Yksinäisyys

Vaikka minulla on aika paljon kavereita niin olen nykyään suurimman osan ajastani yksin. Aikaisemmin kävin aika usein, esim. viikonloppuisin vanhempieni luona, jotta minun ei tarvitsisi viettää viikonloppuja yksin, mutta viime aikoina olen pysytellyt omassa asunnossani viikonloppuisin, sillä äitini hermostuu jos joutuu "liikaa" höpöttelemään kanssani. Joten vältän käymästä liian usein vanhempieni luona ja tapaan sen sijaan enemmän kavereitani ja olen yksin kotonani. Ongelma on siinä että kaikki kaverini, paitsi kaksi heistä seurustelevat. Tämän takia (ymmärtääkseni) en kuule heistä mitään varsinkaan viikonloppuisin. Jos tapaamme viikonloppuisin niin se tapahtuu päiväsaikaan, joten joudun viettämään illat yksin. Poikaystävää olen etsinyt ja käynyt diskoissa useasti yksinkin, mutta en ole löytänyt ketään sellaista, joka minua kiinnostaisi, joten vastailen nykyään pelkästään netti-ilmoituksiin ja käyn silloin tällöin treffeillä. Kavereistani kaksi eivät jaksa tavata töitten jälkeen, eivätkä jaksa lähteä ulos viikonloppuisinkaan tämän takia. Pari taas on sellaista etäämpää, että tapaan heitä lähinnä porukalla. Oikeastaan kaikkiin kavereihini yhtä poikkeusta lukuunottamatta pätee se, että tapaamme ainoastaan minun aloitteestani. No, en viitsi "häritä" seurustelevia kavereitani viikonloppuisin, joten tapaan silloin tällöin yhtä sinkkuystävääni viikonloppuisin, mutta hänen kilpaharrastuksensa vuoksi en tule tapaamaan häntä nyt moneen viikkoon. Toisesta sinkkuystävästä taas en kuule koskaan mitään. Viimeksi tapasimme tammikuussa minun aloitteestani ja tällä viikolla meidän olisi pitänyt tavata, taas minun aloitteestani, mutta tulikin mutkia matkaan (minun syytäni), joten emme tavanneetkaan. Ylipäänsä viestittely on tahmeaa, joten en tiennyt vielä päivää ennenkään pitikö meidän tavata vai ei. Yksi kavereistani taas on naimisissa, joten en häntäkään viitsi "häiritä" viikonloppuisin eikä hän työnsä puolestakaan voisi tavata viikonloppuisin. Yhteydenotot mitä kavereiltani saan ovat satunnaisia, eli yksi soittaa joskus harvoin, yksi lähettää jonkun verran tekstareita ja yksi pyytää joskus kahville. Mutta muuten saan itse olla aktiivisena osapuolena ja olla ehdottomassa aina jotakin. Yleensä se heille aina sopii, joten näen heidät ystävinä, mutta minua harmittaa se, että kukaan ei ota yhteyttä minuun. Miten on muilla ihmisillä? Kuinka usein tapaatte kavereitanne tai puhutte puhelimessa/tekstaatte? Kenen aloitteesta? Minua ei oikein huvita enää ottaa heihin yhteyttä, kun tämä yhteydenpito on näin nihkeätä. Kahta kaveria tapaan välillä kolmisteen ja sovimme ajankohdan aina usean viikon päähän. En tajua miksi meidän pitää tavata niin harvoin ja niin suunnitelmallisesti. Mitä mieltä olette kaikesta?