt kyllä puhut satuja.

Meni hiukan yli munkin hilseen kirjoitti:

Nyt kyllä puhut satuja.

Bhagavad Gitaa. Kaikki maailman uskonnot tunnustavat että on vain yksi Jumala. Islamissa häntä kutsutaan Allahiksi, juutalaiset Jehovaksi, ja Intiassa jumaluuden YLIMMÄN PERSOONALLISUUDEN tunnetuin nimi on KRISHNA, joka tarkoittaa kaikkein viehättävintä, siis sitä mihin sielut ovat viehättyneet, ei aistinautinnot (ne taas palvovat eri asioita). Jostain syystä kristinuskossa jumalasta tiedetään niin vähän että hänellä ei ole edes nimeä, voi olla että tämä johtuu siitä että jumalaa ei pidetä auktoriteettina tai todellisuutena tai sitten hän ei kiinnosta ketään. Mun käsityksen mukaan tämänhetken kristillinen käsitys on aika abstrakti kenelläkään heistä ei ole kokemusta jumalasta koska häntä kuvataan rakkautena (joka on tunneaisti) tai valona (näköaisti). Ehkä kristillinen jumalakäsitys on vielä lapsen kengissä? tai karkean aistihavainnon tasolla? Jumalan todellinen oivaltaminen vaatii puhdistumista ja se edellyttää että ei syö eläimiä(raatoja syömällä syö eläimen tietoisuutta ja eläimen tietoisuus käsittyy parittelusta, syömisestä, nukkumisesta ja itsensä puolustamisesta). Puhdistuminen ei tarkoita pelkästään kehon puhdistumista vaan tietoisuuden puhdistumista, näin ollen päihteet, uhkapeli, ja aiheeton sukupuolielämä liittyvät kaikki aistinautintojen havitteluun, ja jumala tietoisuus on valitettavasti karkeita aistinautintoja havittelevan ulottumattomissa.

suosittelisin kirjoitti:

Bhagavad Gitaa. Kaikki maailman uskonnot tunnustavat että on vain yksi Jumala. Islamissa häntä kutsutaan Allahiksi, juutalaiset Jehovaksi, ja Intiassa jumaluuden YLIMMÄN PERSOONALLISUUDEN tunnetuin nimi on KRISHNA, joka tarkoittaa kaikkein viehättävintä, siis sitä mihin sielut ovat viehättyneet, ei aistinautinnot (ne taas palvovat eri asioita). Jostain syystä kristinuskossa jumalasta tiedetään niin vähän että hänellä ei ole edes nimeä, voi olla että tämä johtuu siitä että jumalaa ei pidetä auktoriteettina tai todellisuutena tai sitten hän ei kiinnosta ketään. Mun käsityksen mukaan tämänhetken kristillinen käsitys on aika abstrakti kenelläkään heistä ei ole kokemusta jumalasta koska häntä kuvataan rakkautena (joka on tunneaisti) tai valona (näköaisti). Ehkä kristillinen jumalakäsitys on vielä lapsen kengissä? tai karkean aistihavainnon tasolla? Jumalan todellinen oivaltaminen vaatii puhdistumista ja se edellyttää että ei syö eläimiä(raatoja syömällä syö eläimen tietoisuutta ja eläimen tietoisuus käsittyy parittelusta, syömisestä, nukkumisesta ja itsensä puolustamisesta). Puhdistuminen ei tarkoita pelkästään kehon puhdistumista vaan tietoisuuden puhdistumista, näin ollen päihteet, uhkapeli, ja aiheeton sukupuolielämä liittyvät kaikki aistinautintojen havitteluun, ja jumala tietoisuus on valitettavasti karkeita aistinautintoja havittelevan ulottumattomissa.

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj 

”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.

Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!

Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.

Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.

ki

Anonyymi kirjoitti:

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj 

”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.

Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!

Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.

Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.

ki

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj 

”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.

Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!

Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.

Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.

Anonyymi kirjoitti:

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj 

”Shrimad-Bhagavatam” (1.1.2) julistaa: vedyaṁ vāstavam atra vastu śivadaṁ tāpa-trayonmūlanam - ”Todellisuus – vāstavam vastu, todellinen olemus, joka on kaikkien tämän maailman tekaistujen ja kuviteltujen asioiden yläpuolella”. Kaikki tähän maailmaan liittyvä kertynyt tieto on täyttä hölynpölyä. Se on seurausta vääristä käsityksistä ympäröivästä maailmasta, ja se on täynnä vääriä tulkintoja ja väärinkäsityksiä. Sanakirjat, historia, eepokset - mitä tahansa ihmiset keräävätkin - ovat kaikki vain totuuden vääristelyä, ja me olemme niiden keskipisteessä. Se kiehtoo meitä, mutta samalla meidän on noustava todellisen elämän tasolle, sillä olemme osa tuota korkeampaa maailmaa. Meidän on siis palattava Jumalan luo, palattava kotiin.

Kotimme on siellä. Mikä meitä voi houkutella täällä, paikassa, jossa kuolema vallitsee, jossa meitä odottaa uusi syntymä, jossa kaikki on tunkkaista ja aiheuttaa hajoamista ja kärsimystä? Epätoivo, kärsimys ja kuolema, mutta tämäkään ei ole vielä kaikki, vaan meidän on jatkuvasti palattava tänne yhä uudelleen ja uudelleen, seuraten samaa elämänkulkua!

Yrittäkää löytää todellista lohtua ja auttakaa myös muita pääsemään takaisin todelliseen elämäänsä, jotta he pääsisivät pois tästä ei-toivotusta ilmapiiristä. Meidän on palattava ”takaisin Jumalan luo”, paikkaan, jossa kaikki on kaunista. Mutta mitä tämä ”takaisin Jumalan luo” tarkoittaa? Siellä on meidän kotimme - suloinen ja rakas kotimme! Olemme tuon maan lapsia, ja pyhät kirjoitukset rohkaisevat meitä: ”Teille on annettu tämä ihmiselämä, tämä tilaisuus, joten yrittäkää kaikin keinoin - pohtimalla, mietiskelemällä, kertomalla, kuuntelemalla - kehittää todellista identiteettiänne, jaloa yksilöllisyyttänne kotimaassanne, jossa sielu asuu. Ajatelkaa sitä aina ja jatkuvasti. Tehkää kaikkenne poistuaksenne tältä illuusion tasolta ja astuaksenne tuohon maahan”.

Paluu Jumalan luo on paluuta kotimaahamme, todelliseen kotiimme. Se, mikä nyt on meille yö, me teemme siitä meidän päivämme! Ja sieltä, missä nyt on pimeyttä, juuri sieltä löydämme valon, ja se, mikä näyttää niin ilmeisen yksinkertaiselta ja selkeältä, on hylättävä. Vakavissa laskelmissamme koko hyväksikäytön ja itsekkäiden etujen maailma on heitettävä syrjään pimeyteen, meidän on hylättävä tämä ”tieto” kokonaan. Ja se, mikä nyt on meille pimeyttä, meidän pitäisi yrittää tehdä siitä valoisaa kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiomme, ajattelemalla sitä syvällisesti ja yrittämällä jatkuvasti päästä tuohon korkeampaan maahan, siihen ihmeelliseen maahan, jossa kaikki on kaunista.

ki

Lue lisää

Shrila Bhaktivinod Thakur

Durlabha mānava-janma


durlabha manava-janma labhiya samsare
krsna na bhajinu duhkha kahiba kahare? [1]

(1) Ihmiselämä on harvinaisin tilaisuus saavuttaa henkinen täydellisyys. Mutta minulle on jäänyt vain suru, koska minä, jolle tämä suuri mahdollisuus on annettu, menetin sen, koska en koskaan palvonut Jumalaa, Krishnaa! Voi, kenelle kertoisin tämän epäonnen tarinan?

'samsara' 'samsara' kari' michhe gela kala
labha na ha-ila kichhu, ghatila janjala [2]

(2) Elämä toisensa jälkeen on kulunut tässä aineellisessa maailmassa, kaikki aikani on mennyt hukkaan (materialistisen perhe-elämän orjuudessa). En ole saanut yhtään mitään ja olen kokenut vain ongelmia ja huolia.

kisera samsara ei chhayabaji praya
ihate mamata kari vrtha dina yaya [3]

(3) Millainen maailma tämä on? Se on kuin taikurin illuusio (kuin taikalyhdyn esitys, jossa silmieni edessä leikkii lukuisia varjoja ja optisia illuusioita). Koska olen itsekkäästi kiintynyt tällaiseen kangastukseen, pidän tämän maailman ohimeneviä illuusioita ”minulle” ja ”minun” kuuluvina. Näin päivä toisensa jälkeen kuluu turhaan.

e deha patana ha'le ki rabe amara?
keha sukha nahi dibe putra paribara [4]

(4) Mitä minulle jää jäljelle, kun tämä ruumis kaatuu kuolleena maahan? Silloin eivät poikani eivätkä rakkaimmat läheiseni pysty antamaan minulle minkäänlaista onnea.

gardabhera mata ami kari parisrama
kara lagi' eta kari, na ghuchi la bhrama [5]

(5) Teen joka päivä kovasti töitä kuin aasi, ja silti ihmettelen, kenen vuoksi yritän niin kovasti? Olen edelleen niin monien illuusioiden vallassa!

dina yaya michha kaje, nisa nidra-vase
nahi bhavi marana nikate achhe vase [6]

(6) Tuhlaan jokaisen päiväni turhiin ja merkityksettömiin asioihin, ja yöni kuluvat unen vallassa. Enkä ajattele hetkeäkään koko vuorokauden aikana, että kuolema on aina läsnä.

bhala manda khai, heri, pari, chinta-hina
nahi bhavi, e deha chhadiba kona dina [7]

(7) Elän huoletonta elämää: syön, ulkoilen, pukeudun haluamallani tavalla, mutta en ajattele sitä, että jonain päivänä minun on luovuttava tästä kehosta.

deha-geha-kalatradi-chinta avirata
jagichhe hrdaye mora buddhi kari hata [8]

(8) Sydänparkaani piinaavat jatkuvat huolet toimeentulostani ja huolet, jotka johtuvat kehostani, kodistani, vaimostani, sukulaisistani ja julkisista velvollisuuksistani. Nämä huolet aiheuttavat minulle kärsimystä ja tuhoavat järkeni.

haya, haya! nahi bhavi—anitya e saba
jivana vigate kotha rahibe vaibhava? [9]

(9) Voi, voi! Miten valitettavassa tilanteessa olenkaan! Olen uppoutunut näihin ongelmiin ajattelematta, että ne ovat lyhytaikaisia ja katoavat pian unholaan. Mitä aineelliselle omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen?

smasane sarira mama padiya rahibe
vihanga-patanga taya vihara karibe [10]

(10) Kun ruumiini heitetään polttohautausmaalla olevaan kuoppaan, se vain makaa siellä liikkumattomana. Varikset, korppikotkat, muurahaiset ja madot kerääntyvät paikalle ja herkuttelevat sillä!

kukkura srgala saba anandita ha'ye
mahotsava karibe amara deha la'ye [11]

(11) Kulkukoirat ja shakaalit iloitsevat, juhlivat ja herkuttelevat ruumiillani.

ye dehera ei gati, tara anugata
samsara-vaibhava ara bandhu-jana yata [12]

(12) Katsokaa, tämä on tämän aineellisen ruumiin lopullinen kohtalo! Ja hämmästyttävää on, että kaikki maalliset saavutukseni, kotini, perheeni ja ystäväni tulevat kokemaan saman kohtalon!

ataeva maya-moha chhadi buddhimana
nitya-tattva krsna-bhakti karuna sandhana [13]

(13) Siksi rukoilen jokaista järkevää ihmistä: hylätkää kaikki nämä māyān luomat kangastukset ja etsikää puhdasta omistautumista Jumala Krishnalle, sillä se on ainoa ikuinen totuus!










hu

mihin hän sijoittuu hindulaisessa pantheonissa, vai onko hän sama kuin Krishna? Ja onko Krishna itse Jumala vai Hänen ilmentymänsä tai inkarnaationsa? Vai onko kaikkien takana kuitenkin Brahman, vai onko nimillä sittenkään mitään merkitystä?

Tässä lyhyt, yksinkertaistettu selitys Hindu-jumalista:

Hidulaisuudessa kaikkein ylimpänä on Brahman, joka on kaikkeus ja kaikkialla. Brahman on niin pyhä, ettei sitä voi edes palvoa. Siksi hinduilla on muita jumalia palvonnan kohteena. Ne kaikki ovat vain jokin osa tuosta Brahmanista.

Seuraavaksi on kolme pääjumalaa:
Brahma - luojajumala
Vishnu - ylläpitävä jumala
Shiva - luova ja tuhoava jumala

Hindulaisuuden mukaan Vishnu on ilmestynyt maan päälle kymmenessä erilaisessa ruumiillistumassa eli avataroissa. Nämä ovat:

1.Matsya, kala
2.Kurma, kilpikonna
3.Varaha, villikarju
4.Narasimha, ihmisleijona
5.Vamana, kääpiö
6.Parashurama, Rama kirveen kanssa
7.Rama, Sri Ramachandra, Ayodhyan prinssi ja kuningas
8.Krishna, huilua soittava sininen jumalhahmo
9.Buddha tai Balarama
10.Kalki, joka ilmestyy Kali Yuga -kauden lopussa

Vishnun puoliso on yltäkylläisyyden jumala Lakshmi.

Shivallakin on useita eri ilmenemismuotoja. Tunnettu lienee myös Shivan puolison Parvatin raivoisa ilmenemismuoto Kali eli Durga.

Hinhuilla on noin 300 000 000 jumalaa, joista kaikista ei kukaan voi pitää selvää. Ja kuten arvata saatat noita erilaisia "lahkojakin" on joka lähtöön. Yksi on tuo mainittu Krishna-liike.

Mutta perustaltaan hindulaisuudenkin voidaan katsoa olevan yksijumalainen uskonto, eli jumala on tuo Brahman. Se vain ilmenee miljoonissa eri muodoissa, joista itsekukin voi valita sopivia palvontakohteita.

Kempiläinen kirjoitti:

mihin hän sijoittuu hindulaisessa pantheonissa, vai onko hän sama kuin Krishna? Ja onko Krishna itse Jumala vai Hänen ilmentymänsä tai inkarnaationsa? Vai onko kaikkien takana kuitenkin Brahman, vai onko nimillä sittenkään mitään merkitystä?

Lue lisää

Vishnu on Krishnan osalaajentuma, mutta en jaksa ruveta tappelemaan siitä onko Vishnu korkeampi kuin Krishna. Itse palvon Krishnaa korkeampana, koska oppilasketjuni opettaa niin ja koska Krishna manifestoi enemmän ominaisuuksia kuin Vishnu. Vishnu ei manifestoi mitään ominaisuutta, joka Krishnalta puuttuisi, mutta Krishna manifestoi 4 ominaisuutta jotka Vishnulta puuttuvat.

Brahman on Krishnan sädehohto. Krishna oivalletaan kolmessa eri vaiheessa. Brahman, Paramatma ja Bhagavan. Sac-cid-ananda. Sat tarkoittaa ikuista ja on siis tuo brahman aspekti. Cit tarkoittaa tietoa ja on paramatma aspekti. Ananda taas tarkoittaa autuutta. Krishnan ikuinen muoto on siis sac-cid-ananda. Ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta.

selitys.. kirjoitti:

Tässä lyhyt, yksinkertaistettu selitys Hindu-jumalista:

Hidulaisuudessa kaikkein ylimpänä on Brahman, joka on kaikkeus ja kaikkialla. Brahman on niin pyhä, ettei sitä voi edes palvoa. Siksi hinduilla on muita jumalia palvonnan kohteena. Ne kaikki ovat vain jokin osa tuosta Brahmanista.

Seuraavaksi on kolme pääjumalaa:
Brahma - luojajumala
Vishnu - ylläpitävä jumala
Shiva - luova ja tuhoava jumala

Hindulaisuuden mukaan Vishnu on ilmestynyt maan päälle kymmenessä erilaisessa ruumiillistumassa eli avataroissa. Nämä ovat:

1.Matsya, kala
2.Kurma, kilpikonna
3.Varaha, villikarju
4.Narasimha, ihmisleijona
5.Vamana, kääpiö
6.Parashurama, Rama kirveen kanssa
7.Rama, Sri Ramachandra, Ayodhyan prinssi ja kuningas
8.Krishna, huilua soittava sininen jumalhahmo
9.Buddha tai Balarama
10.Kalki, joka ilmestyy Kali Yuga -kauden lopussa

Vishnun puoliso on yltäkylläisyyden jumala Lakshmi.

Shivallakin on useita eri ilmenemismuotoja. Tunnettu lienee myös Shivan puolison Parvatin raivoisa ilmenemismuoto Kali eli Durga.

Hinhuilla on noin 300 000 000 jumalaa, joista kaikista ei kukaan voi pitää selvää. Ja kuten arvata saatat noita erilaisia "lahkojakin" on joka lähtöön. Yksi on tuo mainittu Krishna-liike.

Mutta perustaltaan hindulaisuudenkin voidaan katsoa olevan yksijumalainen uskonto, eli jumala on tuo Brahman. Se vain ilmenee miljoonissa eri muodoissa, joista itsekukin voi valita sopivia palvontakohteita.

Lue lisää

Juuri noin evankelis-luterilaiset koulukirjat selittävät hindulaisuuden. Todella huvittava yleistys ja pitää takuulla huolen siitä ettei kukaan vahingossakaan kiinnostu aiheesta sen enempää.

Oletan että evankelis-luterilainen kirkko on valinnut viralliseksi hindulaisuudeksi opin, jossa brahman (Krishnan sädehohto) on korkein koska myös evankelis-luterilainen kirkko palvoo muodotonta ja kasvotonta Jumalaa, josta ei tiedetä oikein mitään. Brahman tuntui siis kotoisammalta valinnalta kuin vaikka Shiva (jota kymmenet miljoonat hindut myös palvovat korkeimpana).

Vain yksi hindujen luokka pitää brahmania korkeimpana. Jotkut pitävät Shivaa korkeimpana, jotkut Vishnua ja toiset Krishnaa. Jokaisen pitää itse löytää totuus pyhien kirjoitusten, pyhimysten ja gurun avulla. Sellaista on hindulaisuus.

Että kun yhden jutun on lukenut, niin on kaikkitietävä ja valaistunut - ja ennen kaikkea oikeaoppinen - hindulaisuuden ja muidenkin uskontojen suhteen. Sama kuin Paavalin kirjeiden perusteella väittäisi tietävänsä, mitä kristinusko on (niin jotkut tekevätkin, muttei se silti mitään todista). Tyypillistä lahkolaisuudelle on tarttua yhteen yksityiskohtaan ja sulkea silmänsä muilta.

niin.. kirjoitti:

Että kun yhden jutun on lukenut, niin on kaikkitietävä ja valaistunut - ja ennen kaikkea oikeaoppinen - hindulaisuuden ja muidenkin uskontojen suhteen. Sama kuin Paavalin kirjeiden perusteella väittäisi tietävänsä, mitä kristinusko on (niin jotkut tekevätkin, muttei se silti mitään todista). Tyypillistä lahkolaisuudelle on tarttua yhteen yksityiskohtaan ja sulkea silmänsä muilta.

Lue lisää

niin olen lukenut Bhagavad Gitan lisäksi satoja kirjoja, mutta BG oli se kirja mistä löysin vastaukset niihin kysymyksiin joihin olin vastauksia etsinyt. Valitettavasti en löytänyt niitä paavon kirjeistä, ainoat "ristilliset" varteenotettavat tekstithän on jätetty pois raamatusta.

ilmeisesti kirjoitti:

niin olen lukenut Bhagavad Gitan lisäksi satoja kirjoja, mutta BG oli se kirja mistä löysin vastaukset niihin kysymyksiin joihin olin vastauksia etsinyt. Valitettavasti en löytänyt niitä paavon kirjeistä, ainoat "ristilliset" varteenotettavat tekstithän on jätetty pois raamatusta.

Lue lisää

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
Vedat ja puranat Jiva Goswamin kirjoituksissa

(7. tammikuuta 1982. Navadwipa Dhama, Intia)



Puranoja on kahdeksantoista. Jiva Goswami Prabhu mainitsee ”Bhagavata-sandarbhassaan” kaksi Puranojen ominaispiirrettä. Nämä teokset ovat Vedoja täydentäviä, niitä tukevia. Ne täydentävät Vedoja — tällainen on Puranojen luonne. Puranat [selittävät] sen, mitä Vedoissa ei ole ilmaistu selkeästi ja yksiselitteisesti, sisältämällä täydentävää tai avustavaa tietoa. [Sanskrit.] Myös se tieto, joka puuttuu Vedoista, on läsnä Puranoissa. Purana tarkoittaa ”muinaista”. Vedat sisältävät tiettyjä totuuksia, ja Puranat vahvistavat ne.

Lopullisen hajoamisen, tuhoutumisen jälkeen, kun luominen alkaa uudelleen, tieto laskeutuu Narayanalta Brahmalle. Puranojen kirjoittajat ovat lukuisia näkijöitä (rishi), jotka kykenevät keräämään ja säilyttämään tietoa tapahtumista, jotka tapahtuivat menneessä luomisessa (mitä tapahtui ennen maailman täydellistä hajoamista, maailman menneessä historiassa). Maailman menneen historian tapahtumia kuvataan Puranoissa, mutta niitä ei ole kuvattu Vedoissa, joten Puranoja ei pitäisi laiminlyödä kuten brahma-samaj ja arya-samaj tekevät. Mutta Jiva Goswami Prabhu on asettanut Puranat erittäin korkealle. ”Bhagavatam” on myös Purana.

Puranoja ei pidä laiminlyödä. Tämä ei tarkoita sitä, että Puranat olisivat yhtä arvokkaita ja samanarvoisia kuin Vedat, mutta silti Puranat kertovat tapahtumista, joita ei ole edes mainittu Vedoissa.

Puranoja on kahdeksantoista, ja ne luokitellaan seuraavasti: sattvika, rajasika, tamasika. ”Padma-purana” on sattvika-purana. Tämä Purana edustaa antaumuksen koulukunnan etuja. Sattvika-puranat kertovat pääosin Narayanasta.



hg