Esitelmää tekemäsä

"Onko kenelläkään sivuja tiedossa,joista sais tähän sairautee tietoo?"

Ensimmäiseksi minun on pakko kommentoida tuota "sairaus" kohtaa lauseessasi muutamalla sanalla.

Kautta aikojen ihminen on omilla tavoillaan ja erilaisilla rituaaleilla pyrkinyt vaikuttamaan omaan elämäänsä ja kohtaloonsa. Taikausko liittyy oleellisena osana jokaisen kansan kansanperinteeseen ja samalla kulttuuriin. Jotkut tavat ovat vakiintuneet käyttöömme, vaikka emme niiden taikauskoista taustaa muistaisikaan.

Oikeussali on hyvä esimerkki siitä, miten tietyistä rituaaleista ja symboleista on taikauskoisesta taustastaan huolimatta tullut nykyajan ihmiselle niin arkipäiväisiä ja tuttuja, ettei niiden maagista alkuperää edes huomaa. Esim. oikeussalissa tapahtuva perinteinen valan vannominen muistuttaa loitsuja ja kirouksia. Kun todistaja vannoo valan hän samalla kohdistaa itseensä ehdollisen kirouksen ja manaa itselleen pahaa, elleivät hänen sanansa ole totta. Käden kohottaminen on perua pyrkimyksestä koskettaa korkeampia voimia ja vala vannotaan pyhänä pidetyn esineen kautta. Keskiajalla valoja vannottiin pyhäinjäännösten äärellä, nykyään tuon paikan on lunastanut joko Raamattu tai lakikirja. Valamiesten 12 jäsentä viittaa astrologian 12 eläinradan merkkiin. Näin valamiehistön ajatellaan koostuvan 12 erilaisesta ihmistyypistä eli vertauskuvallisesti koko maailmasta.

Suomessa nuoret tytöt keräävät vieläkin kukkasia juhannuksena vaikuttaakseen rakkauselämäänsä, toiset ihmiset varovat hatun asettamista sängylle tai vihkisormuksen poistamista sormesta. Sanotaan, ettei ylioppilaslakkia saisi käyttää ennen varsinaista lakituspäivää, koska se tuo huonoa onnea ja jos vasenta polvea kutittaa tarkoittaa se juoruja. Puun koputtaminen lienee yksi yleisimmistä ja vanhimmista käytössä olevista taikauskoisista tavoista. Harvempi meistä muistaa uutena vuotena sytyttäessään raketteja tai kuusen kynttilöitä jouluna karkottavansa itse asiassa pahoja henkiä tai katsellessaan laivan laskemista vesille, että kyseisen tavan tarkoitus on tehdä jumalat laivalle ja sen miehistölle suosiollisiksi. Taikauskoiset tavat ovat osa elämäämme. Syntymä ja nimen antaminen lapselle suojaksi ja siunaukseksi, naimisiinmeno vihkimisineen, polttareineen ja hääöineen, kuolema hautajaisineen ja vainajien muistaminen viemällä kukkia haudalle ovat kaikki taikauskoisia tapoja, joihin liittyy omat uskomuksensa.

Taikausko elää vahvasti myös kielessämme ja puheessamme. Kautta aikojen on esim. uskottu, että asian lausuminen oikealla nimellä saa sen näyttäytymään. Muinaiset suomalaiset eivät uskaltaneet lausua ääneen karhun nimeä, vaan keksivät sille kiertoilmauksia kuten otso, kontio tai mesikämmen. Samalla tavalla on syntyneet myös erilaiset sanonnat ja ilmaukset kuten esim. jukolauta, jumalauta ja sus siunatkoon, jossa sus tarkoittaa Jeesusta. Taikausko on näin ollen vaikuttanut suoranaisesti jopa äidinkielemme kehitykseen. Kuulemme päivittäin kuinka poliitikot spekuloivat asioita ja tulevaisuutta emmekä tule ajatelleeksi, että kyseinen sana juontaa juurensa spekulaan eli taikapeiliin, jolla muinaiset roomalaiset pohtivat ja ennustivat tulevaisuuttaan.

Taikausko enteineen, ennustuksineen ja uskomuksineen on osa kulttuuriamme ja syvemmällä tasolla jopa ihmisluontoa. Se on osoitus ihmisten mielikuvituksesta. Liian vakavasti siihen ei tietenkään saa eikä voi suhtautua, mutta mielenkiintoinen aihealue se kuitenkin on. Sellainen, joka voi opettaa ihmisluonteesta ja historiasta monella tavalla hyvin paljon.

Roomalainen historijoitsija Tacitus kutsui kristinuskoa turmiolliseksi taikauskoksi. Kristityt puolestaan julistivat roomalaisten jumaluudet demoneiksi. Juutalaisten sapatti yhdistettiin 1400-luvulla noitasapattiin, kun kristillisessä kirjallisuudessa väitettiin, että juutalaiset uhraavat lapsia synagogissa. Protestantit väittivät katolilaisuuden pyhimysten ja pyhäinjäännösten palvomisen olevan taikauskoa. Suomalaisia kansana on pidetty noitina ja kristinuskon levitessä suomalainen shamanismi leimattiin paholaisen palvonnaksi ja suomalaisista tietäjistä tehtiin demonisia hahmoja.

Vaikka ihminen on omasta mielestään viisas olento, hän unohtaa asioiden ja sanojen alkuperän harmillisen nopeasti. Emme käsitä kuinka oma kulttuurimme ja omat uskomuksemme voivat helposti näyttää muiden mielestä taikauskoisilta tavoilta. Onko amulettia suojana pitävä yhtään sen erilaisempi kuin ihminen, joka tekee saman ristin nimeen?

Kulttuurit ja ihmisten tavat koostuvat taikauskosta. Eri tapojen ja uskomusten alkua on hankala hahmottaa ottamatta asioista selvää. Syntymä kastajaisineen, naimisiinmeno hääöineen, kuolema hautajaisineen, juhlapyhät, unet... Kaikki on täynnä uskomuksia elämän eri alueilta.

Ihminen on kykenevä olemaan tietoinen peruspahan olemassaolosta. Se on ilmennyt kipuna, sairauksina, kuolemana ja erilaisina pelkoina. Taikauskoisilla tavoilla on haluttu välttää pahaa, estää sen vaikutusta omassa elämässä ja vaikuttaa onneen, estää ikävyyksiä ja tuoda hyvää.

Jokainen uskomus kulttuurista huolimatta pohjautuu pitkälti omaan ihmeitä tekevään tai ihmetekoja toistavaan mytologiaansa. Ilman uskoa johonkin ei voi olla magiaa tai maagisia ihmetekoja, tai toisinpäin. Muuttihan Jeesuskin veden viiniksi ja käveli vetten päällä.

Ihminen on uskova olento. On aina ollut. Se onko usko sitten taikauskoa vai uskontoa on aivan yhdentekevä asia. Jokainen uskoo johonkin. Vaikka sitten lujasti siihen, ettei usko mihinkään.

Minä suosittelisin ihan ensimmäiseksi menemään kirjastoon. Se on täynnä hyviä teoksia taikauskoisista tavoista ja kansanperinteestä. Mytologioista saa tietoa kun viitsii lukea. Internet auttaa kun keksii uusia hakusanoja, ja vierailee esim. vaikkapa (http://www.coloria.net/ ) Colorian sivuilla. Netistä saa tietoa niin vanhoista säihin liittyvistä uskomuksista kuin hää- ja hautajaistavoista ympäri maailmaa. Myös tätä palstaa taaksepäin selaamalla voi löytää esim. minun entisen nikkini elisantin tai mrkalan kirjoituksia, joista on varmasti apua.

Mikäli puolestaan haluat tarkastella taikauskoa "sairauden" kannalta, tämä on oleellisen väärä palsta sitä tarkoitusta varten.