Hänen tautinsa löytyi pitkään jatkuneen lonkkavaivan tutkimuksen jälkeen.
Vaivaa epäiltiin kulumaksi, se jopa kuvattiin ja kuvassa näkyi "kulumaa."
Kolmisen viikkoa sitten perusteellisten tutkimusten jälkeen( mm.kaksi nk. viipalekuvausta)
ohutneulanäytteellä löytyi syöpä lonkasta. Sen kerrotaan olevan etäispesäke, mutta varsinaista syövän alkuperäistä paikkaa ei tiedetä ja hoitava lääkäri arvelikin sen jäävän ikuiseksi mysteeriksi. Voiko näin olla? Lääkäriltä saa lypsämällä lypsää tietoja isän taudista ja sen levinneisyydestä ja vastaukset ovat todella pyöreitä ja mitään sanonattomia. Isä on sairaalassa, eikä kuulemma pääse enää kotiin, koska syöpä on lähettänyt etäispesäkkeitä ympäri elimistöä. Hän ei saa mitään hoitoakaan enää. Sädehoidolla yritettiin pienentää kasvaimia ja poistaa kipuja, joita ei morfiinilääkityksen takia onneksi paljoa olekaan.
Tietääkö kukaan vastaavanlaista tapausta ja suoritetaankohan isälleni hänen kuolemansa jälkeen ruumiinavaus?
Isälläni 73 v on syöpä
15
2033
Vastaukset
- syöpä itselläkin
vielä isäsi kuolemaa. Hän on nyt elossa. Kannattaisi kysellä muidenkin lääkärien mielipiteitä. Lääkärit kyllä tietävät meitä maallikoita enemmän asioista. Toisaalta kaverini äiti ( 86 v ) on nyt menossa syöpäleikkaukseen joten kyllä vanhoja ihmisiäkin hoidetaan.
Isäsi tapauksessa voi olla että isäsi ei kestäisi rankempaa hoitoa, kun hoidot ovat todella rankkoja nuoremmillekin.
Voimia sinulle ja hyviä yhteisiä aikoja! - lähiomainen
Sattuipa minulle näin; äitini 80 v valitti palvelutalossa ainaisia kipujaan, voivotteli, kuten vanhat ihmiset joskus tekevät,
no, joutui sitten meilahteen hengenahdistuksen takia, monta kertaa /
eräänä kertana eräs ulkomaalainen hoitaja tokaisi minulle, kun kysyin miten se äiti jakselee että:
voi voi syöpä olla levinnyt koko ruumis, ei teidän äiti enää parane.
eihän siinä muuta, mutta kukaan ei ollut kuukausien saatossa vaivautunut kertomaan omaisille mitään - ja meilahdesta oli aivan taatusti lähtenyt epikriisi myös palvelutaloon jossa vastaava hoitaja oli olevinaan kovin ymmällään että voi, onko äidilläsi syöpä?
juttelin sitten hoitavan lääkärin kanssa, joka kysyi, haluanko että äidin syöpää yritetään hoitaa?
kysyin, että mitä se tarkoittaa käytännössä`?
lääkäri siihen että ei oikeastaan mitään, muutama viikko voi tulla lisäaikaa elää mutta hoidot ovat todella rankkoja.
äidin syöpä oli " jokapuolla".
Se, mikä eniten suuttuttaa yhä edelleen on juuri tämä, ettei kukaan vaivautunut kertomaan omaisille eikä äiti saanut asianmukaista kivunhoitoa edes.
loppuvaiheessa häntä hoidettiin huonosti, vietiin mm saattohuoneeseen joka oli karsea,pieni koppi - entinen varasto tai jokin -
kovia ääniä kuului naapurihuoneesta jossa potilaat huudattivat telkkua, riitelivät toistensa ja omaistensa kanssa.
osastolla oli lappu, miten sairaala yrittää totetuttaa " inhimillistä saattohoitoa" yhdessä potilaan omaisten kanssa.
puppua.
kerrankin osastolta soitti joku hoitaja joka sanoi naureskellen:
taitaa se olla menoa nyt SILLE, haluatko tulla katsomaan - tai - hoitaja jatkoi - eihän sitä tiedä jos SE piristyy vielä..
tein kyllä valituksen hoitajasta ja osastolääkäri oli aivan kauhuissaan hoitajan käytöksestä.
jokainen ymmärtää, että rankat syöpähoidot eivät sovellut vanhoille ihmisille, en minäkään äidille halunnut - mutta hänelle olisi voitu antaa edes asianmukaista kivunhoitoa.
nyt äiti on kuollut eikä kärsi enää.
ilman tuota ulkomaalaista hoitajaa meilahdessa emme kai luultavasti koskaan olisi saaneet tietää äidin syövästä.
äidille ei tehty ruumiinavausta, katsottiin ettei hyödytä kun tiedettiin kuoleman syy.- pipukka
Meilahdessa kohdeltiin siskoni miestä yhtä karmeella tavalla, se oli järkyttävää.Sain hommattua hänet loppuajaksi Terhokotiin, ja kuin suuri möykky olisi rinnasta postunut kun vasta avasin saattohoidon oven.Se oli kuin kaunis eteinen kuolevalle, ja minkälaisen kohtelun sai myös omainen.Olen IKUISESTI kiitpllinen että hän sai kuolla kaikki läheiset ympärillään, ja mikä tärkeintä, kipuja ei ollut lainkaan.Sai morfiinipumpun heti kun pääsimme osastolle.Meille jäi kaunis kuva rauhallisesta nukkuvasta kuolleesta.
- 71 v
Minun tarinani on vähän lohdullisempi.Aluksi tuotti vaikeuksia päästä sairaalaa. Vasta kolmas kerta onnisti.
PH: sairaalassa olen saanut hyvää hoitoa. Kaikki tarpeelliset tutkimukset on suoritettu. Varsinkin sairaanhoitajat ovat olleet ystävällisiä. Osastolla olemme voineet keskustella turhasta melusta ja nukkua rauhassa.
Olen siitä hoitajia kiittänyt.
Nyt odotan leikkausta, joka ilmeisesti tapahtuu kahden viikon sisällä. - omainenkin
pipukka kirjoitti:
Meilahdessa kohdeltiin siskoni miestä yhtä karmeella tavalla, se oli järkyttävää.Sain hommattua hänet loppuajaksi Terhokotiin, ja kuin suuri möykky olisi rinnasta postunut kun vasta avasin saattohoidon oven.Se oli kuin kaunis eteinen kuolevalle, ja minkälaisen kohtelun sai myös omainen.Olen IKUISESTI kiitpllinen että hän sai kuolla kaikki läheiset ympärillään, ja mikä tärkeintä, kipuja ei ollut lainkaan.Sai morfiinipumpun heti kun pääsimme osastolle.Meille jäi kaunis kuva rauhallisesta nukkuvasta kuolleesta.
Kun me saimme tietää niin myöhään, äiti oli silloin jo niin huonossa kunnossa. Eli 2.5 kk sen jälkeen kun hoitaja vahingossa lipsautti tietonsa.
Kaiken muun lisäksi äidin epikriiseissä luki DNR eli EI ELVYTETÄ siitäkään ei oltu keskustelu omaisten kanssa ja:
äiti oli dementoitunut, ei hän pystynyt hoitamaana asioitaan ja kun kivuistaan yritti kertoa sivuutettiin asia sanomalla että joo joo no vanhat ny aina valittelee. - pipukka
omainenkin kirjoitti:
Kun me saimme tietää niin myöhään, äiti oli silloin jo niin huonossa kunnossa. Eli 2.5 kk sen jälkeen kun hoitaja vahingossa lipsautti tietonsa.
Kaiken muun lisäksi äidin epikriiseissä luki DNR eli EI ELVYTETÄ siitäkään ei oltu keskustelu omaisten kanssa ja:
äiti oli dementoitunut, ei hän pystynyt hoitamaana asioitaan ja kun kivuistaan yritti kertoa sivuutettiin asia sanomalla että joo joo no vanhat ny aina valittelee.Tiedän näin tehdään yleisesti vanhainkodeissa, vaikka siitä ei puhuta, mutta että sairaalassakin.Olet varmasti vihainen ja katkerakin, ne tunteet ovat sallittuja, ja vitutuskaan ei ole kaukana.Voimmeko luottaa enää Suomalaisiin sairaaloihin,priorisointi aloitetaan aina dementikoista.Voimia sinulle, suru hellittää vähitellen, katkeruudesta en olisi niin varma.
- titta
samanlaisen tapauksen, nimittäin oma isäni. Etäpesäke löytyi selästä ja alkuperäistä kasvainta ei koskaan löydetty. ruumiinavausta emme antaneet tehdä: mitä se sitten enää olisi hyvödyttänyt.
- surullinen...
löydettiin miehen nyrkin kokoinen kasvain ihan vahingossa... ensimmäinen lääkäri sanoi että keuhkoissa oli vain vähän varjostumaa, ei vakavaa... muutaman viikon päästä toinen lääkäri soitti minulle ja sanoi että isälläni on korkeintaan puoli vuotta elinaikaa!!! että sillä tavalla täällä hoidetaan vanhuksia.... olisi ollut mahdollisuus mennä vielä kokeisiin, mutta kieltäydyin niistä, koska ei auta enää mitään.. nyt vaan elellään päivä kerrallaan...
- Todella hölmistynyt
Ajattelin kauhun sekaisin tuntein, mihin tämä maailma on menossa! Vanhempamme tekivät työtä, rakensivat maatamme sodan jälkeisinä vuosina, ja nyt heitä "karsitaan", raaoin epäinhimillisin keinoin. He olisivat ihmisarvoisen hoidon ja huolenpidon ansainneet, jos ketkä.
Terveiset lääkärille, joka kuittasi isäni kivuút "kulumavaivalla!"
Sinäkin valkotakki, tulet joskus vanhaksi.
Etuna syöpään(mahdolliseen) kuollessasi, sinulla on tuskistasi päästävää morfiinia riittävästi.
Monilla vanhuksilla, teikäläisille tarpeettomilla ei ole. Syyn ja seurauksen lain alaisia olette kuitenkin, sekä typerät tunteettomat hoitajat, kuin lääkäritkin!
Asioista puhutaan vielä ,- ja puhutaan pohjamutia myöten!
- eräs..,.
oma isäni taa son saanut hoitoa keuhkosyöpäänsä runsain mitoin. Itseänsä hän pitää syyllisenä asiaan tupakointinsa takia ja kun ikääkin on liki kahdeksankymmentä niin nyt etäpesäkkeiden ilmettyä on aivan valmis siihen mitä tulossa on. Kivut ovat pahinta ja niiden hoito kyllä toimii, mutta kun samalal menee näkökyky heikoksi niin yrittää selvitä pienillä annoksilla jotta voisi lukea ja katsoa telkkaa.
Keuhkosyöpää hoidettiin alkuun sädehoidolla ja sitten sytostaateilla ja vaikka millä ja tovin sairaus oli aisoissa. Alussa ennen kuin tauti todettiin sai kyllä soitelal ja kysellä aikaa. Lopulta kun kysyttiin onko tarkoitus tehdä diagnoosi sisätaudeilla vai patologian puolella tuli aika nopsaan ja siitä on homma alkanut sitten pyöriä ihan kiitettävästi.
Vaikka kuulostaakin julmalta niin monesti tuossa iässä kunto on jo sen verran heikko että on oikeasti inhimillisempää antaa loppuelämälle hyvä vointi kuin pituutta sen kuuluisan laadun sijaan. Oma isäni on hyväkuntoinen, vireä ja aktiivinen ihminen ollut ihan vielä viime keväänä jolloin vointi alkoi romahtaa. Nyt hoidot veisivät viimeisenkin puhdin jos niitä edes olisi enää tarjolal, mutta kun kaikki viimeisiä pillereitä myöden on käytössä..
Olkoonkin että seitkyt ja päälle ihmiset ovat tehneet kaikkensa tämän maan eteen jne, mutta silti jossakin on hyvä ottaa se järki käteen ja miettiä mikä on oikein ja mikä on hölmöä. Jos kalliilla ja rankoilla erikoissairaanhoidon toimilla saadaan vuosi tai kaksi lisää niin onko sillä oikeasti merkitystä kun se sama aika on mennyt potiessa ja oksennellessa jne? Seuraavaksi jos vielä on huono tuuri niin saadaan syöpä paranemaan ja sitten iskee dementia tms joka vie ihmisen lopullisesti ja vain kuori jää, näinkin on käynyt..
Omaisestaan ei halua luopua, mutta joskus se päivä on edessä ja mieluummin juttelen viimeiseen asti isäni kanssa ja väittelen kuin katson hänen kuihtumistaan ja oksnteluaan. Lapsenlapset tuovat elämään riemua jota sairaalassa ei voi kokea ei edes sen vierailutunnin aikaa. Saattohoitokoti ei ole koti jossa on asunut koko elämänsä ajan. Parempi siis näin lopultakin kuitenkin!
Vielä anopin syövän perusteella voi sanoa sen että vanhemmat ihmiset ovat monasti huonoja vaivaamaan turhilla asioilla lääkäriä. Jätetään siis kertomatta oleellisia asioita koska ne tuntuvat potilaasta turhilta vaivoilta eikä liity ko käyntiin jne. Näin anoppini aivokasvain jäi aikanaan löytymättä ja etäpesäkkeitä hoidettiin varsinaisena sairautena kunnes loppu oli jo käsillä ja totuus paljastui.
Avauksesta joku kysyi. Avaus tehdään nuorelle eli tässä tapauksessa käsite on alle 70v terveelle ihmiselle joka kuolee odottamatta jne. Käytännössä avaamatta jää tuon iän ylittäneet lääkärin jatkuvasa hoidossa olevat ja diagnosoidut henkilöt. Kuolinsyytä pidetään siis selvänä kun tauti on selvillä. Varsinkin kun edetään sairauden loppuvaiheeseen ei lopullisella syyllä oikeastaan ole edes merkitystä olipa se paikka mikä tahansa joka petti ensimmäisenä. Pelkän syövän alkuperän selville saamiseksi ei siis avata ellei se ole tutkimuksellisesti jollain tapaa merkittävää.. Opetussairaaloilla on hieman omia sovelluksia aina omien tarpeidensa mukaan. Lienee kuitenkin kaikkien etu saada hautajaisjärjestelyt aikanaan nopeasti käyntiin jolloin avaus turhaan viivästyttää asiaa?- Todella hölmistynyt
ammattikuntaasi puolustava nuori lääkärin planttu, jonka mielestä 70 ja risat on niin vanha, ettei hänen oireitaan kannata ottaa vakavasti, eikä diagnosoinnin jälkeenkään vaivautua hoitamaan. Kuulehan, kun monet ovat tuossa iässä henkisesti niin vireitä, että heidät valitaan jopa hoitamaan presidentin virkaa.
"Tuossa iässä" - ilmaisusi kertoi paljon.
Sinä et huomaakaan kuinka pian olet tuossa iässä ja tyyppisi tunnistaen toivon, että jo "tuota ikää" ennen saisit maistaa omaa lääkettäsi, niinkuin saatkin. Syyn ja seurauksen lainalaisuudesta eivät puolijumaliksi itsensä kokevat lääkäritkään ole turvassa.
Mukavaa jatkoa vaan.! Nuku yösi hyvin ja muista, että jokaisen nukutun yön jälkeen olet taas päivää vanhempi. Ennen kuin huomaatkaan olet "tuossa iässä."
Äläkä kirjoittele valheellisia puolustelevia sepitelmiäsi isästäsi, joka mukamas keuhkosyövän ( itse hankkimansa)saatuaan pääsi nauttimaan hyvistä päivistä lapsenlapsiaan polvellaan körötellen. Ovela veto ...keuhkosyopään sairastunut isä. Voi sinua, joka olet todellakin ammatissa missä sinun ei pitäisi olla. Luulenkin ettet edes kauaa ole. Prosessi on käynnistynyt. - edellinen.,.,
Todella hölmistynyt kirjoitti:
ammattikuntaasi puolustava nuori lääkärin planttu, jonka mielestä 70 ja risat on niin vanha, ettei hänen oireitaan kannata ottaa vakavasti, eikä diagnosoinnin jälkeenkään vaivautua hoitamaan. Kuulehan, kun monet ovat tuossa iässä henkisesti niin vireitä, että heidät valitaan jopa hoitamaan presidentin virkaa.
"Tuossa iässä" - ilmaisusi kertoi paljon.
Sinä et huomaakaan kuinka pian olet tuossa iässä ja tyyppisi tunnistaen toivon, että jo "tuota ikää" ennen saisit maistaa omaa lääkettäsi, niinkuin saatkin. Syyn ja seurauksen lainalaisuudesta eivät puolijumaliksi itsensä kokevat lääkäritkään ole turvassa.
Mukavaa jatkoa vaan.! Nuku yösi hyvin ja muista, että jokaisen nukutun yön jälkeen olet taas päivää vanhempi. Ennen kuin huomaatkaan olet "tuossa iässä."
Äläkä kirjoittele valheellisia puolustelevia sepitelmiäsi isästäsi, joka mukamas keuhkosyövän ( itse hankkimansa)saatuaan pääsi nauttimaan hyvistä päivistä lapsenlapsiaan polvellaan körötellen. Ovela veto ...keuhkosyopään sairastunut isä. Voi sinua, joka olet todellakin ammatissa missä sinun ei pitäisi olla. Luulenkin ettet edes kauaa ole. Prosessi on käynnistynyt.Isäni on niitä jotka ovat eläissään ehtineet kokea jo paljon ja hän itse on sitä mieltä että tuossa iässä on jo aivan sopiva aika kuolla pois! Vanhainkoti on hänen painajaisensa tai joutua muuten hoidettavaksi ja autettavaksi sekä muista riippuvaiseksi. Hänelle on helpotus kun ympärillä ei hössätä ja paruta elämän surkeutta vaan e´letään tätä päivää täysillä!
Ja jos olisit lukenut niin hoidettu on ja hoidetaan edelleen, mutta toivoa parantumisesta ei ole. On monia tilanteita edelleen joissa hoito vie elämän laadun ja loppu koittaa kohta kuitenkin jolloin itseasiassa paremmalla elämän laadulla on parempi vaikutus sekä potilaan että omaisten elämään. Samalla kieltämättä säätyy varoja toivottomasta hoidosta niille joilla toivoa on. Kaikkien erikoissairaanhoidon yksiköiden toiminnoilla on jononsa ja niitä valtaa varsinkin syövän osalta jatkuvasti suurempi määrä vanhoja ihmisiä. Isäni kieltäytyi juuri kuvauksesta johon olisi mennyt aikaa parisen tuntia. Kuvalla kun ei ole itseasiassa mitään hoidollista merkitystä vaan tieto lisää tässä yhteydessä vain sitä tuskaa.. Matemaattisella toiminnolla huomaat että tällä toimenpiteellä hän päästi kuvaan ainakin yhden ellei kaksikin muuta riippuen kuvauksen laajuudesta. Heillä voi olla kyse vasta diagnoosin teosta ja sillä on kiire useimmiten kun mennään luustotasolle. Tutustu aiheeseen hakusanalla myelooma jos aikaa on..
Ja ihan voin kertoa, että tokihan se isoisä oli jo lapsia polvellaan keinutellut aiemminkin eikä aloittanut sitä vasta syövän saatuaan.. Nyt vain tiedämme että sitä ei jatku ikuisesti kuten aiemmin luulimme ja jos tänääm ei mene käymään voi olla että huomenna ei enää tarvitse!
Lueppa nyt se kirjoitukseni uudelleen ja mieti missä kohtaa ajatuksesi karkasi omille teilleen!
Ammatista voisin vielä lisätä että teen itseasiassa työtä lasten ja nuorten kanssa ja monasti on kohdalla se tilanne että kun lapsen tapaan on hänelle tehty saattohoitopäätös syystä tai toisesta ehkä jopa syntyessään saamansa sairauden takia heti ensipäivinä on tiedetty mitä tulossa on. Siksi mielestäni riittää että saa elää huomattavsti pidempään nauttien elämästään. Aikanaan itse haluaisin olla siinä tilanteessa "tuossa iässä" että voisin itse myös päättää elämäni loppumisesta mikäli se on tuskaa ja kärsimystä jota esim vuodepotilaana vanhainkodilla elämä mielestäni on. Syöpä ei siis ole oma painajaiseni vaan se on asia jonka kanssa on opittava elämään oli se sitten itsellä tai muilla. Onneksi olen perhepiirissä saanut kokea kahden ihmisen sairastumisen ja sairauden kanssa taistelun ja sen toteamisen että joskus ei asioille voi mitään eikä oikeasti ole keinoa parantua!
Ehkä sinäkin jonakin päivänä osaat suhtautua asioihin hieman objektiivisemmin kuin nyt.. - Todella hölmistynyt
edellinen.,., kirjoitti:
Isäni on niitä jotka ovat eläissään ehtineet kokea jo paljon ja hän itse on sitä mieltä että tuossa iässä on jo aivan sopiva aika kuolla pois! Vanhainkoti on hänen painajaisensa tai joutua muuten hoidettavaksi ja autettavaksi sekä muista riippuvaiseksi. Hänelle on helpotus kun ympärillä ei hössätä ja paruta elämän surkeutta vaan e´letään tätä päivää täysillä!
Ja jos olisit lukenut niin hoidettu on ja hoidetaan edelleen, mutta toivoa parantumisesta ei ole. On monia tilanteita edelleen joissa hoito vie elämän laadun ja loppu koittaa kohta kuitenkin jolloin itseasiassa paremmalla elämän laadulla on parempi vaikutus sekä potilaan että omaisten elämään. Samalla kieltämättä säätyy varoja toivottomasta hoidosta niille joilla toivoa on. Kaikkien erikoissairaanhoidon yksiköiden toiminnoilla on jononsa ja niitä valtaa varsinkin syövän osalta jatkuvasti suurempi määrä vanhoja ihmisiä. Isäni kieltäytyi juuri kuvauksesta johon olisi mennyt aikaa parisen tuntia. Kuvalla kun ei ole itseasiassa mitään hoidollista merkitystä vaan tieto lisää tässä yhteydessä vain sitä tuskaa.. Matemaattisella toiminnolla huomaat että tällä toimenpiteellä hän päästi kuvaan ainakin yhden ellei kaksikin muuta riippuen kuvauksen laajuudesta. Heillä voi olla kyse vasta diagnoosin teosta ja sillä on kiire useimmiten kun mennään luustotasolle. Tutustu aiheeseen hakusanalla myelooma jos aikaa on..
Ja ihan voin kertoa, että tokihan se isoisä oli jo lapsia polvellaan keinutellut aiemminkin eikä aloittanut sitä vasta syövän saatuaan.. Nyt vain tiedämme että sitä ei jatku ikuisesti kuten aiemmin luulimme ja jos tänääm ei mene käymään voi olla että huomenna ei enää tarvitse!
Lueppa nyt se kirjoitukseni uudelleen ja mieti missä kohtaa ajatuksesi karkasi omille teilleen!
Ammatista voisin vielä lisätä että teen itseasiassa työtä lasten ja nuorten kanssa ja monasti on kohdalla se tilanne että kun lapsen tapaan on hänelle tehty saattohoitopäätös syystä tai toisesta ehkä jopa syntyessään saamansa sairauden takia heti ensipäivinä on tiedetty mitä tulossa on. Siksi mielestäni riittää että saa elää huomattavsti pidempään nauttien elämästään. Aikanaan itse haluaisin olla siinä tilanteessa "tuossa iässä" että voisin itse myös päättää elämäni loppumisesta mikäli se on tuskaa ja kärsimystä jota esim vuodepotilaana vanhainkodilla elämä mielestäni on. Syöpä ei siis ole oma painajaiseni vaan se on asia jonka kanssa on opittava elämään oli se sitten itsellä tai muilla. Onneksi olen perhepiirissä saanut kokea kahden ihmisen sairastumisen ja sairauden kanssa taistelun ja sen toteamisen että joskus ei asioille voi mitään eikä oikeasti ole keinoa parantua!
Ehkä sinäkin jonakin päivänä osaat suhtautua asioihin hieman objektiivisemmin kuin nyt..vanhempi kuin 73 v?
Toivottavasti minusta ei koskaan tule niin "objektiivista", että priorisoisin edes ajatuksissani hoitoa ansaitsevat, tai ne joita ei kannata hoitaa. Jos sinun isäsi ei halunnut elämää pidentäviä hoitoja, niin hänellä ei ollut elämänhalua, minkä hyvin ymmärrän kun on tuollainen lapsi kuin sinä. Minun isälläni oli halu elää ja kokea monia asoioita, eikä hän ollut "liian vanha". Kuule, kun nykyään tuon ikäinen ei oikeastaan ole vielä ikäloppu.
Älä jatka riitelyä! Minä olen sitä mieltä ja pysyn siinä mielipiteessäni, että jos potilas tahtoo hoitoja, hänen on ne saatava, vaikka olisi sata vuotias. ENNEN KAIKKEA, odotan ja jopa uskallan vaatia lääkäreitä ottanaan vakavammin vanhempienkin ihmisten oireet!
Sinun kaltaisesi pikku hitler maistaa vielä omaa lääkettään. Häpeä ja häpeäkin kovasti! - edell
Todella hölmistynyt kirjoitti:
vanhempi kuin 73 v?
Toivottavasti minusta ei koskaan tule niin "objektiivista", että priorisoisin edes ajatuksissani hoitoa ansaitsevat, tai ne joita ei kannata hoitaa. Jos sinun isäsi ei halunnut elämää pidentäviä hoitoja, niin hänellä ei ollut elämänhalua, minkä hyvin ymmärrän kun on tuollainen lapsi kuin sinä. Minun isälläni oli halu elää ja kokea monia asoioita, eikä hän ollut "liian vanha". Kuule, kun nykyään tuon ikäinen ei oikeastaan ole vielä ikäloppu.
Älä jatka riitelyä! Minä olen sitä mieltä ja pysyn siinä mielipiteessäni, että jos potilas tahtoo hoitoja, hänen on ne saatava, vaikka olisi sata vuotias. ENNEN KAIKKEA, odotan ja jopa uskallan vaatia lääkäreitä ottanaan vakavammin vanhempienkin ihmisten oireet!
Sinun kaltaisesi pikku hitler maistaa vielä omaa lääkettään. Häpeä ja häpeäkin kovasti!sulla ei toi lukutaito todella ole kovin hyvä. Kun hoitoa ei enää ole niin sitä ei ole. Kun elämää voi olal kuukausi hyväkuntoisena tai kolme ihan pihalla niin kumman valitset? Pihalla olo on sitä kun ei jaksa puhua, ei ymmärrä toisten puhetta, nukkuu, nukkuu, nukkuu, sisuksia vääntää lääkkeet joilla ei ole mitään hoidollista merkitystä, palelee kuin horkassa puolet päivästä lopun aikaa on tuskainen hiki iholla, ruoka ei maita lainkaan.
Hyvää oloa on ne normaali oleminen ja toimiminen voi lukea ja katsella tellua, seurustella ihmisten kanssa, jaksaa mennä jopa ulos!
Mieti ihan oikeasti mitä kirjoitat sillä jos et todella vielä ymmärrä mitä isällesi on tulossa niin kyllä se valkenee..
Jossakin vaiheessa ihan oiekasti ei mitään ole tehtävissä ja mitä nopeammin sen oivaltaa sitä vähemmällä pääsee. Isäni on muuten tarkalleen 77v. Sairautta on jatkunut nyt kaiken kaikkiaan neljä vuotta ja joitakin viikkoja on jäljellä joten kiitos vain kannustuksesta!
Niin ja oire on asia erikseen edelleen kuin toivoton hoito tilanteessa jossa kaikki on tutkittu ja kokeiltu! - surullinen...
niin kauan kotona kuin vaan mahdollista!! Aikaa ei tosin ole kauaa, mutta.... Omasta mielestäni isäni on parempi olla kotona, kuin sairaalassa,vasta sitten kun en pysty hoitamaan häntä,luovutan...Vaikka välillä onkin rankkaa, muistan kuinka isäni hoiti minua kun olin pieni, nyt on minun vuoroni hoitaa.Olen samaa mieltä siitä, että mieluummin kotona omaisten luona, kuin sairaalassa vieraiden hoivissa...Lastenlapset voivat vielä käydä katsomassa pappaa omassa kodissa.Voi käydä mihin vuorokauden aikaan tahansa, kun taas sairaalassa on se tietty aika... Ja sitten kun on aika, niin muistan isäni mielummin omassa kotona kuin sairaalassa kuihtuneena pienenä myttynä kakanoiden välissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881577
Kesän odotuksia hyrynsalmella
Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla121460- 981390
- 691260
- 1041199
- 1161150
Anne Kukkohovi ei myykkään pikkuhousujaan
Kyseessä oli vain markkinointitempaus. Anne höynäytti hienosti kaikkia ja Onlyfans-tilinsä tilaajamäärä lähti jyrkkään n257972- 69971
Voi Rakas siellä
Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o18925- 37907