animismi

Yleistä uskoa siihen, että kaikella on henki / haltija. Ihmisillä, eläimillä, puilla, kasveilla, kivillä, merillä jne.. Kaikki ovat tietoisia ja kykenevät jollain tavoin reagoimaan.

Yleisesti Animismiset uskonnot ovat luonnon/alkuperäisuskontoja ja perustavat näkemyksensä shamanistiseen maailmankuvaan.

Näin lyhyesti siis :) Aihe on hieman laajempi, google on hyvä ystävä tämän tiedon(kin) etsinnässä.

Kuten viisaammat tuossa jo sanoivat, animismi on haltijoitumista. Nouse luontoni lovesta, haon alta haltijani. Puhumahan puolestani, virkkamahan viereltäni:

Kaikki elää ja hengittää.

Sen nyt sanotuksi saivat. UGH.

Täällä Kilpisjärvellä lumen peitossa
Ei yötä eikä päivää
ei ääntä eikä väriä

Lumi on liikkumaton
lumi on elämän loppu
lumi on silta tuonpuoliseen maailmaan
lumi on kuolema

Täällä Kilpisjärvellä lumen peitossa
riekkoja, karhuja, korppeja
sumua, tunturikoivuja
Tähtiä, revontulia

Karhu nukkuu eikä kuole
riekko liikkuu ja lentää
kaikki elävät
Täällä Kilpisjärvellä lumen peitossa

Lumi huutaa suksien alta
lumi kaataa minut ja nauraa
Lumi ei ole liikkumaton eikä elämän loppu
eikä silta tuonpuoliseen maailmaan
Lumi ei ole kuolema

Lumi ei odota kevättä
lumi ei odota mitään
lumi on lumi
lumi elää lumineen
lumi elää

Lumi on todellisuus
lumi on ikuisuus
lumi elää ikuisesti
Sápmelas ealla
mikäli lumi elää

- Tosang Chung

(Pentikäinen, Saamelaiset, s. 17)

Pitkä katko animismi kiinostuneita taitaa olla kovin vähän :)
taidamme olla aivan liian valistuneita uskoaksemme haltioihin,muuten
animismi on aivan mainio ajatus ei nosta meitä ihmisiä muun luonnon
yläpuolelle !

Täältä löytyy yksi ilmielävä animisti :)

Suomenuskon perinteissä harjoitan animismia :)

Vanha ketju, mutta... täällä myöskin yksi animisti-akka. Minulle se on sitä, että miltei kaikki ympärilläni (luonto, tavarat, rakennukset jne.) ovat tuntevia ja ajattelivia joihin voi olla omalla tapaa yhteydessä. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän "sielukkaampia". Olen ollut animisti lapsesta asti, enkä pidä sitä uskontona vaan enemmänki tapana hahmottaa ja kokea maailmaa.

Taidamme tosiaan olla aivan liian "sivistyneitä" animismiin, tai miten sen nyt ottaa. Viimeisen 20 000 vuoden aikana ihmisen aivot ovat syystä tai toisesta kutistuneet 10%, ja veikkaanpa, että syynä on hengellisen elämännäkemyksen vähittäinen taantuminen. Moderni tutkimus osoittaa, että mitä henkisempi tai uskonnollisempi ihminen on ja mitä enemmän hän meditoi tai rukoilee, sitä paksumpi aivokuori hänellä on. Voisi samoin ajatella, että kun animismi on ihmiskunnassa ollut kuihtumissuunnassa, ovat sille tarpeelliset aivojen osat surkastuneet vähitellen pois.

Euroopasta animismi on kuollut pois lähes kokonaan valtauskontomme myötä, joka valitettavasti on onnistunut putsaamaan kaiken "Jumalaa vähäisemmän" henkisyyden pois ihmisten ajattelusta. Suuri ja ylittämätön kuilu, henkisten väliaskelmien olemassaolemattomuus, on aikaansaanut korkeahenkisyyteen kohoamisen sijasta putoamisen kulttuurin maallistumiseen, ja ei olekaan ihme, että ateismi ja materialismi on valloillaan eniten juuri Euroopassa. Samoin ei ole ihme, että nimenomaan Intia tuottaa valaistuneita, koska siellä henkisyys liittyy kaikkeen, ja kaikessa ajatellaan olevan läsnä henki tai tietoisuus. Ne asiat ovat läsnä ihmisen arjessa, ja henkiselle ajattelulle ei aseteta liian suuria abstraktiohaasteita ja kynnyksiä ylitettäväksi, vaan jokaiselle on omaa henkistä kykyään ja taipumustaan vastaava järjestelmä ja väliporras olemassa. Esimerkiksi jumalten kuvat ovat muistuttamassa ihmisiä henkisestä todellisuudesta jatkuvasti. Toki sitten riittävän kyvykäs harjoittaja voi kaiken tämän tietäen siirtyä kaikkien muotojen ja jumalhahmojen toiselle puolelle, perimmäiseen todellisuuteen.

Meksikon Tarahumara-intiaanit kertoivat Antonin Artaudille valkoista rotua koskevasta päätelmästään: "Henget ovat hylänneet teidät." Näin voi ajatella olevan, mutta ensin varmaan eurooppalainen hylkäsi henget. Eurooppalainen hylkäsi myös "Suuren Hengen" tehdessään uudesta jumalastaan itsestään täysin erillisen, toisessa sfäärissä olevan olennon, joka ei ole läsnä luomassaan olevaisessa, luomakunnan olennoissa. Lähi-Idän uskontojen eksoteerisia versioita lukuunottamatta kaikissa kulttuureissa on jumaluuden ja sen ilmentymien ajateltu olevan läsnä kaikessa; ei ole mitään, mikä ei olisi jumalallista.

Ai niin, ja mielenkiintoista on, että esimerkiksi monet kuolemassa käyneet palaavat kuolemasta takaisin animisteina. Siellä käytyään he näkevät kaiken elävänä ja tietoisena, ihan sen pihakivenkin.

Vanhenee tää keskustelu mutta aihe senku nuorentuu.
Nostetaan siis!
Ma olen animisti, ks. blogiani "Kolmiot elämässä ja sen ulkopuolella", ja ennen kaikkkee kommentoi!
Just nyt kirjoitin siä just animismista :)

Emme ole yksin, jos emme tahdo. Kaiken voi nähdä elävänä. Alive!
Itse asiassa olen jopa suorittanut tutkintoni, perimmältään tämän aiheen parista (taide).
Elottoman elollistaja. Olen ollut kuin alkemisti, koittanut kirkastaa mistä siinä on kysymys. Mielen tai sanojen kautta en ole saanut ymmärtävää yhteyttä vaikka olen yrittänyt paasata ” kuin Runeberg”. Sydämen ja sielun tasolla, sanattomasti, omasta puolestani vahvistaisin että kyllä. Tämän viestiketjun rohkaisemana, rohkaisen itseni, keneltäkään mitään vaatimatta, odottamatta, lupaa kysymättä, eli tunnustan; minäkin olen sielultani animisti. Jihuu! Olen tuntenut itseni tuulenheinänä nyt on kiva kun ihmistenkin seurassa tunnen kuuluvani jonkin sanallisen yhteyteen, Animisti, animismi yhdistää meitä, siis heitä ken siihen uskoo.
Kiitos tästä viestiketjusta, kiitos kaikille ja kiitos kaikelle!

Henkien maailma on kaikkialla ja jotkut "elävät" olennot kautta yksilöt (vaikka hää orava, hyttynen tai palmupuu) siitä saa aidosti hyvää seuraa elontaipaleellaan.

Ihmiseläinlaji keskimäärin on karmea tuhoamisvimmassaan, niin itsekeskeinen ja ällöttävän omahyväinen yksine jumalineen ja jumalkuvinensa.

Typerää meiltä apinoilta, kun tietoisuudessa on muutakin kuin verotus, uudet hävittäjähankinnat ja keinoälyn ohjelmointi.

Takapakkia mennään, mutta sitähän se on Joulunakin. Tai käristän joulunakin. 😋