voihan indigo!

vegeta

Olettekos lukeneet uuden Minä Olen -lehden?

Indigo-ilmiön uusia tuulia: Lähtökohtahan on se, että henkisiä vanhempia siunattiin tiedolla, että mahdollisesti heidän iltatähtensä on "valittu" lapsi, indigolapsi, jolla on suuri tehtävä tässä maailmassa. Hän on herkkä tai kovapäinen, luova tai käytännöllinen, mediaalisesti vastaanottavainen tai ei lainkaan, rauhaton tai rauhallinen, jne..
(henkisillä vanhemmilla tarkoitan sitä, että heillehän tieto menee alan lähteistä)
Eli kaikki ihmisen luonteenpiirteet sisältyvät tähän erityiseen joukkoon. Jokainen voi löytää itsensä kuvauksista.

Hetken kuluttua tuli tietoa, että vähän vanhemmat lapsetkin voivat olla indigoita. Lisää henkisyyttä, jes!

Nyt tuli uusi tieto, että kuka tahansa aikuinen voi olla indigo, koska heitä onkin syntynyt jo kauan! Vau! Uusi henkisyyden tason mahdollisuus!

Mutta eihän tämä tähän lopu. Jos indigo ei olekaan "se" juttu lapsellasi, voipi olla että hän on sateenkaarilapsi tai kristallilapsi! Nämä uudet versiot ylittävät indigoiden ällistyttävät kyvyt kaikkine vikoineen vieden maailman sielullisen kehityksen taas uusiin atmosfääreihin!

Kauhistuttaa tämä villitys että kaiken pitää olla jotenkin erityistä tai maallisuuden ylittävää, että asioista voisi iloita!
Eikö sitä vain voi olla oma itsensä, yrittää parhaansa ja olla tyytyväinen itseensä..?
Henkisyys on hyvästä, mutta kun taas pitää lähteä paremmuuden tavoitteluun, romahtaa henkisyys kyllä kepeästi..

23

3972

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vegeta+
      • vegeta

        jotain, mutta keskusteluhan kääntyy aika nopeasti "minä olen vanha sielu" -höpinäksi.

        Erityisesti halusin tuoda vain esiin sen, että nykyään ei enää indigona oleminenkaan riitä, kun pitää olla siitäkin astetta parempi.


    • Ihminen on se mikä se on, oli se väri nyt mikä tahansa. Tuo väri nyt on enemmänkin vain suuntaa antava. Ihmiset ovat erilaisia, myös indigot. Kyllä sitä voi olla ihan hyvä jätkä ja tyttö ilman indogouttakin. Pitäisi katsoa ennemminkin tekoja kuin väriä.

      • vegeta

        "Pitäisi katsoa ennemminkin tekoja kuin väriä."

        Nimenomaan!

        Kyllä ne isin ja äidin pikku lapsoset on heille vallan spesiaaleja ilman mitään mystisointia.


    • Hyh hyh...
      • pahat likaiset

        Joo, oma lapsi oli tietysti indigo. Kenenköhän lapsia ne likaiset on? "Hei minä näen auroja ja teidän lapsi on likainen".

        Taitaa indigot olla vaan kasvatetu narsisteiksi. Siis ennen vuotta 1985 lapset ei ollut yhtä narsistisia. Nyt uusi henkisempi narsistilasten aikakausi


    • pohdiskelija

      Kaikilla ihmisillä on tässä maailmassa suuri tehtävä. Se tehtävä on itsensä jalostaminen ja todellisen minuutensa esilletuominen.

      Oma tuntumani on, että nykyään kaikki syntyvät lapset ovat indigoita. Joten me vanhemmat voimme oppia lapsiltamme paljon. Monet lapset tulevat opettamaan meitä. Monet syntyvät opettaakseen vanhemmilleen uusia tärkeitä asioita oman henkisen jalostumisensa ohella.

      Henkisyys mitataan siinä, miten sen toteuttaa käytännössä, ei niinkään teoriassa. Henkisyys pääsee juurtumaan vasta, kun lähimmäisiä kohtelee niin kuin itseään tahtoisi kohdeltavan ja rakastaa Jumalaa yli kaiken. Eli sitä samaa mitä olemme opetelleet jo tuhansia vuosia.

      • AdvocateusDiaboli

        "Oma tuntumani on, että nykyään kaikki syntyvät lapset ovat indigoita."
        Miten se näkyy katukuvassa; nuorten (lapsien) ryyppäämisessä, syrjäytymisessä, väkivallassa.
        En sano, että lapset ja nuoret olisivat pahempia, kuin ennenkään. Mahdollisuuksia ja vapautta on enemmin. Kuitenkin väitän, että ainakaan mitään järin positiivistakaan kehitystä ei ole ollut näkyvillä. Henkisyyshän mitataan, miten sen toteuttaa käytännössä, niinkuin sanoit. Käytännössä vaan ei näy mitään merkkejä uudesta uljaasta sukupolvesta.
        Sori vaahtoamiseni. Poistun palstalta.


      • pohdiskelija
        AdvocateusDiaboli kirjoitti:

        "Oma tuntumani on, että nykyään kaikki syntyvät lapset ovat indigoita."
        Miten se näkyy katukuvassa; nuorten (lapsien) ryyppäämisessä, syrjäytymisessä, väkivallassa.
        En sano, että lapset ja nuoret olisivat pahempia, kuin ennenkään. Mahdollisuuksia ja vapautta on enemmin. Kuitenkin väitän, että ainakaan mitään järin positiivistakaan kehitystä ei ole ollut näkyvillä. Henkisyyshän mitataan, miten sen toteuttaa käytännössä, niinkuin sanoit. Käytännössä vaan ei näy mitään merkkejä uudesta uljaasta sukupolvesta.
        Sori vaahtoamiseni. Poistun palstalta.

        Valitettavasti monet indigot ovat niin herkkiä, että vajoavat alkoholismiin ja alkaavat turruttaa hyviä taipumuksiaan. Monille heistä tämä planeettamme on kovempi paikka kuin tavalliselle tallaajalle.

        Indigolapsien tuleminen näkyy kasvavana alkoholismina nuorten keskuudessa, herkkiä kun ovat. Ei indigous merkitse automaattisesti sitä, että toteuttaisi henkisiä taipumuksiaan automaattisesti käytännössä. He kuitenkin tuntevat sydämessään keitä he ovat, jolloin heistä tulee

        a) ihmiskunnan palvelijoita
        b) taipumustensa tukahduttajia, tuntevat tyhjyyttä ja voimakasta kaipuuta henkisyyteen elämässään: seuraus voi olla mm. alkoholismi ja huumeet

        Olen hyvin perillä maailman tapahtumista, seuraan mm. bbc:n ja cnn:n sekä lukuisten muiden uutistoimistojen uutisia päivittäin.


      • Satusetä Pedersen
        pohdiskelija kirjoitti:

        Valitettavasti monet indigot ovat niin herkkiä, että vajoavat alkoholismiin ja alkaavat turruttaa hyviä taipumuksiaan. Monille heistä tämä planeettamme on kovempi paikka kuin tavalliselle tallaajalle.

        Indigolapsien tuleminen näkyy kasvavana alkoholismina nuorten keskuudessa, herkkiä kun ovat. Ei indigous merkitse automaattisesti sitä, että toteuttaisi henkisiä taipumuksiaan automaattisesti käytännössä. He kuitenkin tuntevat sydämessään keitä he ovat, jolloin heistä tulee

        a) ihmiskunnan palvelijoita
        b) taipumustensa tukahduttajia, tuntevat tyhjyyttä ja voimakasta kaipuuta henkisyyteen elämässään: seuraus voi olla mm. alkoholismi ja huumeet

        Olen hyvin perillä maailman tapahtumista, seuraan mm. bbc:n ja cnn:n sekä lukuisten muiden uutistoimistojen uutisia päivittäin.

        Aika "vauvasieluja" ovat "indigonne" kun eivät maailmassa muuta tekemistä keksi kuin dokaamisen.

        "kehittynyt" sielu kyllä keksii mihin herkkyytensä pistää: Taiteisiin ja tieteisiin.

        Hullujen huoneitakin koluneena voin sanoa, että kaikkein herkimmät ihmiset eivät todellakaan ole mitään päänsä sekoittajia. He kun sekoavat ilman aineitakin.

        Eikä tämä maailma ole yhtään sen paskempi paikka kuin ennenkään. Täällä Suomessa on vielä kasvamassa varsinainen nössöjen sukupolvi, joka mässyttää hamppareita ja pizzojaan, pelailee xboxejaan kaikki päivät, kuuntelee nykymetallisontaa ja käyttää "ho..vi..u" kieltä.

        Pitäs laittaa "leirille" koko jengi opetteleen todellista elämästä selviytymistä!

        No, ääliöitähän nuoret on aina ollut. Kuuluu ikään, mutta jotenkin pitäs pitää kontrollia yllä.

        Kyllä se käytös sen paljastaa kuka on mikin "indigo" tai muuten vain jo "vanhasielu" täällä!

        Hedelmistään se puukin tunnetaan!


      • pohdiskelija
        Satusetä Pedersen kirjoitti:

        Aika "vauvasieluja" ovat "indigonne" kun eivät maailmassa muuta tekemistä keksi kuin dokaamisen.

        "kehittynyt" sielu kyllä keksii mihin herkkyytensä pistää: Taiteisiin ja tieteisiin.

        Hullujen huoneitakin koluneena voin sanoa, että kaikkein herkimmät ihmiset eivät todellakaan ole mitään päänsä sekoittajia. He kun sekoavat ilman aineitakin.

        Eikä tämä maailma ole yhtään sen paskempi paikka kuin ennenkään. Täällä Suomessa on vielä kasvamassa varsinainen nössöjen sukupolvi, joka mässyttää hamppareita ja pizzojaan, pelailee xboxejaan kaikki päivät, kuuntelee nykymetallisontaa ja käyttää "ho..vi..u" kieltä.

        Pitäs laittaa "leirille" koko jengi opetteleen todellista elämästä selviytymistä!

        No, ääliöitähän nuoret on aina ollut. Kuuluu ikään, mutta jotenkin pitäs pitää kontrollia yllä.

        Kyllä se käytös sen paljastaa kuka on mikin "indigo" tai muuten vain jo "vanhasielu" täällä!

        Hedelmistään se puukin tunnetaan!

        Siinä mielessä olen samaa mieltä, ettei tulisi luokitella ihmisiä indigoiksi, vanhoiksi ja nuoriksi sieluiksi. Tällainen luokittelu lietsoo turhaa vastakkainasettelua.

        Kun vähitellen myös kielenkäytössämmekin opimme pienempään vastakkainasetteluun, niin se alkaa poistua myös globaalisti.

        Meikäläinen, teikäläinen -asetelmia on meidänkin yhteiskunnassamme paljon.


      • Hyh hyh...
        pohdiskelija kirjoitti:

        Valitettavasti monet indigot ovat niin herkkiä, että vajoavat alkoholismiin ja alkaavat turruttaa hyviä taipumuksiaan. Monille heistä tämä planeettamme on kovempi paikka kuin tavalliselle tallaajalle.

        Indigolapsien tuleminen näkyy kasvavana alkoholismina nuorten keskuudessa, herkkiä kun ovat. Ei indigous merkitse automaattisesti sitä, että toteuttaisi henkisiä taipumuksiaan automaattisesti käytännössä. He kuitenkin tuntevat sydämessään keitä he ovat, jolloin heistä tulee

        a) ihmiskunnan palvelijoita
        b) taipumustensa tukahduttajia, tuntevat tyhjyyttä ja voimakasta kaipuuta henkisyyteen elämässään: seuraus voi olla mm. alkoholismi ja huumeet

        Olen hyvin perillä maailman tapahtumista, seuraan mm. bbc:n ja cnn:n sekä lukuisten muiden uutistoimistojen uutisia päivittäin.

        Sodankäyneen sukupolven miehet eivät ymmärrettävästikään kestäneet kokemuksiaan uittamatta aivojaan viinassa. Heidän lapsensa puolestaan kasvoivat ilman isähahmoa joko viinan tai orpouden vuoksi, ja alkoivat juomaan koska kotona ei ollut kunnon kasvattajaa läsnä.

        Ei siihen mitään henkistä herkkyyttä tarvita sen kummemmin että viina vie. Tavallinen sielullinen herkkyys vaan, tai kurin ja kasvatuksen puute, tai sitten kotona opittu tapa. Isältä pojalle...

        Se on varmaan yksi sadasta, jos alkoholistista ikinä tulee mitään muuta kuin alkoholisti. Liekö sitäkään.


      • AVortac
        pohdiskelija kirjoitti:

        Siinä mielessä olen samaa mieltä, ettei tulisi luokitella ihmisiä indigoiksi, vanhoiksi ja nuoriksi sieluiksi. Tällainen luokittelu lietsoo turhaa vastakkainasettelua.

        Kun vähitellen myös kielenkäytössämmekin opimme pienempään vastakkainasetteluun, niin se alkaa poistua myös globaalisti.

        Meikäläinen, teikäläinen -asetelmia on meidänkin yhteiskunnassamme paljon.

        Tässä maailmassa ei voi ruusua sanoa punaiseksi ilman, että joku närkästyy ja alkaa huutaa, että siniset kukat ovat yhtä hyviä tai parempia.

        Niinhän on ollut kautta tämän 'sivilisaation' historian, että tuskin on asiaa, jota ei oltaisi käsitetty väärin ja vääristelty. Niin myös tämä indigoasia.

        Indigo yksinkertaisesti viittaa tietyntyyppisten (tietyt läksyt oppineiden) sielujen auran väriin. Näillä ihmisillä on paljon harteillaan ja siksi myös paljon vaikeuksia. Mutta on hyvin ylimalkaista sanoa, että indigoluokitus olisi jotenkin 'kaikkiin pätevä', sillä useimmat ihmiset tällä planeetalla _EIVÄT_ ole kuten indigot. Käsittääkseni indigoita alkoi syntyä tälle planeetalle enenevässä määrin noin 70-luvulla, mutta sitä ennen heitä on kyllä silloin tällöin aina syntynyt tänne.

        Nykyisin käsittääkseni -ihan- kaikki syntyvät lapset eivät ole indigoita, mutta hyvin suuri osa, sillä vauhti on kiihtynyt 70-luvun jälkeen suurin harppauksin.

        Maailmamme on murrosvaiheessa, ja se tuo mukanaan muutoksen, ja suurin osa tämän planeetan asukkaista pelkää muutoksia - ja mitä pelätään, sitä pitää vastustaa, se pitää selittää pois, sille pitää naurata, sitä pitää pilkata, jotta se on käsiteltävissä ja jotta se saa vähemmän arvoa.

        Mutta indigot ovat täällä, indigoilmiö on todellinen, ja muutosta ei voi pysäyttää mikään.

        Silti, nämä lieveilmiöt kuten tämän viestiketjun synty lienevät välttämättömiä.

        Kuten sanotaan, .. Viisas ihminen ymmärtää kun hän kuulee Taosta. Tietämätön nauraa kuullessaan Taosta. Mutta ilman naurua ei olisi Taoakaan.

        - Vortac


      • AVortac
        pohdiskelija kirjoitti:

        Siinä mielessä olen samaa mieltä, ettei tulisi luokitella ihmisiä indigoiksi, vanhoiksi ja nuoriksi sieluiksi. Tällainen luokittelu lietsoo turhaa vastakkainasettelua.

        Kun vähitellen myös kielenkäytössämmekin opimme pienempään vastakkainasetteluun, niin se alkaa poistua myös globaalisti.

        Meikäläinen, teikäläinen -asetelmia on meidänkin yhteiskunnassamme paljon.

        Niin, tuosta luokitteluasiasta tuli oikeastaan kaksi pohdintaa mieleeni.

        Ensinnäkin, nythän on tapahtumassa murrosvaihe kalojen aikakauden polarisaatioajattelusta (siis dualismi, kaksi vastakkaisuutta, kuten vastakkaiset kalat tuossa kalojen merkissä) vesimiehen symbolisempaan, kokonaisvaltaisempaan ajatteluun, joka antaa meidän ymmärtää asiat todellisempana yksisilmäisen näkökulman sijasta, ja mehän olemme kaikki yhtä ja samaa elämänvoimaa, pisaroita samassa meressä .. Joten sikälikin kaikenlainen erillisyys toisistamme on pohjimmiltaan vain illuusio, ja erojen korostaminen siksi turhaa, sillä erot ovat periaatteessa väliaikaisia.

        Toisaalta tulee taas sellainen näkökulma mieleen, että onhan maailmassa kuitenkin paljon kaikenlaista. Jos emme saisi kertoa toisesta ihmisestä, että hän on indigo tms., niin joutuisimme sepostamaan pitkät pätkät hänen luonteenpiirteistään, jos haluamme kuvata jotakuta (ja onko se lopultakaan eri asia kuin puhua hänen auransa väristä..?).

        Monen tuntuu olevan vaikea käsittää, että kyseessä ei ole minkäänlainen arvoasettelu eikä hierarkia. On kuin emme saisi puhua ekaluokkalaisista ja lukiolaisista - mutta monessa tilanteessa se antaa paljon tarpeellista informaatiota. Jos emme voisi esim. koskaan sanoa, että 'tuo ruskeatakkinen tuolla vasemmalla', niin kävisi kommunikaatio usein perin vaikeaksi.

        Emmekä silloin voisi koskaan puhua luonnon eri kasvien erilaisista väreistä ... Miksi olisi synti todeta, että joku lintu on väritykseltään valkoinen, joku toinen taas punertava?

        Jos muistamme, että olemme kaikki pohjimmiltamme yhtä, ja myöskin tästä totuudesta seuraavan seikan, että olemme kaikki _TASAN_ yhtä arvokkaita, niin mielestäni voimme aivan hyvin puhua silloin erityyppisistä tai eri ikäisistä sieluista. Kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa, jos kuulee olevansa indigo tai kuulee että ei olekaan indigo. Kaikki tulevat käymään indigovaiheen läpi ennemmin tai myöhemmin, ja indigoilmiö on vain noussut nyt melko tavalla pintaan, koska indigot itse ovat alkaneet vaikuttaa niin suurella voimalla muuttaen planeettaamme, politiikkaa, historiaa, energiaa, elämää, uudistaen vanhentuneita systeemejä, jotka eivät enää palvele ketään... jne.

        Koettakaa kestää, kyllä se siitä. :)

        - Vortac


      • Indigo?
        AVortac kirjoitti:

        Niin, tuosta luokitteluasiasta tuli oikeastaan kaksi pohdintaa mieleeni.

        Ensinnäkin, nythän on tapahtumassa murrosvaihe kalojen aikakauden polarisaatioajattelusta (siis dualismi, kaksi vastakkaisuutta, kuten vastakkaiset kalat tuossa kalojen merkissä) vesimiehen symbolisempaan, kokonaisvaltaisempaan ajatteluun, joka antaa meidän ymmärtää asiat todellisempana yksisilmäisen näkökulman sijasta, ja mehän olemme kaikki yhtä ja samaa elämänvoimaa, pisaroita samassa meressä .. Joten sikälikin kaikenlainen erillisyys toisistamme on pohjimmiltaan vain illuusio, ja erojen korostaminen siksi turhaa, sillä erot ovat periaatteessa väliaikaisia.

        Toisaalta tulee taas sellainen näkökulma mieleen, että onhan maailmassa kuitenkin paljon kaikenlaista. Jos emme saisi kertoa toisesta ihmisestä, että hän on indigo tms., niin joutuisimme sepostamaan pitkät pätkät hänen luonteenpiirteistään, jos haluamme kuvata jotakuta (ja onko se lopultakaan eri asia kuin puhua hänen auransa väristä..?).

        Monen tuntuu olevan vaikea käsittää, että kyseessä ei ole minkäänlainen arvoasettelu eikä hierarkia. On kuin emme saisi puhua ekaluokkalaisista ja lukiolaisista - mutta monessa tilanteessa se antaa paljon tarpeellista informaatiota. Jos emme voisi esim. koskaan sanoa, että 'tuo ruskeatakkinen tuolla vasemmalla', niin kävisi kommunikaatio usein perin vaikeaksi.

        Emmekä silloin voisi koskaan puhua luonnon eri kasvien erilaisista väreistä ... Miksi olisi synti todeta, että joku lintu on väritykseltään valkoinen, joku toinen taas punertava?

        Jos muistamme, että olemme kaikki pohjimmiltamme yhtä, ja myöskin tästä totuudesta seuraavan seikan, että olemme kaikki _TASAN_ yhtä arvokkaita, niin mielestäni voimme aivan hyvin puhua silloin erityyppisistä tai eri ikäisistä sieluista. Kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa, jos kuulee olevansa indigo tai kuulee että ei olekaan indigo. Kaikki tulevat käymään indigovaiheen läpi ennemmin tai myöhemmin, ja indigoilmiö on vain noussut nyt melko tavalla pintaan, koska indigot itse ovat alkaneet vaikuttaa niin suurella voimalla muuttaen planeettaamme, politiikkaa, historiaa, energiaa, elämää, uudistaen vanhentuneita systeemejä, jotka eivät enää palvele ketään... jne.

        Koettakaa kestää, kyllä se siitä. :)

        - Vortac

        Jaa, tää on vissiin nyt sitä N-A ajattelua sitten?

        Jep!

        No, kyllähän mä uskon sielun "evoluutioon" ja miksei voi olla "indigojakin"?

        Luulisin kuitenkin, että "indigo" olisi jo niin kehittynyt, että ei enää sekoilisi päihteiden kanssa kanssa? Osaisi jo välttää näitä elämän "karikoita" paremmin. Olisi helppo lapsi, eikä mikään nykyajan satanisti. No, nuorethan on luonnostaan teineinä satanisteja! Mäkin olin teininä vähän sellanen, vaikka silloin satanismista ei mitään tiedettykään. ;P

        Tää nykyinen jengi ei vaan hirveesti osoita merkkejä moisesta "henkisyydestä"! Itse olin jo 7-vuotiaana kaikesta kiinnostunut ja harrastin kaikenlaisia "kehittäviä" juttuja ja luin paljon kirjoja. Nykyään vaan pelaillaan, katoaan videoita, kuunnellaan kertakäyttömusaa ja kulutetaan muuten vaan aikaa.

        Tietysti ajat on vähän sellaset, että on paljon "huonoa" tekemistä. Lasta ohjataan ulkopäin, eikä lapsi enää pysty itse valitsemaan mikä aidosti häntä kiinnostaa. Omassa lapsuudessani oli jotenkin helpompi tehdä just sitä mikä sattu kiinnostamaan, muiden kiinnostuksen kohteista välittämättä.

        Maailmassahan on miljoona asiaa mitä voi tehä ja silti nykynuoriso tekee tasan kymmentä niistä! Kaikki ovat kovin erilaisia mutta silti kaikki samalla tavalla erilaisia.

        Jos vaikka omia lapsiani katson niin samassa iässä olin ehtinyt harrastaa jo vaikka mitä "hienoa". Mielestäni se on vähän sääli, mutta voi aikoja, voi tapoja! Sanoivat muinaiset roomalaisetkin.

        Voihan se olla niinkin, että olen itse jonkinsortin "indigo" ja siksi toisenlainen "nuori". En kyllä oikein hyvällä katso tätä nykymeininkiä, mutta ehkä se on vaan sitä uuden "synnyttystuskaa"...

        ;-)


      • pohdiskelija
        AVortac kirjoitti:

        Tässä maailmassa ei voi ruusua sanoa punaiseksi ilman, että joku närkästyy ja alkaa huutaa, että siniset kukat ovat yhtä hyviä tai parempia.

        Niinhän on ollut kautta tämän 'sivilisaation' historian, että tuskin on asiaa, jota ei oltaisi käsitetty väärin ja vääristelty. Niin myös tämä indigoasia.

        Indigo yksinkertaisesti viittaa tietyntyyppisten (tietyt läksyt oppineiden) sielujen auran väriin. Näillä ihmisillä on paljon harteillaan ja siksi myös paljon vaikeuksia. Mutta on hyvin ylimalkaista sanoa, että indigoluokitus olisi jotenkin 'kaikkiin pätevä', sillä useimmat ihmiset tällä planeetalla _EIVÄT_ ole kuten indigot. Käsittääkseni indigoita alkoi syntyä tälle planeetalle enenevässä määrin noin 70-luvulla, mutta sitä ennen heitä on kyllä silloin tällöin aina syntynyt tänne.

        Nykyisin käsittääkseni -ihan- kaikki syntyvät lapset eivät ole indigoita, mutta hyvin suuri osa, sillä vauhti on kiihtynyt 70-luvun jälkeen suurin harppauksin.

        Maailmamme on murrosvaiheessa, ja se tuo mukanaan muutoksen, ja suurin osa tämän planeetan asukkaista pelkää muutoksia - ja mitä pelätään, sitä pitää vastustaa, se pitää selittää pois, sille pitää naurata, sitä pitää pilkata, jotta se on käsiteltävissä ja jotta se saa vähemmän arvoa.

        Mutta indigot ovat täällä, indigoilmiö on todellinen, ja muutosta ei voi pysäyttää mikään.

        Silti, nämä lieveilmiöt kuten tämän viestiketjun synty lienevät välttämättömiä.

        Kuten sanotaan, .. Viisas ihminen ymmärtää kun hän kuulee Taosta. Tietämätön nauraa kuullessaan Taosta. Mutta ilman naurua ei olisi Taoakaan.

        - Vortac

        Olipa mielenkiintoinen indigouden määrittely. Selitys löytyykin ehkä lähempää kuin alunperin ajattelin. Tarkoittanet varmaan tunneauraa? Henkisen kasvun myötä eri kehojen aurat kyllä alkavat muistuttamaan toisiaan, mutta nykyään vielä pitänee erotella toisistaan eri aurat.

        Indigoilla olisi siis hyvin paljon violettia aurassaan? Näitä ihmisiä kyllä näkyy, ja jos määritelmä on tuo, niin tosiaankaan kaikki nykyään syntyvät lapset eivät siten olisi violetteja.

        Violettia auranväriä näkyy meditointiryhmissä mietiskelyn aikana. Jospa ihmiset saisivat värin pysyvästi auraansa, niin maailma muuttuisi nopeasti..

        Sanotaan, että jos violetin auran haltijalla on epätasapainoa aurassaan, niin oireilu saattaa heijastua liiallisena alkoholinkäyttönä. Samaten violetilla värillä hoidetaan alkoholismia ja mm. krapulaa. Voidaan käyttää mm. violetteja kiviä jalokivi- ja väriterapiassa.

        Planeetan murroskausi on todella edessä, jo muinaiset mayatkin sen jo tiesivät tehdessään syklisen kalenterinsa. Uusi sykli olisi alkamassa 2012. Puhutaan värähtelytason noususta, ja se on kyllä ollut huomattavissa jo kauemman aikaa. Niin kuin eräässä toisessa ketjussa mainittiin, ei millään meinaa keritä tehdä kaikkia asioita mitä haluaisi vaikka saa paljonkin aikaan. Viikon kuluminen tuntuu siltä kuin olisi vasta eilinen mennyt. Jos tätä vauhtia ajantaju nopeutuu, niin kohta olemme ajattomuudessa, hieman kärjistäen sanoen :)

        En tiedä, ovatko nämä ketjut lieveilmiöitä. Mitä enemmän asiaa puidaan, sitä enemmän tapahtuu puhdistusta ja vanha energia saa väistyä. Olkoonkin se sitten vaikka internetin välityksellä. Nauraminenhan on eräänlaista terapiaa monille, ja suotakoon se naurajille. Se painaa energioita liikkeelle, ja uusia prosesseja syntyy koko ajan, ja on tilaa kohta uudelle. Osaisinpa tuota nauramisen taitoa hyvässä mielessä itsekin enemmän..


      • pohdiskelija
        AVortac kirjoitti:

        Niin, tuosta luokitteluasiasta tuli oikeastaan kaksi pohdintaa mieleeni.

        Ensinnäkin, nythän on tapahtumassa murrosvaihe kalojen aikakauden polarisaatioajattelusta (siis dualismi, kaksi vastakkaisuutta, kuten vastakkaiset kalat tuossa kalojen merkissä) vesimiehen symbolisempaan, kokonaisvaltaisempaan ajatteluun, joka antaa meidän ymmärtää asiat todellisempana yksisilmäisen näkökulman sijasta, ja mehän olemme kaikki yhtä ja samaa elämänvoimaa, pisaroita samassa meressä .. Joten sikälikin kaikenlainen erillisyys toisistamme on pohjimmiltaan vain illuusio, ja erojen korostaminen siksi turhaa, sillä erot ovat periaatteessa väliaikaisia.

        Toisaalta tulee taas sellainen näkökulma mieleen, että onhan maailmassa kuitenkin paljon kaikenlaista. Jos emme saisi kertoa toisesta ihmisestä, että hän on indigo tms., niin joutuisimme sepostamaan pitkät pätkät hänen luonteenpiirteistään, jos haluamme kuvata jotakuta (ja onko se lopultakaan eri asia kuin puhua hänen auransa väristä..?).

        Monen tuntuu olevan vaikea käsittää, että kyseessä ei ole minkäänlainen arvoasettelu eikä hierarkia. On kuin emme saisi puhua ekaluokkalaisista ja lukiolaisista - mutta monessa tilanteessa se antaa paljon tarpeellista informaatiota. Jos emme voisi esim. koskaan sanoa, että 'tuo ruskeatakkinen tuolla vasemmalla', niin kävisi kommunikaatio usein perin vaikeaksi.

        Emmekä silloin voisi koskaan puhua luonnon eri kasvien erilaisista väreistä ... Miksi olisi synti todeta, että joku lintu on väritykseltään valkoinen, joku toinen taas punertava?

        Jos muistamme, että olemme kaikki pohjimmiltamme yhtä, ja myöskin tästä totuudesta seuraavan seikan, että olemme kaikki _TASAN_ yhtä arvokkaita, niin mielestäni voimme aivan hyvin puhua silloin erityyppisistä tai eri ikäisistä sieluista. Kenenkään ei tarvitse ottaa nokkiinsa, jos kuulee olevansa indigo tai kuulee että ei olekaan indigo. Kaikki tulevat käymään indigovaiheen läpi ennemmin tai myöhemmin, ja indigoilmiö on vain noussut nyt melko tavalla pintaan, koska indigot itse ovat alkaneet vaikuttaa niin suurella voimalla muuttaen planeettaamme, politiikkaa, historiaa, energiaa, elämää, uudistaen vanhentuneita systeemejä, jotka eivät enää palvele ketään... jne.

        Koettakaa kestää, kyllä se siitä. :)

        - Vortac

        Olen vähän tylsä, kun joudun olemaan samaa mieltä kanssasi. Vertauksesi kukkiin on osuva, täytyypä pistää korvan taakse. Auroja on tosiaankin monenlaisia kuten luonnossa värejä.

        Asiaan perehtymättömälle ihmiselle hierarkiat merkitsevät sitä, että joku on pomo ja asettaa itsensä toisten yläpuolelle ja on ylimielinen.

        Asiaan perehtynyt ajattelee taas niin, että tarvitaan viisaampia jotta heiltä voi ottaa oppia. Hierarkia olisi siis välttämätön oppimisprosessin vuoksi. Tämä on sitä syväjohtajuutta, mitä yritysmaailmassakin tapaa, eli otetaan alaisen tarpeet huomioon ja tarvittaessa neuvotellaan alaisen kanssa tilanteesta, jos siinä on epäselvyyksiä. Otetaan alainen vertaisenaan ihmisenä, ei mopotettavana kohteena.

        Hierarkia voidaan käsittää siis kahdella tavalla (kolikolla on kaksi puolta katsantokannasta riippuen).


      • Uraje
        AVortac kirjoitti:

        Tässä maailmassa ei voi ruusua sanoa punaiseksi ilman, että joku närkästyy ja alkaa huutaa, että siniset kukat ovat yhtä hyviä tai parempia.

        Niinhän on ollut kautta tämän 'sivilisaation' historian, että tuskin on asiaa, jota ei oltaisi käsitetty väärin ja vääristelty. Niin myös tämä indigoasia.

        Indigo yksinkertaisesti viittaa tietyntyyppisten (tietyt läksyt oppineiden) sielujen auran väriin. Näillä ihmisillä on paljon harteillaan ja siksi myös paljon vaikeuksia. Mutta on hyvin ylimalkaista sanoa, että indigoluokitus olisi jotenkin 'kaikkiin pätevä', sillä useimmat ihmiset tällä planeetalla _EIVÄT_ ole kuten indigot. Käsittääkseni indigoita alkoi syntyä tälle planeetalle enenevässä määrin noin 70-luvulla, mutta sitä ennen heitä on kyllä silloin tällöin aina syntynyt tänne.

        Nykyisin käsittääkseni -ihan- kaikki syntyvät lapset eivät ole indigoita, mutta hyvin suuri osa, sillä vauhti on kiihtynyt 70-luvun jälkeen suurin harppauksin.

        Maailmamme on murrosvaiheessa, ja se tuo mukanaan muutoksen, ja suurin osa tämän planeetan asukkaista pelkää muutoksia - ja mitä pelätään, sitä pitää vastustaa, se pitää selittää pois, sille pitää naurata, sitä pitää pilkata, jotta se on käsiteltävissä ja jotta se saa vähemmän arvoa.

        Mutta indigot ovat täällä, indigoilmiö on todellinen, ja muutosta ei voi pysäyttää mikään.

        Silti, nämä lieveilmiöt kuten tämän viestiketjun synty lienevät välttämättömiä.

        Kuten sanotaan, .. Viisas ihminen ymmärtää kun hän kuulee Taosta. Tietämätön nauraa kuullessaan Taosta. Mutta ilman naurua ei olisi Taoakaan.

        - Vortac

        Meinasimpa taas lapselliseen tapaani vähän ärsyyntyä tämän keskustelun viesteistä, mutta onneksi huomasin taas hölmöyteni luettuna tämän viestisi, AVortac.

        Minusta on fakta että eräät ihmiset ovat indigoita.
        Indigot ovat herkempiä, ja selvänäköisempiä kuin jotkut. Mutta, se ei tee heistä parempia (saati huonompia) ihmisiä.
        Heilläkin on omat heikkoutensa, mutta heitä tarvitaan yhtä paljon kuin muitakin hengellisessä kehityksessämme.
        Ja ei, hengellinen kehitys ei välttämättä tarkoita, että maailmamme muuttuu fantasia maailmaksi, tai utopiaksi jossa kaikki elävät täydessä harmoniassa elämänsä loppuun asti.
        Hengellinen kehitys on vain yhtä luonnollinen asia kuin ihmisen biologinenkin kehitys, eikä sitä tarvi nähdä negatiivisena hömppänä.
        Toisaalta, todella elämme vastakkainasettelun aikoja, ilman toista ei ole toista.
        Pitäkää vain kiinni ja koittakaa olla ajattelematta negatiivisesti ja olla ennakkoluulottomia :)


      • hu heijaa
        Indigo? kirjoitti:

        Jaa, tää on vissiin nyt sitä N-A ajattelua sitten?

        Jep!

        No, kyllähän mä uskon sielun "evoluutioon" ja miksei voi olla "indigojakin"?

        Luulisin kuitenkin, että "indigo" olisi jo niin kehittynyt, että ei enää sekoilisi päihteiden kanssa kanssa? Osaisi jo välttää näitä elämän "karikoita" paremmin. Olisi helppo lapsi, eikä mikään nykyajan satanisti. No, nuorethan on luonnostaan teineinä satanisteja! Mäkin olin teininä vähän sellanen, vaikka silloin satanismista ei mitään tiedettykään. ;P

        Tää nykyinen jengi ei vaan hirveesti osoita merkkejä moisesta "henkisyydestä"! Itse olin jo 7-vuotiaana kaikesta kiinnostunut ja harrastin kaikenlaisia "kehittäviä" juttuja ja luin paljon kirjoja. Nykyään vaan pelaillaan, katoaan videoita, kuunnellaan kertakäyttömusaa ja kulutetaan muuten vaan aikaa.

        Tietysti ajat on vähän sellaset, että on paljon "huonoa" tekemistä. Lasta ohjataan ulkopäin, eikä lapsi enää pysty itse valitsemaan mikä aidosti häntä kiinnostaa. Omassa lapsuudessani oli jotenkin helpompi tehdä just sitä mikä sattu kiinnostamaan, muiden kiinnostuksen kohteista välittämättä.

        Maailmassahan on miljoona asiaa mitä voi tehä ja silti nykynuoriso tekee tasan kymmentä niistä! Kaikki ovat kovin erilaisia mutta silti kaikki samalla tavalla erilaisia.

        Jos vaikka omia lapsiani katson niin samassa iässä olin ehtinyt harrastaa jo vaikka mitä "hienoa". Mielestäni se on vähän sääli, mutta voi aikoja, voi tapoja! Sanoivat muinaiset roomalaisetkin.

        Voihan se olla niinkin, että olen itse jonkinsortin "indigo" ja siksi toisenlainen "nuori". En kyllä oikein hyvällä katso tätä nykymeininkiä, mutta ehkä se on vaan sitä uuden "synnyttystuskaa"...

        ;-)

        Vähän nyt harmittaa kun mun sarkasmitutka on rikki.
        Eli en nyt oikeen osaa tulkita oliko tämä viesti kirjoitettu kieliposkella vai ei?

        Toivottavasti oli.

        Nimittäin tämä "Oi niitä hyviä vanhoja aikoja" tai "Silloin kun M I N Ä olin nuori" - ajattelu on kyllä harmillisen lapsellista.


        No nyt luin viestis uudestaan ja tuossa kohtaa kun sanoit: "No, nuorethan on luonnostaan teineinä satanisteja!"
        rupes kyllä kellot pirisemään. hauska läppä viestis oli mut aika turha.


      • Nostalgisti
        hu heijaa kirjoitti:

        Vähän nyt harmittaa kun mun sarkasmitutka on rikki.
        Eli en nyt oikeen osaa tulkita oliko tämä viesti kirjoitettu kieliposkella vai ei?

        Toivottavasti oli.

        Nimittäin tämä "Oi niitä hyviä vanhoja aikoja" tai "Silloin kun M I N Ä olin nuori" - ajattelu on kyllä harmillisen lapsellista.


        No nyt luin viestis uudestaan ja tuossa kohtaa kun sanoit: "No, nuorethan on luonnostaan teineinä satanisteja!"
        rupes kyllä kellot pirisemään. hauska läppä viestis oli mut aika turha.

        Ei tuossa nyt ihan kaikki niin vakavaa ollut...

        Näkisin kyllä, että 70- ja 80-luku oli parempaa aikaa nuorelle ja vähän vanhemmallekin kuin nykyinen. Tuolloin ei ollut juuri työttömyyttä ja kaikilla meni muutenkin paremmin, ehkä liiankin hyvin ja sitten koitti 90-luku ja kaikki muuttui.

        70- ja 80-luvut oli siinäkin mielessä jänniä, että tuli ensimmäiset tietokoneet, pelikonsolit, hamppariraflat, pizzeriat, paikallisradiot, makeet leffat ja musat sun muut! Oli mukava kasvaa siinä samalla lapsesta nuoreksi tämän kaiken uuden kehityksen mukana. Silloin tuntui, että tulevaisuus olisi mukavaa kun taas tänä päivänä tulevaisuus huolestuttaa monia nuoria. Saanko työtä yms.?

        Pahinta taitaa olla juuri se ettei enää usko tulevaisuuteen!

        Moni meistä tietysti putosi kun lama alkoi, itsenikin mukaanlukien, mutta näkisin, että nuoruuteni mukava aika on jättänyt itselleni hienoja muistoja joiden varassa olen jaksanut elää nykyisessä "kurjuudessani", työttömänä ja sairaana paremmin. Nuorena pystyin hankkimaan kaiken sen mitä halusin ja tarvitsin ja tiedän, että ilman kaikkea sitäkin voi elää. Ihmisen täytyy ensin kokea rikkaus oppiakseen, että vähemmälläkin tulee toimeen! ;-)

        Kyllä lapsuus ja nuoruus on pirun tärkeetä ihmiselle ja tuolloin koettu hyvä ja onnellisuus ratkaisee pitkälle sen miten aikuisenakin jaksaa!

        Tietysti nostalgia on usein vain kuvitelmaa, mutta en koe nykyistä meininkiä enää ihan terveenä. Rikkaathan on aina rikastunu ja köyhät köyhtyny, mutta nyt jotenkin on alkanut tuntua touhun menevän jo liian äärimmäisyyksiin.

        Onhan nykypenskoilla tosin kaikki tämä uusin ja hienoin teknologia käytössään ja muutenkin monen elämä on "nössön elämää", joka tekee ihmisistä usein heikkoja. Armeijaankin mennessään yhä useampi todetaankin sinne liian heikoksi ja huonokuntoiseksi. Onhan siinä tietenkin paljon hyvääkin, että ihmiset ovat "nössöjä" ja elävät omassa rauhassaan, muita kiusaamatta.

        Voidaan mennä vielä tuonne mielenterveyspuolelle ja havaita kuinka mielenterveyden ongelmatkin ovat lisääntyneet hälyyttävästi jo ihan nuorillakin lapsilla. Lastahan saatetaan tänä päivänä kasvattaa myös niinkin, että ostetaan vaan kaikkea krääsää, kallis uusi känny ja tietokone yms. ja siihen se sitten jääkin. Vaikeaa ei ole siis vain köyhillä, joita heitäkin on tänä päivänä paljon enemmän kuin esim. 80-luvulla, vaan myös rikkailla, joiden vanhemmat luovat vain uraa ja lahjovat lapsensa kaikella "siistillä" kamalla. Muistan kyllä jo 80-luvultakin rikkaiden penskoja, jotka sai kaikkea kamaa mutta jäivät muuten lähes heitteille vanhempiensa toimesta. Jotkut heistä olivat varsinaisia "raggareita" ja olis luullu heidän olleen kotoisin joistain ihan toisenlaisista oloista kuin ökyrikkaiden perheistä?

        Kaikkihan on tietysti yksilöitä ja kun nyt ollaan NA-palstallakin, niin ehkä tällainenkin aika tarvitaan jotta ihmiset heräisivät näkemään, että maailmassa on muutakin kuin raha, kama ja oma napa?

        ;-)


      • Helena Heiluva Heinä
        pohdiskelija kirjoitti:

        Valitettavasti monet indigot ovat niin herkkiä, että vajoavat alkoholismiin ja alkaavat turruttaa hyviä taipumuksiaan. Monille heistä tämä planeettamme on kovempi paikka kuin tavalliselle tallaajalle.

        Indigolapsien tuleminen näkyy kasvavana alkoholismina nuorten keskuudessa, herkkiä kun ovat. Ei indigous merkitse automaattisesti sitä, että toteuttaisi henkisiä taipumuksiaan automaattisesti käytännössä. He kuitenkin tuntevat sydämessään keitä he ovat, jolloin heistä tulee

        a) ihmiskunnan palvelijoita
        b) taipumustensa tukahduttajia, tuntevat tyhjyyttä ja voimakasta kaipuuta henkisyyteen elämässään: seuraus voi olla mm. alkoholismi ja huumeet

        Olen hyvin perillä maailman tapahtumista, seuraan mm. bbc:n ja cnn:n sekä lukuisten muiden uutistoimistojen uutisia päivittäin.

        Käypä googlessa haku:indigo adults.
        Löysin mahtavat sivut ja voinh paremmin.
        Ei tarvi olla enää niin yksin tässä universumissa.
        Lämmöllä


    • orora

      Viisaita haastelet, veliseni/siskoseni! Yhdet sille, tämähän on yksi näitä new age -ilmiön surullisen kääntöpuolen yksityiskohtia.

    • mbd

      Minä olen tähtityttö, Mandita. Kun minä synnyin oli taivas täynnä värejä. Turkoosia, oranssia, vaaleanpunaista ja kultaa. Mutta minä en tullut taivaasta vaan merestä. Meri oli musta ja synkkä. Syvä. Minä tulin pimeydestä, jotta näkisin valon selvemmin. Minun oli niin paha olla, tuska ja levottomuus kalvoi sisintäni, tunsin hirveää yksinäisyyttä.
      Ja vaikka minä oli tarinankertojan tytär, ei se minua auttanut, sillä tarinat, joita hän kertoi olivat vain päättymättömiä tarinoita, keskeneräisiä ja opettavaisia. Minä olisin halunnut kuulla edes yhden onnellisen tarinan, mutta ne olivat kaikki surullisia ja vaikeita ymmärtää. Tuskan punainen lanka kietoi minua yhä syvemmin.
      Minä olin tähtityttö Mandita ja koko maailmankaikkeus oli minun kotini ja kuolema. Kuolema oli ovi, jonka takaa loisti kulta ja vapaus ja sitä ovea minä kolkutin. Mutta oven takaa ei kutsunut Jumala minua luokseen, oven takaa kutsui autius. Minä huusin Jumalaa, mutta häntä ei ollut, en ainakaan häntä nähnyt, sillä hän ei vastannut. Minä olin tähtityttö, kristallityttö, mutta mistä minä tulin ja kuka oli minut luonut. Minä oli sirpaleina alusta asti. Minä tunsin olevani erilainen.
      Minä olin tarinankertojan tytär. Tässä maailmassa kuin vieras.
      Kun otin pensselin käteeni ja maalasin, minusta tuntui, että maalasin koko maailmankaikkeuden. Minä lensin halki tähtitaivaan ja hain täyttymyksen maalaukseeni, sen salaperäisen kipinän, joka minussa sykki. Olin levoton koko ajan ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Etsin opettajaa, vahvaa hahmoa, joka hymyilisi ja tietäisi asioista. En löytänyt.
      Näin aikuisia, jotka ymmärsivät elämästä kauhean vähän, sellaisia jotka koko ajan valehtelivat ja sellaisia, joiden sydän oli mykkä ja haalistunut, ja jotka olivat lakanneet kuulemasta. Minua he katselivat pelokkaana. Tarinankertojakaan ei kestänyt ahdistavaa seuraani, oman hajoamisensa pelossa hän pakeni. Minä tähtityttö Mandita, ymmärsin, että minun on jatkettava matkaa yksin, ainakin kappaleen matkaa, mistä minä tietäisin, mitä tuleman pitää, jollen jatkaisi, sillä enhän voinut tähänkään jäädä. Tämä maailma ei ollut minulle, tarinankertoja ei halunnut ottaa minua tarinaansa. Hän oli lähtenyt sydän särkien maailmaan. Hän oli antanut minulle sen, mitä hänellä oli annettavaa ja nyt hän odotti...
      Mutta minä seisoin monen tien haarassa, en minä tiennyt minne mennä. Talvi-illan kylmyys pelotti minua..Kävin chäteissä. Puhuin toisten kanssa. En minä heitä tuntenut, mutta kaipasin helliä sanoja, kotia, määränpäätä. Me puhuimme kuolemasta ja lopullisuudesta, me etsimme, sillä me tiesimme, että on olemassa jotain suurta ja ihanaa, joka kuuluu meille, tähtilapsille. Sitä me etsimme. Emmekä keinoja kaihtaneet, sillä kuolema oli mahdollisuus. Ei uhka. Uhka se oli vain niille, joiden kautta me tulimme tähän maailmaan, niille, jotka meitä kuolemamme jälkeen surivat, koska luulivat, ettei meitä enää ole, vaikka me todellisuudesta olimme vain astuneet portista toiselle puolella ja olimme nyt paljon vahvemmin olemassa. Jälkeenjääneiden suremista emme ymmärtäneet. Miksi kuolemaa pelkäisimme, yksinäisiä olimme jo nyt, hylättyjä. Kuinka kuolema olisi pahempi vaihtoehto?
      Tarinankertoja piirsi taivaalle viivoja, hänen päänsä vilisi kuvioita, hän seurusteli enkeleiden kanssa, nukahti sfäärien musiikkiin, ei itkenyt, koska ymmärsi. Helpompi olisi elää, jos tyytyisi päätöksiin, ei etsisi totuutta vaan päättäisi tarinan eikä enää korjaisi loppua. Mutta aina tulee hetkiä...ja tähtityttö Mandita tekee samoin, taulut saavat uuden muodon, ne elävät. Salaisuuden alta paljastuu uusi salaisuus, värien alta toinen väri. Pimeys heijastaa valoa, me heijastamme valoa. Mandita kulkee varoen kuin kuiskaukset häntä johdattaisivat ja kuitenkin hänen on jatkettava. Kärsimys kuuluu jokaiseen päivään. Meri on kylmä, tuuli käy jäisenä. Tähdet vilkkuvat. Mandita etsii viisautta, eihän hoitoa tarvitse.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies kateissa Lapualla

      Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla
      Lapua
      116
      6010
    2. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      32
      4107
    3. Olenko joka hetki

      Ajatuksissasi?
      Ikävä
      82
      3362
    4. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      18
      2996
    5. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      252
      2064
    6. Joo nyt mä sen tajuan

      Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?
      Ikävä
      88
      2004
    7. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      43
      1817
    8. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      143
      1795
    9. Olipa ihana rakas

      ❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau
      Ikävä
      8
      1696
    10. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1569
    Aihe