KOTITÖISTÄ

Niin, kai se on meidän äitien osa (ja isien), että jaksaa muistuttaa päivästä toiseen samoista asioista. Tutulta kuulostaa. Rakastetaan kuitenkin, tämä vaihe ei kuitenkaan kestä ikuisuutta. Mukava on sitten muistella tätäkin aikaa, kun nämä omasta opiskelukämpästään soittelevat ja kyselevät käytännön neuvoja. Näin olen kuullut... toivossa on hyvä elää! Rakastetaan!!! :D

vaikka murrosiästäni on aikaa jonkinverran jo.

minä ja muut sisareni teimme kotitöitä aina. siis niin,että ne kuuluivat kaikille. meitä on iso perhe,joten kaikkien oli otettava vastuuta. en asu enää kotona,mutta minusta ne kuuluvat kaikille.

selvä juttuhan tämä on, netti ja tietokone pysymään kiinni siksi aikaa ennen kuin huone on siivottu, tai keittiöstä viety roskat. tai autettu lajittelemaan pyykit. tai tyhjentämään tiskikone,miten vai sovitte. tietokoneella pelaaminen on ansaittava. siihen kuuluu mm. huoneen siivous.

en tiedä mitä itse ajattelet, mutta pelit ja tietokoneet vaan kiinni,tai kavereille ei mennä ennenkuin on itse tuotu pyykitkin lattialta,niin ettei äidin tarvitse niitä 14-vuotiaan lattialta hakea. usko pois,kyllä he pystyvät siihen!

omaa tekstiäni, meillä vain poika on jo 16-vuotias.
Parhaiten on toiminut se, että annan tietyt tehtävät, jotka on tehtävä tiettyyn aikaan mennessä.
Oman huoneensa siisteyteen en ole puuttunut mutta se huone on karmeassa kunnossa. Mutta olkoon, laitan oven kiinni.

Keppiä sai sen verran, että lopetin hänen vaatteidensa pesun, mutta annoin pyykkikorin ja pesukoneen käyttöohjeet. Aika kauan tuntui keräävän vaatteet lattialta uudelleen käyttöön, mutta nyt huolehtii jo niistä.

Niin ja tietokoneessa on salasana, jonka vain me vanhemmat tiedämme. Tarvittaessa virta katkeaa vaikka pääkatkaisijasta. Kuukausiraha on melko suuri, mutta siitä 3/4 menee bussilipun ostamiseen. Ja jos käyttää sen johonkin muuhun, on edessä 10 kilometrin pyöräily. Kerran on pyöräillyt kuukauden, sen jälkeen on pitänyt huolen, että rahasta riittää bussilippuun.

Tsempiiä, hyvällä tuulella ollesaan teinit ovat ihanaa seuraa!

Meidän 15v. poika imuroi viikottain oman huoneensa. Jälki ei ole aivan sama kuin jos itse sen tekisin, mutta pääasia, että jotenkin. Samalla hutaisee suurimmat pölyt työpöydältään ja tv-tasoltaan. Suorituksesta saa 5€. Päivittäin vie likapyykkikoriin käytetyt paidat, kalsarit ja sukat ( tapa ollut käytössä 2v. lähtien) samoin käyttämänsä astiat laittaa tiskikoneeseen, on sitten syönyt keittiönpöydän ääressä tai omassa huoneessaan. Aina en tiedä missä iltaisin liikkuu, mutta kun ei haise tupakalle eikä juo kaljaa, niin melkoisen tyytyväinen olen poikaani. Toki ärähtelee liiasta huolehtimisestani ja varoituksistani, mutta tietää syyn siihen: minä välitän hänestä, enkä halua mitään pahaa tapahtuvan hänelle.

osallistuvat vaihtelevasti. Ihmettelen vaan tuota muiden valitusta, että vaatteet jäävät mihin sattuu. Meillä käyvät illalla suihkussa, käytetyt vaatteet menevät samantien koneeseen! Siitä asiasta ei ole ollut koskaan ongelmaa.

kaikki tytöt osallistuvat ja tekevät oma-aloitteisesti.
Ei tarvitse pakottaa eikä huutaa vaan he pitävät siivoamisesta tosin oman huoneen siisteyteen on joskus puututtava ku monesti "pommin jäljiltä".

mulla on samanikäinen äiti kuin säkin olet, ja ihan samasta asiasta tapellaan. sanoisin, että ei kannata. jos jatkuvasti joku hengittää niskaan valittaen samasta asiasta, en periaatteen vuoksi tee sitä. äidin jatkuva marmatus saa mutkin phalle tuulelle, ja silloin ei tosiaankaan kiinnosta olla mieliksi!!! Kyllänuori voi mun mielestää antaa huoneensa olla sotkuinen, se nyt vaan kuuluu asiaan. Jos sua häiritsee liikaa, voisit laittaa oven kiinni. Tai mennä lenkille silloin kun suu aukee valitukseen. Mut kyllä mä sen tajuan, ettet pahalla sitä tarkota, ja niin poikaskin, mutta tää on luultavasti periaatekysymys. Jos poika ei kerran ryyppää tai muuten oo paheellinen, niin tää on sen tapa kapinoida sua vastaan. Olist tyytyväinen. Mutta tietenkin huone on joskus siivottava. Sovi vaikka pojan kanssa, että kerran viikossa huone on saatava sellaseen kuntoon, että siellä voi esim. imuroida, mutta muuten poika saa käyttää ne muutamat neliömetrinsä miten tykkää. Omasta kokemuksesta myös tiedän, että kun tulee koulusta ja tekee läksyt, ei ihan ensimmäisenä jaksa ajatella siivoamista. on pakko saada rentoutua jotenkin, ja unohtaa sellanen "tekemisen pakko". syöminen ja pelaaminen on sun pojalles tapa rentoutua. oo onnellinen, jos se ei tarvi siihen tupakkaa ja viinapulloo!

"Hermot menee ja tuntuu, että alan vihaamaan tuota joutilaana, pelikoneiden ääressä rehottavaa suursyömäriä."
- Älä ala vihata lastas, se kyllä huomaa, jos niin käy. Sitten se muuttaa pois, hankkii salaisen numeron ja lähettää joka toinen joulu joulukortin.

Meillä on kaksi tyttöä, murrosikäinen (13v)tekee seuraavat hommat:
-Koiransa täyshoito
-Huoneensa ja akvaarionsa siivous (ei ole mitään tiettyä päivää viikossa, koska tyttö ei viihdy sekaisessa huoneessa)
-Tiskikone (tyhjäksi ja täyteen, aina kun tulen töistä on pöydän oltava tyhjä)
-Pyykkikone päälle ja pyykit kuivumaan joskus
-Ruokkii joskus perheen 4kissaa
-tekee pari kertaa kuussa ruokaa

Pienempi tyttö (8v) pitää huoneensa siistinä, hoitaa 3kaniaan (avustuksella), ja viikkaa joskus vaatteita (ja auttaa kun pyydetään apua)

Kummatkin joutuvat siis auttamaan kun pyydetään apua. Viikkorahaa 10€ isommalle, 7€ pienemmälle,siitä ostetaan lähes kaikki itse, (paitsi kalleimmat vaatteet,siteet yms. hygienia tuotteet,ja tietysti ruoka!)

Jos töitä ei ole tehty, niin alkaa viikkoraha ja kotiintuloajat laskea, ja kauhea nalkutus kaupan päälle.

ole huoletta niin kauan kuin nuoresi vain kotona viihtyy. Voi tulla aika että remutaan, jätetään koulu kesken, yms kamalaa. istukaa yhdessä pöydän ääreen ja sopikaa pelisäännöt. Esim viikkorahan saaminen voi edellyttää että tietyt työt pitää tehdä.
meillä kahden lapsen kanssa ei ongelmia mutta vanhin 17v on aivan kaameassa uhmassa ja tilanne on sietämätön tällä hetkellä. Mietin nytkin kuinka rohkenisin jälleen kerran hakea apua tilanteeseen.