Anoppini harrastaa ahkerasti kirpputoreilla ja huutokaupoissa käymistä. Koska oman kodin varastot alkavat olla täynnä, hän on ottanut asiakseen täyttää meidän kotimme astioilla ja koriste-esineillä.
Harmi vain, että meilläkin alkavat säilytystilat loppua. Lisäksi kamat ovat sellaisia, joita emme oikeastaan tarvitse ja jotka ovat anopin maun mukaisia, eivät meidän. Mies kyllä väittää sanoneensa asiasta äidilleen jo useita kertoja...
Minusta fiksu lahjanantaja ottaa selvää saajan toiveista ennen kuin ostaa, jos kyse on esim, verhoista, koriste-esineistä tai astiastoista. Olenko väärässä? Ja miten anopin lahjoitusvimmalle saa laitettua stopin?
Kaapit täynnä roinaa, kiitos anopin
^blah^
20
2232
Vastaukset
- lahjoina
mitä itse tuonut teille...jospa menisi perille... Meidän sisustukseen ei puutu anopit,apet eikä kukaan muukaan. Astioista olen sanonut ettei yhtään enää. Samoin liinavaatteista ja pyyhkeistä. On ainakin toistaiseksi mennyt perille...
- se loppu nyt
empä vie nää mitään ja empä ole miniältäkään saanu koskaa mitään tuliaisia.
- Ennen kyllä kävi
se loppu nyt kirjoitti:
empä vie nää mitään ja empä ole miniältäkään saanu koskaa mitään tuliaisia.
Ymmärrän kyllä anoppeja.Kun itse olimme perhettä perustamassa,ja jo pari lastakin,olimme silloin tosi kiitollisia kaikesta mitä toinen antoi lahjaksi tai muuten.Silloin ei elämämme ollut tällainen tavarataivas kuin nykyään.Eikä silloin kodit olleet niin viimeisenpäälle sävy sävyyn.Ei ollut mahdollisuuksia kaikilla "turhuuteen".kuin nykyään.Nyt kun olemme anoppeja,haluamme auttaa nuoria elämässä alkuun ja toivomme ettei mitään heitä puuttuisi.Näin olen itse ajatellut.Mutta olen kyllä huomannut ja oppinut sen ettei se enää niin käykkään.Emme varmaan pahaa tarkoita.Sillä paha ei anna toiselle mitään.Mutta täytynee joskus kun uskaltaa jotain antaa,niitä Marimekkoja ja Pentikkejä,,täytyy olla tarkkana ettei vaan loukkaa nuoria,anoppi raasu.
- koti Kirppis
Mainostat ja tuot pöydän pihalle, kyllä tavara menee ja kustannuksia ei tule.
Tuttavani on näin myynnyt jo molempien isovanhempien roinan, tuo jopa Tallinasta myyntiin tavaraa.(verhoja lasia vaateita pöytäliinoja ja pellavaa)
Verottaja ei kiusaa ja ihan mukavaa tuloa. - älä narise
että haluatte että hän antaa kaikkea.Sano:kiitos,ei!
- Samma problem
Meille myös anoppi työntää kaiken vanhan komeroistaan. Luulee, että kun asumme maalaistalossa, huushollimme on kaatopaikka, jonne voi dumpata kaiken käytöstä poistetun. Usein hän sanoikin, että muutoin veisi tavarat kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle.
Minusta tuo on älyttömän loukkaavaa. Ollaan kuitenkin miehen kanssa molemmat työssäkäyviä ihmisiä ja voidaan ostaa tarvitsemamme tavarat kaupasta. Itse vielä suosin suomalaista designia ja yritän sisustaa kotimme tyylillä.
No mitä sitten tein? Alussa en tietysti ilennyt sanoa ei. Aina, kun anoppi tuli käymään, laitoin uutta ostamaani esille - hänen lahjoituksensa veimme suoraan kierrätyskeskukseen. Mutta anoppi ei tajunnut vielä tuosta. Kerran jopa sanoimme vieneemme erään nuhjuisen tuolin kierrätykseen (mies oli vielä hyvä, kun hän naureskeli anopille sen huonoa kuntoa). Ei anoppi tajunnut tuostakaan. Kehuskelin anopille, kuinka oma äitini (suuri kiitos hänelle) osti meille joululahjaksi arvotavaraa. Ei anoppi tajunnut siitäkään. Anoppi ei ole tajunnut asiaa vieläkään, vaikka olemme sanoneet hänelle suoraan, että EI, EMME TARVITSE, KIITOS VAAN. Pitäisi jo tajuta, että kotimme ei tosiaan ole kaatopaikka. Totta kai mielellämme ottaisimme esimerkiksi joululahjaksi jotain astioita tai pyyhkeitä tms., mutta koskaan hän ei ole ostanut meille mitään uutta. Joku voi nyt ajatella, että onpa siinä kiittämätön ihminen. No, ei voi mitään, mutta en jaksa ymmärtää miten joku ilkeääkin antaa vain ja ainoastaan lähes kaatopaikkatavaraa. Jossain se hyvän maun raja menee. - Liian vaativako?
Samma problem kirjoitti:
Meille myös anoppi työntää kaiken vanhan komeroistaan. Luulee, että kun asumme maalaistalossa, huushollimme on kaatopaikka, jonne voi dumpata kaiken käytöstä poistetun. Usein hän sanoikin, että muutoin veisi tavarat kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle.
Minusta tuo on älyttömän loukkaavaa. Ollaan kuitenkin miehen kanssa molemmat työssäkäyviä ihmisiä ja voidaan ostaa tarvitsemamme tavarat kaupasta. Itse vielä suosin suomalaista designia ja yritän sisustaa kotimme tyylillä.
No mitä sitten tein? Alussa en tietysti ilennyt sanoa ei. Aina, kun anoppi tuli käymään, laitoin uutta ostamaani esille - hänen lahjoituksensa veimme suoraan kierrätyskeskukseen. Mutta anoppi ei tajunnut vielä tuosta. Kerran jopa sanoimme vieneemme erään nuhjuisen tuolin kierrätykseen (mies oli vielä hyvä, kun hän naureskeli anopille sen huonoa kuntoa). Ei anoppi tajunnut tuostakaan. Kehuskelin anopille, kuinka oma äitini (suuri kiitos hänelle) osti meille joululahjaksi arvotavaraa. Ei anoppi tajunnut siitäkään. Anoppi ei ole tajunnut asiaa vieläkään, vaikka olemme sanoneet hänelle suoraan, että EI, EMME TARVITSE, KIITOS VAAN. Pitäisi jo tajuta, että kotimme ei tosiaan ole kaatopaikka. Totta kai mielellämme ottaisimme esimerkiksi joululahjaksi jotain astioita tai pyyhkeitä tms., mutta koskaan hän ei ole ostanut meille mitään uutta. Joku voi nyt ajatella, että onpa siinä kiittämätön ihminen. No, ei voi mitään, mutta en jaksa ymmärtää miten joku ilkeääkin antaa vain ja ainoastaan lähes kaatopaikkatavaraa. Jossain se hyvän maun raja menee.Heh heh, olen aivan samaa mieltä kanssasi. Meidän perheessämme poikaystäni vanhemmat ovat todella hyvätuloisia, mutta konservatiiveja -kaikki raha on siis hankittu kovalla työllä (jos sitä nyt niin voi kutsua... esim. isä saa kolme kertaa isompaa palkkaa kuin normaali työssäkäyvä).
Noh pointtini oli kuitenkin se, että heiltä on tullut kotiimme vaan kaikkia jo käytöstä poistettuja rähjäisiä huonekaluja yms. ja sopimus heidän perheessään on että joululahjoihin yms. käytetään n. 10e/nenä.
Minun perheessäni taas äitini ei ole mikään huipputuloinen, mutta aina haluaa mielellään auttaa lapsiaan ja ostelee Marimekon petivaatteita yms. joululahjoiksi. Ihan siitä syystä että hän tietää kuinka paljon me niitä arvostamme ja kuinka kivan mielen hän siitä myös itselleen saa. Hän on myös auttanut minun ensikodin perustarvikkeiden hankinnassa esim. imuri yms.
Muutimme yhteen noin vuosi sitten, enkä voi vaan ymmärtää miten poikaystävälläni oli esim. vanhemmiltansa saama "maailman ensimmäinen imuri" (tiedättehän niitä pitkulaisia, ainakin 25 vuoden takaa). Hänen vanhempansa olivat siis päättäneet auttaa imurin hankinnassa ja olivat hakeneet sen kirpputorilta!
Tiedän siis että oma äitini "lahjoittaa" aivan liikaa, mutta hän haluaa tehdä niin ja olen todella iloinen siitä.
Jokainen tallaa tyylillään. En silti ymmärrä ihmisiä, joille omat lapset ovat ns. vihollisia! - ^blah^
Liian vaativako? kirjoitti:
Heh heh, olen aivan samaa mieltä kanssasi. Meidän perheessämme poikaystäni vanhemmat ovat todella hyvätuloisia, mutta konservatiiveja -kaikki raha on siis hankittu kovalla työllä (jos sitä nyt niin voi kutsua... esim. isä saa kolme kertaa isompaa palkkaa kuin normaali työssäkäyvä).
Noh pointtini oli kuitenkin se, että heiltä on tullut kotiimme vaan kaikkia jo käytöstä poistettuja rähjäisiä huonekaluja yms. ja sopimus heidän perheessään on että joululahjoihin yms. käytetään n. 10e/nenä.
Minun perheessäni taas äitini ei ole mikään huipputuloinen, mutta aina haluaa mielellään auttaa lapsiaan ja ostelee Marimekon petivaatteita yms. joululahjoiksi. Ihan siitä syystä että hän tietää kuinka paljon me niitä arvostamme ja kuinka kivan mielen hän siitä myös itselleen saa. Hän on myös auttanut minun ensikodin perustarvikkeiden hankinnassa esim. imuri yms.
Muutimme yhteen noin vuosi sitten, enkä voi vaan ymmärtää miten poikaystävälläni oli esim. vanhemmiltansa saama "maailman ensimmäinen imuri" (tiedättehän niitä pitkulaisia, ainakin 25 vuoden takaa). Hänen vanhempansa olivat siis päättäneet auttaa imurin hankinnassa ja olivat hakeneet sen kirpputorilta!
Tiedän siis että oma äitini "lahjoittaa" aivan liikaa, mutta hän haluaa tehdä niin ja olen todella iloinen siitä.
Jokainen tallaa tyylillään. En silti ymmärrä ihmisiä, joille omat lapset ovat ns. vihollisia!Oma äitini on samoilla linjoilla kuin sinun. Hän kysyy ensin mitä tarvitsemme ja ostaa sitten, jos se hänen kukkarolleen sopii. Olemme esimerkiksi saaneet häneltä uuden silitysraudan kun vanha hajosi, täydennystä keräämäämme astiasarjaan ym.
Kymmenen euron joululahjat kuulostavat ihan hulluilta. Onko aikuisten mikään pakko ostaa toisilleen mitään, jos todellista tarvetta ei ole? Omassa suvussani on jo pitkään ollut tapana että ainoastaan lapsille hankitaan lahjoja.
Anoppi ei ikinä kysy mitä tarvitsemme, ja kaapeissa on paljon ihan turhaa tavaraa. Mitä esimerkiksi teemme neljällä erilaisella viinilasisarjalla kun viiniä meillä juo ainoastaan yksi henkilö noin kerran vuodessa? Tai huterilla kynttilänjaloilla, kun lemmikkieläinten takia meillä ei polteta kynttilöitä? Shoppailusta huolimatta anoppi jaksaa aina valitella pientä eläkettään!
Taidan tosiaan järjestää ensi vuonna pihakirppiksen ja hankkia myynnistä saamillani rahoilla jotain tarpeellista. Jouluksi ostan kauan himoitsemani "lemmikkiturvalliset" tuikkulyhdyt enkä laita anopilta saamaamme hökötystä pöytään. Saa nähdä meneekö viesti perille. ;-) - Liian vaativako?
^blah^ kirjoitti:
Oma äitini on samoilla linjoilla kuin sinun. Hän kysyy ensin mitä tarvitsemme ja ostaa sitten, jos se hänen kukkarolleen sopii. Olemme esimerkiksi saaneet häneltä uuden silitysraudan kun vanha hajosi, täydennystä keräämäämme astiasarjaan ym.
Kymmenen euron joululahjat kuulostavat ihan hulluilta. Onko aikuisten mikään pakko ostaa toisilleen mitään, jos todellista tarvetta ei ole? Omassa suvussani on jo pitkään ollut tapana että ainoastaan lapsille hankitaan lahjoja.
Anoppi ei ikinä kysy mitä tarvitsemme, ja kaapeissa on paljon ihan turhaa tavaraa. Mitä esimerkiksi teemme neljällä erilaisella viinilasisarjalla kun viiniä meillä juo ainoastaan yksi henkilö noin kerran vuodessa? Tai huterilla kynttilänjaloilla, kun lemmikkieläinten takia meillä ei polteta kynttilöitä? Shoppailusta huolimatta anoppi jaksaa aina valitella pientä eläkettään!
Taidan tosiaan järjestää ensi vuonna pihakirppiksen ja hankkia myynnistä saamillani rahoilla jotain tarpeellista. Jouluksi ostan kauan himoitsemani "lemmikkiturvalliset" tuikkulyhdyt enkä laita anopilta saamaamme hökötystä pöytään. Saa nähdä meneekö viesti perille. ;-)Tai selvitä onko paikkakunnallasi kirpparia mihin ei tarvitse mennä itse myymään (siis mikäli et ole kiinnostunut myymisestä). Yksinkertainen tapa myydä ylimääräiset tavarat pois. Ainoana tehtävänä hinnoittelu ja kamojen järjestely paikoilleen, myymättömät tuotteet voi sitten laittaa vaikka UFF-laatikkoon. Minä käytän tätä systeemiä paljon, sopii kiireisemmällekin ihmiselle ja viikon jälkeen on kasassa mukava summa!
PS: Voi miten ihanaa, etten ole ainoa joka noita asioita miettii. Hauskaa viikkoa sinulle ja muillekin vastanneille! - Saara
^blah^ kirjoitti:
Oma äitini on samoilla linjoilla kuin sinun. Hän kysyy ensin mitä tarvitsemme ja ostaa sitten, jos se hänen kukkarolleen sopii. Olemme esimerkiksi saaneet häneltä uuden silitysraudan kun vanha hajosi, täydennystä keräämäämme astiasarjaan ym.
Kymmenen euron joululahjat kuulostavat ihan hulluilta. Onko aikuisten mikään pakko ostaa toisilleen mitään, jos todellista tarvetta ei ole? Omassa suvussani on jo pitkään ollut tapana että ainoastaan lapsille hankitaan lahjoja.
Anoppi ei ikinä kysy mitä tarvitsemme, ja kaapeissa on paljon ihan turhaa tavaraa. Mitä esimerkiksi teemme neljällä erilaisella viinilasisarjalla kun viiniä meillä juo ainoastaan yksi henkilö noin kerran vuodessa? Tai huterilla kynttilänjaloilla, kun lemmikkieläinten takia meillä ei polteta kynttilöitä? Shoppailusta huolimatta anoppi jaksaa aina valitella pientä eläkettään!
Taidan tosiaan järjestää ensi vuonna pihakirppiksen ja hankkia myynnistä saamillani rahoilla jotain tarpeellista. Jouluksi ostan kauan himoitsemani "lemmikkiturvalliset" tuikkulyhdyt enkä laita anopilta saamaamme hökötystä pöytään. Saa nähdä meneekö viesti perille. ;-)Meilläkään ei anneta jouluna lahjoja kuin lapsille, ja heistäkin ainoastaan lähipiirin lapsille, toki sitten puolisot keskenään. Väkisin väännetyt lahjat ovat pakkopullaa, josta ei tule kenellekään hyvä mieli. Äitien- ja isänpäivälahja annetaan omalle äidille tai isälle ,vähän tietysti joustoa jos lapset ovat hyvin pieniä, pitää auttaa ;)
Mutta arvaas mikä haloo tästä nousi palstalla - hyvä ettei suoritettu virtuaalilynkkausta ihmetellessäni, miksi ihmeessä jonkun pitäisi ostaa anopilleen joululahjoja ja miten anoppi laittaa minöitä järjestykseen lahjojen arvon mukaan - SE minusta on sairasta. - tympääntynyt
Samma problem kirjoitti:
Meille myös anoppi työntää kaiken vanhan komeroistaan. Luulee, että kun asumme maalaistalossa, huushollimme on kaatopaikka, jonne voi dumpata kaiken käytöstä poistetun. Usein hän sanoikin, että muutoin veisi tavarat kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle.
Minusta tuo on älyttömän loukkaavaa. Ollaan kuitenkin miehen kanssa molemmat työssäkäyviä ihmisiä ja voidaan ostaa tarvitsemamme tavarat kaupasta. Itse vielä suosin suomalaista designia ja yritän sisustaa kotimme tyylillä.
No mitä sitten tein? Alussa en tietysti ilennyt sanoa ei. Aina, kun anoppi tuli käymään, laitoin uutta ostamaani esille - hänen lahjoituksensa veimme suoraan kierrätyskeskukseen. Mutta anoppi ei tajunnut vielä tuosta. Kerran jopa sanoimme vieneemme erään nuhjuisen tuolin kierrätykseen (mies oli vielä hyvä, kun hän naureskeli anopille sen huonoa kuntoa). Ei anoppi tajunnut tuostakaan. Kehuskelin anopille, kuinka oma äitini (suuri kiitos hänelle) osti meille joululahjaksi arvotavaraa. Ei anoppi tajunnut siitäkään. Anoppi ei ole tajunnut asiaa vieläkään, vaikka olemme sanoneet hänelle suoraan, että EI, EMME TARVITSE, KIITOS VAAN. Pitäisi jo tajuta, että kotimme ei tosiaan ole kaatopaikka. Totta kai mielellämme ottaisimme esimerkiksi joululahjaksi jotain astioita tai pyyhkeitä tms., mutta koskaan hän ei ole ostanut meille mitään uutta. Joku voi nyt ajatella, että onpa siinä kiittämätön ihminen. No, ei voi mitään, mutta en jaksa ymmärtää miten joku ilkeääkin antaa vain ja ainoastaan lähes kaatopaikkatavaraa. Jossain se hyvän maun raja menee.täällä sama tilanne, sillä erotuksella vain että mieheni on äitinsä puolellaan ja tuo sitä roinaa tänne taloon kaappeihin, ei uskalla sanoa ei, kun on niin hissukka..mitä tällaiselle miehelle pitäisi sanoa? sanoo, ettei uskalla äidilleen sanoa, se loukkaantuu.."kyllä me joskus tarvitaan tätä" jne., Inhottaa kun kaapit täynnä kaikkea turhaa..
- Kaapin siivous
tympääntynyt kirjoitti:
täällä sama tilanne, sillä erotuksella vain että mieheni on äitinsä puolellaan ja tuo sitä roinaa tänne taloon kaappeihin, ei uskalla sanoa ei, kun on niin hissukka..mitä tällaiselle miehelle pitäisi sanoa? sanoo, ettei uskalla äidilleen sanoa, se loukkaantuu.."kyllä me joskus tarvitaan tätä" jne., Inhottaa kun kaapit täynnä kaikkea turhaa..
Hae kaupasta pahvilaatikko ja pane roina siihen. Vie roskiin.
Niin se hoituu.
Jos perään kysytään, sanot, että tavara on niin paljon, ettet tiedä, missä kaikki ovat.
Mutta useinhan on niin, että tällaiset hamsterit eivät välitä tavarasta yhtään enää sen jälkeen kun ovat sen hankkineet.
Voi myös auttaa asiaa, jos sanot, että nyt olet jo pakotettu heittämään vanhemmasta päästä pois. . "Olisiko anopilla tarvetta tälle hilaviktuttimelle, vai voiko sen heittää?
Tai tämä? Tai tämä? Tämä on rikki, mutta...?" - missä aita matalin
Samma problem kirjoitti:
Meille myös anoppi työntää kaiken vanhan komeroistaan. Luulee, että kun asumme maalaistalossa, huushollimme on kaatopaikka, jonne voi dumpata kaiken käytöstä poistetun. Usein hän sanoikin, että muutoin veisi tavarat kierrätyskeskukseen tai kaatopaikalle.
Minusta tuo on älyttömän loukkaavaa. Ollaan kuitenkin miehen kanssa molemmat työssäkäyviä ihmisiä ja voidaan ostaa tarvitsemamme tavarat kaupasta. Itse vielä suosin suomalaista designia ja yritän sisustaa kotimme tyylillä.
No mitä sitten tein? Alussa en tietysti ilennyt sanoa ei. Aina, kun anoppi tuli käymään, laitoin uutta ostamaani esille - hänen lahjoituksensa veimme suoraan kierrätyskeskukseen. Mutta anoppi ei tajunnut vielä tuosta. Kerran jopa sanoimme vieneemme erään nuhjuisen tuolin kierrätykseen (mies oli vielä hyvä, kun hän naureskeli anopille sen huonoa kuntoa). Ei anoppi tajunnut tuostakaan. Kehuskelin anopille, kuinka oma äitini (suuri kiitos hänelle) osti meille joululahjaksi arvotavaraa. Ei anoppi tajunnut siitäkään. Anoppi ei ole tajunnut asiaa vieläkään, vaikka olemme sanoneet hänelle suoraan, että EI, EMME TARVITSE, KIITOS VAAN. Pitäisi jo tajuta, että kotimme ei tosiaan ole kaatopaikka. Totta kai mielellämme ottaisimme esimerkiksi joululahjaksi jotain astioita tai pyyhkeitä tms., mutta koskaan hän ei ole ostanut meille mitään uutta. Joku voi nyt ajatella, että onpa siinä kiittämätön ihminen. No, ei voi mitään, mutta en jaksa ymmärtää miten joku ilkeääkin antaa vain ja ainoastaan lähes kaatopaikkatavaraa. Jossain se hyvän maun raja menee.Vaikuttaa siltä että anoppi tajuaa oikein hyvin mitä tekee. Hän on tajunnut kuinka helppoa hänelle itselleen on hävittää roina teidän kauttanne.
Kun hävitätte ne hänen puolestaan, niin on helpompaa tuoda teille kuin itse viedä kierrätykseen tai kaatopaikalle.
Säästyy vaivalta ja hänellä saattaa myös helpottaa henkistä taakkaa kun te kannatte vastuun "hyvän" tavaran pois heittämisestä.
- jdfsösdfj
Aikuisen ihmisen pitää pystyä sanomaan toiselle ihmiselle ilman huutamista, että ole hyvä, lopeta tavaran rahtaaminen tänne meille. Ei kiitos, en halua tuota. Siivotaanpa yhdessä varastomme ja menet sitten anoppi välillä myyntipuuhiin sinne kirppikselle, eikä aina ostamaan.
- kirpparille
Kaikki joutava kirpparille. Voitte vaikka sanoa, että keräävät niin paljon pölyä ja tuntuu että allergia iskee...
- ///
Fiksu lahjan saaja kiittaa kauniisti saamastaan lahjasta. Ellei han loyda sille (niille) kayttoa tai tarvetta han antaa lahjan jollekin toiselle joka voisi kenties hyotya siita. "toisen romu on toisen aarre"
Miksi sinakin et kokoaisi kaikki tarvitsemattomat tavat roskapusseihin ja laatikoihin ja veisi ne joko pelastusarmeijaan, kirpputorille tai vain roskien kerayspaivana kadun varrelle.
Sinulla ei ole oikeutta olla tyokea tai epakohtelias miehesi vanhemmille sen takia etta heidan antama lahja, "roina" ei sinua miellyta!
Mikali he koskaan kysyvat antamastaan lahjasta, voit taysin rehellisesti vain sanoa etta sina yksinkertaisesti et loytanyt sille kauniille lasisammakolle kayttoa joten annoit sen toiselle joka todella arvosti sita niin kovin. - Mummon miniä
Minä kyllä säilytän kaikki anopiltani saamat tavarat ja lahjat. Ne ovat sellaisia
"sukumuistoja" sitten lapsillekin. Ja muutenkin, haluan että kodissamme ovat
esillä (tosin välillä vaihdellen) kaikki saamamme lahjat. Nyt olen tosin vihjannut
että joululahjat, jos haluavat antaa, olisi syötäviä. Heidän leivonnaisensa ovat
todella herkullisia.
En lainkaan ymmärrä miten kolkkoja ja epäystävällisiä miniöitä tänne kirjoittaa.
Kohteletteko te omia vanhempianne yhtä huonosti ? - mukavuuden haluinen
No mitä mieltä ovat miniät omasta käytännöstäni. Onko tämä loukkaavaa? Annan tietyn summan rahaa jouluksi lasteni perheille ja myös ex-miniälle. Olen kertonut, että sillä voivat ostaa lahjat lapsille ja lopulla laittaa joulua. En jaksa miettiä lahjoja, en itse tarvitse mitään, joulutervehdys riittää. Näin pääsen helpommalla. Ei miettimistä ja kaupoissa ravaamista.
Lisäksi en halua pakkovierailuja jouluna. Nautin yksinkertaisista asioista ja rauhasta. Lapsiperheet saavat viettää omaa jouluaan ja nauttia siitä, niin minäkin tein aikoinaan. Miksi pitäisi perheiden velvollisuudesta matkustaa luokseni ja minun otsa hiessä kantaa tarjottavaa kaupasta. Käyn aattona haudoilla, kirkossa ja nautin hyvästä ruoasta ja viinistä. Vieraillaan toisissaan silloin kun se kaikille sopii ja on mukavaa.- kohta-anoppi
Voi jonkun mielestä olla, mutta itse kyllä tykkäisin tuollaisesta. Olet muistanut heitä, kertonut mistä tämä käytäntö johtuu, toivottanut hyvää joulua. Myös minä inhoan hössöttämistä ja pakkovierailuja. Viimeinen lauseesi on aivan kuin minun ajatukseni!
- Siivoa kaappisi
...ja jätehuolto ei kunnassanne pelaa?
Suosittelen muuttoa kauas anopista, Hän tuo roinansa teidän kaappeihinne, kun ei oma roskis enää vedä.
Kirkolla lienee kierrätyspiste, Vie sinne. Siis tavarat, ei anoppia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1852045Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en531932Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351588Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1461533Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41204Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481185Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101173Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31138Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on111137