TuskaAhdistusPelkoHajoittaaPääni

Nea`

Pelkään kuolemaa. Herään öisin tuskaisena ja ahdistuneena. Tarkistan että perheenjäsenet ovat hengissä. Pelkään kuolevani. Epäilen kokoajan sairastavani jotain vaarallista sairautta. Kun mietin sitä tarpeeksi, menen paniikkiin. Olen varma etten elä enää kauaa.

Ahdistaa. Välillä teen asioita kauheella vimmalla, juoksen paikasta toiseen ja yritän hukuttaa ahdistukseni tekemiseen. Kotona paikallaan oleminen saa päässä kiehumaan. Tulee tuskainen ja pelottava olo. En jaksa ajatella. Haluan vain pakoon tätä oloa. Siivoan, leivon, yritän syömällä turruttaa tunteeni, juoksen itseni henkihieveriin, poltan tupakkaa ketjussa, juon itteni tiedottomaan tilaan, shoppailen kaikkea mahdollista.... yritän kaikin tavoin paeta. Mutta kauanko jaksan paeta tätä olo? Millon tämä ahdistus lakkaa? Mistä se on alkanut ja miten sen saa loppumaan?

En pysty keskittymään. Tv:tä katsoessa ajatukset harhailevat. En pysty olemaan paikoillaan. Ahdistaa. Paikoillan oleminen tuo ahdistuksen pintaan. Hoen ääneen "ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa.." Miksi? En tiedä. En vaan pysty muuhun. Joskus kun jokin ahdistava asia tulee mieleen, lasken numeroita eteenpäin niin kauan että uskon unohtaneeni mitä ajattelen.

Menin mielenterveyskeskukseen. Sairaanhoitaja kehoitti tekemään jotain rentouttavaa, kuten lähtemään lenkille. Hän sanoi että kotona istuessa on normaalia että ahdistavia ajatuksia tulee mieleen. Mielestäni hän ei millään tavalla ymmärtänyt minua! Hän vähätteli apuni tarvetta! Kysyin eikö tähän oloon ole mitään lääkettä! Sanoin etten jaksa enään! "Noin nuorilla ei määrätä sellaisia lääkkeitä mitä ahdistukseen on..." Näin hän sanoi!! Tuntuu että tukehdun! Onko asia tosiaan niin ettei mua voi kukaan auttaa!!???? Kerroin että vedän pääni täyteen silloin kun en kertakaikkiaan enään jaksa. Haluan pois, mutten uskalla kuolla! En kestä todellisuutta! Sitä että ahdistus valtaa mieleni! Hän sanoi että alkoholi saattaa aiheuttaa riippuvuutta, joten kannattaisi lopettaa! Sisälläni kuohui tuska ja toivottomuus ja lähdin kauhuissani pois paikalta. Luulin että viimekädessä apuaa saa mielenterveystoimistosta, mutta ei näköjään...

12

1785

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Te*o(m)

      kärsit vähän samantapaisista ongelmista kuin minä kolmekymppisenä eli 10 vuotta sitten. Ehkä vähän kovemmin kuitenkin. Päätin silloin etten hae mielialalääkkeitä ja mun tapauksessa se olikin lopulta oikea ratkaisu mutta sun oireet tuntuvat olevan ehkä kuitenkin kovemmat. Mun oireisiin auttoi kuitenkin kaikenlaiset harrastelut ja puuhastelut, mutta mulla oli siihen mahdollisuus. Pääsin irtautumaan kotoa ja ottamaan omaa aikaa eikä kaikessa tarvinnut mennä lasten ehdoilla, sun pitäisi ehkä jollain lailla päästä samaan.
      Mulla omasta mielestäni ratkaisevinta oli kuitenkin tupakanpolton lopettaminen ja kahvin vähentäminen. Poltin 2-3 askia päivässä ja join pannullisen kahvia kun siihen oli töissäkin mahdollisuus. Pää oli suurimman osan päivästä sekaisin savusta ja liiasta kofeiinista. Pääsin tupakasta suht helposti, pari vuotta näin unia polttelusta muttei juuri muuta ensi kuukausien nikkisten jälkeen. Tavallista kuitenkin oli nukahtelut milloin missäkin ja mihin aikaan vaan. Näistä viimein pääsin ja oloni ja ajatukseni lopulta tasaantui. Pidin oireitani paniikkihäiriöinä ja luulen että podet samaa. Hoitaja oli kyllä siinä oikeassa että paikalleen jäänti ei ole hyvästä. Itse pidän myös ulkoilua parhaana keinona unohtaa ikävät asiat vaikken mä mikään ulkoilmaihminen olekaan. Oman ajan ottaminen olisi kuitenkin tärkeää jotta omia tuntojaan pääsisi kunnolla työstämään oli keino sitten mikä hyvänsä ja kaikesta päätellen sinun olisi jotain tehtävä ihan ensi tilassa että löytäisit henkisen hyvinvoinnin alkeet.

    • kokemuksia.

      Hei! En oikein osaa auttaa muuten kuin kertomalla hieman omista kokemuksistani. Sen tiedän, että mielenterveystoimistosta tuskin apua saa. Minulle yritettiin väittää, että koska opiskelen yliopistossa ja menestynyt olen hyvin, niin kaikki on vain omaa keksintöäni. Minulla diagnosoitiin sitten yksityisellä puolella äskettäin Aspergerin oireyhtymä, johon kuuluu itselläni paljon pakko-oireisuutta. Ilmeisesti täytän myös OCD:n kriteerit. Nyt alkavat kohta tutkia vielä lisää oikean hoitosuunnitelman löytämiseksi, mutta ahdistukseni sen kuin kasvaa. Minäkin pelkään kuolemaa, joko omaani tai läheisten. Jo pienenä luin hirveästi lääkärikirjoja ja opin sieltä sivukaupalla ulkoa tekstejä, mutta pian aloin nähdä kaikki taudit itsessäni jokaista oiretta myöten. Sain hirveitä paniikki ja ahdistuskohtauksia. Vieläkin pelkään kovasti sairauksia ja pienikin pisto saa minut varmaksi siitä, että nyt sairastan syöpää siinä kohdin. Jos joku jäsen puutuu hetkeksi, olen varma siitä, että olen halvaantunut.

      Nykyisin pelkään lähinnä lähimmäisteni puolesta. Tarkkailen heidän jokaista liikettään ja etsin sairauden merkkejä. Se on hirveän rasittavaa. Jos kuulen televisiossa vaikka jonkun sairauden nimen alan heti rukoilla rituaalinomaisesti läheisteni puolesta, ettei heille tulisi tuota sairautta, jonka nimen juuri kuulin. Pienenä minulle piti ilmoittaa kellonlyömällä milloin vanhemmat tulevat kotiin. Nykyisin olen erityisen huolissani isoäitini terveydestä, vaikkei tähän ole mitään erityistä syytä, ainakaan pitäisi olla. Minä raukka menin sotkeutumaan selvänäkijöihin ja heidän vastauksensa saivat minut aivan paniikkiin ja olen ollut aivan vakuuttunut siitä viime aikoina, että mummilleni tapahtuu jotain kamalaa. On todella hankalaa elää näiden oireiden kanssa, kun ne eivät ihan lähde järjellä pois. Sitten pelkään tekeväni asiat viimeisen kerran ja siksi joudun koskettelemaan tavaroita usein esim. kolme kertaa peräjälkeen. Minulla on paljon maagisia sanoja, päivämääriä ja lukuja. Kaikki tämä sivuaa jotenkin kuolemaa.

      Minä yritän turruttaa pahaa oloani myös syömällä ja ulkoilemalla, mutta ei siitä tule mitään. Huoli kaivaa ja kalvaa rinnan alla koko ajan. Minä vihaan niin kovasti kuolemaa ja sitä, että se on koko ajan läsnä vaanimassa.

      • on raivata

        ruokavaliosi järkeväksi: pois kaikki lisäainepaska ja luonnollinen kunnon ruoka sijaan. Pois kokis, pois liika kahvi ja kamala tupakanöyhyytys.

        Totta kai iskee paniikki, kun ketjussa polttaa tupakkaa! Imet elimistöäsi voimakkaasti rasittavaa myrkkyä. Tiedän kokemuksesta miten helppoa on ko. keinoilla saada aikaan panikoiva paska-olo.
        Tervehdytä elämäntapasi!

        Hanki E-epaa, carnosinia sekä b-vitamiineja luontaistuotekaupasta, napsi niitä riittävän kauan, tutkitusti tervehdyttävät psyykeä.

        Kärsit perusturvallisuuden puutteesta. Voisitko löytää jonkun hyvän terapeutin? Voisit kokeilla myös jonkun ymmärtäväisen papin kanssa puhumista.


    • potilas.

      Tuohon ahdistukseen en osaa sanoa lääkettä, mutta kuolemanpelosta kärsin itsekin aika-ajoin. Pelkään kokoajan koska kuolen, miten läheiset sitten pärjää, entä lemmikit. Jos kuolen kotona (asun yksin), syökö koirani ruumistani viikon, kunnes minut löydetään. Jyrsijät ehtivät kuolla nälkään.
      Mitä jos kaadun tai liukastun, ja lyön pääni? Saan jonkun aivovaurion, ja olen vihannes loppuelämäni. Entä jos kuolen unissani sydänvikaan, joka johtuisi nuoruusiän aikaisesta bulimiasta, mikä minulla oli? En ehdi hyvästellä perhettäni ja ystäviäni!
      Isäni saa käydä läpi tavaroitani kun kuolen, ja löytää seksilehdet ja törkeät dildot. Mitä hän sitten minusta ajattelee?!

      Laske rauhallisesti kymmeneen... Sisäistä ajatus; me jokainen kuolemme aikanamme, eikä siitä panikoiminen auta asiaa. Päin vastoin, jatkuva kuolemanpelko ESTÄÄ ELÄMÄSTÄ.
      Jos liukastun ja päädyn vihannekseksi? Toivotaan parasta. Jos kuolen unissani? Ainakin kuolen rauhallisesti.

      Jokainen kuolee lopulta... Älä pelkää kuolemaa.
      Hyväksy se.

      • vakavasti kehoitan

        sinua menemään ihan tavalliselle yleislääkärille terkkariin. Itse olen huomannut, että sieltä saa parhaan avun.
        Myös lääkereseptin, mikäli lääkäri katsoo sen aiheelliseksi.
        Siellä käy varmasti lukuisia kohtalontovereitasi, joten kokemusta ja empatiaa riittää varmasti.
        Käy ihmeessä, et mitään häviäkään.

        PS. Varauksella suhtautuisin noihin aiemmin mainittuihin "huuhaa"-tuotteisiin. Millään niistä ei ole tieteellisesti osoitettu olevan tehoa!


      • terv. keskus lääkäriin
        vakavasti kehoitan kirjoitti:

        sinua menemään ihan tavalliselle yleislääkärille terkkariin. Itse olen huomannut, että sieltä saa parhaan avun.
        Myös lääkereseptin, mikäli lääkäri katsoo sen aiheelliseksi.
        Siellä käy varmasti lukuisia kohtalontovereitasi, joten kokemusta ja empatiaa riittää varmasti.
        Käy ihmeessä, et mitään häviäkään.

        PS. Varauksella suhtautuisin noihin aiemmin mainittuihin "huuhaa"-tuotteisiin. Millään niistä ei ole tieteellisesti osoitettu olevan tehoa!

        Mielestäni tuo on ainoa järkevä neuvo. Terv. keskus lääkärille vaan. Siellä otetaan ensin verikokeita, voi olla myös esim. kilpirauhasen ylitoimintaa tai jotain muuta joka korjataan oikealla lääkityksellä. En nyt tarkoita psyykelääkkeitä tai rauhottavia.

        Itse olen saanut myös samanlaisen kohtelun mielenterveyskeskuksessa, ja minulle tuli sellainen olo, että minua ei haluta siellä auttaa. Tuntui, että minä olen hoitajan mielestä epämiellyttävä, paha ja ruma. Menin puhumaan vahingossa perusongelmastani, rahan puutteesta.

        Terveyskeskuksesta olen saanut lääkettä nimeltään Propralia sydämmentykytyksiin ja jännityksiin. Saan uusia reseptin normaalisti apteekissa. Lääke on minulle sopiva ja se ei ole psyykelääke eikä aiheuta riippuvuuksia. Se vaikuttaa suoraan hermoratasysteemeihin salpaamalla, kutsutaan beetasalpaajaksi. Käytän lääkettä kausiluontoisesti. Välillä riippuen elämäntilanteesta, minä en jännitä enkä hermoile mitään on mennyt jopa kolme vuotta hienosti välillä.

        Sitten taas tulee kausiluontoisesti pahempi aika ja Propralilla olen selvinnyt. Nämä ahdistukseni pahenee aina kun minua yhteiskunta pakottaa työvoimapoliittisiin koulutuksiin tai muihin pakollisiin työ harjotteluun. Saan erityisesti voimakasta ahdistusta kun tunnen, että olen jonkun tarkkailun tai valvonnan alla. Esim työkokeilut tai harjoittelut joista aiotaan antaa palautetta aiheuttavat minulle ahdistusta ja kuolemanpelkoa.

        Pystyn normaaliintyöhön kuitenkin aina, jos sitä vaan on. Olen pätkätyöläinen. Pelkään kuolemaa ja sairauksia kuten sinäkin. Ahdistukseni lievenee tekemällä jotain ja olenkin ahkera ikipuuhastelija ja kävelen ulkona säännöllisesti. Olen sosiaalinen ja minulla on perhe ja ystävät. Koskaan en ole myöskään saanut mitään sellaista paniikkikohtausta, että toimintani lamaantuisi.

        Elämäni aikana olen ollut myös kausiluontoisesti alkoholisti ja elänyt useita vuosia myös erakkomaisesti. Nykyisin on hyvä jakso ja olen suht. kohta raitiskin. Propraliakaan en nyt ole tarvinnut aikoihin.

        Siis minunkin neuvoni on, terveyskeskukseta kannattaa aloittaa ihan yleislääkäriltä. Fyysiset sairaudet on hyvä poissulkea ensimmäiseksi.


    • kuules nyt

      Lääkkeistä saat pika-avun! Niin minäkin.

      Nykyaikana on turha kärsiä, usko pois. Itselläni on onni omistaa kiva työpaikkalääkäri, mutta kun sinulla ei ole: mene ihmeessä yksityislääkäriasemalle. Pääset heti! lääkäriin. Sano suoraan, jos olet vähävarainen, lääkäri voi antaa ILMAISEKSI lääkenäytteet. Kyllä.

      Itselläni on 3 kuukauden lääkkeet: masennus, unilääke ja nopeatehoinen! rauhoittava lääke. Koko satsin hinta alle 20€. Elän lähes pää pilvissä, ainakin pilven reunalla. Olo on tosi hyvä. Kun on sairas; tarvitsee nopeaa apua lääkkeistä. Ruokavaliota ja lenkkeilyä voi sitten jatkossa alkaa harrastaa. Rakkaita ja ystävällisiä ajatuksia sinulle!

    • Nea `19

      Kiitos vastauksista!

      Minulla ahdistuksesta seuraa automaattisesti se että teen koko ajan jtn. Hakkaan nyrkkeilysäkkiä, juoksen metsässä kuin hullu (hullu ehkä olenkin?), siivoan jne. Joten tuntui hassulta kun tämä mielenterveystoimiston sairaanhoitaja (kauheeta ettei heillä ole tämän pätevämpiä työntekijöitä..kuten esim. psykiatria) heitti vastauksena kevyesti että "lähdeppä vaikka lenkille. Ei sitä kotia kannata jäädä istumaan." Minähän juoksen kokoajn pää kolmantena jalkana paikasta toiseen juuri sen takia että minua ahdistaa. Eli? Tällä hysteerisellä tarmokkuudellako ahditus sitten katoaa?? Kaikki mitä teen on epätoivosta yritystä tukahduttaa tämä kauhea olo! Itse olen yrittänyt harjoitella rentoutumaan, mutta ajatukset pyörivät päässäni. Jokainen ajatus ahdistaa. Yritän hallita ajatuksiani, yritän hallita ahdistustani. Ei onnistu. Alkoholin avulla pystyn hetken olemaan turvassa jatkuvalta ajatusten sekamelskalta. Mutta enhän minä halua päivitääin juomaan ruveta! Ja haluaisin elää normaalia elämää, mennä töihin jne. Mutta sehän on täysi mahdottomuus!

      Hoitaja sanoi että pitäis opetella elämään asian kanssa ja että hänen mielestään vaikutan vahvalta ihmiseltä joka kyllä pärjää. Sanoin että "joo olen kyllä sinnitellyt nin pitkään kuin mahdollista. Olen yrittänyt kaikkeni, mutta nyt tuntuu etten enää jaksa." Toivoin hänen tajuavan että olen tosissani. En enään jaksa. Mutta ei hän ymmärtänyt, ei melkeenkään.

      Lääkkeitä minulle ei määrätty, koska olen liian nuori syömään rauhottavia! Mutta mitä jos en todellakaan kestä tätä tuskaa mikä ei hetkeksikään hellitä!!? En haluaisi kuolla, mutta paljoa vaihtoehtoja ei jätetä kun apua ei mistään näytä saavan! Enkö ole liian nuori kuolemaan? =`(

    • Karmiina69
      • asasasa

        Minä pelkäsin joskus aina sitä, että verisuoni katkeaa päästä. Olin ihan varma, että se tulee olemaan minun kohtaloni. Joka päivä yli 5kertaa tuntui jo siltä, että nyt se katkeaa. Vähemmästäkin, kun kokoajan tarkkailee päätään, kaikkea huminaa ja normaaleita kohinoita mitä nyt elimistöstä kuuluu. Yöt oli pahimpia. Olin hiestä märkänä kun ajattelin, että siihen kun kuolla kupsahdan yöllä.

        Muista kuolemaan johtavia asioita en niin pelännyt. Ainoastaan, että verisuoni katkeaa päästä. Siksi sitä, että se kuolema olisi niin nopea, kuin silmänräpäys. En ehtisi tehdä sovintoa yläkerrän miehen kanssa kaiken varulta, enkä ehtisi sanoa heihei läheisilleni.

        No enää en pelkää. Oivalsin äkisti sen, että kuolema tulee kuin on tullakseen. Eli ajattelen tänä päivänä, että jos on tarkoitettu, että minä kuolen tänään, niin se tapahtuu tänään, olin sitten kotona tai thaimaassa lomalla. Eikä sitä vastaan voi tapella. Näin ajattelen, enkä enää pelkää.


    • vee-e

      voisko tuon lyhyen ajan käyttää ihan järkevästi, rauhallisesti kuollen ?

      "Olen varma etten elä enää kauaa. "

      • Nea`

        Jos pelkää kuolemaa aivan kauheasti, niin miten siihen voi suhtautua rauhallisesti?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9112
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7816
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5454
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2305
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2071
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1705
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1651
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1388
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      435
      1318
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1190
    Aihe