oletko kasvosokea?

syndroomaa.

aspergerin kirjoitti:

syndroomaa.

aikakausilehdestä kasvosokeudesta. Siinä mainittiin mm asperger, joilla kasvosokeus on aika tavallista. Omalla murrosikäisellä on As ja hän on myös kasvosokea ja muistaa ihmiset( jos muistaa) jostain muusta kuin kasvoista.

Kasvosokeus on ihan oikea nimi ja hienommin vielä: Prosopagnosia. Wikissä on siitä lyhyesti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia. Netistä löytyy enganniksi enemmänkin asiaa.

Lehti oli muistaakseni Kauneus & Terveys, lukaisin kirjastossa muutama päivä sitten joten oli kai uusin numero. Jutun mukaan kasvosokeutta esiintyy ihan itsenäisestikin, eikä vain Aspergerin oireyhtymään liittyen. Luin myös netin Asperger-sivuja, mutten usko minulla sitä olevan, vaikka monia tuttuja piirteitä löytyikin.

Uusi työpaikka on kauhistus, kestää kauan ennenkuin opin muistamaan ihmiset vaikkei väkeä olisi paljonkaan. En erota monen päivän päästäkään, onko ovesta sisään tullut asiakas vai työkaveri. Noloa mennä kysymään "miten voin palvella?" henkilökunnalta. Unohdan ihmisen ulkonäön saman tien kun olen kääntänyt selkäni, ellei tällä ole jotain erityspiirrettä, joka kiinnittää huomiota. Voisin tarjota apuani kahdestikin samalle henkilölle.

"Tavallisen" näköiset ihmiset hukkuvat massaan, moni julkkis saisi kaikessa rauhassa kävellä ovesta sisään enkä tuntisi. En opi myöskään nimiä helposti, mutta se on ehkä ihan eri juttu.

En minäkään halua katsoa koko aikaa silmiin, en oikeastaan edes tiedä, minne puhuessani katson. Kuunnellessani pyrin kyllä katsomaan silmiin, mutta välillä myös toisaalle, ettei puhuja kiusaantuisi siitä. Ei kai ole oikein kohteliastakaan koko aikaa tuijottaa.

minä myös kirjoitti:

Kasvosokeus on ihan oikea nimi ja hienommin vielä: Prosopagnosia. Wikissä on siitä lyhyesti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia. Netistä löytyy enganniksi enemmänkin asiaa.

Lehti oli muistaakseni Kauneus & Terveys, lukaisin kirjastossa muutama päivä sitten joten oli kai uusin numero. Jutun mukaan kasvosokeutta esiintyy ihan itsenäisestikin, eikä vain Aspergerin oireyhtymään liittyen. Luin myös netin Asperger-sivuja, mutten usko minulla sitä olevan, vaikka monia tuttuja piirteitä löytyikin.

Uusi työpaikka on kauhistus, kestää kauan ennenkuin opin muistamaan ihmiset vaikkei väkeä olisi paljonkaan. En erota monen päivän päästäkään, onko ovesta sisään tullut asiakas vai työkaveri. Noloa mennä kysymään "miten voin palvella?" henkilökunnalta. Unohdan ihmisen ulkonäön saman tien kun olen kääntänyt selkäni, ellei tällä ole jotain erityspiirrettä, joka kiinnittää huomiota. Voisin tarjota apuani kahdestikin samalle henkilölle.

"Tavallisen" näköiset ihmiset hukkuvat massaan, moni julkkis saisi kaikessa rauhassa kävellä ovesta sisään enkä tuntisi. En opi myöskään nimiä helposti, mutta se on ehkä ihan eri juttu.

En minäkään halua katsoa koko aikaa silmiin, en oikeastaan edes tiedä, minne puhuessani katson. Kuunnellessani pyrin kyllä katsomaan silmiin, mutta välillä myös toisaalle, ettei puhuja kiusaantuisi siitä. Ei kai ole oikein kohteliastakaan koko aikaa tuijottaa.

Lue lisää

Tarkistin Kauneus&Terveys -lehden nettisivuilta: juttu on numerossa 10.

minä myös kirjoitti:

Kasvosokeus on ihan oikea nimi ja hienommin vielä: Prosopagnosia. Wikissä on siitä lyhyesti: http://fi.wikipedia.org/wiki/Prosopagnosia. Netistä löytyy enganniksi enemmänkin asiaa.

Lehti oli muistaakseni Kauneus & Terveys, lukaisin kirjastossa muutama päivä sitten joten oli kai uusin numero. Jutun mukaan kasvosokeutta esiintyy ihan itsenäisestikin, eikä vain Aspergerin oireyhtymään liittyen. Luin myös netin Asperger-sivuja, mutten usko minulla sitä olevan, vaikka monia tuttuja piirteitä löytyikin.

Uusi työpaikka on kauhistus, kestää kauan ennenkuin opin muistamaan ihmiset vaikkei väkeä olisi paljonkaan. En erota monen päivän päästäkään, onko ovesta sisään tullut asiakas vai työkaveri. Noloa mennä kysymään "miten voin palvella?" henkilökunnalta. Unohdan ihmisen ulkonäön saman tien kun olen kääntänyt selkäni, ellei tällä ole jotain erityspiirrettä, joka kiinnittää huomiota. Voisin tarjota apuani kahdestikin samalle henkilölle.

"Tavallisen" näköiset ihmiset hukkuvat massaan, moni julkkis saisi kaikessa rauhassa kävellä ovesta sisään enkä tuntisi. En opi myöskään nimiä helposti, mutta se on ehkä ihan eri juttu.

En minäkään halua katsoa koko aikaa silmiin, en oikeastaan edes tiedä, minne puhuessani katson. Kuunnellessani pyrin kyllä katsomaan silmiin, mutta välillä myös toisaalle, ettei puhuja kiusaantuisi siitä. Ei kai ole oikein kohteliastakaan koko aikaa tuijottaa.

Lue lisää

- Miten Sinä pärjäät, voitko ollenkaan katsoa filmejä tai elokuvia? Ja voitko varsinkaan pysyä kärryillä, jos pitää tekstityskin lukea?
- Niin, tuo silmiin jatkuvan kiinteästi katsominen on minusta ihan omituista, mutta sitä kyllä näkee ns. oikeaoppisten toimittajien ja haastateltavien välillä esimerkiksi. En käsitä, minusta näyttääkin ihan kiusalliselta, saati että itse pystyisin moiseen, noloon tuijotukseen. Katson silmiin kyllä usein ja olen käsittääkseni sillai kohtelias, mutta että koko ajan! Eihän siinä voi keskittyä ajattelemaan!
- Koen myös usein lähes "ärsyttävänä", kun on niin paljon niin tavallisen näköistä väkeä, että meikä ei löydä mitään "tarttumakohtaa", jotta voisin tunnistaa 'hahmon' myöhemmin.
- Käsittämätöntä, että jotkut ihmiset muistavat kasvot hyvin ja lisäksi minkä väriset silmät, millaiset kädet/sormet, kengät... Kuulevatko ja kuuntelevatkohan tämmöiset ihmiset mitään keskustelussa !!?? :-( Olemmekohan me tässä kirjoittavat tavallista syvällisempää lajia; herkkä, syvä ja laaja maailma jossakin sisällämme eli samapa tuo, miltä joku näyttää ! ?

Ohhoh kirjoitti:

- Miten Sinä pärjäät, voitko ollenkaan katsoa filmejä tai elokuvia? Ja voitko varsinkaan pysyä kärryillä, jos pitää tekstityskin lukea?
- Niin, tuo silmiin jatkuvan kiinteästi katsominen on minusta ihan omituista, mutta sitä kyllä näkee ns. oikeaoppisten toimittajien ja haastateltavien välillä esimerkiksi. En käsitä, minusta näyttääkin ihan kiusalliselta, saati että itse pystyisin moiseen, noloon tuijotukseen. Katson silmiin kyllä usein ja olen käsittääkseni sillai kohtelias, mutta että koko ajan! Eihän siinä voi keskittyä ajattelemaan!
- Koen myös usein lähes "ärsyttävänä", kun on niin paljon niin tavallisen näköistä väkeä, että meikä ei löydä mitään "tarttumakohtaa", jotta voisin tunnistaa 'hahmon' myöhemmin.
- Käsittämätöntä, että jotkut ihmiset muistavat kasvot hyvin ja lisäksi minkä väriset silmät, millaiset kädet/sormet, kengät... Kuulevatko ja kuuntelevatkohan tämmöiset ihmiset mitään keskustelussa !!?? :-( Olemmekohan me tässä kirjoittavat tavallista syvällisempää lajia; herkkä, syvä ja laaja maailma jossakin sisällämme eli samapa tuo, miltä joku näyttää ! ?

Lue lisää

Kävin ostamassa tuon lehden itselleni. Siinä haastatellaan Görel Kristina Näslundia, joka on psykologi ja lääketieteen tohtori ja itsekin kasvosokea. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan "Vem var det där?". sitä ei kai ole vielä suomennettu, kun ei mainita.

Kirjasta on peräisin seuraava testi:
1. Oliko sinulla jo lapsena tapana kysyä muilta: kuka tuo oli? Teetkö niin myös aikuisena?
2. Oletko ennen kutsuille menoa huolissasi siitä pystytkö tunnistamaan tapaamasi ihmiset?
3. Tuntuvatko muut tunnistavan sinut nopeammin kuin sinä heidät?
4. Tuntuvatko seuralaisesi tunnistavan tapaamanne ihmiset nopeammin kuin sinä?
5. Onko ystävillänne tapana kertoa sinulle, kenet juuri tapasitte?
6. Onko sinulle sattunut niin, ettet tunnista aiemmin tapaamasi henkilöä, vaan esittäydyt hänelle kuin tapaisitte ensimmäistä kertaa?
7. Onko sinun vaikea muistaa tapaamasi henkilön kasvoja?
8. Onko sinun vaikea pysyä mukana elokuvan tai televisiosarjan juonessa, jos tarinassa on useita roolihenkilöitä?
Mitä useampaan kysymykseen vastasit kyllä, sitä todennäköisemmin olet kasvosokea.

En oikein muista, oliko näin jo lapsena, mutta kaikkiin muihin vastaan kyllä. Elokuva täytyy katsoa kahteen kertaan ennekuin ymmärrän todella sen juonen.

En ole niinkään huolissani siitä, etten muista ihmisiä ensitapaamiselta, vaan etten muista esim. sisarusteni, vanhempieni ym. läheisten kasvoja. Tunnen heidät sentään, jos vastaan tulevat vaikka olisikin uusi kampaus tai jotain. No, jos veli kasvattaisi parran, se voisi jo hämätä.

Vähän aikaa sitten onnittelin yhtä sukulaista uuden kampauksen johdosta. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja sanoi että hänen tukkansahan on ollut näin jo monta vuotta. Olimme nähneet viikottain, mutta muistin yhä hänet blondina. Nyt väri oli musta.

Toisinaan on käynyt myös niin, että tervehdin jotakuta luullen tuntevani hänet vaikka onkin sitten ihan outo. Nykyisin odotan, että toinen tervehtii ensin.

Kukapa ei muistelisi rakkaintaan hänen poissaollessaan? Harmikseni en vaan saa hänen kasvojaan jäämään mieleeni, vaikka niitä on sentään tullut tuijoteltua pitkäänkin ja läheltä. Keskittämällä ajatukset silmiin, muistan ne, mutta muu osa kasvoista jää hämäräksi. Voin vastaavasti nähdä mielessäni hänen hymynsä, mutta silloin silmät haihtuvat näkyvistä.

Wikissä muuten kirjoitettiin kasvosokeuden aiheuttajaksi aivovamma. Lehtijutun mukaan se voi olla myös synnynnäistä. Lukaisepa se, vtuntuuko tutulta?

minä.... kirjoitti:

Kävin ostamassa tuon lehden itselleni. Siinä haastatellaan Görel Kristina Näslundia, joka on psykologi ja lääketieteen tohtori ja itsekin kasvosokea. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan "Vem var det där?". sitä ei kai ole vielä suomennettu, kun ei mainita.

Kirjasta on peräisin seuraava testi:
1. Oliko sinulla jo lapsena tapana kysyä muilta: kuka tuo oli? Teetkö niin myös aikuisena?
2. Oletko ennen kutsuille menoa huolissasi siitä pystytkö tunnistamaan tapaamasi ihmiset?
3. Tuntuvatko muut tunnistavan sinut nopeammin kuin sinä heidät?
4. Tuntuvatko seuralaisesi tunnistavan tapaamanne ihmiset nopeammin kuin sinä?
5. Onko ystävillänne tapana kertoa sinulle, kenet juuri tapasitte?
6. Onko sinulle sattunut niin, ettet tunnista aiemmin tapaamasi henkilöä, vaan esittäydyt hänelle kuin tapaisitte ensimmäistä kertaa?
7. Onko sinun vaikea muistaa tapaamasi henkilön kasvoja?
8. Onko sinun vaikea pysyä mukana elokuvan tai televisiosarjan juonessa, jos tarinassa on useita roolihenkilöitä?
Mitä useampaan kysymykseen vastasit kyllä, sitä todennäköisemmin olet kasvosokea.

En oikein muista, oliko näin jo lapsena, mutta kaikkiin muihin vastaan kyllä. Elokuva täytyy katsoa kahteen kertaan ennekuin ymmärrän todella sen juonen.

En ole niinkään huolissani siitä, etten muista ihmisiä ensitapaamiselta, vaan etten muista esim. sisarusteni, vanhempieni ym. läheisten kasvoja. Tunnen heidät sentään, jos vastaan tulevat vaikka olisikin uusi kampaus tai jotain. No, jos veli kasvattaisi parran, se voisi jo hämätä.

Vähän aikaa sitten onnittelin yhtä sukulaista uuden kampauksen johdosta. Hän katsoi minua hämmästyneenä ja sanoi että hänen tukkansahan on ollut näin jo monta vuotta. Olimme nähneet viikottain, mutta muistin yhä hänet blondina. Nyt väri oli musta.

Toisinaan on käynyt myös niin, että tervehdin jotakuta luullen tuntevani hänet vaikka onkin sitten ihan outo. Nykyisin odotan, että toinen tervehtii ensin.

Kukapa ei muistelisi rakkaintaan hänen poissaollessaan? Harmikseni en vaan saa hänen kasvojaan jäämään mieleeni, vaikka niitä on sentään tullut tuijoteltua pitkäänkin ja läheltä. Keskittämällä ajatukset silmiin, muistan ne, mutta muu osa kasvoista jää hämäräksi. Voin vastaavasti nähdä mielessäni hänen hymynsä, mutta silloin silmät haihtuvat näkyvistä.

Wikissä muuten kirjoitettiin kasvosokeuden aiheuttajaksi aivovamma. Lehtijutun mukaan se voi olla myös synnynnäistä. Lukaisepa se, vtuntuuko tutulta?

Lue lisää

Minulla on jonkin asteinen kasvosokeus, vaikka sitä ei olla virallisesti diagnosoitu. Olen aloittanut uudessa työssä kuukausi sitten ja tällä hetkellä tunnistan kasvonpiirteet ja muistan nimet kahdeksalta lähimmältä työtoveriltani. Työyhteisössämme on 40 henkeä, joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä enemmän ja vähemmän. Jos joku pyytää minua viemään papereita tms. jonkun henkilön työpisteelle, minun täytyy käydä tarkistamassa tietokoneelta missä kyseinen henkilö istuu (onneksi täällä on määritellyt työpisteet ja tuolin selkämyksessä kyseisen työntekijän nimi). Tavoitteenani on että vuoden päästä muistan kaikkien nimet ja kasvot että tunnistan heidät myös kadulla vastaan tullessa ja voin esitellä heidät miehelleni nimeltä.

Yleensä tunnistan ihmiset muiden piirteiden kuin kasvojen perusteella, joka on ongelmallista, koska ihmiset ovat harvoin tarpeeksi uniikkeja. Minä olen yrittänyt treenata muistiani vaikka millaisilla tempuilla ja luoda tapaamistani ihmisistä muistisääntöjä, mutta ne vaan ei auta.

Miehenikään ei tiedä, että minulla on tällainen ongelma.. tämä asia ei ole suuri salaisuus, mutta en usko että mieheni ymmärtäisi minua koska hänellä on laaja sosiaalinen verkosto ja hän muistaa tapaamansa ihmiset vielä pitkänkin ajan kuluttua.


1. Oliko sinulla jo lapsena tapana kysyä muilta: kuka tuo oli? Teetkö niin myös aikuisena?
-kyllä.
2. Oletko ennen kutsuille menoa huolissasi siitä pystytkö tunnistamaan tapaamasi ihmiset?
-kyllä jonkin verran. Enemmän ärsyttää kutsujen jälkeen jos joku siellä ollut moikkaa minua jossain ja minulla ei ole hajuakaan onko hän ollut bilekaverina vai kenties asiakas työn kautta.

3. Tuntuvatko muut tunnistavan sinut nopeammin kuin sinä heidät?
-KYLLÄ
4. Tuntuvatko seuralaisesi tunnistavan tapaamanne ihmiset nopeammin kuin sinä?
-mieheni on ilmiömäinen kasvo- ja nimimuistiltaan
5. Onko ystävillänne tapana kertoa sinulle, kenet juuri tapasitte?
-en ole ajatellut tällaista tapaa, mutta taitaa pitää paikkansa
6. Onko sinulle sattunut niin, ettet tunnista aiemmin tapaamasi henkilöä, vaan esittäydyt hänelle kuin tapaisitte ensimmäistä kertaa?
-Kyllä. Varsinkin alkuaikoina mieheni mukana kulkiessa ja hänen työkavereitaan tavatessa esittäydyin (ja myöhemin tajusin että ollaan istuttu jossain ravintolassa pari kuukautta aikaisemmin kasvokkain). Nykyisin kuuntelen esittäytyykö vastapuoli, jolloin sanon myös oman nimeni. Jos vastapuoli ei sano mitään niin oletan että olemme tavanneet aikaisemminkin.
7. Onko sinun vaikea muistaa tapaamasi henkilön kasvoja?
-kyllä.. asiakkaiden muistaminen on vaikeaa. Yleensä kun menen hakemaan asiakasta (asiakastiloista), jonka olen tavannut jo aikaisemmin niin näen asiakkaan kasvon ilmeistä että hän on se henkilö jonka kanssa minulla on tapaaminen. Nyt olen siirtynyt työhön, jossa palvelen asiakasta puhelimen välityksellä eikä minun tarvitse tavata häntä kasvokkain.
8. Onko sinun vaikea pysyä mukana elokuvan tai televisiosarjan juonessa, jos tarinassa on useita roolihenkilöitä?
-tämän vuoksi luen kirjoja. En ole koskaan saanut mitään kiksejä elokuvista..

Mitä useampaan kysymykseen vastasit kyllä, sitä todennäköisemmin olet kasvosokea.

Juu, hyvin mietit ja perustelet, että on normaaliaKIN . Mutta silti minulla tämä on elämää haittaavan epätäydellistä. Olen usein saanut tahtomattanikin verrata itseäni ja jotakin ystävääni. Huomaan, että toiselle on bläkkiselvää, että tuohan on se ja se sama ihminen, höh, eksä nyt näe. Kun en näe, en tunnista. - Vaikka tv-filmiä jonkun kanssa katsellessa en kehtaa sanoa toiselle, että sekosin ihan, onko tuo naama nyt se ja se, joka oli siinä tilanteessa, sen ja sen mies tms. Onks' toi nyt se poliisi taas tossa, vai onko toi nyt joku ihan uusi tyyppi. - Kamalan vaikea on kun en tunne helposti naamoja, kun seuraa filmiä/elokuvaa: pitää painaa mieleen naamat, etunimet, sukunimet, ihmissuhteet, kuka kenenkin kuka mikkä, mihin liittyi.... Niin paljon asiaa ja tekstityksen luku vie huomioni yhtälailla. En ole vanha vielä, mutta en meinaa pysyä perässä ja varsinkin just tuo kasvojen muistamattomuus haittaa.

Jos olen mennyt johonkin kurssille tai kokoukseen ja sitten tulee seuraava kerta, niin toiselle ihmiselle on heti selvä, että tuo ja tuo ja tuo olivat myös viimeksi. Minusta näyttää kuin en olisi nähnyt aiemmin ketään muita kuin kaikkein erikoisimman näköiset eli jos jollakin on jokin tosi helpottava tuntomerkki ulkonäössä, huom. koko ulkonäössä, kasvot eivät aina pelkästään riitä minulle, jotta tunnistaisin. - Niin, minä vaan joudun usein vertaamaan muihin ja huomaan, että olen ihan tohelo. On niitä pahempiakin vikoja, juu, anti olla! ?

Kuvaisin just noin omiakin sekoilujani ihmisten näössä. Virkavaate vasta kamala pelätin on meikäläiselle! - Ai kun helpottaa, että "tätäKIN on liikkeellä". On mainio lukea tätä ketjua nyt. Kiitos. Hyvää yötä ja tuntekaamme edes itsemme aamulla peilistä!

vielä lisää kun ei muista nimiäkään. Mulla ainakin menee tosi kauan jos meinaan jonkun nimen muistaa.

dementikko? kirjoitti:

vielä lisää kun ei muista nimiäkään. Mulla ainakin menee tosi kauan jos meinaan jonkun nimen muistaa.

Tyypillinen kohtaus rikoselokuvassa: uhri tai silminnäkijä kuvailee konnan poliisin piirtäjälle, kuva julkaistaan ja joku oitis tunnistaa henkilön. Uhrillahan on melkoinen paniikki päällä, tuskin siinä tulee mieleen katsella hyökkääjää tarkasti. Silminnäkijä on taas tavallisesti joku ohikulkija, joka näkee vaan vilaukselta jonkun poistuvan paikalta. Tapahtuuko tätä vain elokuvissa vai onko tuo "normaalia"?

Pidän itseäni yleensäkin huonomuistisena. Olen ollut testeissä ja tulos yllätti: keskimääräistä parempi. Ei se normaali muisti voi kovin hyvä olla, jos minä tavaroita hukkaavana ja ostoslistan kotiin unohtavana ym. olen niin hyvä.

Onko media vain luonut meille käsityksen, että pitäisi olla superihminen, joka muistaa aina ja kaiken?

Itselläni on tämä ollut koko elämäni ajan ja olen aina luullut että se kuuluu tyypillisesti lukihäiriöisille.
Itselläni on lukihäiriö siis. Parilla muullakin lukihäiriintyneellä olen kuullut olevan saman tyyppistä kasvojen tunnistusongelmaa

Pari esimerkkiä omasta elämästäni:

Opiskellessani, en tunnistanut oman ryhmäni oppilaita kuin vasta kolmannella vuodella, silloinkaan en kaikkia.
Mieheni serkut menevät sekaisin, heitä en tunnista oikeastaan ollenkaan.
Eilen tajusin että vaikka olen ollut 1½ vuotta samassa työpaikassa en tunne kaikkia toimistomme ihmisiä, meitä on täällä töissä n 15 henkeä.

Kadulla en tunnista edes omia sukulaisiani, joiden kanssa olen ollut tekemisissä vähintään viikoittain.

Onneksi tunnistan ihmiset äänen perusteella

Myös minä rakastan monotonisuutta ja ennalta-arvattavuutta.
Olen myös nykymittapuulla "epäsosiaalinen" eli viihdyn erinomaisesti itsekseni, enkä pidä suurista väkijoukoista.

Nörtti-tyttö kirjoitti:

Itselläni on tämä ollut koko elämäni ajan ja olen aina luullut että se kuuluu tyypillisesti lukihäiriöisille.
Itselläni on lukihäiriö siis. Parilla muullakin lukihäiriintyneellä olen kuullut olevan saman tyyppistä kasvojen tunnistusongelmaa

Pari esimerkkiä omasta elämästäni:

Opiskellessani, en tunnistanut oman ryhmäni oppilaita kuin vasta kolmannella vuodella, silloinkaan en kaikkia.
Mieheni serkut menevät sekaisin, heitä en tunnista oikeastaan ollenkaan.
Eilen tajusin että vaikka olen ollut 1½ vuotta samassa työpaikassa en tunne kaikkia toimistomme ihmisiä, meitä on täällä töissä n 15 henkeä.

Kadulla en tunnista edes omia sukulaisiani, joiden kanssa olen ollut tekemisissä vähintään viikoittain.

Onneksi tunnistan ihmiset äänen perusteella

Myös minä rakastan monotonisuutta ja ennalta-arvattavuutta.
Olen myös nykymittapuulla "epäsosiaalinen" eli viihdyn erinomaisesti itsekseni, enkä pidä suurista väkijoukoista.

Lue lisää

Kouluaikoina tuo oli myös minula ongelmana, vähänkin isompi ryhmä tai joku kurssi jota ei ihan joka päivä ollut.. ei pienintäkään mahdollisuutta että muistaisin kaikkien nimiä...ala-asteella ei ollut muistaakseni kovin vaikeaa kun oli niin pieni koulu ja pienet luokat, mutta yläasteella en muistanut edes viimeisenä vuonna kaikkien nimiä... kasvot kyllä opin tunnistamaan mutta nimet eivät jää päähän. ammattikoulussa sama ongelma, ja myöskin harrastuksissa.
Voi tietysti sekin vaikuttaa, että olin koulukiusattu lähes koko peruskoulun ajan ja minusta tuli ujo, syrjäänvetäytyvä ja muutenkin epäsosiaalinen...

Lähimmät ihmiset ja ystävät kyllä muistan ja saan kasvotkin mieleeni ihan hyvin, mutta muut sukulaiset ja tutut aiheuttavat ongelmia, varsinkin kun niitä tätejä, setiä, enoja ja serkkuja on yhteensä yli 50..

Poikaystävän kanssa kun pitää hänen sukunsa joillekkin juhlille mennä, tiedän nähneeni monia ihmisiä mutta nimiä en muista ainuttakaan.

Hävettää välillä kun kaikki muistaa aina minun nimeni, vaikka olisi kerran nähty..
Tosin jos juhlissa on pikkulapsia niin heidän nimiensä muistaminen ei ole vaikeaa kun olen niin lapsirakas ja usein lapset haluavat leikkiä kanssani jotain :)

Onneksi en ole yksin ongelmani kanssa :)

Ihmettelin eilen konserttisalin narikassa, että millä ihmeellä ne järkkärit muistavat, kenen kädestä se vaatelappu tuli otettua, kun ihmisiä tungeksii tiskin takana vaikka millä mitalla. Eikä oltu nätisti jonossa. Ja kova kiire, ei heillä ole aikaa tuijotella ja painaa erityistuntomerkkejä mieleen. Enpä ole koskaan huomannut, että he olisivat joutuneet edes hämmennyksiin, saati sitten tarjonneet takkia väärälle ihmiselle. Lienevätkö he sitten toinen ääripää vai onko se ihan normaalia? Ei onnistuisi minulta ollenkaan.

Persoonalliset kasvot tosiaan jää mieleen. Tarja Halonen oli helppo, mutta useimmat muut julkkikset saisi ihan rauhassa kävellä kadulla vastaan, en tunnistaisi, ainakaan jos en tietäisi että he ovat täälläpäin liikkeellä just tänään.

aloittaja kirjoitti:

Ihmettelin eilen konserttisalin narikassa, että millä ihmeellä ne järkkärit muistavat, kenen kädestä se vaatelappu tuli otettua, kun ihmisiä tungeksii tiskin takana vaikka millä mitalla. Eikä oltu nätisti jonossa. Ja kova kiire, ei heillä ole aikaa tuijotella ja painaa erityistuntomerkkejä mieleen. Enpä ole koskaan huomannut, että he olisivat joutuneet edes hämmennyksiin, saati sitten tarjonneet takkia väärälle ihmiselle. Lienevätkö he sitten toinen ääripää vai onko se ihan normaalia? Ei onnistuisi minulta ollenkaan.

Persoonalliset kasvot tosiaan jää mieleen. Tarja Halonen oli helppo, mutta useimmat muut julkkikset saisi ihan rauhassa kävellä kadulla vastaan, en tunnistaisi, ainakaan jos en tietäisi että he ovat täälläpäin liikkeellä just tänään.

Lue lisää

MInulla on jonkin asteinen kasvosokeus niin olen vuosikausia hämmästellyt ravintoloissa, narikoissa ja baareissa tms. (paikoissa joissa työntekijät palvelevat suurta ihmismäärää nopeassa tahdissa) olevien ihmisten muistia ja sitä että tilatut tuotteet/palvelut menevät oikeille henkilöille. Kyseisíssä töissä varmasti kehittyisi tunnistamaan ja muistamaan jos sitä pääsisi tekemään, mutta minulle se todennäköisesti tuottaisi valtavasti työtä ja muistisääntöjen kehittämistä.

Olen hyvä palkkaisessa työssä, jossa asiakkaat ovat "kasvottomia" joten tulen hyvin toimeen kun tarvitsee vain muistaa oman tiimin henkilöt.

Olen hieman kateellinen "normaaleille" ihmisille, jotka tunnistavat helposti aikaisemmin tapaamansa ihmiset.. tosin jokaisella meistä on omat taakkamme ja vaivamme kannettavana ja luulen että olen kuitenkin loppujen lopuksi varsin helpon "vaivan" saanut taakakseni.

jannika______ kirjoitti:

MInulla on jonkin asteinen kasvosokeus niin olen vuosikausia hämmästellyt ravintoloissa, narikoissa ja baareissa tms. (paikoissa joissa työntekijät palvelevat suurta ihmismäärää nopeassa tahdissa) olevien ihmisten muistia ja sitä että tilatut tuotteet/palvelut menevät oikeille henkilöille. Kyseisíssä töissä varmasti kehittyisi tunnistamaan ja muistamaan jos sitä pääsisi tekemään, mutta minulle se todennäköisesti tuottaisi valtavasti työtä ja muistisääntöjen kehittämistä.

Olen hyvä palkkaisessa työssä, jossa asiakkaat ovat "kasvottomia" joten tulen hyvin toimeen kun tarvitsee vain muistaa oman tiimin henkilöt.

Olen hieman kateellinen "normaaleille" ihmisille, jotka tunnistavat helposti aikaisemmin tapaamansa ihmiset.. tosin jokaisella meistä on omat taakkamme ja vaivamme kannettavana ja luulen että olen kuitenkin loppujen lopuksi varsin helpon "vaivan" saanut taakakseni.

Lue lisää

Huvittaa lukea näitä juttuja kun itsellä on tismalleen samanlainen vaiva. En muista ihmisiä miltä ne näyttää ja sijoitan ihmisen vain siihen samaan ympäristöön missä hänet olen aiemminkin tavannut. Mutta nyt itse asiaan, olen ammatiltani tarjoilija ja työskennellyt myös kaupan kassana, ja kun täällä ihmeteltiin miten tarjoilijat muistavat kiireessä kaikki asiakkaat, kelle mikäkin juoma on menossa. Olen kehittänyt tähän loistavan tavan, painan mieleeni ihmisten vaatteet, tai jonkun muun yksityiskohdan mm.korvakorut, kynsilakan, paidan napituksen, jos esim pukuja on usealla päällä. Toinen ja melkein tärkeämpi asia vielä on se paikka missä ihminen on, jos en ole kerennyt ottaa muuta merkkiä hänestä niin vien juoman siihen kohti baaritiskillä mistä se tilattiin, nämä paikat minä muistan täydellisesti, ja yleensä se tilaaja on siinä jo lompakko kourassa eli siitä tiedän kuka juoman tilasi. Sit vielä yksi miten muistan myös ihmisen, muistan heidät siitä mitä ne juo. Kasvoja en muista mutta kun katson ihmistä muistan heti mitä hän on aikaisemmin tilannut. Asiakkaita en todellakaan muista sitten kadulla jos vastaan kävelee ja niitä noloja tilanteita on sitten tullut työpaikan ulkopuolella liiankin paljon.. Nyt olen oppinut että en puhuttele ikinä ihmistä jos hän ei puhuttele minua ensin ja jo valmiiksi vähän silleen tuttavallisesti hymyilen jos luulen tunnistavani jonkun, niin he luulevat että minä tunnistan. Tämän kanssa kun on oppinut elämään niin aina se luonto jotenkin sen puuttuvan taidon jollain korvaa, ja minulle ainakin on tullut hyvä muisti muuten. Ja sit vielä jos joku tulee minulle juttelemaan niin en kysy kuka hän on vaan mietin hänen kasvonsa johonkin tilanneyhteyteen tai paikkaan ja sieltä sitten muistan ennemmin tai myöhemmin kuka hän oli ja miksi hänet tunsin. :-).