Olen muutaman kerran käynyt mtt:ssä lääkärillä ahdistuksen vuoksi, käyn koko ajan ylikierroksilla, olen säikähtelevä, hermostun pikkujutuista (lusikka putoaa lattialle) niin että saan itkukohtauksen tai raivostun, kaikki yleisesti vituttaa. En tunne olevani masentunut. Jos yhtäkkiä huomaan että on kohtuullinen olo, sekin alkaa ahdistaa.
Käytin jo ennen mtt:tä Opamoxia 30 mg 1/2 - 3 päivässä (resepti 1/2-1 yöksi) ja miten kuten pärjäilin, vaikka olo oli kauhea. Sitten sain Busparia koska Opamox aiheuttaa tottumista ja siitä pitää päästä eroon.
No nyt vasta kivaa on. Ensin ei Buspar tuntunut missään (annostus 15 mgx3). Nyt 3 viikon käytön jälkeen, kun se luvattu rauhoittuminen olisi pitänyt alkaa, kaikki ahdistusoireet ovat moninkertaistuneet. Ravaan kotona edestakaisin eikä mikään auta, olen levoton ja ahdistus on sanoinkuvaamaton, peilikuva on kauhea, silmissä näkyy tämä hirveä tuska.
Syön kuitenkin tätä Busparia ohjeiden mukaan, koska fyysisiä sivuvaikutuksia kuten SSRI:stä ei ole tullut. SSRI:tä EI enää ikinä! Opamox jäi mukaan juuri sen takia, että Buspar ei heti auta ja sitä piti samalla vähentää. Just joo. Nytkin on mennyt jo aamupäivällä 3x30mg (ja yksi Buspar).
Ennen jo 1/2 Opamox päivällä väsytti niin, että pakko oli ottaa päiväunet. Nyt 90-120 mg Opamoxia - tai enemmän, en enää laske - eikä levottomuus hellitä niin että saisi nukuttua paria tuntia enempää edes joskus. En uskalla edes arvioida mitä vrk-annos voisi olla....
Taidan mennä psykoosiin???? Näinkö se käy?
Ahdistuslääke lisää ahdistusta
15
10322
Vastaukset
- Nimetön
kun tarpeeksi kauan syö samaa lääkettä teho laskee.söin aiemmin myös opamoxia.ei sit vaikuttanut enää kun olin syönyt 2v.nyt otin taas takas diapamin se toimii taas aikansa.kyllä näihin rauhottaviin kiinni on jäänyt kun niitä on tullut syötyä vuosia.eli pitää hakea se sopiva lääke kokeilla ihan toimiiko.se ei aina ole ihan helppoa.
- Opamoxin lisätarpeen
Mulla on ensi tiistain seuraava aika lääkärille, joten kai siihen asti jaksaa sinnitellä. Tai sit päivystykseen. En vaan uskaltaisi lopettaa Buspariakaan. Enkä voi lopettaa enkä vähentää Opamoxia kun mikään annostus ei enää riitä. Ainoa joka estää ottamasta tarvittavaa määrää, jotta rauhottuisi, on se, että voi tulla myrkytys tai kuolla. Että on mulla vielä toistaiseksi jonkinlainen vähäinen kontrolli.
- aika uusi lääke
ekan kerran määrättiin viime keväällä univaikeuksiin. Päivisin söin Alproxia tarvittaessa. Tätä en enää käytä. Siihen en jäänyt koukkuun vaikka olin syönyt sitä vuosia, lopetus onnistui kerralla ilman vieroitusoireita.
- mullapas
aika uusi lääke kirjoitti:
ekan kerran määrättiin viime keväällä univaikeuksiin. Päivisin söin Alproxia tarvittaessa. Tätä en enää käytä. Siihen en jäänyt koukkuun vaikka olin syönyt sitä vuosia, lopetus onnistui kerralla ilman vieroitusoireita.
kävi niin mainiosti että Opamoxia tai vastaavaa olisin tarvinnut, niin lääkäri määräsi ahdistukseen propranolia, joka on verenpainelääke. Et silleen.
Halusin vain tarvittavan lääkkeen, SSRI:t; ei kiitos!
Ehkäpä Propral sitten auttaa ahdistuskohtausten fyysisiin oireisiin, mutta mitenkähän vaan itse ahdistukselle käy..
Lääkäri väitti että nykyään ei enää lääkitä ahdistusta rauhoittavilla, wtf?????
Siis onko oikeasti muilla verenpainelääkettä ahdistukseen???
Niin joo, uniongelmiinkaan ei nykyään saa unilääkettä. Kiva. - Tuttua
mullapas kirjoitti:
kävi niin mainiosti että Opamoxia tai vastaavaa olisin tarvinnut, niin lääkäri määräsi ahdistukseen propranolia, joka on verenpainelääke. Et silleen.
Halusin vain tarvittavan lääkkeen, SSRI:t; ei kiitos!
Ehkäpä Propral sitten auttaa ahdistuskohtausten fyysisiin oireisiin, mutta mitenkähän vaan itse ahdistukselle käy..
Lääkäri väitti että nykyään ei enää lääkitä ahdistusta rauhoittavilla, wtf?????
Siis onko oikeasti muilla verenpainelääkettä ahdistukseen???
Niin joo, uniongelmiinkaan ei nykyään saa unilääkettä. Kiva.Eli kamalaan ahdistukseen määrättiin Propralia. Eipä auta tosiaan henkiseen puoleen. Narun jatkoksi tässä sitten varmaan täytyy itsensä pistää, kun apua ei tule. Ja tämän lääkkeen määräsi vielä psykiatrini, jonka luulisi ymmärtävän...
- yritettiin tyrkyttää
Tuttua kirjoitti:
Eli kamalaan ahdistukseen määrättiin Propralia. Eipä auta tosiaan henkiseen puoleen. Narun jatkoksi tässä sitten varmaan täytyy itsensä pistää, kun apua ei tule. Ja tämän lääkkeen määräsi vielä psykiatrini, jonka luulisi ymmärtävän...
Selitin, että minulla on niin matala verenpaine, että tulee sydämentykytystä ja pyörrytystä, etten voi sitä käyttää. Sitä paitsi se ei todellakaan auta ahdistukseen. Voi vähän auttaa fyysisiin tuntemuksiin. Ei minusta. Aikaisemmin kun en ollut juuri ollenkaan vielä sekaisin, on sitä kokeiltu. Perusteluni hyväksyttiin ja sain "jotain muuta" eli tota Busparia.
Jos nämä Busparit ja SSRI:t ja muut serotonitasoon vaikuttavia lääkkeitä pitää syödä kauan ja kuureja aina vaan toistaa niin miksi ei bentsoja saa syödä pitkää aikaa. Ainiin kun jää koukkuun! Hah! Mitä eroa siinä on syökö SSRI:tä kaksi vuotta vai bentsoa kaksi vuotta. Bentsossa voi itse kontrolloida käyttöä ja olla välillä lääkkeettä voinnin mukaan, mutta SSRI:tä on pakko ottaa säännöllisesti.
Mullakin pysyi bentsojen päivittäinen määrä ihan kohtuudessa, ei kehittynyt toleranssia, enkä joutunut lisäämään annosta, kunnes Buspar nosti ahdistuksen moninkertaiseksi eikä mikään määrä bentsoakaan enää auta.
Huh. - hitalainen
yritettiin tyrkyttää kirjoitti:
Selitin, että minulla on niin matala verenpaine, että tulee sydämentykytystä ja pyörrytystä, etten voi sitä käyttää. Sitä paitsi se ei todellakaan auta ahdistukseen. Voi vähän auttaa fyysisiin tuntemuksiin. Ei minusta. Aikaisemmin kun en ollut juuri ollenkaan vielä sekaisin, on sitä kokeiltu. Perusteluni hyväksyttiin ja sain "jotain muuta" eli tota Busparia.
Jos nämä Busparit ja SSRI:t ja muut serotonitasoon vaikuttavia lääkkeitä pitää syödä kauan ja kuureja aina vaan toistaa niin miksi ei bentsoja saa syödä pitkää aikaa. Ainiin kun jää koukkuun! Hah! Mitä eroa siinä on syökö SSRI:tä kaksi vuotta vai bentsoa kaksi vuotta. Bentsossa voi itse kontrolloida käyttöä ja olla välillä lääkkeettä voinnin mukaan, mutta SSRI:tä on pakko ottaa säännöllisesti.
Mullakin pysyi bentsojen päivittäinen määrä ihan kohtuudessa, ei kehittynyt toleranssia, enkä joutunut lisäämään annosta, kunnes Buspar nosti ahdistuksen moninkertaiseksi eikä mikään määrä bentsoakaan enää auta.
Huh.mulle määrättiin eka kerran SSRI lääkettä semmoiseen vaivaan, että on muisti-, ajatus- ja aloitekyvyttömyysoiretta. Työ ei tahdo sujua. Mulla oli yksi tärkeä kysymys lääkärille. Sanoin, että en ole masentunut. Lääkettä tuputettiin, ja otin jo apteekista kahden viikon annoksen, ja olisi pitänyt mennä uudelleen lääkärille.
En minä sitä ala syömään, enkä mene uudelleen psykiatrille. En kyllä saanut vastausta kysymykseeni enkä muutakaan apua. Tyyristä oli.
Työkin on alkanut sujua vitamiineilla ja kalaöljyllä. Tosin neurologiset tutkimukset muistivaikeuksien vuoksi ovat meneillään.
Miksi niitä lääkkeitä tuputetaan niille, jotka eivät niitä tarvitse. Minä en halua jäädä niiden kanssa koukkuun. - kumma....
hitalainen kirjoitti:
mulle määrättiin eka kerran SSRI lääkettä semmoiseen vaivaan, että on muisti-, ajatus- ja aloitekyvyttömyysoiretta. Työ ei tahdo sujua. Mulla oli yksi tärkeä kysymys lääkärille. Sanoin, että en ole masentunut. Lääkettä tuputettiin, ja otin jo apteekista kahden viikon annoksen, ja olisi pitänyt mennä uudelleen lääkärille.
En minä sitä ala syömään, enkä mene uudelleen psykiatrille. En kyllä saanut vastausta kysymykseeni enkä muutakaan apua. Tyyristä oli.
Työkin on alkanut sujua vitamiineilla ja kalaöljyllä. Tosin neurologiset tutkimukset muistivaikeuksien vuoksi ovat meneillään.
Miksi niitä lääkkeitä tuputetaan niille, jotka eivät niitä tarvitse. Minä en halua jäädä niiden kanssa koukkuun.Joo, moi vaan kaikille...
Mullekin määrättiin pari vuotta sitten Ssri-lääkettä paniikkikohtaukseen, sillon tosin olisin syönyt suunnilleen mitä tahansa että olo ois rauhoittunut...Alkuun söin pari kertaa diapamiakin, onneks tajusin jättää ne pois kuitenkin...Sit kun ssri-lääke alkoi vaikuttaa, paniikki kyllä hävis, mut tilalle tuli mitäänsanomaton olo, mikään ei liikuttanut ei suuntaan eikä toiseen..Olo oli todella lattea, jopa itsetuhoisia ajatuksia pyöri päässä, ja usein. Ennen en koskaan ollut ollut noin masentunut ja uuvuksissa kuin mitä lääkkeensyönnin jälkeen. Kuitenkin pelkäsin lopettaa lääkkeen, tuntui etten luottanut omaan arvostelukykyyni enää pätkääkään (siitä en tosin välttämättä toisia syytä...). Oon vaan kans sitä mieltä että kaikenmaailman lääkkeitä määrätään ensinnäkin liian helposti, tai ainakin puuttumatta muihin mieleen vaikuttaviin tekijöihin, kuten alkoholinkäyttö (runsas käyttö pitkällä tähtäimellä voi laukaista masennuksen stressin kanssa, ruokavalio (liian yksipuolinen ravintoköyhä ruoka), jne.).
Nyt ois todella MUUTOKSEN paikka mielen hoidossa!
Mä en ainakaan enää ssri-lääkkeisiin koske! Ja rauhoittavia, en halua niitäkään...päivä kerrallaan ahdistuksen kanssa, ja terveemmät elämäntavat, niillä meen...
Syökööt itse pillereitänsä niin katotaan naurattaako enää...
Okei, purin vaan OMAN kokemuksen tähän...ja on niitäkin joita ssri-lääkkeet sun muut pillerit auttaa, mua varmaankaan ei... - vee-e
kumma.... kirjoitti:
Joo, moi vaan kaikille...
Mullekin määrättiin pari vuotta sitten Ssri-lääkettä paniikkikohtaukseen, sillon tosin olisin syönyt suunnilleen mitä tahansa että olo ois rauhoittunut...Alkuun söin pari kertaa diapamiakin, onneks tajusin jättää ne pois kuitenkin...Sit kun ssri-lääke alkoi vaikuttaa, paniikki kyllä hävis, mut tilalle tuli mitäänsanomaton olo, mikään ei liikuttanut ei suuntaan eikä toiseen..Olo oli todella lattea, jopa itsetuhoisia ajatuksia pyöri päässä, ja usein. Ennen en koskaan ollut ollut noin masentunut ja uuvuksissa kuin mitä lääkkeensyönnin jälkeen. Kuitenkin pelkäsin lopettaa lääkkeen, tuntui etten luottanut omaan arvostelukykyyni enää pätkääkään (siitä en tosin välttämättä toisia syytä...). Oon vaan kans sitä mieltä että kaikenmaailman lääkkeitä määrätään ensinnäkin liian helposti, tai ainakin puuttumatta muihin mieleen vaikuttaviin tekijöihin, kuten alkoholinkäyttö (runsas käyttö pitkällä tähtäimellä voi laukaista masennuksen stressin kanssa, ruokavalio (liian yksipuolinen ravintoköyhä ruoka), jne.).
Nyt ois todella MUUTOKSEN paikka mielen hoidossa!
Mä en ainakaan enää ssri-lääkkeisiin koske! Ja rauhoittavia, en halua niitäkään...päivä kerrallaan ahdistuksen kanssa, ja terveemmät elämäntavat, niillä meen...
Syökööt itse pillereitänsä niin katotaan naurattaako enää...
Okei, purin vaan OMAN kokemuksen tähän...ja on niitäkin joita ssri-lääkkeet sun muut pillerit auttaa, mua varmaankaan ei..." ainakin puuttumatta muihin mieleen vaikuttaviin tekijöihin, kuten alkoholinkäyttö (runsas käyttö pitkällä tähtäimellä voi laukaista masennuksen stressin kanssa, ruokavalio (liian yksipuolinen ravintoköyhä ruoka), jne.).
Nyt ois todella MUUTOKSEN paikka mielen hoidossa!"
tuohon annan palautetta.
kuka kaataa alkoholin kurkkuun ja kuka syöttää yksipuolisesti ?
kuka käy lääkärissä tai useammalla kunnes saa haluamansa reseptit ja kuka käy hakemassa lääkkeet apteekista ?
kuka syöttää ne lääkkeet ?
missä se muutos silloin pitää tapahtua ?
on tosi hyvä kun oot päässy eroon lääkkeistä ja alkanu miettimään asioita ja elintapoja.
se on omasta itsestä kii hoitaako oman osansa vai ei. lääkkeet siihen lisänä on toisille apu mutta jos alkuasetelma on mahdoton eikä halua muutosta elämäntapoihinsa niin ei lopputuloskaan voi sen parempi olla.
vielä kerran, hienoa kun oivalsit ja pystyt ymmärtämään kuka se oman elämän tärkein ja toimeenpaneva ihminen on. se ei ole kukaan muu eikä mikään systeemi. tsemppiä.
- Cipralex, mutta
Samanlaiset oli tuntemukset kuin sulla. Kolmen viikon käytön jälkeen ahdistusoireet pahenivat pahasti. Jaksoin kuitenkin sinnitellä eteenpäin ja noin 5n-6n vkon jälkeen oireet hävisivät ja olo on mitä mahtavin.
Ei todellakaan mulla ole "mitäänsanomaton", "välinpitämätön" olo niin kuin jollakin näyttää olevan SSRI-lääkkeen käytöstä johtuen.
Lääkkeet vaikuttavat eri tavalla kuhunkin. Ei tuo sinun ahdistuksen ja levottomuuden lisääntyminen mitään outoa ole. Itse ajattelin kun vihdoin lääke alkoi auttamaan, että kai se ahdistuneisuuden lisääntyminen liittyi siihen, että vaikuttava lääkeaine alkoi "hyrräämään" aivoissa. Tämä on vain minun mielipiteeni!!! - hoitaja
Jos ahdistaa ja olet levoton älä hyvä ihminen syö enää ylimääräisiä rauhoittavia, ne vain pahentavat ahdistusta. Rauhoittavilla kun on semmoinen ominaisuus, että jos niitä käyttää runsaasti saattaa niiden vaikutus kääntyä päinvastaiseksi ja ne vain lisäävät huonoa oloa.
Kun elimistösi pääsee tottumaan hevosannoksiin rauhoittavaa lääkettä jäät riippuvaiseksi suuresta annoksesta ja elimistösi huutaa sitä vain lisää ja lisää mutta olo sen kun huononee. Älä aja itseäsi siihen kierteeseen!
Selvästikään tilanne ei ole enää hallinnassasi ja siihen tulisi puuttua pikimmiten. Varaa uusi aika mtt:on ja jos se menee liian kauas ja olosi on sietämätön mene päivystyspolille.- coco9
Rauhottavilla lääkkeillä ei kyllä farmakologisesti ole sellasta ominaisuutta että yli alkuperäsen suositusannostuksen käytettynä ne alkais lisätä pahaa oloa, siis johtuen itse lääkkeestä. Puhutaan esim lääkkeistä Diapam, Opamox, Temesta, Xanor ja muut. Jos niitä syö enemmän ku tarvis, niin ainoastaan käy niin että toleranssi nousee, ja tarvitaan enemmän lääkettä ku aikasemmin jotta saavutettais se rauhottunu, normaali hyvä olo.
Tavallista suurempi annos jotain esim bentsoa voi tietenki paradoksaalisesti aikaansaada jollekulle myös ahdistusta, toki tällanen ilmiö tunnetaan, mut kyse ei oo mistään säännönmukasesta rauhottavien lääkkeiden perusominaisuudesta tyyliin => reseptin mukaan => hyvä olo => kaks tai kolme kertaa enemmän kerta-annos mitä reseptissa => varmasti huono olo.
Mistä sä tällasta oot saanu päähäs? Yleensä jos toleranssiton ottaa rauhottavaa tavallista enemmän niin seurauksena on tavallista väsyneempi olotila ja halu päästä nukkumaan.
Mikäli alkuperänen indikaatio on ollu joku sellanen johon käytetty rauhottava lääke on täysin väärä, esim erittäin syvä depressio tai harha-ajatukset tai itsetuhosuus tai valtava yleisahdistus ilman paniikkihäiriötaipumusta, niin sillon voi olla et pelkkä rauhottava lääke ei todellakaan auta, ja siinä tilanteessa lääkkeen tehottomuus sinänsä synnyttää lisäahdistusta sen sijaan että tehokas spesifisempi lääke poistais vähitellen oireita tai sairautta josta haluaa eroon. - hoitaja
coco9 kirjoitti:
Rauhottavilla lääkkeillä ei kyllä farmakologisesti ole sellasta ominaisuutta että yli alkuperäsen suositusannostuksen käytettynä ne alkais lisätä pahaa oloa, siis johtuen itse lääkkeestä. Puhutaan esim lääkkeistä Diapam, Opamox, Temesta, Xanor ja muut. Jos niitä syö enemmän ku tarvis, niin ainoastaan käy niin että toleranssi nousee, ja tarvitaan enemmän lääkettä ku aikasemmin jotta saavutettais se rauhottunu, normaali hyvä olo.
Tavallista suurempi annos jotain esim bentsoa voi tietenki paradoksaalisesti aikaansaada jollekulle myös ahdistusta, toki tällanen ilmiö tunnetaan, mut kyse ei oo mistään säännönmukasesta rauhottavien lääkkeiden perusominaisuudesta tyyliin => reseptin mukaan => hyvä olo => kaks tai kolme kertaa enemmän kerta-annos mitä reseptissa => varmasti huono olo.
Mistä sä tällasta oot saanu päähäs? Yleensä jos toleranssiton ottaa rauhottavaa tavallista enemmän niin seurauksena on tavallista väsyneempi olotila ja halu päästä nukkumaan.
Mikäli alkuperänen indikaatio on ollu joku sellanen johon käytetty rauhottava lääke on täysin väärä, esim erittäin syvä depressio tai harha-ajatukset tai itsetuhosuus tai valtava yleisahdistus ilman paniikkihäiriötaipumusta, niin sillon voi olla et pelkkä rauhottava lääke ei todellakaan auta, ja siinä tilanteessa lääkkeen tehottomuus sinänsä synnyttää lisäahdistusta sen sijaan että tehokas spesifisempi lääke poistais vähitellen oireita tai sairautta josta haluaa eroon.Olen työskennellyt vuosia psyk. sairaalassa ja siellä tämä ilmiö on hyvin tunnettu.. käytännön kokemukset lääkkeiden vaikutuksista eroavat usein hyvinkin paljon siitä mitä farmakologia sanoo, niin se vain on.
Aloittajan tilannetta sen paremmin tuntematta on tietysti vaikea sanoa mikä on asiaan oikea totuus, mutta tätäkään mahdollisuutta ei voi sulkea pois vain siksi ettei tiede ilmiötä tunne. - Anonyymi
hoitaja kirjoitti:
Olen työskennellyt vuosia psyk. sairaalassa ja siellä tämä ilmiö on hyvin tunnettu.. käytännön kokemukset lääkkeiden vaikutuksista eroavat usein hyvinkin paljon siitä mitä farmakologia sanoo, niin se vain on.
Aloittajan tilannetta sen paremmin tuntematta on tietysti vaikea sanoa mikä on asiaan oikea totuus, mutta tätäkään mahdollisuutta ei voi sulkea pois vain siksi ettei tiede ilmiötä tunne.Mulla on satunnaisessa käytössä puolikas Oxamin, eli 7,5mg. Käytän joskus yöllä, jos herään kesken unien, joskus ahdistukseen. Voin olla kuukauden, tai parikin ottamatta yhtään. Nyt otin pitkästä aikaa sen puolikkaan ja huomasin saman, kuin joskus aiemminkin. Alkoi ahdistaa huomattavan paljon enemmän. Ei voi olla mitään tekemistä toleranssin kanssa, kun käytän niin harvoin ja satunnaisesti.
Aikoinaan tunsin samaisen lääkkeen kyllä auttavan ahdistuksen tunteisiin sekä satunnaisesti, että säännöllisemmin otettuna.
Minulla on ollut syvää uupumusta ja PTSD-oireilua, ei niinkään masennusta. Hermostoni käy mahdollisesti ylikierroksilla ja olen kuitenkin lähinnä pohjattoman väsynyt ja uupunut.
SSRI lopetettiin, koska minusta tuli zombie, en tuntenut enää mitään tunteita. Lisäksi hikoilin 24/7 niin paljon, että se todella haittasi normaalia elämistä. Käytin SSRI-lääkettä usean vuoden, eli ei ollut kyse aloitusoireista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on satunnaisessa käytössä puolikas Oxamin, eli 7,5mg. Käytän joskus yöllä, jos herään kesken unien, joskus ahdistukseen. Voin olla kuukauden, tai parikin ottamatta yhtään. Nyt otin pitkästä aikaa sen puolikkaan ja huomasin saman, kuin joskus aiemminkin. Alkoi ahdistaa huomattavan paljon enemmän. Ei voi olla mitään tekemistä toleranssin kanssa, kun käytän niin harvoin ja satunnaisesti.
Aikoinaan tunsin samaisen lääkkeen kyllä auttavan ahdistuksen tunteisiin sekä satunnaisesti, että säännöllisemmin otettuna.
Minulla on ollut syvää uupumusta ja PTSD-oireilua, ei niinkään masennusta. Hermostoni käy mahdollisesti ylikierroksilla ja olen kuitenkin lähinnä pohjattoman väsynyt ja uupunut.
SSRI lopetettiin, koska minusta tuli zombie, en tuntenut enää mitään tunteita. Lisäksi hikoilin 24/7 niin paljon, että se todella haittasi normaalia elämistä. Käytin SSRI-lääkettä usean vuoden, eli ei ollut kyse aloitusoireista.Hikoilun kasvu on Terveyskirjaston mukaan joka viidennellä SSRI:n käyttäjällä sivuoire, eli ei ihan harvinaisimpia sivuoireita tuo ole.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1291757
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.711567Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie561273- 681102
- 2745
Oli kyl kunnon reissu
Jopa oli bileet hotellissa! Kunnon menot ja Kuhmon rytkyt liikenteessä. Onneksi ei ollu tuulipukua päällä! 😂👍🏻10739- 45727
- 41705
Plösö ja synttäriruusut
Joko Plösö sai hommattua ne 100 ruusua sankarille vai vieläkö sankarin odotus jatkuu?150692Tiedätkö autereen?
Se on vähän niinkuin sinä. Eräänä päivänä se hehkuttaa eteerisenä, laiskan hauen tavoin. Toisena se iskee kuin nälkäinen8688