John Deeren kestävyys

Deutsit ja jontikat on täysiä romuja...

Eikä kyllä yhtään harmita. Hyvin toiminut ja ominaisuuksiltaan passeli kone. Itsekkin kokeilin Deutzia enkä oikeen vakuttunut. Ohjaamo jotenkinkin sekava. Tavaraa roiskittu pitkin koneen kylkeä sinne tänne.

Minulla on C-100 vm 2004 2400h ajettu. Heti uutena oli ongelmia voimanoton kanssa piti puhdistaa tehtaan jäljiltä putkistot. Siellä oli epäpuhtauksia. Ilmastointi ei toiminut ennenkuin uusi ohjausyksikkö vaihdettiin. Sittemmin on mennyt ihan hyvin. Suorituskyky on ollut lievä pettymys, luulin terhakkaammaksikin. Ei kulje juurikaan paremmin kuin entinen 80 hv traktori, ei ollut kotimainen.
Etukuormainkäytössä ihan pätevä peli, aika tyytyväinen olen ollut, kun suurin osa hommista ek käyttöä.

Deutz kokeilleena minulle ei sellaista tule. Liian sekavan oloinen. Tällä hetkellä Valtra 8550 HT ajettu 7500t ilman mitään remonttia.

John Deerestä sen verran kokemusta, että ei mikään hyvä käynistymään talvella kovalla pakkasella. Viime talvena tuttavalla oli, mutta vaihtoi pois sen takia.

Naapurin Deeressä oli joku pieni sähkövika. Poltti pääsulaketta, jolloin meno loppui kokonaan. Vian aiheuttaja oli kuitenkin joku pikku juttú.

Eli yhteenvetona voin sanoa, että ei noissa koneissa isoja eroja ole kestävyydessä.

En sitten tiedä mistä johtuu, mutta lähiseudulla oleva urakoitsija, joka urakoi lannanlevitystä, säilörehuntekoa kahdella silppurivaunulla ym. ym. vaihtoi John Deeret valtroiksi. Tällä hetkellä sillä on 2x M150 ja T190.

Aiemmin jotain 6-syl Jontikoita

olen tutustunut monipuolisesti jontikan sielunelämään maatalouskonehuoltoyritäjän kurssilla, joka em. jontikan kurssi.

monta vanhempaa jontikkaa pilkottiin osiksi ja uudempia hämmästeltiin pinnallisemmin.

hyvää tekniikkaa enemmistön mielestä, tosin suht monimutkaista ja jos ongelmia alkaa kasautua, ni aika pulassa on. sama kyl kaikissa merkeissä.

jontikka rakensi jo 80-luvulla teknisesti moderneja koneita, joihin valtra vastaavassa määrin keskittyi vasta 90-luvun lopulla. eli jontikalla on hieman teknistä etumatkaa joka esiintyy käyttövarmuutena ja kokemuksena.

2000-luku vaikutaa siltä että konemalleja työnnetään kilpaa väkisin markkinoille ja maanantai päivän koneita paljon totuttua enemmän joka merkillä. laadusta tingitään, hinnan kanssa kilpaa.
ympäristönsuojeluasiat tuottaa kustannuksia ja kohtuuttomia haasteita konevalmistajille ja taas laadusta on tingitty, joka merkillä.

jontikassa on joitakin anturivikoja, kuten kierrosluku, aika monissa koneissa

ja sähkövikoja noin yleensä ja sit viel lisäksi kalibrointiongelmat ja sähköhydrauliikan säädöt. usein vika on käyttäjässä ja jopa huoltomiehessäkin. koneet on niin monimutkaisia ja herkkiä et pienikin "vika" voi aiheuttaa kohtuutonta harmia.

kaikki viat tulisi korjata viipymättä alkuperäiseksi. näin kone säilyy korjattavassa kunnossa. kun vikoja kasautuu, niin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ongelmat kasautuu.
kone on pidettävä poikkeavan huolellisesti ja vaalittava puhtautta, ni huipputekniikan kanssa pärjää ja siitä saa kaiken tehon irti, muutoin käy päinvastoin.
ja esim. jos vaihteistoöljyn lämmöt nousee, niin tietysti on etsittävä vian syy. monet urakoitsijat painaa kaasua ja sit kone ajetaan vaihtokonekatokseen kun kaikki monilevyhydraulipakat rikki ja uusi kone. sama kaikissa merkeissä.

tiedän muuan urakoitsijalla monivikaisen uuden jontikan jossa valoja palaa näytössä kuin joulukuusessa. syy löytyy lattialta. tupakan tumppeja täynnä ja mukitelineeseen tumpattu. ei tuollaisella käyttäjällä 2005 vuoden jontikka pysy kasassa. se on fakta. on sil risoja valtrojakin.

jontikan suunnanvaihto on ollut hieman konstikas ja niskat taittava, mutta uusissa koneissa ei tuota ongelmaa enään?

aika monet jontikat on ilmattava kun ne seisoo useamman päivän, se on helppoa ilmata/automaattista, mut hämmästystä herättävää.

muutenkin polttoaineen syötössä pieniä ongelmia ja moottoripolttoöljy eräs ratkaisu ongelmiin.

tiedän åkermannin kaivurin jolla on kaivettu 10000h samoilla polttoainesuodattimilla. kyllä konekauppias ihmetteli kun katseli kaivuria.
ei se huoltotyö takaa itsestään selvästi että kone toimii, vaan koko käyttötottumus ratkaisee. jos polttoaineet ovat puhtaita ei suodattimet likaannu. tuossa lienee mäntyharjulaisen maarakennusfirman menestyksen eräs salaisuus.

kyllä jontikka on yksi parhaista koneista. mutta tietty vanhanaikaisuus on hyväksi. eli osta aina mallisarjan viimeisiä malleja, koska niiden lastentaudit on jo tehtaalla korjattu. ja toisaalta hintaa voi tinkiä kun kone jo vanhaa mallia vaikka aika uusi olisikin.
mieti aina millaisia varusteita oikeasti tarvitset. ylivarustelu vaatii hyvin huolellisen kuljettajan. vähän kuin rekkakuskin, että kengät jätetään astinlaudalle oven alle suojaan, ohjaamon ulkopuolelle.
karvalakkimallit soveltuvat hieman huolettomampaan menoon.

sähköä tulee aina kunnioittaa.. eli apuvirran antamista harkita tarkasti. huolehtia akun kunnosta ja että virtaa on yllinkyllin. huolehtia puhtaudesta ja muistaa että sähkössä maadoitusjohdot ovat yhtä tärkeitä kuin virtajohdotkin.
ja omat lisävarusteasennukset aina releohjattuna suoraan akulta.

muistinko mainitakkaan että puhtaus ja kuivuus on tärkeää.
kotelosuoja-aine (spray) on hyvä korroosionesto aine sähköasennuksissa. antaa vedenpitävän suojan.

virityslastut perustuu ajatukseen että konetta huijataan, eli sille syötetään vääriä arvoja ja kone antaa tehoa enemmän kuin normaalisti. eri lastuissa on eroja ja just toiminta ideassa. koneen alkuperäiset asetukset huomioi eri käyttöolosuhteet toisin kuin monet virityslastut. eli lastutetun koneen käyttöön tulis suhtautua kuin kilpakoneeseen. lastutettu kone ei tiedä onko ulkolämpötila 30 vai -30, lastuttamaton kone saattaapi tuon eron havaita, eikä anna täyttä tehoa tai kierroslukua ja säälii konetta näin.
toisaalta koneesta ei tulisi vaatia aina 100% tehoa, vaan jos kone joutuu aina antamaan kaikkensa, ni kannattaa harkita isompaa traktoria.

tuossa tulikin tärkeimmät jontikan ja valtran kestävyyserot. kyllä nois valtrois on ollu ongelmii enemmän ja litkiivät enemmän polttoainetta kuin jontikat?