Yhä useampi solmii avioehdon

avioehto ei todellakaan ole turha. sehän on vain nimi lapussa eikä muuta.
minä en ainakaan ota sitä riskiä näinä päivinä etten tekisi ehtoo.
muija tulee tuolta kaaupunkista sillä ei ole mitään ja mulla on iso tila, sitten se löytää toisen ja sanoo että annappa puolet , ehei ei käy.
rahan perässä sitä tullaan jos ei voi ehtoa tehdä, ja silti on elämän ajan kaikki yhteistä vaikka olis ehto............

manut kirjoitti:

avioehto ei todellakaan ole turha. sehän on vain nimi lapussa eikä muuta.
minä en ainakaan ota sitä riskiä näinä päivinä etten tekisi ehtoo.
muija tulee tuolta kaaupunkista sillä ei ole mitään ja mulla on iso tila, sitten se löytää toisen ja sanoo että annappa puolet , ehei ei käy.
rahan perässä sitä tullaan jos ei voi ehtoa tehdä, ja silti on elämän ajan kaikki yhteistä vaikka olis ehto............

Lue lisää

Ei se tarkoita välttämättäsitä, että tullaan rahan perässä kaupungista maalle, jos ei suostu ehtoa tekemään. Ihmisillä on erilaiset arvot ja periaatteet ja toiset eivät vaan kannata sellaisen sopimuksen tekemistä. Meillä asiasta ei edes tarvinnut keskustell, vaikka perintömaita on tulossa puolin ja toisin.

että on se kiva tämä Suomen laki, antaa miehen omistaa, niin kauan kuin on avioliitossa kaiken nimissään olevan. Mutta kun tulee ero, niin kaikki pioliksi, joten eikös tämä peijakas kysynyt että mitenkä ois pistäisitkö nimen avioehtoon. NO EN HITOSSA, ois asian ilmaissu silloin parikymmentä vuotta sitten, niin olisin laittanut , mutten enää.

iloista leskeyttä odotellessa kirjoitti:

että on se kiva tämä Suomen laki, antaa miehen omistaa, niin kauan kuin on avioliitossa kaiken nimissään olevan. Mutta kun tulee ero, niin kaikki pioliksi, joten eikös tämä peijakas kysynyt että mitenkä ois pistäisitkö nimen avioehtoon. NO EN HITOSSA, ois asian ilmaissu silloin parikymmentä vuotta sitten, niin olisin laittanut , mutten enää.

Lue lisää

ootpa fiksu.

manut kirjoitti:

avioehto ei todellakaan ole turha. sehän on vain nimi lapussa eikä muuta.
minä en ainakaan ota sitä riskiä näinä päivinä etten tekisi ehtoo.
muija tulee tuolta kaaupunkista sillä ei ole mitään ja mulla on iso tila, sitten se löytää toisen ja sanoo että annappa puolet , ehei ei käy.
rahan perässä sitä tullaan jos ei voi ehtoa tehdä, ja silti on elämän ajan kaikki yhteistä vaikka olis ehto............

Lue lisää

Jos se "kaupunkilainen muija" tulee vain asumaan luoksesi eikä osallistu talosi töihin vaan esim. käy ansiotyössä muualla pitäen rahansa, ei liene oikein, että hän lähtiessään vie osan isosta tilastasi. Ihan toinen asia on, jos hän tulee yrittäjäksi rinnallesi ja vuosien puurtamisen jälkeen saa sinusta tarpeekseen ja lähtee. Silloin hänen pitäisi saada mukaansa ainakin korvaus palkattomasta työstään. Parinkymmenen vuoden työstä voisi tulla pitkä penni...
Onneksi nykyisessä avioliittolaissa on kohtuullistamispykälä, joka korjaa suurimmat vääryydet puoleen jos toiseenkin.

Suomenruotsalaiset avioparit tekevät avioehdon ennen vihkimistä, suomalaiset juntiet ei, ja sithän oikeuslaitos saa rahaaa...

manut kirjoitti:

avioehto ei todellakaan ole turha. sehän on vain nimi lapussa eikä muuta.
minä en ainakaan ota sitä riskiä näinä päivinä etten tekisi ehtoo.
muija tulee tuolta kaaupunkista sillä ei ole mitään ja mulla on iso tila, sitten se löytää toisen ja sanoo että annappa puolet , ehei ei käy.
rahan perässä sitä tullaan jos ei voi ehtoa tehdä, ja silti on elämän ajan kaikki yhteistä vaikka olis ehto............

Lue lisää

saada isäni perinnöstä osansa, uhkasi oikeudella. Hehe mitäs meni vieraisiin..

iloista leskeyttä odotellessa kirjoitti:

että on se kiva tämä Suomen laki, antaa miehen omistaa, niin kauan kuin on avioliitossa kaiken nimissään olevan. Mutta kun tulee ero, niin kaikki pioliksi, joten eikös tämä peijakas kysynyt että mitenkä ois pistäisitkö nimen avioehtoon. NO EN HITOSSA, ois asian ilmaissu silloin parikymmentä vuotta sitten, niin olisin laittanut , mutten enää.

Lue lisää

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Kerran eronneena en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin ilman avioehtoa. Siinä säästyy monelta riidalta, jos liitto ei kestäkään. Hmm...tuskin koskaan menen edes naimisiin uudelleen.

Kirjoitit, että liitto solmitaan kuolemaan asti jne... Entäs jos toinen tuleekin vuosien päästä toisiin ajatuksiin? Sinä taidat olla aika nuori?

iloista leskeyttä odotellessa kirjoitti:

että on se kiva tämä Suomen laki, antaa miehen omistaa, niin kauan kuin on avioliitossa kaiken nimissään olevan. Mutta kun tulee ero, niin kaikki pioliksi, joten eikös tämä peijakas kysynyt että mitenkä ois pistäisitkö nimen avioehtoon. NO EN HITOSSA, ois asian ilmaissu silloin parikymmentä vuotta sitten, niin olisin laittanut , mutten enää.

Lue lisää

Mieheni sai perintönä vanhan talon kun hänen vanhemapansa kuolivat.Remontoimme talon kokonaan yhdessä.Jos meille tulisi ero olisiko minulla oikeus saada puolet talosta? avioehtoa ei ole, olemme olleet avioliitossa yli 20 vuotta?

Toimimme aina toimeksiantajamme parhaaksi. Toimintatapaamme kuuluu tarkoituksenmukainen vuoropuhelu asiakkaan kanssa varmistaaksemme ymmärtävämme yrityksen liiketoimintaympäristöön tai yksityishenkilön elämäntilanteeseen liittyvät erityispiirteet. Työyhteisön hyvinvointi on meille erityisen tärkeä, koska se varmistaa motivoituneen tiimin tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen työskentelyn, mikä johtaa asiakkaan odotukset täyttävään laadukkaaseen ja optimaaliseen lopputulokseen.

KENEN PARHAAKSI TÄMÄ ON ?

marriage kirjoitti:

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Lue lisää

Minä asuin avoliitossa exän kanssa. Hän olisi halunnut naimisiin ja niin minäkin. Ehdotin avioehtoa, ei suostunut vaikka asia oli moneen kertaan esillä. Oli jo kerran eronnut ja yksi maatila mennyt konkkaan, ajattelin ottaa varman päälle. Ei avioehtoa tarvitse kun ei mene naimisiin. Erotilanteessa sitten hän riiteli kaikesta, palkoista, lapsista ym. ilmoitin viileästi että ottaa yhteyttä lakimieheensä.
Eipä ole tähän päivään mennessä virallisia rahavaatimuksia tullut, erosta 2v, 10v avoliiton jälkeen ero.
On hienoa kun olen saanut keskittyä pelkästään lasten asioihin ja oman yritykseni hoitamiseen ilman mitään maksuja exälle, luonnollisesti pieni elatusapu, mutta ajattelen sen niin että se on korvausta lasten hoidosta, itse kun en olisi ehtinyt.

marriage kirjoitti:

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Lue lisää

ja äitini melkein ehdotti, että minä tai veljeni olisimme jääneet isälle. Lapsille on melkein mahdoton ajatus erota sisaruksista. Toiseksi isä ei ollut koko lapsuutemme ajan vaivautunut muistamaan edes synttäreitämme vaan aina äiti on se joka muisti. Myös harrastukset kustansi äiti, jolla oli pinempi palkka. Muistan kuinka hän kävi vielä iltaisin siivoamassa, jotta saimme pianon. Ei isä mikään paha tai huono isä sinänsä ollut. Oi vaan kiinnostunut enemmän omista hankinnoista ja harrastuksista. Kun vanhempani erosivat isä maksoi kyllä pieniontä mahdollista elatusapua lapsista. Kyllä yksinhuoltajaäiti saa olla melkoinen talousnero ja kestää varsinkin kun vielä työpaikalla on jatkuvasti työpaikkakiusaamista. Eronnut nainen oli paha eikä ansainnut arvostusta. Nykyäänkin voi kuulla sellaista väitettävän, että mies on se, joka perheen elättää. Ei pidä useinkaan paikkaansa. Pääasiassa nainen on lastensa tuki. Eronneet yksinhuoltajanaiset eivät saa työpaikoilla yhtä hyvää asemaa kuin perheen päät eli miehet siitä huolimatta että yksinhuoltajille lankeaa valtava vastuu ja useimmiten hän kustantaa huomattavan osan lasten menoista. Siinä ei paljon huvitteluja mietitä.

Vanhatalo kirjoitti:

Mieheni sai perintönä vanhan talon kun hänen vanhemapansa kuolivat.Remontoimme talon kokonaan yhdessä.Jos meille tulisi ero olisiko minulla oikeus saada puolet talosta? avioehtoa ei ole, olemme olleet avioliitossa yli 20 vuotta?

Lue lisää

Kiinteistöt ja talot ovat sen omaisuutta kenen nimissä ne on. Niiden raha-arvo taas menee puoliksi.

Eli erotilanteessa avioerohakemuksen 1-vaiheen hakupäivä (harkinta-ajan alkupäivä) on omaisuuden jaossa se ratkaiseva päivämäärä. (harvoin sovitaan toisin)

Tilit
Sijoitukset
Osakehuoneistot
Maat ja kiinteistöt
Autot ja muu omaisuus
velat ja saatavat

ilman ehtoja kaikki em. arvot lasketaan yhteen (molempien omaisuus) ja sitten saatu arvo puolitetaan. Sitten tuota omaisuutta tasataan (sopien ja rahaa siirtäen jos ei haluta kiinteää omaisuutta luovuttaa) kunnes kummallakin on erotilanteessa tuo laskennallinen puolikas.

Jos rahat ei riitä tasaamiseen vaan joudutaan ottamaan lainaa, niin menee varainsiirtoveroa (siis jos ei halua luovuttaa omaisuutta). Omissa nimissä olevaa ei ole tarvis, luovuttaa eikä myydä. Vain pankki voi viedä velkojen takauksena olevan.

PS. Jos olen niin pieleen rakastunut, että ero tulee, niin joudankin kärsimään ehdottomuudestani. Vain rakkaudella on merkitystä.

marriage kirjoitti:

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Lue lisää

Kyllä se mieskin osaa ryövätä. Teki hyvän tilin, kun ei ollut avioehtoa, joten ei ne naiset yksistään ryövää!

marriage kirjoitti:

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Lue lisää

En sanoisi, että avioehto on välttämätön ja tie onneen. Aika kärjistettyjä esimerkkejä sinulla - itsekkö katkera? Minusta naisen kannattaisi ainakin viisaana vaatia avioehtoon ehto, jonka mukaan mikäli mies hakee avioeroa tai muuten tulee avioero ja parilla on lapsia ja vaimo on ollut työelämästä useita vuosia pois, niin ainakin tietty euromääräinen summa per lapsi. Nainen ottaa takkiin monesti aviero tilanteissa. Aviomies on yleensä työssä käyvä, paremmin koulutettu ja varakkaampi. Jos perheeseen syntyy kaksi - neljä lasta, miksei enemmänkin, on vaimo poissa työelämästä keskimäärin 3-6 - vuotta ja tilille ei napsahda kuin muutama sata euroa per kuukausi äitiyspäivä ja muita tukia. Mitäs sitten kun tulee avioero? Ei ole kotona olleella koti-äidillä välttämättä varaa edes takuu-vuokraan.
Minusta naisia pitäisi valistaa nimenomaan tässä ongelma kohdassa.

No, jos avioliitto solmitaan kuten aivan oikein kirjoitit ... kuolemaan saakka, niin ehän avioehdosta silloin ole "haittaakaan" (kunhan se laadittu vain avioeron varalta)

intiaani1983 kirjoitti:

En sanoisi, että avioehto on välttämätön ja tie onneen. Aika kärjistettyjä esimerkkejä sinulla - itsekkö katkera? Minusta naisen kannattaisi ainakin viisaana vaatia avioehtoon ehto, jonka mukaan mikäli mies hakee avioeroa tai muuten tulee avioero ja parilla on lapsia ja vaimo on ollut työelämästä useita vuosia pois, niin ainakin tietty euromääräinen summa per lapsi. Nainen ottaa takkiin monesti aviero tilanteissa. Aviomies on yleensä työssä käyvä, paremmin koulutettu ja varakkaampi. Jos perheeseen syntyy kaksi - neljä lasta, miksei enemmänkin, on vaimo poissa työelämästä keskimäärin 3-6 - vuotta ja tilille ei napsahda kuin muutama sata euroa per kuukausi äitiyspäivä ja muita tukia. Mitäs sitten kun tulee avioero? Ei ole kotona olleella koti-äidillä välttämättä varaa edes takuu-vuokraan.
Minusta naisia pitäisi valistaa nimenomaan tässä ongelma kohdassa.

Lue lisää

Avioehto liittyy puolisoiden omaisuuteen avioeron sattuessa, ei yhteisten lasten elatukseen tai huoltajuuteen ... ne setvittän muuten.

Ei kannata sekoittaa puuroja ja vellejä keskenään.

Vanhatalo kirjoitti:

Mieheni sai perintönä vanhan talon kun hänen vanhemapansa kuolivat.Remontoimme talon kokonaan yhdessä.Jos meille tulisi ero olisiko minulla oikeus saada puolet talosta? avioehtoa ei ole, olemme olleet avioliitossa yli 20 vuotta?

Lue lisää

... et saisi missään olosuhteessa puolta talosta ellei sen omistaja siihen suostu -- on avioehto tai ei ole.

MUTTA, ellei ole avioehtoa talon arvo kyllä on mukana miehen omaisuudessa ja vaikuttaa tasinkoon millä avioerossa puolisoiden omaisuudet tastaan saman suuruisiksi.

M36 kirjoitti:

Avioehto liittyy puolisoiden omaisuuteen avioeron sattuessa, ei yhteisten lasten elatukseen tai huoltajuuteen ... ne setvittän muuten.

Ei kannata sekoittaa puuroja ja vellejä keskenään.

Lue lisää

Siis kysehän oli juuri avioehtosta, ei lasten huoltamisesta. Jos on avioehto niin, että mies pitää omaisuutensa, vaikka vaimo on ollut kotona hoitamassa lapsia (kotiäiti/äitiys yms. lomilla) tai vaikka maatilan töissä...niin naiselle jää hyvin vähän käteen...kirjoittajan mukaan hyvä jos sen takuuvuokran verran.

Luulen, että kirjottaja tarkoitti sillä summalla per lapsi korvausta kodin hyväksi tehdystä työstä ja yleisesti korvausta siitä, että lähivanhempana (jos se on nainen) nainen tuppaa kuitenki maksamaan enemmän kuin mies lasten kuluja. Silmää käteen mies ;)

Tyttis27 kirjoitti:

Siis kysehän oli juuri avioehtosta, ei lasten huoltamisesta. Jos on avioehto niin, että mies pitää omaisuutensa, vaikka vaimo on ollut kotona hoitamassa lapsia (kotiäiti/äitiys yms. lomilla) tai vaikka maatilan töissä...niin naiselle jää hyvin vähän käteen...kirjoittajan mukaan hyvä jos sen takuuvuokran verran.

Luulen, että kirjottaja tarkoitti sillä summalla per lapsi korvausta kodin hyväksi tehdystä työstä ja yleisesti korvausta siitä, että lähivanhempana (jos se on nainen) nainen tuppaa kuitenki maksamaan enemmän kuin mies lasten kuluja. Silmää käteen mies ;)

Lue lisää

Voidaanhan tuo hoitaa niin että maksetaan toiselle "palkkaa" ... ja tuskin se jääkaappi kotirouvan perheessäkään K-kaupasta ilman rahaa täyty...

Kirjoitit: "nainen tuppaa kuitenki maksamaan enemmän kuin mies lasten kuluja."

mihin perustat tuon luulon?

VL78 kirjoitti:

Ei se tarkoita välttämättäsitä, että tullaan rahan perässä kaupungista maalle, jos ei suostu ehtoa tekemään. Ihmisillä on erilaiset arvot ja periaatteet ja toiset eivät vaan kannata sellaisen sopimuksen tekemistä. Meillä asiasta ei edes tarvinnut keskustell, vaikka perintömaita on tulossa puolin ja toisin.

Lue lisää

sillä niin väliä olekaan, jos molemmat puolisot ovat suurinpiirtein yhtä varakkaita.

Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille. Turhahan se on, jos kummallakaan ei ole omaisuutta. Jokainen tietää, että noin puolet avioliitoista päättyy eroon, on todella sinisilmäistä uskoa, että juuri minun liittoni kestää ikuisesti. Ero on huomattavasti helpompi, jos ei tarvitse omaisuudesta tapella. Vai onko uskottavaa, että erossa se puoliso, jolla ei ollut aikaisempaa omaisuutta, sanoo kohteliaasti, että en missään tapauksessa ota senttiäkään sinun omaisuudestasi. Hoh hoijaa, uskokoon ken tahtoo.

....kun toisella on sellaista omaisuutta mikä ei missään tilanteessa toiselle kuulu. Tällaisia on juuri mielestäni esimerkiksi maatilat ja sukutilat. Lisäksi toisella saattaa olla suvun maalla mökki tai muuta, joten eron tullessa kaikki joutuisi myymään tai lunastamaan "uudelleen" itselleen puolisoltaan. Avioehdolla ei ole silloin mitään merkitystä, jos ei ole tällaisia omaisuuksia tai muuten itsellä sellaista varallisuutta, jonka haluaa mahdollisen eron tullessa säilyttää. Mielestäni on viisasta varautua, vaikka ei tietoisesti oliskaan eroamassa ja joskus ikävä kyllä niin käy ilman kuolemaakin. Jos se aiheuttausi kitkaa puolisoiden välillä, silloin pitäisi miettiä puolison motiiveja liitossa! Avioliitossa eläessä kaikki on yhteistä kaikesta huolimatta, mutta eron tulessa ei ja tämä täytyy ymmärtää.

marriage kirjoitti:

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Lue lisää

Siinä mielessä kyllä, ettei miehen tarvitsisi antaa kaikkea -> puolet omaisuudesta ja lapset.

Kirjoitit jotta naiset saa sympatiat ja ymmärryksen.... MIKSI on näin? miksi miehet eivät jaksa taistella lapsistaan, miksei miehet tee mitään sen eteen, jotta eivät joutuisi alakynteen noissa asioissa?
Isäni sai elatustukia, kun me tytöt jäätiin hänelle. Olen siksi isien puolella!
Itse olen sanonut ukontekeleelle, jotta minä olen saanut hankittua niin suuren velan, etten anna hälle siitä puolia, joten avioehto on tehtävä, jos joskus...

göpzz kirjoitti:

sillä niin väliä olekaan, jos molemmat puolisot ovat suurinpiirtein yhtä varakkaita.

Siis haloo,tyhmä on se joka ei ota avioehtoa naimisiin mentäessä!!
Edes avioeron nojalla toisella ei tosiaankaan ole mitään osuutta toisen omaisuuteen!Sehän on jo todella törkeää että erotilanteessa rahat laitetaan puoliksi vaikka toisella on sitä omaisuutta enemmän!!
Olen menossa ensi vuonna naimisiin ja EHDOTTOMASTI teemme avioehdon!Jos erotilanne tulee,minun omaisuuttani ja rahoja ei ukkoni tule saamaan!

mutta kyllä jokainen omat lihansa kantaa ja kannattaa suuri omaisuutensa suojata avioehdolla ehdottomsti, suurin osa avioliitoista päättyy eroon ja tulevaisuudessa on pelkkiä suhteita ja avo- tai avioerosuhteita ja pelkkiä pätkiä, Hullu se. joka ei suojaa omaisuuttaan avioehdolla.
Jos ei omista mitään arvokasta, asia on eri.

Sinulla näyttää olevan hyvät arvot ja näihän
avioliiton pitäisi mennä jopa raamatun mukaan.
Mutta olen ikäväkseni joutunut seuraamaan sivusta
kun parisuhde rupeaa rakoilemaan myöskin kristityissä avioliitoissa,tilanteissa jossa esim
toiselle on tulossa iso perintö tai toinen omistaa yrityksen ja kriisin tullen unohdetaan arvot ja elämän karu todellisuus ja rahanahneus
puuttuu peliin, jos aviopuolisot tekevät yhtäpaljon,ovat vastuussa yhtäpaljosta ja perintöä on tulossa yhtäpaljon, miksei voisi olla
ilman ehtoa. Itse suosittelen kuitenkin
avioehtoa, meinaan omaisuus voi myöskin
toisella tavalla olla raskaan riidan aihe.
Ajattele esim erotilanetta, jossa puoliso saa huomattavan perinnön ja puoliso haluaakin eroa,
on täysin käsittämätöntä että toinen voi hyötyä
tilanteesta. Lähes poikkeuksetta sivusta nähdyissä prosesseissa on nainen halunnut hyötyä
omaisuudesta tavalla johon ei yksikään mies pystyisi.Kukaan ei pysty tietämään elämän karikoita etukäteen, minkä takia pitäisi omatalous saattaa vaaraan? Ei Rakkaus ja raha
saa sitoa toisianne,Tiedän jopa avioliitton aikovan pariskunnan, kun mies ehdotti avioehtoa
häät peruuntuivat ? Eläkää realismissa !
Tiedän esim kristittyjä lähetystyöntekijöitä,
jotka kertoivat, että heillä on omaisuus eritelty
ja pärjäävät hyvin hyvässä Hengessä.
Itseltäni meinasi mennä yksityisyrittäjyyden halu
kun vaimo vihjasi erolla ja kaikki mitä liiketoimintaan tulisi pitäisi jakaa. Vältyimme erolta kuin teimme jälkikäteen avioehdon, olisin
muuten lopettanut liiketoiminnan.
Olen tavannut isoja liikemiehiä, josta on tullut
pineniä pelkääviä paskahousuja, kun siltä mukavalta söpöltä elämän kumppanilta on alkanut tulemaan taloudellisia uhkauksia.

marriage kirjoitti:

Kyllä se on omien etujen varjelemista, kun tekee avioehdon. Ei saa antaa ns. "rakkauden huuman" vaikuttaa. Avioliitosta, jossa avioehtoa ei ole, ovat hyötyneet lähinnä naiset. Siksi naiset tätä avioehtoa usein vastustavatkin.

Harvoin se on mies, jolle maksetaan.

Avioerotilanteessa, kun huoltajuuskin muine sosiaalisine sympatioineen menee naisille lähes automaattisesti, niin epätasa-arvo kukoistaa näin suomalaisessa oikeusjärjestelmässä miehiä syrjien. Tämä on huutava vääryys. Miten nainen saa avioerotilanteessa rahojen ja lapsien lisäksi kaiken ymmärryksen, sympatian ja tuen. Mies jätetään lähes poikkeuksetta yksin. Ihan kuin avioero olisi aina miehen vika.

Olisi kiva nähdä esim. nainen, joka maksaa elatusmaksua. Vai onko jokainen nainen automaattisesti miestä parempi kasvattaja? Tuskin kuitenkaan.

En ihmettele miksi miehet tekevät yli 90% itsemurhista, juovat itsensä kuoliaaksi, sortuvat väkivaltaan jne. Usein on avioehdoton avioero juuri takana.

Olkaa järkeviä - tehkää avioehto. Kuitenkin suomessa solmituista yli 26 000 avioliitosta yli puolet päätty aikanaan eroon.

Kun kaunis nainen hymyilee, jonkun kukkaro itkee. (Italialainen sananlasku)

Ryöväri vaatii rahat tai hengen; nainen vie molemmat. (Samuel Butler)

Lue lisää

Mä olen miettinyt paljon tätä asiaa, mutta mä en ainakaan aio solmia avioehtoa. Koska avioliitossa kaikki on yhteistä ja jos mä menen joskus naimisiin niin en mä aio erota!!!eikä se raha vaikuta ainakaan mun mielestä yhtään siihen.no joillain on tietysti toisin.

Ehdottomasti avioehto! kirjoitti:

Siis haloo,tyhmä on se joka ei ota avioehtoa naimisiin mentäessä!!
Edes avioeron nojalla toisella ei tosiaankaan ole mitään osuutta toisen omaisuuteen!Sehän on jo todella törkeää että erotilanteessa rahat laitetaan puoliksi vaikka toisella on sitä omaisuutta enemmän!!
Olen menossa ensi vuonna naimisiin ja EHDOTTOMASTI teemme avioehdon!Jos erotilanne tulee,minun omaisuuttani ja rahoja ei ukkoni tule saamaan!

Lue lisää

Olemme olleet jo yli 10v naimisissa, ja niin kauan kun olemme naimisissa, ei ehdolla ole mitään merkitystä. Elämme samanlaista arkea kun ilman ehtoa avioliiton solmineetkin. Mutta jos ero joskus tulee niin omaisuuteni on avioehdon myötä turvattu. Mieheni on asiasta samaa mieltä kanssani. Hän ei avioehdon tekemistä vastustanut!

Ehkäpä sinun avioliitossasi kaksi ihmistä tosiaan tulee yhdeksi lihaksi. Ikäänkuin aikuisiän siiamilaiset kaksoset. En tiennytkään sen olevan edes mahdollista.

Meille monille muille avioliitto tarkoittaa sitä, että kaksi ihmistä elää yhdessä, rakastaa ja kunnioittaa toisiaan ja myös toisen mielipiteitä. En minä esim. omia mielipiteitäni ja päätäntävaltaani luovuta toiselle avioliitossa. Kyllä minä edelleen teen ihan itse omat päätökseni. Avioliitto vain tarkoittaa, että kuuntelen ja otan huomioon myös puolisoni mielipiteen varsinkin suurempia päätöksiä tehdessä. Ja samalla tavalla puolisonkin kohdalla. Asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä.

Eihän avioehdon pitäisi mitenkään avioliiton onnesta olla pois. Sehän astuu voimaan vain eron sattuessa. Jos pari elää yhdessä elämänsä loppuun asti, niin eihän koko ehtoa tarvitse edes avioliiton solmimisen jälkeen ajatella. Jos taas toinen jostain syystä ei ehtoon suostuisi, niin ihmettelisin kyllä hieman hänen motiiveitaan. Eikös sitä yleensä mennä naimisiin rakkaudesta eikä rahasta?

Eikä ehtoja ei tarvittaisi jos kaikki ihmiset olisivat mukavia, reiluja ja rehellisiä tapauksia. JOs ero sattuisi jostain syystä valitettavasti tulemaan, niin asiat sovittaisiin keskustelemalla hyvässä hengessä, eikä asiasta tehtäisi valtataistelua/koston kierrettä.

"Minä haluan sitä ja minä haluan tätä...", "Pakkohan tästä liitosta on jotain konkreettista voittoa saada..."

Sopimusavioliitot ovatkin sitten asia erikseen. Mutta silloin molemmat osapuolet kyllä sopivatkin ehdoista. Esim. maan kansalaisuuden saaminen yms. Kukin taaplaa tyylillään.

PS. Minulle on aivan sama miten omaisuudelleni käy kuolemani jälkeen (no ehkä kuitenkin vaimo ja lapset huomioiden), mutta avioero ei tietääkseni olekaan kuolemaan verrattava onnettomuus. Ei ainakaan aivan niin lopullista itselle.

iloista leskeyttä odotellessa kirjoitti:

että on se kiva tämä Suomen laki, antaa miehen omistaa, niin kauan kuin on avioliitossa kaiken nimissään olevan. Mutta kun tulee ero, niin kaikki pioliksi, joten eikös tämä peijakas kysynyt että mitenkä ois pistäisitkö nimen avioehtoon. NO EN HITOSSA, ois asian ilmaissu silloin parikymmentä vuotta sitten, niin olisin laittanut , mutten enää.

Lue lisää

että avioehdon voi tehdä miehesi yksipuolisestikin, ei hän siihen sinun allekirjoitustasi tarvitse.

Avioehdon tehnyt kirjoitti:

Olemme olleet jo yli 10v naimisissa, ja niin kauan kun olemme naimisissa, ei ehdolla ole mitään merkitystä. Elämme samanlaista arkea kun ilman ehtoa avioliiton solmineetkin. Mutta jos ero joskus tulee niin omaisuuteni on avioehdon myötä turvattu. Mieheni on asiasta samaa mieltä kanssani. Hän ei avioehdon tekemistä vastustanut!

Lue lisää

Avioliitto on naiselle usein liiketoimi.
Avioehtojen määrä kasvaa sitä mukaa kun naisten varallisuus lisääntyy.
Omaisuuden tasaus eron yhteydessä tuottaisi naiselle aiempaa useammin liiketappiota.

manut kirjoitti:

avioehto ei todellakaan ole turha. sehän on vain nimi lapussa eikä muuta.
minä en ainakaan ota sitä riskiä näinä päivinä etten tekisi ehtoo.
muija tulee tuolta kaaupunkista sillä ei ole mitään ja mulla on iso tila, sitten se löytää toisen ja sanoo että annappa puolet , ehei ei käy.
rahan perässä sitä tullaan jos ei voi ehtoa tehdä, ja silti on elämän ajan kaikki yhteistä vaikka olis ehto............

Lue lisää

Avioehto ei aina ole hyvä. En tarkoita, että toinen saisi tulla ja viedä omaisuutesi, mutta kohtuullisuus ei aina ehdon kanssa toimi. Ajattelepa, että saat sieltä kaupungista vaimon - siis rahattoman. Ollaan naimisissa pitkään, tehdään yhdessä töitä ahkerasti, vaimo myös. Tilaa kohennetaan, tehdään remonttia jne jne. sitten tuleekin pitkän liiton jälkeen ero. Vaimo on tehnyt töitä talon eteen ja kenties kiintynyt kotiinsa aidosti. Mikä häntä kohtaa? Onko mielestäsi oikein, että on saanut ruoan ja asua? Yleensä pitkän liiton aikana kaksi tyhjätaskuakin ovat saaneet jotain kasaan, useimmiten sen oman kodin. Vaimokin tekee töitä ja esim. lasten hoitaminen on todella arvokasta. Haluatko ottaa vaimon itsellesi hyödykkeeksi? Eivätkä kaikki naiset juokse vieraitten miesten perässä helmat hulmuten. Neuvo sinulle : Älä ota vaimoa.

M36 kirjoitti:

Voidaanhan tuo hoitaa niin että maksetaan toiselle "palkkaa" ... ja tuskin se jääkaappi kotirouvan perheessäkään K-kaupasta ilman rahaa täyty...

Kirjoitit: "nainen tuppaa kuitenki maksamaan enemmän kuin mies lasten kuluja."

mihin perustat tuon luulon?

Lue lisää

Puurot ja vellit ei ole sekaisin. Tästä on ihan Korkeimman oikeuden tapauskin, jossa mies määrättiin maksamaan naiselle avustusta avioeron takia. Tapauksessa mies oli rikkaampi osapuoli ja kävi työssä ja heillä oli avioehto. Nainen oli kotona lasten kanssa ja heillä oli vielä useampi lapsi, muistaakseni neljä tai viisi, ja vanhemmat olivat sopineet yhdessä kotikasvatuksesta ja siitä, että lapset eivät mene tarhaan vaan nainen on heidän kanssaan kotona. Sitten tuli avioero ja miehellä oli huomattava omaisuus ja nainen ei ollut käynyt töissä ja hän ei omistanut mitään. Oli antanut koko elämänsä lapsilleen. Ja tilillä ei tosiaan ollut edes sen vertaan, että olisi saanut takuuvuokran maksettua, kun piti muuttaa pois miehen asunnosta. Kyseessä on oikeudellisesti tarkasteltuna avioliittolain mukainen hyvityksen maksu ja se rinnastuu läheisesti näihin avioehto tapauksiin, missä nainen on kotona ja ei pysty kartuttamaan omaa turvaansa. Sinulla taitaa kuitenkin olla ne puurot ja vellit sekaisin, sillä lapsille tarkoitettu elatusapu on nimeenomaan tarkoitettu lasta ja hänen tarpeitaan varten, ei ex-vaimoa varten, ja sen maksaminen perustuu kokonaan lapsen huollosta ja elatuksesta annettuun lakiin. Kokonaan on sitten erikseen avioliittolaki ja sen tuomat koukerot.

intiaani1983 kirjoitti:

Puurot ja vellit ei ole sekaisin. Tästä on ihan Korkeimman oikeuden tapauskin, jossa mies määrättiin maksamaan naiselle avustusta avioeron takia. Tapauksessa mies oli rikkaampi osapuoli ja kävi työssä ja heillä oli avioehto. Nainen oli kotona lasten kanssa ja heillä oli vielä useampi lapsi, muistaakseni neljä tai viisi, ja vanhemmat olivat sopineet yhdessä kotikasvatuksesta ja siitä, että lapset eivät mene tarhaan vaan nainen on heidän kanssaan kotona. Sitten tuli avioero ja miehellä oli huomattava omaisuus ja nainen ei ollut käynyt töissä ja hän ei omistanut mitään. Oli antanut koko elämänsä lapsilleen. Ja tilillä ei tosiaan ollut edes sen vertaan, että olisi saanut takuuvuokran maksettua, kun piti muuttaa pois miehen asunnosta. Kyseessä on oikeudellisesti tarkasteltuna avioliittolain mukainen hyvityksen maksu ja se rinnastuu läheisesti näihin avioehto tapauksiin, missä nainen on kotona ja ei pysty kartuttamaan omaa turvaansa. Sinulla taitaa kuitenkin olla ne puurot ja vellit sekaisin, sillä lapsille tarkoitettu elatusapu on nimeenomaan tarkoitettu lasta ja hänen tarpeitaan varten, ei ex-vaimoa varten, ja sen maksaminen perustuu kokonaan lapsen huollosta ja elatuksesta annettuun lakiin. Kokonaan on sitten erikseen avioliittolaki ja sen tuomat koukerot.

Lue lisää

Olen saattanut olla epäselvä -- ei olisi eka kerta.

Lasten elareista olemme samaa mieltä. Molemmat vanhemmat maksukykyjensä suhteessa osallistuvat lapsensa elatukseen, tietty.

Exän elatuksesta olet oikeassa, Suomen Laki tuntee sellaiset edelleen... olkoonkin kovin harvinaiset. Aiheesta muistaakseni nimim. "yx oikkaari" kirjoitti alla:

***********

Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.

Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:

AL 46 §:

"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"

ja 47§:

"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."

Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.

Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:

"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."

Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).

Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.

Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).

Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.

Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.

Asiasta kuullut kirjoitti:

että avioehdon voi tehdä miehesi yksipuolisestikin, ei hän siihen sinun allekirjoitustasi tarvitse.

Pätevään avioehtoon avioliitossa (tai sitä solmittaessa) tarvitaan AINA molempien puolisoiden allekirjoitus ja kahden esteettömän todistajan allekirjoitus, sekä maistraatissa sopimuksen rekisteröinti. Muuten se on "puppua".

Ellei toinen allekirjoita sopimusta, voi tietenkin sulhanen tai morsian olla solmimatta avioliittoa.

iloista leskeyttä odotellessa kirjoitti:

että on se kiva tämä Suomen laki, antaa miehen omistaa, niin kauan kuin on avioliitossa kaiken nimissään olevan. Mutta kun tulee ero, niin kaikki pioliksi, joten eikös tämä peijakas kysynyt että mitenkä ois pistäisitkö nimen avioehtoon. NO EN HITOSSA, ois asian ilmaissu silloin parikymmentä vuotta sitten, niin olisin laittanut , mutten enää.

Lue lisää

Vaan lasketaan kummankin puolison omaisuus ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemmän varallisuutta maksaa siitä puolet tasinkoa köyhemmälle.

Kyllä minä ainaski teen avioehtosopimuksen,koska olen jo kerran eronu ja hirvee tappelu omaisuudesta ja kun eron syy vielä oli jatkuva pettäminen.Ja jos joskus vielä meen avioon niin en enää toista kertaa jaa omaisuuttani,lapseni saa multa sit kaiken kun delaan....

..toisen osapuolen kuolema päättää avioliiton.
Oheinen esimerkki varmasti valaisee asiaa riittävästi.

Anna on saanut perinnöksi kesämökin, joka on ollut suvussa pitkään. Annalla ja Erkillä ei ole avioehtoa. Anna menehtyy ja mökki siirtyy avio-oikeuden mukaisesti Erkille. Erkki menee myöhemmin uudelleen naimisiin Maijan kanssa, mutta tämä liitto päättyy eroon. Osituksessa mökki siirtyy Maijalle. Annan omistaman mökin suojaaminen avioehdolla varmistaa, että sukumökki säilyy suvussa, eikä siirry avioerossa tai kuolematapauksessa toiseen sukuun.

Shade kirjoitti:

..toisen osapuolen kuolema päättää avioliiton.
Oheinen esimerkki varmasti valaisee asiaa riittävästi.

Anna on saanut perinnöksi kesämökin, joka on ollut suvussa pitkään. Annalla ja Erkillä ei ole avioehtoa. Anna menehtyy ja mökki siirtyy avio-oikeuden mukaisesti Erkille. Erkki menee myöhemmin uudelleen naimisiin Maijan kanssa, mutta tämä liitto päättyy eroon. Osituksessa mökki siirtyy Maijalle. Annan omistaman mökin suojaaminen avioehdolla varmistaa, että sukumökki säilyy suvussa, eikä siirry avioerossa tai kuolematapauksessa toiseen sukuun.

Lue lisää

Mielestäni testamentin tekeminen hyvissä ajoin varjelee tällaisilta tapahtumilta ei avioehto.

EN LÄHTIS MOISEEN TOUHUUN KOSKAAN MUKAAN....
EN VAIKKA OLISIN JOSKUS AVIOSSA.AVOLIITOSSA JA EROSSA..EN IKINÄ MENIS KOKO TOUHUUN MUKAAN...

Oon ollu aikoinani stupid girl kun en tajunnu avioehtoo vaatia. Useesti oon miettiny miten sen fiksusti sais hoidettua näin jälkikäteen.

VL78 kirjoitti:

Mielestäni testamentin tekeminen hyvissä ajoin varjelee tällaisilta tapahtumilta ei avioehto.

avioehtoahan joutuu puolison kuollessa maksamaan perintöveron koko omaisuudesta mutta kun on avioehto niin ainoastaan puolison omaisuudesta eli maksaisit veron myös ennen avioliittoa omistamastasi omaisuudesta. Ja testamentin lakiosuudethan menee joka tapauksessa vaikka onkin testamentti.

minä olen sitä mieltä että avioehto on jollain tavalla epäluottamuslause sitä liittoa kohtaan. Miksi mennä naimisiin jos sen tekee erotakseen
-nainen-

Shade kirjoitti:

..toisen osapuolen kuolema päättää avioliiton.
Oheinen esimerkki varmasti valaisee asiaa riittävästi.

Anna on saanut perinnöksi kesämökin, joka on ollut suvussa pitkään. Annalla ja Erkillä ei ole avioehtoa. Anna menehtyy ja mökki siirtyy avio-oikeuden mukaisesti Erkille. Erkki menee myöhemmin uudelleen naimisiin Maijan kanssa, mutta tämä liitto päättyy eroon. Osituksessa mökki siirtyy Maijalle. Annan omistaman mökin suojaaminen avioehdolla varmistaa, että sukumökki säilyy suvussa, eikä siirry avioerossa tai kuolematapauksessa toiseen sukuun.

Lue lisää

EI mökkistä siirry yhtään mitään osaa Matilta Maijalle, ellei matti sitä Maijalle osituksessa anna !! Näin, vaikkei avioehtoa olisikaan.

Koska, avio-oikeus ei vaikuta omistussuhteisiin... tässä tapauksessa mökki on kyllä korottamassa Erkin omaisuutta, ja vaikuttaa Maijalle maksettavaan tasinkoon ... minkä Erkki maksaa parhaaksi katomallaan tavalla.

Eli, suvussa säilyy joka tapauksessa jos Erkki niin tahtoo, vaatii Maija mökkiä vaikka kuinka ankarasti. Tasingon voi maksaa Maijalle minä omaisuutena Erkki tahtoo, tai vaikka riihikuivana rahana.

Ja jos on avioehto, tasinkoakaan ei tarvitse maksaa.

pöllö!? kirjoitti:

minä olen sitä mieltä että avioehto on jollain tavalla epäluottamuslause sitä liittoa kohtaan. Miksi mennä naimisiin jos sen tekee erotakseen
-nainen-

... niin, vai onko puoliso kuka tahtoo avioliittoon ehdottomasti ilman avioehtoa itse sitten pohtinut avioeron mahdollisuutta??

Miksi sekoittaa omaisuutta ja rakkautta millään tavalla??

Eihän avioehto estä sitä, että ostetaan talo puoliksi, ja siihen yhteinen asuntovelka. Ja erossa edelleen molemmille puolet omaisuudesta, vaan ei toisen sellaisesta....

Shade kirjoitti:

..toisen osapuolen kuolema päättää avioliiton.
Oheinen esimerkki varmasti valaisee asiaa riittävästi.

Anna on saanut perinnöksi kesämökin, joka on ollut suvussa pitkään. Annalla ja Erkillä ei ole avioehtoa. Anna menehtyy ja mökki siirtyy avio-oikeuden mukaisesti Erkille. Erkki menee myöhemmin uudelleen naimisiin Maijan kanssa, mutta tämä liitto päättyy eroon. Osituksessa mökki siirtyy Maijalle. Annan omistaman mökin suojaaminen avioehdolla varmistaa, että sukumökki säilyy suvussa, eikä siirry avioerossa tai kuolematapauksessa toiseen sukuun.

Lue lisää

Vaikka esimerkkitilanteessa avioehto olisikin ollut, ei se olisi muuttanut tilannetta mitenkään. Jos lapsia ei ole, niin Erkki perii Annan mökin oli avioehtoa tai ei. Ihmiset sotkee liian usein avioehdon ja testamentin oikeusvaikutukset.

Eli teidänkin tapauksessa pätee sama sääntö: Meidän rahat on meidän rahat, niistähän ei muiden tarvitse nauttia! Eli itsekästä ajattelua viimeisen päälle.

Eri asia testamentata rahoja jollekin, mutta mitä järkeä sulkea toisia ihmisiä pois testamentista...Etenkin jos miniä nyt ei satu appivanhempia miellyttämään!

eikä naimisiin menoa. Koko avioliitto instituutti on niin vanha ettei siihen enää ole enään mitään uskomista. Kun nykyään menee naimisiin se on lähes poikkeuksetta tie eroon. Näin se vaan menee, ainakin ystäväpiirini sen on todistanut. Meillä on keskinäinen testamentti. Ja lapset perii sitten kaiken kun kuolemme ja jos eroamme, kumpikin ottaa sen minkä on hommannut ja loput jaetaan. näin meillä.

Sellaisista asioista, joihin puolisolla ei eron jälkeen ole mitään oikeutta täytyy tehdä avioehto. Tälläisiä mielestäni ovat esimerkiksi vanhemmilta perityt maat ja metsät sekä muut arvokkaat sukukalleudet.

Mielestäni myös kaikesta sellaisesta omaisuudesta, joka on hankittu ennen kumppanin tapaamista, pitäisi tehdä avioehto. Ei kumppanilla ole mitään oikeutta tälläiseen omaisuuteen.

VL78 kirjoitti:

Eli teidänkin tapauksessa pätee sama sääntö: Meidän rahat on meidän rahat, niistähän ei muiden tarvitse nauttia! Eli itsekästä ajattelua viimeisen päälle.

Eri asia testamentata rahoja jollekin, mutta mitä järkeä sulkea toisia ihmisiä pois testamentista...Etenkin jos miniä nyt ei satu appivanhempia miellyttämään!

Lue lisää

testamentti on tehty jo nyt, ettei kukaan pääse asiasta loukkaantumaan. Miniästä kun ei ole tietoakaan vielä. Tietty saa eduista nauttia niin kauan kuin liitto kestää, mutta erotilanteessa ei vie puolia perillisiltämme.

sen vuoksi kirjoitti:

testamentti on tehty jo nyt, ettei kukaan pääse asiasta loukkaantumaan. Miniästä kun ei ole tietoakaan vielä. Tietty saa eduista nauttia niin kauan kuin liitto kestää, mutta erotilanteessa ei vie puolia perillisiltämme.

Lue lisää

Puhut nyt siis testamentista et avioehdosta. Ne ovat aivan kaksi asiaa. Itse olen siis vain avioehtoa vastaan, en testamenttia.

VL78 kirjoitti:

Puhut nyt siis testamentista et avioehdosta. Ne ovat aivan kaksi asiaa. Itse olen siis vain avioehtoa vastaan, en testamenttia.

avio-oikeus perittävään omaisuuteen, voidaan estää suvun omaisuuden joutuminen eron sattuessa aivan vieraille!

VL78 kirjoitti:

Puhut nyt siis testamentista et avioehdosta. Ne ovat aivan kaksi asiaa. Itse olen siis vain avioehtoa vastaan, en testamenttia.

ei ole, on aviopuolisolla oikeus perintöön. Siinä mielessä kuuluu asiaan.

avioehtoa kirjoitti:

ei ole, on aviopuolisolla oikeus perintöön. Siinä mielessä kuuluu asiaan.

määrää, ettei kyseiseen omaisuuteen ole avio-oikeutta, niin sitä ei ole!

VL78 kirjoitti:

Eli teidänkin tapauksessa pätee sama sääntö: Meidän rahat on meidän rahat, niistähän ei muiden tarvitse nauttia! Eli itsekästä ajattelua viimeisen päälle.

Eri asia testamentata rahoja jollekin, mutta mitä järkeä sulkea toisia ihmisiä pois testamentista...Etenkin jos miniä nyt ei satu appivanhempia miellyttämään!

Lue lisää

sääkö sitten jakelet rahojas ympäriinsä? Pistä mullekin!!!!!!! Jos esimerkiksi parilla tai puolisolla on ennestään lapsia niin avioehto suojaa omien tai yhteisten lapsien perinnön. Jos kuitenkin antaa myös puolison lapsille perintöä niin se onnistuu testamentilla erikseen.

sen vuoksi kirjoitti:

testamentti on tehty jo nyt, ettei kukaan pääse asiasta loukkaantumaan. Miniästä kun ei ole tietoakaan vielä. Tietty saa eduista nauttia niin kauan kuin liitto kestää, mutta erotilanteessa ei vie puolia perillisiltämme.

Lue lisää

neuvottella tietenkin omien vanhempiensa kanssa siitä, tuleeko hänen miehelleen (eli teidän pojalle) jättää miniän puoleista perintöä ollenkaan. Että menee tasan.

heebo123 kirjoitti:

sääkö sitten jakelet rahojas ympäriinsä? Pistä mullekin!!!!!!! Jos esimerkiksi parilla tai puolisolla on ennestään lapsia niin avioehto suojaa omien tai yhteisten lapsien perinnön. Jos kuitenkin antaa myös puolison lapsille perintöä niin se onnistuu testamentilla erikseen.

Lue lisää

Perintö menee uusioperheissäkin automaattisesti puolisoiden kohdalla alenevassa polvessa...eli se lapsi tai ne lapset, jotka on omaa verta ja suoraan alenevaa polvea, saa/saavat perinnön. Tämä meinaa usein unohtua uusioperheissä.

Eli jos vaikka vaimolla on 2 lasta edellisestä avioliitosta ja nykyisestä avioliitosta 1 lapsi, niin tää nykyisen avioliiton lapsi perii oman isukkinsa ja äitinsä. Ja nää 2 edellisestä avioliitosta olevaa muksua perivät kyseessä olevan perheen äidin omaisuuden muualla huitelevan isänsä.

avioehtoa kirjoitti:

ei ole, on aviopuolisolla oikeus perintöön. Siinä mielessä kuuluu asiaan.

Avioehto sulkee puolisolta pois avio-oikeuden, eli puolisoiden omaisuuksien euroarvo ei tasingolla tasata avioerossa.

Omistussuhde EI MUUTU mihinkään ellei omistaja niin tahdo. MUTTA, ellei ole avioehtoa omaisuus vaikuttaa siihen tasingon määrään ... eli paljonko exälle joutuu maksamaan... tavalla tai toisella.

Pelottavaa kuinka huonosti ihmiset ymmärtävat avio-oikeuden ja osituksen avioerossa, ehdolla tai ilman...

*hui*

Kai sinä ymmärrät, että puolison velat vaikuttavat myös avioehdottomassa avioerossa tasinkoon...

ELI, jos mies ottanut runsaasti velkoja, ne alentavat hänen varallisuuttaan (ja ijoittaa typerästi) ... niin SINÄ joudut maksmaan miehelle tasinkoa veloistaan...

Vain typerys luulee, että avioehto koskee vain omaisuutta ... se liittyy myös VELKOIHIN ... sellaisiinkin mistä et ehkä tiedä mitään....

eix oo jännä juttu ....

M36 kirjoitti:

Kai sinä ymmärrät, että puolison velat vaikuttavat myös avioehdottomassa avioerossa tasinkoon...

ELI, jos mies ottanut runsaasti velkoja, ne alentavat hänen varallisuuttaan (ja ijoittaa typerästi) ... niin SINÄ joudut maksmaan miehelle tasinkoa veloistaan...

Vain typerys luulee, että avioehto koskee vain omaisuutta ... se liittyy myös VELKOIHIN ... sellaisiinkin mistä et ehkä tiedä mitään....

eix oo jännä juttu ....

Lue lisää

"Jos puoliso on ylivelkainen, toisin sanoen hänellä on velkoja enemmän kuin varoja, hänen avio-oikeuden alaisen oamaisuutensa säästöksi merkitään osituksessa aina nolla -ei siis miinusmerkkistä lukua. muutoinhan seurauksena olisi, että toisen puolison varoilla tosiasiassa katettaisiin ylivelkaisen puolison velkoja, mikä puolestaan ei tule kysymykseen velkojen erillisyyteen perustuvassa järjestelmässä."

M36 kirjoitti:

Kai sinä ymmärrät, että puolison velat vaikuttavat myös avioehdottomassa avioerossa tasinkoon...

ELI, jos mies ottanut runsaasti velkoja, ne alentavat hänen varallisuuttaan (ja ijoittaa typerästi) ... niin SINÄ joudut maksmaan miehelle tasinkoa veloistaan...

Vain typerys luulee, että avioehto koskee vain omaisuutta ... se liittyy myös VELKOIHIN ... sellaisiinkin mistä et ehkä tiedä mitään....

eix oo jännä juttu ....

Lue lisää

Velat on kaikki otettu yhdessä. Koska näen kaikista pankeista tulevat paperit ja ne käsitellään yhdessä, ei ole mahdollista että noissa pankeissa olisi velkoja joista en olisi tietoinen. Muutenkin tilanne on se että toki mies voisi halutessaan pystyä salaamaan minulta jonkin velan, mutta jos hän siihen olisi ryhtynyt ja siinä onnistunut nyt viiden vuoden ajan, hattua nostan ja maksan mitä maksettavaa on.

Surkeaa on jos avioliitto on siinä jamassa että toisella on velkoja joista toinen ei tiedä... nähdäkseni liitossa on oltava luottamusta sen verran että tuollaista epärehellisyyttä ei automaattisesti edes epäillä.

Olen niin vanhanaikainen että minä lupasin tahtoa rakastaa kuolemaan saakka, en suunnittele avioeroa jo valmiiksi. Luotan myös mieheeni myös raha-asioissa (hyvin porukasta huolen pitää) täysin. Jos olen erehtynyt, se olkoon minun mokani.

***

Tuolla asenteella ei avioero varmasti kaukana olekaan....Suosittelen sinulle avioehtoa (jos nyt on edes kovin kummoista omaisuutta...)

VL78 kirjoitti:

Tuolla asenteella ei avioero varmasti kaukana olekaan....Suosittelen sinulle avioehtoa (jos nyt on edes kovin kummoista omaisuutta...)

Mitäs täällä tapellaan.?

pohdiskelua. Sitä tämä on keskustelupalstalla.

Toivon,että kirjoittaja on nainen.Itse olen 38-vuotias nainen ja asun avoliitossa miesystäväni kanssa.Miesystävälläni on oma velaton asunto täällä Helsingissä ainoana lapsena hänelle on äidiltään tulossa sievoinen perintö.Mies on pyytänyt minua naimisiin kanssaan,mutta minä en ole nähnyt siihen vielä mitään syytä,koska avoliitossa on ihan hyvä olla.JA MINULLA ITSELLÄNI OMA TYÖ,ITSE HANKIN RAHANI JA OLEN YHDEN PERINNÖN JO SAANUT JA OLEN KUOLINPESÄN OSAKAS.Minun mielestäni liian monella naisella on kiire naimisiin,taatakseen itselleen kiinnityksen miehensä rahoihin!OLEN ITSENÄINEN,YLPEÄ,OMILLAAN TOIMEEN TULEVA NAINEN!

samaa mieltä kirjoitti:

Toivon,että kirjoittaja on nainen.Itse olen 38-vuotias nainen ja asun avoliitossa miesystäväni kanssa.Miesystävälläni on oma velaton asunto täällä Helsingissä ainoana lapsena hänelle on äidiltään tulossa sievoinen perintö.Mies on pyytänyt minua naimisiin kanssaan,mutta minä en ole nähnyt siihen vielä mitään syytä,koska avoliitossa on ihan hyvä olla.JA MINULLA ITSELLÄNI OMA TYÖ,ITSE HANKIN RAHANI JA OLEN YHDEN PERINNÖN JO SAANUT JA OLEN KUOLINPESÄN OSAKAS.Minun mielestäni liian monella naisella on kiire naimisiin,taatakseen itselleen kiinnityksen miehensä rahoihin!OLEN ITSENÄINEN,YLPEÄ,OMILLAAN TOIMEEN TULEVA NAINEN!

Lue lisää

kokematon 19 vuotias nuori mies, jolla ei ole vielä kovinkaan paljon ymmärrystä. Mutta sama se, tulen olemaan ITSENÄINEN,YLPEÄ,OMILLAAN TOIMEEN TULEVA MIES! Onnea liittoonne.

Sinkkuna olossa on tietty hyvät puolensa. ;)

terve vaan kaikille. kirjoitti:

Sinkkuna olossa on tietty hyvät puolensa. ;)

kertoo teille on myös hyviä puolia. Suosittelen lämpimästi EHDOITTA.

ajalta muistaakseni äpäriä. Joskin jos isä on tunnustanut lapset on heillä oikeus periä isänsä. Äitihän on lasten Äiti ilman tunnustamistakin. Onnellisen avoliiton lopuksi, jos puoliso kupsahtaa niin ei toisella ole oikeutta perhe-eläkkeeseen, luojan kiitos lapsilla on.

ovat vanhalta kirjoitti:

ajalta muistaakseni äpäriä. Joskin jos isä on tunnustanut lapset on heillä oikeus periä isänsä. Äitihän on lasten Äiti ilman tunnustamistakin. Onnellisen avoliiton lopuksi, jos puoliso kupsahtaa niin ei toisella ole oikeutta perhe-eläkkeeseen, luojan kiitos lapsilla on.

Lue lisää

se mitä sanoin kun avoliiton ero ei maksa mitään. se on myös rahan kysymys

sinkku kirjoitti:

se mitä sanoin kun avoliiton ero ei maksa mitään. se on myös rahan kysymys

roihuaa, vaikka tätä palstaa lukiessa ei niin uskoisikaan.

esim. työttömyys, naisten ahneus...

sinkku kirjoitti:

esim. työttömyys, naisten ahneus...

Minä kyllä tässä liitossa tienaan tasan tarkkaan omat rahani ja ikinä en ole vielä kinunnut mieheltä yhtään rahaa. Itselläni on isompi palkkakin kuin miehelläni eli eron sattuessa hän voittaisi. Millä perusteella ne naiset just on ahneita?

VL78 kirjoitti:

Minä kyllä tässä liitossa tienaan tasan tarkkaan omat rahani ja ikinä en ole vielä kinunnut mieheltä yhtään rahaa. Itselläni on isompi palkkakin kuin miehelläni eli eron sattuessa hän voittaisi. Millä perusteella ne naiset just on ahneita?

Lue lisää

Nainen se jää aina voitolle.

VL78 kirjoitti:

Minä kyllä tässä liitossa tienaan tasan tarkkaan omat rahani ja ikinä en ole vielä kinunnut mieheltä yhtään rahaa. Itselläni on isompi palkkakin kuin miehelläni eli eron sattuessa hän voittaisi. Millä perusteella ne naiset just on ahneita?

Lue lisää

avioehto solmitaan varmaan turvaamaan ennen avioliittoon menoa olevaa omaisuutta.

Mainitsit tienaavasi enemmin kuin miehesi, mutta monesti asia on toisinpäin.

Henkilökohtainen mielipiteeni on että avioliiton aikana Hankittu omaisuus jaetaan, siis myös tulot. Se on tasa-arvoa.

Jos joku ei halua "riskeerata" esim. sukutilan omistusosuuttaan, se ehkä ei ole hänen itsensä kokonaan keksimä tilanne, vaan sukutilan muut osakkaat voivat olla ehdotuksen vetureina. Ymmärrän tällaisen toiminnan mutta en semmoista "ehdotonta" avioehtoa, jossa molempien kaikki omaisuus ja tulot eroitetaan toisistaan. Siinähän menee ojaan koko avioliiton idea.

kyllä se nainen jää voitolle. kirjoitti:

Nainen se jää aina voitolle.

Nainen on se, joka laskee joka pennin ja käy töissä, hoitaa kodin, maksaa lastensa juoksevat kulut jne. Miehet ajelee autoilla ja salaisia tilejäkin kuulemma harrastetaan että kaikki menee naisen pienistä palkoista. Naisilla usein on pienemmät tulöot, mutta suuremmat menot, rahat loppu ja itselle ie voi ostaa juuri mitään.

naisiin ja perheisiin kirjoitti:

Nainen on se, joka laskee joka pennin ja käy töissä, hoitaa kodin, maksaa lastensa juoksevat kulut jne. Miehet ajelee autoilla ja salaisia tilejäkin kuulemma harrastetaan että kaikki menee naisen pienistä palkoista. Naisilla usein on pienemmät tulöot, mutta suuremmat menot, rahat loppu ja itselle ie voi ostaa juuri mitään.

Lue lisää

juttuja, että pitäisi tehdä lapsia, jos haluaa parempia liksoja. Olen nähnyt miten yksinhuoltajaäitejä on kohdeltu työpaikallani. Ahkera yksinhuoltaja ajetaan töillä loppuun ja sitten vinoillaan ilkeästiu, että jos ei jaksa niin voi häipyä. Sellaista on kaksinaamaisuus ja mielettömyys. Jos tekee mieli lapsia tehdä maailmaan niin jonkun muun käskystä kuin pomon. Hän on mieleltään raiskaaja ja epäilenkin, että jotkut ovat kestämättömissä tilanteissa paenneet töistä siten, että ovat ryhtyneet lapsentekoon.

riska74 kirjoitti:

avioehto solmitaan varmaan turvaamaan ennen avioliittoon menoa olevaa omaisuutta.

Mainitsit tienaavasi enemmin kuin miehesi, mutta monesti asia on toisinpäin.

Henkilökohtainen mielipiteeni on että avioliiton aikana Hankittu omaisuus jaetaan, siis myös tulot. Se on tasa-arvoa.

Jos joku ei halua "riskeerata" esim. sukutilan omistusosuuttaan, se ehkä ei ole hänen itsensä kokonaan keksimä tilanne, vaan sukutilan muut osakkaat voivat olla ehdotuksen vetureina. Ymmärrän tällaisen toiminnan mutta en semmoista "ehdotonta" avioehtoa, jossa molempien kaikki omaisuus ja tulot eroitetaan toisistaan. Siinähän menee ojaan koko avioliiton idea.

Lue lisää

Ymärrän avioehdon ainoastaan silloin, kun toisella on ennen avioliittoa esim. perheyritys, iso maatila, paljon velkaa (useita satoja tuhansia) tai muuten paljon omaisuutta (vertaa esim. Kimi Räikkönen tms.). Muuten avioehto on mielestäni täysin avioliitto-idean vastainen.

"...ei eroa mahdollisesti tule..." Mutta mahdollisesti se voi tulla kaikesta huolimatta. Kaikkien kohdalla se rakkaus ei vain syystä tai toisesta kestä ikuisesti vaikka se alussa siltä tuntuisikin.

Kirjoitat aivan oikein: "kun liittoa ei solmita rahan vaan rakkauden takia"

Niin minkä vuoksi sitten tahdot sekoittaa ne kaksi keskenään ... avioehtohan eroittaa omaisuuden ja rakkauden... vai kuinka?

EN LÄHTIS MOISEEN TOUHUUN ANTAMAAN RAHAA KELLEKKÄÄN VAAN PITÄISIN AIKA TARKKAA LINJAA

muuten miehetkin koska minä olen mies ja eukon isillä on pirusti mehtiä ja on eukkoin aenut tyttö tuossa perreessä.ei mitään ehtoja tartte mut mie tartteen joskus vähän hilloo jonkun satatuhatta ekua puahahahahahaaaaaah..matkoja matkoja...

Antakaa nyt kunnolla sitä kuuluisaa Karvaturria. ;P

Omat vanhempani tekivät ns. hallintaoikeustestamentin.

Sen sanamuoto "..eikä lastemme aviopuolisoilla ole mitään oikeutta siihen omaisuuteen, jonka lapset meiltä perivät..." takasi sen, ettei minunkaan aviopuolisoni (nyt jo ex) päässyt käsiksi minulle jäävään omaisuuteen.

Suosittelen tällaista testamenttia.

Olen samaa mieltä kanssasi, että nykyajan ihmiset ovat liian huonoja sitoutumaan. Avioliitto solmitaan alkuhuumassa ja sitten kun tulee ongelmia niin petetään tai lähdetään suoraan kävelemään. Asioista ei edes viitsitä keskustella tai ongelmia ratkaista.

Ainoa asia,jolloin hyväksyn avioehdon on tilanne, jolloin toisella on jo ennen liittoa niin valtava omaisuus tai miljoonavelat, että avioehto kannattaa tehdä tai toinen omistaa perheyrityksen tms.

mielestäni avioehto pitäisi tulla voimaan automaattisesti kaikille heidän avioiduttuaan,ja vain erillisellä hakemuksella voisi tästä hakea poikkeusta,elikkä omaisuuden tasajakoa erotilaanteessa.

VL78 kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi, että nykyajan ihmiset ovat liian huonoja sitoutumaan. Avioliitto solmitaan alkuhuumassa ja sitten kun tulee ongelmia niin petetään tai lähdetään suoraan kävelemään. Asioista ei edes viitsitä keskustella tai ongelmia ratkaista.

Ainoa asia,jolloin hyväksyn avioehdon on tilanne, jolloin toisella on jo ennen liittoa niin valtava omaisuus tai miljoonavelat, että avioehto kannattaa tehdä tai toinen omistaa perheyrityksen tms.

Lue lisää

Olet oikeassa.

Aviehto oman omaisuuden suojelemista, ettei tule ketään onnenonkijaa joka hetken siinä vain ois, menis vihille ja kohta veisi puolet omaisuudesta,
Tahdon ainakin sen vähän mitä on jättää omille lapsilleni enkä kellekään vieraalle.
Jos lähtee toista liitoa perustamaan kannattaa harkita kunnolla.

Hyvä asia nykyisin on se, että naimisiin meneminen ei ole enää niin helppoa. Ennen maistraatissa avoituminen oli ilmaista, ainakin vielä minun aikanani, muttei enää sekään.

Tämä saattaa vähentää liika intoisuutta mennä naimisiin suin päin, ja siltä osin pitemmällä tähtäimellä kun sitoudutaan kumppaniin paremmin niin luulisi avioerojenkin pikku hiljaa vähentyvän.

Heitä tuommonen huithapeli kokonaan.

Jos on niin ahne, ettei sinulle mitään halua, niin ei se sinua rakastakaan.

On niitä kunnon miehiäkin olemassa, jopa varakkaita.

Voi helvetti,onko sun mielestä joku taulu tv tai Monta autoa jtn käytännön asioita kaikille...helvetin pienenä pilalle lellitty....

osapuolilla ollut omaisuus ja mahdolliset perinnöt.

Avioliiton aikana syntynyt omaisuus on avioehdon alaista. Näin ollen, avioliittosi pituudesta riippuen, et sinäkään puille paljaille jäisi.

Ettet vaan olisi se jenni sievinen. :D

sun ukkos. kirjoitti:

Ettet vaan olisi se jenni sievinen. :D

Eips en ole :D Onneksi..kävisi Jenniä sääliksi jos oikeasti lukisit sen juttuja täällä!

...olemassa kirjoitti:

Heitä tuommonen huithapeli kokonaan.

Jos on niin ahne, ettei sinulle mitään halua, niin ei se sinua rakastakaan.

On niitä kunnon miehiäkin olemassa, jopa varakkaita.

Lue lisää

mutta ongelma onkin, että nyt tilanne on se että hän sanoo ettei tietenkään jättäisi pulaan. Mutta jos sattuisi tulemaan riitaisakin ero niin eihän sitä koskaan tiedä kuinka katkera ihmisestä tulee. Saa nähdä..:)

Tuu tänne puhumaan pehmosi.a kirjoitti:

Voi helvetti,onko sun mielestä joku taulu tv tai Monta autoa jtn käytännön asioita kaikille...helvetin pienenä pilalle lellitty....

Ensinnäkin tauluTV oli jonkin asteen vitsi ja kyllä, ne olisi käytännön asioita jos oltais oltu aviossa 10 vuotta ja olis lapsia. Sen lisäksi että lapset joutuis luopumaan kodista (siis jos lapset jäis minulle ja pitäis muuttaa pois) pitäis luipua harrastuksista ja tutusta elämäntavsta vain koska vanhemmat eroaa. Mun mielestä lapset on tärjeämpiä kuin taulu TV mutta jos ne lapset ovat tottuneet luksukseen niin on se aika helvetin rankkaa lapsille repäistä ne sellaisesta irti hetkessä. Että kyllä pienetkin asiat voivat olla käytännönasioita.

Ja muuten..mun vanhemmilla ei ollut varaa edes autoon kun oli lapsi joten en usko olevani lellitty..:) En vain halua että omat lapseni joutuu elämää samassa pelossa kuin minä jouduin lapsena että rahat loppuu.:)

Kannattaa keskustella valmiiksi asioista.

Varsinkin jos jokin asia mietityttää kovasti tai on epävarma jostain.

Ota puheeksi, miten tuleva miehesi ajattelee, jos teillä on avioehto, eroaisitte, ja teillä olisi lapsia. pohtikaa joka tilannetta ja vaihtoehtoa erikseen. Mitä tapahtuisi jos, entä jos, näillä kysymyksillä pääsee alkuun.

Ja Hei! Nää kysymykset kannattaa ja pitääkin käydä läpi jo heti suhteen alkuvaiheessa, ei sitten vuosien avioliiton jälkeen, voihan niistä toki sittenkin puhua, mutta mieluiten mahdollisimman pian. Muuten nää asiat saattaa hiertää mielessä ja haitata suhdetta pitemmällä aika välillä.

Vaikka teillä onkin avioehto, ei mikään estä teitä ostamasta taloa yhdessä ja ottamasta siitä yhteistä velkaa... silloin ehdosta huolimatta sinä tietenkin omistat puolet talosta. Ja kun olet lasten kanssa kotona, niin oikeus ja kohtuus että miehesi maksaa lainaanne enemmön kuin jos olet töissä -- näin meillä. Ei avioehto tuota estä.

Tiedäthän sen, että avioehto suojaa myös sinua -- eli, ettet joudu itse tasingon maksajakaksi kiitos miehesi ottamien velkojen vuoksi mistä et edes välttämättä tietäisi?

Avioehtoja on myös monenlaisia, miten sovitte ... esim, että se koskee vain ennen avioliittoa hankittuun omaisuuteen ... ei avioliiton aikana hankittuun tai saatuun.

Älä sekoita rakkautta ja omaisuutta... ne viisainta pitää erillään. Myös avioliitossa.

Rou kirjoitti:

Ensinnäkin tauluTV oli jonkin asteen vitsi ja kyllä, ne olisi käytännön asioita jos oltais oltu aviossa 10 vuotta ja olis lapsia. Sen lisäksi että lapset joutuis luopumaan kodista (siis jos lapset jäis minulle ja pitäis muuttaa pois) pitäis luipua harrastuksista ja tutusta elämäntavsta vain koska vanhemmat eroaa. Mun mielestä lapset on tärjeämpiä kuin taulu TV mutta jos ne lapset ovat tottuneet luksukseen niin on se aika helvetin rankkaa lapsille repäistä ne sellaisesta irti hetkessä. Että kyllä pienetkin asiat voivat olla käytännönasioita.

Ja muuten..mun vanhemmilla ei ollut varaa edes autoon kun oli lapsi joten en usko olevani lellitty..:) En vain halua että omat lapseni joutuu elämää samassa pelossa kuin minä jouduin lapsena että rahat loppuu.:)

Lue lisää

... no, olisiko sitten parempi että lapset jäävätkin isälle? Miksi oletat automaattisesti että sinä olisit lasten paras lähihuoltaja??

ennen avioliitoa kirjoitti:

osapuolilla ollut omaisuus ja mahdolliset perinnöt.

Avioliiton aikana syntynyt omaisuus on avioehdon alaista. Näin ollen, avioliittosi pituudesta riippuen, et sinäkään puille paljaille jäisi.

Lue lisää

Avioehto voi olla myös sellainen, että sulkee ulos niin ennen avioliittoa hankitus omaisuuden kuin sen aikanakin ... joko avioeron varalta ... tai myös kuoleman (jolloin leksi ei peri miestään)

Kannattaa ymmärtää millaisen avioehdon on tekemässä.

En lukenut koko viestiketjua, voi olla, että joku tämän neuvon jo antoikin... Anyways.

Aviehto voi koskea vain tiettyä osaa omaisuudesta, sen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa KOKO omaisuutta. Avioehto on myös purettavissa. Esim. voitte sopia purkavanne avioehdon vaikka kymmenen avioliittovuoden jälkeen tms. Jos sinua epäilyttää asia, ota se puheeksi miehesi kanssa! Että entäs jos tulee ero, ja sinä olet ollut kotiäitinä... Miehesi on varmasti fiksu ja ymmärtää myös sinun kantasi asiaan. Oikein paljon onnea teille tulevaan liittoonne!

P.S. Itse olen avioehdon kannattaja.

Rou kirjoitti:

Ensinnäkin tauluTV oli jonkin asteen vitsi ja kyllä, ne olisi käytännön asioita jos oltais oltu aviossa 10 vuotta ja olis lapsia. Sen lisäksi että lapset joutuis luopumaan kodista (siis jos lapset jäis minulle ja pitäis muuttaa pois) pitäis luipua harrastuksista ja tutusta elämäntavsta vain koska vanhemmat eroaa. Mun mielestä lapset on tärjeämpiä kuin taulu TV mutta jos ne lapset ovat tottuneet luksukseen niin on se aika helvetin rankkaa lapsille repäistä ne sellaisesta irti hetkessä. Että kyllä pienetkin asiat voivat olla käytännönasioita.

Ja muuten..mun vanhemmilla ei ollut varaa edes autoon kun oli lapsi joten en usko olevani lellitty..:) En vain halua että omat lapseni joutuu elämää samassa pelossa kuin minä jouduin lapsena että rahat loppuu.:)

Lue lisää

Joo asia selvä. :)

Miksikäs sinä yleensä haluaisit jäädä kotiin miehesi elätiksi? Kyllä sitä töissä voi käydä samalla tavalla, vaikka lapsia olisikin.

Hyvin ovat esim. niin äitini, kuin siskonikin hoitaneet sekä perheen, että työssäkäynnin yhtäaikaa. Tietysti myös puoliso on osaltaan osallistunut kodin- ja lastenhoitoon, eikä vain mennyt työpäivän päätteeksi sohvalle röhnöttämään. Itseasiassa en ole koskaan nähnyt isääni minään sohvaperunana. Töiden ja päivällisen jälkeen on ollut ehkä noin tunnin ruokalepo ja sen jälkeen hoitamaan joko töitä tai kodin kunnostusta tms. Ja lapset ovat pyörineet tarvittaessa jaloissa.

Mutta jos haluat välttämättä jäädä pelkästään kotiin, niin se on sinun valintasi. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Henkilökohtaisesti en ainakaan haluaisi olla vain puolisoni elätti. Eihän sillä olisi väliä, vaikka en yhtä paljon tienaisikaan, mutta pääasia olisi se omanarvontunto, kun tietäisin etten elä pelkästään toisen elättinä.

Ja mitä sitten vaikka lasten elintaso vähän laskisikin, jos se valitettava ero sattuisi tulemaan? Olisiko se sitten jotenkin vaarallista? Jos isä välittää lapsistaan, niin eiköhän voisi kuvitella, että hän osallistuisi myös lasten harrastuskuluihin, hankintoihin yms. Ja kaipa ne lapset sitä isäänsä ja taulutelevisiotakin näkisivät myös. mm. tapaamisoikeudella, jos lapset jäisivät sinulle.

Itse pitäisin itseäni lähinnä epäonnistuneena kasvattajana, jos lapset eron sattuessa itkisivät lähinnä niitä materialistisia etuisuuksia, jotka he ehkä menettäisivät.

Jos normaali avioehto, koskee puolisoiden omaisuutta/perintöjä enne avioliittoa, niin kaikki avioliiton aikana yhdessä hankittuhan on yhteistä omaisuutta, joka eron sattuessa puolitettaisiin. Eihän se ehkä takaa samanlaista elintasoa kuin avioliiton aikana, mutta kanattaa miettiä mitä asioita pitää itselleen tärkeinä.

kyllä se on niin että minä en kyllä sano papille tahdo sanaa, jos ei ole ehtoa.
täälläpäin on moni mies menettänyt isoja metsiä yhden vitun takia.
ja siinä ne tärkeimmät.
ei pitäs tykkäämiseen vaikuttaa vaikka on nimi lapus.
silti on kaikki yhteistä ja jos ehdon tekijä kuolla kupsahtaa niin leski perii kaiken

=) Eka viesti, minkä lukiessa oli pakko nauraa ääneen. Tämän vois päättäjät ottaa harkintaan! =)

näin on
avioliitto ei ole enää pyhä, vaan pannaan ja annetaan liian helposti, kun pikkusen on riitaa niin toisen kainaloon,.
avioliitto kestää nykyään keskimärin 9v ja joka 3 päättyy eroon

Ne ämmät ei saa itse mitään aikaan jotka haluaa "ukolta" kusettaa omaisuutta ns. rakkauden nimissä. Se on ihan selvää miksi avioehtoa ei halua ämmä. Se on vaan niin, että miesten pitää pitää jäitä hatussa ettei tartte kusipäisten akkojen kanssa tapella. Syökööt pettuleipää jos käyttäytyvät kuin mitkäkin jäkätiakatikakati ämmät.
Onneksi niitä ei tarvita kun on naisia - NAISIA - tarjolla maailmalla miljoonittain jotka ovat ruokansa eteen valmiit elättäjäänsä kunnioittamaan ja palvelemaan.
Ei kun Finskille lippua ostamaan.

Miksi se on epäluotamus jos tahdotaan erottaa rakkaus ja omaisuus toisistaan?

luottamuksesi osoituksena, jos haluaa ajatella käänteisesti. Minä en sitä kylläkään tee.

Minusta se (avioehto) on vain muodollisuus. Jos sitä on menossa naimisiin rakkaudesta, niin mitä väliä sillä on, jos eron jälkeen ei saa puolta sen toisen sellaisesta omaisuudesta, joka ei ole sinulle koskaan ikinä edes kuulunutkaan? Sinähän rakastat puolisoasi ja aioit olla hänen kanssaan yhdessä ikuisesti, eikö?

Minusta näyttää siltä, että avioehdon vastustajat syyttävät avioehdon vaatijoita aivan samasta asiasta, mihin he itse syyllistyvät. Ahneudesta ja oman perseen turvaamisestä eron jälkeen!

Toiset tekevät sen siksi, että haluavat suojella hankkimaansa omaisuuttaan/saamaansa perintöä, jonka he ovat saaneet käsiinsä ennen naimisiinmenoa ja toiset taas haluavat, että he saavat jonkinlaisen korvauksen siitä epäonnistuneesta liitosta, jonka ovat joskus solmineet.

Jos eroa ei tule, niin avioehdollahan ei ole mitään merkitystä.

Anteeksi vain, mutta minä en tajua logiikkaa avioehdon vastustamisen takana (siis muuta kuin mahdollisen ahneuden tai jonkinlaisen kostonhalun eron sattuessa).

Miksi minä haluaisin puolisoltani sellaista omaisuutta, mikä ei minulle millään tavalla ole koskaan kuulunutkaan. Se on ehkä ollut yhteistä liiton aikana ja siitä on silloin päässyt nauttimaan, mutta eron tullen en saakaan mukaani mitään ylimääräistä mitä en ole liittoon itse tuonut. Minusta tämä on aika loogista ja reilua molempien kannalta. Eihän teitä kukaan siihen liittoon ole tiettävästi pakottanut/pakottamassa.

Jos haluatte liiton ilman avioehtoa, niin etsikää sitten sellainen puoliso, joka siihen suostuu. Niin minäkin tekisin vastakkaisessa tilanteessa, jos avioehtoon ei suostuttaisi. Jos minä olen ahne sen takia, etten haluaisi antaa perusteettomasti rahojani entiselle puolisolleni, jotka ovat kuitenkin olleet hänenkin käytettävissään liittomme ajan, niin ei voi mitään. Sitten olisin ahne paskiainen. Mutta ainakaan en olisi puolta köyhempi paskiainen.

lahjota miulle puolet?

naimisiin jos aiot erota. naimisiinhan mennään kun halutaan elää loppu elämä yhdessä.

vastuu ja vasta sitten saa heittää aivot narikkaan.

on kuitenkin avio-oikeuden omaavaa omaisuutta. Avioehdolla suljetaa pois yleensä vain ennen avioliittoa kummallakin puolisolla ollut omaisuus ja lisäksi mahdolliset perinnöt.

Avioehto voi myös olla tehty vain avioeron varalta. Voihan lisäksi tehdä keskinäisen testamentin kuolintapauksen varalta, jolloin turvataan myös lasten asemaa em. tapauksessa.

syntynyt omaisuus kirjoitti:

on kuitenkin avio-oikeuden omaavaa omaisuutta. Avioehdolla suljetaa pois yleensä vain ennen avioliittoa kummallakin puolisolla ollut omaisuus ja lisäksi mahdolliset perinnöt.

Avioehto voi myös olla tehty vain avioeron varalta. Voihan lisäksi tehdä keskinäisen testamentin kuolintapauksen varalta, jolloin turvataan myös lasten asemaa em. tapauksessa.

Lue lisää

Riippuu millainen avioehto on tehty ... se voi hyvinkin sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle niin avioliiton aikana kuin ennen sitä hankitun puolisoiden oman omaisuuden.

Avioehto voi olla joko avioeron varalta, tai myös kuoleman sattuessa (jolloin leski ei peri puolisoaan)

Mikään ei tietenkään estä ostamasta esim. taloa yhdessä ja ottmasta siihen yhteinen laina... erossa ne tietenkin menee "puoliksi".

M36 kirjoitti:

Riippuu millainen avioehto on tehty ... se voi hyvinkin sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle niin avioliiton aikana kuin ennen sitä hankitun puolisoiden oman omaisuuden.

Avioehto voi olla joko avioeron varalta, tai myös kuoleman sattuessa (jolloin leski ei peri puolisoaan)

Mikään ei tietenkään estä ostamasta esim. taloa yhdessä ja ottmasta siihen yhteinen laina... erossa ne tietenkin menee "puoliksi".

Lue lisää

Jatkan vielä ehto on, mutta, muttaan

Meillä on ns. totaalisopimus, kaikki ennen ja jälkeen avioliittoa oleva omaisuus on omaa.

On siis lapset ja rakennamme taloa. Lainat ovat miehellä, koska hän myös maksaa kulut. Kohtuullista siis, että hän omistaakin.

Pointti mulla oli se, että minun asemani on kehno jos jotain, puolison kuolema tai ero sattuisi vuosien kuluttua.

Ei sillä että haluaisin juuri puolet jostain tavarasta vaan oman pärjäämisen ja lasten sekä oman elintason ylläpitämiseksi. Ajatellen nyt siltä kannalta että olen vielä kotona enkä tienaa omaa omaisuutta. Näin ollen ei myöskään kerry eläkettä jne..

Avioehto voi myös joissakin tapauksissa tehdä toisesta hyvin riippuvaikseksi.

Mitä minun pitää tehdä.Oon poikamies yli 40v ja omistan uuden omakotitalon,metsää,yli 50 kpl asunto-osakkeita ja yrityksen jossa on kalliit koneet.Jos löydän naisen johon rakastun,kannattaako luottaa kestävään rakkauteen.

Kyllä, avioehto vaikuttaa myös toisen velkoihin, ja joudutko niiden "maksumieheksi".

Tietenkän eEt joudu niistä velkavastuuseen erossa, mutta ne voivat olla alentamassa hänen varallisuuttaan ... mitkä avioehdottomassa avioerossa tasataan tasingolla yhtä suuriksi... eli tulee tasingon kautta maksettavaksesi.

Kannattaa pohtia, avioehto ei suojaa vain toisen omaisuutta... vaan myös "köyhemmän".

minulle... kirjoitti:

Mitä minun pitää tehdä.Oon poikamies yli 40v ja omistan uuden omakotitalon,metsää,yli 50 kpl asunto-osakkeita ja yrityksen jossa on kalliit koneet.Jos löydän naisen johon rakastun,kannattaako luottaa kestävään rakkauteen.

Lue lisää

Voihan olla, että rakkaus kestää, mutta voi myös olla, ettei kestä. Kuten joku on viisaasti täällä sanonut, kannattaa pitää raha ja rakkaus erillään! Tai entäs jos sinä kyllästytkin naiseen? ;)

kenen nimissä velka on eikä aviopuoliso joudu mitään maksamaan mutta kun ero tulee niin puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemmän velatonta omaisuutta maksaa siitä puolet köyhemmälle.

Jos tulee ero, niin olet vain vaatimatta avio-oikeutta ko. omaisuuteen ... ns. vapaaehtoinen kohtuullistaminen.

Etkä vaadi tasinkoakaan... ei se sen kummempaa ole, miksi tuosta nyt avioehtoa tekisi, koska kaikki sinusta kiinni ... ei laki pakota sinua käyttämästä avio-oikeuttasi toisen puolison omaisuuteen.

ehdottomasti avio ehto aina jos omaisuutta on edes vaikka pienen asunto-osakkeen verran. Tänä päivänä ei kannata luottaa yhtään mihinkään. Itselläni ei ole, vaikka omaisuutta on molemmilla, mutta lapseilleni olen sen teroittanut että tekevät kun naimisiin menevät. KOska kaikki se, mitä olemme hiellä ja vaivalla saatu kasaan voi mennä puolenvuoden ihanan avioliittovuoden jälkeen puoliksi. En halua että kesämikimme, tilamme, asunto-osakkeemme menisivät lyhyen avioliittovuoden jälkeen lapsiltani vierallille maille. Tämän he ovat sisästäneet

kaijahillevi kirjoitti:

ehdottomasti avio ehto aina jos omaisuutta on edes vaikka pienen asunto-osakkeen verran. Tänä päivänä ei kannata luottaa yhtään mihinkään. Itselläni ei ole, vaikka omaisuutta on molemmilla, mutta lapseilleni olen sen teroittanut että tekevät kun naimisiin menevät. KOska kaikki se, mitä olemme hiellä ja vaivalla saatu kasaan voi mennä puolenvuoden ihanan avioliittovuoden jälkeen puoliksi. En halua että kesämikimme, tilamme, asunto-osakkeemme menisivät lyhyen avioliittovuoden jälkeen lapsiltani vierallille maille. Tämän he ovat sisästäneet

Lue lisää

Sillä miehelläni oli omaisuutta aika paljon ja tulossa vielä perintöäkin ja minulla ei ollut mitään. Enkä silti yhtään ainakaan epäillyt, etteikö mieheni minua rakastaisi ja minuun luottaisi täydellisesti. 10v on liittoa nyt takana :)

Nykyään on laki sen verran muuttunut että avioehdolla ei pahemmin tee mitään. Paitsi jos välttämättä haluaa kirjoituttaa paperin.
Sen omaisuuden mitä olet hankkinut ennnen naimisiin menoa, tulet omistamaan sen myös eron tullessa ja se omaisuus minkä olette yhdessä yhteisillä rahoillanne hankkineet se menee uusjakoon. Taas jos pystyy osoittamaan että on myös sen hankkinut omilla rahoillaan niin toisella ei ole oikeutta siihen tavaraan.
Ai että laki on hjyvä ;)

Avioliitto voi päättyä hyvinkin nopeasti syystä tai toisesta (toisen osapuolen uskottomuus, yllättävä väkivaltaisuus, alkoholismi tms). Kumpikaan osapuoli ei yksin pysty pitämään liittoa kasassa, jos toisen osapuolen kiinnostus lopahtaa. Se voi tapahtua ennen kuin on hankittu lapsia tm.

Uskon, että lähes jokainen eronnut ymmärtää ehdon tekemisen välttämättömyyden.

... että se on aina mies, joka vaatii avioehtoa? Olen nainen, ja vaadin sellaisen ehdottomasti! Haluan suojata sen omaisuuden, mitä olen yksin hankkinut ennen avioliittoa. Se omaisuus, mitä hankitaan avioliiton aikana, on tietenkin yhteistä ja jaetaan, mikäli tulee ero. Toivottavasti ei tule...

Erittäin hyvä kirjoitus, jota sietää pohtia.
Lastenhoidostahan ei saa kotiäiti rahaa, vaikka se on työnä vähintään yhtä suurta jollei suurempaa, kuin miehen palkkatyö.

Olen melko lailla samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ja lisään vielä sen, että mielestäni on ihan ymmärrettävää, että nykypäivänä ihmiset eivät enää luota toisiinsa yhtä helposti kuin ennen. Niin paljon nykyään tehdään pahaa toisille, jopa sille omalle aviopuolisolle, ettei ole ihme vaikkei heti aivan täysin luotetakaan edes niihin kaikista läheisimpiin ja rakkaimpiin.

Itse en vielä tiedä miten aion menetellä sitten kun menen naimisiin, mutta kyllä sen sitten näkee ja tuntee mikä on se paras ratkaisu.

Me kaksi tyhjätaskua kun aikoinamme solmimme avioliiton, ei avioehtosopimus käynyt edes mielessä. Yhdessä olemme hoitaneet raha-asiamme vuosikymmenten ajan. Välillä on jouduttu pulmienkin ja kopromissien eteen, mutta niistä on selvitty. Jos toinen meistä on saanut jostain ns. ylimääräistä, olemme senkin jakaneet keskenämme ja antaneet siitä lapsillemme. Talonrakentaminen ja lainat ovat nakertaneet talouttamme monestikin, niin että jos sellainen meille utopistinen asia kuin avioero tulisi kohdalle, niin tyhjätaskuina lähtisimme teillemme. Vaikka rahalla on merkitystä elämään, on meillä annettu suurempi valta rakkaudelle.

Ero voi katkeroittaa. Varsinkin siinä tapauksessa, jos toinen on ollut vaikkapa uskoton = tehnyt aviorikoksen. Mielestäni silloin olisi ihan oikein, että avionrikkojan omaisuus jaetaan puoliksi! Hänhän teki rikoksen. Myös tuo, että toinen "vain" kyllästyy kuulostaa aika arveluttavalta erosyyltä. Ei ihme, että erotaan liian helposti. Kyllästymistä kun tulee väistämättä jossakin vaiheessa.

Eron syy pitäisi ottaa aina syyninkiin. Jokainen tapaus on erilainen.

toinen on uskoton? kirjoitti:

Ero voi katkeroittaa. Varsinkin siinä tapauksessa, jos toinen on ollut vaikkapa uskoton = tehnyt aviorikoksen. Mielestäni silloin olisi ihan oikein, että avionrikkojan omaisuus jaetaan puoliksi! Hänhän teki rikoksen. Myös tuo, että toinen "vain" kyllästyy kuulostaa aika arveluttavalta erosyyltä. Ei ihme, että erotaan liian helposti. Kyllästymistä kun tulee väistämättä jossakin vaiheessa.

Eron syy pitäisi ottaa aina syyninkiin. Jokainen tapaus on erilainen.

Lue lisää

Avioliitossa nimenomaan luvataan rakastaa toista, "kunnes kuolema meidät erottaa". Miksei näistä sanoista saisi joutua jonkinlaiseen lainmukaiseen vastuuseen? Muutenhan tuo avioliiton sanoma on täysin merkityksetön. Lupaus "unohtuu" kun kyllästytään toiseen. Avioehdolla halutaan selvästi takaportti, jos ei enää huvita. Se on väärin.

Ehdottaisin, että eron syyllä olisi merkitystä miten rahat menevät ja kenellekkin. Uskoton osapuoli joutuisi jakamaan omaisuutensa automaattisesti puoliksi, syytön taas ei joutuisi. Eli syyllinen saa rangaistuksensa. Reilua? Jos taas sovussa erotaan, silloinhan riitaa ei edes pitäisi tulla. Vastuu lupauksesta kuuluisi tähän lakiin.

kaivonkansi kirjoitti:

Me kaksi tyhjätaskua kun aikoinamme solmimme avioliiton, ei avioehtosopimus käynyt edes mielessä. Yhdessä olemme hoitaneet raha-asiamme vuosikymmenten ajan. Välillä on jouduttu pulmienkin ja kopromissien eteen, mutta niistä on selvitty. Jos toinen meistä on saanut jostain ns. ylimääräistä, olemme senkin jakaneet keskenämme ja antaneet siitä lapsillemme. Talonrakentaminen ja lainat ovat nakertaneet talouttamme monestikin, niin että jos sellainen meille utopistinen asia kuin avioero tulisi kohdalle, niin tyhjätaskuina lähtisimme teillemme. Vaikka rahalla on merkitystä elämään, on meillä annettu suurempi valta rakkaudelle.

Lue lisää

jos kumpikin aloittaa tyhjästä avioehto on mitätön.. mutta jos jollain sattuu olemaa omaisuutta jo ennen naimisiin menoa esim iso suku tila. silloin on parempi tehdä avioehto. parempi aina olla varma kuin epävarma. ei enää löydä helposti uskollista saati pysyvää elämän kumppania.joillakin se onnistuu ja hyvin monella taas ei..

miksi täällä viljellään tietoa,että joka kolmas liito päättyy eroon.
tässä faktaa v,2005. solmitut avioliitot 24997. avioerot 13127.

avioliitoista kirjoitti:

miksi täällä viljellään tietoa,että joka kolmas liito päättyy eroon.
tässä faktaa v,2005. solmitut avioliitot 24997. avioerot 13127.

En meinaan viljele mitään, joten osoitapa jollekin muulle viljelijälle.

Jos toinen olisi uskoton, tai lähtisi vain lätkimään, ei siinä tilanteessa hänen tarvitsisi saada penniäkään, päinvastoin. Vastuuta vähän.

Ei väliä, onko tuo vastuuton mies vai nainen.

merkitsee kirjoitti:

Jos toinen olisi uskoton, tai lähtisi vain lätkimään, ei siinä tilanteessa hänen tarvitsisi saada penniäkään, päinvastoin. Vastuuta vähän.

Ei väliä, onko tuo vastuuton mies vai nainen.

Lue lisää

Kyllä nykypäivänä avioehtoa tarvitaan! Itse tekisin sen, vaikka en sen takia etten uskoisi olevani mieheni kanssa ikuisesti.

joo. täytyy kaikkien muistaa se tosiasia,että se maailman ihanin ihminen silloin naimisiin mennessä on monesti erotilanteessa maailman ällöttävin vittumaisin olento. paljon jopa henkirikoksia tehdään siinä vaiheessa. joten avioehto ilman muuta,ei tarvii tapella ainakaan omaisuudesta.

Eihän se olekkaan sama ihminen josta tulet sitä eroa hakemaan se on ihan joku toinen.....
Itse olen 1 vaiheessa erossa ja olen tosi onnellinben että tuli tehtyä avioehto..Ja minä olen nainen..Nyt sitä saisi sitten jakaa kaiken tuon "tuntemattoman miehen" kanssa , jonka kanssa naimisiin mennessä kaikki tuntui niiiin ihanalle..

surine kirjoitti:

Eihän se olekkaan sama ihminen josta tulet sitä eroa hakemaan se on ihan joku toinen.....
Itse olen 1 vaiheessa erossa ja olen tosi onnellinben että tuli tehtyä avioehto..Ja minä olen nainen..Nyt sitä saisi sitten jakaa kaiken tuon "tuntemattoman miehen" kanssa , jonka kanssa naimisiin mennessä kaikki tuntui niiiin ihanalle..

Lue lisää

avioehtoa. Kokemuksia elämästäni. Olen nyt 48v mies, kohtuullisen varakkaista piireistä, ei siis rikkaista.

Ystäväni (mies) meni naimisiin 23 vuotiaana kolme vuotta seurusteltuaan. Nainen samanikäinen,"tyhjätasku", mutta kaunis. Nainen opiskeli 30 vuotiaaksi ja pamautti kaverilleni eropaperit kouraan kaksi viikkoa valmistujaisistaan. Valmistujaislahjaksi mies oli vielä pari viikkoa ennen ostanut vaimolleen uuden auton, tuolloin (10 sitten) noin 100 000FIM. Kävi selväksi että nainen oli vain koko ajan halunnutkin rahoittajan opiskelulleen. Kaverini hävisi avioerossa noin 500 000(10 sitten). Näitä tarinoita minulla olisi muutama samanlainen laajasta tuttavapiiristäni.

Toinen asia on että keski-iän kynnyksellä vaikutti ystäväpiirissäni siltä että meidän "kaikkien" vaimot olisivat seonneet. Pettämisjuttuja tuli ilmi vaimoilta siihen tahtiin että huhhuh!
Itse en moiseen uskonut kunnes pamahti. Ystäväni soitti että ollessani poissa kotoa siellä juoksee joku toinen mies. No niin, eli itselleni kävi sama homma kuin muillakin. Eikä avioehtoa. Omaisuuttani menetin noin 1milj Fim, sairastuin pahasti ja yksi firmoistani ajatui kyvyttömyyteni takia lopetustilaan(ei konkurssia) joka maksimoi tuhot. Tämä on hyvin tavallista näissä tapauksissa. Avioehdolla olisi säästynyt ainakin tuolta firman menetykseltä.
Muutenkin, hyvin usein yrittäjillä yms. on omaisuutta paljonkin kiinnitettynä firman velkoihin (toimitiloihin yms) joka avioerotapauksissa on huikea ongelma. Ja kokemuksieni perusteella se suhteen "vähävaraisempi" siitä viis veisaa vaikka pankista lähtisikin takaukset joka usein pysäyttää firman toiminnan. Suhteesta lähtevä osapuolihan on intoa täynnä, kohti uusia seikkailuja, taskut vaan rahaa täyteen. Viis vanhoista asioista, lapsista tai niiden tulevaisuudesta.

Tuntuu todella oman elämän kokemuksieni perusteella olevan niin että suhteen vähävaraisempi todellakin laskee toisen arvoa rahassa siinä kohtaa kun rakkaus loppuu. Ja näköjään se nykymaailmassa loppuu aikanaan lähes joka suhteessa. Tämä ei ole provosointia vaan ihan kylmä fakta. Nyt olen jotenkin selvinnyt henkisestä puolesta mutta ikuisen lommon talousasioihin petturipuolisot saattavat lyödä.
Olkaa varovaisia ja uskokaa vanhempaa, hyvät nuoret, rakkaus sokaisee, ja maailma on paljon itsekkäämpi paikka kuin mitä sitä nuorena uskoo.

lämpimästi kirjoitti:

avioehtoa. Kokemuksia elämästäni. Olen nyt 48v mies, kohtuullisen varakkaista piireistä, ei siis rikkaista.

Ystäväni (mies) meni naimisiin 23 vuotiaana kolme vuotta seurusteltuaan. Nainen samanikäinen,"tyhjätasku", mutta kaunis. Nainen opiskeli 30 vuotiaaksi ja pamautti kaverilleni eropaperit kouraan kaksi viikkoa valmistujaisistaan. Valmistujaislahjaksi mies oli vielä pari viikkoa ennen ostanut vaimolleen uuden auton, tuolloin (10 sitten) noin 100 000FIM. Kävi selväksi että nainen oli vain koko ajan halunnutkin rahoittajan opiskelulleen. Kaverini hävisi avioerossa noin 500 000(10 sitten). Näitä tarinoita minulla olisi muutama samanlainen laajasta tuttavapiiristäni.

Toinen asia on että keski-iän kynnyksellä vaikutti ystäväpiirissäni siltä että meidän "kaikkien" vaimot olisivat seonneet. Pettämisjuttuja tuli ilmi vaimoilta siihen tahtiin että huhhuh!
Itse en moiseen uskonut kunnes pamahti. Ystäväni soitti että ollessani poissa kotoa siellä juoksee joku toinen mies. No niin, eli itselleni kävi sama homma kuin muillakin. Eikä avioehtoa. Omaisuuttani menetin noin 1milj Fim, sairastuin pahasti ja yksi firmoistani ajatui kyvyttömyyteni takia lopetustilaan(ei konkurssia) joka maksimoi tuhot. Tämä on hyvin tavallista näissä tapauksissa. Avioehdolla olisi säästynyt ainakin tuolta firman menetykseltä.
Muutenkin, hyvin usein yrittäjillä yms. on omaisuutta paljonkin kiinnitettynä firman velkoihin (toimitiloihin yms) joka avioerotapauksissa on huikea ongelma. Ja kokemuksieni perusteella se suhteen "vähävaraisempi" siitä viis veisaa vaikka pankista lähtisikin takaukset joka usein pysäyttää firman toiminnan. Suhteesta lähtevä osapuolihan on intoa täynnä, kohti uusia seikkailuja, taskut vaan rahaa täyteen. Viis vanhoista asioista, lapsista tai niiden tulevaisuudesta.

Tuntuu todella oman elämän kokemuksieni perusteella olevan niin että suhteen vähävaraisempi todellakin laskee toisen arvoa rahassa siinä kohtaa kun rakkaus loppuu. Ja näköjään se nykymaailmassa loppuu aikanaan lähes joka suhteessa. Tämä ei ole provosointia vaan ihan kylmä fakta. Nyt olen jotenkin selvinnyt henkisestä puolesta mutta ikuisen lommon talousasioihin petturipuolisot saattavat lyödä.
Olkaa varovaisia ja uskokaa vanhempaa, hyvät nuoret, rakkaus sokaisee, ja maailma on paljon itsekkäämpi paikka kuin mitä sitä nuorena uskoo.

Lue lisää

JOS MÄ OLISIN JOSKUS NAIMISISSA < MÄ HOITAISIN SIINÄ SIVUSSA AVIOEHDOT SUN MUUT JA SITTEN VIELÄ KUNNOLLA KAIKEN KAIKKIAAN

tuossa tapauksessasi ymmärrän sinua täysin. Varsinkin jos nainen tulee Virosta, tuolta suht köyhästä maasta tänne parempaan Suomeen. Itsekin epäilisin toisen tarkoitusperiä (olen nainen).
Jos nainen oli vieläpä itse lähtemässä, eikä eroon liittynyt esim. pettämistä, alkoholismia tai väkivaltaa sinun puoleltasi, ei hänen olisi kuulunut saada penniäkään.

Sen sijaan sitä periaatetta, jos mies tai nainen haluaa avioehdon siksi, että voi sitten mahdollisesti helpommin myöhemmin erota ja lähteä kävelemään jos huvittaa, en ymmärrä. Se ei tuntuisi rakkaudelta.

Jos avioehto suuremman omaisuuden haltijan eduksi olisi voimassa automaattisesti vaikkapa kymmenen vuotta, se estäisi varmasti pahimpien pyrkyreiden ryöstöjä. Tuossa ajassa taas avioehdon tekijän olisi sitouduttava avioliittoon niin, että hänen ollessaan esim. uskoton tms. avioehto raukeaisi.

Jonkinlainen oikeus tulisi näissä olla. Mikään kun ei ole niin mustavalkoista. Ja entä tosiaan silloin, jos nainen on kotiäitinä monia vuosia hoitaen yhteisiä lapsia ja kotia? Onko hänen "palkkansa" menettää erossa kaikki, jos isukki on käynyt vaikkapa pikkujouluna vähän vieraissa ja nainen haluaa siksi (ihan oikeutetusti) eron?

Eiköhän ne tiedot ole salaisia, ei julkisia.
Lakimiehethän nämä tekevät ja ovat tietääkseni asiakkaistaan vaitiolovelvollisia siinä missä muutkin.

Kela tai muu julkinen taho ei tee avioehtoja, eikä siitä kai muutenkaan tule merkintöjä esim. vihkitodistuksiin tai muihin rekistereihin ;)

Entä sitten jos saavat sen tiedon selville?

*************************** kirjoitti:

Entä sitten jos saavat sen tiedon selville?

utelemassa vaikkapa sinun tietojasi.

Mutta so what :)