PULA -AJAN MUISTOJA

Huomio huomio, mistä päin olet kotoisin? Minä tiedän toistaiseksi vain yhden suppean alueen, jossa tämä karkin nimitys on ollut käytössä. Ollaankohan samoilta nurkilta kotoisin...

Utelias eukko kirjoitti:

Huomio huomio, mistä päin olet kotoisin? Minä tiedän toistaiseksi vain yhden suppean alueen, jossa tämä karkin nimitys on ollut käytössä. Ollaankohan samoilta nurkilta kotoisin...

Lue lisää

Ainakin Oulujoki varressa käytössä sieltä oon
kotosi murre on vähän unehtunu.

olavi... kirjoitti:

Ainakin Oulujoki varressa käytössä sieltä oon
kotosi murre on vähän unehtunu.

Minullekin Oulussa syntyneenä kompiainen on tuttu sana, mutta enpä olisi sitä enää itse muistanut. "Vanhat" ihmiset puhuivat kompiaisista.

Kun vanhassa Oulun murteessa oli paljon niitä ruotsinkielestä tulleita sanoja, niin varmaan sellainen oli kompiainenkin. Olisiko se alunperin tuliainen? Lapsillehan hyvinkin saatettiin viedään karamelleja tuliaisiksi...

Hintriika kirjoitti:

Minullekin Oulussa syntyneenä kompiainen on tuttu sana, mutta enpä olisi sitä enää itse muistanut. "Vanhat" ihmiset puhuivat kompiaisista.

Kun vanhassa Oulun murteessa oli paljon niitä ruotsinkielestä tulleita sanoja, niin varmaan sellainen oli kompiainenkin. Olisiko se alunperin tuliainen? Lapsillehan hyvinkin saatettiin viedään karamelleja tuliaisiksi...

Lue lisää

Raahessakin laivoja rakennettiin viidessäkin
varvissa. Monet raahelaiset puhui kolmeakin kieltä
Kauppahuoneet kävi kauppaa ympäri maailman.
Kansa väänteli vaikka Ranskankielen mieleisekseen.

Paperinarusta tulee aina mielleyhtymä monien muistojen pakettinappulaan! Se on (ah, niin nostalgista) museotavaraa.

Mutta paperinarusta tehdään nykyisin kalliita mattoja...

pari pakettia joltakin sukulaiselta sodan loputtua.

Minulle oli valkeat ja mustat silkki kengät ja pikku
housuja ja joku leninki,mutta ne oli kaikki liian pieniä.Muistaakseni käytin nukeilleni niitä vaatteita.
Kahvia myös oli ja äiti ja isä ei nukkuneet sinä yönä,kun joivat sitä kahvia.

sitten Kuopiossa joku liike myi 40-luvun lopulla
kenkäliikkeen puukenkä varastoa.Me tyttöjen kanssa
käytiin ostamassa 10penniä pari.isot kassilliset
niitä kenkiä ja oltinn NIIN hienoja korkokengissä,
hyvä ettei jalkojamme katkottu.Niissä oli ne pohjat sellaiset taipuisat naru päällinen.
Muistan kun sain ensimmäisen suklaa patukan Da capo,se kai oli.
Ei maalimassa ollut niin hyvää ollut.

Kyllähän niitä muistoja on vaikka kuinka.

Päässäni kummittelee Hellas, vaikka sahajauhot ovat saattaneet varista.

Fanni kirjoitti:

Päässäni kummittelee Hellas, vaikka sahajauhot ovat saattaneet varista.

http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2006-02-24,104:7:361309,1:0:0:0:0:0>

Se ensimmäinen kahvilaiva. 24.2.1946.

Ukki kirjoitti:

http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2006-02-24,104:7:361309,1:0:0:0:0:0>

Se ensimmäinen kahvilaiva. 24.2.1946.

Lue lisää

oikaisusta, olin vähän aiemmin täyttänyt kuusi vuotta, joten saan tuon virheeni anteeksi.
Linja-autoissa oli tunnelmaa jos kumi puhkesi tai häkäpöntöstä puhti.Isommissa ylämäissä piti työntää ja kuljettaja muistutti enemmän nokisutaria kuin virka-asu edellytti.

muori67 kirjoitti:

pari pakettia joltakin sukulaiselta sodan loputtua.

Minulle oli valkeat ja mustat silkki kengät ja pikku
housuja ja joku leninki,mutta ne oli kaikki liian pieniä.Muistaakseni käytin nukeilleni niitä vaatteita.
Kahvia myös oli ja äiti ja isä ei nukkuneet sinä yönä,kun joivat sitä kahvia.

sitten Kuopiossa joku liike myi 40-luvun lopulla
kenkäliikkeen puukenkä varastoa.Me tyttöjen kanssa
käytiin ostamassa 10penniä pari.isot kassilliset
niitä kenkiä ja oltinn NIIN hienoja korkokengissä,
hyvä ettei jalkojamme katkottu.Niissä oli ne pohjat sellaiset taipuisat naru päällinen.
Muistan kun sain ensimmäisen suklaa patukan Da capo,se kai oli.
Ei maalimassa ollut niin hyvää ollut.

Kyllähän niitä muistoja on vaikka kuinka.

Lue lisää

Ne olivat niin kauniita että tämän ajan kengät kalpenevat niitten rinnalla.
Oikein vahinko on tapahtunut kun ei yhtään ole jäänyt todelliseksi muistoksi, vaikka kyllä ne mielessä ovat aivan saman näköisinä kuin 60-70 vuotta sitten.

Siirappia meilläkin valmistettiin, muistan vielä miten ihanalta se maistui ja valui vaalean leivän päältä sormille. Lähemmäksi karkkia ei siihen aikaan päässyt. Asuin silloin maalla ja meillä oli paljon omenapuita ja iso mansikkamaa, niitä saimme syödä mielin määrin. Satoa myytiin myös lähiympäristöön ja sillä saatiin tuotteita mitä meillä ei ollut.
Isällä oli Göteborgissa asuva serkku joka lähetti meille paketteja, tuoksuvaa saippuaa ja vaatteita.
Muistan kun hän oli meillä käymässä ja toi siskolleni ja minulle ihanat mekot ja vei koko perheen kaupunkiin valokuvaajalle. Tuliaisiin kuului myös suklaata, karamelleja, kahvia, tupakkaa ja appelsiinejä. Äiti oli niin onnellinen kahvista, että itki. Suklaasta en oikein pitänyt ja siskon kanssa söimme appelsiinejä ulkona aitan vieressä, ensin sisukset ja lopuksi vielä kuoresta osan vaikka äiti oli kieltänyt, eihän niin hyvää voinut mitenkään jättää kesken.

marmelaadi purkeista sellaista vahaa purkaksi.

Ja kuinka hyviä oli vatut käärittynä vatunlehtiin.

Tuon puurokastike jauhon muistan minäkin,lusikalla
sitä suuhuni pistelin.

Lähellä oli suuren suuri säiliö, lieriömäinen tankki nostettuna jalustalle, ja se oli päällystetty piellä.

Mitähän kaikkia myrkkyjä siitäkin mahtoi tulla suuhumme? Ainakin silkkaa likaa, sillä tankki oli ollut paikallaan vuosia.

Ensimmäisen karamellini syljin pois. Se oli yksinkertaisesti pahaa. (Se oli spearmint-karamelli, joka oli peräisin leikkitovereitteni Amerikan-paketista. En ole ikinä voinut syödä mitään spearmintilla maustettua sen jälkeenkään.)

Meillä oli vanhanaikainen senäkello. Sen pohjalla oli purukumilevy. Otin siitä pieniä murusia suuhuni, salaa tietysti. Purkkalevyn on täytynyt olla vähintään kymmenen vuotta vanha, enkä tiedä miten se oli joutunut kellon sisään. Jonkin verran makua siinä oli kumminkin jäljellä.

En itse enää muista erästä tapausta, mutta sisareni ja veljeni ovat kertoneet: Minulle yritettiin syöttää päärynäsäilykettä. Kuulemma itkin ja syljin kaiken ulos suustani. Sekä sisko että veli, jotka olivat syntyneet jo ennen sotaa, olisivat kyllä halunneet syödä säilykkeeni, jota minulle pakkosyötettiin.

muori67 kirjoitti:

marmelaadi purkeista sellaista vahaa purkaksi.

Ja kuinka hyviä oli vatut käärittynä vatunlehtiin.

Tuon puurokastike jauhon muistan minäkin,lusikalla
sitä suuhuni pistelin.

Lue lisää

Mitä se sitten oli? En muista sellaista ollenkaan.

Meillä oli sellainen onni, että sukulaisemme asui ulkomailla. Hän lähetti joskus raakoja, valkoisia kahvinpapuja. Raa'at kahvinpavut ovat hajuttomia, joten paketteja ei varastettu tullissa, vaikka niihin oli joskus kaiveltu reikiä. Meillä riitti hänen ansiostaan "kahvia" koko ajan. Äiti paahtoi pavut ja jauhoi ne, ja joka pannulliseen riitti ainakin yksi tai kaksi lusikallista oikeaa kahvia. Ja sumppi tietysti säästettiin.

40-luvulla hän lähetti pari kertaa kokonaisen puisen tukkukaupan pakkauksen appelsiineja. Se oli vielä aikaa, kun niitä ei saanut kaupasta. Siitä varmaan on syntynyt kyltymätön appessiininhimoni, joka jatkuu aina vain.

ii-li kirjoitti:

Lähellä oli suuren suuri säiliö, lieriömäinen tankki nostettuna jalustalle, ja se oli päällystetty piellä.

Mitähän kaikkia myrkkyjä siitäkin mahtoi tulla suuhumme? Ainakin silkkaa likaa, sillä tankki oli ollut paikallaan vuosia.

Ensimmäisen karamellini syljin pois. Se oli yksinkertaisesti pahaa. (Se oli spearmint-karamelli, joka oli peräisin leikkitovereitteni Amerikan-paketista. En ole ikinä voinut syödä mitään spearmintilla maustettua sen jälkeenkään.)

Meillä oli vanhanaikainen senäkello. Sen pohjalla oli purukumilevy. Otin siitä pieniä murusia suuhuni, salaa tietysti. Purkkalevyn on täytynyt olla vähintään kymmenen vuotta vanha, enkä tiedä miten se oli joutunut kellon sisään. Jonkin verran makua siinä oli kumminkin jäljellä.

En itse enää muista erästä tapausta, mutta sisareni ja veljeni ovat kertoneet: Minulle yritettiin syöttää päärynäsäilykettä. Kuulemma itkin ja syljin kaiken ulos suustani. Sekä sisko että veli, jotka olivat syntyneet jo ennen sotaa, olisivat kyllä halunneet syödä säilykkeeni, jota minulle pakkosyötettiin.

Lue lisää

Tämä kyllä tapahtui ennen sotia, mutta kuvastaa kuinka pahalta maistuu sellainen mitä ei ole ennen maistanut. Vanhempani näkivät tomaatteja ensi kertaa Viipurin torilla joskus 30-luvulla ja luulivat niitä omenoiksi. Kun isä haukkasi täysin punaista "omenaa", hän inhoten heitti sen menemään "pilaantuneena". Asia selvisi ja isä pitikin sitten myöhemmin tomaateista paljon, niin etteivät ne meinanneet ehtiä kypsyä ennenkuin hän ne jo söi sokerin kanssa.

Näkee, että olemme saman ikäpolven lapsia. Tuttuja herkkuja kirjoittelette. Vaistot toimivat näköjään hyvin, jotta saatiin tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita.

Me syötiin valkoruusuja, suolaheinää, ketunleipää, männyn vuosikasvaimia, kuivanutta pikeä. Tietenkin kaikki villit viini- ja karviaismarjapensaiden paikat tiedettiin. Villiruusun pakkasen puremat kiulukat olivat tosi hyviä samoin pihlajanmarjat. ne olivat hyviä C-vitamiinin lähteitä.

Maajussien hernepelloilla käytiin varkaissa. Pojat "lainasivat" Selmalta pari kanaa ja menivät metsään niitä munittamaan. Veljeni oli alle kouluikäinen ja hänet laitettiin kertomaan kanoille satuja, jotta ne munisivat. Selkäsauna tuli hänelle kotona palkaksi ja anteeksi piti mennä Selmalta pyytämään. Totiset paikat oli velimiehellä.

Catleija kirjoitti:

Näkee, että olemme saman ikäpolven lapsia. Tuttuja herkkuja kirjoittelette. Vaistot toimivat näköjään hyvin, jotta saatiin tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita.

Me syötiin valkoruusuja, suolaheinää, ketunleipää, männyn vuosikasvaimia, kuivanutta pikeä. Tietenkin kaikki villit viini- ja karviaismarjapensaiden paikat tiedettiin. Villiruusun pakkasen puremat kiulukat olivat tosi hyviä samoin pihlajanmarjat. ne olivat hyviä C-vitamiinin lähteitä.

Maajussien hernepelloilla käytiin varkaissa. Pojat "lainasivat" Selmalta pari kanaa ja menivät metsään niitä munittamaan. Veljeni oli alle kouluikäinen ja hänet laitettiin kertomaan kanoille satuja, jotta ne munisivat. Selkäsauna tuli hänelle kotona palkaksi ja anteeksi piti mennä Selmalta pyytämään. Totiset paikat oli velimiehellä.

Lue lisää

Pakko tähän jatkaa.Muisto kesäpaikasta.Kun silloin ennen oli pelloissa kunnon ojatkin.Niiden ojien pientareilla kasvoi kunnon Ahomansikoita,joita kilvan käytiin poimimassa.Ihailtiin kuka sai suurimpia marjoja.Monta mukia tuli täyteen.
Ahomansikka alkaa olla harvinainen,joissain tienvarsilla vielä näkee,mutta en minä ainakaan paljoa uskalla sellaisista paikoista syödä niitä,ties mitä "myrkkyjä" päällä.

Muistan että me raaputimme puitten rungoista pihkaa ja pureskelimme sitä. Kuusen pihka oli punertavaa ja mahdottoman kovaa. Männyn pihka kellertävää ja aivan liian pehmeätä, mutta kun siihen sekoitti kuusen pihkaa niin sai sopivan notkeata "purkkaa".
Syksyllä viljankorjuun aikaan keräsimme vehnän tähkistä jyviä ja kun niitä pureskeli aikansa niin kohta oli suu täynnä purkkaa (=taikinaa :))

MdK-MdK kirjoitti:

Muistan että me raaputimme puitten rungoista pihkaa ja pureskelimme sitä. Kuusen pihka oli punertavaa ja mahdottoman kovaa. Männyn pihka kellertävää ja aivan liian pehmeätä, mutta kun siihen sekoitti kuusen pihkaa niin sai sopivan notkeata "purkkaa".
Syksyllä viljankorjuun aikaan keräsimme vehnän tähkistä jyviä ja kun niitä pureskeli aikansa niin kohta oli suu täynnä purkkaa (=taikinaa :))

Lue lisää

kerattiin talteen.Syksylla koko koulu marssitettiin talonjussien pelloille,lapsista tehtiin kokosaran levyin jono,joka sitten kerasi koreihin tahkat jotka isanta kaytti sian ruuaksi,vastikkeesti isanta myohemmin 'lahjoitti'puuroaineksia koulun ruokalan keittioon,samoin kerasimme jateperunat isannille,lisaksi teimme puolukan poimimis retkia metsiin,no ylemmilla luokilla nuo retket tulivat aika romanttisiksi.

Catleija kirjoitti:

Näkee, että olemme saman ikäpolven lapsia. Tuttuja herkkuja kirjoittelette. Vaistot toimivat näköjään hyvin, jotta saatiin tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita.

Me syötiin valkoruusuja, suolaheinää, ketunleipää, männyn vuosikasvaimia, kuivanutta pikeä. Tietenkin kaikki villit viini- ja karviaismarjapensaiden paikat tiedettiin. Villiruusun pakkasen puremat kiulukat olivat tosi hyviä samoin pihlajanmarjat. ne olivat hyviä C-vitamiinin lähteitä.

Maajussien hernepelloilla käytiin varkaissa. Pojat "lainasivat" Selmalta pari kanaa ja menivät metsään niitä munittamaan. Veljeni oli alle kouluikäinen ja hänet laitettiin kertomaan kanoille satuja, jotta ne munisivat. Selkäsauna tuli hänelle kotona palkaksi ja anteeksi piti mennä Selmalta pyytämään. Totiset paikat oli velimiehellä.

Lue lisää

tuttua on.Omena ja marja varkaissa kavimme,koska olin porukan nuorin olin vahtina.
Talonjussien maista pihittiin herneita ja lanttuja,teimme nuotion ja paistoimme nauriit niita sitten naama mustana nautiskellen soimme ja hyvaa oli.

uzma-m kirjoitti:

kerattiin talteen.Syksylla koko koulu marssitettiin talonjussien pelloille,lapsista tehtiin kokosaran levyin jono,joka sitten kerasi koreihin tahkat jotka isanta kaytti sian ruuaksi,vastikkeesti isanta myohemmin 'lahjoitti'puuroaineksia koulun ruokalan keittioon,samoin kerasimme jateperunat isannille,lisaksi teimme puolukan poimimis retkia metsiin,no ylemmilla luokilla nuo retket tulivat aika romanttisiksi.

Lue lisää

ainakin maaseutukouluilla, puunaulat, pikilanka ja suutarinlesti, äiti paahtoi brännarilla rukiinjyviä
ja kaupasta sai ostaa sikuria, viimeksimainitut olivat kahvin korviketta. Jotkut korvasit sikurin
paahdetulla voikukan juurella. Sikuria jai tuota voikukan juurta laitetiin hiukan rukiinjyvien lisäksi ( ei pelkästään ) koska se aiheutti närästystä.
Ihmiset saattoivat jonottaa tuntikausia pelkän huhun perusteella ( esim. kylällä kerrottiin, että huomena tulee silakoita)
Taksissa (Helsingissä ainakin ) 1. ja 2. luokka.
Kyljissä nuo roomalaiset numerot.

vallaton ville kirjoitti:

ainakin maaseutukouluilla, puunaulat, pikilanka ja suutarinlesti, äiti paahtoi brännarilla rukiinjyviä
ja kaupasta sai ostaa sikuria, viimeksimainitut olivat kahvin korviketta. Jotkut korvasit sikurin
paahdetulla voikukan juurella. Sikuria jai tuota voikukan juurta laitetiin hiukan rukiinjyvien lisäksi ( ei pelkästään ) koska se aiheutti närästystä.
Ihmiset saattoivat jonottaa tuntikausia pelkän huhun perusteella ( esim. kylällä kerrottiin, että huomena tulee silakoita)
Taksissa (Helsingissä ainakin ) 1. ja 2. luokka.
Kyljissä nuo roomalaiset numerot.

Lue lisää

Perunat nostettiin kuokalla pärekoreihin tai sinkkiämpäreihin. Se oli sellaista talkoohommaa, väkeä riitti. Tapana oli tehdä maahan kuoppa ja siihen paljon perunoita. Hieman multaa päälle ja hyvin palavia oksia. Perunat kypsyivät makoisiksi. Kuoret hiiltyivät mustiksi, mutta itse perunat olivat herkkua. Aivan samoin tehtiin nauriille. Ne olivat vielä suurempaa herkkua.

Catleija kirjoitti:

Perunat nostettiin kuokalla pärekoreihin tai sinkkiämpäreihin. Se oli sellaista talkoohommaa, väkeä riitti. Tapana oli tehdä maahan kuoppa ja siihen paljon perunoita. Hieman multaa päälle ja hyvin palavia oksia. Perunat kypsyivät makoisiksi. Kuoret hiiltyivät mustiksi, mutta itse perunat olivat herkkua. Aivan samoin tehtiin nauriille. Ne olivat vielä suurempaa herkkua.

Lue lisää

kun ensimmäisen kerran elämässä maistoin jäätelöä! Olimme juna-matkalla 7- henkinen perhe. Isä osti 2 yhden desin pahvitörppojä, joita siihen aikaan oli, myyjä kulki vaunussa myymässä niitä ! Siitä annettiin jokaiselle maistella. Ei edes oikein tiedetty mitä se oli! 40- luvulta on jäätelön laatu hieman parantunut.
ja nyt on tarjolla sen sataa sorttia !!
johonkin aikaan, oisko 70 lukua, olin kova greipin syöjä- suorastaan himoitsin niitä.
Jällen kerran oli kuorinut ja halkaissut yhden, ja puolet jo syönyt, kun ovikello soi.
Viivyin hetken, ja kun palasin syömään loppuja, huomio kiintyi, että mitä siinä lautasella luikerteli -- pieniä valkoisia matoja !!
En ollut uskoa silmiäni, mutta niin oli!
Ne himot loppui siihen. Se oli viimeinen greippi, minkä olen syönyt.Eihän siihen kuole, mutta kyllä oli inhottavaa , ja kauan !!
Nykyisin ei sitä pelkoa ole ,koska on niin tehokkat säilöntä- aineet ruiskutettu hedelmiin
Ennen kuljetusta kohdemaahan, että varmaan toukat kuolee !! mutta myrkkyjähän ne on ihmisillekin!! mutta mielummin niitä syö kuin matoja !

kitina kirjoitti:

kun ensimmäisen kerran elämässä maistoin jäätelöä! Olimme juna-matkalla 7- henkinen perhe. Isä osti 2 yhden desin pahvitörppojä, joita siihen aikaan oli, myyjä kulki vaunussa myymässä niitä ! Siitä annettiin jokaiselle maistella. Ei edes oikein tiedetty mitä se oli! 40- luvulta on jäätelön laatu hieman parantunut.
ja nyt on tarjolla sen sataa sorttia !!
johonkin aikaan, oisko 70 lukua, olin kova greipin syöjä- suorastaan himoitsin niitä.
Jällen kerran oli kuorinut ja halkaissut yhden, ja puolet jo syönyt, kun ovikello soi.
Viivyin hetken, ja kun palasin syömään loppuja, huomio kiintyi, että mitä siinä lautasella luikerteli -- pieniä valkoisia matoja !!
En ollut uskoa silmiäni, mutta niin oli!
Ne himot loppui siihen. Se oli viimeinen greippi, minkä olen syönyt.Eihän siihen kuole, mutta kyllä oli inhottavaa , ja kauan !!
Nykyisin ei sitä pelkoa ole ,koska on niin tehokkat säilöntä- aineet ruiskutettu hedelmiin
Ennen kuljetusta kohdemaahan, että varmaan toukat kuolee !! mutta myrkkyjähän ne on ihmisillekin!! mutta mielummin niitä syö kuin matoja !

Lue lisää

Sen sijaan appelsiineissa kyllä. Ja ne eivät ole pieniä.

En enää osta sellaisia appelsiineja, jonka kuoressa on aivan kuiva läiskä, sillä juuri sellaisesta kohdasta matoja on löytynyt.

En tarkoita nyt kaikkia pintavikoja, vaan sellaista appelsiinia, jossa on n. peukalonpään kokoinen kuivunut, pinnaltaan surkastunut, kova kohta. - En todellakaan tiedä, onko sellainen madon merkki, mutta juuri sellaisen kohdan alta on ilmaantunut paksu valkoinen mato kolme kertaa. YÄK.

kitina kirjoitti:

kun ensimmäisen kerran elämässä maistoin jäätelöä! Olimme juna-matkalla 7- henkinen perhe. Isä osti 2 yhden desin pahvitörppojä, joita siihen aikaan oli, myyjä kulki vaunussa myymässä niitä ! Siitä annettiin jokaiselle maistella. Ei edes oikein tiedetty mitä se oli! 40- luvulta on jäätelön laatu hieman parantunut.
ja nyt on tarjolla sen sataa sorttia !!
johonkin aikaan, oisko 70 lukua, olin kova greipin syöjä- suorastaan himoitsin niitä.
Jällen kerran oli kuorinut ja halkaissut yhden, ja puolet jo syönyt, kun ovikello soi.
Viivyin hetken, ja kun palasin syömään loppuja, huomio kiintyi, että mitä siinä lautasella luikerteli -- pieniä valkoisia matoja !!
En ollut uskoa silmiäni, mutta niin oli!
Ne himot loppui siihen. Se oli viimeinen greippi, minkä olen syönyt.Eihän siihen kuole, mutta kyllä oli inhottavaa , ja kauan !!
Nykyisin ei sitä pelkoa ole ,koska on niin tehokkat säilöntä- aineet ruiskutettu hedelmiin
Ennen kuljetusta kohdemaahan, että varmaan toukat kuolee !! mutta myrkkyjähän ne on ihmisillekin!! mutta mielummin niitä syö kuin matoja !

Lue lisää

Enoni vihittiin v-47 ja Hänen vaimo oli isontalon ainoa tyttö Kuopion läheltä,ne häät oli sen mukaiset

Siellä oli kotona tehtyä jäätelöä sellaista oikein keltaista ja makeaa.Me lapsethan tietysti ahmimme
itsemme kipeiksi,kyllä oli pihanurkissa monta oksentajaa.Muuta niistä häistä muistakaan kun sen kamalan yökkäämisen.

ii-li kirjoitti:

Mitä se sitten oli? En muista sellaista ollenkaan.

Meillä oli sellainen onni, että sukulaisemme asui ulkomailla. Hän lähetti joskus raakoja, valkoisia kahvinpapuja. Raa'at kahvinpavut ovat hajuttomia, joten paketteja ei varastettu tullissa, vaikka niihin oli joskus kaiveltu reikiä. Meillä riitti hänen ansiostaan "kahvia" koko ajan. Äiti paahtoi pavut ja jauhoi ne, ja joka pannulliseen riitti ainakin yksi tai kaksi lusikallista oikeaa kahvia. Ja sumppi tietysti säästettiin.

40-luvulla hän lähetti pari kertaa kokonaisen puisen tukkukaupan pakkauksen appelsiineja. Se oli vielä aikaa, kun niitä ei saanut kaupasta. Siitä varmaan on syntynyt kyltymätön appessiininhimoni, joka jatkuu aina vain.

Lue lisää

Puurokastike jauho oli sellaista vaalean punertavaa. Kai se oli tarkoitettu marja puuron keittoon, mutta koska marjoja sai metsästäkin niin eihän niistä ollut ainakaan maaseudulla pulaa.
Tämmöistä jauhetta mekin välirauhan aikana koulun välitunneilla haimme läheisestä kaupasta ja söimme sitä niinkuin nykyisin popsitaan karamelleja.
Myös hiivaa ostimme ja nautimme parempien namujen puutteessa.

Catleija kirjoitti:

Tämä kyllä tapahtui ennen sotia, mutta kuvastaa kuinka pahalta maistuu sellainen mitä ei ole ennen maistanut. Vanhempani näkivät tomaatteja ensi kertaa Viipurin torilla joskus 30-luvulla ja luulivat niitä omenoiksi. Kun isä haukkasi täysin punaista "omenaa", hän inhoten heitti sen menemään "pilaantuneena". Asia selvisi ja isä pitikin sitten myöhemmin tomaateista paljon, niin etteivät ne meinanneet ehtiä kypsyä ennenkuin hän ne jo söi sokerin kanssa.

Lue lisää

Muistanhan minäkin ensimmäiset tomaatin maistajaiset,myös ennen sotaa.
Olimme naapurissa ja joku antoi äidille pussillisen tomatteja. me lapset olisimme halunneet heti maistaa ja odotimme kovasti kotiinpääsyä.
Mutta voi kauhistus kun ensimmäistä tomaatia maistoin, niin meinas itku tulla.
Nyt tykkään tomateista, mutta syön suolan maustamina, en sokerin.
Anoppini myös söi sokerin kanssa, mutta minusta ne maistuivat imeliltä.

MdK-MdK kirjoitti:

Muistan että me raaputimme puitten rungoista pihkaa ja pureskelimme sitä. Kuusen pihka oli punertavaa ja mahdottoman kovaa. Männyn pihka kellertävää ja aivan liian pehmeätä, mutta kun siihen sekoitti kuusen pihkaa niin sai sopivan notkeata "purkkaa".
Syksyllä viljankorjuun aikaan keräsimme vehnän tähkistä jyviä ja kun niitä pureskeli aikansa niin kohta oli suu täynnä purkkaa (=taikinaa :))

Lue lisää

Meillä ei kai ollut halua sen paremmin pihkan kuin pienkään syöntiin, mutta muistan kun oli pihkankeräyskilpailu ja keräsimme sitä.

Minun hyvä tyttöystäväni kerran suuttui minulle, mutta koulumatkalla löysin suuren klimpin pihkaa ja laitoin sen hänen pussiinsa salaa.
Tulihan se ilmi ja sopukin syntyi.

kitina kirjoitti:

kun ensimmäisen kerran elämässä maistoin jäätelöä! Olimme juna-matkalla 7- henkinen perhe. Isä osti 2 yhden desin pahvitörppojä, joita siihen aikaan oli, myyjä kulki vaunussa myymässä niitä ! Siitä annettiin jokaiselle maistella. Ei edes oikein tiedetty mitä se oli! 40- luvulta on jäätelön laatu hieman parantunut.
ja nyt on tarjolla sen sataa sorttia !!
johonkin aikaan, oisko 70 lukua, olin kova greipin syöjä- suorastaan himoitsin niitä.
Jällen kerran oli kuorinut ja halkaissut yhden, ja puolet jo syönyt, kun ovikello soi.
Viivyin hetken, ja kun palasin syömään loppuja, huomio kiintyi, että mitä siinä lautasella luikerteli -- pieniä valkoisia matoja !!
En ollut uskoa silmiäni, mutta niin oli!
Ne himot loppui siihen. Se oli viimeinen greippi, minkä olen syönyt.Eihän siihen kuole, mutta kyllä oli inhottavaa , ja kauan !!
Nykyisin ei sitä pelkoa ole ,koska on niin tehokkat säilöntä- aineet ruiskutettu hedelmiin
Ennen kuljetusta kohdemaahan, että varmaan toukat kuolee !! mutta myrkkyjähän ne on ihmisillekin!! mutta mielummin niitä syö kuin matoja !

Lue lisää

Taisivat olla noita nykyisiä urheilupuikkoja joita minä sain syödä, tai oikeammin maistaa, jo ennen sotaa. Vuosi oli siinä 1935-39 välissä joku kesä.
Kylämme parantolan alueen alkupäähän tuli jäätelökauppias sellaisia vaunuja lykäten.
Isä osti meille jokaiselle yhden puikon.
Ne maistuivat mansikoille ja jättivät hyvänmakuisen muiston mieleen.

vallaton ville kirjoitti:

ainakin maaseutukouluilla, puunaulat, pikilanka ja suutarinlesti, äiti paahtoi brännarilla rukiinjyviä
ja kaupasta sai ostaa sikuria, viimeksimainitut olivat kahvin korviketta. Jotkut korvasit sikurin
paahdetulla voikukan juurella. Sikuria jai tuota voikukan juurta laitetiin hiukan rukiinjyvien lisäksi ( ei pelkästään ) koska se aiheutti närästystä.
Ihmiset saattoivat jonottaa tuntikausia pelkän huhun perusteella ( esim. kylällä kerrottiin, että huomena tulee silakoita)
Taksissa (Helsingissä ainakin ) 1. ja 2. luokka.
Kyljissä nuo roomalaiset numerot.

Lue lisää

Muistan yhden syyskesän kun meidän piti mennä myös perunaa nostamaan. Kai sitä oli ennenkin tehty pienemmissä puitteissa, nutta talvisodan aikana kun ei meillä ollut rahallista tuloa, niin äiti ja isä veivät myös meidät erääseen taloon peruna nostamaan.
Katselin vaon toista päätä ja ajattelin ettei se koskaan lopu, niin pitkiä olivat nuo vaot.

Siinä toivossa kestin jotenkin tuon perunanosto ajan kun muistelin että koulu taas alkaa, ja samalla vapaus.....
Tykkäsin kovasti koulunkäynnistä.

Catleija kirjoitti:

Näkee, että olemme saman ikäpolven lapsia. Tuttuja herkkuja kirjoittelette. Vaistot toimivat näköjään hyvin, jotta saatiin tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita.

Me syötiin valkoruusuja, suolaheinää, ketunleipää, männyn vuosikasvaimia, kuivanutta pikeä. Tietenkin kaikki villit viini- ja karviaismarjapensaiden paikat tiedettiin. Villiruusun pakkasen puremat kiulukat olivat tosi hyviä samoin pihlajanmarjat. ne olivat hyviä C-vitamiinin lähteitä.

Maajussien hernepelloilla käytiin varkaissa. Pojat "lainasivat" Selmalta pari kanaa ja menivät metsään niitä munittamaan. Veljeni oli alle kouluikäinen ja hänet laitettiin kertomaan kanoille satuja, jotta ne munisivat. Selkäsauna tuli hänelle kotona palkaksi ja anteeksi piti mennä Selmalta pyytämään. Totiset paikat oli velimiehellä.

Lue lisää

Talon omistajat jossa asuimme sodan aikana keräsivät herneet seipäille kuivumaan.
Äiti kysyi josko me saisimme noukkia irralliset hernepalot jotka olivat maahan pudonneet.
Isäntä antoi luvan ja me keräsimme palkoja.
Äiti aukoi ne kaikki ja kuivatteli uunissa joista tuli iso paperikassillinen.

Isä oli käynyt hoitamassa isännän hevosia ja pitämässä tallin puhtaana asunnon vuokrasta.
Mutta kun isä sairastui ja joutui sairaalaan eikä enää saanut lääkärin mukaan käydä sukimassa isännän tallissa hevosia, niin isäntä suuttui ja siinä samassa haukkui niistä meidän keräämisistä herneistäkin, että mukamas liikaa saimme....

fiiuliN kirjoitti:

Meillä ei kai ollut halua sen paremmin pihkan kuin pienkään syöntiin, mutta muistan kun oli pihkankeräyskilpailu ja keräsimme sitä.

Minun hyvä tyttöystäväni kerran suuttui minulle, mutta koulumatkalla löysin suuren klimpin pihkaa ja laitoin sen hänen pussiinsa salaa.
Tulihan se ilmi ja sopukin syntyi.

Lue lisää

Miksi oli oikein kilpailu? - Kysyn tätä nyt ihan tyhmänä, kun en ole ennen kuullut koko asiasta mitään. - Oliko pihkasta tarkoitus valmistaa jotakin?

ii-li kirjoitti:

Miksi oli oikein kilpailu? - Kysyn tätä nyt ihan tyhmänä, kun en ole ennen kuullut koko asiasta mitään. - Oliko pihkasta tarkoitus valmistaa jotakin?

Jostain muistin kätköistä pulpahti, että pihkasta tehtiin hartsia. En tarkkaan tiedä edes missä hartsia käytetään. Olisi kiva tietää, pitääkö tuo muistikuva paikkansa.

ii-li kirjoitti:

Miksi oli oikein kilpailu? - Kysyn tätä nyt ihan tyhmänä, kun en ole ennen kuullut koko asiasta mitään. - Oliko pihkasta tarkoitus valmistaa jotakin?

Remmien pitokykyä parantamaan, joku muistikuva on.

Catleija kirjoitti:

Jostain muistin kätköistä pulpahti, että pihkasta tehtiin hartsia. En tarkkaan tiedä edes missä hartsia käytetään. Olisi kiva tietää, pitääkö tuo muistikuva paikkansa.

Mm. lakkoihin näköjään käytetään.

fiiuliN kirjoitti:

Taisivat olla noita nykyisiä urheilupuikkoja joita minä sain syödä, tai oikeammin maistaa, jo ennen sotaa. Vuosi oli siinä 1935-39 välissä joku kesä.
Kylämme parantolan alueen alkupäähän tuli jäätelökauppias sellaisia vaunuja lykäten.
Isä osti meille jokaiselle yhden puikon.
Ne maistuivat mansikoille ja jättivät hyvänmakuisen muiston mieleen.

Lue lisää

Se oli muistaakseni Lumikki-jäätelöä. Valmistuaine oli varmaan pelkkä vesi ja tilkka maitoa plus sokeria. Jäätelöpuikot olivat harmaata, kiteistä läpkuultavaa jäädykettä, eikä se maistunut juuri miltään. Silti lapset jonottivat asemalla konduktöörivaunun oven edessä saadakseen puikkonsa junan jäätelönmyyjältä.

Muistan, miten ihmeellistä oikea jäätelö sitten oli. Se jäädytetty vesivellipuikko maksoi 10 penniä, mutta oikea jäätelö 15. Sen koommin kukaan ei enää ostanut konduktöörivaunun jäätelöä. - Sitä Lumikki-jäätelöä oli vielä saatavissa kauan, mutta se oli huonoa ihan loppuun asti.

Korkeasaaren lautalla sitten myöhemmin oli kovasti "hienoa" jäätelöä. Siinä oli kaksi vohvelilevyä ja välissä kunnon kermajäätelöä.

PS: Naapurin lapset opettivat minulle, miten juodaan "sivistyneesti" limonaatia pullon suusta. Minulle taas oli kotona opetettu, että pullon suusta juominen on aina "sivistymätöntä". Mitähän siitäkin nykyajan ihmiset sanoisivat?

Catleija kirjoitti:

Jostain muistin kätköistä pulpahti, että pihkasta tehtiin hartsia. En tarkkaan tiedä edes missä hartsia käytetään. Olisi kiva tietää, pitääkö tuo muistikuva paikkansa.

Hartsia käytettiin strokan "hartsaamiseen". Strokan jouhet eivät sitten olleet liian liukkaita.

ii-li kirjoitti:

Miksi oli oikein kilpailu? - Kysyn tätä nyt ihan tyhmänä, kun en ole ennen kuullut koko asiasta mitään. - Oliko pihkasta tarkoitus valmistaa jotakin?

Se taisi olla vain meidän kerääjien keskeinen kilpailu.
Mutta kuinka muistelen että pihka käytettiin liiman tekoon. Voin olla väärässäkin.

ii-li kirjoitti:

Miksi oli oikein kilpailu? - Kysyn tätä nyt ihan tyhmänä, kun en ole ennen kuullut koko asiasta mitään. - Oliko pihkasta tarkoitus valmistaa jotakin?

kerasimme jatepaperia,kapyja,ja pihkaamuistan hyvin samoilleeni metsassa kapyjen ja pihkan keruussa,eikos pihkaa kaytetty lasin valmistukseen?
Mita on kuusen kyyneleet?

fiiuliN kirjoitti:

Taisivat olla noita nykyisiä urheilupuikkoja joita minä sain syödä, tai oikeammin maistaa, jo ennen sotaa. Vuosi oli siinä 1935-39 välissä joku kesä.
Kylämme parantolan alueen alkupäähän tuli jäätelökauppias sellaisia vaunuja lykäten.
Isä osti meille jokaiselle yhden puikon.
Ne maistuivat mansikoille ja jättivät hyvänmakuisen muiston mieleen.

Lue lisää

Hesassa,meidat oli sijoitettu YrjonKadun Koiton taloon,sielta kipaisimme Lasipalatsiin ostimme tuommoisia mansikalta maistuvia jaatelopuikkoja,ensimmaiset elamassani.Silloin Hesan kaduilla oli liikkeella Venajan sotilaitakin,pelkasimme niita, vielakin muistan vihertavan asepuvun ja koppalakit.

uzma-m kirjoitti:

kerasimme jatepaperia,kapyja,ja pihkaamuistan hyvin samoilleeni metsassa kapyjen ja pihkan keruussa,eikos pihkaa kaytetty lasin valmistukseen?
Mita on kuusen kyyneleet?

Lue lisää

korpikuusenkyyneliä?
Sehän on pontikkaa.
Kiteeläinen ja Sysmäläinen oli suomen parhaat pontikka pitäjät, ja laatu pontikkaa tekivätkin mun muistaakseni.
Terv: Lokari1.

uzma-m kirjoitti:

kerasimme jatepaperia,kapyja,ja pihkaamuistan hyvin samoilleeni metsassa kapyjen ja pihkan keruussa,eikos pihkaa kaytetty lasin valmistukseen?
Mita on kuusen kyyneleet?

Lue lisää

Kerättiin ja myytiin kuivia käpyjä,häkää tuli ja savua hyvin.

Lokari1 kirjoitti:

korpikuusenkyyneliä?
Sehän on pontikkaa.
Kiteeläinen ja Sysmäläinen oli suomen parhaat pontikka pitäjät, ja laatu pontikkaa tekivätkin mun muistaakseni.
Terv: Lokari1.

Lue lisää

lapsuudestani jaanyt sananparsi,juu meidakin metikossa kiehui pontikkaa ja ukot kaski muksujen ilmoittaa jos tuli nuuskioita.

ii-li kirjoitti:

Miksi oli oikein kilpailu? - Kysyn tätä nyt ihan tyhmänä, kun en ole ennen kuullut koko asiasta mitään. - Oliko pihkasta tarkoitus valmistaa jotakin?

(ainakin ennen) terpentiinin eli tärpätin valmistuksessa.
Taidemaalarit käyttivät terpentiiniä maalien ohennukseen ja pensselien puhdistamiseen. Nykyään on ainakin täällä meillä terpentiinin käyttö kielletty esim. maalauskursseilla vahvan hajunsa vuoksi ja kovin tulenarkaakin se on.
Tilalle on tullut muita tehokkaita kemiallisia tuotteita, jotka ovat melkein hajuttomia.
Jos on puhdistanut esim. pensseleitä tämmöisillä aineilla ja heittää käytetyn rätin roskikseen niin se saattaa syttyä itsestään palamaan. Sen takia on tuollaisia puhdistamiseen käytetyt rätit laitettava joko lasi- tai peltipurkkiin tai muovipussiin ja pussin suu lujasti kiinni tulipalon välttämiseksi.

MdK-MdK kirjoitti:

(ainakin ennen) terpentiinin eli tärpätin valmistuksessa.
Taidemaalarit käyttivät terpentiiniä maalien ohennukseen ja pensselien puhdistamiseen. Nykyään on ainakin täällä meillä terpentiinin käyttö kielletty esim. maalauskursseilla vahvan hajunsa vuoksi ja kovin tulenarkaakin se on.
Tilalle on tullut muita tehokkaita kemiallisia tuotteita, jotka ovat melkein hajuttomia.
Jos on puhdistanut esim. pensseleitä tämmöisillä aineilla ja heittää käytetyn rätin roskikseen niin se saattaa syttyä itsestään palamaan. Sen takia on tuollaisia puhdistamiseen käytetyt rätit laitettava joko lasi- tai peltipurkkiin tai muovipussiin ja pussin suu lujasti kiinni tulipalon välttämiseksi.

Lue lisää

Etsiskellessäni googlesta minne pihkaa oikein käytettiin, huomasin että sitä käytetään monessakin tarkoituksessa.

Liiman tekokin siellä mainittiin, joten en varmaan ihan hakoteillä ollut kun muistelin siitä mainitun koulussa silloin sota-aikana.

fiiuliN kirjoitti:

Se taisi olla vain meidän kerääjien keskeinen kilpailu.
Mutta kuinka muistelen että pihka käytettiin liiman tekoon. Voin olla väärässäkin.

Olin lapsi ja minulla oli ihottumaa, niin pihkaa käytiin keräämässä ja se oli osana voiteessa, joka hellalla keitettiin lantun tai nauriin puolikkaassa.

tuli asiaa vaikka ei karkkeja ollutkaan.
Nyörivetoinen poljettava pora jyristeli pikkupojan
hampaissa. Kidutukselta tuntuu kyllä nykyäänkin
hampaan poraus, paremmillakin välineillä.

olavi... kirjoitti:

tuli asiaa vaikka ei karkkeja ollutkaan.
Nyörivetoinen poljettava pora jyristeli pikkupojan
hampaissa. Kidutukselta tuntuu kyllä nykyäänkin
hampaan poraus, paremmillakin välineillä.

Lue lisää

Oli varmaan kalkinpuutetta, että hampaat meni. Kyllä minunkin hampaitani porattiin pojettavalla poralla, jonka hammaslääkäri kantoi kouluun. Lapsien hampaat tarkastettiin ja paikattiin sillä masiinalla poraten. Oli varsinaista jyrsintää!

Myöhemmin olen tutustunut kaikkiin erilaisiin porauslaitteisiin, mitä tekniikka aikojen kanssa on tuonut tullessaan. Vieläkin on jokin kohta poraamatta, koskapa menen hammaslääkäriin taas ensi viikolla.

mirjamarja kirjoitti:

Oli varmaan kalkinpuutetta, että hampaat meni. Kyllä minunkin hampaitani porattiin pojettavalla poralla, jonka hammaslääkäri kantoi kouluun. Lapsien hampaat tarkastettiin ja paikattiin sillä masiinalla poraten. Oli varsinaista jyrsintää!

Myöhemmin olen tutustunut kaikkiin erilaisiin porauslaitteisiin, mitä tekniikka aikojen kanssa on tuonut tullessaan. Vieläkin on jokin kohta poraamatta, koskapa menen hammaslääkäriin taas ensi viikolla.

Lue lisää

Hampaat reikiintyivät, vaikkei makeisia ollutkaan. Vanhempani eivät huolehtineet hammashygieniastani ollenkaan. Sain ensimmäisen hammasharjan vasta mennessäni kouluun.

Nykyisin käyn kyllä hammaslääkärillä heti, kun huomaan tarpeen. Eihän se ole hauskaa, mutta en sitä pelkääkään. Hetken se vain kestää. - Joskus alkaa ihan naurattaa, kun huomaan käsieni asennon. Puristan tuolin kädensijoja rystyset valkoisina, mutta kummankin käden etusormet sojottavat pytyssä.

Hammaslääkärini käyttää ainoastaan muovipaikkoja. Muovi on aika pehmeä materiaali. Olen jo parikin kertaa joutunut käymään korjauttamassa takahampaan purupinnan muovipaikkaa vain siitä syystä, että siihen on tullut painauma jonkin kovan aineen pureskelun yhteydessä. Minä haluaisin kunnon amalgaamipaikan, mutta hän ei suostu tekemään sitä.

Iso ruisreikäleipä, äidin leipoma, oli maanantai-aamuisin repussani, kun lähdin koulupaikkakunnalle viikoksi. Voita myös.
Sieltä on peräisin rakkaus ruisleipään, joka maittaa useita viipaleita päivässä. Äidin leipoman ruisleivän juuri oli käynyt riittävän pitkään. Se oli maukas, kypsä, eikä aiheuttanut paukauksia kuin nämä savolaiset kaasupommit.

Painoindeksini ei laske alle 25:n, vaikka kevytlevitettä levitän vain aavistuksen. Suolisto on kunnossa ja jämti.
En voi elää ilman ruisleipää !
terveisin Rukiilla kasvanut tyttö.