En uskalla hakea apua

väsynynt ja masentunut

olen sairastanut jo vuosia masennusta,välilä parempia aikoja välillä huonompia. En ole koskaan hakenut apua ja nyt tuntuu etten jaksa enää. Olen pienen vauvan(2kk)äiti tällä hetkellä ja tuntuu että masennus on taas iskenyt nyt vaan pahempana kuin ennen. Haluaisin hakea apua,jostain?entiedä mistä?mutta en uskalla. Pelkään että leimaavat minut hulluksi,vievät lapseni ym. Minulla on tukeva ja rakastava mies, joka tietää että olen masemtunut,mutta tuntuu ettei hän tiedosta kuinka paha tilanne jo on ja kuinka paha minun on koko ajan olla. Ahistaa ja väsyttää,päänsärkykin on tullut päivittäiseksi. Pelkään olevani huono äiti kun en jaksa aina kiinnostua vauvasta,leikkiä ym.hänen kanssaan koska olen väsynyt.
Tuntuu että tässäkö tämä elämä sitten oli. Päivät olen neljän seinän sisällä, en tahdo saada aikaseksi mitään ja kunnon ystäviä ei ole vain pintapäällisiä tuttuja.
Välillä hermostun ihan pienestä,en kumminkaan vauvalleni,lähinnä mies saa kärsiä. Saan itku ja hermostumiskohtauksia. En luota neuvolatäteihin(entiedä miksi)enkä tiedä kenen puoleen voisi kääntyä tai kenen kanssa saisi jutella tästä masennuksesta. En oikein itsekkään tiedä mistä se johtuu.Onneksi sai purkaa tänne edes hieman tunteitaan.

Vielä,maksaako psykologilla käynnit?pitääkö olla lähete?Lääkärillähän on vaitiolovelvomus..Onko ketään kuka auttaisi..?

10

1209

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äitiäitiäitii

      äitiyspoliklinikka on se paikka jossa voit kertoa. Ei kukaan sun vauvaasi vie jos masentaa,kullä siihen tarvitaan paljon enemmän ja kaikkea muuta vielä päälle. Pyydä ukkokultaa mukaan kun käyt siellä sairaalassa.
      Lue myös tämä,se helpottaa vähän ainakin:
      http://www.aima.fi/yhdistys/
      en tosin tiedä,onko tämä vielä olemassa,ota yhteyttä.

    • tiedän tunteen

      Hei!Kuulosti tutulta kirjoitukselta.Mä ainaski menin omalle lääkärille ja sanoin etten halua neuvolan ihmisten tietävän enkä muidenkaan!Lääkäri on tottakai vaitiolovelvollinen!!Lääkäri lähetti mut eteenpäin mielenterveyshoitajalle ja samalla juttelin psykiatrin kanssa jatkosta.Pelkkä puhuminen jo autto!Hae ihmeessä apua ajoissa!Äläkä suotta pelkää että lapsi otettas pois,ei siinä niin käy!Tsemppiä sulle...

    • äitee +4

      hae ihmeessä sitä apua jos oireet ovat olemassa! Pahinta on jos tilanteesi pahenee ja et todellakaan pysty lastasi hoitamaan.

      Nythän asia menee synnytysmasennuksen piikkiin vaikka se ei sitä pelkästään olisikaan eli siitä on helpompi puhua eikä siihen liity samaa häpeää kuin ehkä muuten. Onhan synnytysmasennus jo hyvin tunnettu asia..

      Haetpa apua mistä tahansa niin kaikilla on vaitiolovelvollisuus. Tilanne muuttuu sitten kun lapsen etu ajaa sinun edellesi mikäli todella tilanne karkaa käsistä ja siitä ei varmasti ole vielä kyse kun tännekkin kirjoittelet.

      Neuvolaan tai synnärille jos soitat ja kysyt tietä hoitoon niin siitä se lähtee. Joistakin käynneistä voi mennä maksu, mutta periaatteessa nuo palvelut ovat maksuttomia tai siinä on jokin sarjahoitohinta paikasta ja tahosta riippuen ellet yksityiselle mene. Sekin selviää ja mahdollisten kustannusten korvaus kun vain jaksat nyt kysellä. Sairaalassa on myös sosiaalihoitaja joka voi auttaa.

    • Samassa tilassa

      Melkeinpä. Mulla oli avun hakeminen tosi vaikeaa, mutta helpotti sit kun olin ensin kyennyt puhumaan ystävälle tilanteestani, päässäni ajatukset ikään kuin selvisivät ja tuli tunne, että ilman muuta haen apua!
      Onko sinulla ketään luotto ystävää kenelle voisit puhua?
      Jos ei, niin minä jakaisin mielelläni kanssasi kokemuksia ja tahtoisin auttaa sinua eteenpäin. Missään nimessä et ole huono äiti, jokaisella ihmisellä on huonompia päiviä!
      Mutta jos kaipaat keskustelu seuraa niin pistä sähköpostia: vaude04@suomi24.fi

    • Risukasassa valoa

      Mene yksityisen lääkärin vastaan otolle. Siellä minä sain apua masennukseeni, eikä lastani viety pois. Olet ihminen et super-nainen kyllä lääkärissä tiedetään raskauden jälkeiset ja raskauden aikana olevat yleiset naisten masennus kaudet. Niihinkin saat apua kun vaan menet. Et ole hullu.

      • halua pelotella

        ja oma tapaukseni on varmasti poikkeus, mutta mulla on todella huonoja kokemuksia avun hakemisesta julkiselta sektorilta... siihen vaikuttivat monet asiat esim. exäni väkivaltaisuus, jonka takia lastensuojelu tuli mukaan sovittelemaan luvallani...se oli iso virhe, siellä oli niin hullu tyyppi ettei sitä voi todeksi uskoa ennen kuin omalle kohdalle sattuu... kaikenlaista muutakin seurasi tätä, enkä vieläkään oikein ymmärrä miten kaikki on mahdollista,
        tilanteeni on nyt hyvä, eronnut väkivaltaisesta puolisosta, onnellinen yksinhuoltaja, , mutta se edellytti sen että kokosin itseni en jäänyt itkemään niiden viranomaisten (perheneuvooa, lastensuojelu, omalääkäri) nurkkiin, enkä laukomaan suorasukaisia mielipiteitäni (SItä eivät siedä, esim miehiä ei saa mollata! se on epärakentavaa ja agressiivista)
        eli mun täytyi olla todella vahva ja käyttäytyä heidän odottamallaan tavalla, siis olla nöyrä, ja sain asiat kuntoon.
        eli jos olisin nyt ollut oikeesti sairas, masentunut, en olisi ehjin nahoin selvinnyt tosta käsittelystä.
        mulle tämä kokemus on ollut todella hirvee
        en ikinä enää menisi hakemaan apua julkiselta sektorilta
        ; siellä vallitsee neuvostoliitto!
        jos miehesi on töissä ja ymmärtää , satsaa yksityiseen terapeuttiin!
        tämä oli vain yhden ihmisen kokemus tietyistä virkamiehistä, varmaankaan kaikilla paikkakunnilla ei ole samanlaista.


      • edelliseeenvielä
        halua pelotella kirjoitti:

        ja oma tapaukseni on varmasti poikkeus, mutta mulla on todella huonoja kokemuksia avun hakemisesta julkiselta sektorilta... siihen vaikuttivat monet asiat esim. exäni väkivaltaisuus, jonka takia lastensuojelu tuli mukaan sovittelemaan luvallani...se oli iso virhe, siellä oli niin hullu tyyppi ettei sitä voi todeksi uskoa ennen kuin omalle kohdalle sattuu... kaikenlaista muutakin seurasi tätä, enkä vieläkään oikein ymmärrä miten kaikki on mahdollista,
        tilanteeni on nyt hyvä, eronnut väkivaltaisesta puolisosta, onnellinen yksinhuoltaja, , mutta se edellytti sen että kokosin itseni en jäänyt itkemään niiden viranomaisten (perheneuvooa, lastensuojelu, omalääkäri) nurkkiin, enkä laukomaan suorasukaisia mielipiteitäni (SItä eivät siedä, esim miehiä ei saa mollata! se on epärakentavaa ja agressiivista)
        eli mun täytyi olla todella vahva ja käyttäytyä heidän odottamallaan tavalla, siis olla nöyrä, ja sain asiat kuntoon.
        eli jos olisin nyt ollut oikeesti sairas, masentunut, en olisi ehjin nahoin selvinnyt tosta käsittelystä.
        mulle tämä kokemus on ollut todella hirvee
        en ikinä enää menisi hakemaan apua julkiselta sektorilta
        ; siellä vallitsee neuvostoliitto!
        jos miehesi on töissä ja ymmärtää , satsaa yksityiseen terapeuttiin!
        tämä oli vain yhden ihmisen kokemus tietyistä virkamiehistä, varmaankaan kaikilla paikkakunnilla ei ole samanlaista.

        mulle tämä edellinen kerrottu kokemus oli nimenomaan hirvee siksi, että olin niin yksin jamulla oli sellanen olo että se tyyppi ja mun omalääkäri halus "lyödä lyötyä" siis jotenkin läksyttää mua, kun olin niin "röyhkee" että esitin oikein mielipiteitä...
        eli pelkäsin myös jossain vaiheessa että lapsi otetaan ja annetaan isälle, soitin poliisillekin, joka oli ainoo järkevä tässä koko hötäkässä (mies!!) tietenkään mihinkään tällaseen ei ollut perusteitä, oon oikein hyvä ja normaali äiti.
        eli jos sulla on hyvä liitto , varmasti asiat tuntuu ihan otiselta, eikä kukaan voi uhata


      • apua
        edelliseeenvielä kirjoitti:

        mulle tämä edellinen kerrottu kokemus oli nimenomaan hirvee siksi, että olin niin yksin jamulla oli sellanen olo että se tyyppi ja mun omalääkäri halus "lyödä lyötyä" siis jotenkin läksyttää mua, kun olin niin "röyhkee" että esitin oikein mielipiteitä...
        eli pelkäsin myös jossain vaiheessa että lapsi otetaan ja annetaan isälle, soitin poliisillekin, joka oli ainoo järkevä tässä koko hötäkässä (mies!!) tietenkään mihinkään tällaseen ei ollut perusteitä, oon oikein hyvä ja normaali äiti.
        eli jos sulla on hyvä liitto , varmasti asiat tuntuu ihan otiselta, eikä kukaan voi uhata

        Mä sairastuin ekan lapsen jälkeen masennukseen, en kirveelläkään uskaltanut hakea apua samoista syistä kuin sinä. Tokan lapsen jälkeen sinnittelin jonkin aikaa, mutta sitten menin yksityiselle yleislääkärille. Kun sen lääkärillemenokynnyksen oli ylittänyt, alkoi olla helpompaa.

        Ymmärsin, etten ole syypää masennukseen. Se on sairaus siinä missä muut. Olen kertonut masennuksestani lähimmille ihmisille ja hakenut vertaistukea Äimän kautta. Mene lääkärille, uskon, että se on askel, joka vie vähitellen kohti parempaa oloa!


    • Minä myös

      Itse olen kärsinyt murrosiässä masennusesta, viiltelyö, juomista ym. Ja synnytyksen jälkeen. Koskaan en ole apua halenut enkä saanut. Teinimasennus meni ohi itsestään, mutta nytten tuntuu että kärsin synnytyksen jälkeisestä vieläkin. Sitä on kestänyt pari vuotta. Välillä menee paremin ja välillä tuntuu, ettei kestä enää. Ihan ajatustasolla vain on käynyt väkivaltaisiakin ajatuksia mielessä, lähinnä lasta kohtaan. Välillä pelottaa itseänikin, mutta uskon että en ole niin pahassa jamassa ettenkö voisi itseäni hallita, mutta ymmärrän paremmin ihmisiä, jotka eivät. Ja kaikenlaiset tunteethan ovat normaaleja. Yleensä jos ajattelen niin tai huudan lapselle tmv. oma tunto alkaa soimata niin, että saan välillä hysteerisiä itkukohtauksia. Minullekin avun hakeminen on suuri kynnys, joskus ennen neuvolakäyntejä olen miettinyt että nyt kerron miten asiat ovat, mutta sitten kuitenkin vain hymyilen ja kerron miten hyvin asiat ovat.. En osaa auttaa itseäni... toivon vaan että menee ohi.

    • sama tilanne

      Aivan sama tilanne.. tosin ei ole ollut aikaisemmin masennusta.. mulla 1½kk vanha poika... tuntuu etten jaksa.. mieheni yrittää olla niin paljon vauvan kanssa kun voi mutta se on mulle liian vähän.. mä luulen etten jaksa enää pitkään, mutta en uskalla hakea apua..
      ei ole ketään kenelle puhua... ketään joka ehkä ymmärtäisi... mielenterveys jutuissa on 4-6 viikon jonot.. kestääkö mun pää niin pitkään... toivottavasti tää helpottaa, myös sun kohdalla. voimia!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9076
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7756
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      156
      5366
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2285
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2060
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      81
      1687
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1635
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1366
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      432
      1304
    10. Stefusika räkättää

      kun on viikon ollut kuivilla ja poliisi puhalluttaa just silloin. Muutoin olis jääny kiinni. Ja sekös sikamiestä hirnuttaa. Ällö ukko ja vielä ällömmä
      Kotimaiset julkkisjuorut
      80
      1182
    Aihe