Laihdutuksesta

just me

Ömh.. Mitenkähän esittäisin asiani.. Aloitanpas ihan alusta: N. 2 vuotta sitten kyllästyin siihen miltä näytin. Joulun jälkeen painoin 67kg ja pituutta oli vähän vajaat 160cm. Alkoi ankara laihdutus. Ekan viisi päivää kävin aamulla heti ensimmäiseksi tunnin lenkillä ja iltapäivällä klo 4 aikaan uudestaan. Rupesin kuiteskin väsymään tuohon ja päätin vähentää liikuntaa tekemällä lenkkiä yms. kerran päivässä. Pikkuisen alussa kävin lenkillä, mutta sitten rupesin joka ilta kuntopyöräilemään ja hiihtämään. Motivaationi oli aivan mahtavan korkealla. Omalle pellolle tein itse ladut, joka oli vain puol kilometriä pitkä ja sitä sitten 20 kertaa päästelin yksin menemään saadakseni 10km kokoon. Tätä jatkui niin kauan kuin lunta riitti. Vatsalihaksia tein kerran päivässä oikein kunnolla.
Ruokavalioni muuttui aivan totaalisesti. Tykkäsin syödä oikein kunnolla, niin kauan, että meinasi ruoka tulla jo takaisin. Useinkaan se ei onnistunut ruokapöydässä, mutta kun vanhemmat häipyivät askareilleen, aloin kollata kaappeja. Kaikki oli hyvää ja sitä oli saatava aina ja paljon. Harvoinpa vaan meillä kotona kuiteskaan oli mitään herkkuja, ja jos oli, se havarrettiin heti vaikka se olikin tarkoitettu hätävaraksi, jos tulisi joskus vaikka vieraita. Siksi olikin olemassa isovanhemmat. Äitini ei jaksanut enää isäni vanhempia, koska he olivat syöttäneet minut ja sisarukseni lihaviksi. Heiltä aina sai jotain hyvää; hampurilaisia, paahtoleipää, lenkkimakkaraa, limsaa, mehua, karkkeja, suklaata, jäätelöä.. Lähes mitä vain. Sitten äitini laitti tälle pisteen ja isovanhemmat muuttivat pois. Ennen olimme asuneet samassa talossa, mutta nyt heidät häädettiin pois. Olimme sisaruksienikin kanssa sitä mieltä, ettemme aina halua todellakaan olla lihavia läskipossuja. Jollakin tavalla tämä ehkä toimi. Mutta isovanhempani asuivatkin koulumatkan varrella ja kyllä siellä nyt kerran viikossa oli piipahdettava. Ja mitäs sieltä löytyikään? Kaikkea mahdollista hyvää jälleen. Aloimme käydä siellä, ihan vain syödäksemme, eikä siis isovanhempien muutosta ollutkaan paljoa hyötyä. Ja jos emme päässeet heille kylään, niin pyysimme heitä tuomaan meille ruokaa kotiin, vanhemmilta salaa tietysti. Jos vanhemmat lähtivät lauantaina tanssimaan, nostimme luuriin ja luettelimme tilauksen isovanhemmille. He eivät osanneet miellyttää meitä kuin ruoalla ja siis toteuttivat kaikki toiveemme. Itsekin ovat muuten lihavia.
Mutta siis, ruokavalion oli muututtava, ja niin se muuttuikin. En syönyt 3 ensimmäiseen 3kk ollenkaan mitään herkkuja. Jopa ligh limsa oli täydellisessä pannassa. Ja ruoka määrät pienenivät huimasti. Liikaakin.. Aamu aloitettiin näkkärillä ja 1dl appelsiini mehulla, senkin mittasin dl mitalla. Ruoalla pieni peruna, vähän kastiketta ja 2 lasia vettä. Sama välipalalla ja illallisella. Alkuaikoina söin myös porkkanoita iltapalaksi, mutta luin jostain lehdestä, että ruoan syöminen kuntoilun jälkeen hidastaa rasvan palamista, joten se jäi. Söin joka päivä n.500kcal päivässä. Joka ilta nälissään nukkumaan. Mutta en minä siitä välittänyt. Minusta oli tulossa mahtavaa vauhtia laiha ja olin aina aivan loistavalla tuulella. Joka viikko lähti 1kg viikossa ja odotin aina innolla lauantai-aamua jolloin menin puntariin ja näytin äidille miten olin jälleen laihtunut. Olin ylpeä itsestäni ja niin oli äitinikin. Hänen suurimmista unelmistaan oli se, että hänen lapsensa olisivat laihoja, tai edes normaali painoisia, eikä reilusti ylipainoisia.
No, tammikuun toisesta päivästä kesäkuun 1. päivään laihdutin ja paino oli puolessa vuodessa tosiaan pudonnut. Tammikuussa painoin 67. Kesäkuussa 51.5. Voitte varmasti kuvitella miten murrosikäiselle tämä oli aivan mahtavaa? Aina kun menin kesällä peilin ohi, oli aivan pakko nostaa paita ylös ja katsoa ihanaa, kiinteää vatsaansa. Miten laiha olinkaan. Ei niitä kauheita löllyröitä. Paidat mahtuivat mahtavasti päälle ja se ei ollut enää ongelma. Rakastin vaatteita, kun ne vihdoin menivät päälleni. Siskoillekin oli aina pakko näytellä vatsaansa ja näyttää miten paljon voin vetää vatsaani sisälle. Aivan mahtavaa aikaa.
Syksyllä menin sitten kouluun ja kaikki katsoivat minua. Harva oli nähnyt minua koko kesänä ja nyt he katsoivat minua silmät pyöreinä. Oliko tuo tyttö tosiaan -piip-. Vähänks se on laihtunu!? Muutama tyttö, joidenka kanssa en ollut koskaan puhunut, pysäytti minut ja kaveri porukkani ja kehuivat minua. Olin aivan onnesta soikeana. Ystäväni eivät olleet ollenkaan tajunnut että olin heidän silmiensä edessä laihtunut yli 15kg, mutta nyt he sen huomasivat, kun kaikki siitä minulle huomauttivat.
Nyt olin laiha. Nyt olin kaunis ja minulla oli vaatteita. Olin paljon itsevarmempi ja uskalsin joa lähestyä mesen kautta ihastustani. Mutta siinä sivussa jäi kaikki liikunta. Vielä kesällä sentään tein 5 päivässä kerrallaan ainakin 50 vatsalihasta ja siksi vatsani pysyi litteänä. Ja ruokaakin alkoi tehdä vähän mieli, kun oli n. 9kk kituuttanut joka päivä itseäni vain 500kcal. Pikku hiljaa syksyn aikana kiloja alkoin kertyä. Ensin 53kg- ei se ollut paljoa, tämä oli odotettavissa. Painoa tulee helposti pari kiloa lisää, kun laihdutuksen jälkeen syödään hiukan enemmän ja liikutaan myös helposti vähemmän. Sitten 55kg- Ou nou. Ei hyvä. Mutta enhän minä vielä paljon paina. Olisikohan sitä ruokaa siellä keittiössä vielä lisää? 58kg- Mitä sä -piip- oikein kuvittelet tekeväs?! Älä liho enää! Alota liikkumaan. Ja tämä vain jatkui. Joulun jälkeen painoin 60. Kaverin kanssa vietetyn Levi-loman jälkeen 62kg. Siinä vaiheessa lihominen pysähtyi. Mutta ruoka maistu taas aikas hyvälle ja liikkuminen ei vieläkään lisääntynyt. Kesän jälkeen terkkarilla onnistun painamaan 63-64 ja painoindeksini oli vielä normaali. Terkkarin jälkeen aloin lihoa huimaa vauhtia.. Aloimme siinä syyskuun aikana käydä kaveriporukalla aina kerran viikossa, maanantaisin uimassa ja keskiviikkosin sport-aerobicissa. Alkoi niin se läskistyminen kyrsimään. Paino nousi vielä vähän, mutta ajattelin, että.. En tiedä edes mitä ajattelin..Myös rupesin syömään hiukan vähemmän, ainakin koulussa.
Nyt maanantai 4 joulukuuta. Minun pitäisi olla tähän aikaa vesijuoksemassa ja uimassa rintaa, mutta nukuin aamulla pommiin enkä siis mennyt kouluun, mistä päin pääsin heti suoraa uimaan. Maha on täynnä. Sisko keitti juuri vähän makaronia ja söin sitten annokseni. Ei se kai suuri annos ollut, kai. Tai mistä vitusta minä sen tiedän. Olen ihan hukassa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En ole n. 3 viikkoon käynyt puntarissa, kun en uskalla. Viimeksi kun kävin, painoin 69kg. Näyttääkö se 69? vai 70? Vai jo 73? En tiedä, ja en tiedä koska uskallan ottaa selvää. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä tämän kanssa. Pidän ruoasta ja se hyvää. Pystyn kyllä kontrolloimaan sitä, mutta en tiedä mikä on se oikea tapa minulle. Helpointa olisi syödä jälleen se 500kcal päivässä, mutta mihinkä se taas johtaisi? 2 vuoden päästä olisin taas samassa tilanteessa kuin nyt. En jaksaisi sellaista kituutusta koko elämäni. Ehkä kunnes olisin 20v, mutta tuskin koko elämääni. Entä jos söisin sopivasti? Ei, ei se käy. Jos mahalle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Tämä on niin toivotonta jo. Haluaisin jälleen taas olla laiha. Olen kaunis, mutta läski ei peittää sen. Olisin myös paljon seksikkäämmän näköinen kun painaisin 55kg. Pituutta on sellainen 168cm. Sopivan pitkä, laiha ja kaunis. Unelma. Haluaisin sen olla tosi, mutta en tiedä mikä voisi olla se keino.
Aamulla herätessäni söin makeutettuja muroja 2-3dl, jonka äiti oli laittanut valmiiksi. Nukuinkin pommiin ja söin toisen aamiaisen 2,5 tuntia myöhemmin. Sitten ajattelin, että jos söisin 2 tunnin välein vähän. Ruoalla söin pienen perunan, 2 hornettia ja noin 1.5 tl punajuuri salaattia 1 tai 2 lasia vettä. En muista. 2 tunnin päästä ruisleipä, jossa oli 2 tomaatti siivua. Sitten ajattelin että söisin seuravaan kerran vasta 3 tunnin päästä, jollon klo olisi 5 ja voisin syödä illallisen. Oli kylläkin jo nälkä ja söin jo puoli neljän aikaan toisen ruis-tomaatti leivän. Ja sitten yhden perunan ja 2, vai oliko se 3 hornettia. Sitten yhden kauraleivän, johon laitin 0.5cm paksun keiju-kerroksen. Ja sitten n. 2 min päästä sen makaroni annokseni tomaatti-ketsupin kera.
En tiedä miksi, mutta halusin tuonkin vielä kertoa.
Olen niin vitun kyllästynyt tähän. Täytän 14. päivä 15vuotta. Haluan niin olla taas laiha. Minulle saa antaa vinkkejä ja kaikkea. Halusin vain kertoa tämän kaiken, että minun tilanteeni varmasti ymmärretään. Tämä oli todella pitkä ja voi vaikka edes ilmoittaa jos olet tämän jopa lukenut. Kiitos jos olet, ja pistänyt vieläpä jopa kommenttia. Nyt lopetan puheenvuoroni. Kiitos kaikki vain.

6

501

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei mainittavasti

      ole laihdutettavaa, mutta kun haluat laihtua ja tarkkailla painoasi, ja silti syödä hyvin...niin suosittelisin sulle vaikka ikäsi vuoksi kouluterveydenhoitajalla käyntiä. Aikoinaan itse sain sieltä lähetteen ravitsemusterapeutille, joka sitten suositteli mulle keskustelun jälkeen painonvartijoiden pistesysteemiä. Siinä eri ruoka-aineista saa pisteitä, ja periaatteessa voi syödä mitä vaan pisteidensä rajoissa.
      Tuo jojoaminen ei ole hyvä asia, ja nuorena ihmisenä sun ei kannata lähteä tuollaiseen "dieettailuun", vaan opetella syömään hyvin ja terveellisesti niin siitä tulee elämäntapa :) Älä tuijota niitä numeroita, siitä tulee helpolla pakkomielle. Ja sulla tuo suhde ruokaan näyttäisi olevan jo aika ongelmallinen. Musta kannattaisi hakeutua oikealle raiteelle nyt alussa, ennen kuin sotket kroppasi, aineenvaihduntasi, ja myös mielesi mahdollisen syömishäiriön muodossa.
      Eli käy siellä kouluterveydenhoitajalla juttelemassa ja suunnittelemassa vähän noita asioita. Tuollaiset asiat nykyään osataan ottaa vakavissaan, eikä sua varmasti naureta sieltä ulos vaan saat toivottavasti hyviä neuvoja elämäsi varrelle :)
      Tsemppiä sulle :)

    • -crystal-

      Oli oikeesti aika koskettava kirjoitus, tiedän aika hyvin tilanteesi koska itsella on melkein samanlainen. Olin ennen hoikka ja itseni ja muidenkin mielestä "hot". Mutta enää en ole. Herkkujen ja roskaruuan syömisellä ja liian vähäisellä liikunnalla olen pilannut itseni ihan täysin. Kesällä olin vielä joten kuten rantakunnossa mutta nyt kun katson itseäni peilistä, näen vain jenkkakahvoja ja vatsan joka muistuttaa lähinnä raskaana olevan naisen vatsaa.
      Olen todella laiska liikkumaan, innostun monesti ja jaksan käydä pari kertaa lenkillä mutta siihen se sitten jääkin. Ehkä jos olisi kavereita ja seuraa joiden kanssa lähtisi, mutta kuin ei ole ketään.
      Nyt oon oikeen havahtunu tähän tilanteeseen, ei tää voi jatkua näin. On joku pakkomielle syödä koko ajan, iltaisin varsinkin kun ei ole tekemistä ja tulee vain teeveetä katottua.
      Housut ovat jääneet pieniksi,napit ei mene kiinni tai jos menevät niin läskit vain pursuilee niin että joutuu tyytyä tiukkojen paitojen sijasta marimekon raitapaitoihin tai muihin tälläisiin väljiin vaatteisiin että ne peittyisi.

      Tässä kirjoituksessani en nyt anna mitään vinkkejä tai muutakaan... Oli vain pakko kirjoittaa ja kertoa että on muitakin samassa tilanteessa olevia. Mutta ei anneta periksi, kyllä meistä vielä hoikkia tulee kunhan vain jaksamme panostaa siihen :)

    • qss--

      Hienosti jaksoit kyllä kun sait tuon 15 kg pois! :) Itse olen kuitenkin sitä mieltä että sun ei tolle 500 kalorin diettille kannata silti enää lähteä, itselläni on ollut sama tilanne, ja kun aina vain vähensin syömistä meni aineenvaihduntani ihan sekaisin! Kärsin syömishäiriöstä ja jos syön yhtään yli 200 kalori päivässä se näkyy heti vaakalla, elimistöni on säästöliekillä, el kaikki energia varastoituu! Ja nyt kuin olen ollut todella niukalla ruokavaliolla (tänäänkään en ole syönyt mitään) olen koko ajan todella väsynyt... tämä on kamalaa! ja vaikka en syö, ei painoni laske..
      haluaisin syödä terveelliseti 5 kertaa päivässä, näin painonikin asettuisi normaaliin. miten se voikaan olla niin vaikeaa...
      No tsemppiä sulle! :) toivottavasti tästä saa ees jotain selvää.. :)
      Hyvää joulua!

    • _j_

      Ethän sä edes ole lihava, ja tuolloin kun olit "Ihanan laiha" olit vähän turhankin laiha. Kannattaa vaan syödä treveellisesti ja liikkua säännöllisesti siitä se lähtee. ja pysyy siinä! Ei kannata tuommoset "ihmedieetit"

    • just me

      Minusta olin juri sopiva. N. 161cm pitkä ja painoin 51.5 kg. Että eihän se ollut ollenkaan liian vähän, vaan juuri sopivasti.

      • isoäidin ikäinen

        tuo paino on pituisellesi juuri sopiva, jos haluat olla hoikka. Hyvin isoluinen saattaisi näyttää laihalta tuolla painolla, mutta sinähän et ole "romuluinen."


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9112
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7816
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5454
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2305
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2071
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1705
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1651
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1388
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      435
      1318
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1190
    Aihe