Muita fobioista

kärsiviä?

Olisi mukava tietää, onko täällä muita odottajia, jotka kärsivät mahdollisesti piikkikammosta? Itse olen lapsesta asti kammonnut rokotuksia, verikokeita ja itseasissa myös osiltaan lääkäreitä. Tähän on kyllä ihan syy: olen lapsena "sairastanut" vesimunuaisen, jonka vuoksi kävin vähintään kaksi kertaa vuodessa kuusi tai seitsemän vuotiaaksi asti TYKS:ssä kontrolleissa, jossa minulta otettiin verikokeita ja muista testejä paljon. Kerran olen joutunut olemaan yksin siellä, kun vanhempani eivät yksinkertaisesti pystyneet jäämään kanssani sairaalaan ja tuolloin minut on oman muistikuvani mukaan viety väkisin verikokeeseen, ja olen tapellut vastaan kunnolla. Olen ollut tuolloin ehkä neljä vuotias.

Tämä kammo on hallinnut elämääni niin kauan kuin muistan. Jo rokotukset koulussa olivat tuskaa puhumattakaan verikokeista, joissa silloin tällöin oli käytävä. Tämä kammo esiintyy hallitsemattomana pyörtymisenä. Eli itse en pysty sitä estämään mitenkään. Tiedän, ettei verikokeen ottaminen satu, mutta heti, kun neula työnnetään ihosta läpi, lähtee päässä kieppumaan ja siitä tiedän, että se on menoa nyt. Ennen olen stressannut kaikkia näitä tilanteita jo paljon paljon etukäteen, mutta nyt kun ajattelen neuvolaan menemistä, en ole laisinkaan hermostunut, vaikka tiedän, että siellä tullaan ottamaan verikokeet. Toivon pääseväni tästä pelostani eroon raskauteni aikana, mutta aika näyttää...

9

584

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • nannuska

      toi neulakammo ollu mulla kans ihan pienestä ja mun muistikuvat sieltä on et mua vietiin väkisin verikokeisiin ja joskus juoksinki karkuunsairaala pihalta kun pelkäsinniin kauheesti,pelkään vieläkin.

      samalla mulla on älytön verikammo ja alhanen kipukynnys paniikkihäiriö!et ei o helppoo... =)

      ootan tokaa viikol 32 ja ekan sain sectiolla nii ei tarvinu pelätä ku tippaa ja spinaalipuudutusta josta tosin jäi ihan elämää suuremmatkin pelot! et ei enää ikinä!!!!nyt sit synnytän ja joka paperissa lukee et "neula kammo,piikityksiä ei saa antaa ellen anna lupaa"

      tiedän kyl et ne synnytys kivut voi olla jotain sellasta luokkaa et huh huh...mut se on murhe sillon,ei vielä,katotaa miten menee...ja voi ollakki et tuun vaatii ne piikit sittenki jos kipu onki tappavan kauheeta.
      mut luomuna aion yrittää.

    • Myös ollaan

      kovinkin piikkikammosia ja muutenkin alhainen kipu kynnys on...Inhoon verikokeita,hamppilääkäriä,sisätutkimuksia tms...Eli tuntuu et inhoon kaikkee vaan mahdollista ja oon vielä todella kova jännittään/hermoileen etukäteen melkein kaikesta..ja nyt sit meinaa tuo synnytys alkaa mietityttään,kaikki ne puudutuksen sun muut....aattelin asiasta puhua neuvolassa...=/Mulla johtaa kanssa suurin osa nuista iha lapsuudestani!

    • kitsi24

      Eli itse en kärsi piikkikammosta, mutta laboratoriohoitajana kohtaan piikkikammoisia jatkuvasti. Osa työtäni on siis ottaa verikokeita.

      Mielestäni ihanteellinen tilanne myös näytteenottajan kannalta on, jos piikkikammoinen kertoo ennen näytteenottoa rehellisesti kammostaan. Itse pyrin aina ottamaan asian huomioon ja suhtaudun siihen vakavasti. Piikkikammot ovat kuitenkin syntyneet yleensä juuri kuvailemissasi pakotustilanteissa esim. lapsena tai sitten myöhemmin huonojen kokemusten kautta. Yllättävä pyörtyminen voi säikäyttää todella pahasti, koska olo voi olla hetken sen jälkeenkin todella heikko.

      Itse pyrin aina siihen, että pelosta kärsivä asikas saisi olla pitkällään näytteenoton ajan. Tällöin hän ei ainakaan pääse pyörtymään yllättäen. Lisäksi makuultaan on helpompi katsella aivan toiseen suuntaan kuin itse toimenpiteeseen.

      Itse uskon, että peloista ja piikkikammoista voi päästä ainakin osittain eroon kertomalla niistä rehellisesti. Kun näytteenottotilanteet ym. vastaavat tilanteet onnistuvat ja menevät rauhallisesti hyvin kerta toisensa jälkeen, tulee esim. verikokeeseen meno seuraavilla kerroilla helpommaksi??

      Olen kuullut kyllä paljon tarinoita, joissa peloista puhujaa ei ole otettu vakavasti vaan piikkikammoa on väheksytty ja jatkettu edelleen tätä ns. väkisinpiikittämistä. Monissa paikoissa tähän saattaa ajaa esim. pitkät jonot ja ainainen kiire. Itse kuitenkin pyrin aina ottamaan aikaa piikkikammoisen kanssa ja toivon sitä myös kollegoiltani.

      • alkup. kirjoittaja

        Minä olen aina kertonut, että missä mennään, yksin en vielä edes ole edes ollut verikokeessa (ikää 19w..) Minulle on määrätty jopa diapameja, jotta olisin rauhallinen, kun menen verikokeeseen, ja en sitten pyörtyisi... mutta toisin kävi. Kun menin verikokeeseen, olin melko rauhallinen ja äitini oli mukana. Hoitajalle kerroimme miksi äiti on mukana, ja mikä tilanne muutenkin on. Hoitaja oli hyvin empaattinen ja rauhoitteli minua myös. Mutta saman tien kun neula laitettiin käsivarteen, oli se taas menoa.

        Itse en voisi edes kuvitella, että istuisin näytteen oton aikana, koska pyörtymisten johdosta minulta on mm. pienenä haljennut huuli.

        Olen harkinnut hakeutumista hypnoosi hoitoon, josko sillä pystyisi jotenkin ainakin lievittämään näitä pelkojani. En pelkää kipua, kyse on lähinnä jännityksestä, joka sitten laukeaa pyörtymisen johdosta. Usein myös pyörtyessäni kramppaan rajusti ja oksennan herättyäni. Kummitätini, joka on terveydenhoitaja sanoi kerran, ettei hän edes mielellään lähtisi ottamaan minulta verikoetta, koska suoneni näkyvät niin huonosti.


      • kitsi24
        alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        Minä olen aina kertonut, että missä mennään, yksin en vielä edes ole edes ollut verikokeessa (ikää 19w..) Minulle on määrätty jopa diapameja, jotta olisin rauhallinen, kun menen verikokeeseen, ja en sitten pyörtyisi... mutta toisin kävi. Kun menin verikokeeseen, olin melko rauhallinen ja äitini oli mukana. Hoitajalle kerroimme miksi äiti on mukana, ja mikä tilanne muutenkin on. Hoitaja oli hyvin empaattinen ja rauhoitteli minua myös. Mutta saman tien kun neula laitettiin käsivarteen, oli se taas menoa.

        Itse en voisi edes kuvitella, että istuisin näytteen oton aikana, koska pyörtymisten johdosta minulta on mm. pienenä haljennut huuli.

        Olen harkinnut hakeutumista hypnoosi hoitoon, josko sillä pystyisi jotenkin ainakin lievittämään näitä pelkojani. En pelkää kipua, kyse on lähinnä jännityksestä, joka sitten laukeaa pyörtymisen johdosta. Usein myös pyörtyessäni kramppaan rajusti ja oksennan herättyäni. Kummitätini, joka on terveydenhoitaja sanoi kerran, ettei hän edes mielellään lähtisi ottamaan minulta verikoetta, koska suoneni näkyvät niin huonosti.

        ... ja kohdannut vielä empaattista hoitohenkilökuntaakin. Monille itse pistämisestä aiheutuvat fyysiset tuntemukset eivät olekaan se, mikä esim. pyörtymisen aiheuttaa, vaan voimakas jännitys tai sen laukeaminen näytteenoton aikana (tai joskus jopa useita minuutteja sen jälkeen.) Toiset taas alkavat ajattelemaan verta ja veren virtaamista "liian syvällisesti", jolloin taju yksinkertaisesti lähtee ns. pelkästä ajatuksesta.

        Joskus kammot ja pelot ovat istuneet todella syvälle, niin kuin sinulla. Silloin ei aina todella pelkkä puhe ja hoitajan rauhallisuus riitä selviämään tilanteesta. Toivotaan kuitenkin, että toivut kammostasi ja sen aiheuttamista ongelmista askel kerrallaan. Aikaa se voi viedä kyllä. Hypnoosi voisi olla yksi kokeilunarvoinen keino saada apua. Itsellä ei siitä ole kokemuksia, mutta eräs ystäväni on saanut siitä apua, tosin toisentyyppisissä ongelmissa.

        Tsemppiä sinulle! Toivon, että kammosi otetaan raskausaikana huomioon erityisen hyvin. Toivon myös, että raskaus etenee siinämäärin hyvin, ettet ainakaan mihinkään ns. ylimääräisiin kokeisiin joutuisi.


      • piikkejä
        kitsi24 kirjoitti:

        ... ja kohdannut vielä empaattista hoitohenkilökuntaakin. Monille itse pistämisestä aiheutuvat fyysiset tuntemukset eivät olekaan se, mikä esim. pyörtymisen aiheuttaa, vaan voimakas jännitys tai sen laukeaminen näytteenoton aikana (tai joskus jopa useita minuutteja sen jälkeen.) Toiset taas alkavat ajattelemaan verta ja veren virtaamista "liian syvällisesti", jolloin taju yksinkertaisesti lähtee ns. pelkästä ajatuksesta.

        Joskus kammot ja pelot ovat istuneet todella syvälle, niin kuin sinulla. Silloin ei aina todella pelkkä puhe ja hoitajan rauhallisuus riitä selviämään tilanteesta. Toivotaan kuitenkin, että toivut kammostasi ja sen aiheuttamista ongelmista askel kerrallaan. Aikaa se voi viedä kyllä. Hypnoosi voisi olla yksi kokeilunarvoinen keino saada apua. Itsellä ei siitä ole kokemuksia, mutta eräs ystäväni on saanut siitä apua, tosin toisentyyppisissä ongelmissa.

        Tsemppiä sinulle! Toivon, että kammosi otetaan raskausaikana huomioon erityisen hyvin. Toivon myös, että raskaus etenee siinämäärin hyvin, ettet ainakaan mihinkään ns. ylimääräisiin kokeisiin joutuisi.

        Mulla on kans piikkikammo. Mutta silti mulla on 3 tatuointia ja navassa lävistys ja ollut nenänpielessä lävistys..

        Kipu ei ole se jota mä piikeissä pelkään, siksi jotkut eivät voi ymmärtää miten mulla voi olla tatuointeja ja pelkään piikkejä. No syyhän on siinä että tatuoinneissa piikki on aivan onneton ja se pistään vaan ihan ministi ihon alle. Rokotuksissa, pistoksissa ja veren otossa piikki taasen laitetaan usein suoneen ja piikit on pitkiä ja kamalan näköisiä!!!! Ja tuntuu vaan hirveeltä että sellanen tungetaan muhun!!

        Napakorun otin joskus 16 vuotiaana (7v sitten) ja sillonkin pelkäsin mutta en niin paljon kun nykyään. Ja nenänpielen lävistyksen otin erään toimenpiteen jälkeen joka teki mulle todella kivuliaita supistuksia ja ajattelin että nyt on hyvä hetki ottaa se lävistys koska tuntuu et kestän sen kamalan neulan koska koin niin kovaa kipua. Vaikka tätä lävistyksen ottoa en ollut kivun takia siirtäny, vaan sen piikin.

        Verikokeissa ym sanon aina että mä pelkään ja kysyn monta putkellista otetaan. 2 putkellista annan ottaa istualtaan, jos on enemmän niin pyydän päästä maate. Kerran kun otetttiin 8, laittoivat kanyylin jotta ei tartteisi tehdä kun se yksi reikä jos mua rupee ahdistamaan. Jotenkin nimittäin ahdistaa että se piikki on suonessa..

        Synnärillekkin viestitin jo piikkikammostani. Mua helpottaa jo vähän kun saan sanoa siitä.

        Hemoglobiinin otto on pienestä piikistä huolimatta tosi inhaa.. kun ne otetaan joko niillä kynillä tai hakkureilla missä se piikki lävähtää ihoon.. inhottavaa..

        Mä luulen että pelko johtuu osittain siitä että esim labroissa on usein aina eri ihminen pistämässä kun siellä käy ja luottamusta toisen pistämistaitoon ei ole. Juu juu.. ihan sama vaikka heillä on koulutus ym.. mut silti. Ja jos pistäjä vaikuttaa yhtään nyrpeeltä, rupee heti pelottaa enemmän..

        Yks asia mitä moni ihmettelee mun kohalla, on se, että mä itse tykkään ihan hirveesti pistää muita. Lähihoitajana saa antaa joitain pistoksia sairaanhoitajan valvonnassa ja tietty sit insuliinit ym saa pistää itse. Mut siis pistäminen on musta kauheen kivaa ja oon aina ekana jonossa jos vapaaehtosta tarvitaan.


    • nihapa

      lapsena jouduin epilepsian takia kulkemaan verikokeissa, kun tarkkailtiin maksa-arvoja. Tietysti kokeenottajia oli monenlaisia ja niinpä se piikkikammokin sitten tuli.
      Olen koko tähän astisen elämäni aikana välttänyt verikokeita, jonka takia lääkäriinkään en pienestä syystä mene. saa olla melkein kuoleman rajoilla ennen kuin menen.
      Nyt raskauden myötä oli pakko käydä verikokeissa ja sinne meno oli tosi kova pala. Päätin että huomenna on pakko käydä ja kerroin henkilökunnalle, että minulla on piikkikammo. Onneksi verenottajana oli kokenut ja hyvä ottaja, joka osasi verenoton yhteydessä puhua minulle rauhoittavasti. Nyt olen joutunut käymään hemoglobiinin takia verikokeissa ja pelko alkaa pikkuhiljaa lieventyä, sillä ottajana on ollut joka kerta sama nainen.
      Kuitenkin olen hyväksynyt sen, että joskus on pakko kestää se verikokeen otto. Ja synnytyksessä aion ottaa epiduaalin. Olen henkisesti valmistautunut siihen pistämiseen, koska kumminkin se helpottaa minun oloani.

      Se on jännä, miten olen pystynyt ottamaan lävistyksiä, mutta verikokeisiin meno on ollut yhtä tuskaa. Kuitenkin päivä kerrallaan menen eteenpäin, ja toivon että joskus pystyn menemään verikokeeseen ilman mitään pelkoa.

      nina ja 34 5

    • muti

      täällä kanssa on yks piikki kammonen, muistan joskus kun koulussa annettiin rokotuksia ni muutaman kerran lintasasin ja sitten ku lopulta menin sen sinne terveyden hoitajalle ottamaan niin itkua siellä kyllä väännettiin.. ja sitten jos lääkärikin on pyytänyt joskus menemään johonki verikokeeseen niin aina jätin menemättä kun en uskaltanut.. mutta nyt raskauden aikana oon pakottanu itteni sinne menemään mutta ei se helppoa vielläkään oo..

      • meppe

        Verikokeet on pakko ottaa varotusajalla sillä jos yhtäkkiä joudun kokeeseen menen niin paniikkiin että kaikki suonet häviävät plus että sätkin kun kala kuivalla maalla pelkästä jännityksestä.

        Mukavien labratätien kanssa homma menee hyvin ja olen aina kertonut kammostani. parasta on todella rutinoituneet sairaalan labraajat homma hoituu sekunnissa.

        Synnytyksessä olen miettinyt että ebiduraali olisi kiva, mutta kun siinä laitetaan se tippa käteen puhumattakaan siitä piikistä mikä laitetaan selkään. Kynnys on TODELLA korkealla ennen kun alan semmoisia oma ehtoisesti pyytämään.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9112
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7816
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5454
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2305
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2071
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1705
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1651
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1388
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      435
      1318
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1190
    Aihe