onneton =(

En ole seurustellut montaa kk nykyiseni kanssa.. Tietysti alku ihan mukavaa aikaa olikin.. Mutta kun tulin raskaaksi,(nyt viikolla 10) aloin olemaan melko kiukkuinen/äkäinen.

Seksi ei kiinnosta nyt ollenkaan ja kerran olen jopa yrittänyt, mutta sekin hemmetti sattui niin paljon etten sellaista halua enää edes harkita. H Halit, suukot tai mitkään muutkaan hellyyden osoitukset eivät kiinnosta vaikka ennen raskautta kaipailin niitä lähes koko ajan. Tuntuu olo melko kurjalta vielä pahoinvoinninkin takia, joka vasta nyt on alkanut helpottaa hieman. En ole oikein ollut ollenkaan onnellinen raskauden aikana. En ole hymyillyt taikka nauranut.

Mies kyselee johtuuko oloni hänestä vai enkö rakastakkaan hänt enää. Minulla ajatukset ovat niin maassa etten oikein edes tiedä mitä niihin vastata. En tiedä pitäisikö minun olla edes tässä suhteessa.

Silti uskon melko varmasti, että kurja oloni on tullut raskauden myötä, joten toivon että tulen iloisemmaksi vielä tästä. En ole koskaan näin masentunut ollutkaan. Lapsi ei ollut suunniteltu muttei vahinkokaan.

Olen ajattellut että olen aivan friikki, koska ei ole samanlaisia tuntemuksia kuin muilla odottavilla.. ehkä vain aina olen ollut vähän erilainen..

Minä olen sitä mieltä, että raskausaikana ei kannata tehdä noin isoja päätöksiä. Vaikka tunteesi omia ovatkin, niin totta on että raskaus on niin mullistava juttu naisen elämässä, että kaikki voi kääntyä päälaelleen.

Et viihdy nykyisessä työssäsi, mutta et joudu sitä enää tekemään kauaa, koska jäät pian äitiyslomalle. Raskaanaollessasi tuskin(?) uutta työtä tulet saamaan. Jos nyt muutat ja kun sanot että välisi sukuusi katkeavat, olet yksinhuoltajana ilman tukiverkkoa. Kyllä siitäkin selviää, mutta helppoa se ei todellakaan ole.

Minun ehdotukseni onkin, että anna aikaa itsellesi ja miehellesi. Katso nyt raskausaika ja äitiysloma miten elämä muotoutuu. Jos sittenkin tuntuu että haluat muuttaa ja erota miehestäsi, niin tee niin. Tuntuu vain kullanarvoiselta mies, joka sanoo ettei helpolla luovu sinusta. =) Kukaanhan meistä ei ole täydellinen.

Voin kuvitella että kaupassakäynnistä puhuminen tuntuu tylsältä, kun teillä on suhde vielä niin tuore, mutta sitähän avioliitot pitkälti on, arjen pyörittämistä ja lapsista huolehtimista. =) Keskity niihin hyviin asioihin miehessäsi, mihin ihastuit, äläkä huonoihin. Olisiko pariterapia vaihtoehto? Puhu neuvolassa ahdistuksestasi, he varmasti voivat auttaa..

Minä nyt puhun siitä lähtökohdasta että rakastat miestäsi, en tiedä totuutta, että olisiko teidän parempi erota tms. Kuitenkin pitäisi myös ajatella teidän ihanaa tulevaa lastanne, lapsi ansaitsisi ehjän perheen. (Mutta ei tietenkään äidin mielenterveyden kustannuksella..)

Ja niin, stressi ei voi vahingoittaa vauvaa. Sanotaan että jos odottavalla äidillä on koko raskausajan aivan hirveä stressi, niin vauvasta voi tulla itkuherkkä, mutta mitään keskenmenoa tms. et voi aiheuttaa. Voimia sinulle paljon, toivottavasti raskautesi sujuu hyvin!