Adoptio vs. lapsettomuushoidot

Oli pakko. Sossujen takia...

Meillä on ikäkysymys kyllä myös osasyynä, sillä mieheni on jo yli 40 (minä 34), joten pitkiin hoitoihin ei enää ole todellakaan aikaa. Toisaalta myös pidän hoitoja tavattoman raskaina, itselle ja parisuhteelle, ja haluamme säästää itsemme siltä koettelemukselta, varsinkin, kun adoptio ulkomailta on ollut mielessä jo parikymppisestä. Mutta hyvä tietää, että on muitakin samalla tavalla ajattelevia ja saman päätöksen tehneitä ja että päätöstä ei ole katunut!

uusi täällä kirjoitti:

Meillä on ikäkysymys kyllä myös osasyynä, sillä mieheni on jo yli 40 (minä 34), joten pitkiin hoitoihin ei enää ole todellakaan aikaa. Toisaalta myös pidän hoitoja tavattoman raskaina, itselle ja parisuhteelle, ja haluamme säästää itsemme siltä koettelemukselta, varsinkin, kun adoptio ulkomailta on ollut mielessä jo parikymppisestä. Mutta hyvä tietää, että on muitakin samalla tavalla ajattelevia ja saman päätöksen tehneitä ja että päätöstä ei ole katunut!

Lue lisää

Kannattaa mennä adoptiojonotukseen ja samanaikaisesti jatkaa hoitoja. Teidän ei kannata kertoa hoitojen jatkamisesta, koska esim. jos nyt menette adoptiojonoon, teille tulee n. puolen vuoden päästä vasta kutsu ensitapaamiseen sossun kanssa ja siihen mennessä ehditte käydä hoitoja läpi ja jos tuntuu niin jatkatte hoitoja senkin jälkeen kertomatta sossuille. Adoptioprosessi on pitkä n. 4 vuotta. Ei kannata hukata aikaa, koska ikää tulee koko ajan ja pienemmän lapsen saaminen hankaloituu adoption kautta sen myötä. Jos esim. olette hoidoissa kaksi vuotta ja sen jälkeen vasta päädytte adoptioon ette tule saamaan alle 6-vuotiasta lasta. Suosittelen Interpediaa palveluntarjoajana. Kävimme samanaikaisesti hoidoissa alkuadoptioprosessin aikana emmekä kertoneet sossuille mitään, mitään lapsettomuustodistuksia ei tarvitse toimittaa. Onnea yritykseen, kumpaanko sitten päädyttekään.

saman kokenut kirjoitti:

Kannattaa mennä adoptiojonotukseen ja samanaikaisesti jatkaa hoitoja. Teidän ei kannata kertoa hoitojen jatkamisesta, koska esim. jos nyt menette adoptiojonoon, teille tulee n. puolen vuoden päästä vasta kutsu ensitapaamiseen sossun kanssa ja siihen mennessä ehditte käydä hoitoja läpi ja jos tuntuu niin jatkatte hoitoja senkin jälkeen kertomatta sossuille. Adoptioprosessi on pitkä n. 4 vuotta. Ei kannata hukata aikaa, koska ikää tulee koko ajan ja pienemmän lapsen saaminen hankaloituu adoption kautta sen myötä. Jos esim. olette hoidoissa kaksi vuotta ja sen jälkeen vasta päädytte adoptioon ette tule saamaan alle 6-vuotiasta lasta. Suosittelen Interpediaa palveluntarjoajana. Kävimme samanaikaisesti hoidoissa alkuadoptioprosessin aikana emmekä kertoneet sossuille mitään, mitään lapsettomuustodistuksia ei tarvitse toimittaa. Onnea yritykseen, kumpaanko sitten päädyttekään.

Lue lisää

Joo sossuille ei kannata kertoo jos jatkaa yhtä aikaa hoidoissa kun on adoptiossa. Ne käskee nimittäin lopettamaan hoidot.
Adoptio riippuu kyllä paikkakunnastakin missä asuu, vielä löytyy varmasti kuntia jotka antaa itse adoptioneuvontaa ja silloin alkuun pääsee nopeammin.
Ja Adoption kesto riippuu myös siitä maavalinnasta jonka tekee. En myöskään allekirjoita tuota etteikö alle 6-vuotiaita muka tulisi. Mitä sitten ovat nuo 2-vuotiaat jotka tulee maahan adoptiossa?
Yhä useampi ulkomaa vaatii nykyään adoptiossa lapsettomuustodistusta. Eli lääkäriltä haettua todistusta jossa todetaan et on vaikeuksia saada biologista lasta.

hunkkaskunkka kirjoitti:

Joo sossuille ei kannata kertoo jos jatkaa yhtä aikaa hoidoissa kun on adoptiossa. Ne käskee nimittäin lopettamaan hoidot.
Adoptio riippuu kyllä paikkakunnastakin missä asuu, vielä löytyy varmasti kuntia jotka antaa itse adoptioneuvontaa ja silloin alkuun pääsee nopeammin.
Ja Adoption kesto riippuu myös siitä maavalinnasta jonka tekee. En myöskään allekirjoita tuota etteikö alle 6-vuotiaita muka tulisi. Mitä sitten ovat nuo 2-vuotiaat jotka tulee maahan adoptiossa?
Yhä useampi ulkomaa vaatii nykyään adoptiossa lapsettomuustodistusta. Eli lääkäriltä haettua todistusta jossa todetaan et on vaikeuksia saada biologista lasta.

Lue lisää

Suurin osa Suomeen vuosittain kansainvälisen adoption kautta tulevista lapsista on todellakin alle 2-vuotiaita, mutta alkuperäinen kirjoittaja kertoi tuossa edellä miehensä olevan nyt jo yli 40-vuotias. Jos toinen pariskunnasta on 45-vuotias tai sitä vanhempi silloin kun pariskunta hakee adoptiolupaa, asettaa adoptiolautakunta lupaan hyvin todennäköisesti ikärajaehdon lapselle. Ehto on sellainen, ettei vanhemmalla ja lapsella saa olla yli 45 vuotta ikäeroa. Sitten on vielä asia erikseen, että eri maissa voi olla vaihtelevia käytäntöjä siitä, minkä ikäisiä lapsia minkäkin ikäisille hakijoille nimetään. Joissakin maissa 0-2-vuotiaita nimetään alle 38- tai alle 40-vuotiaille hakijoille!

masander kirjoitti:

Suurin osa Suomeen vuosittain kansainvälisen adoption kautta tulevista lapsista on todellakin alle 2-vuotiaita, mutta alkuperäinen kirjoittaja kertoi tuossa edellä miehensä olevan nyt jo yli 40-vuotias. Jos toinen pariskunnasta on 45-vuotias tai sitä vanhempi silloin kun pariskunta hakee adoptiolupaa, asettaa adoptiolautakunta lupaan hyvin todennäköisesti ikärajaehdon lapselle. Ehto on sellainen, ettei vanhemmalla ja lapsella saa olla yli 45 vuotta ikäeroa. Sitten on vielä asia erikseen, että eri maissa voi olla vaihtelevia käytäntöjä siitä, minkä ikäisiä lapsia minkäkin ikäisille hakijoille nimetään. Joissakin maissa 0-2-vuotiaita nimetään alle 38- tai alle 40-vuotiaille hakijoille!

Lue lisää

Mieheni on todellakin jo 45, mutta olemme jo käyneet alustavia keskusteluita sekä "sossujen" että palveluntarjoajien kanssa, ja esim. Venäjältä voimme toivoa 2-3-vuotiasta lasta, mikä olisi meille ihan ok. Siellä ei ilmeisesti olla niin tarkkoja iän suhteen. Toivomme tietenkin, että meillä on sen verran onnea matkassa, että hakemuksen käsittelyssä ei kestä neljää vuotta. Olimme hyvin pessimistisiä tämän ikärajan suhteen, ennen kuin keskustelimme näiden eri tahojen kanssa, jotka (ihme ja kumma) valoivat meihin uskoa, että adoptio olisi vielä meillekin mahdollista. Tietenkin ikäraja rajoittaa maavalintaa, mutta emme pidä sitä suurena haittana.

Uusi täällä kirjoitti:

Mieheni on todellakin jo 45, mutta olemme jo käyneet alustavia keskusteluita sekä "sossujen" että palveluntarjoajien kanssa, ja esim. Venäjältä voimme toivoa 2-3-vuotiasta lasta, mikä olisi meille ihan ok. Siellä ei ilmeisesti olla niin tarkkoja iän suhteen. Toivomme tietenkin, että meillä on sen verran onnea matkassa, että hakemuksen käsittelyssä ei kestä neljää vuotta. Olimme hyvin pessimistisiä tämän ikärajan suhteen, ennen kuin keskustelimme näiden eri tahojen kanssa, jotka (ihme ja kumma) valoivat meihin uskoa, että adoptio olisi vielä meillekin mahdollista. Tietenkin ikäraja rajoittaa maavalintaa, mutta emme pidä sitä suurena haittana.

Lue lisää

Kyllä on mahdollisuus pieneenkin lapseen mutta jos te ette ole vielä edes aloittaneet prosessia niin miehesi on lähemmäs 50 kun on aika lähteä lapsenhakumatkalle. Venäjän adoptioprosessi laskien siitä kun lähetätte paperinne selvitykseen siihen kun haette lapsenne Venäjältä kestää sen 3-4 vuotta. En halua olla pessimistinen vaan realistinen. Meille oli myös ikävä yllätys tämä pitkä aika ja iän suhteen jännitys kasvoi vuosien kuluessa. Pelastakaa Lapset ry on ainoa palveluntarjoaja Suomessa, jonka kautta voi adoptoida Venäjältä. Siellä on neljä kohdetta: Karjalan tasavalta, Pietari, Siperia ja neljäntenä (just nyt unohtui). Kannattaa toimia nyt suht.nopeasti. Mikäli asutte e-Suomessa pääkaupunkiseudulla varautukaa pitkään jonotukseen ennen kuin pääsette edes neuvontaan.

Eli meillä on onneksi ikä puolellamme, koska minä olen vasta 25v. ja mieheni 30v. mutta lapsia emme voi ilman IVF/ICSIÄ saada. Sovimme, että kokeilemme hoidon kerran läpi ja jos ei tärppää, menemme adoptioneuvontaan, johon olisinkin tällä hetkellä liian nuori. Omat hoitomme alkavat kuukauden päästä helmikuussa ja jännittää aivan kamalasti =) ...semmoista positiivista kutinaa!

Mutta samalla olemme katselleet myös kuvia esim. Kolumbialaisista ja Etelä-Afrikkalaisista lapsosista, koska niissä maissa suurin mahdollisuus saada alle vuoden ikäinen lapsi ainakin Interpedian mukaan juuri meillä.