Nuorten bileet

Olisin vastauksista enemmän kuin kiitollinen;)

mene niin, että jos tytär haluaa viinaa juoda tai pilveä polttaa, niin se tekee sen vaikka välitunnilla koulussa. Teinit ovat kokeilunhaluisia, eikä sille mitään muuta mahda kuin sopia kotona pelisäännöistä ja luottaa ainakin niin kauan kun ei mitään merkkejä rikkomuksista ole.

Me sovittiin aikanaan äidin kanssa, että alkoholia ei osteta. Maistaa saa, jos joku tarjoaa, mutta kotiintuloajoista piti pitää kiinni. Turvaseksistä puhuttiin. Jos tuli bileissä paha olo, tai jotain sattui, piti soittaa kotiin, ja muutenkin piti kerran parissa tunnissa lähettää tekstari ja kertoa miten menee. Tupakkaa ei saanut polttaa, eikä mitään muutakaan.

Äiti halasi aina ovella kun tulin kotiin bileistä. Kerran meni överiksi ja äiti piti tukasta kiinni kun oksensin kylppärissä. Nolotti niin, että sen jälkeen en sitten ole perskännejä vetänyt.

Mun mielestä mun äiti hoiti homman kotiin loistavasti. Kerroin sille aamuisin illan kohokohtia ja aina tiesi, että tapahtui mitä vaan, niin äiti rakastaa silti ja pitää huolta. Eihän elämään opi kuin harjoittelemalla myös sitä vastuunkantoa omasta itsestään.

joku tyttären kaveri järjesti kotibileet ja tytär pyysi lupaa päästä sinne.sovimme kotiintuloajat yms ja päästin tytöt menemään,sillä nyt "testasimme"tytön luottamusta.niin kauan kun lapsi ei ole tehnyt mitään luottamuksen pettämisen arvoista,hänen kannattaa antaa käydä bileissä yms ja elää "vapaasti".bileiden järjestäjän vanhemmat ovat kuulemma etukäteen sanoneet naapureille,että pitävät huolen,että talossa pysyy sopiva meininki päällä.(eivät siis tietenkään itse ole bileissä,mutta kuuntelevat,että ei mitään häslinkiä tule).

Olen 17-vuotias poika. Aloitin bilettämisen mennessäni lukioon. Nykyään käyn bileissä ja ryyppään lähes joka viikonloppu. Vanhempani ovat totaalisen tietämättömiä asiasta: he luulevat minun olevan lähes absolutisti. Lisäksi he ovat lähes aina nukkumassa, kun tulen kotiin. En halua syyllistää vanhempiani, tiedän heidän rakastavan minua, ja he ovat aina luottaneet minuun. Vanhempani uskovat minua, kun ilmoitan perjantaisin vain lähteväni "pelaamaan korttia ja juomaan kahvia" kavereideni kanssa. Olen alhainen paskiainen, joka käyttää härskisti heidän vilpitöntä luottamusta hyväkseen.

Päälle päin olen sosiaalinen ja hyvin koulussa menestyvä. Haaveilen jostain sosiaalisesta ja akateemisia opintoja vaativasta ammatista, sillä olen aina ollut tiedonhaluinen. En kuitenkaan tiedä, tekevätkö yo-opinnot minua silti yhtään onnellisemmaksi. Useimmiten ajattelen elämän olevan perseestä, odotan viikonloppua, jotta voisin unohtaa kaiken paskan ja tuntea olevani jotain arvokasta. Kännissä pahat asiat unohtuvat ja elämä on ihanaa. Voi unohtaa koulun, ihmissuhdeongelmat, murheet sekä vaatimukset, jotka seuraavana päivänä odottavat. Yhden päivän viikossa voin olla lomalla. Alkoholi on perseestä, mutta tavallaan ainoa realistinen vaihtoehto jaksaa eteenpäin. Ikävöin lapsuuttani: jos näkisin asiat samanlaisina kuin silloin, olisin ehkä onnellisempi.

Kyllähän sitä tuossa iässä jo viimeistään alkaa kiinnostaa bileet. Itse olen vasta tämän vajaan vuoden aikana alkanut bilettämään, enkä vieläkään paljoa. Osa nuorista vetää homman överiksi, osa ei. Ja viimeistään ensimmäinen kunnon karpula laittaa jo vähän miettimään, joskaan se ei kaikkia hidasta.

Kerro kuitenkin lapselle, että hauskaa voi pitää muutenkin kuin alkoholin kanssa. Itselläni parhaimpia muistoja tältä vuodelta ovat erään nettisivuston miitit ja larpit. Niitä voisin sanoakin alkoholittomiksi bileiksi.

Miiteissä kokoonnumme isommalla porukalla johonkin tiettyyn paikkaan viettämään aikaa, tutustumaan ja usein käymme syömässäkin. Viimeksi olin miitissä viikonloppuna. Lähdin reissuun lauantaiaamuna, päivän vietin vajaan kolmenkymmenen nuoren porukassa, josta sitten lähdimme seitsemän tytön voimin yhden meistä asunnolle. Tämän tytön luo jäi neljä tyttöä yöksi. Kotiin lähdin sunnuntaiaamuna, tosi väsyneenä mutta iloisena. Ilta kyllä venyi jonnekin kuuteen asti aamulla, mutta sama se.

Larpit ovat vielä mukavampia. POrukalla pelaamaan, ja pelin päätteeksi höpötellään, nauretaan, pidetään hauskaa ^^ Alkoholia ei ikinä tarvi näissä hommissa ^^

varmasti onkin, mutta yhtä varmasti on alkohollisia bileitä. Jos ei nyt sinänsä tuota alkoholin juomista katsota, niin kannattaa kiinnittää huomiota millainen kaveripiiri lapsellasi on. Veljelläni ja minulla on suhteellisen paljon ikäeroa. Kerran veljeni oli ollut tälläisissä bileissä ja kotimatkalla sammahtanut keskelle tietä ja talvi oli jo tuloillaan. Onneksi hänet huomattiin ja tuotiin kotiin! Tämän kuullessani minua ihmetytti todella paljon tämä ystäväpiiri, jossa veljeni liikkui. Minun nuoruudessani (nyt se alkaa!) aina ystävät katsoivat, että jos joku on ottanut alkoholia, niin huolehdittiin hänet turvallisesti kotiin! Aina oli jotkut auttamassa ja soitettiin vielä jälkeenpäin että päästiinkö turvallisesti kotiin. Jos oli bileitä, niin siellä aina oli ainakin kaksi selvinpäin ja kaverukset jäivät yhdessä siivoamaan ja huolehtivat, että koti oli täsmälleen samassa kunnossa ennen juhlia. Tämäkin piirre on tuntunut katoavan, mitä nyt yhden murkun toimintaa sivustaseurasin. En tiedä ovatko tytöt ja pojat tässä erilaisempia vai mistä on kyse.

Noh, tuo oli nyt aika karumman laatuinen juttu, mutta siinä huomaa miten paljon oikeasti merkitsee, että ne nuoret osaavat kantaa vastuuta yhdessä, tiedä mitä olisi tapahtunut, jos veljeäkin tuossa ei olisi kukaan huomannut.

Turha kehotus, mutta koita nyt olla murehtimatta, tämä on tyttärellesi myös keino oppia vastuuta itsestään. Voi olla, että tyttäresi tulee humalassa kotiin, mutta jos tulee kotiin ja vielä aikaisin, niin on siinä sentään jotain hyvää. Pirujen maalailuahan tuo on, sillä tyttäresi ei välttämättä edes aio juoda tai vastaavaa. Semmoinen oli ainakin tapana omilla vanhemmillani, että halusivat tarkan osoitteen, vanhemman ja bileiden järjestäjän nimen ja puhelinnumeronkin joskus.