Ositus sun muut jaot

Miksi kysyt noita asioita netistä kun tilanteesi on se, että tarvitset asianajajan.
Ota siis asianajaja (asianajajaliitto.fi) äläkä mitään puoskari varatuomari. Näitä jälkimmäisiä
ja heidän toimiaan ei valvo kukaan.

Asianajaja kertoo miten etenet hommassa.
Ja nakita kaikki hommat sille ja jollet jotain ymmärrä niin pyydä kertomaan asiat niin monta kertaa että tajuat ne.

asianajajaliitosta kirjoitti:

Miksi kysyt noita asioita netistä kun tilanteesi on se, että tarvitset asianajajan.
Ota siis asianajaja (asianajajaliitto.fi) äläkä mitään puoskari varatuomari. Näitä jälkimmäisiä
ja heidän toimiaan ei valvo kukaan.

Asianajaja kertoo miten etenet hommassa.
Ja nakita kaikki hommat sille ja jollet jotain ymmärrä niin pyydä kertomaan asiat niin monta kertaa että tajuat ne.

Lue lisää

... niin, varatuomari on oikeustieteiden kandi (tai maisteri) joka on toiminut käräjäoikeuden tuomarina opintojen jatkoksi... he ovat varatuomareita. ELI, enemmän opiskelleita kuin juristi tai lakimies ... pätevyyteen se ei tietenkään ota kantaa... mutta jotain "suuntaa antaa".

Mutta, neuvosi muuten oli hyvä.

asianajajaliitosta kirjoitti:

Miksi kysyt noita asioita netistä kun tilanteesi on se, että tarvitset asianajajan.
Ota siis asianajaja (asianajajaliitto.fi) äläkä mitään puoskari varatuomari. Näitä jälkimmäisiä
ja heidän toimiaan ei valvo kukaan.

Asianajaja kertoo miten etenet hommassa.
Ja nakita kaikki hommat sille ja jollet jotain ymmärrä niin pyydä kertomaan asiat niin monta kertaa että tajuat ne.

Lue lisää

Niin, kuten otsikossa mainitsen, niin jostain on aloitettava ja tämä foorumi tuntui sopivalta. Itsekin nähtävästi luet näitä juttuja ja tunnut asiasta jotain tietävänkin. Mutta kuten sanoin, suurista summista ei ole kysymys, joten kannattaako asianajajaa edes palkata? Pari tuttua lakimiestä (eivät ole perehtyneet näihin asioihin) neuvoivat pohtimaan, onko rahallisesti kannattavaa palkata asianajaja vai ei. Lopputulos saattaa on plus miinus nolla sekä loppuelämän kestävä vihanpito (lasten kannalta huono vaihtoehto).Eli tältä foorumilta olen saanut kyllä hyviä neuvoja, erityskiitos M36:lle.

jussi 63 kirjoitti:

Niin, kuten otsikossa mainitsen, niin jostain on aloitettava ja tämä foorumi tuntui sopivalta. Itsekin nähtävästi luet näitä juttuja ja tunnut asiasta jotain tietävänkin. Mutta kuten sanoin, suurista summista ei ole kysymys, joten kannattaako asianajajaa edes palkata? Pari tuttua lakimiestä (eivät ole perehtyneet näihin asioihin) neuvoivat pohtimaan, onko rahallisesti kannattavaa palkata asianajaja vai ei. Lopputulos saattaa on plus miinus nolla sekä loppuelämän kestävä vihanpito (lasten kannalta huono vaihtoehto).Eli tältä foorumilta olen saanut kyllä hyviä neuvoja, erityskiitos M36:lle.

Lue lisää

Suosittelen, että koetat sopia puolisosi kanssa osituksesta... ja ellei kyse suurista summista, voi olla viisasta suostua laihaan sopuun (sovitteluun) mielummin kuin vaatia pilkulleen lakipykälien mukaan tehtävään ositukseen (josta väistämättä tapauksessanne seurannee riita).

Missä se "joutamisen" raja ja kohtuus menee tilanteessanne, on sinun pohdittava asia.

Jos sovussa pääsette etenemään, ei juristin tekemä asianmukainen ositus- ja erottelusopimus maksa kuin joitakin satasia (jonka maksatte puoliksi) -- sellainen kannattaa aina tehdä.

Jos sitten katsot parhaaksi ryhtyä ajamaan oikeuksiasi, niin silloin se "oma" juristi on viisainta palkata... heiltä voi kysyä kyllä hinta-arviota.

Pakko tarkentaa ...

Kirjoitit: "Jos päätätte, että toinen teistä saa enemmän netto-omaisuutta.."
Mitähän mahdoit tarkoittaa? Netto-omaisuus lasketaan kuka mitäkin omistaa... ei siinä vaiheessa päätetä kumpi mitäkin saa, vaan lasketaan vain ja ainoastaan se tasinko (eurosumma). Sitten kun erotellaan (jaetaan), sovitaan miten omistussuhteet muuttuvat ja tasinko kuitataan... siis käytännössä.

Osituksesta ei ole tuloveroseuraamuksia tietenkään) ... MUTTA, siitä voi olla varainsiirto- tai lahjavero seuraamuksia, joissakin tilanteissa. Tosin, etevä juristi ja onnistunut verosuunnittelu auttaa...

Varainsiirtoveroa voi joutua maksamaan, jos toinen lunastaa esim. velattoman asunnon uudella lainalla exältään ... silloin käytetty pesän ulkopuolisia varoja, ja varainsiirtovero räpsähtää. Ellei niitä käytetä, vaan pankkilainan sijaan mies ottaa yhteisiä velkoja vastattavakseen tai luovuttaa kesämökin vaimolleen... ei varainsiirtoveroa jouduta maksamaan.

Se sitten, pitäisikö lahjaveroa maksaa jos toinen luovuttaa osituksessa omaisuutensa ... on jännä aihe... siitä käyty kiivas keskustelu vajaa vuosi sitten täällä parin juristin voimin, eikä siitä oikein minulle ainakaan tolkkua tullut... Mutta, jos osituksessa käytännössä lahjoittaa omaisuutta puolisolleen, kannattaa olla lakimiehen kanssa ehdottomassi puheissa (etevän sellaisen).

M36 kirjoitti:

Pakko tarkentaa ...

Kirjoitit: "Jos päätätte, että toinen teistä saa enemmän netto-omaisuutta.."
Mitähän mahdoit tarkoittaa? Netto-omaisuus lasketaan kuka mitäkin omistaa... ei siinä vaiheessa päätetä kumpi mitäkin saa, vaan lasketaan vain ja ainoastaan se tasinko (eurosumma). Sitten kun erotellaan (jaetaan), sovitaan miten omistussuhteet muuttuvat ja tasinko kuitataan... siis käytännössä.

Osituksesta ei ole tuloveroseuraamuksia tietenkään) ... MUTTA, siitä voi olla varainsiirto- tai lahjavero seuraamuksia, joissakin tilanteissa. Tosin, etevä juristi ja onnistunut verosuunnittelu auttaa...

Varainsiirtoveroa voi joutua maksamaan, jos toinen lunastaa esim. velattoman asunnon uudella lainalla exältään ... silloin käytetty pesän ulkopuolisia varoja, ja varainsiirtovero räpsähtää. Ellei niitä käytetä, vaan pankkilainan sijaan mies ottaa yhteisiä velkoja vastattavakseen tai luovuttaa kesämökin vaimolleen... ei varainsiirtoveroa jouduta maksamaan.

Se sitten, pitäisikö lahjaveroa maksaa jos toinen luovuttaa osituksessa omaisuutensa ... on jännä aihe... siitä käyty kiivas keskustelu vajaa vuosi sitten täällä parin juristin voimin, eikä siitä oikein minulle ainakaan tolkkua tullut... Mutta, jos osituksessa käytännössä lahjoittaa omaisuutta puolisolleen, kannattaa olla lakimiehen kanssa ehdottomassi puheissa (etevän sellaisen).

Lue lisää

Tarkoitin, että kun pesän varat so. molempien omat sekä yhteinen nettovarallisuus on ynnätty ja pesän arvo saatu selville, pari tietenkin päättää kumpi ottaa minkäkin osan omaisuudesta.

Mitenkään automaattisesti ei tarvitse päättää, että molemmat pitävät omissa nimissään olevan omaisuuden. Omaisuutta voi osituksessa siirtää, esim sinä otat minun nimissäni olevan asunnon, mutta minä taas otan sinun nimissäsi olevan, perintönä saamasi mökkitontin.

Tasingon maksuhan perustuu nímenomaan tämän päätöksen jälkeiseen tilanteeseen. Se taas on hyvinkin teoreettinen tilanne, että avioeron takia jaetun pesän luovutuksesta maksettaisiin lahjaveroa sen takia, että tasingossa käytetään pesän ulkopuolisia varoja. Pesäänhän voidan arvostaa käteistä, tilejä yms ilman mitään sen kummempaa tositetta ja omaisuudelle voi antaa suunnilleen sen arvon minkä haluaa.

Sitten tietenkin menee saivarteluksi, jos pesänjakajaa tarvitaan. Pesänjakaja arvottaa omaisuuden jollain perusteella.

M36 kirjoitti:

Pakko tarkentaa ...

Kirjoitit: "Jos päätätte, että toinen teistä saa enemmän netto-omaisuutta.."
Mitähän mahdoit tarkoittaa? Netto-omaisuus lasketaan kuka mitäkin omistaa... ei siinä vaiheessa päätetä kumpi mitäkin saa, vaan lasketaan vain ja ainoastaan se tasinko (eurosumma). Sitten kun erotellaan (jaetaan), sovitaan miten omistussuhteet muuttuvat ja tasinko kuitataan... siis käytännössä.

Osituksesta ei ole tuloveroseuraamuksia tietenkään) ... MUTTA, siitä voi olla varainsiirto- tai lahjavero seuraamuksia, joissakin tilanteissa. Tosin, etevä juristi ja onnistunut verosuunnittelu auttaa...

Varainsiirtoveroa voi joutua maksamaan, jos toinen lunastaa esim. velattoman asunnon uudella lainalla exältään ... silloin käytetty pesän ulkopuolisia varoja, ja varainsiirtovero räpsähtää. Ellei niitä käytetä, vaan pankkilainan sijaan mies ottaa yhteisiä velkoja vastattavakseen tai luovuttaa kesämökin vaimolleen... ei varainsiirtoveroa jouduta maksamaan.

Se sitten, pitäisikö lahjaveroa maksaa jos toinen luovuttaa osituksessa omaisuutensa ... on jännä aihe... siitä käyty kiivas keskustelu vajaa vuosi sitten täällä parin juristin voimin, eikä siitä oikein minulle ainakaan tolkkua tullut... Mutta, jos osituksessa käytännössä lahjoittaa omaisuutta puolisolleen, kannattaa olla lakimiehen kanssa ehdottomassi puheissa (etevän sellaisen).

Lue lisää

Tiettyyn rajaan asti voi jakaa (osittaa) sopimalla, mutta rajan saavutettua heilahtaa lahjaverokuponki ja maksu lahjaverosta (n. 16%). Rajaa voi selvitellä asiantuntevan lakimiehen kanssa. Varmaa on, että lahjaverokuponki lähtee jos jaossa 25 % vinouma (voi myös lähteä pienemmällä vinoumalla).

sopimalla kirjoitti:

Tiettyyn rajaan asti voi jakaa (osittaa) sopimalla, mutta rajan saavutettua heilahtaa lahjaverokuponki ja maksu lahjaverosta (n. 16%). Rajaa voi selvitellä asiantuntevan lakimiehen kanssa. Varmaa on, että lahjaverokuponki lähtee jos jaossa 25 % vinouma (voi myös lähteä pienemmällä vinoumalla).

Lue lisää

Jottei nyt kenellekkään tule epäselvyyttä, tasinko ei ole lahjaa ... eikä sitä veroteta.

Nyt puhutaan sellaisesta "ihmeestä", että toinen puolisoista tahtoo osituksen yhteydessä lahjoittaa omaisuuttaan, eli osituksen ja erottelun jälkeen toisella omaisuutta enemmän kuin tasingolla tasattuna. Esim., mies päättää lahjoittaa osuutensa talosta, eikä tahdo vastikkeeksi rahaa.

Kyllä, periaatteessa silloin pitää maksaa lahjaveroa. Vaan jos osituksessa on muutakin omaisuutta mukana, ja nimenomaan "asiantuntevan lakimies" laatimassa ositusta ... voidaan omaisuuksien arvoilla kikkailla tiettyyn rajaan saakka.

Ihan hyvä ketju oli, mutta en löytänyt siitä mainitsemiani omia tilejä, osakkeita, rahastorahoja tms. sijoitettuja varallisuuksia. Miten niiden kanssa edetään. Ns. perinteiset lainat ja asunto-osakkeet menevät vielä molemmille jakeluun (siis esim. avioliiton aikana ostetut asunto-osakkeet, autot jne. kalliimman puoleiset hankinnat), ts. yhdessä ostetut ja puoliksi maksetut tai yhdessä velkaa otetut ovat selviä tapauksia, mutta henkilökohtaiset tilit ja osakkeet (olkoot sitten vaikka Elisan puhelinosake, esimerkiksi tai jotain sijoitusrahastoja, summat liikkuvat n. kymppitonnin luokkaa). Ja jos tarkkoja ollaan, niin meillä on yhteinen asunto-osake, josta yhteistä velkaa ihan riittävästi, maksetut auto sekä vapaa-ajan asunto. Nämä omistetaan puoliksi, eikä niitä myydä, vaan jompikumpi lunastaa ne, eli käytännössä minä. Vaimo "uhkaili" ostaa minut asunto-osakkeesta ulos, joka kyllä minulle sopii. Kuten aiemmin sanoin, en ala riitelemään, mutten myöskään hyväuskoisesti luovu kaikesta, en ainakaan ilman kohtuullista korvausta eli joku hinnoittelee asunnon, auton sekä vapaa-ajan asunnon. Ja nuo elatusmaksut ovat kummastus, niistä ei laissa puhuta oikein mitään selvää, vaan niistä voi sopia joko vanhemmat keskenään tai sitten joku sosiaalitäti (ja ennakkoluulona, mies on aina maksumies, vaikka naisella enemmän maallista mammonaa).Tässä haen myös sellaista infoa, jota esittää toiselle osapuolelle, netin keskustelupalstat eivät ole niitä kaikkein luotettavimpia, olkootkin, että ainakin vastaaja/kommentoija M36 tuntuu asiansa osaavalta, kiitos hänelle.

jussi 63 kirjoitti:

Ihan hyvä ketju oli, mutta en löytänyt siitä mainitsemiani omia tilejä, osakkeita, rahastorahoja tms. sijoitettuja varallisuuksia. Miten niiden kanssa edetään. Ns. perinteiset lainat ja asunto-osakkeet menevät vielä molemmille jakeluun (siis esim. avioliiton aikana ostetut asunto-osakkeet, autot jne. kalliimman puoleiset hankinnat), ts. yhdessä ostetut ja puoliksi maksetut tai yhdessä velkaa otetut ovat selviä tapauksia, mutta henkilökohtaiset tilit ja osakkeet (olkoot sitten vaikka Elisan puhelinosake, esimerkiksi tai jotain sijoitusrahastoja, summat liikkuvat n. kymppitonnin luokkaa). Ja jos tarkkoja ollaan, niin meillä on yhteinen asunto-osake, josta yhteistä velkaa ihan riittävästi, maksetut auto sekä vapaa-ajan asunto. Nämä omistetaan puoliksi, eikä niitä myydä, vaan jompikumpi lunastaa ne, eli käytännössä minä. Vaimo "uhkaili" ostaa minut asunto-osakkeesta ulos, joka kyllä minulle sopii. Kuten aiemmin sanoin, en ala riitelemään, mutten myöskään hyväuskoisesti luovu kaikesta, en ainakaan ilman kohtuullista korvausta eli joku hinnoittelee asunnon, auton sekä vapaa-ajan asunnon. Ja nuo elatusmaksut ovat kummastus, niistä ei laissa puhuta oikein mitään selvää, vaan niistä voi sopia joko vanhemmat keskenään tai sitten joku sosiaalitäti (ja ennakkoluulona, mies on aina maksumies, vaikka naisella enemmän maallista mammonaa).Tässä haen myös sellaista infoa, jota esittää toiselle osapuolelle, netin keskustelupalstat eivät ole niitä kaikkein luotettavimpia, olkootkin, että ainakin vastaaja/kommentoija M36 tuntuu asiansa osaavalta, kiitos hänelle.

Lue lisää

eikä millään maallisella mammonalla.
Ei nyt kummankaan tarvitse alkaa sitä omaisuuttaan realisoimaan jotta saadaan lapsille ruoka ja vaatteet.
Elatusmaksut määräytyvät tulojen suhteessa.
Ensin määritellään lapsen alatuksen tarve( n.450€/kk),siitä vähennetään lapsilisä ja loppu jaeteen vanhempien nettotulojen suhteen mukaan.
Eki jos olette samoilla palkoilla,niin elatus jakaantuu 50/50 periaatteella.
Käy www.eroperhe.net-palstalla saamassa lisää tietoa.

Mitä tulee omien tilien,rahastojen, eläkevakuutussäästöjen ja muiden suhteen,niin yllä on jo todettu että KAIKKI omaisuus/varallisuus on avio-oikeuden alaista jollei avioehtoa ole. Eli nämä lasketaan kukaan kokonaispottiin ennen erottelua ja tasingon määrittelyä.

jussi 63 kirjoitti:

Ihan hyvä ketju oli, mutta en löytänyt siitä mainitsemiani omia tilejä, osakkeita, rahastorahoja tms. sijoitettuja varallisuuksia. Miten niiden kanssa edetään. Ns. perinteiset lainat ja asunto-osakkeet menevät vielä molemmille jakeluun (siis esim. avioliiton aikana ostetut asunto-osakkeet, autot jne. kalliimman puoleiset hankinnat), ts. yhdessä ostetut ja puoliksi maksetut tai yhdessä velkaa otetut ovat selviä tapauksia, mutta henkilökohtaiset tilit ja osakkeet (olkoot sitten vaikka Elisan puhelinosake, esimerkiksi tai jotain sijoitusrahastoja, summat liikkuvat n. kymppitonnin luokkaa). Ja jos tarkkoja ollaan, niin meillä on yhteinen asunto-osake, josta yhteistä velkaa ihan riittävästi, maksetut auto sekä vapaa-ajan asunto. Nämä omistetaan puoliksi, eikä niitä myydä, vaan jompikumpi lunastaa ne, eli käytännössä minä. Vaimo "uhkaili" ostaa minut asunto-osakkeesta ulos, joka kyllä minulle sopii. Kuten aiemmin sanoin, en ala riitelemään, mutten myöskään hyväuskoisesti luovu kaikesta, en ainakaan ilman kohtuullista korvausta eli joku hinnoittelee asunnon, auton sekä vapaa-ajan asunnon. Ja nuo elatusmaksut ovat kummastus, niistä ei laissa puhuta oikein mitään selvää, vaan niistä voi sopia joko vanhemmat keskenään tai sitten joku sosiaalitäti (ja ennakkoluulona, mies on aina maksumies, vaikka naisella enemmän maallista mammonaa).Tässä haen myös sellaista infoa, jota esittää toiselle osapuolelle, netin keskustelupalstat eivät ole niitä kaikkein luotettavimpia, olkootkin, että ainakin vastaaja/kommentoija M36 tuntuu asiansa osaavalta, kiitos hänelle.

Lue lisää

Helppo vastata, kaikki mainitsemasi omaisuudet ovat mukana osituksessa, aivan kuten auto tai talo.

Jos vaimollasi on esim. Elisan osakkeita, tai säästötilijeä, tai, tai, tai ... ne vaikuttavat hänen nettovarallisuuttaan korottavasti, ja jos on velkaa (esim. ottanut ostaakseen ko. omaisuutta) ... se vastaavasti laskee nettovarallisuutta.

Sinä osituksessa tai sen tulemana "omista" puolta vaimosi omaisuudesta, mutta ne vaikuttavat siihen tasingon määrään jota voit vaimoltasi vaatia. Vaimosi voi tasingon maksaa millä omaisuudellaan tahtoo.

Yhteinen asunto-osake ja yhteinen velka osituslaskelmassa "jaetaan" puoliksi vaikuttamaan kummankin nettovarallisuuteen, tietenkin. Samoin se maksettu yhteinen auto (jos te molemmat olette sen omistajia rekisteriotteessa ... ellette, niin sen omaisuuteen 100% kumpi on).

Lunastaminen sitten on osa erottelua, josta pitkät tarinat linkittämässäni ketjussa. Lunastaminen on sopimista, ilman vaimosi suostumusta hän ei voi lunastaa sinun osuuttasi ... eikä päinvastoinkaan. Jos ajaudutaan pattitilanteeseen, joudutaan hakemaan oikeuden määräämää pesänjakajaa ... hän sitten jakaa miten parhaaksi katsoo.

Asunnon ja mökin osalta aivan hyväidea hakea arvio kiinteistövälittäjältä (tai vaikka parilta), selviääpä sekin eikä tarvitse riidellä markkinahinnasta. Vaikka, loppupelissä se todellinen markkinahinta selviää vain myymällä.

Hieman keskustelupalstaa vankempaa tietoa tuolla:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

jussi 63 kirjoitti:

Ihan hyvä ketju oli, mutta en löytänyt siitä mainitsemiani omia tilejä, osakkeita, rahastorahoja tms. sijoitettuja varallisuuksia. Miten niiden kanssa edetään. Ns. perinteiset lainat ja asunto-osakkeet menevät vielä molemmille jakeluun (siis esim. avioliiton aikana ostetut asunto-osakkeet, autot jne. kalliimman puoleiset hankinnat), ts. yhdessä ostetut ja puoliksi maksetut tai yhdessä velkaa otetut ovat selviä tapauksia, mutta henkilökohtaiset tilit ja osakkeet (olkoot sitten vaikka Elisan puhelinosake, esimerkiksi tai jotain sijoitusrahastoja, summat liikkuvat n. kymppitonnin luokkaa). Ja jos tarkkoja ollaan, niin meillä on yhteinen asunto-osake, josta yhteistä velkaa ihan riittävästi, maksetut auto sekä vapaa-ajan asunto. Nämä omistetaan puoliksi, eikä niitä myydä, vaan jompikumpi lunastaa ne, eli käytännössä minä. Vaimo "uhkaili" ostaa minut asunto-osakkeesta ulos, joka kyllä minulle sopii. Kuten aiemmin sanoin, en ala riitelemään, mutten myöskään hyväuskoisesti luovu kaikesta, en ainakaan ilman kohtuullista korvausta eli joku hinnoittelee asunnon, auton sekä vapaa-ajan asunnon. Ja nuo elatusmaksut ovat kummastus, niistä ei laissa puhuta oikein mitään selvää, vaan niistä voi sopia joko vanhemmat keskenään tai sitten joku sosiaalitäti (ja ennakkoluulona, mies on aina maksumies, vaikka naisella enemmän maallista mammonaa).Tässä haen myös sellaista infoa, jota esittää toiselle osapuolelle, netin keskustelupalstat eivät ole niitä kaikkein luotettavimpia, olkootkin, että ainakin vastaaja/kommentoija M36 tuntuu asiansa osaavalta, kiitos hänelle.

Lue lisää

ELARIT

I VAIHE - määrä

Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]

b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

350 350 x 0,95 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)

Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).


II VAIHE - jako

Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).


III VAIHE - vahvistaminen

Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

Lastenvalvoja tai ”sossu” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.


”nollas” VAIHE – lapsen etu

Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).

M36 kirjoitti:

Helppo vastata, kaikki mainitsemasi omaisuudet ovat mukana osituksessa, aivan kuten auto tai talo.

Jos vaimollasi on esim. Elisan osakkeita, tai säästötilijeä, tai, tai, tai ... ne vaikuttavat hänen nettovarallisuuttaan korottavasti, ja jos on velkaa (esim. ottanut ostaakseen ko. omaisuutta) ... se vastaavasti laskee nettovarallisuutta.

Sinä osituksessa tai sen tulemana "omista" puolta vaimosi omaisuudesta, mutta ne vaikuttavat siihen tasingon määrään jota voit vaimoltasi vaatia. Vaimosi voi tasingon maksaa millä omaisuudellaan tahtoo.

Yhteinen asunto-osake ja yhteinen velka osituslaskelmassa "jaetaan" puoliksi vaikuttamaan kummankin nettovarallisuuteen, tietenkin. Samoin se maksettu yhteinen auto (jos te molemmat olette sen omistajia rekisteriotteessa ... ellette, niin sen omaisuuteen 100% kumpi on).

Lunastaminen sitten on osa erottelua, josta pitkät tarinat linkittämässäni ketjussa. Lunastaminen on sopimista, ilman vaimosi suostumusta hän ei voi lunastaa sinun osuuttasi ... eikä päinvastoinkaan. Jos ajaudutaan pattitilanteeseen, joudutaan hakemaan oikeuden määräämää pesänjakajaa ... hän sitten jakaa miten parhaaksi katsoo.

Asunnon ja mökin osalta aivan hyväidea hakea arvio kiinteistövälittäjältä (tai vaikka parilta), selviääpä sekin eikä tarvitse riidellä markkinahinnasta. Vaikka, loppupelissä se todellinen markkinahinta selviää vain myymällä.

Hieman keskustelupalstaa vankempaa tietoa tuolla:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234

Lue lisää

No niin, nyt tuli sellaisia kommentteja ja vastauksia, jotka lähinnä askarruttivat mieltäni. Ja tuo finlexin linkki on juuri sitä, mitä olen hakenut.Suurkiitos M36!

jussi 63 kirjoitti:

No niin, nyt tuli sellaisia kommentteja ja vastauksia, jotka lähinnä askarruttivat mieltäni. Ja tuo finlexin linkki on juuri sitä, mitä olen hakenut.Suurkiitos M36!

... hyvä jos oli apua.

Varmasti tuossa tilanteessa aivan riittävästi pohdittavaa muutenkin, hyvä edes tietää miten nuo asiat lain mukaan menevät -- ja helpottaahan se sopimista kun tietää mistä sopii. Tai jättää aloittamatta lihavan riidan "mu-tu" pohjalta.

M36 kirjoitti:

ELARIT

I VAIHE - määrä

Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]

b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

350 350 x 0,95 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)

Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).


II VAIHE - jako

Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).


III VAIHE - vahvistaminen

Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

Lastenvalvoja tai ”sossu” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.


”nollas” VAIHE – lapsen etu

Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).

Lue lisää

Avomieheni on eronnut ja hänellä kouluikäinen lapsi. Ero oli laitettu vireille, kun äiti ja lapsi olivat muuttaneet toiseen asuntoon lähelle isää. Sopivat yhteishuoltajuudesta. (Ero ja asumisero lähti liikkeelle uuden miehen tullessa mukaan kuvioihin). Nyt äiti eli ex-vaimo muuttanut lapsen kanssa uuden miehensä luokse 400km:n päähän, joten koulua käyvän lapsen viikottaiset tapaamiset mahdottomia. Se mikä itseäni on mietityttänyt on se, että eikö ex-vaimon tilanne ole nyt muuttunut ja tavallaan siirtynyt uuteen ruokakuntaan. Miten ja kuka tämän uuden tilanteen arvioi? Avomieheni maksaa elatusmaksua 250€/kk. Mieheni mielestä se on summa jonka hän ehdottomasti haluaa maksaakin omasta lapsestaan.

Minä sivustaseuraaja en halua puuttua asiaan, kun en siitä mitään ymmärrä eikä minulla omia lapsia ole. Olen kyllä yrittänyt kysyä, miten nämä kaikki tulisi hoitaa lainmukaan ja tasapuolisesti. Minulla on tunne, että mieheni ei tiedä asiasta senkään vertaa.

Veroilmoitusta täytettäessä huomasin kohdan, jossa pystyi ilmoittamaan elatusvelvollisuudesta. Verotoimistosta lähetettiin tiedote, jossa pyydettiin todisteita ym. asian päätös-dokumenttia. Minä en ikinä ole virallista paperia nähnyt. Avopuolisoni sanoi, että ex-vaimo ei ole itse verotuksessa ilmoittanut saavansa 250€/kk elatusmaksua. Voiko tämä olla mahdollista?

Anteeksi, tämä kuulostaa tai näyttää erittäin naivilta, mutta minä vain haluaisin selvittää, miten ja kuka näiden "maksajien" asioita hoitaa. Tai mistä voisi pyyttää selvitystä nykyisen tilanteen arviointiin?

Asumme vuokralla mukavassa asunnossa ja tilaakin varattiin lapsen vierailuja ajatellen. Olemme mielestäni hyvin keskituloisia veronmaksajia. Kämppä jossa asua ja auto, jota kumpikin tarvitsemme töidemme vuoksi. Mielestäni meillä ei ole rahaa tuhlattavaksi ja itse pidän huolen, että tilillä on katetta vielä viikkoa ennen tilipäivää. Ei paljoa, mutta sen verran että on ruokapöydässä tarjottavaa.

Miehelleni ei yksin asuessaan jäisi juurikaan mitään käteen, eikä hän näillä hinnoilla kykenisi ylläpitämään esim. omaa autoa. Yhdessä pystymme tätä arkea pyörittämään. Minulta vain kertakaikkisesti pääsi tässä kuussa itku, kun kaikkien pakollisten menojen jälkeen ja (varmaan sitten osaksi turhienkin laskujen jälkeen, pitäisi olla säästeliäämpi, totta) elatusmaksun maksettuaan totesi, että kaikki rahat menivät.

Olen vasta valmistunut, siirtynyt työelämään ja opettelen tässä tätä elämistä. Luonnollisesti kai minullakin on tullut vauvakuumetta ja tuntuisi mahtavalta saada omiakin lapsia. Mutta kun meikäläisen opintolainat vielä napsahtaa maksettavaksi, niin tuntuu vaan, että me emme enää yhteisiä tai edes yhteistä lasta pystytä elättämään.

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, kun lapseton ihminen mankuu 250€:sta, eikä minua asia todellakaan epäilyttäisi tai mietityttäisi, jos isällä rahat riittäisivät sitten elämiseenkin...

nainen30 kirjoitti:

Avomieheni on eronnut ja hänellä kouluikäinen lapsi. Ero oli laitettu vireille, kun äiti ja lapsi olivat muuttaneet toiseen asuntoon lähelle isää. Sopivat yhteishuoltajuudesta. (Ero ja asumisero lähti liikkeelle uuden miehen tullessa mukaan kuvioihin). Nyt äiti eli ex-vaimo muuttanut lapsen kanssa uuden miehensä luokse 400km:n päähän, joten koulua käyvän lapsen viikottaiset tapaamiset mahdottomia. Se mikä itseäni on mietityttänyt on se, että eikö ex-vaimon tilanne ole nyt muuttunut ja tavallaan siirtynyt uuteen ruokakuntaan. Miten ja kuka tämän uuden tilanteen arvioi? Avomieheni maksaa elatusmaksua 250€/kk. Mieheni mielestä se on summa jonka hän ehdottomasti haluaa maksaakin omasta lapsestaan.

Minä sivustaseuraaja en halua puuttua asiaan, kun en siitä mitään ymmärrä eikä minulla omia lapsia ole. Olen kyllä yrittänyt kysyä, miten nämä kaikki tulisi hoitaa lainmukaan ja tasapuolisesti. Minulla on tunne, että mieheni ei tiedä asiasta senkään vertaa.

Veroilmoitusta täytettäessä huomasin kohdan, jossa pystyi ilmoittamaan elatusvelvollisuudesta. Verotoimistosta lähetettiin tiedote, jossa pyydettiin todisteita ym. asian päätös-dokumenttia. Minä en ikinä ole virallista paperia nähnyt. Avopuolisoni sanoi, että ex-vaimo ei ole itse verotuksessa ilmoittanut saavansa 250€/kk elatusmaksua. Voiko tämä olla mahdollista?

Anteeksi, tämä kuulostaa tai näyttää erittäin naivilta, mutta minä vain haluaisin selvittää, miten ja kuka näiden "maksajien" asioita hoitaa. Tai mistä voisi pyyttää selvitystä nykyisen tilanteen arviointiin?

Asumme vuokralla mukavassa asunnossa ja tilaakin varattiin lapsen vierailuja ajatellen. Olemme mielestäni hyvin keskituloisia veronmaksajia. Kämppä jossa asua ja auto, jota kumpikin tarvitsemme töidemme vuoksi. Mielestäni meillä ei ole rahaa tuhlattavaksi ja itse pidän huolen, että tilillä on katetta vielä viikkoa ennen tilipäivää. Ei paljoa, mutta sen verran että on ruokapöydässä tarjottavaa.

Miehelleni ei yksin asuessaan jäisi juurikaan mitään käteen, eikä hän näillä hinnoilla kykenisi ylläpitämään esim. omaa autoa. Yhdessä pystymme tätä arkea pyörittämään. Minulta vain kertakaikkisesti pääsi tässä kuussa itku, kun kaikkien pakollisten menojen jälkeen ja (varmaan sitten osaksi turhienkin laskujen jälkeen, pitäisi olla säästeliäämpi, totta) elatusmaksun maksettuaan totesi, että kaikki rahat menivät.

Olen vasta valmistunut, siirtynyt työelämään ja opettelen tässä tätä elämistä. Luonnollisesti kai minullakin on tullut vauvakuumetta ja tuntuisi mahtavalta saada omiakin lapsia. Mutta kun meikäläisen opintolainat vielä napsahtaa maksettavaksi, niin tuntuu vaan, että me emme enää yhteisiä tai edes yhteistä lasta pystytä elättämään.

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, kun lapseton ihminen mankuu 250€:sta, eikä minua asia todellakaan epäilyttäisi tai mietityttäisi, jos isällä rahat riittäisivät sitten elämiseenkin...

Lue lisää

Ihme on, ellet saa myös happamia kommentteja, asiattomiakin. Älä niistä välitä. Koetan vastata kysymyksiisi, jotta asia selkiintyy sinulle ainakin osasta asioista:




Ei mitenkään tavatonta... ja usein ikävä tilanne etävanhemmalle ja lapsille myös (harvenneet tapaamiset). Meillä tätä muuttointoa hillitsemään ja mahdollisesta sellaisesta koituvien lisäkulujen tasaamiseksi tapaamissopimuksessa ehto, jossa toinen vanhemmista hoitaa etävanhemmalle tuonnin ja toinen haun lähivanhemmalle. Asia, joka olisi kannattanut huomioida aikanaan ... nyt tuskin lähivanhempi suostuu...




Hieman on muuttunut, hän ei saa enään lapsilisän yhteydessä yh-korotusta (oliko se nyt vähän vajaa 40 EUR/kk/lapsi). Mutta ellei hänen tulonsa ole muuttuneet merkittävästi suuntaan tai toiseen ... ei vaikuta etävanhemman maksamiin elareihin. Eli, vaikka avioituisi miljonäärin kanssa ei sillä ole vaikutusta siihen kuinka lapsen eronneet vanhemmat jakavat oman jälkeläisensä menot.


>

Jos sitten on muuttunut merkittäväti, eli paikkakunnan vaihdoksen myötä esim. työttömyys lakannut ja tulot kasvaneet lähivanhemmalla ... eli, hänellä onkin nyt mahdollisuus osallistua suuremmalla osuudella lapsensa elatukseen (joka vähentää etävanhemman elareita vastaavasti) kuin ennen ... niin silloin etävanhempi voi kutsua neuvottelun lastenvalvojalle jossa sovitaan uudet elarit. Ellei toinen siihen suostu, asian voi viedä oikeuteen -- siellä muuttuvat tai eivät (kannattaa muistaa, ettei oikeusprosessi varmasti paranna lasten vanhempien välejä .. eli, loppupelissä lapsi kärsii muutamien kymppien riidasta).




Summana melko korkea, yleensä suurin osa vahvistetuista elareista osuu haarukkaan 140 - 180 EUR/kk/lapsi. Tosin, mahdoton ottaa jytrkkää kantaa täällä ... kun ei tiedä vanhempien maksukykyjen suhdetta tai lapsen elatuksen tarvetta ... niistä kun elareiden määrittäminen lähtee. Vaikka koko tuo pohdinta on aivan turhaa, jos lasten isä tahtoo maksaa elarit (hieno asia)... sinuna en asiasta "valittaisi" hänelle puolella sanallakaan, kuten et ole tehnytkään.




Etävanhempi voi verotuksessa tehdä huiman max. 80 EUR/vuosi/lapsi vähennykset maksamistaan elareista. Riippuu veroprosentista, mutta rahallinen vaikutus luokkaa 3,5 - 4,5 EUR/kk/lapsi. Tositteeksi veroilmoitukseen tarvitaan kopio vahvistetusta elatussopimuksesta, ja kuitit maksetuista elareista. Tuon kuitti osuuden hoidan niin, että kerran vuodessa lähivanhempi allekirjoittaa "kuitin" jossa vahvistaa saaneensa vuodessa xxxx EUR elareita lapsemme elatukseen tämän isältä.




On mahdollista, koska hänen ei tarvitse. Elarit ovat etävanhemman osuus lapsen elatuksesta ... EI tuloa lähivanhemmalle. Tuloverot valtiolle siitä 250 EUR/kk on jo kertaalleen maksettu.




No, lapsen isä voi saada valaistusta esim. lastenvalvojalta ... mutta koska hän ilmeisesti ei tahdo ... ei tämä oikeastaan ole sinun ongelmasi. Ja jos koet sen ongelmaksi ... niin sitä se sitten on sinun ja miehesi välillä (koska kerroit yllä miehen mielellään maksavan sovitut elarit lapsestaan). Mitään pahaa siinä en näe, että haet tietoa aiheesta -- tietämättömyydestä kun suurimmat riidat saadaan aikaan.




Niinpä, ei lainkaan tavaton tilanne monen tänne kirjoittaneen kohdalla. Silloin voidaan kysyä, onko elarit oikeudenmukaisesti määritetty vanhempien maksukyvyn ja lapsen elatuksen tarpeen suhteen. Ja ne voivat olla aivan oikein lasketut... eikä silti varaa autoon ... elämä on...




Oikein, hyvä että niihin meni eikä lähiöravintolaan !!

M36 kirjoitti:

Ihme on, ellet saa myös happamia kommentteja, asiattomiakin. Älä niistä välitä. Koetan vastata kysymyksiisi, jotta asia selkiintyy sinulle ainakin osasta asioista:




Ei mitenkään tavatonta... ja usein ikävä tilanne etävanhemmalle ja lapsille myös (harvenneet tapaamiset). Meillä tätä muuttointoa hillitsemään ja mahdollisesta sellaisesta koituvien lisäkulujen tasaamiseksi tapaamissopimuksessa ehto, jossa toinen vanhemmista hoitaa etävanhemmalle tuonnin ja toinen haun lähivanhemmalle. Asia, joka olisi kannattanut huomioida aikanaan ... nyt tuskin lähivanhempi suostuu...




Hieman on muuttunut, hän ei saa enään lapsilisän yhteydessä yh-korotusta (oliko se nyt vähän vajaa 40 EUR/kk/lapsi). Mutta ellei hänen tulonsa ole muuttuneet merkittävästi suuntaan tai toiseen ... ei vaikuta etävanhemman maksamiin elareihin. Eli, vaikka avioituisi miljonäärin kanssa ei sillä ole vaikutusta siihen kuinka lapsen eronneet vanhemmat jakavat oman jälkeläisensä menot.


>

Jos sitten on muuttunut merkittäväti, eli paikkakunnan vaihdoksen myötä esim. työttömyys lakannut ja tulot kasvaneet lähivanhemmalla ... eli, hänellä onkin nyt mahdollisuus osallistua suuremmalla osuudella lapsensa elatukseen (joka vähentää etävanhemman elareita vastaavasti) kuin ennen ... niin silloin etävanhempi voi kutsua neuvottelun lastenvalvojalle jossa sovitaan uudet elarit. Ellei toinen siihen suostu, asian voi viedä oikeuteen -- siellä muuttuvat tai eivät (kannattaa muistaa, ettei oikeusprosessi varmasti paranna lasten vanhempien välejä .. eli, loppupelissä lapsi kärsii muutamien kymppien riidasta).




Summana melko korkea, yleensä suurin osa vahvistetuista elareista osuu haarukkaan 140 - 180 EUR/kk/lapsi. Tosin, mahdoton ottaa jytrkkää kantaa täällä ... kun ei tiedä vanhempien maksukykyjen suhdetta tai lapsen elatuksen tarvetta ... niistä kun elareiden määrittäminen lähtee. Vaikka koko tuo pohdinta on aivan turhaa, jos lasten isä tahtoo maksaa elarit (hieno asia)... sinuna en asiasta "valittaisi" hänelle puolella sanallakaan, kuten et ole tehnytkään.




Etävanhempi voi verotuksessa tehdä huiman max. 80 EUR/vuosi/lapsi vähennykset maksamistaan elareista. Riippuu veroprosentista, mutta rahallinen vaikutus luokkaa 3,5 - 4,5 EUR/kk/lapsi. Tositteeksi veroilmoitukseen tarvitaan kopio vahvistetusta elatussopimuksesta, ja kuitit maksetuista elareista. Tuon kuitti osuuden hoidan niin, että kerran vuodessa lähivanhempi allekirjoittaa "kuitin" jossa vahvistaa saaneensa vuodessa xxxx EUR elareita lapsemme elatukseen tämän isältä.




On mahdollista, koska hänen ei tarvitse. Elarit ovat etävanhemman osuus lapsen elatuksesta ... EI tuloa lähivanhemmalle. Tuloverot valtiolle siitä 250 EUR/kk on jo kertaalleen maksettu.




No, lapsen isä voi saada valaistusta esim. lastenvalvojalta ... mutta koska hän ilmeisesti ei tahdo ... ei tämä oikeastaan ole sinun ongelmasi. Ja jos koet sen ongelmaksi ... niin sitä se sitten on sinun ja miehesi välillä (koska kerroit yllä miehen mielellään maksavan sovitut elarit lapsestaan). Mitään pahaa siinä en näe, että haet tietoa aiheesta -- tietämättömyydestä kun suurimmat riidat saadaan aikaan.




Niinpä, ei lainkaan tavaton tilanne monen tänne kirjoittaneen kohdalla. Silloin voidaan kysyä, onko elarit oikeudenmukaisesti määritetty vanhempien maksukyvyn ja lapsen elatuksen tarpeen suhteen. Ja ne voivat olla aivan oikein lasketut... eikä silti varaa autoon ... elämä on...




Oikein, hyvä että niihin meni eikä lähiöravintolaan !!

Lue lisää

Kiitos hyvästä vastauksesta!! Olit ymmärtänyt viestini laadun aivan oikein. Nimenomaan raha ei merkitse kaikkea, vaikka helpottaakin elämistä... vaan tiedustelin miten ja kuka näitä asioita arvioi. (Verotusjuttu oli hyvä, vaivihkaa ehdotan ko. systeemiä...)
Jotenkin tässä sivustaseuraaja joutuu hiljaa toteamaan, että yhteishuoltajuus ei tarkoita yhtään mitään. Isältä ei kysytä yhtään mitään. Lapsen äiti tekee aivan yksin lasta koskevat päätökset. Ainakin tässä tapauksessa. Mieheni antaa asiat periksi, sillä ei missään tapauksessa halua tapella.

nainen30 kirjoitti:

Kiitos hyvästä vastauksesta!! Olit ymmärtänyt viestini laadun aivan oikein. Nimenomaan raha ei merkitse kaikkea, vaikka helpottaakin elämistä... vaan tiedustelin miten ja kuka näitä asioita arvioi. (Verotusjuttu oli hyvä, vaivihkaa ehdotan ko. systeemiä...)
Jotenkin tässä sivustaseuraaja joutuu hiljaa toteamaan, että yhteishuoltajuus ei tarkoita yhtään mitään. Isältä ei kysytä yhtään mitään. Lapsen äiti tekee aivan yksin lasta koskevat päätökset. Ainakin tässä tapauksessa. Mieheni antaa asiat periksi, sillä ei missään tapauksessa halua tapella.

Lue lisää

... niin, käytännössä melko vähän asioita missä todella yhteishuoltajuus vaikuttaa ja näkyy ... ne tosin sitäkin suurempia, esim.:

- lapsen sukunimestä päättäminen

- lapsen uskontokunnasta päättäminen

- lapsen passin hankkimisesta

- tietojen saaminen oman lapsen terveydentilasta (jos esim. joutuu sairaalaan)

- lapsen huoltajuus lähihuoltajan kuollessa (yksinhuoltajuudessa etävanhemmasta ei automaattisesti tule lapsen ensisijaista huoltajaa)

Hienoa tietenkin jos vanhemmat pystyvät muistakin asioista sopimaan "yhteishuoltajuuden hengessä", mutta nuo yo. asiat niitä joissa iso ero sillä, onko lapsensa yhteishuoltajuus vai toisella yksinhuoltajuus.

pidä puolesi vaan ja kaikki paperille. Exä kuitenkin tullee käyttämään kaikki keinot putsatakseen sinut. nim olisinpa uskonut juristiani silloin...

Juuri näin, ja suotavin tapa (ilman oikeuden määräämää pesänjakajaa)




No ei omistussuhteet välttämättä mihinkään muutu ... mutta jos tarkoitat, että puolisoiden yhteenlasketusta nettovarallisuudesta (EUROISSA) osituksen jälkeen pitäsi molemmilla olla puolet ... olet oikeassa.




Oman omaisuuden voi pitää joka tapauksessa, mutta tasinko on jotenkin maksettava, jos sitä toinen vaatii.




Niin, termi on tasinko ... ja sitä joutuu maksamaan vaadittaessa niin paljon, että puolisoiden nettovarallisuudet ovat saman verran.




Vain yhteiset velat menevät puoliksi. Ei ositus muuta velkavastuita yhtään mihinkään... mutta, ne omatkin velat ovat mukana varallisuuslaskuissa, ja siis vaikuttamassa siihen tasinkoon.

M36 kirjoitti:

Juuri näin, ja suotavin tapa (ilman oikeuden määräämää pesänjakajaa)




No ei omistussuhteet välttämättä mihinkään muutu ... mutta jos tarkoitat, että puolisoiden yhteenlasketusta nettovarallisuudesta (EUROISSA) osituksen jälkeen pitäsi molemmilla olla puolet ... olet oikeassa.




Oman omaisuuden voi pitää joka tapauksessa, mutta tasinko on jotenkin maksettava, jos sitä toinen vaatii.




Niin, termi on tasinko ... ja sitä joutuu maksamaan vaadittaessa niin paljon, että puolisoiden nettovarallisuudet ovat saman verran.




Vain yhteiset velat menevät puoliksi. Ei ositus muuta velkavastuita yhtään mihinkään... mutta, ne omatkin velat ovat mukana varallisuuslaskuissa, ja siis vaikuttamassa siihen tasinkoon.

Lue lisää

Omasta puolesta kiitoksia kommentoijille ja neuvoa antaville, luulen, että näillä neuvoilla ja ohjeilla pääsen alkuun. Tosin sitä pelkään, että vaimo (vielä virallisesti) ei hyväksy sitä tosiseikkaa, että tasinko voi mennä niinkinpäin, että vaimo joutuu maksunaiseksi, joten juristin apua todennäköisesti joudutaan käyttämään. Tai yritän vielä neuvottelumenettelyä, jotain tyyliin "elareiden minimoimista tms lasten tarpeiden hankintaa." Jotenkaan en viitsisi antaa periksi ja toisaalta en haluaisi riidellä, vaikkakaan suurista summista ei ole kyse, ehkä ajatukseni osittain johtuu siitä, että koen olevani petetyn asemassa. Yleensähän se joka pettää ja jättää eroanomuksen, antaa pienten asioiden mennä läpi sormien, lienee se jotain säälintunnetta tms.