hankintaa harkitseva=)

Meillä 9v uros.Empä ole itse koskaan kuullut noista sydän-jutuista (ikinä ei ole sairatellut!)Taitaapi olla sitten onnenkantamoinen matkassa.. =)
Olen huomannut että doppereilla aika usein on jonkin asteista eroahdistusta, joten tuo kannattaa kerrostalossa asuvan ottaa huomioon.
Aktiivisuus on myös aivan huippuluokkaa! (vieläkin koheli"vauva" tuo 9v)
Dopperi oppii nopeasti, mutta väärällä kasvatuksella siitä saa todella harmia!
Ensi koiraksi aika haatava valinta , joten harrastajien ja kasvattajien kanssa kannattaa olla tiiviissä yhteityössä!

tania kirjoitti:

Meillä 9v uros.Empä ole itse koskaan kuullut noista sydän-jutuista (ikinä ei ole sairatellut!)Taitaapi olla sitten onnenkantamoinen matkassa.. =)
Olen huomannut että doppereilla aika usein on jonkin asteista eroahdistusta, joten tuo kannattaa kerrostalossa asuvan ottaa huomioon.
Aktiivisuus on myös aivan huippuluokkaa! (vieläkin koheli"vauva" tuo 9v)
Dopperi oppii nopeasti, mutta väärällä kasvatuksella siitä saa todella harmia!
Ensi koiraksi aika haatava valinta , joten harrastajien ja kasvattajien kanssa kannattaa olla tiiviissä yhteityössä!

Lue lisää

Jonkun hurjan tilaston mukaan noin 50% dobermanneista kuolisi sydänongelmiin. Mä en tiedä pitääkö tämä näin hirja prosentti paikkansa, mutta jos koirasi on jo 9-vuotias, niin sinulla on käynyt hyvä säkä. Rodun keski-ikä taitaa tätä nykyä olla siinä 7 ikävuoden hujakoilla. DCM on siittä ikävä sairaus, että sille ei ole olemassa geneettistä markkeria ja vaikka koiran sydän olisi tutkittu, niin se ei anna takeita siittä, etteikö se voisi sairastua vaikkapa seuraavan kahden viikon aikana tutkimuksesta. Siksi ainoa konsti tätänykyä onkin tutkituttaa koirat ja jättää epäilyttävät käyttämättä. Tämäkään ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö sairaita koiria käytettäisi jalostuksessa! Kuten sanottu, tutkimuksen jälkeisenä päivänä voi tilanne olla ihan toinen, kun tutkimuspäivänä. Tuntuu pahalta, kun näin hieno rotu on tässä hädässä! Siksi välttäisinkin pentua, jonka sukutaulussa on voimakasta sisäsiittoisuutta ja paljon sellaisia koiria, joiden tiedetään kuolleen sydänongelmiin. Käytännössä tätä on aika hankalaa toteuttaa, sillä DCM tuntuu olevan erityinen hyshys ja koiran kuolemasta vaietaan loppuun saakka ja aina löytyy selitys koiran aikaiselle äkilliselle poismenolle... Auton alle, käärmeenpurema, onnettomuus jne! Myös inbreeding on muotia dobberimaailmassa ja välillä näkee näitä suoranaisia rutsauksia, kun tehdään pentuja puolisisaruksilla tai jopa sisaruksilla samasta pentueesta! Olenpa nähnyt jopa yhdistelmän jossa isän vanhemmat olivat pentuesisaruksia ja emän isä oli sama kun isänisä... Yök!!! Onko ihme, että rotu on sairas?

No huhhuh... Ei kai nyt sentään. Oma vanha ukkomme eli kolmetoista vuotta. Eivätkä nämä nuoremmatkaan huonosti voivilta näytä...

tiinamuori kirjoitti:

No huhhuh... Ei kai nyt sentään. Oma vanha ukkomme eli kolmetoista vuotta. Eivätkä nämä nuoremmatkaan huonosti voivilta näytä...

Oletkos katsellut miten paljon niitä toopeja lakoaa sydänsairauksiin? Itse tiedän melko monta! Ja kun vähääkään seurailee maailman menoa, niin huomaa sen synkeän tosiasian. Hyväkuntoisia nuoria koiria kuukahtelee ilman näkyvää syytä tämän tämää.

Sulla on käynyt hyvä säkä koiriesi kanssa. Kannataa surffailla netissä ja hakea tietoa dobbereitten DCM:stä. Muttei kuitenkaan kannata masentua, kun huomaa millaisia tilastoja tulee löytämään!

DCM kirjoitti:

Oletkos katsellut miten paljon niitä toopeja lakoaa sydänsairauksiin? Itse tiedän melko monta! Ja kun vähääkään seurailee maailman menoa, niin huomaa sen synkeän tosiasian. Hyväkuntoisia nuoria koiria kuukahtelee ilman näkyvää syytä tämän tämää.

Sulla on käynyt hyvä säkä koiriesi kanssa. Kannataa surffailla netissä ja hakea tietoa dobbereitten DCM:stä. Muttei kuitenkaan kannata masentua, kun huomaa millaisia tilastoja tulee löytämään!

Lue lisää

kaikki muut rodut ovat TÄYSIN terveitä, vai ovatko?
Kaikilla meillä on tuttuja joiden erirotuiset koirat ovat kuolleet ties mihin sairauksiin alle 10 vuotiaina. Tiedän monta bichonia, jotka ovat menehtyneet syöpään tai johonkin muuhun alle 10v.
Labbis kuoli 3v. Jne.Jne.
Sitten on niitäkin koiria jotka ovat eläneet esim 15 vuotiaiksi mutta itse olisin lopettanut kyseiset (villa)-koirat jo reilu 10 vuotiaina sairauksien, kipujen ja käytöshäiriöiden takia. Onko hienoa, että koira elää 15-16 vuotiaaksi pissien joka yö lattialle ja purren kiukuissaan emäntää käteen milloin mistäkin syystä. Jos koira pitää eristää lapsista iän myötä vihaisuutensa vuoksi...näitä riittää.

Jos nyt kuitenkin olet mieltynyt dobermanniin niin suosittelen käyntiä dobberien koulutustilaisuuksissa.
Oli rotu mikä hyvänsä niin olisi hyvä seurata koiria ja niiden käytöstä eri tilanteissa. Ehkä saat pitää hihnasta kiinni kun aikuinen dobberi nykäisee jotain kiinnostavaa hajua kohti. Silloin saat esimakua siitä, mitkä voimat koirassa jyllää. Ymmärrät paremmin koulutuksen tarpeen.

Joskus huvittaa kun ihmiset kertoo kuinka joku viisikiloinen pikkukoira vetää kovaa. Jos dobberi vetää tai nykii kasvatuksen puutteessa tai ...epäonnistunut koulutus, niin siinä on moni isokin ihminen ihmeissään.

Itse ihailen dobberiamme ja tuttavamme ovat myös suorastaan rakastuneet koiraamme. Silti en ole voinut suositella heille dobberia, olisivat niin halunneet. Olin heidän suhteensa oikeassa ja heillä onkin ongelmia seurakoiriensa kanssa. Jos heillä olisi dobberi niin koirat olisivat joutuneet joko uusiin koteihin tai lopetettavaksi ehkä jo alle vuoden vanhoina. Seurakoiransa he saavat pidettyä hihnan avulla aisoissa vaikka eivät osanneet kouluttaa sitä/niitä.

Tämä on kaikki aina teoriaa. Käytäntö näyttää mitä ongelmia tulee jos on tullakseen.
Yritän tässä huonosti korostaa sitä, että kirjasta et saa tarpeeksi tietoa dobberin koulutukseen. Väärin tai huonosti kasvatettu dobberi on pelottava ja ahdistava ja kuolee ennen sairastumistaan lopetuspiikkiin ehkä jo alle yksivuotiaana.
Käy kasvattajien luona ja kuuntele ne kauhujutut ajatuksen kanssa.
Mitä voi mennä pieleen?
Miksi kasvatus voi epäonnistua?
Mitä on elämä koiran kanssa, jolla ei ole kuria? Mitä on elämä koiran kanssa, joka yllättäen luuleekin olevansa pomo?
Miten pitää toimia, jotta koira kuuntelee ja uskoo, että sinä pystyt päättämään kaikissa tilanteissa. Dobberi mielellään ottaa ohjat käsiinsä ja silloin sinulle tulee ahdistus ja pelko ja paha mieli.

Terveisin tiukka äiti, jolla lempeä dobberi. Pentuaikana tuli kyllä väännettyä ja minä voitin ne taistelut.
p.s. dobberissa on voimakas ominaishaju

onnenksin kirjoitti:

kaikki muut rodut ovat TÄYSIN terveitä, vai ovatko?
Kaikilla meillä on tuttuja joiden erirotuiset koirat ovat kuolleet ties mihin sairauksiin alle 10 vuotiaina. Tiedän monta bichonia, jotka ovat menehtyneet syöpään tai johonkin muuhun alle 10v.
Labbis kuoli 3v. Jne.Jne.
Sitten on niitäkin koiria jotka ovat eläneet esim 15 vuotiaiksi mutta itse olisin lopettanut kyseiset (villa)-koirat jo reilu 10 vuotiaina sairauksien, kipujen ja käytöshäiriöiden takia. Onko hienoa, että koira elää 15-16 vuotiaaksi pissien joka yö lattialle ja purren kiukuissaan emäntää käteen milloin mistäkin syystä. Jos koira pitää eristää lapsista iän myötä vihaisuutensa vuoksi...näitä riittää.

Jos nyt kuitenkin olet mieltynyt dobermanniin niin suosittelen käyntiä dobberien koulutustilaisuuksissa.
Oli rotu mikä hyvänsä niin olisi hyvä seurata koiria ja niiden käytöstä eri tilanteissa. Ehkä saat pitää hihnasta kiinni kun aikuinen dobberi nykäisee jotain kiinnostavaa hajua kohti. Silloin saat esimakua siitä, mitkä voimat koirassa jyllää. Ymmärrät paremmin koulutuksen tarpeen.

Joskus huvittaa kun ihmiset kertoo kuinka joku viisikiloinen pikkukoira vetää kovaa. Jos dobberi vetää tai nykii kasvatuksen puutteessa tai ...epäonnistunut koulutus, niin siinä on moni isokin ihminen ihmeissään.

Itse ihailen dobberiamme ja tuttavamme ovat myös suorastaan rakastuneet koiraamme. Silti en ole voinut suositella heille dobberia, olisivat niin halunneet. Olin heidän suhteensa oikeassa ja heillä onkin ongelmia seurakoiriensa kanssa. Jos heillä olisi dobberi niin koirat olisivat joutuneet joko uusiin koteihin tai lopetettavaksi ehkä jo alle vuoden vanhoina. Seurakoiransa he saavat pidettyä hihnan avulla aisoissa vaikka eivät osanneet kouluttaa sitä/niitä.

Tämä on kaikki aina teoriaa. Käytäntö näyttää mitä ongelmia tulee jos on tullakseen.
Yritän tässä huonosti korostaa sitä, että kirjasta et saa tarpeeksi tietoa dobberin koulutukseen. Väärin tai huonosti kasvatettu dobberi on pelottava ja ahdistava ja kuolee ennen sairastumistaan lopetuspiikkiin ehkä jo alle yksivuotiaana.
Käy kasvattajien luona ja kuuntele ne kauhujutut ajatuksen kanssa.
Mitä voi mennä pieleen?
Miksi kasvatus voi epäonnistua?
Mitä on elämä koiran kanssa, jolla ei ole kuria? Mitä on elämä koiran kanssa, joka yllättäen luuleekin olevansa pomo?
Miten pitää toimia, jotta koira kuuntelee ja uskoo, että sinä pystyt päättämään kaikissa tilanteissa. Dobberi mielellään ottaa ohjat käsiinsä ja silloin sinulle tulee ahdistus ja pelko ja paha mieli.

Terveisin tiukka äiti, jolla lempeä dobberi. Pentuaikana tuli kyllä väännettyä ja minä voitin ne taistelut.
p.s. dobberissa on voimakas ominaishaju

Lue lisää

on kyllä ollu tässä perheessä isoja koiria, että tiedän kyllä millaset voimat isolla koiralla on ja miten tärkeää kouluttaminen on!
mistähän mä saisin tietoa siitä missä niitä koulutustilaisuuksia järjestetään, että voisin mennä kattomaan vahän niiden touhua?

onnenksin kirjoitti:

kaikki muut rodut ovat TÄYSIN terveitä, vai ovatko?
Kaikilla meillä on tuttuja joiden erirotuiset koirat ovat kuolleet ties mihin sairauksiin alle 10 vuotiaina. Tiedän monta bichonia, jotka ovat menehtyneet syöpään tai johonkin muuhun alle 10v.
Labbis kuoli 3v. Jne.Jne.
Sitten on niitäkin koiria jotka ovat eläneet esim 15 vuotiaiksi mutta itse olisin lopettanut kyseiset (villa)-koirat jo reilu 10 vuotiaina sairauksien, kipujen ja käytöshäiriöiden takia. Onko hienoa, että koira elää 15-16 vuotiaaksi pissien joka yö lattialle ja purren kiukuissaan emäntää käteen milloin mistäkin syystä. Jos koira pitää eristää lapsista iän myötä vihaisuutensa vuoksi...näitä riittää.

Jos nyt kuitenkin olet mieltynyt dobermanniin niin suosittelen käyntiä dobberien koulutustilaisuuksissa.
Oli rotu mikä hyvänsä niin olisi hyvä seurata koiria ja niiden käytöstä eri tilanteissa. Ehkä saat pitää hihnasta kiinni kun aikuinen dobberi nykäisee jotain kiinnostavaa hajua kohti. Silloin saat esimakua siitä, mitkä voimat koirassa jyllää. Ymmärrät paremmin koulutuksen tarpeen.

Joskus huvittaa kun ihmiset kertoo kuinka joku viisikiloinen pikkukoira vetää kovaa. Jos dobberi vetää tai nykii kasvatuksen puutteessa tai ...epäonnistunut koulutus, niin siinä on moni isokin ihminen ihmeissään.

Itse ihailen dobberiamme ja tuttavamme ovat myös suorastaan rakastuneet koiraamme. Silti en ole voinut suositella heille dobberia, olisivat niin halunneet. Olin heidän suhteensa oikeassa ja heillä onkin ongelmia seurakoiriensa kanssa. Jos heillä olisi dobberi niin koirat olisivat joutuneet joko uusiin koteihin tai lopetettavaksi ehkä jo alle vuoden vanhoina. Seurakoiransa he saavat pidettyä hihnan avulla aisoissa vaikka eivät osanneet kouluttaa sitä/niitä.

Tämä on kaikki aina teoriaa. Käytäntö näyttää mitä ongelmia tulee jos on tullakseen.
Yritän tässä huonosti korostaa sitä, että kirjasta et saa tarpeeksi tietoa dobberin koulutukseen. Väärin tai huonosti kasvatettu dobberi on pelottava ja ahdistava ja kuolee ennen sairastumistaan lopetuspiikkiin ehkä jo alle yksivuotiaana.
Käy kasvattajien luona ja kuuntele ne kauhujutut ajatuksen kanssa.
Mitä voi mennä pieleen?
Miksi kasvatus voi epäonnistua?
Mitä on elämä koiran kanssa, jolla ei ole kuria? Mitä on elämä koiran kanssa, joka yllättäen luuleekin olevansa pomo?
Miten pitää toimia, jotta koira kuuntelee ja uskoo, että sinä pystyt päättämään kaikissa tilanteissa. Dobberi mielellään ottaa ohjat käsiinsä ja silloin sinulle tulee ahdistus ja pelko ja paha mieli.

Terveisin tiukka äiti, jolla lempeä dobberi. Pentuaikana tuli kyllä väännettyä ja minä voitin ne taistelut.
p.s. dobberissa on voimakas ominaishaju

Lue lisää

"kaikki muut rodut ovat TÄYSIN terveitä, vai ovatko?"

Olenko niin sanonut? Jos olen, niin missä? Ennenkuin alat vaahtoamaan, niin lue edes vastaukseni kunnolla läpi jooko? Sanoin vain, että on hyvä olla tietoinen rodun terveystilanteesta niinkuin monesta muustakin asiasta ennen hankinta, ettei tule yllätyksenä. Osaa katsoa oikeita asioita pentua valitessaan jne jne.

joops.. kirjoitti:

on kyllä ollu tässä perheessä isoja koiria, että tiedän kyllä millaset voimat isolla koiralla on ja miten tärkeää kouluttaminen on!
mistähän mä saisin tietoa siitä missä niitä koulutustilaisuuksia järjestetään, että voisin mennä kattomaan vahän niiden touhua?

Lue lisää

Millä paikkakunnalla asut? Koita vaikka googlettaa tai kysele tuolta toiselta, hiukan aktiivisemmalta foorumilta asiaa! Siellä käy dopsuihmisiä paljon eri paikkakunnilta ja varmasti siellä jokunen on sinunkin lähistöltäsi ja osaa neuvoa!

http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/index.php

Samainen tyyppi kirjoitti:

"kaikki muut rodut ovat TÄYSIN terveitä, vai ovatko?"

Olenko niin sanonut? Jos olen, niin missä? Ennenkuin alat vaahtoamaan, niin lue edes vastaukseni kunnolla läpi jooko? Sanoin vain, että on hyvä olla tietoinen rodun terveystilanteesta niinkuin monesta muustakin asiasta ennen hankinta, ettei tule yllätyksenä. Osaa katsoa oikeita asioita pentua valitessaan jne jne.

Lue lisää

vaahtoaminen. En ole lainkaan perehtynyt sairauksiin, sillä olen lopen kyllästynyt näihin juttuihin.
Koirapiireissä muuten touhunneena olen nähnyt ja kuullut näitä eri juttuja.

En ole mitään edelleen vaahdonnut mutta tietääkseni yhtään rotua ei ole olemassa, jossa ei olisi sairauksia. Uusimmat rodutkin varmaan myöhemmin tulevat tutuiksi sairauksiensakin myötä.

Taidat itse vaahdota. Minusta tärkeintä on korostaa tuota dobberin luonnetta. Tuossa naapurissakin meni nuori koira piikille vain sen vuoksi, ettei sitä oltu opetettu olemaan välittämättä lasten juoksemisesta. Koira pyydysti juoksevan lapsen ja tikithän siinä tuli ja kiltti koira piikillä.
Ei kestänyt lapsen iho koiran leikkiä.
Toki niistä sairauksista on hyvä kertoa. Mutta käsi pystyyn, jos olet ensimmäistä koiraa hankkimassa ja olet viimeisen päälle perehtynyt sairauksiin. Siis viimeisen päälle.

tuota sanaa... kirjoitti:

vaahtoaminen. En ole lainkaan perehtynyt sairauksiin, sillä olen lopen kyllästynyt näihin juttuihin.
Koirapiireissä muuten touhunneena olen nähnyt ja kuullut näitä eri juttuja.

En ole mitään edelleen vaahdonnut mutta tietääkseni yhtään rotua ei ole olemassa, jossa ei olisi sairauksia. Uusimmat rodutkin varmaan myöhemmin tulevat tutuiksi sairauksiensakin myötä.

Taidat itse vaahdota. Minusta tärkeintä on korostaa tuota dobberin luonnetta. Tuossa naapurissakin meni nuori koira piikille vain sen vuoksi, ettei sitä oltu opetettu olemaan välittämättä lasten juoksemisesta. Koira pyydysti juoksevan lapsen ja tikithän siinä tuli ja kiltti koira piikillä.
Ei kestänyt lapsen iho koiran leikkiä.
Toki niistä sairauksista on hyvä kertoa. Mutta käsi pystyyn, jos olet ensimmäistä koiraa hankkimassa ja olet viimeisen päälle perehtynyt sairauksiin. Siis viimeisen päälle.

Lue lisää

aika yleistystä tuokin, että on tsäkää jos koira on 9 vuotiaaksi elänyt. Joku tilasto,hm jotain tai silleen.

Joitakin toopeja tunnen minäkin ja yli 10 vuotiaiksi on tosiaan elänyt useampikin.
Pitäiskö jonkun tehdä todellinen tilasto? Kaikki eivät varmaan ilmoita koiriensa kuolinsyytä jollekin taholle, kenelle?

Minua kiinnostaisi tilasto siitä, että kuinka moni koira on lopetettu ja minkä ikäisenä, vaikeuksien vuoksi? Tai kuinka moni on mennyt kiertoon pitovaikeuksien vuoksi? Eli kun on otettu upea koira muttei osattukaan kasvattaa. Vaikka onkin jonkun seurakoiran kasvattanut niin se ei takaa sitä, että pärjää dobberin kanssa.

tuota sanaa... kirjoitti:

vaahtoaminen. En ole lainkaan perehtynyt sairauksiin, sillä olen lopen kyllästynyt näihin juttuihin.
Koirapiireissä muuten touhunneena olen nähnyt ja kuullut näitä eri juttuja.

En ole mitään edelleen vaahdonnut mutta tietääkseni yhtään rotua ei ole olemassa, jossa ei olisi sairauksia. Uusimmat rodutkin varmaan myöhemmin tulevat tutuiksi sairauksiensakin myötä.

Taidat itse vaahdota. Minusta tärkeintä on korostaa tuota dobberin luonnetta. Tuossa naapurissakin meni nuori koira piikille vain sen vuoksi, ettei sitä oltu opetettu olemaan välittämättä lasten juoksemisesta. Koira pyydysti juoksevan lapsen ja tikithän siinä tuli ja kiltti koira piikillä.
Ei kestänyt lapsen iho koiran leikkiä.
Toki niistä sairauksista on hyvä kertoa. Mutta käsi pystyyn, jos olet ensimmäistä koiraa hankkimassa ja olet viimeisen päälle perehtynyt sairauksiin. Siis viimeisen päälle.

Lue lisää

Käsket korostamaan luonnetta ja otat esimerkin, jossa kiltti koira viedään piikille, kun vaan halusi leikkiä??? Mikä on pointtisi?

Jos haluaa dobberin, niin on hyvä perehtyä rotuun ja sen vaikeimpiin perinnöllisiin sairauksiin. Osaa katsoa pentua valitessaan terveystestatut ja tutkitut vanhemmat. Luonteen merkitys on myös suuri. En ole edes sitä koskaan kieltänyt. Myös luonnetestatut, ZTP:n tehneet ja työtuloksen saaneet koirat ovat luonnollisestikin vahvemmilla, kun luonnetta vanhemmilla haetaan. Muuta siittä tuossa uroksen testaus-ketjussa enemmän!

jatkaakin.. kirjoitti:

aika yleistystä tuokin, että on tsäkää jos koira on 9 vuotiaaksi elänyt. Joku tilasto,hm jotain tai silleen.

Joitakin toopeja tunnen minäkin ja yli 10 vuotiaiksi on tosiaan elänyt useampikin.
Pitäiskö jonkun tehdä todellinen tilasto? Kaikki eivät varmaan ilmoita koiriensa kuolinsyytä jollekin taholle, kenelle?

Minua kiinnostaisi tilasto siitä, että kuinka moni koira on lopetettu ja minkä ikäisenä, vaikeuksien vuoksi? Tai kuinka moni on mennyt kiertoon pitovaikeuksien vuoksi? Eli kun on otettu upea koira muttei osattukaan kasvattaa. Vaikka onkin jonkun seurakoiran kasvattanut niin se ei takaa sitä, että pärjää dobberin kanssa.

Lue lisää

Mä olen lukenut tilaston, jonka mukaan 50% dobbereista kuolisin ennen aikojaan sydänsairauksiin... Se on helkkarin suuri prosentti, mutta ei kuitenkaan tee mahdottomaksi sitä, että tunnette jonkun 9-vuotiaan dobberin. Itse todella toivoisin, että oma toopeni saavuttaisi niinkin kunnioitettavan iän!

onnenksin kirjoitti:

kaikki muut rodut ovat TÄYSIN terveitä, vai ovatko?
Kaikilla meillä on tuttuja joiden erirotuiset koirat ovat kuolleet ties mihin sairauksiin alle 10 vuotiaina. Tiedän monta bichonia, jotka ovat menehtyneet syöpään tai johonkin muuhun alle 10v.
Labbis kuoli 3v. Jne.Jne.
Sitten on niitäkin koiria jotka ovat eläneet esim 15 vuotiaiksi mutta itse olisin lopettanut kyseiset (villa)-koirat jo reilu 10 vuotiaina sairauksien, kipujen ja käytöshäiriöiden takia. Onko hienoa, että koira elää 15-16 vuotiaaksi pissien joka yö lattialle ja purren kiukuissaan emäntää käteen milloin mistäkin syystä. Jos koira pitää eristää lapsista iän myötä vihaisuutensa vuoksi...näitä riittää.

Jos nyt kuitenkin olet mieltynyt dobermanniin niin suosittelen käyntiä dobberien koulutustilaisuuksissa.
Oli rotu mikä hyvänsä niin olisi hyvä seurata koiria ja niiden käytöstä eri tilanteissa. Ehkä saat pitää hihnasta kiinni kun aikuinen dobberi nykäisee jotain kiinnostavaa hajua kohti. Silloin saat esimakua siitä, mitkä voimat koirassa jyllää. Ymmärrät paremmin koulutuksen tarpeen.

Joskus huvittaa kun ihmiset kertoo kuinka joku viisikiloinen pikkukoira vetää kovaa. Jos dobberi vetää tai nykii kasvatuksen puutteessa tai ...epäonnistunut koulutus, niin siinä on moni isokin ihminen ihmeissään.

Itse ihailen dobberiamme ja tuttavamme ovat myös suorastaan rakastuneet koiraamme. Silti en ole voinut suositella heille dobberia, olisivat niin halunneet. Olin heidän suhteensa oikeassa ja heillä onkin ongelmia seurakoiriensa kanssa. Jos heillä olisi dobberi niin koirat olisivat joutuneet joko uusiin koteihin tai lopetettavaksi ehkä jo alle vuoden vanhoina. Seurakoiransa he saavat pidettyä hihnan avulla aisoissa vaikka eivät osanneet kouluttaa sitä/niitä.

Tämä on kaikki aina teoriaa. Käytäntö näyttää mitä ongelmia tulee jos on tullakseen.
Yritän tässä huonosti korostaa sitä, että kirjasta et saa tarpeeksi tietoa dobberin koulutukseen. Väärin tai huonosti kasvatettu dobberi on pelottava ja ahdistava ja kuolee ennen sairastumistaan lopetuspiikkiin ehkä jo alle yksivuotiaana.
Käy kasvattajien luona ja kuuntele ne kauhujutut ajatuksen kanssa.
Mitä voi mennä pieleen?
Miksi kasvatus voi epäonnistua?
Mitä on elämä koiran kanssa, jolla ei ole kuria? Mitä on elämä koiran kanssa, joka yllättäen luuleekin olevansa pomo?
Miten pitää toimia, jotta koira kuuntelee ja uskoo, että sinä pystyt päättämään kaikissa tilanteissa. Dobberi mielellään ottaa ohjat käsiinsä ja silloin sinulle tulee ahdistus ja pelko ja paha mieli.

Terveisin tiukka äiti, jolla lempeä dobberi. Pentuaikana tuli kyllä väännettyä ja minä voitin ne taistelut.
p.s. dobberissa on voimakas ominaishaju

Lue lisää

Siis mitä kaikkia koiria minäkin lienen nuuskinut ja omistanut eläissäni... Vaan dobberi on kyllä hyvänhajuisten basenjien jälkeen hajuttomin tuntemani koirarotu.

Se EI siis haise koiralle. Se ei haise kuolalle tai pahanhajuiselle hengitykselle. Sen jalat kyllä haisevat koiranjaloille ja ihanalle koiranjalkahielle sentin päästä nuuskittuna, ja koska ne ovat isot, (jalat siis) ne tietysti haisevat enemmän kuin jonkun pikkukoiran jalat. Mutta edelleenkin vain sentin päästä nuuskittuna.

Hengitys ei haise miltään, korkeintaan hyvältä.(Häälätyskään ei haise: =läähätys normaali hengitys) Turkki ei myöskään haise miltään, korkeintaan aavistuksen koiralta. Vaan ihan vaan aavistuksen, aluskarvallisiin koiriin verrattuna siis. Märkänäkään, nimenomaan märkänä siis. Kuivana ei haise lainkaan. Mitähän ihmeen "koiria" tai sairauksia teillä on / on ollut koirillanne, jos mielestäsi dobberi haisee vahvasti joltain ominaishajulta?

Jos vertaa posliiniseen tai messinkiseen koristekoiraan, niin johan sellaiseen löytyy hajueroa. Mutta oikeaan koiraan... EI. Terve dobberi ei haise voimakkaasti. Satavarma ja totuutta myötäävä mielipide.

"Onnenksin" mielipide täysin terveistä muista roduista kyllä nauratti ja hauskutti. Ja jos tosi on, että dobberit kuolevat sydäriin terveinä ja yht'äkkiä työsaappaat jalassa kaikki yhdeksänvuotiaina, niin hyvä elämähän niillä sitten on kaikilla ollut ja lopuilla vielä elävillä samanmoinen luvassa. Ei tarvitse kärvistellä vanhuuden vaivoissa vuosikausia! Tosin meilläkin eleli ukkokoira kyllä hyvissä voimin kolmetoistavuotiaaksi asti. Ei älynnyt kuolla aiemmin sydäriin, vaikka lupa olisi kuulemma ollut...

tiinamuori kirjoitti:

Siis mitä kaikkia koiria minäkin lienen nuuskinut ja omistanut eläissäni... Vaan dobberi on kyllä hyvänhajuisten basenjien jälkeen hajuttomin tuntemani koirarotu.

Se EI siis haise koiralle. Se ei haise kuolalle tai pahanhajuiselle hengitykselle. Sen jalat kyllä haisevat koiranjaloille ja ihanalle koiranjalkahielle sentin päästä nuuskittuna, ja koska ne ovat isot, (jalat siis) ne tietysti haisevat enemmän kuin jonkun pikkukoiran jalat. Mutta edelleenkin vain sentin päästä nuuskittuna.

Hengitys ei haise miltään, korkeintaan hyvältä.(Häälätyskään ei haise: =läähätys normaali hengitys) Turkki ei myöskään haise miltään, korkeintaan aavistuksen koiralta. Vaan ihan vaan aavistuksen, aluskarvallisiin koiriin verrattuna siis. Märkänäkään, nimenomaan märkänä siis. Kuivana ei haise lainkaan. Mitähän ihmeen "koiria" tai sairauksia teillä on / on ollut koirillanne, jos mielestäsi dobberi haisee vahvasti joltain ominaishajulta?

Jos vertaa posliiniseen tai messinkiseen koristekoiraan, niin johan sellaiseen löytyy hajueroa. Mutta oikeaan koiraan... EI. Terve dobberi ei haise voimakkaasti. Satavarma ja totuutta myötäävä mielipide.

"Onnenksin" mielipide täysin terveistä muista roduista kyllä nauratti ja hauskutti. Ja jos tosi on, että dobberit kuolevat sydäriin terveinä ja yht'äkkiä työsaappaat jalassa kaikki yhdeksänvuotiaina, niin hyvä elämähän niillä sitten on kaikilla ollut ja lopuilla vielä elävillä samanmoinen luvassa. Ei tarvitse kärvistellä vanhuuden vaivoissa vuosikausia! Tosin meilläkin eleli ukkokoira kyllä hyvissä voimin kolmetoistavuotiaaksi asti. Ei älynnyt kuolla aiemmin sydäriin, vaikka lupa olisi kuulemma ollut...

Lue lisää

Joo ei meilläkään dopsut haise... Sakemanni kylläkin ja väliin tosi pahalle. Jospa tässä puhuttiinkin sitä peräpäästä tulevasta ominaishajusta, johon olen melko monen dobberin kohdalla törmännyt. Yökhyihelkkari!

Mutta sydänsairaudet ovat tosiaankin rodun vitsaus!Tutustu pliis KOKO rodun tilanteeseen, älä vertaa omia koiriasi, koska ne ovat häviävän pieni otos KOKO rodusta! Minä olen KOKO rodun tilanteeseen tutustunut ja tilanne on huolestuttava! Nuoria koiria kaatuu kun viljaa! kaikenmaailman sydänongelmiin. Mä pystyn suoralta kädeltä luetteleen ainakin 10 koiraa ja tutkimisen jälkeen löydän ainakin sata, jotka ovt kuolleet sydänoireisiin! Ja sitten ota huomioon, että kaikkien koirien ruumiinavauspöytäkirjaa ei koskaan tuoda julkisuuteen. Ja kaikkia akkikuolemia ei edes avata! Ja vaikka avattaisiinkin ja tuotaisiin, niin minä en niitä käsiini saa, vaikka penkomaan alkaisinkin! Mutta en klyllä ala tonkimaan tämän tarkemmin! Etsi itse vaikka Googlesta tietoa asiasta!

Ahaa... kirjoitti:

Käsket korostamaan luonnetta ja otat esimerkin, jossa kiltti koira viedään piikille, kun vaan halusi leikkiä??? Mikä on pointtisi?

Jos haluaa dobberin, niin on hyvä perehtyä rotuun ja sen vaikeimpiin perinnöllisiin sairauksiin. Osaa katsoa pentua valitessaan terveystestatut ja tutkitut vanhemmat. Luonteen merkitys on myös suuri. En ole edes sitä koskaan kieltänyt. Myös luonnetestatut, ZTP:n tehneet ja työtuloksen saaneet koirat ovat luonnollisestikin vahvemmilla, kun luonnetta vanhemmilla haetaan. Muuta siittä tuossa uroksen testaus-ketjussa enemmän!

Lue lisää

kun koira leikkii vaikkapa lasten kanssa. Juoksevat kilpaa ja koira juoksee perässä. Sitten dobberi ottaakin leikillään hampaillaan lapsesta kiinni mutta osuukin ikävästi kasvoihin.
Kaikki tämä leikin merkeissä. Kova huuto ja parku tottakai ja taas tuli "tappajadobermanni".

Kiltti mutta kuriton koira. Liian rajut leikit sallittiin kunnes kävi niin kuin kävi.

Riittää minulle tällainen turhan kuumana käyvä keskustelu;).En oikeasti aio perehtyä mihinkään tilastoihin kun ei oikein kiinnosta.

Tuttavat tosiaan meinasivat ottaa dobberin kun ihastuivat meidän koiraamme. Nyt heillä on vaikeuksia pienen (oppimiskykyisen) seurakoiran kanssa. Miksikö koira muuttui dobberista seurakoiraksi? No lähinnä siksi, että olisivat joutuneet ostamaan tila-auton ison koiran vuoksi. Pieni mahtuu vaikka syliin tai jalkoihin.
En uskalla edes ajatella mitä vaikeuksia olisi hyvin lkuultavasti tullut dobberin kanssa.

oli se että kirjoitti:

kun koira leikkii vaikkapa lasten kanssa. Juoksevat kilpaa ja koira juoksee perässä. Sitten dobberi ottaakin leikillään hampaillaan lapsesta kiinni mutta osuukin ikävästi kasvoihin.
Kaikki tämä leikin merkeissä. Kova huuto ja parku tottakai ja taas tuli "tappajadobermanni".

Kiltti mutta kuriton koira. Liian rajut leikit sallittiin kunnes kävi niin kuin kävi.

Riittää minulle tällainen turhan kuumana käyvä keskustelu;).En oikeasti aio perehtyä mihinkään tilastoihin kun ei oikein kiinnosta.

Tuttavat tosiaan meinasivat ottaa dobberin kun ihastuivat meidän koiraamme. Nyt heillä on vaikeuksia pienen (oppimiskykyisen) seurakoiran kanssa. Miksikö koira muuttui dobberista seurakoiraksi? No lähinnä siksi, että olisivat joutuneet ostamaan tila-auton ison koiran vuoksi. Pieni mahtuu vaikka syliin tai jalkoihin.
En uskalla edes ajatella mitä vaikeuksia olisi hyvin lkuultavasti tullut dobberin kanssa.

Lue lisää

Mutta juuri tuonlaisten tapausten välttämiseksi olisi hienoa, että KAIKKI dobermannia halajavat tutustuisivat rotuun perinpohjin! Kaikkeen mahdolliseen! Luonteeseen, sairauksiin, koulutukseen ja ehkä jopa sukulinjoihinkin? Juuri siksi, ettei sitten satu noin, että joku asia tulee yllätyksenä. Kyllä mä sen tiedän, etten minäkään ekaa toopea ottaessani viitsinyt tätä vaivaa nähdä, mutta nyt paljon paljon viisaampana sitä todella toivoo, että olisi. Olisi jäänyt minullakin monet itkut itkemättä, kun koiran suku on täynnä sydänsairaita koiria ja oma rakas löytyy kotoa kuolleena kaksivuotiaana! Niin... Normaaliako? Ruumiinavauksessa todettiin, että äkillinen rytmihäiriöstä johtuva sydänpysähdys... Kas kummaa, kun sama kuolinsyy oli isänisällä ja emän puoleltakin löytyy oudon nuorena kuolleita koiria. Siksi minä täällä VAAHTOAN, että ihmiset eivät joutuisi kokemaan sitä samaa läpi, minkä minä jouduin! Kun ottaa koiraa, niin sitä on täynnä odotuksia ja toiveita. Pieni, ihana pentu siinä temmeltää jaloissa ja siihen upotetaan rakkautta, aikaa, vaivaa, rahaa ja verta hikeä ja kyyneleitä! Siittä kehittyy kaunis nuori koira, jonka kanssa harrastetaan ensimmäisen koiran innolla! Juostaan joka-ainoissa kissanristiäisissä ja koiralle väsätään kotisivuja, talvitakkeja ja vaikka mitä! Sitä kuskataan huolestuneen lääkäriin pienen tassuhaavan takia ja koko ajan unelmoidaan, että joskus kymmenen vuoden päästä se voi olla vanhus ja nauttia arvokkaasti eläkepäivistään. En kai minäkään sen suhteen erikoisempi toopen omistaja ollut. Rakastin koiraani ja se oli minulle maailman napa... Ja voit kuvitella mikä itku siittä tuli, kun töistä kotiin tullessani löysin rakkaan koirani eteisen lattialta kylmänä ja kankeana... Ei enää koskaan sitä, vannoin ja nyt tiedän enemmän. Otan koirani terveystutkituista vanhemmista ja mielellään vielä sukulinjoista, joissa koirat ovat eläneet iäkkäiksi. Sen pituinen se.

turhan kuumaa... kirjoitti:

Mutta juuri tuonlaisten tapausten välttämiseksi olisi hienoa, että KAIKKI dobermannia halajavat tutustuisivat rotuun perinpohjin! Kaikkeen mahdolliseen! Luonteeseen, sairauksiin, koulutukseen ja ehkä jopa sukulinjoihinkin? Juuri siksi, ettei sitten satu noin, että joku asia tulee yllätyksenä. Kyllä mä sen tiedän, etten minäkään ekaa toopea ottaessani viitsinyt tätä vaivaa nähdä, mutta nyt paljon paljon viisaampana sitä todella toivoo, että olisi. Olisi jäänyt minullakin monet itkut itkemättä, kun koiran suku on täynnä sydänsairaita koiria ja oma rakas löytyy kotoa kuolleena kaksivuotiaana! Niin... Normaaliako? Ruumiinavauksessa todettiin, että äkillinen rytmihäiriöstä johtuva sydänpysähdys... Kas kummaa, kun sama kuolinsyy oli isänisällä ja emän puoleltakin löytyy oudon nuorena kuolleita koiria. Siksi minä täällä VAAHTOAN, että ihmiset eivät joutuisi kokemaan sitä samaa läpi, minkä minä jouduin! Kun ottaa koiraa, niin sitä on täynnä odotuksia ja toiveita. Pieni, ihana pentu siinä temmeltää jaloissa ja siihen upotetaan rakkautta, aikaa, vaivaa, rahaa ja verta hikeä ja kyyneleitä! Siittä kehittyy kaunis nuori koira, jonka kanssa harrastetaan ensimmäisen koiran innolla! Juostaan joka-ainoissa kissanristiäisissä ja koiralle väsätään kotisivuja, talvitakkeja ja vaikka mitä! Sitä kuskataan huolestuneen lääkäriin pienen tassuhaavan takia ja koko ajan unelmoidaan, että joskus kymmenen vuoden päästä se voi olla vanhus ja nauttia arvokkaasti eläkepäivistään. En kai minäkään sen suhteen erikoisempi toopen omistaja ollut. Rakastin koiraani ja se oli minulle maailman napa... Ja voit kuvitella mikä itku siittä tuli, kun töistä kotiin tullessani löysin rakkaan koirani eteisen lattialta kylmänä ja kankeana... Ei enää koskaan sitä, vannoin ja nyt tiedän enemmän. Otan koirani terveystutkituista vanhemmista ja mielellään vielä sukulinjoista, joissa koirat ovat eläneet iäkkäiksi. Sen pituinen se.

Lue lisää

hmm. Kun koiraton (koirallinenkin) ihminen saa koirakuumeen, niin moni menee aika sekaisin kaikkien eri rotujen sairauksien kanssa. Pelkkä rotujen ihmettely on haastavaa. Kaikki kilvan kehuvat omiaan ja haukkuvat toisten koiria.

Oletetaan, että on jo päädytty muutamaan rotuun, joista sitten arvotaan se kiehtovin rotu. Ottaako koiran joka voi kuolla sydäriin, vai koiran, jonka polvet tai selkä voi pettää? Jokaisessa rodussa on vielä käyttölinjaisia ja niin edelleen. Lisää hankalia asioita kun ollaan vaan kotikoiraa ottamassa.
Jos ei osaa perehtyä sukukarttoihin ja sairaskertomuksiin niin myyjän on helppo se koiransa myydä.
Kuinka moni pentu jäisi myymättä jos ihmiset tutkisivat sairauksia ja niiden periytymistä? Miksi edes teetetään pentuja sairautta periyttävillä yksilöillä? Vastaus=Koira kuin koira menee kaupaksi. En ainakaan näinä päivinä ole kuullut sellaista, että joku on joutunut pentunsa lopettamaan kun eivät kelpaa kellekään. Hinta vaan sopivaksi. Johan sekarotuisistakin pyydetään jopa 700eur.

Ei meidän koirien suvuissa ole näkynyt mitään varsinaisesti hälyttävää mutta aika näyttää mikä tauti tulee jos on tullakseen. Lainassa ovat nämä lurpakkeet. Syöpähän on myös dobbereilla ja monilla muilla roduilla aika haasteellinen tutkittava. En ole tästäkään tilastoja etsinyt mutta "kuulin alan tuttavalta".
Kun taas se pentukuume iskee aikanaan niin onhan tuolla miehelläni piteleminen, etten ota suinpäin mitä vaan pentua. Ei kannata edes mennä katsomaan kun sydän heltyy ja järki katoaa.

Ikävää, että menetitte koiranne niin varhain. Omani lähentelee jo kymmentä ja pienemmän rotuiset aiemmat koirani kuolivat kuusi- ja seitsen vuotiaina, syöpään.

hengähdetty;) kirjoitti:

hmm. Kun koiraton (koirallinenkin) ihminen saa koirakuumeen, niin moni menee aika sekaisin kaikkien eri rotujen sairauksien kanssa. Pelkkä rotujen ihmettely on haastavaa. Kaikki kilvan kehuvat omiaan ja haukkuvat toisten koiria.

Oletetaan, että on jo päädytty muutamaan rotuun, joista sitten arvotaan se kiehtovin rotu. Ottaako koiran joka voi kuolla sydäriin, vai koiran, jonka polvet tai selkä voi pettää? Jokaisessa rodussa on vielä käyttölinjaisia ja niin edelleen. Lisää hankalia asioita kun ollaan vaan kotikoiraa ottamassa.
Jos ei osaa perehtyä sukukarttoihin ja sairaskertomuksiin niin myyjän on helppo se koiransa myydä.
Kuinka moni pentu jäisi myymättä jos ihmiset tutkisivat sairauksia ja niiden periytymistä? Miksi edes teetetään pentuja sairautta periyttävillä yksilöillä? Vastaus=Koira kuin koira menee kaupaksi. En ainakaan näinä päivinä ole kuullut sellaista, että joku on joutunut pentunsa lopettamaan kun eivät kelpaa kellekään. Hinta vaan sopivaksi. Johan sekarotuisistakin pyydetään jopa 700eur.

Ei meidän koirien suvuissa ole näkynyt mitään varsinaisesti hälyttävää mutta aika näyttää mikä tauti tulee jos on tullakseen. Lainassa ovat nämä lurpakkeet. Syöpähän on myös dobbereilla ja monilla muilla roduilla aika haasteellinen tutkittava. En ole tästäkään tilastoja etsinyt mutta "kuulin alan tuttavalta".
Kun taas se pentukuume iskee aikanaan niin onhan tuolla miehelläni piteleminen, etten ota suinpäin mitä vaan pentua. Ei kannata edes mennä katsomaan kun sydän heltyy ja järki katoaa.

Ikävää, että menetitte koiranne niin varhain. Omani lähentelee jo kymmentä ja pienemmän rotuiset aiemmat koirani kuolivat kuusi- ja seitsen vuotiaina, syöpään.

Lue lisää

Hankalia asioita siinä Pennun ottamisessa. Mutta jos pennunottajat KAIKKI tekisivät taustatyönsä huolella ja sairaitten yksilöiden pennut eivät menisi kaupaksi niin siittä luonnollisestikin seuraisi se, että kasvattajien pitäisi alkaa miettimään tarkemmin käyttämiänsä linjoja? Suhtaudun asiaan varmaankin ihan ymmärrettävästi aikamoisella tunteella. Koska omkohtaisia kokemuksia on. Siksi haluan, että päätyi pennunottaja mihin tahansa rotuun, hän tekisi taustatyötä ja saisi näinollen suuremmalla todennäköisyydellä hyvän koiran. Koiran, jolla on ko. rodun terveysongelmat ainakin vanhemmilla kontrollissa. Eihän se 100% tae mistään ole. Genetiikka on melko kummallista, mutta tilastotutkimuksia on olemassa sairauksian periytymisestä enemmän kun jaksaa lukea. En minä pahaa kenellekkään halua... Ainoastaan säästää mahdollisimman monen ihmisen siltä surulta, jonka minä olen kokenut.

... kirjoitti:

Hankalia asioita siinä Pennun ottamisessa. Mutta jos pennunottajat KAIKKI tekisivät taustatyönsä huolella ja sairaitten yksilöiden pennut eivät menisi kaupaksi niin siittä luonnollisestikin seuraisi se, että kasvattajien pitäisi alkaa miettimään tarkemmin käyttämiänsä linjoja? Suhtaudun asiaan varmaankin ihan ymmärrettävästi aikamoisella tunteella. Koska omkohtaisia kokemuksia on. Siksi haluan, että päätyi pennunottaja mihin tahansa rotuun, hän tekisi taustatyötä ja saisi näinollen suuremmalla todennäköisyydellä hyvän koiran. Koiran, jolla on ko. rodun terveysongelmat ainakin vanhemmilla kontrollissa. Eihän se 100% tae mistään ole. Genetiikka on melko kummallista, mutta tilastotutkimuksia on olemassa sairauksian periytymisestä enemmän kun jaksaa lukea. En minä pahaa kenellekkään halua... Ainoastaan säästää mahdollisimman monen ihmisen siltä surulta, jonka minä olen kokenut.

Lue lisää

tai miten tuon sanoisi. On niin monta asiaa mihin pitäisi kiinnittää huomiota ja osata ottaa selvää. Kirjoja on ja nekin lyövät toinen toistaan korville. Toisessa kielletään tekemästä jotain ja toisessa taas neuvotaan tekemään juuri niin. Pitää kiittää ja kieltää oikealla hetkellä tai osata olla huomioimatta jne. Roduista kertovat kirjat, huh. Suosittelen kyläilyä useiden kasvattajien luona.

Itse taannoin ihastuin dobberiin kun kyseinen uros ei yrittänyt syödä omaa pikku fifiäni. Monet seurakoirat ja pystykorvat ja metsästyskoirat sun muut olivat koiralleni rähjänneet ja yrittipä joku oikein syödäkin "lattiamoppini". Pikkuinen riiviö kuoli syöpään tai oikeastaan ajoissa lopetettiin. Maha oli jo varmasti täynnä kasvaimia mutta koira oli kuitenkin reipas. Emme jääneet kipuja odottelemaan.

Oltiin jo todettu, ettei pikkukoirat ole meille "sopivia". Pelokkuus ja mahasta lumessa kiinni jne.
Olin kuitenkin "fiksu" enkä suinpäin ostanut dobberia. Niitähän oli kyllä runsain mitoin tarjolla kun typistämisestä alkoi tulla kielletty aihe. Kävin koulutuskentällä ja kävimme myös muutamalla kasvattajalla.

Taitaa mennä jankkaamiseksi. Ei jaksa keskittyä. Katsotaanpa asiaa toisella tavalla.

Minulla on lapsia myös. Tänään viimeksi sanoin yhdelle lapsistani, ettei kannata tehdä jotain liikettä kun selkä voi siitä mennä tosi huonoksi. Yllätän hänet usein tekemästä tämän liikkeen. Itselläni selkä on leikattu ja monet kivat jutut on kiellettyjen listalla kipeentymisen takia.
Lapsi vastasi, että hänellähän on jo selkä kipeä, ihan sama miten istuu tai koukkii. Voi taivahan talikynttilät.
Eli vaikka miten valistamme kaikissa koiriinkin liittyvissä asioissa, niin silti jokainen tietyllä tavalla tekee asioita kantapään kautta.
Jatketaan silti valistusta. Aina joku ottaa onkeensa. Kaikkea tietoa ei myöskään pysty omaksumaan. Kaikenlaista juttua eli legendaa kuulee liittyen kasvatukseen ja rotuihin. Mikä on totta ja mikä on tarua?
Tuntuu siltä, että itsekin opin koko ajan jotain uutta myös koirista. Varsinkin sen olen oppinut, ettei kaikki temput/koulutus toimi samoin eri koirien kanssa. Roduissa tosiaan on eroja. Miten ne saadaan kerrottua tai selitettyä ymmärrettävästi toiselle.

Mutta jos kaikki valistus tehoaisi niin kukaan ei polttaisi tupakkaa tai käyttäisi liikaa alkoholia tai edes kokeilisi huumeita. Kukaan ei ostaisi suinpäin koiranpentua, eikä tukisi pentutehtailua ostamalla säälittävän pennun "turvaan" huonoista oloista.
Vieläkin on ihmisiä, joiden mielestä koiralla tai kissalla täytyy tehdä ainakin yhdet pennut yms.
Aikaahan pitäisi käyttää koiriin perehtymiseen ainakin kuukausia tai mielellään vuosi tai pari. Silloinkin tiukasti opiskellen mutta ei mistään koirakirjoista.

On niin vaikeaa siirtää omaa kokemustaan toisen tietoisuuteen. Tämä pätee ihan kaikessa mitä elämässä tapahtuu.
Aika yleinen ajatus on, ettei minulle käy niin, kuten jollekin toiselle.
Anteeksi sekava kirjoitus mutta sekava on ihminenkin;) ja väsynyt välillä.

mutta eri näkökulma kirjoitti:

tai miten tuon sanoisi. On niin monta asiaa mihin pitäisi kiinnittää huomiota ja osata ottaa selvää. Kirjoja on ja nekin lyövät toinen toistaan korville. Toisessa kielletään tekemästä jotain ja toisessa taas neuvotaan tekemään juuri niin. Pitää kiittää ja kieltää oikealla hetkellä tai osata olla huomioimatta jne. Roduista kertovat kirjat, huh. Suosittelen kyläilyä useiden kasvattajien luona.

Itse taannoin ihastuin dobberiin kun kyseinen uros ei yrittänyt syödä omaa pikku fifiäni. Monet seurakoirat ja pystykorvat ja metsästyskoirat sun muut olivat koiralleni rähjänneet ja yrittipä joku oikein syödäkin "lattiamoppini". Pikkuinen riiviö kuoli syöpään tai oikeastaan ajoissa lopetettiin. Maha oli jo varmasti täynnä kasvaimia mutta koira oli kuitenkin reipas. Emme jääneet kipuja odottelemaan.

Oltiin jo todettu, ettei pikkukoirat ole meille "sopivia". Pelokkuus ja mahasta lumessa kiinni jne.
Olin kuitenkin "fiksu" enkä suinpäin ostanut dobberia. Niitähän oli kyllä runsain mitoin tarjolla kun typistämisestä alkoi tulla kielletty aihe. Kävin koulutuskentällä ja kävimme myös muutamalla kasvattajalla.

Taitaa mennä jankkaamiseksi. Ei jaksa keskittyä. Katsotaanpa asiaa toisella tavalla.

Minulla on lapsia myös. Tänään viimeksi sanoin yhdelle lapsistani, ettei kannata tehdä jotain liikettä kun selkä voi siitä mennä tosi huonoksi. Yllätän hänet usein tekemästä tämän liikkeen. Itselläni selkä on leikattu ja monet kivat jutut on kiellettyjen listalla kipeentymisen takia.
Lapsi vastasi, että hänellähän on jo selkä kipeä, ihan sama miten istuu tai koukkii. Voi taivahan talikynttilät.
Eli vaikka miten valistamme kaikissa koiriinkin liittyvissä asioissa, niin silti jokainen tietyllä tavalla tekee asioita kantapään kautta.
Jatketaan silti valistusta. Aina joku ottaa onkeensa. Kaikkea tietoa ei myöskään pysty omaksumaan. Kaikenlaista juttua eli legendaa kuulee liittyen kasvatukseen ja rotuihin. Mikä on totta ja mikä on tarua?
Tuntuu siltä, että itsekin opin koko ajan jotain uutta myös koirista. Varsinkin sen olen oppinut, ettei kaikki temput/koulutus toimi samoin eri koirien kanssa. Roduissa tosiaan on eroja. Miten ne saadaan kerrottua tai selitettyä ymmärrettävästi toiselle.

Mutta jos kaikki valistus tehoaisi niin kukaan ei polttaisi tupakkaa tai käyttäisi liikaa alkoholia tai edes kokeilisi huumeita. Kukaan ei ostaisi suinpäin koiranpentua, eikä tukisi pentutehtailua ostamalla säälittävän pennun "turvaan" huonoista oloista.
Vieläkin on ihmisiä, joiden mielestä koiralla tai kissalla täytyy tehdä ainakin yhdet pennut yms.
Aikaahan pitäisi käyttää koiriin perehtymiseen ainakin kuukausia tai mielellään vuosi tai pari. Silloinkin tiukasti opiskellen mutta ei mistään koirakirjoista.

On niin vaikeaa siirtää omaa kokemustaan toisen tietoisuuteen. Tämä pätee ihan kaikessa mitä elämässä tapahtuu.
Aika yleinen ajatus on, ettei minulle käy niin, kuten jollekin toiselle.
Anteeksi sekava kirjoitus mutta sekava on ihminenkin;) ja väsynyt välillä.

Lue lisää

prosessi vie aikaa ja vaivaa, ei suinkaan tarkoita sitä, että se kannattaisi skipata!!! Kyllähän sen voi jättää väliin, mutta täällä aloittaja kyseli, että mitä pitää ottaa huomioon, kun pentua ottaa. No minä mielestäni selitin ne asiat ja jos pennuottaja päättää jättää sen prosessin välistä ja suinpäin rynnätä ensimmäisen löytämänsä pentueilmoituksen perusteella pentua ottamaan, niin ainakin tiedostaa riskit! Se, että sinä vähättelet asiaa, ei suinkaan helpota sitä valistustyötä, josta itsekin puhuit ja jonka vaikeudet itsekin tiedostat! Jos tuleva pennunottaja on kiinnostunut kuulemaan lisää rodusta sen paremmin tuntevilta, niin sitten hänelle tulisi antaa se mahdollisuus. Tulisi kertoa reilusti myös siittä, että mikä rodussa on mätää, eikä vaan koittaa kaunistella asioita. Mielestäni se ei ole reilua! Minäkin otin toisen dobermannin, vaikka ensimmäisen huonon kokemukseni jälkeen tein taustatyöni huolella ja huomasin mitä kaikkea mätää rodun terveystilanteesta löytyy. Ei se minua estänyt ottamasta dobermannia. Se esti minua ottamasta mitä tahansa dobermannia! Eli pähkinänkuoressa: vaikka kuinka olisi vaikeaa siirtää se tieto ja taito aloittelijoille, niin jollei yritä, se on mahdotonta!

DCM kirjoitti:

Joo ei meilläkään dopsut haise... Sakemanni kylläkin ja väliin tosi pahalle. Jospa tässä puhuttiinkin sitä peräpäästä tulevasta ominaishajusta, johon olen melko monen dobberin kohdalla törmännyt. Yökhyihelkkari!

Mutta sydänsairaudet ovat tosiaankin rodun vitsaus!Tutustu pliis KOKO rodun tilanteeseen, älä vertaa omia koiriasi, koska ne ovat häviävän pieni otos KOKO rodusta! Minä olen KOKO rodun tilanteeseen tutustunut ja tilanne on huolestuttava! Nuoria koiria kaatuu kun viljaa! kaikenmaailman sydänongelmiin. Mä pystyn suoralta kädeltä luetteleen ainakin 10 koiraa ja tutkimisen jälkeen löydän ainakin sata, jotka ovt kuolleet sydänoireisiin! Ja sitten ota huomioon, että kaikkien koirien ruumiinavauspöytäkirjaa ei koskaan tuoda julkisuuteen. Ja kaikkia akkikuolemia ei edes avata! Ja vaikka avattaisiinkin ja tuotaisiin, niin minä en niitä käsiini saa, vaikka penkomaan alkaisinkin! Mutta en klyllä ala tonkimaan tämän tarkemmin! Etsi itse vaikka Googlesta tietoa asiasta!

Lue lisää

Juu, vaikka viestiketju on vanha, sieltä löytyi minulle ajankohtainen asia...eli rakas ystäväni jouduttiin nukuttamaan 2 viikkoa sitten, juuri tämän sydäntaudin takia. Oireet alkoivat yskästä ja siitä 3 viikon kuluttua oli niin huonossa kunnossa että päädyttiin nukuttamiseen koska toivoa paranemisesta ei ollut. Sai sydänlääkkeet, sitten nesteenpoistolääkkeet, mutta niillä ei ollut mitään vaikutusta. Eli kyseessä dobberi-poju, joka olisi täyttänyt tässä kuussa 9 vuotta.