Hei kaikki kissojen ystävät!
Nyt kaivattaisiin neuvoja niiltä, joilla on joskus ollut tilanne, jossa uusi kissa tulee kotiin ja kotona on entuudestaan jo yksi kissa. Meillä on noin vuodenikäinen neitikisu (leikattu) ja uusi tulokas saapui tänään (kolli). Elikä kysymys kuuluu, miten pystyn tekemään kummankin olon turvalliseksi ja yhtä tärkeäksi? Neiti on osoittanut kovasti mieltään murisemalla ja sähisemälläkin välissä, mutta tuttavuuttakin on jo tehty. Olen pyrkinyt antamaan huomiota kummallekin tasapuolisesti, mutta pohdin tässä samalla, onko tämä sellainen "juttu", jota ihminen ei voi ratkaista? Helpottaa haluaisin kumminkin molempien sopeutumista. Kiitos jo etukäteen fiksuille vastauksille! :)
Nyt kaivattaisiin neuvoja niiltä, joilla on joskus ollut tilanne, jossa uusi kissa tulee kotiin ja kotona on entuudestaan jo yksi kissa. Meillä on noin vuodenikäinen neitikisu (leikattu) ja uusi tulokas saapui tänään (kolli). Elikä kysymys kuuluu, miten pystyn tekemään kummankin olon turvalliseksi ja yhtä tärkeäksi? Neiti on osoittanut kovasti mieltään murisemalla ja sähisemälläkin välissä, mutta tuttavuuttakin on jo tehty. Olen pyrkinyt antamaan huomiota kummallekin tasapuolisesti, mutta pohdin tässä samalla, onko tämä sellainen "juttu", jota ihminen ei voi ratkaista? Helpottaa haluaisin kumminkin molempien sopeutumista. Kiitos jo etukäteen fiksuille vastauksille! :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
..selvisi itsekseen ajan kanssa. Nartu oli leikattu ja parivuotias, ja pelkäsi muita kissoja hirveästi. Kollipentu tuli taloon ja hirvittävää sähinää ja murinaa useampi päivä. Annoin ruuan molemmille omiin paikkoihin, ja rauhoitin yhden huoneen pennulle "turvapaikaksi" Muuten saivat omaan tahtiin tutustua. Vaikka aluksi näytti siltä ettei uutta tulokasta hyväksytä, jo parin viikon päästä narttu "imetti" pentua sohvalla :) Nyt ovat parhaat kaverukset, joka päivä painitaan, mutta kavereina. Eli neuvoisin vaan antamaan molempien tutustua ajallaan, valvonnan alla. Niin ja kovasti kehuttiin narttua aina kun päästi pennun vähänkin lähemmäs. Tuntui menevän niin että aina kun asia vähän eteni, niin sit pikkusen taas takapakkia, ja yhtäkkiä taas loikka lähemmäs, ja takapakkia.
Varmasti viikossa jo tosi pitkälle selvinnyt asia :)
seinään, helpottaa stressiä.
Otsikkokin kertoo, että hyvin se menee. Kissat tarvii aikaa tutustumiseen. Meille tuli 12.5 vuotiaan leikatun kollin kaveriks noin 3 vuotias leikattu narttu. Alku kyräilyjen jälkeen kaikki on sujunut hyvin. Nyt syödään jo vierekkäin.
Mun kollipoika oli puoli vuotias kun otin toisen kisun, tytön. Ensimmäisenä iltana kolli vähän sähis, mutta nukkuvat jo samalla sohvallakin. Kun pentu "itki" koti-ikävää kun heräs muutama ensimmäisenä päivänä, kolli meni aina sen luo ja pikku kisu pitikin sitä emonkorvikkeena. Ensimmäisen päivän sähinöiden jälkeen ne on olleet kavereita. Välillä leikki-tappeluita ja sit nukuttan vierekkäin ja nuollaan toisiaan.
Jos aikasempi kissa on tyttö niin luulisi olevan ihan helppoa, kuhan vaan tottuvat toisiinsa, kun mun kollikin "hoiti" pikkusta.
Meillä on neljä kissaa, joista vanhin kolmetoista vuotias (kolli) on joutunut ottamaan vastaan yhteensä kolme uutta kissakaveria 2 poikaa ja yhden tytön. Poikien kanssa on ollut murinaa ja voimain koitosta, mutta tytön kanssa he ovat parhaita kavereita. Yksikään kisuli ei ole samanlainen ja jokainen käyttäytyy erilailla. Parhaiten kissakaverit tutustuvat keskenään ja kannattaa seurata tilanteiden kehittymistä. Tietysti jos "leikki" muuttuu liian rajuksi kannattaa hieman toppuutella. Onnea uudelle tulokkaalle kotiutumiseen !
Mitä suurempi ikäero, sitä enemmän hankaluuksia. Vanhat kissat pitävät pentujen juttuja tyhminä ja saattavat kouluttaa korvapuusteilla ja sähinöillä. Kun kokoero tasaantuu, ongelmat vähenevät. Toisaalta on tilanteita, joissa olla sopuisaa. Esimerkiksi kun nukutaan vierekkäin, ei haittaa, vaikka vanhan kollin viereen asettuu pikkukisu lämmittämään/lämmittelemään.
Juu, tässä ollaan nyt pari päivää tutusteltu toisiin. On ollut villiä takaa-ajoa ja painiotteiluitakin, mutta ihan hyvässä hengessä. Pikkuinen kyllä ilmaisee, jos neiti käy liian tunkeilevaksi. Neiti on myös jo puhdistanut pikkuisen turkkia ja nyt tyytyväisinä kumpikin nukkuvat, melkein kylki vasten kylkeä :D Itselläni hieman jännittää, kun he painiskelevat, kun tuota koko eroa tosiaan on jonkin verran. Välissä kylläkin näyttää siltä, että pikkuinen tahallaan ärsyttää neitiä :D Kiitos kaunis kaikille, jotka helpotitte oloani! :)