VIHA ja RAKKAUS

Nyt sitten verkkarit jalkaan ja ulos happihyppelylle, sieltä löytyy ihan varmaan ruokahalu ja kun sen olet löytänyt olet löytänyt unenlahjatkin.

Pahampa panit... Rakkaus voi muuttua ihan miksi vaan, jos sen eteen ei tee töitä. Mikään asia ei ole itsestäänselvyys, ei edes rakkaus. Vaikka arki rullaa omalla tavallaa, älä unohda toista, älä pidä toista itsestään selvyytenä. Huomioi toista aika ajoin, ei sen tarvitse olla mitään suurta, kaikki lähtee pienistä asioista.

Minä tunnen vain ja ainostaan rakkautta.

En oikein usko että rakkaus voi vaihtua vihaksi, kovinkaan helposti. Mutta rakkaus voi hiljalleen hiipua, sammua pois, mitä sitten jää jäljelle, ystävyys, tyhjyys ??

Tällä hetkellä olen lievästi rakastunut, valitetavsti rakkauteni kohde on liian ylevä meikäläiselle mopoilevalle poikamiehelle. Aina kun joudumme toistemme lähelle niin ilmassa on tunnetta.
Mutta kuten sanoin tämä kaunis vaalea nainen ei kuulu siihen maailmaan missä minä elän, hän on jossain hiemnommissa piireissä. En tiedä miten tämä yleensäkään on mahdollista, arvoitus minullekin.

olla sellainen tylsän tasainen kulkija. Onneksi elämä jälkikasvun kanssa antaa väriä päiviin - muuten varsin tylsää - ei vihamiehiä, mutta ei sitä päivieni painajaista, saatika öiteni unelmaa, jolle osoittaisi rakkautta ja lämpöä.

joka on alusta asti taiteilua tunteiden aallokossa. Räsähtelee milloin mistäkin syystä. Vaikeinta on ehkä oppia miehen ymmärtämään naisen puhetta ja päinvastoin. Puhumme molemmat suomea, mutta eri sanoilla on kummallekin omat merkityksensä ja tähän vielä lisäksi kokemusten tuoma taakka tai rikkaus.
Rakkaus ja viha ovat saman kolikon vastapuolet. Jos ei tunne mitään, ei ole rakkauttakaan. Tai sitten on "vain" turvallisuuden tunnetta ja tasaista arkea. En vähättele niitä, mutta tällainen tunnemyrsky on kyllä vaihteeksi virkistävää. Tuntee elävänsä joka solullaan, kun on välillä intohimoa täynnä ja rakkautta ja hetken päästä tekisi mieli huitaista toista halolla päähän, kun on niin tollo...

edelleen ja edelleen,vaikka on hiihdelty samoja latuja tosi pitkään.

Välillä ylämäkeä ,välillä alamäkeä,
kunhan muistaa oikean voitelun niin hyvin se suksi luistaa:)

Rakkaus koostuu elämän pienistä asioista,niitä oppii arvostamaan,hyväksymään ne sellaisina kun ne on.

Viha on niin voimakas ilmaisu,en ole koskaan ajatellut kenestäkään ,että vihaisin häntä.

Pikemminkin olen välinpitämätön ihmistä kohtaan,joka on esim loukanut minua;(

kyllä ne eroo tunteina mutta vahvoja molemmat.Kyllä vahva rakkaus voi muuttua vihaksi ajan kanssa sitä en epäile.
Oikeestaan olen kuullut niin käyvän.Mulla ei kokemusta ole rakkaudesta.Vaikka olen aikuinen 40.

RAKKAUDETTOMUUTTA vastaan, joka on aina tavalla tai toisella jopa kaikille ja kaikelle pahaksi.

Pyhä viha on Jumalan mielen mukaista murhetta, kaikista ja kaikesta terveesti, eli oikein huolta kantavaa. Palvelijansa.

Olen joskus luullut, ettei se ole mahdollista, mutta nyt tunnen näistä molempia yhtä aikaa. Rakkaani valitsi työn ulkomailla, kaipaan ja rakastan häntä koko sydämestäni, mutta vihaan sitä ratkaisua, jonka hän teki. Itken ja nauran. No, paino ainakin putoaa...

Sitä jälkimäistä ja pelkällä tunteella elää, ei tarvii syödä eikä nukkua. Pitäis antaa olla mutta ei pysty. Just kun helpottaa, se epämääräinen levoton olo iskee taas.

Viha ja rakkaus kulkee käsikkäin..
Oikeesti.
Niin se vaan menee..

lisäys: .....kyky rakastaa ketään ..oli joku henkisesti sairas, mutta jos ei sopivaa kohdetta ole löytynyt on asia erikseen.Sadasti saattaa ihastua mutta rakastuminen onkin sitten asia erikseen´.